sata euroa

jumantsuikka!
mä olen liputtanut yksityisen lastenlääkäriaseman puolesta.
musta on vähintäänkin kohtuullista maksaa kuutisenkymppiä siitä ilosta ettei tarvitse kipeän lapsen kanssa jonotella useaa tuntia, ja sua palvellaankin sitten kuin maksavaa asiakasta ikään. ja tuossa 5min. ajomatkan päässä. sen sijaan että ajelisit kaupungin toiselle laidalle jonottamaan useaksi tunniksi (4-8h), paikkaan, jossa sulle tuhistaan ja selitetään itsestäänselvyyksiä, kerrotaan kuinka kuumelääkettä annostellaan ja laitetaan kotiin*. tästä ilosta pulitat 27,50 ja hyvällä lykyllä taksimatkat päälle. (väh. 20e suuntaansa.)

nonni.

kumman sä valitsisit?

entä kun hinta yksityisellä onkin pompannut yhtäkkiä lähelle sataa euroa?

näillä tuloilla, tän lähiömutsin elämässä, opiskelevan puolison kanssa, tätä asiaa pitää ruvata hiukan funtsailemaan uudelta kantilta. perketi! sanon mä. mein taloudellinen kipuraja alkaa kulkea tässä.

no eipä pojalla rokkoa kummempaa. sain 6 eri reseptiä harmien handlaamiseen, joista hain ainoastaan panadolin ja rokkovoiteen. [tää kutittaa, enempi kun nää näpyt, oli nelivuotiaan tuomio voiteen tehosta.]

kotona meno on kuin moukarihäkissä. en jaksa enempää tilittää kuinka poika parkuu, huutaa ja uhmaa, vaan kerron mielummin pikkukivuuksia tältä kotipäivältä. (itteki sit muistan.)
- poika lääkäritutkimuksen jälkeen kertasi mitä tehtiin. työnsi sormen korvaansa ja tekoitki. työnsi sormen suuhunsa ja yökkäsi, ja paineli sormella hitaasti pitkin selkäänsä ja mahaansa. (niinkun stetarilla kuunnellaan.)
- pihalla käytiin pyöräilemässä, poika totesi että "kaa" [kaatuu] ja kieltäytyi pyöräilemästä. sitten se juos mun perässä huutaen "kä, kä!" ihmettelin mikä hiivatin kä? kunnes se ojensi pienen kätensä mulle. [pidä kädestä uuno!] ihana mies.

ja se on juossut kotona hirmusti rutun perässä, vaan lutatakseen ja haliakseen siskokultaa**. hiis! <3

kaiken kaaoksen keskellä on tosi tyytyväinen siihen, että nään näitä pieniä kivoja asioita. ne mä haluun illalla viimeseks muistaa.kun olen nauttinut lasin punkkua, pari palaa suklaata ja muutaman suudelman.

* ruttu siis kerran kuumeen laskisessa meni siniseksi, hengitti huonosti, kramppaili, huohotti ja huusi. sairaalassa se oli niille "kuumekouristus", ja sain luentoa siitä kuinka olen hysteerinen ja miten panadolia annostellaan. pskankutut. kyllä mä kuumekouristukset tiiän. hemmetti. se ei sitä ollut. mutta kukaan ei kuunnellut. katsoivat toki korvat, eikä ollut "edes" korvatulehdusta. "emmä siks tänne tullut!" ei ne kuunnellut sitäkään.
** ruttu on ollut jotenkin superkiva tyyppi kanssa. se kertoilee aamuisin kuinka paljon veljeään rakastaa. halailee sitä, ja hauskuuttaa. pyysin sitä hassuuksissani pukemaan veljelleen sukat, ja sitten ne kirmas peräkkäin pitkin asuntoa ja ruttu huuteli "ihan tosi, tuu tänne, mä laitan nää sukat sulle, tää ei o leikkiä, tu tänne, mä oon tosissani, heeeeeeeeeeeeeeii, poika, pysähdy." sitten se antoi sille rusinoita yks kerrallaan, ja kysyi maminsa sanoin "no, onko suu tyhjä? sit saat lisää. noh, näytä. hieno poika!" ja metsässä ollessa se parkas ryteikössä etenevälle mammalleen epätoivosella äänellä "mamma, sä et saa jättää veikkaa tänne! se kuuluu perheeseen!"

p.s. en mennyt sit lääkäriin ite. edelleen hengittäminen sattuu, yskimisestä nyt puhumattakaan. venyttely ja kiertoliikkeet ei. otin empiirisen tutkimuksen nimissä yks ilta sirdaludin, mutta se ei tehnyt mun kivulle mitään. ei siis lihaskipua, vai? muru on tuhannen raivona etten itse mennyt lääkäriin. se epäilee, niinkun vähän itekkin jo, että keuhkopussissa on repeemä. mutta lähtisitkö itse yksityiselle (sadaneuron + mahd parin sadan (turhat) tutkmuskulut) lääkärikeikalle kahden huutavan nappulan kanssa? - arvasin. emmäkään lähteny. jahka saan 22pisteruttunaaman pk. kuntoon, ni sitten... sitten mä meen. ehkä. eiku menen. joo. että tuo muru edes rauhottuis.