se aika

huoh.
se aika vuodesta.

kynttilät. villapeitto. romantiikka.

huoh.

I'm in love.

rahanmenoa

ja siis, ei jymmärrä mine.

nyt kun mulla on kaksi lasta päiväkodissa, niin aneeminen hoitomaksu laski vielä 30e alaspäin aikasemmasta. siis kun se rutustakin se oli musta jo tosi alhanen. emmä nyt omastamielestä niin läpiköyhä ihminen ole, mutta näin ne sosiaalivirastossa asian tulkitsee.

musta on vähän rikollista saada lapsille 8h hyvää hoitoa, luomuruoka ja virikkeellinen ympäristö naurettavan pienellä kustannuksella.

siis maksu kahdesta lapsesta on melkein 30% halvempi kuin yhdestä. en käsitä.
mutta tälläkertaa, en myöskään valita. kaipa ne viisaat numeroidenpyörittäjät sit tietää mua paremmin.

less is more

mä jaksan ihmetellä puolisoni mukautuvuutta ja oppimiskykyä.
mä kun olen monissa asioissa aika nipo, niin musta on huippua miten se on ottanut tän perheen sillai, että asioita tehdään tietyllä (hyvällä) tavalla.

kompromisseja joutuu toki parisuhteessa ja perheessä tekemään (jopa minä!), mutta musta on mieletöntä miten se on sisäistänyt muutamia juttuja täällä. ehkä se on se, että mä en laadi turhia sääntöjä, vaan perustelen ne harvat omastakin mielestä hyvin. ja ehkä me vaan ollaan pohjimmiltaan niin samanmoisia, että pelataan vaan hyvin yhteen.

se on aikojen alusta ollut aikamoinen hamsteri. meinasin repiä pelihousut, kun se muutti mun asuntoon vuodelta nakki ja kirves säästettyine kimpsuineen ja kampsuineen. (videokasetit, makuupussi vm -80 yms!) nyt se sitten ilmoitti että uudessa kodissa teemana vois olla "less is more". ihan itse oli näin ajatellut. maailmankaikkeuden tavarain säästäjä? hoh hoo! voin sanoa että plussapisteet taas vaan ropisi.

toinen, isompi kokonaisuus on noi lapset. mun nipo asenne ruokaan, lastenohjelmiin ja oikeestaan kaikkeen on tarttunut siihen. se on tosi pedantti sen kanssa mitä lapset syö, katsoo ja mitä niillä on päällä. rutiineista pidetään kiinni sovitusti, hauskuutta ja hellyyttä unohtamatta.

tajunta meinas tänään räjähtää multa (ilosta siis), kun poika kolmatta tuntia marisi, natisi, ulisi ja raivosi. näin että murulla alkaa keittää, mutta sanoin että se on hänenkin lapsi, vailla hellyyttä, ja traumatisoitunut kun mami on ollut poissa. rakkauteni keräsi hermonrippeensä* ja meni pojan kanssa sylitilanteeseen lastenhuoneeseen. about puolituntia kesti messua. mutta kun asiat hoidetaan kunnolla ja huolella, niin ne hoidetaan kunnolla ja huolella. ulos huoneesta tuli rauhallinen, tyytyväinen poika. (ja suht nääntynyt muru.) mun mielestä erittäin oikein hoidettu tilanne. mä olen tollasesta rakkaudesta erittäin tyytyväinen. ja että se väsymyksestään huolimatta viitsii, ja tekee niinkun me ollaan hyväksi katsottu.**

poika kanteli: "mamma! ma. -a. [painui mua vasten] 
kerroin sille että mami piti sylissä kun sun oli paha olla. ja sit paha mieli meni pois.
"ma. -a."

* pelireissu ulkomaille venyi kotimatkalennonperumisen vuoksi, ja nyt on alkanut opiskeluliito. ja sen huomaa hyvin tossa pinnan yleisessä pituudessa ;)
** mun mielestä pahassa olossa olevaa lasta ei jätetä yksin. koska noi kaks on tosi tempperamenttisia ja fyysisiä, niin ne rauhoitellaan sylissä, jossai ne itse pysty rauhoittumaan. toimii.

kiihkot

project maman blogissa oli ihanaa loan heittoa aiheesta babybjön vs. manduca. mä oikeen tein herkkuleivän nautiskellakseni "keskustelusta" (lue: loan heitosta) kommenttilootassa. (vrt. vauva-lehden keskustelupalsta.) ymmärrän että mama siellä vähän kärisi, kun siellä mentiin henkilökohtaisuuksiin koskien hänen valintojaan ja suhtautumista omien lasten hyvinvointiin.

ihan tällai äitiyden "konkarina" oon eniten huolissani tässä maailmassa "maalaisjärjeksi" kutsutun luonnonvaran katoamisesta.

pyhä sylvi! ihmiset! äidit! naiset!

antakaa toistenne nyt olla. mä oikeesti ymmärrän että kun ihminen keksii jonkun kivan jutun, ja tulee siitä ns. uskoon, niin asiaa on hauska toitottaa muille, ja kertoa kuinka tää nyt on se maailman ja sen lapset pelastava keksintö. muttakun jokainen tekee ne valinnat oman elämänsä sanelemana. lasten piirteiden sanelemana, oman hyvinvoinnin ja kiinnostuksen kohteiden, elämän painopisteiden sanelemana. tuliko tää yllärinä?

olen itse joissain (kasvatus)asioissa kovinkin pedantti, mutta ko tää elämä on musta suht semmosta, mitä mun yks (muuten äärimmäisen pönttöpää) valmentaja on viisaasti sanonut. hoida oma tonttisi. pidä huolta siitä että teet omat asiasi hyvin. turha huudella vieraisiin pöytiin, toisen kenttäpuoliskolle, tai edes omalle kaverille. kato kun sillä on ihan omat hommansa. sillä että sä keskityt muiden "virheisiin", ryssit varmasti oman tonttis ja jollainmuotoa omissa soi.

näinpä.

ammatti-ihmisenä en ole kuullut yhdenkään lapsen lonkkien vammautuneen, tai sillä ADHD:tä todetun siksi että sitä olis kannettu bb-kantorepussa manducan sijaan. eikä kukaan ole hakeutunut mun, tai yhdenkään kollegan pakeille siksi, että sen lapsi olis kävellyt käytettynä ostetuissa kengissä. (koska sekin on Täydellisten Äitien mielestä syntiä. huoh.)

kaikesta voi vääntää.
- kestovaipoista (olisin halunnut. meillä EI toiminut, mikään. sanotte mitä sanotte. EI. T.O.I.M.I.N.U.T.)
- imetys 2/3 onnistui (kaikkea ei voi saada. esikoinen on meillä "pullovauva". täysin terve, fiksu, allergiavapaa. korvatulehduksia nolla. ähäskutti.)
- ruokavalio (mä olen nipo. mutta hei, täydelliset äidit, oon nähnyt ja kuullut kuin tein lapset syö valmisruokia, ja karkkiakin. vuodenpintaan. mitähän te luulette että siitä seuraa? anna kun arvaan. ei mitään.)
- viihde ja media (näissä mä olen nipo. oli hauska selittää 4-vuotiaalle lukemaan oppineelle esikolle lööpeistä tekstiä "isä murhasi vaimon ja lapsensa. vinkeetä eikö? ja ruttu on tarhassa kuullut kaikenmaailman katastrofeista joita se ei kotona näe/kuule, koska mein mielestä sen ei tarvitse niistä tietää, koska ne ei sen maailmaan kuulu. selittele sitten noku noku, tota. (p.s. kuuntele mitä lapsi kysyy ja vastaa AINOASTAAN siihen. on ammatillinen neuvo.) vituttaa silti. kaikelta ei voi lasta suojella.)
- lelut (meillä ei niitä juurikaan ole. yks hyvä luennon aihe on "lapsen ei tarvitse saada kaikkea mitä muilla on. miksi näin?" kerron sen toiste, koska muuten tästä tulee ihan hitonmoinen romaani ja iltapuhde. teille ja mulle.)
- liikunta ja leikki (lapselle tervettä on vapaa leikki ja vapaa liikunta. älkää saakeli nyt raahakko niitä ainasiin hoploppeihin, lintseihin ja muihin vitkutuksiin. kerhoihin, urheiluihin.*  mitä ne tekee tein kotiutuessa. kiukuttelee? arvasin. miksi tiesin? olen nähny. miksi ne tekee niin? kerron myöhemmin. (äidillinen, ammatillinen neuvo: vie lapsi metsään! voin kertoa myöhemmin miksi jos kiinnostaa.)
- päivähoito (mä haluaisin kasvattaa mun lapset mahd. pitkään kotona. mutta ne penteleet on näköjään semmoista laatua, että ne RAKASTAA olla päiväkodissa. nuo pienet petturit, elosalamat, virkeät, vinkeät ja vikkelät pikku penteleet!) 

ah, väännetäänkö kättä näistä? tuskin tarvitsee. ko muutkin varmaan osaa ihan itte. tai ainakin pitäis. ihan vihjeenä, joskus kannattaa miettiä niitä perusteita asioiden takana, sit kun ne on itselle selvät, on ne helppo perustella lapselleen kanssa. ja niille kiihkomanducauskovaisille naapurintädeille.

p.s. mulle manduca ei käynyt lainkaan. halusin kantaa poikulia "parhaassa mahdollisessa" hytkyttimessä, mutta se ei istunut mulle (luit oiken: MULLE) lainkaan. ergolla mennään, edelleen.

* toki poikkeus vahvistaa säännön. aattele mitä tulee sen ihmisen lapsesta, jolle huvipuistot on henki ja elämä? huvipuistofanaatikko ehkä itsekin? tai kuin siistiä on päästä vaikka kiihkofutisiskän kanssa futismatsiin? joskus se harrastuksen jakaminen ja yhteinen aika on kaikista tärkeintä. muistan yhden tapauksen vuosien takaa jossa kaljasieppo iskä piti lapsen poissa koulusta "perhepäivän" takia kerran lukukaudessa. ne meni essolle juomaan kaljaa (isi) ja pelaan pajatsoa. ja se oli lapselle siisteintä ikinä. moraalisesti epäilyttävää? ehkä. ehkä ei. riippuu katsotko asiaa yhteiskunnan, vai yksilön vinkkelistä. arvaatko mistä mä katon?

juttelua

hiivattilainen. taitaa se tuo poika alkaa puhua hiljaksiin. taas. sillähän oli jo lähemmä kymmenen sanan varasto, joka tossa 1,5v ikäsenä katosi, tullakseen taas takaisin.

nykyinen sanavarasto sisältää sanat:
- mamma
- ma (mami)
- tette (ruttu)
- peppu (esikoinen)
- wouwouwou (koira)
- pää (leipä)
- päh (pähkinä)
- pu (puuro)
- pa (pallo)
- pappa (muumipeikko ja muut muumit)
- pipo
- popo (mopo)
- paapaat (varpaat)
- i-ha-haa (hevonen)
- kaakaa (lintu)
- töpti (edesmennyt tutti) on -kki (eli rikki).
- anna
- kooe (lentokone)
- aukaa (se on muuten kouvostoliiton murretta ja tarkoittaa "avaa")
- kukkuu (nukkuu)
- kiti-kiti (kutittaa)
- kah (on kaksi)
- pupu (on orava)

tarkemmin ajatellen se "sanoo" suht kaikkia elämäänsä liittyviä sanoja jo, tosin niistä tulee yleensä alkutavu, tai lopputavu ainoostaan. mutta sieltä se puhe on ehkä tuloillaan.

osaa se muutenkin kommunikoida. päänpudistus on ei, nyökkäys joo. jos se ei jotaki tiedä, se levittelee käsiään ja toteaa "en nää". suukkoa pyydetään moiskauttamalla suuta. se on myös alkanut laulamaan. söpösellä heleellä äänellä.



aamulla kun pyysin sitä avaamaan koirille oven että ne pääsee syömään, se asiantuntevana raotti ovea ja huuti "nyömään!"

esikko-unikekoa se herättelee huutelemalla "hejää! hejää!"

pelireissussa olevaa mamia on nyt ikä-(vä)...
* raasu kyselee tunnin välein mamin perään.
"ikä"
"ma. pa - kooe" (mami, pallo, lentokone = meni lentokoneella pelaamaan.) se muistaa.

upsista, kesken leikkien

siis suurenikohan yks noista lasten muovielukoista?
vai onks tässä käyny niin että "eräs" haluaa leikkiä kanssa?
*reps.

siirto-objekti

joo-o.

rutun vauva-aikana neuvottiin jättämään tutti pois vuoden ikäsenä. tai usemmassa julkaisussa kerrottiin että "vastuulliset vanhemmat tekee niin." no, niinpä sitten tehtiin. ja se oli yks helkkarin vikatikki.

kolmen lapsen kokemuksella sanon, kuuntele itseäs, lapsen tarpeita ja oman perheen fiiliksiä, älä iänikuisia "hyviä neuvoja".

ruttu ei selkeesti ollut valmis luopumaan tutista silloin kun mä hyvää tarkoittaen sen siitä vierotin. hitto että sydäntä korventi myöhemmin lukea jonkun psykologin kirjoitus siitä, että tutti on lapselle psykologinen huolenpidon siirto-objekti, eikä siitä ole kiire luopua. varsinkaan jos sen nuputtaminen on kohtuullista. varsinkin nukkumaanmennessä se tuo lapselle turvallisuuden tunnetta, kun vanhempi poistuu yleensä huoneesta.

poika taasen selkeesti on valmis tutista luopumiseen. tuntuu että se on persoonaltaan hieman joustavampi tapaus muutenkin kun tuo sisarensa. eilen oli vähän rallia illalla, mutta parempaa kohti ollaan menossa.

tuohon siirto-objekti-teoriaan uskon vieläkin. poika on ainakin ollut tosi kovassa sylin puutteessa eilen ja tänään. samaa sanoivat päiväkodissakin. onneksi on aikaa sylitellä ja halitella. ihana viikonloppu.  

ei tartte soittaa

ei sillä että laskisin, mutta kun olen joutunut hoitamaan niin monia juttuja puhelimella, ja käyttövarannot on just nyt rajalliset, en ole juurikaan ystävilleni raatsinut soitella liipalaapaa.
ja sanoinhan etten näitä laske, mutta ei nekään mulle. tai jos rehellisiä ollaan, niin oon mä ehkä yrittänyt.

kahta lukuunottamatta ei kukaan ole mun numeroon viimeaikoina soitellut.
vaikka mun laskujen mukaan mulla on himppu vajaa kymmenen sellasta puhelinystävää, joiden kanssa ollaan vaihdeltu kuulumisia tämän tästä. aiemmin.

no kato. nyt ei tartte soittaa.
ko en vastaa.

ko yleinen apu-, kuuntelu- ja lainaustoimisto just sulki luukut. ja tunki päänsä omaan persläpeensä.

joskus tulee vaan hetkiä kun ystäviks riittää se oma perhe. ja ne kaks.

yyhoo

nyt se lähtee. maailmalle. murunen.

hyvä että keksin ottaa poikulalta tutin poies. nyt tokailtana ei tule uni millään silmään.
" hys, nyt nukutaan. x 100." ja "tutti on rikki, sä laitoit sen roskiin, mene vaan unille iso, reipas poika x 100." on ollut illan ohjelma. kaipa tää tästä.


mun tulevaa yyhoo viikonloppua rassaa lievä bronkiittiepäily. kolmisen viikkoa on yöt mennyt itsellä yskiessä keuhkoja pihalle. tänään ilmaantui hengenahdistus. pahimpaan hätään olen piiputellut rutun raskaudenaikaisia astmalääkkeitä. en millään taipuis nyt lääkäriin. jospa maanantaina?


"ootsä ihan ilonen murun puolesta?"
"eksua noi maajoukkuetouhut haittaa?"
on jotkut tutut kyselleet.


siis häh? miten mä en olis ilonen toisen puolesta? se on saanut mitä on ansainnut. mä oon siitä vaan tosi ylpeä. ja hiton ilonen sen puolesta.
- "onneks se ei ole pidempi reissu" se sanoo. "mä en halua olla kauempaa pois sun luota."

menköön. täälhä me ollaan. ja mä saan bonuksena tietty tuliaisiks ihan mitä suklaata vaan tajuan toivoa.


musta on myös kiva olla keskenään lasten kanssa. puuhataan omia, omaan tahtiin. hömppäillään, luetaan, askarrellaan, leivotaan, halitaan. illalla luen sit ittekseen kirjaa.


jos luen...
"hys nyt nukutaan." nro 101.

keltainen lattia, korkeat korot ja risa tutti

ei tullut keltaista lattiaa, vaikka ruttu tilasi.

oltiin vähän persoonattomia ja valittiin tammea. ei sillä että rakennuttajalla olis keltaista ollut valikoimissa...

muutenkin mun toiveet kuulosti niiden korvaan ihmeellisiltä. siis mitä sä haluat niille portaille tehtävän? ja siis mikset halua peilikaappeja? toiv itse insinööri ei ole niin kummestunut kun huomenna sille soitan.varmistelen mistä asioista kannattaa edes alkaa vääntää.

eilen kun murun kanssa täällä remppailtiin "pikkujuttuja", niin olin kyllä perin tyytyväinen siihen että uusi asuntomme tulee olemaan ihan uusi. vaihtelu virkistää. kahden enempi ja vähempi rempatun kodin jälkeen haluan asuntoni "avaimet käteen"-periaatteella. kiitos.

pankissa aiheutin harmaita hiuksia alkamalla miettimään eri korkosysteemejä valmiit, allekirjoittamattomat laput nenän edessä. pankkitäti ja muru istui jännittyneinä ainakin vartin odottamassa että mun iso pyörä raksahtais ja saisin jotaki päätettyä. haarukoituamme vaihtoehdot kahteen, alkoi fiilis tuntua "haluatko miljonääriksi"-kisailijalta, kun muru ja pankkitäti ehdottivat että soittaisin mun mutsille. no en soittanut. päätin ihan itse. epäilin että mutsilla* on kuitenkin joku jälkiviisas kommentti, joten soitin sille heti pankin ovista ulkoonnuttuani. "fiksu tyttö" sanoi äiti päätökseni kuultuaan, "oikea ratkaisu".
kyl mä osaan ihan ite. kato.


* (mutsi on "alalla". ja muutenkin tietää kaikesta kaiken. ja sillä on joka asiaan mielipide, eikä se epäröi sanoa niitä ääneen.)

isoin juttu tässä päivässä mulle oli kuitenkin se että kotiin tullessa mä radikaalisti leikkasin tutin katki.
"töpti -kki." sanoi poika ja antoi sen pois.
"töpti -kki" se sanoi mennessään nukkumaan. otti räsystä haliotteen ja sillä sipuli.
onkohan tää? sillä sipuli?

tee näin

jospa teetkin näin.
muuttoon valmistautuminen lähiömutsityyliin, eli muuton aloitusmuistio:
a) myy kaikki säilytyskalusteet "heti kättelyssä".
b) ala myös pakkaamaan laatikoihin tavaroita joita "ette ihan just tarvitse".
c) varastoi laatikot olohuoneen nurkkaan.
d) elä sitten 2kk pahvilaatikoiden keskellä.
e) vahdi sitten pikkutuholaisia 24/7 ettei ne revi jo pakattuja asioita taas esille. tai ettei ne kiipeä niiden laatikkokasojen päälle, ja putoile sieltä.
f) älä sitten kehtaa kysyä ketään kylään, koska kotonasi on kaaos. tai täysi kaaos.
g) ala pokalla tekemään remonttihommia. koska esim. hieontapölyhän ei nyt paljoa elämää haittaa.
h) hoida vaan maalaushommia vaikka 3 koiraa pyörii jaloissa. muutama karva maalatussa pinnassa on vaan boheemia.

eks nii?

- nii.

keskeneräiset

jäiköhän kukaan miettimään näitä keskeneräiseksi jääneitä tarinoita?

a) äiti on terve. luultavasti sillä on sytoista tullut luihin haurautta, mutta ekakontrollit syöpiksellä se on klaarannut heenosti.
b) ruttu on rauhoittunut ainaisen uhmansa kanssa. se on käynyt niin pikkuhiljaa etten ole huomannut mainita siitä. se on tosi rakkaudellinen, ja toki raivoaa toisinaan edelleen, mutta semmonen joka-asiasta ja iänkaiken uhmaaminen on jäänyt taka-alalle.
c) ystävälläni on edelleen syöpä. kaikesta elämänperseestä huolimatta se on aina meille kiva, kaunis, reipas ja ihmisellinen.
d) hääaikeet on tältä vuodelta peruttu. ne kaivetaan nafaliinista sitten paremmalla ajalla. se ei enää tunnu isolta tappiolta. elämä on hyvä näin.
e) muru "joutui" maajoukkueeseen. mä oon siitä niin valtavan ylpeä. mähän sanoin että se on hyvä kaikessa mihin se ryhtyykin. tietää mulle vähän enempi yh-hommia, mutta mä pidän tästä sopasta just tälläsenään.
f) horatiota ei ole juuri näkynyt. ehkä osansa sillä, että olen itse myös ihmisenä hiukan kasvanut, ja päättänyt että jos toisen naama näyttää norsun veeltä, niin alan kyselemään vasta seuraavana päivänä. silloin se osaa jo puhua.

kas. siinä ne. keskeneräiset.

tallessa [asunto]

on asunto tallessa. jes.

torstaina tavataan rakennuttaja, ja käydään pankissa lisävelkaantumassa.
siitä se sitten lähtee. niin.

kaksi naista ja...

kaksi naista ja menkat.
tarviiko kertoa enempää?

----

lyhyttä pinnaa. paljon buranaa. väsyneitä ilmeitä.
buah. onneks nämä juhlat on vaan kerran kuussa.

varastoon, kierrätykseen, roskikseen [asunnosta]

...tässä järjestyksessä.
toivoisin että järjestys olisi kierrätykseen, varastoon, roskikseen.

mun mielestä meillä on yleisesti ottaen aika vähän roinaa täällä. mutta vähempikin vois olla. (kertoohan sen neliöt ja ihmismääräkin, ja kyllä, täällä pystyy jopa liikkumaan. tai pystyi.) muru on tonkinut kaappien sisällöt pihalle, ja lajitellut niitä. aikomuksena on viedä sellaiset jutskat mitä ei ihan just tarvita, systerin varastoon odottamaan muuton kakkososaa.

eilen kun järkkäilin himpuloiden askarruskamoja, ja kiillotin kymmenisen prismaa, rupes mua hävettään se, että muru on järkännyt ja pinonnut kymmenkunta laatikkoa lähtökuntoon. ja meikätyttö se vaan prismoja kiillottelee.

ryhdistäydyin ja tungin huutonettiin tarpeettomia tavaroita, ja naamakirjaan tarjosin muutamia lapsilta jääneitä juttuja. tänään oon järkkäillyt paperit kansioihin, osan peleistä laatikoihin, ja vienyt kirjoja kierrätykseen. ensviikolla olis tarkoitus viedä valmiit laatikot sinne varastoon.

sithän on jäljellä se vuokra-asunnon jännitys.

ainii, ja se jännitys, että murulle oli tullut mailia rakennuttajalta, ettei ne ole löytäneet meidän perumisilmoitusta. whaaaaaaaaaaaaaa?!?!? ei me mitään olla peruttu! eikä perumassa! maanantaina selviää onko meillä ensinkään MITÄÄN uutta asuntoa. eihän ne voi mein asuntokauppoja perua, tai myydä mein asuntoa muille ilman kysymättä meiltä? eihän?! siis puhe meillepäin oli aiemmin, että kaikki reilassa, ja että pankin kanssa asiat hoidetaan finaaliin kun rakennuttaja palaa kesälomalta. eli ensiviikolla. mikä siis hemmetin peruminen? aaaaaargh.

konservatiivi

mä olisin halunnut teettää esikon juhlien kiitoskortit tästä kuvasta. aloitteleva konservatiivi itse kuitekin valitsi kesymmän, muokkaamattoman hymyilykuvan. ah, ihan sama, niinkun se yleensä sanoo. mein söpöli.

kunnossa

nyt uskaltaa jo sanoa.
poika on kunnossa.
ihme että tommonen kääpilö selviää vaille kolmen metrin pudotuksesta vaurioitta. (mustelmia toki löytyy.)

ihmiset joiden kanssa oon asiasta puhunut, on olleet äkäsiä päiväkodin suuntaan. miten tällästä voi päästä tapahtumaan edes? mä en osaa olla vihanen. kaikenlaista maailmassa voi sattua. ja tiedän miten vikkeliä nää mein himpulat on. mä olen vaan ja ainoastaan äärimmäisen kiitollinen siitä, että poika selvis ehjänä. se on tärkeintä. ehkä ne päiväkodissakin kattelee sit eri silmin sen menoa. oikeesti niinku.

p.s. sovittiin murun kanssa että jos klompsuja vastaisuudessa tulee, niin soittavat sille ensin. mun psyyke ei kestä tommosia puhelinsoittoja ja tilanteita. varsinkaan kun olen 45min matkan päässä tapahtumapaikalta. muru sit saa noutaa teloutuneen lapsen, ja soittaa vasta mut duunin pihalta mukaan lastenklinikalle. nii.

sydänpysähdys

tiiättkö miten saa lähiömutsille aiheutettua sydänpysähdyksen?
no koitapa vaikka soittaa sille töihin kaupungin toiselle laidalle ja sanoa:

"älä nyt pelästy, mutta poikas on on pudonnu tosi pahasti ja tosi korkeelta."

jumalauta! älä pelästy! vit*saat*perk*.sydänhän siinä pysähtyi. sitä tunnetta ei osaa edes kuvailla. ei ole sille epätoivon tunteelle ja kauhistukselle sanoja.

yhtä lääkärireissua myöhemmin on todettava että poikani on tosiaan tehty kumista. päätä myöten. luojalle erityiskiitos tästä.

mahtava per..he

hitsi vieköön.
oon vähän sunnuntai-angsteissa, mutta punkkulasillisen voimalla haluan kertoa mielummin mukavia asioita. (mulla vaan ärsytys paisuu kurkussa (rutun iltaraivarit nyt päälimmäisenä mielessä.) ja koitan olla räjähtämättä pitkin seiniä.

sikspä haluan kertoa että:

viikonloppuna taas sain huokailla kuinka iso (laajennettu) perhe mulla onkaan.

a) mun lapset on älyttömän kauniita ja ihania. poika on semmonen vanhanajan pullaposkivauvan näkönen ihananpehmeä hassuli. aito poika. kaikessa hyvässä. ruttu oli siskon kripapäivänä niin kaunis että meinasin käydä itkemään. isot silmät, ruskea sileä tukka, ruskettunut iho, keltainen pellavamekko, harmaa villatakki ja maailman sulosin hymy. ei ole todellista. ja se oli hienosti pitkän kirkkosession, ja kirmas sen jälkeen heinikossa koko pienen vartensa tarmolla. ja teini, se on niin varmatyylinen, reipas ja kaunis. ja niin tunteellinen nuori nainen. mä pystyn vaan olemaan todella ylpeä siitä!

b) mun puoliso on maailman ihanin. lähdin hyvillä mielin rutun, esikoisen isän ja sen pojan kanssa kirkolliseen tilaisuuteen, ja muru jäi hyvillä mielin pojan kanssa leipomaan kakkua kotiin. juhlissa se emännöi keittiössä, vahti lapsia ja sosialisoi siinä sivussa. ihankun se olis viihtynyt tosi hyvin.

c) mun ystävät on ihania. ne leikitti lapsia, jututti sukulaisia, keitti kahvia, tiskasi, imuroi. oli läsnä. ja toi tälle mamalle hiukan relaviiniä.

d) mun suku se vasta ihana onkin. ne suulaat kauniit serkkunaiset, ystävälliset ja rakastavat "esikon porukat" (isi, täti, sisarukset, mummi, vaari), mun vanhemmat, maailman paras mummi, ja mielettömät kauniit ja reippaat serkkujen lapset. mun kummipoika. esikon sulonen veikka, ja sisko. ilman pönötystä, ilman jäykkyyttä, kaikki yhdes koossa, ilosena, esikosta ylpeenä. (siis voitteko kuvitella että mun rakkain L oli aamulenkillä nähnyt mun mummin, olivat vaihtaneet numeroita, ja tulivat ja menivät samalla kyydillä! mä L tallensin tänkin kyl mun sydämeen!)

