päivähoitokouhkaus

taas menee ympäri nettiä päivähoitokouhkausta. kuka saa viedä lapsensa päiväkotiin, ja kuka on paskamutsi ja kuka ei.
alottelin kirjottamaan etusormi saarnaavasti pystyssä vastakouhkaustani, mutta sitten tajusin ettei mulla ole mitään fiksua sanottavaa, ja deletoin tekstin.

tänään asia liippas mun sydäntä läheltä keskimmäisen kersani ansiosta, siksipä avaudun kuitenkin. 

tässä päivähoitokouhkauksessa ihmisiltä usein unohtuu että ne kaikistä pöllöimmät vanhemmat on vähemmistö. ajattelemattomia, tai välinpitämättömiä uunoja, jotka mädännyttää lapsiaan päiväkodissa yli kaikkien tarpeiden ja hyvän.

joillekin päivähoito päiväkodissa on suht pakon sanelema juttu. tule vaan maalaistoope sieltä isiltä ja äidiltä peritystä talosta huutelemaan tänne isoon kaupunkiin että itepä oot asumismuotos valinnut, että julmuri oot jos lapsi on tarhassa että voit elämises maksaa. että omia valintoja. kato kun ei ole! aika iso osa ihmisistä syntyy valmiiksi persaukisiin perheisiin, ja joutuvat rakentamaan elämänsä itse. ja maksamaan myös. ammatinvalinnasta vois toki myös ruveta jeesustelemaan, mutta jos kaikki olis jonkun sortin pomoja, saattais olla noi tärkeet duunarit vähissä. että tuupa ite kokeileen ennenku huutelet! elämistä täällä ytimessä meinaan. 

jotkut päiväkodit on varmaan huonoja. mun kohdalle vaan ei ole moista sattunut. kaikki penskatkin on olleet jotaki ihmeellistä "päiväkotilapsi"-laatua, ja se on ollut meille perhepäivähoitoa parempi ratkaisu. ja hyvä ratkaisu myös meille, huolimatta viihdykkeiden määrästä tai laadusta, ei esim 4 vuotiaan rutun paikka ollut enää kotihoidossa. täällä tuli hulluksi sekä penska että vanhemmat. kundia ei kattois erkkikään kotona enää. anteeks vaan.

pienet ryhmät, sopivat tilat, tutut aikuiset pliis, jos jotakin saan noille pyytää.
vaikka päiväkodin kanssa tökkii ihan muutama asia (ruokailu, vaatetus, nukuttaminen, tiedotus), on lapsilla siellä hyvä olla.

tänkin kouhkauksen pohjana on se pointti, että fiksu aikuinen mahdollisuuksiensa mukaan valitsee lapselleen säilömispaikan oman työnsä ajaksi ihan lapsen parasta ajatellen. onhan niitä törppöjäkin, en sitä kiistä.

huomauttaisin että joskus päivähoito on lapsen ainoa kontakti normielämään. ja sitä kautta voidaan puuttua myös perheen hyvinvointiin.

mä ihmettelen missä ne on ne mainostetut kerhot, mihin voi isomman lapsen kanssa joustavasti mennä/ sen sinne viedä jos vaikka vauva-aikaa ajattelee? emmä ainakaan ole nähny. mulla oli oma verkostoni, mutta muru putos tyhjän päälle kotiin jäädessään.

joku kyselikin onko syntiä viedä isompi päiväkotiin, jos itse on valvonut yöt ja on ihan seinästä revästyn olonen koko aika. no tottakai se on rikos. lapselle on parempi kattella umpiväsynyttä äiskää, kattella videota, tai syödä yksin, kun mamma yrittää imetellä hämärässä huoneessa, tai nukuttaa tunnista toiseen karjuvaa sinappikonetta, eks nii?

vai olikse vaan nii että idiooteilla vaan menee vähän heikosti niinku yllä on mainittu? vai olikse nii ettei pidä tehdä lapsia jossei niitä jaksa hoitaa?

kyllä, mä meinaan meinasin viedä keskimmäiseni tarhaan, kun poikulilla on kuumetta ja joudun ehkä jäädä kuumepoikaa kotiin hoitamaan. tää sisällä lusiminen riittää jo, tai myyrien katselu, ajattelin. sen olis kiva leikkiä ikätoverien kanssa, eikä jonotella vuoroa varattuun syliin, tai kuunnella veljensä natinaa, kaapia veljensä räkää naamaltaan, tai hermoilla siitä että broidi "ei vielä tajuu kimblee."

eiku ei.

"mamma, mä mieluusti olisin tein kanssa kotona. ku mä en aina saa tarpeeks olla tein kanssa yhdessä."
perustelu kuultu, ja ymmärretty.
jatkamme vkonloppua kimpassa, jos kotivuoro mulle huomenna naksahtaa. tulkoon hulluks, viisvuotias, vai onkse jo? kun vaihtaa prinsessaleikit myyrään ja loppumattomaan räkään ja natinaan?