minäkö muuttuisin?

...no en toki.
hemmetti.
luin ystäväni blogia, jossa hän kiitteli mun erityiskykyä sanoa asiat suoraan. kiitos ja anteeks.

mä olin niin päättänyt että tässä asiassa koittaisin muuttua nyt kun olen aikuinen. että pakkaisin sanomiset kauniiseen pakettiin, enkä ihan kaikesta sanois mielipidettäni ääneen.
mutta hitto!
se istuuki tiukassa se suoraan sanominen. emmä ikinä varmaan muutu.

äst.
tänään kuulin sivusta yks kolleega kertoi mein pomolle, kuinka mä olin käynyt reippaana tyttönä oikomassa vähän "ylempiäni" kun päätetyt asiat soti mun oikeustajua vastaan.

no helvetti. niin kävinkin.
ei musta tule ikinä mitään yleistä suosikkia, joka nätisti hymyilee ympärilleen, ja alistuu maailman tyhmille käänteille. emmä pysty elämään tyhmien päätösten/asioiden/tapahtumien keskellä, ja näköjään, en ole vieläkään oppinut olemaan hiljaa ja sekaantumatta.

no sen takia että avasin tänään (taas) suuni, tein yhdestä ihmisestä onnellisemman. se riittää mulle.

kiitos niille jotka tätä osaa arvostaa. ja pahoittelut niille jotka ei.
hyvää ystävänpäivää kuitenkin itse kullekin!

suorasuille ja kilteille.