tissit!

sananen naisen rinnoista:

tissit.

oliks tää hyvä? tuleeks paljon liikennettä? jenkkispämmärin lisäksi?

suuren seksitestin tulokset on siis nyt julkaistavissa*.
"seksiasiaa" kiri muutamalla klikkauksella "maailman kolmanneksi seksikkäin..." postauksen ohitse.
ja kyllä, ne on kiinnostaneet ihmisiä selkeesti muita postauksia enemmän. normipostaukseen verrattuna 30-60% enemmän vilkuilijoita on noilla "seksijutuilla".
*wirn*

seksi myy.
ja ehkä tissit!**

*  tosiaan tiedoksi tietämättömille. otsikoin yhden tekstin "seksiasiaa" nimellä, koska huomasin seksijohdannaisen otsikon omaavan postauksen houkutelleen tänne huomattavasti normaalia enemmän väkeä lukemaan.
**ja  tissit otsikkona siksi, kun joku mainosti että seksin ohella se on "myyvä" otsikko. saa nähdä millaisen ryntäyksen tämä postaus saa aikaan. saman kommentoijan ohjeella jätin vähän tilaa tuonne ylös, ettei tylsä aihe itse postauksessa paljastu jossai blogilistalla tai kuukleriiderissa tai muussa mistä näitä nyt sit ihmiset tuppaa lukemaankaan ja luettavaksi valitsemaan.
.
...nonni.

lesbous

tuolla statistiikkasivulla kun kikkailin, nii huomasin että mun blogi oli mainittu lesboblogina suomi 24:ssa.

oon pahoillani että mun lesboilut, naissuhdeasiat (*ed.postausta lukuunottamatta) ja muu homoseksuaalisuuteen liittyvä on jäänyt tähän parisuhteeseen jämähdettyäni ja perheeseen upottuani sivuseikaksi tässä blogissa.

jos joku raasu eksyy tänne lesbo-asian perässä ja on joutunut pettymään, niin kysykää ihmeessä aiheesta kommenttiboxissa. tai ehdottakaa aihepiiriä. vastaan kun vastaan, ja jos vastaan. ja kirjotan kun aikaa piisaa.

ettei nyt ihan tule petetty olo että tänne eksyi!

emmätajua

käyks täällä joku?
statistiikat on päin hemmettiä. ja liikenteenlähteet osottaa jonnei jenkkilän hakkerisivustolle. mahtavaa.

jos yst. voitte kommentoida hep, jos käväsette. niin nään toimiiko tää ees enää?

enkai mä joudu vaihtamaan blogiosotettakin? kun just pääsin postaamaan aiheesta joka viittaa myös blogin nimeen. sniif... (ja kun tässä on muuttoa päällä jo ihan kyllikseen.)

haistakaa home kaikkien spämmienne, hakkerointienne ja muun shaissen kanssa. mä oon vaan säälittävä lähiömutsi joka yrittää avautua.

eroterapiaa (ihan kun mä jotaki tietäisin)

eroterapeuttina olo on itsellekin aika puhdistavaa touhua. tuntuu että mulla on isot korvat, ja leveet hartiat joihin muutamat ihmiset voi luottaa.
tosin muutaman toisten eron kuulevana korvana läpikäyneenä, oon myöhemmin saanut kuulla että mulla on aika suuri suu, ja suorat sanat.

jotkut vaan on semmosia ihmisiä että niitä pitää potkia persaukselle.
ja jos mielipidettä kysytään, niin sanon suoraan.
ja jos ihan tyhmyyksiin menee ihmisten eroasiat, niin kerron senkin.
en halua sekaantua muiden asioihin, mutta siinä vaiheessa kun mut niihin vedetään, niin kuuntelen  ja "opastan" kyllä. jos se on tarpeen. mulla ei vaan ole olemassa sellasta vaihdetta, että korva olis auki, ja suu pysyis kiinni.

ei sillä että osaisin itse hoitaa asiani niin erinomaisesti että olis varaa opastaa muita. ei tässäkään perheessä aina ruusuilla tanssita, enkä itsekään todella aina tiedä konflikteissa että mitä hemmettiä nyt haluan/teen. enkä usko olevani itse mikään unelmakumppani kaikkine kommervenkkeineen. (etupäässä jästipäineni, suurine suineni ja keveine temperamentteineni.)

vai menikö se yksinkertaisesti niin että "ne jotka eivät osaa, opettavat"?

jokatapauksessa olen iloinen siitä että muhun luotetaan.
ja uskalletaan puhua. on ihana tunne itsellenikin olla tarpeellinen. ja voida auttaa. toivon että osaan vastata siihen luottamuksen osoitukseen.

ja.
oon pahoillani jos olen jotakuta loukannut suorasanaisuudellani, tai sanonut rumia asioita elämästä liian suoraan eroherkkään korvaan. kaikki tässä maailmassa vaan ei ole kaunista ja siloista. mutta mä kyllä seison jokaisen sanani takana. tykkäsitte siitä tai ette. kannattaa vaan miettiä sit etukäteen mihin numeroon kannattaa soitella ja mihin ei.

ihmiset vaan ei eronhetkellä (jotkut ei muussakaan elämässä) ole ihan normitilassa.

yks asia minkä tässä ihan julkisesti teille kaikille lataan, on se, että kannattaa aina miettiä mikä ero parisuhteessa on kärsimisellä ja kasvamisella. siinä kohtaa kun suhde takkuilee. jokaisella on varaa itsetutkiskeluun ja pieneen henkiseen kasvuun. parisuhteessa aina. mutta missä kulkee niiden, ja kärsimyksen ja paskanvastaanoton raja? se kannattaa myös miettiä tosi tarkkaan. omat rajat on vedettävä, ja etupäässä jokainen on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.

ugh. olen puhunut.

p.s. vaikka aiemmin syksyllä sanoin että "numero johon soititte, ei vastaa", ni aina mä vastaan sittenkin. kyllä te sen tiiätte siälä. ne jotka ei tiiä, ja muille kiinnostuneille tiedoksi, eroterapianumeroni tulee julkiseksi kun saan siihen liitettyä palvelumaksun, joka ohjautuu lasteni opiskelutileille. jos jauhamalla paskaa* voi rikastua, tekisin sen mielelläni niin, että varat ohjautuu hyvään tarkoitukseen. (tsih. tämä oli vitsi.) 

* vielä haluaisin huomauttaa, että tosissani ihmisiä autan ja kuuntelen. tuo "paskanpuhuminen" vaan viittaa siihen tietoon kuin oikeessa luulen missään asiassa olevani. emmä muiden elämistä mitään tiedä. kuuntelen, sanon mielipiteeni siitä mitä kuulen ja piste.

hitto!

hittolainen.
mä en muuta enää ikinä! (paitsi ens kesänä... puuh.)

alkaa oleen pillit pussissa. tosin varmaan, niinhän mä vaan luulen. täältä kuitenkin paljastuu jotai hiton ylläreitä.
huomenna päästään, toivottavasti, kantamaan kamoja uuteen. (se eukko kuitenkin peruu suunnitelmansa, ja muuttoaikaa jää vaan tiistai...) uudet asukkaat muuttaa sisään keskiviikkona.

hitto oon täällä paikkaillu ja järkkäilly. ja siivoillu. siivoilu on murusta turhaa, mutta täällä kaaoksessa eläminen on to.del.la. är.syt.tä.vää. 

muru eilen viimeisteli remppahommat. ja sai yhden täysrautasen ilmastointiritilän naamaansa. hampaat pelasti ainoastaan sen oma airbagi: angelinajolie-huulet. aika iso vekki tuli kyllä, ja kehotin sitä käydä näyttään hampaat hammaslääkäris varmuudeks. kotivakuutukseen solis menny. huultakaan ei halunnu lähteä tikkaamaan.

hitto tätä touhua, sanon. hitto.

pieni perse ja vesisähkö

ja totuus tulee mummon suusta, taas:
"kuule, naikkonen, sulla on niin pieni perse, että sä et tule ikinä kelpaamaan kenellekään."

sniif.
ettäs kehtaa! 


asia joka mua ilahdutti tänään oli se, että käyttämässäni sähköyhtiössä vesisähkö tulee mun tulkinnan mukaan taloudellisemmaks kun "tavallinen". voiko olla?
ekologisesti, niin luulen, otin vesisähkön.
mielipiteitä, anyone?
äläkää nyt sanoko sitten että lohien massakuolemat on mun bloggailun syytä!
mitäs haittaa siitä vesisähkön käytöstä nyt saattaiskaan olla?

mein sähkölasku on muuten tossa edellisvuodenvaihteessa pompannut aika kovin. syy on kuulemma perheenlisäyksen ja äitiysloman, tulkitsi sähköyhtiön nuoriherra. *wirn.

vapahtaja

tänään oon ollut kiduttaja, vapahtaja ja komia nainen.

kyllä vaan suuta vetää virneeseen töissä toisinaan. ihmiset on vaan niin ainutlaatuisia olioita.

mä ainakin olen oikeella alalla.
aamusin on kiva mennä töihin.

kone on kone

asuntokaupat meni hyvin. selvisin hengissä. hetken olin rikas.

takaiskuna ökyilylle tuleekin sit heti katastroofia!

mähän olen jo pidempään pottuillut täällä meidän kolisevalle pyykkikoneelle, että leviäis vaan kun kaverin olkkarin koristeena on jo pidempään ollut murun oma.
"että lälläslää. hajoa, me vaan otetaan toinen käyttöön!" ei paljoa kiinnosta leviikö moottori vai hihna vai mikä siellä räksähtääkään...anna mennä!

ni jopas mun ylimieliselle asenteelle pääseekin näköjään kostamaan toinen kone, meinaan tiskikone. haista ny pehva jos meinaat levitä viikkoa ennen muuttoa! en millään raaskis/jaksais ostaa uutta uusille asukkaille, kun vanha päättää päivänsä just nyt.

voi sun saakeli. huomenna, kolmatta aamua putkeen, sit tyhjentelen ylimäärävedet koneesta, kuuraan suodattimet ja ränkkään takaiskuventtiiliä.

aargh!

häh?

oon tässä puhunut muutamia tunteja terapiapuheluita viimeaikoina.
sain kuulla hämmästyttävän asian siitä ettei mun paras ystävä ehkä kerro mulle kaikkea, koska on varuillaan mun suorasanaisuuden kanssa. kun saatan sanoa asioita joita toinen ei ehlä halua kuulla.
häh?
voi apua.

pitäskö tässä iässä opetella pitämään suuta soukemmalla?

toisessa puhelussa muutama asia pisti mun korvaan ihan toisella tasolla.
yhtäkkiä mä olenkin aivan hereillä.

olen miettinyt tosi kovin mitä tässä maailmassa oikein on menossa. tuntuu etten ymmärrä mitään.
yhtäkkiä ehkä ymmärränkin.

hmm.
kerron kun saan vahvistusta omaan heränneeseen tietoisuuteeni. jos en ole sitä ennen vaihtanut hiippakuntaa koska kroppani meni aivan ylikierroksille tästä tietoisuudesta.

emmä sit nukukaan ensyönä. puuh.

hinttari

voi kiesus.
tyttäreni leikki tänään pikkueläimillään, ja pikkuruinen siili siinä leikissä kutsui toista kotoisasti useaan otteeseen termillä "hinttari".

oli taas vähän tekemistä siinä, miten tän asian selittäis hyvin päin. lasta tuomitsematta, mutta niin että asia tulee kerralla selväksi.

hinttari on haukkumasana. enkä mä halua sitä tässä talossa enää ikinä kuulla.
piste.

haista kana

mä en ole ikinä osannut valmistaa kanaa.
tänään kuitenkin yritin.
ja vituiks meni. (mitä muuta voi olettaa käyvän kun kokki on valmiiksi hapan?)
koko ateria oli persiistä. riisi on niljaista, kastike pahaa, ja kana sitkeetä.

pojan kanssa syötiin kiltisti, mutta muru kävi narisemaan lihan olevan sitkeen lisäks myös raa'an olosta.

ei ole kyllä kenenkään täällä pakko salmonellaa syödä. raivareiden siivittämänä heitin helvettiin koko setin. pitäkää tunkkinne. minä en ikinä enää kanaa sapuskaksi tässä talossa tee.

sen verran musta periaatteen ihmistä musta(kin) löytyy.

note to my self: pysy omalla mukavuusalueella!
(se on siellä kaukana kanan ulkopuolella.)

huomenna se on saarioisten äiti joka tekee mein penskojen ruoat. mäenviiti.


p.s. uskomaton sattuma, että ruttunaama on koko illan puhunut kanasta. katomäteenkananvarjon. katomäoonkananlihalla. katotääonkana. kana.kana.kana.... voi -tana!

jos kelataan 15 vuotta taaksepäin

jos kelataan 15 vuotta taaksepäin, niin tänä aamuna heräsin kovaan selkäkipuun. herättäisin vieressä nukkuvan ihmisen, ja itkisin että miten voin muutaman päivän sisällä synnyttää kun selkä on alkanut yhtäkkiä krampata niin hemmetisti.
kipu meni ohi.
tullakseen taas uudelleen.

noin yhdeksältä aamulla tajusin miettiä että jos kramppeja tulee noin 5-10min välein, ne saattaakin olla supistuksia, eikä lihaskramppeja. ei kukaan ollut kertonut 18-vuotiaalle ensisynnyttäjälle että supistuskipu voi tuntua selässä.

lapsen isä tärisi eteisessä ulkovaatteissaan kaksi tuntia, kun mä siivosin, pesin pyykkiä ja kuurasin lattiat kontillaan. "tää on kuitenki väärä hälyytys, ja haluan tulla puhtaaseen kotiin!" äkisin. lapsen isä yritti vielä lähtiessä tilata taksia, mutta vaadin saada mennä bussilla kättärille, koska "tää on väärä hälyytys kuitenkin, eikä meillä ole  varaa ajella taksilla montaa kertaa ees taas." bussilla mentiin. ähisevä tyttö. tärisevä poika.