huoh. en sano lesoillakseni, vaan ihan siks kun asia on niin. mulla on todella monta (elävää) syytä olla onnellinen. mä rakastan teitä. t.o.d.e.l.l.a. TODELLA. ja oon teistä äärettömän kiitollinen.

ja p.s. tän sentimentaalisen soopan kirjottaminen vaati vaan puol lasia punkkua. wirn*

pikaiset

pikaiset kuulumiset.
täällä on taas vähän vauhti päällä.

esikoisen juhlat on juhlittu. (palaan tähän myöhemmin, oli ihanat juhlat!)
koira on trimmattu. siis kynitty.
ja muutamia muuttolaatikoita pakattu.

taas yks koiralenkki. sitten naapurinmuksun synttäreille.
sitten onkin viikonloppu ohitse tältäerää.

illalla palkitsen itseni viinilasillisella.
p.s. kiitos hengelliselle äidille joka aina viitsii. lähiömutsin lifesaver!

azorit ja mooses

yks päivä juteltiin haaveista.

mä haaveilen matkasta azoreille.
ja kissasta. sen nimeks tulis mooses.

siinä ne.
pienet on pienen ihmisen haaveet. ja vissiin ihan toteutettavissa. hyvä niin.

nyt mä keskityn esikoisen kripajuhlan valmisteluihin, spermataisteluun tanskalaispankin kanssa, sekä vuokra-asunnonlöytymisressiin.
liikaa ajatteluhommaa, liian pien pää mulla.

blues ja työt

äst.
mä olen viimeaikoina nähnyt outoja unia. rasittavia oikeestaan.
aamulla herään lievä blues valmiiksi päällä. *

mielialaa ei kohota työssä kohdattu materiaali, ja mulla on ollut oikeesti motivaatiovaikeuksia ihan tuon työn kanssa. se on huolestuttavaa, koska mä olen aina ollut todella työmotivoitunut, ja pitänyt mun työstä kovin.

viimeviikko oli motivaation kannalta aika floppi, mutta tälleviikolle ilmotin ottavani ylimääräsiä töitä, ni johan on suksi luistanut kun hommia on ollut urakaks saakka. mä en tiedä mikä mua vaivaa, mutta pidän siitä että töissä tehdään töitä, ja semmoi luppoaika tappaa mun työfiilarit ihan todella.

* mä olen nähnyt usein enneunia. sano mun sanoneen, joko mä alan olemaan aika ressaantunut näiden asuntokuvioiden kanssa, tai sitten mä tiedän miten tässä käy. sanokaa mun sanoneen sit. raportoin lisää jos alkaa ennaltanähtyjä tapahtua. huoh....

kaikella on tarkoituksensa

...vaikkei sitä heti näe....

ei saatu kohtuuhintaista reissua tallinnaan tälle päivälle, vaikka lapsen- ja koiranvahtiasiat oli reilassa. on tupattu paatit aika täyteen näin sunnuntaisin. itku meinas tulla, kun ei saatu "omaa aikaa" hyvistä järjestelyistä huolimatta. eilen näin tarkotuksen tämän epäonnen takana.

poikaraasu tempasi vartissa kuumeen neljäänkymppiin, ja on lievästi sanottuna huonossa kuosissa just nyt. olis ollut mahdollisimman vittumaista lähteä reissuun, ja jättää pikkumies muiden hoitoon. *

noh, kotona kökitään. jospa illalla olis pojan terveystilanne parempi, ja mentäis vaikka leffaan ja syömään. tai sitten me vaan katotaan viimeviikolta keskenjäänyt leffa läppäriltä loppuun, ihan omassa sängyssä loikoillen.


mulla on meinaan myös kuumetrauma. esikolla meinasi pariviikkosena lähteä henki aivokalvontulehduksen takia, joten oon aika säikkynä aina kun noi pienet kuumeilee.

sit me itkettiin

murulta tuli tänäaamuna viesti että poika jäi päiväkotiin parkumaan.
oli ollut eri täti kun aamuvuorossa yleensä, ja nyt ei mami saanut suukkoa. ainoastaan petetyn pikkumiehen surullisen katseen, kosteat silmät ja surullisen itkun peräänsä.
oli kuulemma ollut itkussa pidättelemistä aikuisellakin kun piti surkumies sinne jättää.

