on kilometrejä tästä mein uuteen kotiin.
käytiin tässä yhtenä talvi-iltana murun kanssa murtautumassa työmaalle.
olipa jännää ja hauskaa.
talo oli pystyssä, ja sattumoisin mein asunnossa valot, ja miten olikaan muovit ikkunoista otettu sivuun just ko. iltana? saatiin ihan rauhassa tiirailla sisälle, eikä ukaaseista ja kameravalvonta-kylteistä huolimatta kukaan hönkiny ees riveleihin.
lattiat ja kalusteet on vielä laittamatta. ja portaatki näytti raksamiesten raakalautaa olevan. muuten suht valmiilta näytti sisällä muuten.
olohuone pettymykseksemme näytti aika pieneltä ikkunan läpi tsiigattuna, mutta ihkua oli kiva miljöö ja talon runko. (punatiiltä sisääntulon puolella, valkoiset laudotukset pihan puolella. mustat ikkunanpokat.) pihakin oli jo aidattu. rauhallista oli. lumista ja hiljasta. kaunista.
päiväkotikin häämötti hämäränhyssyssä tien toisella puolen.
siellä se on jo, meitä odottamassa. lähellä kulkuyhteyksiä. vähän kuitenkin maalla. omakotialueen vieressä, metsä aukeaa kahteen suuntaan. ja siellä toisella puolella, toisen metsän takana on isin puolen suku.
tänään olis vielä 143 päivää muuttoon odotettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti