menneenä iltana aloin parkumaan. ja arvakkaa mitä teki akkani?
- no nauroi. katketakseen.
ensin se oli kauhuissaan että miten se on saanut mulle niin pahan olon, mutta huomattuaan mistä kenkä puristaa, se hirnui vedet silmissä. kyllä se myös yritti toki lohduttaa. sen minkä hekotukseltaan pystyi. sen mielestä mun mieltä painavat asiat on järjettömän, käsittämättömän omituisia ja naurettavia.
sen diagnoosina mulle oli ressin ja asuntoahdistuksen itse vääntäminen mun omaan nilkkaan. plus vääristynyt minäkuva, plus väärän puun mollaaminen.
en kuulemma näytä bulgaarialaiselta kuulantyöntäjältä. eikä mulla o rumat jalatkaan. eikä naamassakaan ole kummempia vikoja.
aijaa.
ja mitä tekemistä näillä on väliaikaisasunnonlöytymättömyyden kanssa?
- ei tiennyt murukaan.
hmh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti