hitto.
tässä alkaneessa köyhyysloukussa me ollaan taas kerran vaihdettu liha soijaan. oon löytänyt niin hyvät mausteet, että sapuskatkin alkaa olemaan makoisia vähän ummehtuneen sijaan.
lihakarjankasvatusartikkeli helsinginsanomissa tässä taannoin sai mut kirjottamaan jääkaapin oveen lapun "osta suoraan tuottajalta". mua oikeesti hirvittää ensinnäkin kaiken ravinnon teollisuus. toiseks eläinten hyvinvointi. ja kolmanneks kaikki välikädet jotka sitä hintaa nostaa. ja säilytysaikoja pidentää. ei ole ihan tervettä. puhumattakaan kaikesta kähminnästä kulissien takana.
onneksi pyörin sellasissa piireissä (lue: steiner), että mulla on mahkut saada liha suoraan tuottajalta esikon koulun kautta, ja kasvikset ja viljatuotteet himpuloiden päiväkodin ruokapiirin kautta (lähiruokaa, luomua). jahka vaan sit on muutama euro sijoitettava tuohon ruoan laatuun. kunhan vaan keksin mistä vielä vähän nipistän.
sämpyläähän olen pyörittänyt jo ajat itse. kiitos monipuoliselle jyvätuottajalleni, isin leipomolle. (joka muuten on ihanasti vastannut keskustan hotellien ja kahvioiden lähiruokabuumiin alkamalla myymään lähileipää niihin.) pitäis vielä hakea naapurista leipäjuuri ruisleipähommien aloittamiseksi kotioloissa. kai semmosta voi kaasuliedellä valmistaa. voihan?
Toi on kyllä niin ihailtavaa! Onneksi niin moni muukin ihminen on herännyt tuohon ruokapiireilyyn ja suoraan tuottajalta ostamiseen, jolloin se homma alkaa toimimaan ilman kummempia värkkäyksiä. :)
VastaaPoistaMulla sormet syyhyää sen meidän uuden pihan suhteen. Siellä on lääniä vaikka minkälaiselle kasvimaan alulle, jota tää poropeukalo pääsee möyhimään!