kättärillä oli nolottavaa maata "saapumishuoneessa" nuorena tyttönä kintut levällään ja antaa ihmisten ronkkia sua intiimeistä paikoista. ja suolihuuhtelu se oli kaikista nolointa mun siihen astisessa elämässä. sus siunakkoon! siinä kohtaa jo vähän itkin, kun oli touhunnut 5 tuntia kaikenmoista, ja kävellyt pitääkseni kivun kurissa. sinä päivänä käveltiinkin vielä kilometri tolkulla ulkona raikkaassa syyssäässä, purin muutaman kerran lapsen isää käteen ulkona, kun hän halusi "jakaa synnytyskivun". käytiin ystävien luona lähitalossa katsomassa kauniita ja rohkeita telkusta. ja kun me sitten viimein iltamyöhillä mentiin hissillä ylös synnytyssaliin, yritin kääntyä ovelta, koska sieltä kuulunut kirkuminen sai mut miettimään touhun perumista. "synnyttäkää keskenänne!" kiljuin kun mua raahattiin takasin hissistä kohti synnytyssalia.

sain epiduraalin "yllättäen ja pyytämättä", ja nukahdin tunniksi ihanaan rentouttavaan, kivuttomaan uneen. kunnes yllättäen heräsin semmoiseen oloon että on paskat tulossa hallitsemattomasti housuun. pyysin lapsen isää soittamaan kutsukellolla kätilöä paikalle, niin ei saamari "raaskinut soittaa". ryömin itse painikkeelle, ja ryömin takaisin petiin sellaisen tunteen kanssa kun olis päärynä ollut tungettuna "sinne". kätilön saapuessä huoneeseen pää jo hienosti kuulemma näkyi, ja kahdella ponnistuksella vauva oli pihalla. "no nyt se tuli!" huuti kätilö onnessaan. kerroin että oloni on hiukan outo, ja tuntuu kun jalkovälissä vielä jotakin olisi. "täytyy sun se lapsen vartalokin synnyttää." kätilö kertoi. se oli helppoa keveellä hartia-avustuksella.

lapsen rääkyessä, huokaisin sen isälle, että "sait kellon." näin oli ollut veto sukupuolesta. suurisilmäinen, mustatukkainen sininen lapsi katsoi mua suoraan silmiin. ihmeelliset kirkkaat silmät ja syvä katse on asiat jota tuosta hetkestä parhaiten muistan.
ja sen että isänsä pesi tytön ja nukahti se kainalossa säkkituoliin.
ja että teekupillisten ja sämpylöiden jälkeen nukuttiin perhehuoneessa koko porukka aamuun asti. kunnes kätilö tuli kiljumaan että onko vauva hengissäkään enää kun sitä ei ole syntymän jälkeen kun kerran imetetty. kerroin että se nukkuu. ja että mäkin nukun, mutta kohteliaasti otin tytön kainalooni, ja siihenhän se nukahti uudelleen, tissille, pikkulikka.
katselin sitä ja sen nukkuvaa isää.
isänsä tyttö, ajattelin silloin. ja sitähän se on vieläkin.

oh hoh. 15 vuotta sitten musta tuli äiti.
hassua että muistan sen vielä kuin eilispäivän.

ihmeellistä on se kuinka rauhallinen ja itsevarma olin tuolloin. kuinka kaikki oli luonnollista ja sujui pehmeässä kivuliaassa udussa. kuinka tiesin että pärjään. synnyttäessä ja sen jälkeen. ja kuinka tiesin että tässä mun piti olla, näin mun elämän piti mennä. ja kuinka juuri tuo lapsi on juuri mulle tarkoitettu.


huoh. rakkaus.
huoh. 15 vuotta menee niin nopeasti.

törsä

viikon puheenaihe duunissa on ollut mun uusi takki.
olen sairaan huono ostamaan itselleni mitään, mutta nyt muru painosti mut ostamaan itselleni takin, jota tarvitsen ja josta pidän.
sen hinta (kohtuullinen, mutta mein palkoilla kallis) on kuohuttanut mieliä työpaikalla, ja siitä on jaksettu jauhaa
poruhan siitä uudestaan nousee kun näkevät moisen ihmetakin. koska ihan tavallinen takki se on. 
hiirenharmaa. käytännöllinen. kaunis.

no. tätä sit käytellään seuraavat kymmenen vuotta.

asunto asunto asunto

stressi seis!
tänään tuli paperit. huoh.

pääsemme siis onnenkantamoisella muuttamaan tuohon 300m päähän kahdeksaksi kuukaudeksi. kyllä mä taas kiittelen omaa sinnikkyyttäni ja sitä että tällä päällä mennään läpi vaikka harmaan kiven. ei siellä vuokrafirmojen jonossa auta itkeskellä. näin ilmoituksen tuosta asunnosta, ja laitoin tädille mailia johon kirjoitin yksinkertaisesti "mun on saatava tämä asunto!" ja pienet perustelut perään. ja sillä lohkesi.

papereissa kaikki on kunnossa. huoltoyhtiökin pysyy samana. käytännön paperihommat pitäisi mennä helposti. nyt vaan se saakelillinen romujen raijaaminen ja muu käytännön puuha.
no, siitä kyllä selvitään.
huoh.
huoh.
huoh.

juhlapäivä

jee! meillä oli tänään juhlapäivä.
hienosti alkoi kerrassaan heti aamusta. muru ei "nähnyt", siis kyennyt havaitsemaan mun askartelemia ja paketoimia muistamisia pöydällä, (uskomatonta eikö totta?!) ja itkin koko matkan töihin.
pidin työajanlyhennykset, juoksin koirat ulos iltapäivällä, ja lähdettiin alkuillasta kaupungille ihan aikuisten kesken kaksistaan.

nii.

eiköhän tuttavapariskunta alkanut sitten synnyttämään. liian aikaisin, liialla dramatiikalla. helvetti. sitten istuttiin mykkänä ravintolassa vedet silmissä herkkusapuskat edessä. uutisia odotellaan edelleen.

voi elämän käsi. ikimuistoinen päivä tämä.
lämpimät ajatukset lentää ystävien luo.
rakkautta sinne uuden pienen elämän äärelle!

tän päivän lehdissä

yks lehtikasa aiheuttaa tiitiäisissä niin paljon onnea.

ruttu ruttunen.

seksiasiaa

hahahaah. sorry. tää oli vaan testi.

haluan vaan nähdä montako klikkiä tähän tulee, kun esim otsikolla "kolmanneksi seksikkäintä maailmassa" oli noin kymmenkertainen kurkkaajakunta "normipäivään" nähden.

onko seksi niin vetävä aihe että tänne eksyillään sen perässä vaikka mistä?
vai oliko niin hemaiseva kuva hikisestä niskasta ko. postauksessa, että sitä piti monesti tulla katsomaan?
vai tarkottaako se vaan sitä että yleensä kirjottelen ihan tuubaa, ja ihmisillä olis enempi kiinnostusta utsimaan ihmisten yksityiselämää.

no kohtahan se nähdään. tässä vielä halukkaille:
seksiseksiseksiseksiseksi. 
kiitos ja anteeks.
kokeen tulokset julkaistaan myöhemmin.

turha roina

leppoisa sunnuntai on sujunut pakkaillen.
kohta alkaa elämä olemaan laatikoissa.

itse sitä kehtaa väittää että täällä on niin vähän kamaa, mutta kun riivit elämäs esille kaapeista, alkaa tulemaan toinen mieli.

äläkää helkkarissa pliis ostako meille enää ikinä yhdenyhtä kattilaa, leipägrillä, fööniä, vatkainta tai astiaa! vai mistä hiivatista tätä rojua aina kerääntyykään?
mulla on kulunut vuosi ollut "älä osta esineitä*"-vuosi. mutta silti tätä kaikkea mahdollista tuubaa on joka nurkassa.
miten hitossa ne ihmiset, joilla on oikeesti paljon tavaraa, muuttaa?

harkitsen vielä:
a) siirtymistä "todella" karsittuu kotiäidin karderoobiin.
b) siirtymistä keittiön osalta tyyliin "asketismi".
c) siirtymistä itse jonnekin muualle muuton ajaksi.

on tää nii karseeta.

*sis. maljakot, kynttilätsydeemit, savielukat, kärääsät, koristeet, tilpehöörit, esillepanoastiat, astiat, kukkaruukut, viherkasvit.

huoh

ihana päivä!

oli lapsista valtavan coolia matkustella junalla.
paluumatkasta oli mammallakin cool, kun satsattiin ic-junaan, ja penskat mellasti leikkivaunussa. illalla tööttäsin petiin kaks onnellista, väsynyttä matkustajaa.

itse nautin rakkaan ystävän seurasta, ja ylläripylläri, ostin itselleni uuden neuleen.

muru on rimpsalla tän illan, ja hämärä koti kynttilöineen, viinilasillisineen ja suklaapaloineen vaan mun omaa.
villasukat jalkaan, rakkausyrtti hartioille ja sohvalle potslojoon.
huoh.

yks posi

yks positiivinen asia on se, että päätin itse tsurffailla sen verta netissä, että huomasin että yks kyseinen firma vuokraa toisen kyseisen firman kämppiä, joten ehkä täti-hoonosoomi on vaan kiireinen tai muuten sählä, tai lukihäiriöinen. eli asuntofirma ainakin on luotettavaa laatua.

ei tullu niiden paperit vielä, niin en osaa sanoa josko niillä joku töyssy on, mihin mein muutto kosahtaa. maanantaita odotellessa...


ja jos hakemalla haetaan, niin hienoa on myös se, että kundi on suht kuiva mies. veskiin menee itse kun sinne on asiaa. 


ja joo. muru on huippukokki, edelleen. jättikasa perjantai-pizzaa navassa ja lähiömutsi ehkä taas jaksaa vähän eteenpäin tässä myrskyn silmässä.


ja joo nii seki vielä, me lähdetään huomenna muksujen kanssa junareissulle. kummipoikani syntskäreille. edellisestä kerrasta on ihan luvattoman pitkä aika. ilolla odotan huomista kyllä jo. 

yrittää selviytyä

kun tää täällä yrittää selviytyä, nii johan taas tulee paskaa tuutista.

asunnon osatajat ovat varanneet muuttoauton lauantaiksi, kun me saadaan uuden asunnon avaimet mahd. tiistaina ymmärrän hiton selkeesti että oma eka asunto on hieno juttu, ja sitä ei malta odottaa saavansa asuttaa, mutta mitäs helkattia ne kuvittelee meidän sit tekevän?

"anteeks että ollaan vähän omatoimisia ja jääräpäisiä" kirjoittivat mulle mailia.

anteeks, mut anteeks mut ei käy.

mutku! he saavat ilmasen pakettiauton la käyttöönsä.

yhym.
mäkö sit vuokraan rahalla kolmeks päiväks ollakseni heille ystävällinen. ja nukun kadulla lapsineni.
no en.
ei jumalauta voi elämä olla näin vaikeeta!

nyt tää vaan yrittää selviytyä. vaan. yrittää. selviytyä. hajottamatta psyykeä, fyyseä ja koko perhettä.

naisen habat

olin tänään koulutuksessa.
ja vähän järkytyin.
tiesittekö että keskimäärin 3-kymppisen naisen lihasvoimat on samalla tasolla kun 7-kymppisen miehen?
ja että 4-kymppisenä naisen fyysinen suorituskyky laskee huimasti. osittain hormonien takia, enimmäkseen siksi, että lapset kasvaa. siinä iässä ei tarvitse yleensä enää kannella pikkumuksuja, ei käydä luistelemassa eikä juosta fillaroimaan opettelevien nassikoiden perässä.

karrmeeta.

tänään taas koin ettei vanhuus tule muhunkaan yksin. 80kg jännittynyttä lihaa oli oikeesta tekniikasta huolimatta liikaa mun hennolle varrelle. nyt selkä huutaa hoosiannaa.
pakko alkaa pian treenaamaan. että pärjää 7-kymppisille papoille. jos huomenna sängystä nousen tästä vitutuksesta ja selkäsärystä huolimatta, nii on luojan lykky se.

aini

aini. muru kävi katsomassa asuntoa. kivenheiton päässä lasten päiväkodista. ja tästä vanhasta asunnosta myös.
ihan kiva, kuulemma. samankokoinen kun tämä. kiva ja kohtuullinen vuokra, johon vesimaksu sisältyy.

laitoin firmaan viestin että ollaan kiinnostuneita. paperit tulee loppuviikossa postissa.
vähän asiaa hoitaneen tätin mailit haiskahtaa petokselle. niin hoonoa soomea ei ton kokosessa asunnonvälitysfirmassa voida työntekijältä sallia. en ainakaan minä sallisi. enkä oikeen voi uskoa että mun yks säälipuhelu antais meille asunoon näin helpolla.
saas kattoa mitä ylläriä paperista löytyy.

pistän mutsini kääntää viimesenkin kiven siinä selvitystyössä (itsellä ei nyt riitä paukut, eikä ehkä suhteetkaan, toisin kun sillä.), ettei mukafirmalaiset sit katoa esim. takuuvuokran kanssa siperiaan, niinkun kuumentuneilla vuokra-asuntomarkkinoilla on ruukannut joillekin reppanoille käymään. ja sit me seisotaan väärät avaimet kädessä jonkun väärän asunnon oven takana muuttokuorminemme. sitä ei vaan mun kaltaselle ihmiselle pääse vahingossa käymään. mutsini on nimittäin mua vielä päättäväisempi, jos mahdollista.

pessimisti ei pety, ja
varmassa vara parempi.
ja sillei. (missähän käänteessä musta on tullu näin hemmetin epäluuloinen?)

helevetti!

missä on ne lapset jotka mamillen rakkaudellisesti toivottavat hyvääyötä ja käyvät maireina nukkumaan? ei ainakaan täällä mamman kanssa kotona kun mami on treeneissä.

voi kaikkimaailmankirosanat ja ääretönpotutus.

mä otan loparit.
rauhallisetiltarutiinitsatujalaulut my ass.
pitäkää tunkkinne ja rellestävät mukulat.
nyt loppu huumori.

p.s. luulen että tällä mun kimpoilulla on tekemistä stressin laukeemisen kanssa. pinna on kireellä kun viulunkieli. tekis mieli hautautua maan uumeniin eikä tulla ikinä pois. kivasti eilen murukin oli käämit punasella, ja syytteli mua siitä että oon periyttänyt hankalahkon temperamentin noille mukuloille. teki mieleni kajauttaa sitä jollain keittiövälineellä, mutta en kajauttanut. koitan nyt taaskin tässä vetää henkeä etten ihan pelihousuja revi. ei voi sanoa kun että: sitä niittää mitä kylvää. 
mutta kyllä senkin vaan sanon että tänään vitutti.

aaa

enempää en sano.

pessimisti ei pety.
eikä nuolasta ennenkun tipahtaa...

...mutta sen sanon, että nyt näyttäis siltä että meille kertyy muuttomatkaa 300m täältä kotoota väliaikaseen asuntoon.

taisteltuani tässä tovin väliaikasen asumisratkaisun eteen, ja vietettyäni, jos ei unettomia öitä, niin ahdistuneita ja maanisia hetkiä, en voi uskoa että asiat lutviintuu yllättäen yhdellä puhelinsoitolla.

ja sille pällille joka hokee "asioilla on tapana järjestyä" sanoisin; että joojoo!

ovet

ja ehkä edellisen episodin jälkihöyryissä muru antoi mun kantaa (tai siis ihan auttoi kantamaan) roskakatoksesta kaksi vanhaa kaapinovea varastoon muuttoa odottamaan.
autenttiset 50-luvun ovet. ruokapöydäksi. kattokaas.

sitten kun meillä on tilaa.

väliovea ihanalla retrokeltaisella lasilla en uusille asukkaille saanut pelastaa. raja se on vissiin rakkaudellakin.

ruusut

"ei mulla kuule ole varaa ostaa tuhansia ruusuja ja ripotella terälehtiä sun vuoteeseen" kertoi muru kun nurisin romantiikan perään. hmh.

osaan mä ittekin. paahtopaisti, valkosipuliperunat, viini ja tryffelit, sekä vuoteelle ripotellut ruusun terälehdet (synttärikukkieni rippeet) kynttilänvalolla maustettuna kelpas karskimmallekin naiselle enemmän kun hyvin.

mitäpä sitä valittamaan, kun voi ottaa ohjat omiin käsiinsä, sanon mä!

upeeta! ja haikeeta.

tänään oli huippupäivä! ja oh, niin haikea kanssa.

ensin oltiin rakkaan L:n ja M:n kanssa ulkoilemassa merenrannassa, katseltiin kun veneet nostettiin, juostiin keppien kanssa metsässä ja M ja ruttu seikkaili vesiputouksen alla. sää helli, seura oli huippua. lapset onnesta soikeina. ja mamma kanssa.

sitten me piipahdettiin kotona vaan syömässä ja lenkittämässä karvanaamat, ja suunnattiin puistosynttäreille.
viimeisille synttäreille siellä.

mein valtaama, kaikille niin rakas leikkipuisto jyrätään huomenna.
me riivittiin tänään kutsuilla talo tyhjäksi, kannettiin rakkaat leikkivälineet ja astiat konttiin odottamaan aikoja parempia. temuttiin puiston pihalla ja metsässä tuntitolkulla. syötiin pizzaa ja keksejä.
...nyt vähän kurkkua kuristaa ja silmänurkka pyrkii kostumaan.

se koko juttu on aika farssi. TJEU huominen hesari, jos et muuten usko.
(rutun bongaajille ekstrapropsit.)
yksi aikakausi päättyi.

kiitollisuus

juteltiin aamulla kaverin kanssa puhelimessa siitä miten eksien tekemiset/sanomiset vaikuttaa parisuhteessa. ei mulla siitä kovin paljoa sanottavaa omakohtaisesti ole, mutta yks asia mulla usein pyörii päässä.

entiseni kerran raivosi mulle, etten ansaitse edes uusia lapsia (kesken hed.hoitoprosessin), koska mulla joskus käryää närvi yhden helponkin kanssa.

aijaaha.

no, se naikkonen varmaan naurais partaansa jos kävis tällä saitilla." kah sai ahne paska mitä ansaitsi, kaks karmeeta huutajaa ja elon kärsimyksen."

väärin!

muistan tuon lauseen niin selkeästi, että välillä yritän liiankin kanssa osoittaa ansainneeni just nää kaks tiitiäistä elämääni, ja olevani pätevä äiti vaikka pinna sisällä käryää. haluan sanoa että mä olen äärettömän kiitollinen just näistä rääkyjistä. tahtolapsista, sanoisin sen nätimmin. ne kasvattaa mun pinnaa ja sietokykyä ihan uusiin sfääreihin. tekee musta uutta ihmistä. kasvattaa mua siinä missä mä niitä. ja vaikka joskus esim. kesken kiinnipidon tekis mieli lyödä hanskat tiskiin, niin en sitä tee. koska, anna mun sanoa, tää on mun hommaa.

vaikka nurisen täällä samaa asiaa uudelleen ja uudelleen, ei mulla ole aikuisten oikeesti mitään valittamista. missään. ei elämä aina ole ruusuilla tanssimista, eikä pidäkään olla. miten sä muuten havaitset hyvät hetket jossei ole vertailupohjaa, niitä riipiviä päiviä mihin onnea peilata? mä olen ne rääkyleet ansainnut. hyvässä, ja siinä, kun täällä on täys sirkus päällä. olen helvetin onnekas paskiainen. tiedän. ja edelleen sitä mieltä että lapsista saa paljon enemmän iloa ja onnea kun joutuu vaivaa maksamaan. hyvä sijoitus, sanoisin. 

se pieni ero [asunnosta]

kyllä tälläsen suurperheen äitinä alkaa rassaan, kun kolonna pitäis 3:n vkon kulttua jonnei rahdata, mutta vieläkään ei ole tietoa minne. t.s. emme ole saaneet väliaikaista asuntoa.

onneksi soittelin kaikkin mahdollisiin firmoihin tästä asiasta ja kysyin "ne oikeat" kysymykset. eihän mein poppoolle tarjota edes kolmiota ensisijaisesti, koska meitä on niin helkkarin paljon. ja koittakaa arvata kuinka monta vapaata/vapautuvaa vuokraneliötä/viisiötä tässä kaupungissa on.

ja ystävällisesti kerrottiin tässä kohtaa, että esim. puolison opiskelu mutkistaa matkaa ainakin joihinkin kohteisiin. jos edes kämppää tarjotaan, nousee takuuvuokra pilviin.

voi kilinvittu.

no, jäi sit vajaa kolme viikkoa aikaa hakea asuntoa mulle ja lapsille.
me ollaan siis murun kanssa paperilla "erottu".  eli lemppasin sen pihalle hakupapereista.
jumantsuikka.
a) ensin ei voi mennä naimisiin, kun on liian köyhä.
b) sitten joutuu vielä nimellisesti "eroamaan" että saa itselleen vuokrattua yhden hemmetin kolmion.

on tää kanssa yhtä kikkailua. hermo menee. toisaalta, me ollaan onnekkaita siinä, että voidaan kelan, vuokrafirmojen yms yms edessä olla milloin millanenki pari. mieluusti semmonen mistä me hyödytään. ymmärrän ettei kaikilla ei näin ole. (sääliks käy normiperheitä tälläsessä tilanteessa.) mutta minkäs teet. jossain se on asuttava.

kun vaan nyt joku tarjois jotakin kämppää, ihan sama mistä, ennenkun multa repee viimesetki hermonrippeet.

hulluttelua

minä sain eilen omaa aikaa. jonka käytin stockalla hullutellessa.

vähän mä siellä hullaannuinkin, sillä, ostin lapsille leluja.
siis ostin. siis leluja.

siis rutulle petsoppeja. siis minä. rutulle petsoppeja.

ja pojalle kauko-ohjattavan auton. siis kauko-ohjattavan. kaksivuotiaalle. kyllä! minä sen tein!

kerran se kirpas ku järki lähti. (ei älkää suotta pelätkö. ei tämä ole lopullista, eikä tule tavaksi. synttärien/joulun korvilla oon se kamala lahjoja kontrolloiva diktaattoriäiti jälleen.) mutta voi sitä onnenhuutoa ja riemunkiljuntaa mikä piiperoista läksi kotona krääsällä rällätessä. kyllä kannatti! kerran elämässä edes.

mitä sinä tekisit?

mun tekis mieli nyt kirjottaa semmonen avautumispostaus, jonka alkuperä on vähän muualla kun kotona. mut en mä vaan jaksa. siksi kysyn sulta: haluaako ihminen, joka on omalla toiminnallaan ryssinyt elämänsä ja /tai terveytensä kuulla mitään "viisasta". olisko syytä vaan "cut the crap"? tehdä pyhästi omat hommansa ja lakata lässyttämästä/välittämästä? vai avautua ihan tosissaan, ja olla ehkä se ärsyttävä paskapää joka herättää ehkä jotakin jossain? (tai sitten ei, saarna menee sukille, mutta saapahan itselleen hyvän omatunnon (ja voi mennä hyvillä mielin nukkumaan kun on edes yrittänyt)... hops, taisin vastata omaan kysymykseeni... )

mitä sinä tekisit?

p.s. tai turhaanpa kysyn, ko "tein jo". 

"sillä silmällä"

hoi!

yks lesbon näkönen "pikkutyttö" katseli mua bussissa "sillä silmällä". (ei siis "sillä", en ole sen tyyppisten/ikäisten makuun laisinkaan, tiedän.)
tunnistitko? tunnusta heti!
vai oonko ruvennut vainoharhailemaan? 

olisit potkassu sääreen ja irvistänyt :)

hahaha.
siitäs saitte! tai me saatiin!
oltiin varauduttu kunnon perhehelvettiin kun palauduttiin omalta ajalta, mutta sen sijaan että lapset olis kräntänneet, hyppineet seinille ja karjuneet eroahdistusta pois, on ne ollut ihan happyhappy hellantelttuja!

haha. joskus saa sitä mitä ansaitsee.
me jatketaan nautiskelua. moi.

kolmanneksi seksikkäintä maailmassa...

on naisen hikinen niska.

stokis

 terkkuja stokiksesta! oli ihana reissu.