"ei se kauaa huutanu." raportoi ruttunaama.

illalla kundilla oli vauhti päällä ja rajoja haki mokoma useeseen otteeseen. kolmatta kertaa kun sitä piti sylissä kiinni pitää, se alkuun ulisi ihan totuttuun äkäiseen tapaansa.
lohduttelin sitä kertomalla että kaikkionhyvin, merakastetaansua, oovaanpahallapäällä, annakiukuntullaulos. ja kun lohduttelulitania pääs reippaaseenpoikaan ja päiväkotiinleikkimäänarkena ja siihenettäainahaetaankotiin, niin pojalla repes. semmosta surullista ja raastavaa itkua se harvoin päästää tulemaan.

rauhoituttuaan koivareista siinä sylissä se oli loppuillan tasanen ja ilonen pikkumies.
mä en.
sydäntä oikeen raastoi moinen pienen ihmisen suru.
kyllä se tottuu, tiedän.

mutta itkuhan multakin sit myöhemmin tuli. vieläkin kurkkua kuristaa kun ajattelenkaan asiaa.
voih, on tää kasvaminen vaikeeta toisinaan.
molemmille.
kaikille.

sitä jotakin

sitä jotakin on ihmisessä,

- joka huolissaan sanoo että "sä näät pojan vasta aamulla" kun lähden minuutin varotusajalla vanhempainiltaan.
- joka maalaa ikkunanpokat asunnossa "koska mulla on kuitenki vaan aikaa".
- joka myös sanoo pakkailevansa vähän tavaroita asunnosta, samasta syystä.

ihmisessä,

- joka haistaa mun paniikin ja huonon tuulen. lohduttaa ja hoivaa vaikka en vielä tiedä olevani sen tarpeessa.
- joka ehdottelee romanttisia kohtaamisia yhen äkkiä.
- joka jättää mulle fazerinan joka ilta keittiöön. "aamua varten".
- joka pakkaa mulle eväät töihin, jotta "saan tarpeeksi ruokaa".

ihmisessä,

- joka huoltaa mun lapsia kun omiaan... anteeks, siis tarkotin, on todella ottanu mun synnyttämät lapset omikseen.
- joka kutsuu niitä lapsia sanoilla "kulta" ja "rakas".
- joka soittelee mun mummin kanssa "kuulumisia" ja sanoo että se on kivaa.
- joka auttaa ihmisiä pulassa, ja pahoittelee mulle siihen käyttämäänsä aikaa.

on se.
ihan erityinen.

huono omatunto

mulla on alkuviikon ollut huono omatunto.
syystä että en ole ensimmäistä aamua lukuunottamatta ollut viemässä tai hakemassa pikkumuruja päiväkotiin ja sieltä pois.

mä jotenkin ajattelen että se on äitin homma.

sit mä yhtäkkiä muistin, että muru on myös noiden himpuloiden äiti.
ihan samalla tavalla kun mäkin. että jos niin aatellaan, niin myös toimitaan, ja niin se on. niiden vieminen, hakeminen, totutteluaika ja informaation jakaminen ja saaminen on ihan siinä sen kun minunki homma.

joten pois moinen turha huono omatunto.

tänään pääsin olemaan se aktiivinen äiti.
naapurintäti soitti että on vanhempainilta. niinku NYT. että hän unohti antaa meille kirjeen alkuviikosta.

sit mä menin sinne.

legendaarista.

kiva.

ensimmäisessä vanhempainillassa olin; "sen pojan äiti joka yks aamu santsas 6 kertaa puuroa..."
ja äiti sille tytölle; "joka joka aamu kertoo että oon neljäjapuol, ja tos on mun veikka. se on vuos ja seittemänkuukautta." kaikille.


(huokasin vaan että jösses, ruttu se on sit lopettanut itkettämästä vieraita ihmisiä sillä aiemmalla tarinalla: 
"moi, mä oon ruttu, mä oon neljä. mulla ei o ollenkaan isää. )

legendaarista.

heh.

tarhalaiset

nonni.
nyt se on alotettu. tarhaelämä. uusi tarhaelämä.
mulle tuli jotenki hirmuhyvä fiilis kun aamulla vietiin pikkutyypit tuonne uudelle päiväkodille.

varottelin murua etukäteen vaaleenpunasesta sisustuksesta ja yleisestä "hörvellysmeiningistä", mutta mulle tuli kotoisa olo heti kun astuttiin ovesta sisälle.

lapsetkin oli niin ilosia siellä.

mä olin tutustumiskäynnillä tunninverran. mun lähtiessä poika kävi halimassa. pohdittiin tovi jääkö muru vielä leikkimään sinne poikulan kanssa, mutta poika niin reippaana sille vilkutteli että seki suuntas sit ruokakauppaan.

noin tunnin oli poika ollut ihan tyytyväisenä siellä ennenkun muru sen haki. huomenna saa jo jäädä ulkoilemaankin ja olla kolmisen tuntia kaikkiaan. kun niin hyvin alkoi. ruttu vetäsi heti 6h päivän siellä, ja samat vielä huomenna. ilonen ja tyytyväinen oli sekin tuossa päivällisellä kun juteltiin.

helpoks totuttelun molemmille tekee varmasti se, että yks tädeistä on mein kiva ja tuttu naapurintäti.

tarhalainen.