oho, siis ihan siis turhaan siis vedin maailmanlopun angstit perjantaina. ihan mailitse onnistui toivottua alotuspäivää himpuloiden päivähoitohakemuksiin ruuvaamaan, kivan tätin mielestä ei haittaa että lopullinen päivä on vielä auki. ilmotan sen sitten kun saan sen tietää.
kappas. helpompi hengittää.
kylhä tästä vielä elämä saadaan kasaan. ehkä.
duunissa lisäpuutteita resursseihin aiheuttaa saikkujen lisäks tää hiihtoloma, to-pe oliskin hyvällä lykyllä tarjolla tehtäväksi viiden ihmisen työt.
priorisoidaanko? vai jätetäänkö tekemättä muut kun omat työt? jälkimmäisestä olis se hyöty, että viesti puutteellisesta mitotuksesta kuuluis ehkä yläkertaan saakka kun työt jää tekemättä ja persoona näkymättä.
suorasanainen emäntäni on siinä oikeessa, että ihan mikään missään muutu, kun ylpeinä tunnollisina esitellään kuinka yhdeltä hoituu kolmen viiva viiden ihmisen työt - tällä menollahan ollaan kohta siellä ihan päinvastasessa kun tavote, meinaan säästökuurilla.
ei ne työt meiltä tekemällä lopu, ja ahneelle kaupungille on vähän väärä viesti se että vähempi väki pystyy hoitaa enempi. huoh.
hoh hoijaa. pitäskö mennä lakkoon?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti