- ootas, mä mittaan tän pojan uusiks.
kyl sä mittaist ihan oikein. meinaatsä että tuli liian vähän? etsä siihen mittariin enempää saa uudellakaan mittauksella.
- nii että onks tein suvussa jotaki perinnöllisiä sairauksia?
ai kui? näyttääkse käyrä niin pahalta?
- no näyttää.
no ei meillä muuta outoa ole, kun se että ollaan ihan saakelin pieniä kaikki. *reps*
eli kasvukontrolliin keväällä.
mikäpä siinä. tässä odotellaan kasvupyrähdystä, tai kasvatellaan kääpiötä. aivan sama mulle.
esikolla kontrolleissa käytiin pariin kertaan ennenkun tyyppi venähti normikäyrille. normikäyrille rutun ei kukaan odottanutkaan kipuavan, niin se on saanut kasvaa hitaasti pieneksi ihan rauhassa. poika nyt sit kasvaa, tai ei. "äitinsä poika" sanoi edellinen neuvolantäti, kun huikee kasvukäyrä taittui alaspäin. tää uus täti ei ollut ihan niin rento.
fiksua ja filmaattista poika esitti, ja esitys meni läpi. virnistellen arvaili värejä päin prinkkalaa, mutta tätistä se oli vaan hassua ja ikätasoista.
ruttu sai piikin käteen nolona ilmeillen. ei draamaa, niinkun ei o aiemmin ikinäkään tullutkaan. reipas likka! puhuttiin vaan sen hienoista taidoista ja omilla käyrillä kasvamisesta. ja niistä sosiaalisista ongelmista.
tytöstä tein aspergertestin tuossa iltapäivän kahvitauolla. kun tätikin sanoi että pienellä kynnyksellä voi soittaa, jos sosiaalisissa taidoissa ongelmat lisääntyy. ja juu, piirteitä löytyy, niinkun arvelin, mutta ihan siksi tsiigailin asiaa, että osataan sen erityispiirteitä ottaa huomioon arjessa. ja tukea sen erityislaatua positiivisessa mielessä. emmä usko että nuo piirteet tuosta korostuu ongelmaksi, tai alkaa sitä haittaamaan, mutta musta niistä on hyvä olla tietoinen. eiköhän se iän kanssa taitu kategoriaan "äärettömän älykäs, mutta silti sosiaalinen" niinkun lahjoittaja itseään hilpeästi spermapankin "salaisissa tiedostoissa" mainosti. *wirn.
eniten mua koko reissussa kyllä huvitti kun täti oli kirjoittanut pojan neuvolakorttiin "puhe selkeää".
tohiaan, haahan hiitä heevää joh on yttään mielikuvitutta.
tiistai 27. marraskuuta 2012
maanantai 26. marraskuuta 2012
maanantai
miten maanantaista tuleekin ihan juhlaa, kun kalapuikkojen kanssa tekee kasvisten sijaan "rakuuna-hunaja-kasvikset"? ja mikä estää pyöräyttämästä pellillistä suklaamuffinsseja?
kohta laitan penskat unille, heitän metsälenkin, ja sitten kietoudun villapeittoon ja neulasen poikaselle kaulahuivin.
ei tää arki nii pöllöä taas olekaan.
kohta laitan penskat unille, heitän metsälenkin, ja sitten kietoudun villapeittoon ja neulasen poikaselle kaulahuivin.
ei tää arki nii pöllöä taas olekaan.
sunnuntai 25. marraskuuta 2012
haluja
hihuu.
sen lupauksen lisäksi että kissan saan ottaa joskus, puhuttiin murun kanssa siitä eilen lisää.
mä alan olemaan kun penska karkkikaupassa.
harmaa? punainen? pilkullinen vai laikukas?
missä mun nimiraamattu on? pitäähän ajatuskissallakin joku nimi olla!
mähän kerran kirjotin ylös asioita (ihan konkreettisia) joita haluan, ja vuoden päästä listaa katsoessani olin saanut kaiken, lukuunottamatta punaisia teema-astioita. (vink.vink.)
joskus asioita siis kannattaa toivoa ihan listamuodossa.
tänhetkiseen toivelistaan konkreettiselle puolelle tulis:
- fjällräven-reppu.
- yhtä kokoa liian isot camel-tyyppiset kengät.
- harmaa seinä olohuoneeseen.
häilyvälle puolelle:
- laatuaikaa murun kanssa.
- lunta, pakkasta.
- kissa.
no, vaatimattomat on toiveet. mä kerron sitten kun ne alkaa toteutua.
sen lupauksen lisäksi että kissan saan ottaa joskus, puhuttiin murun kanssa siitä eilen lisää.
mä alan olemaan kun penska karkkikaupassa.
harmaa? punainen? pilkullinen vai laikukas?
missä mun nimiraamattu on? pitäähän ajatuskissallakin joku nimi olla!
mähän kerran kirjotin ylös asioita (ihan konkreettisia) joita haluan, ja vuoden päästä listaa katsoessani olin saanut kaiken, lukuunottamatta punaisia teema-astioita. (vink.vink.)
joskus asioita siis kannattaa toivoa ihan listamuodossa.
tänhetkiseen toivelistaan konkreettiselle puolelle tulis:
- fjällräven-reppu.
- yhtä kokoa liian isot camel-tyyppiset kengät.
- harmaa seinä olohuoneeseen.
häilyvälle puolelle:
- laatuaikaa murun kanssa.
- lunta, pakkasta.
- kissa.
no, vaatimattomat on toiveet. mä kerron sitten kun ne alkaa toteutua.
omituinen tyttö
mä siis aina jaksan äimistellä ton ruttunaaman spesiaaliteettejä.
nyt se alkoi kertoilemaan mitä mitkäkin sanat on väärinpäin.
en ymmärrä että sen hahmotuskyky riittää näkemään sanat kirjain kirjaimelta silmissään, ja lukea ne myös väärinpäin.
joku on joskus kysynyt miltä tuntuu jos oma lapsi on sua älykkäämpi.
hmh. no ylpeeltä tietenkin. jos vaikka teiniä ajatellaan.
tälläkertaa tuli kyllä epätoivoinen olo oman puuttuvan älyn vuoksi, kun me mietittiin mitä mein sukunimi onkaan väärinpäin, ja homma oli sille helpompi kun mulle.
onneks mulla on vielä tämä elämänkokemuksen suoma etumatka, mitä älykkyyteen tulee.
toinen asia on hankaluus uusien ihmisten kanssa. se oli eskariopen kanssa puhunut että kotiin voi palkata open. koska se itse epäilee ettei pysty kouluun menemään syksyllä. koska siellä on vieraita aikuisia.
anna mun kaikki kestää!
sitten se sai hysteerisen itkukohtauksen cittarin kassalla kun se sai itse maksaa uuden lelunsa. kun täti puhui sille. ihana ystävällinen täti. huoh.
joutuu vissiin tiistaina taas heittää lievät aspergerepäilyt tiskiin kun on toi neuvola-aika.
nyt se alkoi kertoilemaan mitä mitkäkin sanat on väärinpäin.
en ymmärrä että sen hahmotuskyky riittää näkemään sanat kirjain kirjaimelta silmissään, ja lukea ne myös väärinpäin.
joku on joskus kysynyt miltä tuntuu jos oma lapsi on sua älykkäämpi.
hmh. no ylpeeltä tietenkin. jos vaikka teiniä ajatellaan.
tälläkertaa tuli kyllä epätoivoinen olo oman puuttuvan älyn vuoksi, kun me mietittiin mitä mein sukunimi onkaan väärinpäin, ja homma oli sille helpompi kun mulle.
onneks mulla on vielä tämä elämänkokemuksen suoma etumatka, mitä älykkyyteen tulee.
toinen asia on hankaluus uusien ihmisten kanssa. se oli eskariopen kanssa puhunut että kotiin voi palkata open. koska se itse epäilee ettei pysty kouluun menemään syksyllä. koska siellä on vieraita aikuisia.
anna mun kaikki kestää!
sitten se sai hysteerisen itkukohtauksen cittarin kassalla kun se sai itse maksaa uuden lelunsa. kun täti puhui sille. ihana ystävällinen täti. huoh.
joutuu vissiin tiistaina taas heittää lievät aspergerepäilyt tiskiin kun on toi neuvola-aika.
kerran vuodessa
hitto.
käytiin baarissa.
niinkun ollaan kerran vuodessa nykyään alettu käymään.
siideri oli kallista, meno laimeeta, ja ihmiset ihmeellisiä.
viikon ruokarahat reissuun meni, väsymys tuli.
tärkein kokemus oli olla kaksin muualla kuin kotona, luulen.
istuttiin vltavassa kaksin, käytiin kavereilla illallisella, ja tsekattiin "uusi" dtm.
muru oli hauska ja ah, niin ihana. tanssi, hölmöili ja suukotteli. niinkun aina.
kivintä oli painaa yöbussissa pää toisen syliin, ja kotiintullessa mönkiä tuttuun, hyväntuoksuiseen syliin.
se ei vieläkään tunnu yhtään laimeelta.
käytiin baarissa.
niinkun ollaan kerran vuodessa nykyään alettu käymään.
siideri oli kallista, meno laimeeta, ja ihmiset ihmeellisiä.
viikon ruokarahat reissuun meni, väsymys tuli.
tärkein kokemus oli olla kaksin muualla kuin kotona, luulen.
istuttiin vltavassa kaksin, käytiin kavereilla illallisella, ja tsekattiin "uusi" dtm.
muru oli hauska ja ah, niin ihana. tanssi, hölmöili ja suukotteli. niinkun aina.
kivintä oli painaa yöbussissa pää toisen syliin, ja kotiintullessa mönkiä tuttuun, hyväntuoksuiseen syliin.
se ei vieläkään tunnu yhtään laimeelta.
lauantai 24. marraskuuta 2012
perjantai 23. marraskuuta 2012
kiinalaisen suklaat
sain kiinalaiselta ystävältäni (kiitokseksi kuivatusta laventelista) rommitryffeleitä, joiden rasiassa lukee vähän kinkysti "lingering on your tongue filling you with ecstasy". huh! tulee aivan muuta mieleen kun suklaa kyllä.
nyt kun vedin tän työviikon raivolla tappiin asti, hirveellä hedarilla ja sumeilla silmillä, parin pyörrytyskohtauksen kanssa, niin mä tasan oon ektaattisen pervot rommitryffelini ansainnu tällä työmoraalilla.
jospa sohva, villapeitto, lämpöpakkaus ja minttukaakao,
ja oh nuo tryffelit, olis paikallaan.
nyt kun vedin tän työviikon raivolla tappiin asti, hirveellä hedarilla ja sumeilla silmillä, parin pyörrytyskohtauksen kanssa, niin mä tasan oon ektaattisen pervot rommitryffelini ansainnu tällä työmoraalilla.
jospa sohva, villapeitto, lämpöpakkaus ja minttukaakao,
ja oh nuo tryffelit, olis paikallaan.
torstai 22. marraskuuta 2012
naked truth, pinnallista,
täh? mitä sä sanoit? että mä oon ihan konin näköinen?
- emmä sanonut koni, mä en solvaa naisia. mä sanoin klopin näkönen.
täh? siis miehen näkönen?
- eiku niinku nii nuoren.
aha.
netissä leviää kulovalkean lailla buumi, jossa muotibloggarit ja muut bloggaavat ihmiset esittelevät naamaansa au naturel.
musta se on erittäin tervettä ja upeeta.
että sieltä stailattujen kuvien takaa tullaan ihan luonnollisena esiin.
esim. mun oman teinin on hyvä nähdä että muillakin on joskus finni nenässä, ja tukka huonosti. ja että meikin alla kaikilla on ihan tavallinen iho. ja erikokoiset ja muotoiset silmät.
mähän olen oman ulkonäköni suhteen toisaalta hiton pedantti ja hysteerinen. toisaalta varmaan näyttää että ihan hälläväliä. emmä osaa pukeutua enkä laittautua, mutta pukeudunpa ja laittaudunpa kuitenkin. mä oon järjettömän ilonen siitä, että mun ihmeellinen aikuisiän finnikausi näyttää väistyneen koska se on ollut mulle todella suuri asia. (lue: todellisuuttakin suurempi asia.) mä nään itseni aika isoluisena, ja miesmäisenäkin ihan, mikä on muiden mukaan suuri harha. yks iso murhe sit vielä naiseuteni kruunu, siis hiukset, jotka mulla vaan ei asetu mitenkään. ikinä. aina näytän vaan siltä kun mulla olis harakanpesä pään päällä.
[sitten jokus ihmettelen ihan semmosia valokuvia jossa vähän sirohko, tavisnaamainen ja siistitukkainen ihminen hymyilee ja on niinkun normaali. joskus itsestäkin tuntuu että suurentelen kauneus"virheitäni" omassa päässäni. ja loppujenlopuksi olen ihan yhtä kaunis kuin muutkin.]
ketä varten haluaisin sitten näyttää kauniimmalta kuin muut? no murua. mä olen sen itselleni jostain kumman syystä saanut, ja sen haluan pitää. emmä missään vaiheessa ole muuttunut mitenkään sen toiveiden mukaiseksi, tai siis yrittänyt olla muuta kun olen. jossei naama kelpaa, tai ihanne on jotaki muuta kun tämmöi entinen urheilija, entinen lähiömutsi, wanna be pretty mut onkin rekka, olis kannattanut jo valintavaiheessa sit ottaa joku muu. mutta itse kun aina ilahtuu toisen sulosen naaman nähdessään, niin on kiva aatella että siitä tuntuu samalta. ja että jos luulen olevani kauniimpi sen silmissä vaikka kun olen laittanut ripsiväriä, niin niissä harhoissani sitä laitan.
töissä mun pyöreä naama ja kääpiömallinen olemus iskee kyllä kohderyhmään. milloin olen söpöli, milloin enkeli, milloin maailman kaunein nainen, ihastuttava prinsessa. kyllä semmoi imartelu tuntuu aina kivalta, mutta kun tietää speksit (sokeus, dementia, yksinäisyys, mielenterveysongelmat, aivovauriot) niin ei mulla kusi päähän nouse, vaikka kauniit sanat ulkonäöstä lämmittää aina naisen sydäntä.
tällänen se on. alaston totuus. tukkavärin valmistumista odottelen. (joo, köyhät edelleen värjää kotona)
liian isossa hupparissa.
ankkahuulet, sanoo muru.
makuuhuonesilmät se sanoo kanssa. (kalansilmät, ryssäsilmät sanon minä.)
meikittä ja finnittä.
en vieläkään saanu laitettua kuvia tänne ilman mitään intimiteetisuojaa. (toi ng on ihan huippu!) vaikka mitäpä ihmettä tapahtuis jos koko naama näkyisi? olisiko hurjaa jos kadulla joku sanois kaverilleen että "toi bloggaa." tai että "toi on lesbo"? se kun ei meistä mitenkään muuten näy.
vai onko täällä lukijoina joku kakssataakilonen skini joka vihaa erilaisuutta ja haluaa piestä musta paskat pihalle? vai kerrotteko mun pomolle että mä oon lesbo? tai töissä muille? nehän ei varmaan siellä tiedä, kun mä oon niin hiljanen ja eristäytynyt ihminen.
no, eniten haluan ehkä suojella murua, että jos joku sille sanoo että sä oot horationa ihan kusipää. tai jos se saisi jotaki huomiota mun blogin takia mitä se ei halua.
haittaako mua jos joku tietää mitä mieltä mä ihan omalla naamalla olen jostaki säästöistä? tai eutanasiasta? tai loukkaantuuko mun lapsi aikuisena jos se löytää mun blogin ja saa tietää että se on musta ollu ajoittain raivareineen ihan helkatin rasittava? ettenhän mä vaan ole ikinä sitä ehtinyt sille itse kertomaan. tai pistääks räsäsen päivi tai joku muu jeesustelija mut tilille siitä, että oon ihan netissä kertonut että me murun kanssa pussaillaan? tai että sen iho on sileä ja että se tuoksuu hyvälle?
emmätiedä.
ehkä enskerralla koko naama. tai sitten ei.
ehkä lopetan täällä.
ehkä jatkan. ehkä vaihdan maisemia.
ehkä meen salasanan taakse.
ehkä mä taas mietin liikaa.
- emmä sanonut koni, mä en solvaa naisia. mä sanoin klopin näkönen.
täh? siis miehen näkönen?
- eiku niinku nii nuoren.
aha.
netissä leviää kulovalkean lailla buumi, jossa muotibloggarit ja muut bloggaavat ihmiset esittelevät naamaansa au naturel.
musta se on erittäin tervettä ja upeeta.
että sieltä stailattujen kuvien takaa tullaan ihan luonnollisena esiin.
esim. mun oman teinin on hyvä nähdä että muillakin on joskus finni nenässä, ja tukka huonosti. ja että meikin alla kaikilla on ihan tavallinen iho. ja erikokoiset ja muotoiset silmät.
mähän olen oman ulkonäköni suhteen toisaalta hiton pedantti ja hysteerinen. toisaalta varmaan näyttää että ihan hälläväliä. emmä osaa pukeutua enkä laittautua, mutta pukeudunpa ja laittaudunpa kuitenkin. mä oon järjettömän ilonen siitä, että mun ihmeellinen aikuisiän finnikausi näyttää väistyneen koska se on ollut mulle todella suuri asia. (lue: todellisuuttakin suurempi asia.) mä nään itseni aika isoluisena, ja miesmäisenäkin ihan, mikä on muiden mukaan suuri harha. yks iso murhe sit vielä naiseuteni kruunu, siis hiukset, jotka mulla vaan ei asetu mitenkään. ikinä. aina näytän vaan siltä kun mulla olis harakanpesä pään päällä.
[sitten jokus ihmettelen ihan semmosia valokuvia jossa vähän sirohko, tavisnaamainen ja siistitukkainen ihminen hymyilee ja on niinkun normaali. joskus itsestäkin tuntuu että suurentelen kauneus"virheitäni" omassa päässäni. ja loppujenlopuksi olen ihan yhtä kaunis kuin muutkin.]
ketä varten haluaisin sitten näyttää kauniimmalta kuin muut? no murua. mä olen sen itselleni jostain kumman syystä saanut, ja sen haluan pitää. emmä missään vaiheessa ole muuttunut mitenkään sen toiveiden mukaiseksi, tai siis yrittänyt olla muuta kun olen. jossei naama kelpaa, tai ihanne on jotaki muuta kun tämmöi entinen urheilija, entinen lähiömutsi, wanna be pretty mut onkin rekka, olis kannattanut jo valintavaiheessa sit ottaa joku muu. mutta itse kun aina ilahtuu toisen sulosen naaman nähdessään, niin on kiva aatella että siitä tuntuu samalta. ja että jos luulen olevani kauniimpi sen silmissä vaikka kun olen laittanut ripsiväriä, niin niissä harhoissani sitä laitan.
töissä mun pyöreä naama ja kääpiömallinen olemus iskee kyllä kohderyhmään. milloin olen söpöli, milloin enkeli, milloin maailman kaunein nainen, ihastuttava prinsessa. kyllä semmoi imartelu tuntuu aina kivalta, mutta kun tietää speksit (sokeus, dementia, yksinäisyys, mielenterveysongelmat, aivovauriot) niin ei mulla kusi päähän nouse, vaikka kauniit sanat ulkonäöstä lämmittää aina naisen sydäntä.
liian isossa hupparissa.
ankkahuulet, sanoo muru.
makuuhuonesilmät se sanoo kanssa. (kalansilmät, ryssäsilmät sanon minä.)
meikittä ja finnittä.
en vieläkään saanu laitettua kuvia tänne ilman mitään intimiteetisuojaa. (toi ng on ihan huippu!) vaikka mitäpä ihmettä tapahtuis jos koko naama näkyisi? olisiko hurjaa jos kadulla joku sanois kaverilleen että "toi bloggaa." tai että "toi on lesbo"? se kun ei meistä mitenkään muuten näy.
vai onko täällä lukijoina joku kakssataakilonen skini joka vihaa erilaisuutta ja haluaa piestä musta paskat pihalle? vai kerrotteko mun pomolle että mä oon lesbo? tai töissä muille? nehän ei varmaan siellä tiedä, kun mä oon niin hiljanen ja eristäytynyt ihminen.
no, eniten haluan ehkä suojella murua, että jos joku sille sanoo että sä oot horationa ihan kusipää. tai jos se saisi jotaki huomiota mun blogin takia mitä se ei halua.
haittaako mua jos joku tietää mitä mieltä mä ihan omalla naamalla olen jostaki säästöistä? tai eutanasiasta? tai loukkaantuuko mun lapsi aikuisena jos se löytää mun blogin ja saa tietää että se on musta ollu ajoittain raivareineen ihan helkatin rasittava? ettenhän mä vaan ole ikinä sitä ehtinyt sille itse kertomaan. tai pistääks räsäsen päivi tai joku muu jeesustelija mut tilille siitä, että oon ihan netissä kertonut että me murun kanssa pussaillaan? tai että sen iho on sileä ja että se tuoksuu hyvälle?
emmätiedä.
ehkä enskerralla koko naama. tai sitten ei.
ehkä lopetan täällä.
ehkä jatkan. ehkä vaihdan maisemia.
ehkä meen salasanan taakse.
ehkä mä taas mietin liikaa.
viisauksia
siis töissä, jos jossain, oppii paljon elämästä!
homous on kuulemma ok, jos se on ollu jo syntyessä. että kun eihän sille mitään voi jos syntyy naisena miehen vartaloon. mutta onko ne miehen sisällä olevat naiset sitten lesboja, kun ne on keskenään?
emmätajua.
sitten fakta on, että on kaks asiaa joille ei kannata väittää vastaan,
toinen on nainen.
ja toinen ladattu ase.
ettäs senkin tiiätte!
homous on kuulemma ok, jos se on ollu jo syntyessä. että kun eihän sille mitään voi jos syntyy naisena miehen vartaloon. mutta onko ne miehen sisällä olevat naiset sitten lesboja, kun ne on keskenään?
emmätajua.
sitten fakta on, että on kaks asiaa joille ei kannata väittää vastaan,
toinen on nainen.
ja toinen ladattu ase.
ettäs senkin tiiätte!
jännitysnäytelmä
mun elämään ilmaantui jännitysmomentti.
a) mun mutsi on jo varmaan kyllästynyt muhun/meihin kun ollaan ravattu siellä harva se viikko. ei halunnut mulle viikonloppuna soitella *
b) samaa henkilöä ei juuri ehkä kiinnostanut meille jouluaatoksi tulla syömään, vaikka niin oli aiemmin puhe. sanoi ettei vältsyyn viitsi vaivautua.
mutta, tiedän daddyn ja broidin tulevan mielellään, ja siskonkin ehkä, niin fiksuna tyttönä heitin mutsille luun.
"tuuttekohan nyt sit aattona? ku systeri mietti jos saattais tulla poikaystävän esittelee...."
hahaha. nieli.
karvoineen päivineen.
"kyl me on puhuttu et kuitenki tultais."
hahahaha. siitäs saitte! tai sai. mutsi.
kyllä jos joku naisen oveluudessa päihittää, ni se on toinen nainen.
viekkaus kunniaan!
nyt vaan jännitteleen sit uskaltaako sisko poikaystäväraasuaan meille tuoda makusteltavaksi. ja tietty mulle tuli heti ressi mitä mä sille miehelle tarjoilen? hapankaalia ja suolakurkkua?
* isäni sen sijaan soitti. ja kerroin että mulla on mutsille veroasiaa, niin se sekopää alkoi pillittään ihan täysillä, että "mitä eroasiaa". ei ERO! kun vittu-vero! veellä, niinku VI**U! uskomaton ukko!
a) mun mutsi on jo varmaan kyllästynyt muhun/meihin kun ollaan ravattu siellä harva se viikko. ei halunnut mulle viikonloppuna soitella *
b) samaa henkilöä ei juuri ehkä kiinnostanut meille jouluaatoksi tulla syömään, vaikka niin oli aiemmin puhe. sanoi ettei vältsyyn viitsi vaivautua.
mutta, tiedän daddyn ja broidin tulevan mielellään, ja siskonkin ehkä, niin fiksuna tyttönä heitin mutsille luun.
"tuuttekohan nyt sit aattona? ku systeri mietti jos saattais tulla poikaystävän esittelee...."
hahaha. nieli.
karvoineen päivineen.
"kyl me on puhuttu et kuitenki tultais."
hahahaha. siitäs saitte! tai sai. mutsi.
kyllä jos joku naisen oveluudessa päihittää, ni se on toinen nainen.
viekkaus kunniaan!
nyt vaan jännitteleen sit uskaltaako sisko poikaystäväraasuaan meille tuoda makusteltavaksi. ja tietty mulle tuli heti ressi mitä mä sille miehelle tarjoilen? hapankaalia ja suolakurkkua?
* isäni sen sijaan soitti. ja kerroin että mulla on mutsille veroasiaa, niin se sekopää alkoi pillittään ihan täysillä, että "mitä eroasiaa". ei ERO! kun vittu-vero! veellä, niinku VI**U! uskomaton ukko!
tulis joulukuu
jumankekkuli. tää on ollut maailman pisin marraskuu.
hitto että tuota kuraa ja muuta kakkaa piisaa päivästä toiseen.
mä siis herään viideltä. lenkitän koirat.
keitän kahvit, herätän ja puen papanat.
vien ne päiväkotiin. junailen ja kävelen (lue:juoksen) töihin.
teen töitä 8h, joista omani yrin pykää kuudessa, muiden rästeihin jää kaksi.
kävelen (lue: juoksen) junalle. junailen.
kävelen (lue: juoksen) päiväkodille.
otan mukulat.
hyvässä lykyssä tulen kotiin jossa koirat on viety ja ruoka tehty.
huonossa lykyssä lenkitän koirat ja teen sen ruoan.
siistin mukuloiden vaatteet, imuroin lattiat, pesen pyykkiä.
pelaan ehkä kierroksen unoa, pesen lapset, luen iltasadut, laulan ja suukottelen.
ja lenkitän koirat vielä kerran.
sen jälkeen voimat riittää voileivän nielaisuun ja pikaiseen kuumaan suihkuun (=omaa aikaa, omg!)
sitten pyörryn sänkyyn.
herätäkseni aamulla taas viideltä.
oh joy!
tämäpä se on elämää, tämä ruuhkavuodet.
punttikorttiani on kerran käytetty.
en vaan jaksa enkä pysty sinne taipumaan.
saatikka elokuviin tai kenellekään kylään.
mutta,
kiitos kaikenkokoisille rakkauksilleni. mä vähän vielä jaksan.
söpösiä suukkoja, pehmosia pörröpäitä, terapeuttisia iltapuheluita.
kyllä tää tästä.
tulis nyt joulukuu. jouluvalot. joulusuklaat. glögi. kynttilät.
(lataamis- ja lagaamisaikaahan tässä on turha haaveilla, mähän päivystän jouluna. voi persaus.)
...mutta se suklaa. ja glögi. ja jouluvalot.
hitto että tuota kuraa ja muuta kakkaa piisaa päivästä toiseen.
mä siis herään viideltä. lenkitän koirat.
keitän kahvit, herätän ja puen papanat.
vien ne päiväkotiin. junailen ja kävelen (lue:juoksen) töihin.
teen töitä 8h, joista omani yrin pykää kuudessa, muiden rästeihin jää kaksi.
kävelen (lue: juoksen) junalle. junailen.
kävelen (lue: juoksen) päiväkodille.
otan mukulat.
hyvässä lykyssä tulen kotiin jossa koirat on viety ja ruoka tehty.
huonossa lykyssä lenkitän koirat ja teen sen ruoan.
siistin mukuloiden vaatteet, imuroin lattiat, pesen pyykkiä.
pelaan ehkä kierroksen unoa, pesen lapset, luen iltasadut, laulan ja suukottelen.
ja lenkitän koirat vielä kerran.
sen jälkeen voimat riittää voileivän nielaisuun ja pikaiseen kuumaan suihkuun (=omaa aikaa, omg!)
sitten pyörryn sänkyyn.
herätäkseni aamulla taas viideltä.
oh joy!
tämäpä se on elämää, tämä ruuhkavuodet.
punttikorttiani on kerran käytetty.
en vaan jaksa enkä pysty sinne taipumaan.
saatikka elokuviin tai kenellekään kylään.
mutta,
kiitos kaikenkokoisille rakkauksilleni. mä vähän vielä jaksan.
söpösiä suukkoja, pehmosia pörröpäitä, terapeuttisia iltapuheluita.
kyllä tää tästä.
tulis nyt joulukuu. jouluvalot. joulusuklaat. glögi. kynttilät.
(lataamis- ja lagaamisaikaahan tässä on turha haaveilla, mähän päivystän jouluna. voi persaus.)
...mutta se suklaa. ja glögi. ja jouluvalot.
maanantai 19. marraskuuta 2012
arkirakkautta. vessassa.
näin iskevän paperin kannoin rakkalleni.
ihan wc-paperi puhutteli minua.
tää on niin totta.
ekahalauksella, joka heti vei multa jalat alta, tuntui tuolta.
ja toisin kävi.
herään joka aamu onnellisena. tuosta naisesta.
hiis.
arkirakkautta.
ihan wc-paperissa. kuinka hienoa.
ihan wc-paperi puhutteli minua.
ekahalauksella, joka heti vei multa jalat alta, tuntui tuolta.
ja toisin kävi.
herään joka aamu onnellisena. tuosta naisesta.
hiis.
arkirakkautta.
ihan wc-paperissa. kuinka hienoa.
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
kuvia
oli eilen sit mukavaakin.
poika lauloi huonolla artikulaatiollaan pieniä sammakoita, ja siskonsa nauratti sitä kyselemällä joka välissä:
- mikä on hammakko?
- mikä on lyttikät?
- ja mitkä ihmeet on koovat?
ja sit ne veti huutonaurua kaksisteen.
pelattiin unoa, ja poika joka ei (muka) tunnista värejä ja numeroita, eikä (muka) tajua sääntöjä, pesi mut kolmesti siinä. että sellanen uno se on. ja se riemu mitä se voittaessaan koki. enskerralla saa sitten maistaa häviötäkin. ;) mokoma.
illalla ropeloin tässä koneella anopin joululahjaa, niin ruttu luki veljelleen satuja. tosi lisäili joka väliin sanoja kuten "tyhmeliini" ja "karmiva tomppeli", ja oi sitä riemua.
mulla tuli oikeen hyvä fiilis kun järkkäilin kuvia. tilasin anopille ja mutsille ja faijalle ifolorilta kalenterit joululahjoiksi. tässä teillekkin kurkkaus parhaisiin kuvapaloihin. olkaa hyvä!
poika lauloi huonolla artikulaatiollaan pieniä sammakoita, ja siskonsa nauratti sitä kyselemällä joka välissä:
- mikä on hammakko?
- mikä on lyttikät?
- ja mitkä ihmeet on koovat?
ja sit ne veti huutonaurua kaksisteen.
pelattiin unoa, ja poika joka ei (muka) tunnista värejä ja numeroita, eikä (muka) tajua sääntöjä, pesi mut kolmesti siinä. että sellanen uno se on. ja se riemu mitä se voittaessaan koki. enskerralla saa sitten maistaa häviötäkin. ;) mokoma.
illalla ropeloin tässä koneella anopin joululahjaa, niin ruttu luki veljelleen satuja. tosi lisäili joka väliin sanoja kuten "tyhmeliini" ja "karmiva tomppeli", ja oi sitä riemua.
mulla tuli oikeen hyvä fiilis kun järkkäilin kuvia. tilasin anopille ja mutsille ja faijalle ifolorilta kalenterit joululahjoiksi. tässä teillekkin kurkkaus parhaisiin kuvapaloihin. olkaa hyvä!
lauantai 17. marraskuuta 2012
raivarit
poikani, tuo temperamenttimonsteri, vetäsi sellaset koivarit pihassa, että naapurintädinkin piti ihan tulla asiaa ihmettelemään.
toivottavasti, jos sillä tädillä on älliä jonnekin soitella, soittais ennemmin jonnekin äitiensuojelupalveluun, kun lastensuojeluun.
annamunkaikkikestää.
kaikkoa uhma mun pojasta!
tai kohta mun on kutsuttava tänne joku manaaja.
toivottavasti, jos sillä tädillä on älliä jonnekin soitella, soittais ennemmin jonnekin äitiensuojelupalveluun, kun lastensuojeluun.
annamunkaikkikestää.
kaikkoa uhma mun pojasta!
tai kohta mun on kutsuttava tänne joku manaaja.
perjantai 16. marraskuuta 2012
mä olen hiljaa
pomo katsoi mua tänään kahdesti, ja kysyi kuulumisia kolmesti, tiimipalaverissa.
minulta.
joka aina kyllä kerron asiat kysymättäkin.
en sanonut mitään. koko palaverissa. ennkun kolmannella kysymällä oli pakko.
vitustitöitäseonkivaatykkäänettäonsillai.
nytmäenvaanjaksa.
viekäävaanjousotjaetuudetjalaittakaaväkisintyönkiertoonjajoopäivystänkokovitunjoulunemmäolishalunnukotonalastenkanssa ollakaanmutkukukaanmuueisuostujasaahansiitärahaa.
pitäkää tunkkinne.
paskamikäpaska.
mäoonhiljaajakasvanaikuiseksjateentöitä.
kunnesotanloparit.
morjens.
nyt mä juon lasin punkkua.
tai koko hemmetin pullon.
ja syön suklaata.
ja vaihdan asennetta.
mutta jee. ehkä musta tulee se hiljanen, ylpeen ja leuhkan oloinen aikuinen, joka ei muiden marinaan paljoa kommentoi. katsoo vaan vinoon.
minulta.
joka aina kyllä kerron asiat kysymättäkin.
en sanonut mitään. koko palaverissa. ennkun kolmannella kysymällä oli pakko.
vitustitöitäseonkivaatykkäänettäonsillai.
nytmäenvaanjaksa.
viekäävaanjousotjaetuudetjalaittakaaväkisintyönkiertoonjajoopäivystänkokovitunjoulunemmäolishalunnukotonalastenkanssa ollakaanmutkukukaanmuueisuostujasaahansiitärahaa.
pitäkää tunkkinne.
paskamikäpaska.
mäoonhiljaajakasvanaikuiseksjateentöitä.
kunnesotanloparit.
morjens.
nyt mä juon lasin punkkua.
tai koko hemmetin pullon.
ja syön suklaata.
ja vaihdan asennetta.
mutta jee. ehkä musta tulee se hiljanen, ylpeen ja leuhkan oloinen aikuinen, joka ei muiden marinaan paljoa kommentoi. katsoo vaan vinoon.
torstai 15. marraskuuta 2012
stalkerit
enkä ees kehtais sanoa, miks tää netti on nii kiva...
mut kerronpa kuitenkin.
me stalkattiin porukalla esikon sulhasehdokasta. (meillä kävi vieraita! rasti seinään!)
kyllä! miten noloa! (se stalkkaus.)
mutta meistä kaikista se oli ihku!
että kotiin vaan näytille moinen!
(koska uskaltaa tulla? mitä veikkaatte? missä vaiheessa te olette esitelleet "tyyppejä" äideillenne?)
mut kerronpa kuitenkin.
me stalkattiin porukalla esikon sulhasehdokasta. (meillä kävi vieraita! rasti seinään!)
kyllä! miten noloa! (se stalkkaus.)
mutta meistä kaikista se oli ihku!
että kotiin vaan näytille moinen!
(koska uskaltaa tulla? mitä veikkaatte? missä vaiheessa te olette esitelleet "tyyppejä" äideillenne?)
iloa
kiljuin tänään riemusta.
yhden kerran.
meinaan kun huomasin että sipulin päässä vihertää!
kyllä mutsi aina tietää. sieltä se valkoinen amaryllis kohta kohoaa, eikä muru voi pottuilla mulle.
ei ole turha sipuli tuo.
ei.
yhden kerran.
meinaan kun huomasin että sipulin päässä vihertää!
kyllä mutsi aina tietää. sieltä se valkoinen amaryllis kohta kohoaa, eikä muru voi pottuilla mulle.
ei ole turha sipuli tuo.
ei.
kurassa
mä niin oon korvia myöten täynnä sadetta, kuraa, pimeetä ja muuta marraskuuhun liittyvää shaibaa.
mä en niin kestä enempää.
varmaan elokuusta alkaen mä oon kotiutunu jokaiselta aamulenkiltä sateen raiskaamana. sit se saamarin tassusouvi.
sit mä oon kastunu tarhamatkalla. sit työmatkalla.
sit työmatkalla. sit tarhamatkalla. sit kotimatkalla.
sit mä meen lenkille. ja kastun. ja sit se saamarin tassusouvi taas.
koirat on kurassa, lapset on kurassa. eteinen on kurassa. ja kylppäri on kurassa.
mä ite oon kurassa.
alkaa ihan oikeesti riittää.
mikä saakeli tätä suomen ilmastoa riivaa?
alkais nyt ees joulukuu. mä elän tässä siinä toivossa, että kun laitan jouluvalot pihakuuseen, ne valaisee mun kurasen mielenki. mä oon niin finaalissa. kaikkinensa.
itkupaskahepulit on lähellä, kun pitis 6h ylitöitä raapia kasaan, että saan hoidettua ipanoiden neuvolat, ja leikkautettua azorien kusevan kummajaisen. emmäjaksa. mä en nyt vaan pysty. mä otan palkatonta. tai loparit. kuollaan sit vaan nälkään koko sirkus. nälkään ja kuraan ja sateeseen.
mä tarviin suklaata.
mä en niin kestä enempää.
varmaan elokuusta alkaen mä oon kotiutunu jokaiselta aamulenkiltä sateen raiskaamana. sit se saamarin tassusouvi.
sit mä oon kastunu tarhamatkalla. sit työmatkalla.
sit työmatkalla. sit tarhamatkalla. sit kotimatkalla.
sit mä meen lenkille. ja kastun. ja sit se saamarin tassusouvi taas.
koirat on kurassa, lapset on kurassa. eteinen on kurassa. ja kylppäri on kurassa.
mä ite oon kurassa.
alkaa ihan oikeesti riittää.
mikä saakeli tätä suomen ilmastoa riivaa?
alkais nyt ees joulukuu. mä elän tässä siinä toivossa, että kun laitan jouluvalot pihakuuseen, ne valaisee mun kurasen mielenki. mä oon niin finaalissa. kaikkinensa.
itkupaskahepulit on lähellä, kun pitis 6h ylitöitä raapia kasaan, että saan hoidettua ipanoiden neuvolat, ja leikkautettua azorien kusevan kummajaisen. emmäjaksa. mä en nyt vaan pysty. mä otan palkatonta. tai loparit. kuollaan sit vaan nälkään koko sirkus. nälkään ja kuraan ja sateeseen.
mä tarviin suklaata.
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
ei se vaihtunut. levy.
byhy-byhy-en-osaa-ruotsia.
byhy-byhy-en-pääse-läpi.
oho, kiitettävä.
aaaaaarrrrrrrrrrggggggggghhhhhhhh.
byhy-byhy-en-pääse-läpi.
oho, kiitettävä.
aaaaaarrrrrrrrrrggggggggghhhhhhhh.
kuukauden keksintö
koska tää marraskuu saattaa joskus olla synkkä kun hemmetin per*e,
saanko esitellä,
kuukauden keskintö: valopää!
yhtään ei kannata ylenkatsoa tämmöstä inventiota.
täällä kaukana lähiön valoista voin kertoa että marraskuinen metsä on synkkä kuin... se.
ja koska mulla on kunnia siellä ennen kukonpieremää, ja reilusti jälkeen auringonlaskun, koirain kanssa rämpiä, voin sanoa että moinen kaivostyöläisen työvalo otsalla on ehkä parasta koko syksyssä.
tyylikkyydestä viis.
oonhan jo tarpeeks monta kertaa sanonut että tässä iässä käytännöllisyys ajaa tyylikkyyden edelle. selkeesti.
ja huom. jossen halua että joku mut nolossa valossa näkee tuolla, mähän vaan kätevästi sammutan tuon loisteen. ja takaan ettei mitään näy.
ainoa negatiivinen puoli tuossa valopäänä heilumisessa on se, että yks koirista on jostain syystä fiksoitunut valoilmiöihin, ja tuon loistavan otsikkoni ansiosta saan toisinaan 40kg lihaa täysillä päin kylkeä. mutta on se sen arvoista. nähdä eteensä.
saanko esitellä,
kuukauden keskintö: valopää!
täällä kaukana lähiön valoista voin kertoa että marraskuinen metsä on synkkä kuin... se.
ja koska mulla on kunnia siellä ennen kukonpieremää, ja reilusti jälkeen auringonlaskun, koirain kanssa rämpiä, voin sanoa että moinen kaivostyöläisen työvalo otsalla on ehkä parasta koko syksyssä.
tyylikkyydestä viis.
oonhan jo tarpeeks monta kertaa sanonut että tässä iässä käytännöllisyys ajaa tyylikkyyden edelle. selkeesti.
ja huom. jossen halua että joku mut nolossa valossa näkee tuolla, mähän vaan kätevästi sammutan tuon loisteen. ja takaan ettei mitään näy.
ainoa negatiivinen puoli tuossa valopäänä heilumisessa on se, että yks koirista on jostain syystä fiksoitunut valoilmiöihin, ja tuon loistavan otsikkoni ansiosta saan toisinaan 40kg lihaa täysillä päin kylkeä. mutta on se sen arvoista. nähdä eteensä.
tiistai 13. marraskuuta 2012
optinen harha
piti sitten kymmenisen vuotta elää ruman naaman kanssa, niin tänä aamuna mua kurkkas peilistä nainen, jolla oli suhteellisen virheetön iho.
optinen harha?
vai pysyvä olotila?
jää nähtäväksi.
olis aika unelma tällä naamalla alkaa elellä.
kiitos tästäkin kokemuksesta.
optinen harha?
vai pysyvä olotila?
jää nähtäväksi.
olis aika unelma tällä naamalla alkaa elellä.
kiitos tästäkin kokemuksesta.
byhy-byhy-nainen vaihda levyä!
anna mun kaikki kestää!
viimeyönä mut herätti yks töistätulija, emäntä, joka kuiskasi mun korvaan hempeesti:
"rakas, sain lakitentistä vitosen...."
ai siitä byhy-byhy-en-pääse-läpi-byhy-byhy-tentistä?
jep.
samaa byhy-byhy-laulua ja toistavuotta pedanttipirkko!
vaihda levyä.
viimeyönä mut herätti yks töistätulija, emäntä, joka kuiskasi mun korvaan hempeesti:
"rakas, sain lakitentistä vitosen...."
ai siitä byhy-byhy-en-pääse-läpi-byhy-byhy-tentistä?
jep.
samaa byhy-byhy-laulua ja toistavuotta pedanttipirkko!
vaihda levyä.
kyllä äitis tietää
"äiti, ku mulla olis yks juttu..."
hahahah! tiesin. se mitä äitis ei tiiä, sitä ei tarvikaan tietää.
nii.
kaukovilkasulla persoonallisen oloinen heebo.
jepjep.
hahahah! tiesin. se mitä äitis ei tiiä, sitä ei tarvikaan tietää.
nii.
kaukovilkasulla persoonallisen oloinen heebo.
jepjep.
maanantai 12. marraskuuta 2012
isätön päivä
ei nyt taas tunnu yhtään siltä että mein marakatit jäis isättöminä jostaki paitsi.
edes näin isäinpäivän kynnyksellä.
ruttu oli halunnut askarrella lahjan a-sedälle, bambam ukille. näin siis tapahtui.
perjantaina oli päiväkodissa askarteluhetki isille ja lapsille yhdessä, a-setä mieluusti osallistui tuohon, kun sattumoisin lapset oli niille menossakin.
sunnuntaina apinat veti päikkärit ukin kainalossa isänpäivän kunniaksi, syötiin hyvin mutsilla ja faijalla ja possuteltiin kakkua.
rutulle asia on selviö. joku tanskalainen heebo on antanut vauvansiemeniä lääkärille, joka laittoi ne mamman mahaan. ja siitä tuli ensin hän, sitten bambam. hänellä ei ole isää. hänellä on kaks äitiä, mamma ja mami. kun on olemassa erilaisia perheitä, toisilla ei ole veikkaa, toisilla ei ole koiraa. that's it. ensin se sanoi ettei isäinpäiväksi mitään aio askarrella kun hänellä ei isää ole, mutta muutti mielensä myöhemmin.
bami on just nyt alkanu fiilistelemään omaa vauva-aikaansa. että hän oli mahassa, ja tuli ulos ja kävi rääkymään. [eikä se rääkyminen ole vieläkään loppu! toim.huom] että mami leikkas napanuoran ja pesi ja puki, ja laittoi tutin ettei hän kokoaikaa huutais. sit hää joi tissimaitoa, ja sit mamilta ei tullu tissimaitoa, ja sit mami anto maitoa pullosta. isäasiaa ei poika ole ottanut esille sitä vähää mitä siskonsa samanikäsenä oli jo kysellyt ummet ja lammet. luulen että asia on sieltä pian vauva-asioiden jälkijunassa tuloillaan. a-setä on bamin kaveli, ja ukki on bamin kaveli, ja bamista tulee kanssa mies, ja hänelle kasvaa parta. ja mami on joskus bamin kuvitelmissa myös mies, ennenkun muistuu ettei sillä olekaan pipua. mutta se ajaa autoa, tietää kaiken autoista ja pelaa kovaa, ja kerran se poras, ja rakenti pöydän. eikä käytä mekkoa, eikä pinnejä. että onko se nainen ollenkaan? kummallista perheessä on pojan mielestä ainoastaan se, että hänellä on pipu, ja koirilla on, eikä kellään muulla.
isättömien isäinpäivässä ei tänä(kään) vuonna ollut mitään konstikasta meille. kiitos mukaville lähipiirin miehenmalleille. love ya!
edes näin isäinpäivän kynnyksellä.
ruttu oli halunnut askarrella lahjan a-sedälle, bambam ukille. näin siis tapahtui.
perjantaina oli päiväkodissa askarteluhetki isille ja lapsille yhdessä, a-setä mieluusti osallistui tuohon, kun sattumoisin lapset oli niille menossakin.
sunnuntaina apinat veti päikkärit ukin kainalossa isänpäivän kunniaksi, syötiin hyvin mutsilla ja faijalla ja possuteltiin kakkua.
rutulle asia on selviö. joku tanskalainen heebo on antanut vauvansiemeniä lääkärille, joka laittoi ne mamman mahaan. ja siitä tuli ensin hän, sitten bambam. hänellä ei ole isää. hänellä on kaks äitiä, mamma ja mami. kun on olemassa erilaisia perheitä, toisilla ei ole veikkaa, toisilla ei ole koiraa. that's it. ensin se sanoi ettei isäinpäiväksi mitään aio askarrella kun hänellä ei isää ole, mutta muutti mielensä myöhemmin.
bami on just nyt alkanu fiilistelemään omaa vauva-aikaansa. että hän oli mahassa, ja tuli ulos ja kävi rääkymään. [eikä se rääkyminen ole vieläkään loppu! toim.huom] että mami leikkas napanuoran ja pesi ja puki, ja laittoi tutin ettei hän kokoaikaa huutais. sit hää joi tissimaitoa, ja sit mamilta ei tullu tissimaitoa, ja sit mami anto maitoa pullosta. isäasiaa ei poika ole ottanut esille sitä vähää mitä siskonsa samanikäsenä oli jo kysellyt ummet ja lammet. luulen että asia on sieltä pian vauva-asioiden jälkijunassa tuloillaan. a-setä on bamin kaveli, ja ukki on bamin kaveli, ja bamista tulee kanssa mies, ja hänelle kasvaa parta. ja mami on joskus bamin kuvitelmissa myös mies, ennenkun muistuu ettei sillä olekaan pipua. mutta se ajaa autoa, tietää kaiken autoista ja pelaa kovaa, ja kerran se poras, ja rakenti pöydän. eikä käytä mekkoa, eikä pinnejä. että onko se nainen ollenkaan? kummallista perheessä on pojan mielestä ainoastaan se, että hänellä on pipu, ja koirilla on, eikä kellään muulla.
isättömien isäinpäivässä ei tänä(kään) vuonna ollut mitään konstikasta meille. kiitos mukaville lähipiirin miehenmalleille. love ya!
rakkautta ensisilmäyksellä
ja vielä toisellakin.
mähän siis olen jo tovin halunnut meille kissaa. sen aika ei ole vielä, ja mahdollinen rotuhaave on vaihtunut ragdollista tähän:
tässä bengalinkissa. maailman hienoin, ja rotukuvauksen mukaan sopii lapsi- ja koiraperheeseen.
ei ihan tän päivän juttu, mutta säästöpossuun voi alkaa jo laitella rahoja, jos vaikka vuoden kahden päästä meille yks mahtuis.
tosin, tässähän käy niin että fiinin rotukissan sijaan meille sitten tulee joku elämänrepimä, korvaton ja kuriton löytökissa, luulen.
mutta aina voi haaveilla.
punaruskea, marmorikuviolla pliis.
tai täpläkäskin käy.
kiitos.
kuvat ongin googlen kuvahausta.
voi mooses, sydämessäni on just sulle paikka!
mähän siis olen jo tovin halunnut meille kissaa. sen aika ei ole vielä, ja mahdollinen rotuhaave on vaihtunut ragdollista tähän:
tässä bengalinkissa. maailman hienoin, ja rotukuvauksen mukaan sopii lapsi- ja koiraperheeseen.
ei ihan tän päivän juttu, mutta säästöpossuun voi alkaa jo laitella rahoja, jos vaikka vuoden kahden päästä meille yks mahtuis.
tosin, tässähän käy niin että fiinin rotukissan sijaan meille sitten tulee joku elämänrepimä, korvaton ja kuriton löytökissa, luulen.
mutta aina voi haaveilla.
punaruskea, marmorikuviolla pliis.
tai täpläkäskin käy.
kiitos.
kuvat ongin googlen kuvahausta.
voi mooses, sydämessäni on just sulle paikka!
lauantai 10. marraskuuta 2012
sipuli
en tiedä kuka muistaa tän sipuliasian mutta tänään kaivoin sen kaapista ja aloin kastelemaan!
kohoa, oi suuri amaryllis, ettei muru pääse tästä(kin) vinoilemaan mulle.
kohoa, oi suuri amaryllis, ettei muru pääse tästä(
lämmintä skumppaa
- täh?! juatsä aamupalaks jotaki lämmintä hapotonta skumppaa?! *
- no joo. pakko. mun mutsi sanoo viinin kaatamista viemäriin alkoholin väärinkäytöksi.
*murulta oli jääny lasi pöydälle nukkumatin varastettua shown eilen illalla.
- no joo. pakko. mun mutsi sanoo viinin kaatamista viemäriin alkoholin väärinkäytöksi.
*murulta oli jääny lasi pöydälle nukkumatin varastettua shown eilen illalla.
rutun ruttu
anna mun kaikki kestää!
"tuota, onks teillä perhoslaastaria?"
- ai kui?
no ruttu lenti päiväkodissa metalliselle ritilälle ja on kyynerpää aika pahasti auki.
huoh. mä todella toivon että tänään illalla kun nään sen kyynerpään, ni se ei olis tarvinnu liimaa tai tikkejä.
nyt kun niitä tietty ei voi enää laittaa.
g arvioi haavan olevan "ookoo", mutta saa nähdä.
mihin me joudutaankaan vielä ton tytön kanssa.
nythän on siis elokuun jälkeen vasta auennu naama muutamaan kertaan, menny hampaat, päätällejä on tullut ainakin viis, ja nyt siis kyynerpää on kurjasti rutulla.
ja ei, ammattilaisten (mun oman ja päiväkodin henkilöstön) arvioiden mukaan se ei ole motorisesti kömpelö. se vaan on kävelevä hasardi koko natiainen.
"tuota, onks teillä perhoslaastaria?"
- ai kui?
no ruttu lenti päiväkodissa metalliselle ritilälle ja on kyynerpää aika pahasti auki.
huoh. mä todella toivon että tänään illalla kun nään sen kyynerpään, ni se ei olis tarvinnu liimaa tai tikkejä.
nyt kun niitä tietty ei voi enää laittaa.
g arvioi haavan olevan "ookoo", mutta saa nähdä.
mihin me joudutaankaan vielä ton tytön kanssa.
nythän on siis elokuun jälkeen vasta auennu naama muutamaan kertaan, menny hampaat, päätällejä on tullut ainakin viis, ja nyt siis kyynerpää on kurjasti rutulla.
ja ei, ammattilaisten (mun oman ja päiväkodin henkilöstön) arvioiden mukaan se ei ole motorisesti kömpelö. se vaan on kävelevä hasardi koko natiainen.
teinihöröily
...ja miten se saadaan kuriin?
aina jotaki pientä uutta, ja kohta täällä on täys sota pystyssä, sano mun sanoneen.
joo, viimeviikko suju esikoisen kanssa ihan jees. ei tarvinnut kauheesti muistutella kodin säännöistä,
mutta!
se oli saanut luvan "tuhlata" kotiviikonlopun mökillä kaverin kanssa (4.s vkonloppu putkeen lietsussa siis) esittelemällä meille menonsa niin että se ottaa spanielin mukaan.
lähdön aikaan spansku jäi kuitenkin eteiseen vinkumaan,
perusteilla "me joudutaanki meneen junalla".
pikkujuttuko? eihän se spanieli nyt meitä täälä neljän koiran kaaoksessa haittaa.
ja/mutta/silti mulla katkee taas suoni päästä.
se saatanan karvakorva osaa kuitenkin matkustaa junalla ihan iisisti, ja jopa bussilla, ja vitun metrollakin.
hemmetin tekosyiden suoltaja.
sit kun mä asiasta ihan asiallisesti sanon. asiaa. niin sitten se nyrpistelee naamaansa.
pitääkö mun a) olla vielä tiukempi ja paskamaisempi pikkuasioissa? että jos jotaki sanotaan, niin se pitää sit kanssa, ilman tekosyitä? vai b) niellä suuttumukseni ja olla suuriin linjoihin tyytyväinen? kun en hitto itekään tiedä. vtuttaa.
aina jotaki pientä uutta, ja kohta täällä on täys sota pystyssä, sano mun sanoneen.
joo, viimeviikko suju esikoisen kanssa ihan jees. ei tarvinnut kauheesti muistutella kodin säännöistä,
mutta!
se oli saanut luvan "tuhlata" kotiviikonlopun mökillä kaverin kanssa (4.s vkonloppu putkeen lietsussa siis) esittelemällä meille menonsa niin että se ottaa spanielin mukaan.
lähdön aikaan spansku jäi kuitenkin eteiseen vinkumaan,
perusteilla "me joudutaanki meneen junalla".
pikkujuttuko? eihän se spanieli nyt meitä täälä neljän koiran kaaoksessa haittaa.
ja/mutta/silti mulla katkee taas suoni päästä.
se saatanan karvakorva osaa kuitenkin matkustaa junalla ihan iisisti, ja jopa bussilla, ja vitun metrollakin.
hemmetin tekosyiden suoltaja.
sit kun mä asiasta ihan asiallisesti sanon. asiaa. niin sitten se nyrpistelee naamaansa.
pitääkö mun a) olla vielä tiukempi ja paskamaisempi pikkuasioissa? että jos jotaki sanotaan, niin se pitää sit kanssa, ilman tekosyitä? vai b) niellä suuttumukseni ja olla suuriin linjoihin tyytyväinen? kun en hitto itekään tiedä. vtuttaa.
lomatukea
mun kaveri jo aikaisemmin hehkutteli vähävaraisten tuettuja lomia, mutta nyt kun ihan lehdessä mainostettiin, oli pakko mun katsella mitä kummaa se tarkoittaa.
varttia myöhemmin meillä on loma-anomus vetämässä.
pitäkeehän peukkuja, varsinkin itä-suunnalla, ystävät.
jos onni meit kohtaa, niin tullaan lomareissulla kyläilemään teillekin.
kerrankin jotakin reaalia jännitettävää, satunnaisen lottoamisen lisäksi.
varttia myöhemmin meillä on loma-anomus vetämässä.
pitäkeehän peukkuja, varsinkin itä-suunnalla, ystävät.
jos onni meit kohtaa, niin tullaan lomareissulla kyläilemään teillekin.
kerrankin jotakin reaalia jännitettävää, satunnaisen lottoamisen lisäksi.
perjantai 9. marraskuuta 2012
kalsareissa. tai ilman.
täällä juhlitaan romanssin vuosipäivää. .
lapset lähti g-tädille.
me kaks jäätiin kotia. ei jaksettu vaivautua lähtä kaupungille.
juhlitaan sit kalsareissa, tai jopa ilman.
muru laittaa illallista, kohta korkataan pinkki kuohuviini. [valdivieso. rose. sec.]
onnea ja iloa rakkaudelle, romanssille ja kaikelle hömpälle.
niitäkin elämässä tarvitaan.
o skool po saaken.
lapset lähti g-tädille.
me kaks jäätiin kotia. ei jaksettu vaivautua lähtä kaupungille.
juhlitaan sit kalsareissa, tai jopa ilman.
muru laittaa illallista, kohta korkataan pinkki kuohuviini. [valdivieso. rose. sec.]
onnea ja iloa rakkaudelle, romanssille ja kaikelle hömpälle.
niitäkin elämässä tarvitaan.
o skool po saaken.
tiistai 6. marraskuuta 2012
poikaystävä-kö?
täh?
onkohan esikoinen löytänyt mielitietyn?
se on alkanut puhumaan jostakusta pojasta mulle, ja se sama nimi esiintyy nyt useammassakin uudessa tarinassa.
ja esikko hihittää jonkun lähettämille viesteille ihan holtittomana iltasin.
ja tänään kun se läksi yhteen seurakunnan systeemiin ja kävi kaupungilla, oli kyseessä "me" kun hän mulle viestitteli, eikä vaan hän itse, niinkun yleensä.
omg.
nytkö se alkaa?
koska mä voin kysyä? vai kertookse itse?
mua ihan jotenki jännittää tää asia...
onkohan esikoinen löytänyt mielitietyn?
se on alkanut puhumaan jostakusta pojasta mulle, ja se sama nimi esiintyy nyt useammassakin uudessa tarinassa.
ja esikko hihittää jonkun lähettämille viesteille ihan holtittomana iltasin.
ja tänään kun se läksi yhteen seurakunnan systeemiin ja kävi kaupungilla, oli kyseessä "me" kun hän mulle viestitteli, eikä vaan hän itse, niinkun yleensä.
omg.
nytkö se alkaa?
koska mä voin kysyä? vai kertookse itse?
mua ihan jotenki jännittää tää asia...
ei. näin.
ettei kukaan vaan luulis, tai ettei kukaan luulis että mä luulisin, tai etten vaan itse alkais luuleen olevani jotenkin täydellinen,
täytyy kertoa että siinä "joka vanhoja kaivelee, sitä tikulla silmään" sanonnassa on ihan ideaa. tai toivoisin saavani tikusta jo ennen kun alan määkimään "sä sanoit kerran että..."
helvetin turhaa hommaa.
ja kyse oli kai siitä ettei toinen ollut ensinkään sanonut mitä luulin/kuulin/ymmärsin/halusin ymmärtää.
voi saakeli että voi tämmöi ämmä alentua heittämään ihan asiatonta sontaa.
mä siis muutenkin olen määkinyt tässä useampia viikkoja milloin mistäkin,
on ollut angstinen ja surkea fiilis,
eikä tarkoituksenani nytkää ollut aiheuttaa riitaa, kun muru on ollut erittäin pitkämielinen mun märyämisten kanssa.
tarkoitus oli vaan saada se painolastina tuntunut vanha typeryys pois mielestä.
ja mitähän siitä tuli? meni varmaan just niinku strömsöössä se "keskustelu".
huoh. voi mua tyhmää ihmistä.
ei, mä en ole täydellinen.
ja ei, mulla ei aina ole pelisilmää.
ja ei, en aina pysty rakentavaan keskusteluun.
ja kyllä, kyllä mä osaan olla vittumainen, tyhmä ja inhottavakin.
harmi vaan.
toisinaan mä tosiaan olen heikko, säälittävä ja lapsellinen.
onneksi on joku joka pystyy antaa mun virheet anteeksi, ja löytää oikeat sanat mun pään korjaamiseen.
joskus, kuten nyt, tuntuu että saan enemmän hyvää kun ansaitsen.
täytyy kertoa että siinä "joka vanhoja kaivelee, sitä tikulla silmään" sanonnassa on ihan ideaa. tai toivoisin saavani tikusta jo ennen kun alan määkimään "sä sanoit kerran että..."
helvetin turhaa hommaa.
ja kyse oli kai siitä ettei toinen ollut ensinkään sanonut mitä luulin/kuulin/ymmärsin/halusin ymmärtää.
voi saakeli että voi tämmöi ämmä alentua heittämään ihan asiatonta sontaa.
mä siis muutenkin olen määkinyt tässä useampia viikkoja milloin mistäkin,
on ollut angstinen ja surkea fiilis,
eikä tarkoituksenani nytkää ollut aiheuttaa riitaa, kun muru on ollut erittäin pitkämielinen mun märyämisten kanssa.
tarkoitus oli vaan saada se painolastina tuntunut vanha typeryys pois mielestä.
ja mitähän siitä tuli? meni varmaan just niinku strömsöössä se "keskustelu".
huoh. voi mua tyhmää ihmistä.
ei, mä en ole täydellinen.
ja ei, mulla ei aina ole pelisilmää.
ja ei, en aina pysty rakentavaan keskusteluun.
ja kyllä, kyllä mä osaan olla vittumainen, tyhmä ja inhottavakin.
harmi vaan.
toisinaan mä tosiaan olen heikko, säälittävä ja lapsellinen.
onneksi on joku joka pystyy antaa mun virheet anteeksi, ja löytää oikeat sanat mun pään korjaamiseen.
joskus, kuten nyt, tuntuu että saan enemmän hyvää kun ansaitsen.
lauantai 3. marraskuuta 2012
idyllistä
laiska, letkeä lauantai.
koiralenkkiä.
lapset leikkii ulkona,
mä siivoan keittiötä.
muru leipoo.
mä löydän vanhoja keskenmenoon liittyviä papereita.
alan itkeä.
muru lohduttaa.
muru jatkaa leipomista.
mä jatkan siivoamista.
koiralenkkiä.
lapset leikkii ulkona,
mä siivoan keittiötä.
muru leipoo.
mä löydän vanhoja keskenmenoon liittyviä papereita.
alan itkeä.
muru lohduttaa.
muru jatkaa leipomista.
mä jatkan siivoamista.
köyhän rahat ja ruoka
tässä samalla kun vakavasti harkitsen korkokikkailua pankin kanssa, teen itse viiliä.
se on musta parasta (lisäaineettomana välipalana) noille mukuloille, ja yhtäkkiä muistin että sitä pystyy helposti tekemään itse.
nyt on ekaviilit tekeytymässä tuossa pöydällä.
kas, ota ruokalusikallinen viiliä, ja lisää päälle maitoa noin desi.
anna hapantua pöydällä, kunnes kiinteytyy.
huomenna nähdään tän viilitehtaan tulokset.
viilin sekaan sopii se itsekeitetty marja-aronia hilloke, itsekeitetty omppuhillo (lähiomenat) tai lähimetsästä kähvelletyista pihlajanmarjoista keitetty hilloke.
anskattoany.
ja hyvämutsiekomutsifiilis loistaa musta kauas.
se on musta parasta (lisäaineettomana välipalana) noille mukuloille, ja yhtäkkiä muistin että sitä pystyy helposti tekemään itse.
nyt on ekaviilit tekeytymässä tuossa pöydällä.
kas, ota ruokalusikallinen viiliä, ja lisää päälle maitoa noin desi.
anna hapantua pöydällä, kunnes kiinteytyy.
huomenna nähdään tän viilitehtaan tulokset.
viilin sekaan sopii se itsekeitetty marja-aronia hilloke, itsekeitetty omppuhillo (lähiomenat) tai lähimetsästä kähvelletyista pihlajanmarjoista keitetty hilloke.
anskattoany.
ja hyvämutsiekomutsifiilis loistaa musta kauas.
mafiasiskot
siskoni marisi mein fb:n suljetussa mafiakeskustelussa että on tottunut liian hyvään, että voitaisko nähdä serkusten kesken taas. tänä vuonna on ollut niin monia yhteisiä häppeninkejä.
koska suurimmalla osalla puolisotkin on alkaneet narista että "teillä on aina niin kivaa keskenänne", ja alkaneet vaatia osallistumislupaa mein mafiakokoontumisiin, sisko ehdotti pikkujoulun viettoa uudenvuoden jälkeen. avec.
kyllä passaa.
mullahan emäntä alkaa olla etuoikeutettu osallistumaan kinkereihin muutenkin, koska sillä on vakaana aikomuksena sukuun naittautua, ja mun sukunimenkin ottaminen sillä on harkinnassa, ja ennenkaikkea se on nainen.
näillä spekseillä se kuuluis sit automaattisesti mein "naisten.m-mafiaan".
nyt innolla odottelen mitä näistä suunnitelmista kehkeytyy!
taas.
koska suurimmalla osalla puolisotkin on alkaneet narista että "teillä on aina niin kivaa keskenänne", ja alkaneet vaatia osallistumislupaa mein mafiakokoontumisiin, sisko ehdotti pikkujoulun viettoa uudenvuoden jälkeen. avec.
kyllä passaa.
mullahan emäntä alkaa olla etuoikeutettu osallistumaan kinkereihin muutenkin, koska sillä on vakaana aikomuksena sukuun naittautua, ja mun sukunimenkin ottaminen sillä on harkinnassa, ja ennenkaikkea se on nainen.
näillä spekseillä se kuuluis sit automaattisesti mein "naisten.m-mafiaan".
nyt innolla odottelen mitä näistä suunnitelmista kehkeytyy!
taas.
perjantai 2. marraskuuta 2012
emmä voi valittaa
mutta joskus valitan kuitenkin.
mua vähän hymyilytti kun läksin vanhempainiltaan, kun teinix jäi tekemään kotiin ruokaa ja vahtimaan älliä ja tälliä.
tiesittekö että pääkaupunkiseudulla joka seitsemäs 15-17 vuotias on lastensuojelun asiakkaana. syynä usein päihteiden käyttö ja ristiriidat kotona. sydämestä vähän kirpasee, ja tajuan ettei mulla ole varaa kamalasti valittaa, koska mulla ja teinillä on ihan sydämelliset välit. sen päihteiden käyttö on nollalla, ja kouluunkaan sitä ei tarvitse patistella.
miten ihmeessä sit aina kuitenkin ottaa kupoliin se, että kaikista kotihommista pitää sanoa että alkaa tapahtua. miten se ei voi tajuta tehdä muutamaa pientä juttua ilman että mä aina jänkkään?
miten hemmetissä se voi notkua netissä niin paljon? tai ottamiaan kuvia se vissiin muokkailee, mutta silti.
miten hemmetissä se ei ikinä lähde ajoissa minnekään, myöhästyy jokapaikasta, ja kehoituksista huolimatta tänäänkin oli vaan tuupannut ällin tarhan eteiseen.(se pitää viedä perille saakka! se pitää viedä perille saakka, se pitäääääääääää!)
hitto hemmetti.
ensiviikosta alkaen natsimutsi antaa pilipalivehkeet (podit, pädit, kännyt ja mäkit) käyttöön vasta kello 18, olettaen että muutama kotihomma ja läksyt on siihen mennessä suoritettu. ja tästälähin se saa illalla väkertää itselleen aamiaisen jääkaappiin valmiiksi, kun tuntuu ettei se muuten saa edes aamupalaa syötyä.
nii, katotaan sitten.
kas jossei nätit sanat täällä auta, niin laitetaan taas vähän konkreettista rajaa tuohon teinihörhöilyyn.
mua vähän hymyilytti kun läksin vanhempainiltaan, kun teinix jäi tekemään kotiin ruokaa ja vahtimaan älliä ja tälliä.
tiesittekö että pääkaupunkiseudulla joka seitsemäs 15-17 vuotias on lastensuojelun asiakkaana. syynä usein päihteiden käyttö ja ristiriidat kotona. sydämestä vähän kirpasee, ja tajuan ettei mulla ole varaa kamalasti valittaa, koska mulla ja teinillä on ihan sydämelliset välit. sen päihteiden käyttö on nollalla, ja kouluunkaan sitä ei tarvitse patistella.
miten ihmeessä sit aina kuitenkin ottaa kupoliin se, että kaikista kotihommista pitää sanoa että alkaa tapahtua. miten se ei voi tajuta tehdä muutamaa pientä juttua ilman että mä aina jänkkään?
miten hemmetissä se voi notkua netissä niin paljon? tai ottamiaan kuvia se vissiin muokkailee, mutta silti.
miten hemmetissä se ei ikinä lähde ajoissa minnekään, myöhästyy jokapaikasta, ja kehoituksista huolimatta tänäänkin oli vaan tuupannut ällin tarhan eteiseen.(se pitää viedä perille saakka! se pitää viedä perille saakka, se pitäääääääääää!)
hitto hemmetti.
ensiviikosta alkaen natsimutsi antaa pilipalivehkeet (podit, pädit, kännyt ja mäkit) käyttöön vasta kello 18, olettaen että muutama kotihomma ja läksyt on siihen mennessä suoritettu. ja tästälähin se saa illalla väkertää itselleen aamiaisen jääkaappiin valmiiksi, kun tuntuu ettei se muuten saa edes aamupalaa syötyä.
nii, katotaan sitten.
kas jossei nätit sanat täällä auta, niin laitetaan taas vähän konkreettista rajaa tuohon teinihörhöilyyn.
teinimutsista teinin mutsiksi
on tää ollut pitkä ja mukava tie.
uskomatonta kuinka ihmisen itu kasvaakaan nopeasti. ja mä siinä sivussa. henkisesti.
alkaa varmasti vastuu pikkuhiljaa näkyä toki naamassakin, mutta tää pieni koko hämää useita.
eilen vetäsin "hurjan muodonmuutoksen" (omissa silmissäni) viiteen minuuttiin, kun piti työminästä kuoria katu-uskottava teinin mutsi. siis kun vein esikoista kripaleirille viimevuonna, tuli pappi kädestä pitäen toivottamaan mut tervetulleeksi leirille. en toivonut saman toistuvan lukion vanhempainillassa, vaan toivoin että pieni vaatteiden vaihto edesauttais mua ikäiseni (siis teini-ikäisen lapsen äidin) oloiseksi.
äh. laitan mä ihan mitä tahansa päälleni, näytän aina samalta.
huoh.
uskomatonta kuinka ihmisen itu kasvaakaan nopeasti. ja mä siinä sivussa. henkisesti.
alkaa varmasti vastuu pikkuhiljaa näkyä toki naamassakin, mutta tää pieni koko hämää useita.
eilen vetäsin "hurjan muodonmuutoksen" (omissa silmissäni) viiteen minuuttiin, kun piti työminästä kuoria katu-uskottava teinin mutsi. siis kun vein esikoista kripaleirille viimevuonna, tuli pappi kädestä pitäen toivottamaan mut tervetulleeksi leirille. en toivonut saman toistuvan lukion vanhempainillassa, vaan toivoin että pieni vaatteiden vaihto edesauttais mua ikäiseni (siis teini-ikäisen lapsen äidin) oloiseksi.
äh. laitan mä ihan mitä tahansa päälleni, näytän aina samalta.
huoh.
noh, kukaan ei tullut komentamaan mua tutoroppilaiden jonoon, joten ehkä onnistuin nahkahameessani tekemään aikuismaisen vaikutuksen. ehkä.
aini.
tukalleni en kyllä sitten mitään voikaan. mä aina mietin teininä miksei mun mutsilla voi ikinä olla mitään siistiä kampausta. luulen että nyt tajuan. esikoiseni ehkä ajattelee samalla tavalla musta.
tää pehko on nii mieletön harakanpesä, että yks nuori mies töissä on kuulemma huomioinut mut ja oon tehnyt vaikutuksen, koska mulla on niin ihanan villi tukka.
voi jeesus!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)