tänään käytin mun subjektiivista päivähoito-oikeutta ja vein lapset toviksi päiväkotiin.
itsellä on kuumetta, ja jumalaton päänsärky maustettuna ihanaisella jokaluun ja jokanivelen säryllä.
ennenkun joku taas vetää poron nokkaansa, voin sanoa että mä vähän niinkun tässä nukun aamupäivän, ja haen natiaiset sit kotiin riehumaan.
johan 10min. lasten viemisen jälkeen tuli puhelu, ja mä kauhuissani aattelin että ne kunnossaolevanoloiset lapseni on siellä heittäytyneet heti veteliksi, mutta ei.
pk: - siis saako tein ruttu lähteä teatteriin perjantaina?
m: - saa toki, siitä olikin jo toisen tädin kanssa puhetta.
pk: - se sanoi että sä olet kieltänyt.
m: no en ole. [naurua]
pk: oota mä annan rutulle, niin saat itse sanoa.
m rutulle: -tottakai sä kulta saat mennä teatteriin.
r: [kauheeta kauhistunutta itkuhuutoa] - mut emmä haluaaaaaa!!!
täti ottaa luurin.
pk: - no tota, me selvitellään tää paha mieli tässä, mut siis et ole kieltänyt rutulta teatterireissua.
m: no en ole [naurua]. alota kuule sillä että kerrot sille mikä se teatteri on....
jösses. vieläki naurattaa kun mietin mihin kaameuteen se ruttu luulee joutuvansa.
aukko sivistyksessä näemmä, jos ei viisivuotias tiedä mikä teatteri on. pitäs vissiin ryhdistäytyä kulttuurin saralla, vaikka tämmönen lähiömutsi olenkin....
p.s. toim.huom. ikävä huomata kyllä se että lapsi tais valehdella tädille... en mitenkään usko että se on luullut jotaki väärin... huoh. ryhdistäytymistä tarvitaan näköjään myös moraalin saralla.
emmäjaksa. munpäätäsärkee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti