kyl tuo mun kundi on yks kanssa.
ensin se hilluu ja huutelee huoneessaan kun oon pyytänyt sitä oleen hiljaa. (mami nukkuu kuumetta pois.) käyn ohjaamassa ja opastamassa. se hermostuu, äkäilee, karjuu. hetken päästä lastenhuoneesta kuuluu räkimisen ääntä ja viisivuotiaan asiallinen, väsähtänyt huomautus "kuule, toi on tosi tylsää. älä pliis räi mun päälle..."
sit käyn komentamassa kun räkiminen jatkuu. poika hermostuu ja käy parkumaan. (taas.)
minuutin päästä se tulee mun luokse keittiöön.
"mamma, tuli lua ikava."
puuh. tietää mistä narusta vetää. maakari!
se myös aamulla pyys että laitettais "tukka lekalin" [tukka sekasin] ihmettelin että mitä se haluaa, niin kah, lanoliinilla irokeesin. selvä se.
tänään se myös linkkas asiantuntevasti jalkaansa. samaa jossa mamilla on ollut kipsi. ihankun siinä olis näkynyt mustelmat molemmin puolin, mutta täällä puolivaloissa en o ihan varma. päiväkodissakaan eivät vastanneet puhelimeen kun olisin asiasta halunnut tiedustella. huomenna ehkä näkee, ja kuulee, oli vamma nilkassa aito, vai älyhyvä imitaatio...
hauskaa on myös se, ettei se osaa sanoa S-kirjainta. tai osaa se, mutta ei sanoissa. välillä tulee "pihu", välillä pitää saada "puhu". myös L on hakusessa. ollaan länkytetty sille sitä, ja nyt kun se lähtee leikkimään legoilla se huutaa mennessään L_L_L_L -Keeko!
iltasin mun poika sanoo mulle hellästi "kakat mamma"... hiis.
kakat mikä kakat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti