mun on ihan pakko kertoa yhdestä mun työkaverista.
mä ihailen sitä aika varauksetta. se on yks niistä naisista jotka päivästä toiseen pitää työpaikalla melua, ja hölöttää mitä sylki suuhun tuo. sen porukoissa on haukuttu lesbot, ryssät ja ortodoksit kovaan ääneen, kunnes olen vieressä kommentoinut ettei ne asiat ihan noin ole. se on kysynyt suoraan mun lesboudesta, lastenhankinnasta, seksijutuista. uskonnosta, äitisuhteesta. perheestä. kaikesta. kysynyt kun kiinnostaa. kuunnellut tarkkaan.
se on kerrassaan nainen joka sanoo mielipiteensä suoraan, hyvät ja huonot asiat, ja pyytää suoraselkäisesti anteeksi kun huomaa mokanneensa. se on aina hyvällä tuulella. kovaääninen, sekatukkainen, iloluontoinen, viisikymppinen nainen.
se on rautaisessa kunnossa, ja sillä on mahtavat käsilihakset, kerrassan koko tyyppi on sutjakka ja reipas.
nauraa paljon. ja kovaa.
se ei ole mikään klassinen kaunotar, mutta pitää itseään arvossa ja juuri se tyytyväisyys itseen ja omaan olemukseen saa sen näyttämään mun silmissä kauniilta.
nainen hoitaa homman kun homman. sekä työssä että vapaa-ajalla.
se on äijämäinen ja ronski, mutta pukeutuu juhlaan naisellisesti.
on äärimmäisen ammattitaitoinen, mutta rento ja pidetty työssään.
järjestelmällinen, mutta huoleton.
tekee kaikkensa ihmisten parhaaksi, ja puolustaa pientä ihmistä koneiston rattaissa, mutta ei kanna töitä kotiin. auttaa jos pyydetään, ei tuputa osaamistaan väkisin muille.
se on neljän pojan yksinhuoltaja. heittänyt alkoholiin suunnanneen miehensä pellolle. ja pärjännyt mainiosti. pojistaan huolehtii leijonaemon lailla, ja toisaalla höyryää ja yrittää saada niitä omille jaloilleen.
miesystäväkin sillä on. joku prätkäheebo, joka laittaa sille ruokaa ja ajeluttaa ympäriinsä.
se istuu mun vieressä ruokapäydässä, aina samassa paikassa, sanoo ettei tässä kahvihuoneessa ole omia paikkoja, paitsi hänen ja hänen työparinsa omat. se syö joka päivä hirveitä määriä lihaa ja isoja kasoja kasviksia. juo kahvinsa mustana ja kuumana. ronskisti nappaa makeita pöydästä ensimmäisenä, että ehtii.
jonkun mielestä se voisi äänekkäänä ja ronskina naisena olla todella ärsyttäväkin, mutta mä ihailen sitä yli kaiken muun työporukan. tommonen mustakin tulee isona.
ammattitaitonen, suorasanainen, reilu.
viisas leijonaemo.
en kanna turhia murheita.
iloluontonen, rento, hauska.
hieno nainen!
torstai 13. tammikuuta 2011
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
oh my
onpa taas elämä kivaa.
kivut on laantuneet. samoin horation mökötys.
töissä futaa kivasti. tuntuu että olen päässyt sisään systeemiin oikeen hyvin.
tuumasin että vanhan lepakon apuakin saan käyttää, ja annan sille hommia just niinkun tykkään. kai se osaa itse sanoa jos alkaa mun kanssa työnteko tympimään.
madonna-lempinimikin kuulostaa korvaan kivommalta kun aikaisemmat ankeuttaja ja kersantti.
mun suureksi riemuksi mein duunipaikan old-school-heterot on miettineet josko kannattais vaihtaa suuntausta, mulla kun on niin lesoiltavan hyvä palvelu kotona.
poika on ihan riemumielillä kun tulen töistä. ilta kuluu sylitellessä ja erilaisia kikatus-riehumisleikkejä leikkiessä. koti kun on kunnossa ja koirat viety, niin mun tehtäväksi jää ainostaan riemuita sen ja rutun kanssa kunnes ne menee nukkumaan. not bad.
horatiokin on ylionnellinen kun saa öisin nukkua, päivällä duunit on kerrassaan rakastettavia ja työnantaja riemukas, hyvinnukkuva ja maailman mainioin pikku poikuli.
hauska tapaus sattui tänään kun vanha lepakko tuli kysymään multa että kuka on "xxx xxx", vastasin sen olevan mun setä, että kuinka niin. niin se kertoi löytäneensä sen nimen kaiverrettuna yhteen vanhaan penkkiin mein työpaikan alaisessa käytävässä. voitteko kuvitella?!
jopa alkoi legenda lentämään. mähän en sitä ole sinne käynyt kaivertamassa! niinkun se lepakko luuli. mistä se on sinne ilmaantunut? siinäpä mysteeri!
joko isäni veljineen on leikkinyt siellä ennenmuinoin.
tai joku setäni ihailija on sen sinne käynyt raapustamassa. ennenmuinoin.
tai saman nimisen ukkini serkun (kuuluisa urheilutähti oli se mies tässä kaupungissa) fani sen on sinne raapustanut. mikä lienee todennäköisintä. siinä naapurin urheilupyhätössä kun on kyseistä lajia kovastikin touhuttu, aikanaan.
tai viimeisin, ja hulvattomin mahdollisuus on tietty se, että sukumme mafiakytkökset vartioi ja pitää mua silmällä, ja on käyneet jättämässä mulle merkkinsä. voi kazakstanin andrei! tiedän että olet siellä! *wirn*
p.s. haluaisin sunnuntaina piipahtaa ah-niin-kornin-kuulosille-häämessuille. ehdotinkin muka-tuntemalleni hauwerinelle josko se lähtis mun seuraks kattomaan heteroiden hullutteluja sillä silmällä. meinaan sillä lesbon silmällä. hihihi.
kivut on laantuneet. samoin horation mökötys.
töissä futaa kivasti. tuntuu että olen päässyt sisään systeemiin oikeen hyvin.
tuumasin että vanhan lepakon apuakin saan käyttää, ja annan sille hommia just niinkun tykkään. kai se osaa itse sanoa jos alkaa mun kanssa työnteko tympimään.
madonna-lempinimikin kuulostaa korvaan kivommalta kun aikaisemmat ankeuttaja ja kersantti.
mun suureksi riemuksi mein duunipaikan old-school-heterot on miettineet josko kannattais vaihtaa suuntausta, mulla kun on niin lesoiltavan hyvä palvelu kotona.
poika on ihan riemumielillä kun tulen töistä. ilta kuluu sylitellessä ja erilaisia kikatus-riehumisleikkejä leikkiessä. koti kun on kunnossa ja koirat viety, niin mun tehtäväksi jää ainostaan riemuita sen ja rutun kanssa kunnes ne menee nukkumaan. not bad.
horatiokin on ylionnellinen kun saa öisin nukkua, päivällä duunit on kerrassaan rakastettavia ja työnantaja riemukas, hyvinnukkuva ja maailman mainioin pikku poikuli.
hauska tapaus sattui tänään kun vanha lepakko tuli kysymään multa että kuka on "xxx xxx", vastasin sen olevan mun setä, että kuinka niin. niin se kertoi löytäneensä sen nimen kaiverrettuna yhteen vanhaan penkkiin mein työpaikan alaisessa käytävässä. voitteko kuvitella?!
jopa alkoi legenda lentämään. mähän en sitä ole sinne käynyt kaivertamassa! niinkun se lepakko luuli. mistä se on sinne ilmaantunut? siinäpä mysteeri!
joko isäni veljineen on leikkinyt siellä ennenmuinoin.
tai joku setäni ihailija on sen sinne käynyt raapustamassa. ennenmuinoin.
tai saman nimisen ukkini serkun (kuuluisa urheilutähti oli se mies tässä kaupungissa) fani sen on sinne raapustanut. mikä lienee todennäköisintä. siinä naapurin urheilupyhätössä kun on kyseistä lajia kovastikin touhuttu, aikanaan.
tai viimeisin, ja hulvattomin mahdollisuus on tietty se, että sukumme mafiakytkökset vartioi ja pitää mua silmällä, ja on käyneet jättämässä mulle merkkinsä. voi kazakstanin andrei! tiedän että olet siellä! *wirn*
p.s. haluaisin sunnuntaina piipahtaa ah-niin-kornin-kuulosille-häämessuille. ehdotinkin muka-tuntemalleni hauwerinelle josko se lähtis mun seuraks kattomaan heteroiden hullutteluja sillä silmällä. meinaan sillä lesbon silmällä. hihihi.
tiistai 11. tammikuuta 2011
hyväksikäyttöä
se madonna-look-alike-juttu oli silmät ja kasvot. ei käsivarret niinko toivoin! hitto. pitää heiluttaa lisää kahvakuulaa siis. murr.
no ei siinä mitään. nää silmät on ihan kätsyt. mua vaan rupes aamulla mietityttään onko oikeesti kauheeta käyttää naisellisia avuja saadakseen haluamansa?
yhdessä työpaikassa mut aina lähetettiin ison pomon juttusille, kun parilla räpsytyksellä ja hymyllä sai irtomaan määrärahoja vaikka ja mihin. siinä työpaikassa apua sai nätisti pyytämällä myös vaikka ja keltä kolleegalta. se oli hienoa, sain vaan kateellisemmilta haukut heteromaisesta toiminnasta, mutta eipä haitannut kun kaikki oli yksikön hyväksi kotiinpäin.
noh. nyt siis nykyinen työparini saikuttaa urakalla. se on ollut sellanen aina, että jossain on kremppaa koko ajan. mutta esimieheni mukaan vaan hullummaksi menee. tyyppi, josta oikeesti ihmisenä kyllä tykkään, on poissa töistä harva se viikko.
ja siis, onhan mulla se vanha lepakkoapuri. kuuluu siis mun toimenkuvaan pyytää sitä tekemään asioita, koska mä olen (kröhöm) korkeemmin koulutettu, mutta musta ei ole kyllä tälläseen ylempään asemaan ollenkaan. ystävällisen hymyn ja silmäniskun kera kun pyytää, niin asiat tapahtuu heti. lepakko on perusteellinen ja ahkera, ja tekee näköjään ilolla vaikka ja mitä perusjuttuja joita en ehdi tai muista.
mulla on psyykessä ehkä vikaa, mutta musta oli hiton nöyryyttävää että jo toista viikkoa tyyppi auttaa mua kaikessa ja on ylen ystävällinen, ja sitten se vielä raahaa mulle niitä hiton eväitä. mä pelkään että mä käytän mun ripsiä ja ystävällisyyttä jotenkin hyväksi tässä saadakseni itselleni etuja ja apuja. ne hiton-hiton eväät. mä olen sanonut etten tartte mitään. hmh. mä en ole tottunut tämmöseen, ja kiitollisuuden sijasta olen jotenkin vähän huonolla omatunnolla.
mä draftasin sen toiselle työntekijälle jolla on nyt ihan hiton rankkaa ihan oikeesti kun mun työpari jäi pois, mutta mistä lyödään vetoa niin se on aamulla siellä taas mun apuna. vaikka on asioita joista selviisin yksinkin. ottaako apua vastaan kun se kävele perässä? onko sit joku hyväksikäyttäjä? vai pahotanko sen mielen sanomalla pärjääväni helvetin hienosti itsekin?
no ei siinä mitään. nää silmät on ihan kätsyt. mua vaan rupes aamulla mietityttään onko oikeesti kauheeta käyttää naisellisia avuja saadakseen haluamansa?
yhdessä työpaikassa mut aina lähetettiin ison pomon juttusille, kun parilla räpsytyksellä ja hymyllä sai irtomaan määrärahoja vaikka ja mihin. siinä työpaikassa apua sai nätisti pyytämällä myös vaikka ja keltä kolleegalta. se oli hienoa, sain vaan kateellisemmilta haukut heteromaisesta toiminnasta, mutta eipä haitannut kun kaikki oli yksikön hyväksi kotiinpäin.
noh. nyt siis nykyinen työparini saikuttaa urakalla. se on ollut sellanen aina, että jossain on kremppaa koko ajan. mutta esimieheni mukaan vaan hullummaksi menee. tyyppi, josta oikeesti ihmisenä kyllä tykkään, on poissa töistä harva se viikko.
ja siis, onhan mulla se vanha lepakkoapuri. kuuluu siis mun toimenkuvaan pyytää sitä tekemään asioita, koska mä olen (kröhöm) korkeemmin koulutettu, mutta musta ei ole kyllä tälläseen ylempään asemaan ollenkaan. ystävällisen hymyn ja silmäniskun kera kun pyytää, niin asiat tapahtuu heti. lepakko on perusteellinen ja ahkera, ja tekee näköjään ilolla vaikka ja mitä perusjuttuja joita en ehdi tai muista.
mulla on psyykessä ehkä vikaa, mutta musta oli hiton nöyryyttävää että jo toista viikkoa tyyppi auttaa mua kaikessa ja on ylen ystävällinen, ja sitten se vielä raahaa mulle niitä hiton eväitä. mä pelkään että mä käytän mun ripsiä ja ystävällisyyttä jotenkin hyväksi tässä saadakseni itselleni etuja ja apuja. ne hiton-hiton eväät. mä olen sanonut etten tartte mitään. hmh. mä en ole tottunut tämmöseen, ja kiitollisuuden sijasta olen jotenkin vähän huonolla omatunnolla.
mä draftasin sen toiselle työntekijälle jolla on nyt ihan hiton rankkaa ihan oikeesti kun mun työpari jäi pois, mutta mistä lyödään vetoa niin se on aamulla siellä taas mun apuna. vaikka on asioita joista selviisin yksinkin. ottaako apua vastaan kun se kävele perässä? onko sit joku hyväksikäyttäjä? vai pahotanko sen mielen sanomalla pärjääväni helvetin hienosti itsekin?
maanantai 10. tammikuuta 2011
myydään menkat
mä jotenkin teininä ajattelin että pitkät ja massiiviset kuukautiset auttais mua saamaan paljon lapsia. ja niinhän se meni. (mistähän bilsan tunnilta moinen totuus on ees päähän pälähtänyt?)
kaivoon on voinu sitävastoin heittää lupaukset naistenvaivojen rauhottumisesta lasten saannin jälkipeleissä. niinkun että kivut vähenis ja splätteri hyytyis.
pskan vtut.
mulla menee vaan hullummaksi.
jo se että saa vetää kipulääkityksen ylärajalla on aika kohtuutonta. eikä asiat ole niinkuin ennen. että ekapäivänä. vaan vähintään kolme ekaa päivää. enkä viitsi edes kertoa kauan vuoto kestää, saatikka paljonko sitä tulee. vois alkaa heikompaa hirvittää.
tän pvän saldo on reilut kaks ja puol tonnia kipulääkettä. lähes pyörtymys kivusta kun laadukkaiden tanskalaisten vaikutus loppui yllättäen kesken päivän.
puhumattkaan siitä punaisesta aallosta joka yllätti töihin päästessä. meni vaihtoon koko työvaatekerta. saamari. tarttis jotaki napakoita 32 kokosia mummoalkkareita. mistäs niitä saa? omat pöksyt pyörii jaloissa tän saamarin rimppautumisen takia. se yhdistettynä viimeseen "ei niin laadukkaaseen" kuukautissuojaan, ja loppu on historiaa. mahtaa pesulahenkilökunta ämistellä csi-aineistoon rinnastettavissa olevaa vaatekertaa siellä pyykkipussissa. varmaan on huomenna kuolemansyyntutkijat siellä ettimässä kadonnutta ruumista.
fakfakfak.
mun lapset on nyt ehkä tehty.
ostakaa ostakaa. saamarin kivuliaat ja runsaat menkat. kivaa on tasanen 28pv kierto. tasan.
sen sivutuotteena saattaa sit saada hiton siistejä ja sööttejä mukuloita. ja pään kerran kuussa sekasin buranalla, iprenillä, paramaxilla ja muilla vinkeillä medikamenteillä.
jos ei kukaan osta, niin myykää ees mulle joku sulamaton jääpuikko jonka voisin tunkea menkkojen alkaessa sinne minne ei aurinko paista, ja ottaa pois reilun viikon päästä. kylmä ehkä vähentäis kipua, ja joku juttu siellä vitutusta.
aaaaaaaaaaaarrrrrrrrrrggggggggggggghhhhhhhhhhhhh!
kaivoon on voinu sitävastoin heittää lupaukset naistenvaivojen rauhottumisesta lasten saannin jälkipeleissä. niinkun että kivut vähenis ja splätteri hyytyis.
pskan vtut.
mulla menee vaan hullummaksi.
jo se että saa vetää kipulääkityksen ylärajalla on aika kohtuutonta. eikä asiat ole niinkuin ennen. että ekapäivänä. vaan vähintään kolme ekaa päivää. enkä viitsi edes kertoa kauan vuoto kestää, saatikka paljonko sitä tulee. vois alkaa heikompaa hirvittää.
tän pvän saldo on reilut kaks ja puol tonnia kipulääkettä. lähes pyörtymys kivusta kun laadukkaiden tanskalaisten vaikutus loppui yllättäen kesken päivän.
puhumattkaan siitä punaisesta aallosta joka yllätti töihin päästessä. meni vaihtoon koko työvaatekerta. saamari. tarttis jotaki napakoita 32 kokosia mummoalkkareita. mistäs niitä saa? omat pöksyt pyörii jaloissa tän saamarin rimppautumisen takia. se yhdistettynä viimeseen "ei niin laadukkaaseen" kuukautissuojaan, ja loppu on historiaa. mahtaa pesulahenkilökunta ämistellä csi-aineistoon rinnastettavissa olevaa vaatekertaa siellä pyykkipussissa. varmaan on huomenna kuolemansyyntutkijat siellä ettimässä kadonnutta ruumista.
fakfakfak.
mun lapset on nyt ehkä tehty.
ostakaa ostakaa. saamarin kivuliaat ja runsaat menkat. kivaa on tasanen 28pv kierto. tasan.
sen sivutuotteena saattaa sit saada hiton siistejä ja sööttejä mukuloita. ja pään kerran kuussa sekasin buranalla, iprenillä, paramaxilla ja muilla vinkeillä medikamenteillä.
jos ei kukaan osta, niin myykää ees mulle joku sulamaton jääpuikko jonka voisin tunkea menkkojen alkaessa sinne minne ei aurinko paista, ja ottaa pois reilun viikon päästä. kylmä ehkä vähentäis kipua, ja joku juttu siellä vitutusta.
aaaaaaaaaaaarrrrrrrrrrggggggggggggghhhhhhhhhhhhh!
ah, maanantai
kaksi kuoli.
yksi löi.
meinasin pyörtyä menkkakipujen takia.
työpari valittaa ja saikuttaa.
muru unohti hakea rutun.
paska päivä. tyypillinen maanantai.
jos positiivista haetaan, niin
a) vanha lepakko on kelpo duunari. auttaa kaikessa missä voi. hoitaa hommansa tunnollisesti, ja tekee pikkujuttuja mun puolesta. ei siis hullumpi lisä tiimiin työn sujuvuuden kannalta.
b) työkaveri kaivoi kaapista kunnon dropit. kipu lähti, tuli mukava pössis.
c) uusi duunikaveri mietti mistä tuntee mut. keksihän se viimein. näytän töissä aivan madonnalta. siitä se kuulemma johtuu. (salli mun nauraa!) (piristi silti.)
yksi löi.
meinasin pyörtyä menkkakipujen takia.
työpari valittaa ja saikuttaa.
muru unohti hakea rutun.
paska päivä. tyypillinen maanantai.
jos positiivista haetaan, niin
a) vanha lepakko on kelpo duunari. auttaa kaikessa missä voi. hoitaa hommansa tunnollisesti, ja tekee pikkujuttuja mun puolesta. ei siis hullumpi lisä tiimiin työn sujuvuuden kannalta.
b) työkaveri kaivoi kaapista kunnon dropit. kipu lähti, tuli mukava pössis.
c) uusi duunikaveri mietti mistä tuntee mut. keksihän se viimein. näytän töissä aivan madonnalta. siitä se kuulemma johtuu. (salli mun nauraa!) (piristi silti.)
sunnuntai 9. tammikuuta 2011
kartoitus
laitettuani lapset nukkumaan, seikkailin hetken terveyskeskus.fi sivustolla. täyttelin erilaisia testejä liittyen terveydentilaani.
tulokset ei yllättäneet mua lainkaan.
sain tietää olevani alipainoinen.
en saa kalsiumia riittävästi.
ruokatottumukseni ovat yleisestiottaen hyvät. tosin miinuksia siinä testissä sain suunnittelemattomuudesta kaupassa (!) ja siitä etten syö päivittäin hedelmiä ( en pidä hedelmistä, miksei kasvikset käy?). eli syömistottumukseni olivat oikeasti hyvät, näin tiedän. suunnitelmallisuuden puute ei suoraan tarkoita että heräteostokset olisi epäterveellisiä, hyvät kyselyn laatijat. en myöskään syö lautasmallin mukaisesti, koska syön kasvikseni kasviksena, lihan lihana. ei salaatteja eikä raasteita mulle. kiitos ja anteeksi.
itsetuntoni on kohdallaan.
enkä jäänyt kiinni depressioseulassa.
dementialaskuria en tohtinut tehdä. tuntuu ettei mikään pysy mielessä tätä nykyä.
saattaisin näillä elämäntavoilla elää 83 vuotiaaksi. (huom. jos lopettaisin satunnaisen typerän röökaamisen, olisi ennuste 88. ehkä kannattaisi siis.)
njaa.
kannattaa kokeilla, tosin tuloksiin kannattaa suhtautua maalaisjärjellä. suuntaa-antavia näkökulmia kuitenkin itseeni sieltä imin.
mä yritän nyt alkaa nauttia lisää kalsiumia ja niitä yäk-hedelmiä. ja heittää paheelliset tapani nurkkaan.
jep.
tulokset ei yllättäneet mua lainkaan.
sain tietää olevani alipainoinen.
en saa kalsiumia riittävästi.
ruokatottumukseni ovat yleisestiottaen hyvät. tosin miinuksia siinä testissä sain suunnittelemattomuudesta kaupassa (!) ja siitä etten syö päivittäin hedelmiä ( en pidä hedelmistä, miksei kasvikset käy?). eli syömistottumukseni olivat oikeasti hyvät, näin tiedän. suunnitelmallisuuden puute ei suoraan tarkoita että heräteostokset olisi epäterveellisiä, hyvät kyselyn laatijat. en myöskään syö lautasmallin mukaisesti, koska syön kasvikseni kasviksena, lihan lihana. ei salaatteja eikä raasteita mulle. kiitos ja anteeksi.
itsetuntoni on kohdallaan.
enkä jäänyt kiinni depressioseulassa.
dementialaskuria en tohtinut tehdä. tuntuu ettei mikään pysy mielessä tätä nykyä.
saattaisin näillä elämäntavoilla elää 83 vuotiaaksi. (huom. jos lopettaisin satunnaisen typerän röökaamisen, olisi ennuste 88. ehkä kannattaisi siis.)
njaa.
kannattaa kokeilla, tosin tuloksiin kannattaa suhtautua maalaisjärjellä. suuntaa-antavia näkökulmia kuitenkin itseeni sieltä imin.
mä yritän nyt alkaa nauttia lisää kalsiumia ja niitä yäk-hedelmiä. ja heittää paheelliset tapani nurkkaan.
jep.
lauantai 8. tammikuuta 2011
kyselyä
ja koska kyselyt on kivoja, niin sivupalkissa uusi!
rastia ruutuun niin pääsen speksaamaan nuita! kiitos!
rastia ruutuun niin pääsen speksaamaan nuita! kiitos!
oi martat! oi naiset!
mä olin valmistautunut viettämään ihanaista viikonloppua rakkaitteni kanssa...
niin voi PMS-perkele! mä vaan sanon.
alkuosa viikonloppua meni hienosti.
kunnes tänä aamuna tuli itku. sen syyn sain kerrottua ja sitten halittiin ja höpsittiin ja hiishiis. no sittenpä mua alkoi vituttamaan, ja sitä en pystynytkään heti avaamaan meillä asuvalle naishenkilölle. ja kun olin tovin yksinäni kärvistellyt, niin yritin, mutta eukkoperhanaahan asia ei siinä kohtaa enää kiinnostanut. ja sepäs mua raivostutti entisestään.
voi elämän rätinät.
siihen se sitten meni.
se kiva viikonloppu.
mä raivoan hetken ja sitten asia on valmis, mutta muru ei pääse sieltä planeetalta perse takaisin niin helposti.
saakeli tälläsiä naisia! on vaan alistuttava siihen kohtaloon että me reagoidaan asioihin niin eri tavoin. antaa horation olla perseplaneetalla. mun angstit meni jo ajat sitten. sen ei.
njaa.
jos ei pelkästään pahaa, niin jotakin hyvääkin.
me ollaan ihme marttoja kanssa. säksätyksen keskellä ja sen jälkeen, molemmat suut mutrussa puuhastelevat sitten omiaan. ja kämppä kiittää (ja kiiltää).
keittiö kuurattu.
kämppä imuroitu.
vessa pesty.
suihkuverho pesty. (koneessa!)
joka ikinen kippo ja kuppi kuurattu.
astiakaapit järkätty.(kyllä. lasit pönöttää viivasuorissa riveissä.)
koirien pyyhkeet pesty.
penskat kylvetetty.
kirjahylly järkätty.
niih.
ja hiton pms. kohta me siirrytään johonki kemialliseen peeämässän ehkäsyyn. hemmetti!
...mutta kuka täällä sitten puuhastelee noi hyödyttömyydet? en tiä. eikä kiinnostakaan. rauhaa tänne taloon tarvitaan. heti!
ja p.s. mulla on joku ihme juttu senkin kanssa, että kun toinen on äksy ja tuolla saavuttamattomissa, nii sen kivemmalta ja rakkaammalta se näyttää. kun joutuu väkistenkin hiukka kauempaa katsomaan. pöh. kukahan mulle tän patologian avais? saakeli!
niin voi PMS-perkele! mä vaan sanon.
alkuosa viikonloppua meni hienosti.
kunnes tänä aamuna tuli itku. sen syyn sain kerrottua ja sitten halittiin ja höpsittiin ja hiishiis. no sittenpä mua alkoi vituttamaan, ja sitä en pystynytkään heti avaamaan meillä asuvalle naishenkilölle. ja kun olin tovin yksinäni kärvistellyt, niin yritin, mutta eukkoperhanaahan asia ei siinä kohtaa enää kiinnostanut. ja sepäs mua raivostutti entisestään.
voi elämän rätinät.
siihen se sitten meni.
se kiva viikonloppu.
mä raivoan hetken ja sitten asia on valmis, mutta muru ei pääse sieltä planeetalta perse takaisin niin helposti.
saakeli tälläsiä naisia! on vaan alistuttava siihen kohtaloon että me reagoidaan asioihin niin eri tavoin. antaa horation olla perseplaneetalla. mun angstit meni jo ajat sitten. sen ei.
njaa.
jos ei pelkästään pahaa, niin jotakin hyvääkin.
me ollaan ihme marttoja kanssa. säksätyksen keskellä ja sen jälkeen, molemmat suut mutrussa puuhastelevat sitten omiaan. ja kämppä kiittää (ja kiiltää).
keittiö kuurattu.
kämppä imuroitu.
vessa pesty.
suihkuverho pesty. (koneessa!)
joka ikinen kippo ja kuppi kuurattu.
astiakaapit järkätty.(kyllä. lasit pönöttää viivasuorissa riveissä.)
koirien pyyhkeet pesty.
penskat kylvetetty.
kirjahylly järkätty.
niih.
ja hiton pms. kohta me siirrytään johonki kemialliseen peeämässän ehkäsyyn. hemmetti!
...mutta kuka täällä sitten puuhastelee noi hyödyttömyydet? en tiä. eikä kiinnostakaan. rauhaa tänne taloon tarvitaan. heti!
ja p.s. mulla on joku ihme juttu senkin kanssa, että kun toinen on äksy ja tuolla saavuttamattomissa, nii sen kivemmalta ja rakkaammalta se näyttää. kun joutuu väkistenkin hiukka kauempaa katsomaan. pöh. kukahan mulle tän patologian avais? saakeli!
eka viikko
eilen illalla oli semmonen fiilis että teki mieli vetästä työviikon päätteeksi jotkut teinikännit. mulla on alkoholin kanssa semmonen positiivinen ongelma, etten saa ikinä itseäni nykästyä kunnon känniin. pari kertaa olen vahingossa joutunut humalaan asti, mutta yleensä puoliltaöin alan kiskoa hanavettä.
ja muutenkaan miten tämmönen kiltti kotiäiti nyt mitään teinikännejä vetäsisi? edes perjantain kunniaksi.
tyydyin iltalenkkiin koiran kanssa, ja kevyeeseen kahvakuulan heilutteluun. ja päälle kuuma suihku.
käperryin sitten kirjan kanssa muruni kainaloon ja käytiin unille ennen yhdeksää. tosi villiä kerrassan. tällästähän tämä on.
ensiviikonlopuksi ollaan varattu lastenvahti, siltä varalta että tekis mieli lähteä murusen kanssa nappaamaan yhdet kaupungille. saa vaan nähdä tuleeko ensinkään lähdettyä sittenkään.
työviikko meni kivasti. tykkään olla siellä, ja alkaa tuntumaan etten pois olisi ollut paria viikkoa kauempaa. vanha lepakko raahaa mulle ruokalasta kaikenmaailman eväitä, puuttuu mun alusvaatepolitiikkaan ja hössöttää muutenkin kintereillä. se kyseli myös onko puolisoni mustasukkasta sorttia, ja kerroin sen olevan, että saisin hetken rauhaa. loppuviikon vanha lepakko jännitteli josko emäntä tulee mun kintereillä töihin laittamaan sen kuriin. ja varmasti tuleekin jossei se vanha lepakko muuten rauhoitu.
kotona kaikki rauhallista. pojan reagointi mun töihinmenoon on jäänyt laimeaksi. hyvin se tuntuu mamin kanssa kotona pärjäävän. ruttunaama oli alkuviikon hakenut rajojaan. mutta loppuviikosta oli sekin jo paikkansa löytänyt.
suurena plussana koko touhussa on valmis lämmin ruoka joka mua, rasittunutta duunaria, täällä kotona odottaa joka iltapäivä. erinomaista kotiruokaa jota mun kroppa huutaa jo kotimatkan alussa. mun syömisvaikeudet on kääntyneet työn aloituksen jälkeen sairaaseen näläntunteeseen, ja nyt ruoka uppoaa loistavasti.
niinkun aiemmin epäilinkin. hyvin tää sujuu.
ja muutenkaan miten tämmönen kiltti kotiäiti nyt mitään teinikännejä vetäsisi? edes perjantain kunniaksi.
tyydyin iltalenkkiin koiran kanssa, ja kevyeeseen kahvakuulan heilutteluun. ja päälle kuuma suihku.
käperryin sitten kirjan kanssa muruni kainaloon ja käytiin unille ennen yhdeksää. tosi villiä kerrassan. tällästähän tämä on.
ensiviikonlopuksi ollaan varattu lastenvahti, siltä varalta että tekis mieli lähteä murusen kanssa nappaamaan yhdet kaupungille. saa vaan nähdä tuleeko ensinkään lähdettyä sittenkään.
työviikko meni kivasti. tykkään olla siellä, ja alkaa tuntumaan etten pois olisi ollut paria viikkoa kauempaa. vanha lepakko raahaa mulle ruokalasta kaikenmaailman eväitä, puuttuu mun alusvaatepolitiikkaan ja hössöttää muutenkin kintereillä. se kyseli myös onko puolisoni mustasukkasta sorttia, ja kerroin sen olevan, että saisin hetken rauhaa. loppuviikon vanha lepakko jännitteli josko emäntä tulee mun kintereillä töihin laittamaan sen kuriin. ja varmasti tuleekin jossei se vanha lepakko muuten rauhoitu.
kotona kaikki rauhallista. pojan reagointi mun töihinmenoon on jäänyt laimeaksi. hyvin se tuntuu mamin kanssa kotona pärjäävän. ruttunaama oli alkuviikon hakenut rajojaan. mutta loppuviikosta oli sekin jo paikkansa löytänyt.
suurena plussana koko touhussa on valmis lämmin ruoka joka mua, rasittunutta duunaria, täällä kotona odottaa joka iltapäivä. erinomaista kotiruokaa jota mun kroppa huutaa jo kotimatkan alussa. mun syömisvaikeudet on kääntyneet työn aloituksen jälkeen sairaaseen näläntunteeseen, ja nyt ruoka uppoaa loistavasti.
niinkun aiemmin epäilinkin. hyvin tää sujuu.
tiistai 4. tammikuuta 2011
elossa ollaan
hintsusti.
aivot on täysin lamassa.
perustyö menee hyvin, tuun ihmisten kanssa niin hyvin toimeen. kirjalliset sensijaan on ihan kateissa. hirvee ressi kun ensinmainittua on vaikea tehdä jos jälkeenmainittu tökkii, ja aivoihin ei jää mitään muistijälkeä vaikka kuinka lukisin, tarkistaisin ja tarkistaisin tarkistuksiani.
mä niin toivon että se alkaa sujua, ja jostain tuolta kovalevyltä vapautuu tilaa tohon töiden kirjalliseen puoleen.
työkaverit on aivan mielettömiä, ja tuntuu etten olis ollukaan poissa ollenkaan. tosi mukavia ja ottivat heti taas omakseen mut.
mein oma tiimikin on kasvanut yhdellä (nyreellä vanhalla) lepakolla, mutta siitä onkin tullut mun bestis. auttaa kaikessa, kävelee perässä kertomassa nälkämäänlapsi-vitsejä viitaten mun ulkomuotoon, ja raahaa mulle ruokalasta hedelmiä. tästä kuulette vielä.
emäntä on kotona elementissään. hyvää ruokaa on valmiina kun tulen töistä. lapset ilosia, ulkoilutettuja ja hyvinhoidettuja. pyykkikone laulaa. mikäs mun tässä työläistä leikkiessä. poikuli vähän natisee ja roikkuu sylissä kun olen kotona, mutta ei missään nimessä rasitteeksi asti. eilen illalla kun pakkasin sitä unipussiin, tuli itku silmään kun ajattelin että vasta seuraavana iltapvänä nähdään. onneksi pikkuherran sisäinen kello ei pettänyt tälläkään kertaa, ja puoli kuusi se oli täällä mulle huomenia ja hyviä töitä toivottamassa.
niinkun sanoin, kyllä tää tästä.
kyllä tää tästä.
vaihtelu virkistää sano kissa kun mummolla pöytää pyyhki.
nappasin esikon ulosannista seuraavan lainin (salaa, hyi!) "Kun äiti lähti tänää pitkästä aikaa töihin ja äitipuoleni jäi kotiin, muuttui meijän perheen elämä kertaheitolla. Kukaan ei enää oo töissä öitä, äiti tulee olee aina töissä ja syksyllä kukaan ei enää kauheesti o kotona."
eikai se noin lohdutonta sentään ole? eihän?
esikoiseni pillitti mun työuran alussa että olen aina töissä, ja kun jäin rutun kanssa kotiin, se valitti että olen aina kotona ja tiellä. nyt kun olen töissä. olen sen mielestä aina siellä, enkä ikinä käytettävissä... puuh. teinit! mikään ei kelpaa.
aivot on täysin lamassa.
perustyö menee hyvin, tuun ihmisten kanssa niin hyvin toimeen. kirjalliset sensijaan on ihan kateissa. hirvee ressi kun ensinmainittua on vaikea tehdä jos jälkeenmainittu tökkii, ja aivoihin ei jää mitään muistijälkeä vaikka kuinka lukisin, tarkistaisin ja tarkistaisin tarkistuksiani.
mä niin toivon että se alkaa sujua, ja jostain tuolta kovalevyltä vapautuu tilaa tohon töiden kirjalliseen puoleen.
työkaverit on aivan mielettömiä, ja tuntuu etten olis ollukaan poissa ollenkaan. tosi mukavia ja ottivat heti taas omakseen mut.
mein oma tiimikin on kasvanut yhdellä (nyreellä vanhalla) lepakolla, mutta siitä onkin tullut mun bestis. auttaa kaikessa, kävelee perässä kertomassa nälkämäänlapsi-vitsejä viitaten mun ulkomuotoon, ja raahaa mulle ruokalasta hedelmiä. tästä kuulette vielä.
emäntä on kotona elementissään. hyvää ruokaa on valmiina kun tulen töistä. lapset ilosia, ulkoilutettuja ja hyvinhoidettuja. pyykkikone laulaa. mikäs mun tässä työläistä leikkiessä. poikuli vähän natisee ja roikkuu sylissä kun olen kotona, mutta ei missään nimessä rasitteeksi asti. eilen illalla kun pakkasin sitä unipussiin, tuli itku silmään kun ajattelin että vasta seuraavana iltapvänä nähdään. onneksi pikkuherran sisäinen kello ei pettänyt tälläkään kertaa, ja puoli kuusi se oli täällä mulle huomenia ja hyviä töitä toivottamassa.
niinkun sanoin, kyllä tää tästä.
kyllä tää tästä.
vaihtelu virkistää sano kissa kun mummolla pöytää pyyhki.
nappasin esikon ulosannista seuraavan lainin (salaa, hyi!) "Kun äiti lähti tänää pitkästä aikaa töihin ja äitipuoleni jäi kotiin, muuttui meijän perheen elämä kertaheitolla. Kukaan ei enää oo töissä öitä, äiti tulee olee aina töissä ja syksyllä kukaan ei enää kauheesti o kotona."
eikai se noin lohdutonta sentään ole? eihän?
esikoiseni pillitti mun työuran alussa että olen aina töissä, ja kun jäin rutun kanssa kotiin, se valitti että olen aina kotona ja tiellä. nyt kun olen töissä. olen sen mielestä aina siellä, enkä ikinä käytettävissä... puuh. teinit! mikään ei kelpaa.
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
oi aamua!
tulin tänne vaan kiljumaan aamuturhautumistani!
poika heräsi noin kello neljä kiekumaan, ja nukuttelin sitä muutamat tovit. sitten tuli emäntä koirien kanssa ulkoota, ja nukutteli poikaa. ja kun se lähti duuniin, minä taas nukuttelin poikaa.
sitten simbsalabim. alistuin kohtalooni ja ajattelin alottaa aamun pojan kanssa vähän vaille kuusi, niin jo vain. silläaikaa kun kävin lataamassa kahvinkeittimen, sängyssään ölissyt poika simahti.
voi juukelis kuinka turhauttavaa-a---a---a-a! enhän mä enää saa unta.
hittojaks tässä sitten. mikstemuutettepäivitäblogejanneöisin!? iltasen blogikierroksen jälkeen ei ole mitään uutta luettavaa, hesarin on tauolla, kukaan ei o hereillä... valivalivalivali.
äst.
hyvää vuoden toistapäivää,
mun viimestä "loma"päivää kaikille meille!
[ottaa toisen mukin kahvia ja muutaman suklaan, jospa se tästä.]
poika heräsi noin kello neljä kiekumaan, ja nukuttelin sitä muutamat tovit. sitten tuli emäntä koirien kanssa ulkoota, ja nukutteli poikaa. ja kun se lähti duuniin, minä taas nukuttelin poikaa.
sitten simbsalabim. alistuin kohtalooni ja ajattelin alottaa aamun pojan kanssa vähän vaille kuusi, niin jo vain. silläaikaa kun kävin lataamassa kahvinkeittimen, sängyssään ölissyt poika simahti.
voi juukelis kuinka turhauttavaa-a---a---a-a! enhän mä enää saa unta.
hittojaks tässä sitten. mikstemuutettepäivitäblogejanneöisin!? iltasen blogikierroksen jälkeen ei ole mitään uutta luettavaa, hesarin on tauolla, kukaan ei o hereillä... valivalivalivali.
äst.
hyvää vuoden toistapäivää,
mun viimestä "loma"päivää kaikille meille!
[ottaa toisen mukin kahvia ja muutaman suklaan, jospa se tästä.]
lauantai 1. tammikuuta 2011
vanha vuosi, uusi vuosi
mä olen yrittänyt kirjottaa kauniisti viimevuodesta ja pohtia tulevaa. kirjotukset on "luonnos"-laatikossa, koska teksti on vaan taas käsittämätöntä liipalaapaa.
en mä muista juuri mitään viimevuodesta. en tiedä mitä odottaa tulevalta.
vuosi 2009 päättyi kihlaukseen ja pojan syntymään. voiko siitä pistää paremmaksi?
vuosi 2010 on ollut hektinen kotiäiteilyvuosi. arka on pyöritetty niin maan urakalla. pikkuvauvasta on tullut reipas pikkumies. sen kehityksen seuraaminen on aina yhtä vallottavaa ja vetää sanattomaksi. täällä on keitetty miljoona litraa puuroa, lämmitelty maitoa. herätty 365 kertaa kello kuusi aamulla. harrastettu yöjuoksuja noin tuplamäärä. nukuteltu, kylvetely, leikitty, haliteltu ja laulettu.
ruttua tarhan viety, ja sieltä haettu. auringonpaisteessa, sateessa, lumipyryssä ja pakkasessa. ulkoiltu pihalla, ystävien kanssa ja ilman. kuunteltu rutun hauskoja juttuja, selvitetty sen arkisotkuja. opetettu ja kerrattu miljoonasti kodin sääntöjä. raivottu ja rakastettu. paimennettu tyttöä yöllä omaan sänkyyn. katsottu lastenohjelmia ja eläindokkareita. käyty uimassa. tehty suuri elämysretki laivalle.
esikkoa on paimennettu elämän perusasioista. kuunneltu vaateanalyysejä tunteja. jaettu hauskoja juttuja koulusta, näytelmästä, elämästä. tavattu sen kavereita. koettu tekstarin välityksellä tanskasta sen ensisuudelma jonkun partasen mehikaanin kanssa. kuunnteltu iltaitkuja, angsteja ja huolia. lohdutettu. rakastettu. kielletty sitä huolehtimasta musta. seurattu sen kasvamista rakastamaan pikkusisariaan valtavasti.
murua on viime vuonna tuettu, ja sen puolesta turhaankin huolehdittu. mökötyksiä ja mykkyyksiä vastaanotettu. ja jopa riidellä räiskähdelty. rakastettu paljon ja kovaa. amsterdamissa seikkailtu. yhdessä kylvetty, lenkitelty, hiissailtu, juteltu. pinkkiä kuunneltu. ostarilla suudeltu. häitä suunniteltu. itkuja itketty, vaikeuksissa tuettu. vastuuta jaettu. pihalla tupakoitu.
itseeni olen hieman pettynyt. en olekaan se pitkäpinnainen hellä kotiäiti. joskus ärsyttää penskojen mellastus tosi kovin. ruttunaaman kanssa olen joutunut vääntämään enemmän kuin laki sallii. olen jopa sortunut korottamaan ääntä. siitä en itse tykkää yhtään. viime vuonna olen nukkunut vähän. jaksanut silti lapsia rakkaudella hoitaa. siihen olen äärimmäisen tyytyväinen. olen ressannut liikaa murun ihottumia, ja ottanut itseeni syytä joka ei siihen kuulu. vedin itseni pikku piippuun ihan vuoden lopussa, samalla kun petyin murun käytökseen ensimmäistä kertaa vakavasti. osasin pyytää apua. samalla muistin ketkä on mulle oman perheeni ohella tärkeitä ihmisiä. reissasin serkkujeni kanssa, ja selkeästi näki mistä puusta meit on tehty. samasta puusta. kaikki. äidin sairastuessa perheen merkitys on selkiintynyt muutenkin. äärimmäisen tyytyväinen olen omaan kehooni, joka pikkuista floppia lukuunottamatta on kantanut mut taas reippaasti yhden vuoden läpi. sairastelematta, kolottamatta. oppinut olen olemaan vähän epätäydellinen ja vetämään vähän rajoja. silti pyrin näyttämään tärkeille ihmisilleni paljonko heistä välitän. itseäni säästämättä.
olen varma että viime vuotta muistelen haikeudella ja lämmöllä myöhemmin. 2010 oli ihana perhevuosi, kaikki hitsautui kohdilleen. hieno palapelini. perhe, muru, esikko, ruttu, leijona. koti, työ, koulu, lomat. parisuhde, rakkaus, läheisyys, varmuus.
alkavaa vuotta tässä haistelen. muutoksen vuosi se tulee olemaan. ensin mä töihin, muru kotiin, sitten muru kouluun. esikko hakee lukioon. lomailla haluaisin yhdessä, rauhassa. esikon kripajuhlat on kesällä, sitten ehkä parisuhteen vakinaistamista, adoptiohommia, nimen muuttumista.
jokatapauksessa teemme vuodesta omannäköisemme. kiitos rakkaudesta perheelle. tsempeistä ja välittämisestä muille rakkaille, ja myötäelämisestä myös blogin kommentaattoreille.
täällä jatketaan samaa tuubaa!
onnellista alkavaa vuotta itsekullekin!
en mä muista juuri mitään viimevuodesta. en tiedä mitä odottaa tulevalta.
vuosi 2009 päättyi kihlaukseen ja pojan syntymään. voiko siitä pistää paremmaksi?
vuosi 2010 on ollut hektinen kotiäiteilyvuosi. arka on pyöritetty niin maan urakalla. pikkuvauvasta on tullut reipas pikkumies. sen kehityksen seuraaminen on aina yhtä vallottavaa ja vetää sanattomaksi. täällä on keitetty miljoona litraa puuroa, lämmitelty maitoa. herätty 365 kertaa kello kuusi aamulla. harrastettu yöjuoksuja noin tuplamäärä. nukuteltu, kylvetely, leikitty, haliteltu ja laulettu.
ruttua tarhan viety, ja sieltä haettu. auringonpaisteessa, sateessa, lumipyryssä ja pakkasessa. ulkoiltu pihalla, ystävien kanssa ja ilman. kuunteltu rutun hauskoja juttuja, selvitetty sen arkisotkuja. opetettu ja kerrattu miljoonasti kodin sääntöjä. raivottu ja rakastettu. paimennettu tyttöä yöllä omaan sänkyyn. katsottu lastenohjelmia ja eläindokkareita. käyty uimassa. tehty suuri elämysretki laivalle.
esikkoa on paimennettu elämän perusasioista. kuunneltu vaateanalyysejä tunteja. jaettu hauskoja juttuja koulusta, näytelmästä, elämästä. tavattu sen kavereita. koettu tekstarin välityksellä tanskasta sen ensisuudelma jonkun partasen mehikaanin kanssa. kuunnteltu iltaitkuja, angsteja ja huolia. lohdutettu. rakastettu. kielletty sitä huolehtimasta musta. seurattu sen kasvamista rakastamaan pikkusisariaan valtavasti.
murua on viime vuonna tuettu, ja sen puolesta turhaankin huolehdittu. mökötyksiä ja mykkyyksiä vastaanotettu. ja jopa riidellä räiskähdelty. rakastettu paljon ja kovaa. amsterdamissa seikkailtu. yhdessä kylvetty, lenkitelty, hiissailtu, juteltu. pinkkiä kuunneltu. ostarilla suudeltu. häitä suunniteltu. itkuja itketty, vaikeuksissa tuettu. vastuuta jaettu. pihalla tupakoitu.
itseeni olen hieman pettynyt. en olekaan se pitkäpinnainen hellä kotiäiti. joskus ärsyttää penskojen mellastus tosi kovin. ruttunaaman kanssa olen joutunut vääntämään enemmän kuin laki sallii. olen jopa sortunut korottamaan ääntä. siitä en itse tykkää yhtään. viime vuonna olen nukkunut vähän. jaksanut silti lapsia rakkaudella hoitaa. siihen olen äärimmäisen tyytyväinen. olen ressannut liikaa murun ihottumia, ja ottanut itseeni syytä joka ei siihen kuulu. vedin itseni pikku piippuun ihan vuoden lopussa, samalla kun petyin murun käytökseen ensimmäistä kertaa vakavasti. osasin pyytää apua. samalla muistin ketkä on mulle oman perheeni ohella tärkeitä ihmisiä. reissasin serkkujeni kanssa, ja selkeästi näki mistä puusta meit on tehty. samasta puusta. kaikki. äidin sairastuessa perheen merkitys on selkiintynyt muutenkin. äärimmäisen tyytyväinen olen omaan kehooni, joka pikkuista floppia lukuunottamatta on kantanut mut taas reippaasti yhden vuoden läpi. sairastelematta, kolottamatta. oppinut olen olemaan vähän epätäydellinen ja vetämään vähän rajoja. silti pyrin näyttämään tärkeille ihmisilleni paljonko heistä välitän. itseäni säästämättä.
olen varma että viime vuotta muistelen haikeudella ja lämmöllä myöhemmin. 2010 oli ihana perhevuosi, kaikki hitsautui kohdilleen. hieno palapelini. perhe, muru, esikko, ruttu, leijona. koti, työ, koulu, lomat. parisuhde, rakkaus, läheisyys, varmuus.
alkavaa vuotta tässä haistelen. muutoksen vuosi se tulee olemaan. ensin mä töihin, muru kotiin, sitten muru kouluun. esikko hakee lukioon. lomailla haluaisin yhdessä, rauhassa. esikon kripajuhlat on kesällä, sitten ehkä parisuhteen vakinaistamista, adoptiohommia, nimen muuttumista.
jokatapauksessa teemme vuodesta omannäköisemme. kiitos rakkaudesta perheelle. tsempeistä ja välittämisestä muille rakkaille, ja myötäelämisestä myös blogin kommentaattoreille.
täällä jatketaan samaa tuubaa!
onnellista alkavaa vuotta itsekullekin!
syy
tässä yksi niistä harvoista syistä miks on ihan kiva mennä duuniin. selkäsi kun käännät niin pikkumarakatti löytyy ihme paikoista. se koittaa uuniin, pöydälle, kirjahyllyyn. sohvasta puhumattakaan. sohvalle kiipeäminen olis ihan jees, sikälimikäli sohva ei olis niin hervottoman iso, että siinä mahtuu hyvin juoksemaan. meinaan reuna tulee yllättäen vastaan, ja ilmalennot on olleet aika komeita. muru saa sen tuhannen kertaa sanoa että "sohvalla ei juosta, istutaan". ja ottaa ne slaagit mitkä "just sain kiinni"-efekti voi vanhemmalle aiheuttaa. puuh.
p.s. poika haistaa varmasti että jotakin muutosta on tulossa. ei nuku kunnolla päiväunia, ei nuku kunnolla yöunia. kun käyn lohduttamassa ja tutittamassa, on vaikutus täysin toivotun vastainen. viimeyönä muru kävi sanomassa kerran, yhden kerran, että nukutaan, ja poika vaikeni. samoin päikyille menee noin tuhannen helpommin murun kanssa. hmh.
perjantai 31. joulukuuta 2010
töitä ja töitä
hittiläinen!
muru jäi keikkalaiseksi vanhan firman listoille kotiäiskäajaksi, mutta työajat on skeidat. samoin palkka.
joutuisi maksaa varahoitajallekin kahdesta päivästä että ehtii nukkua ennen duunia ja duunin jälkeen. ja se tietää sitä, ettei käteen jää juurikaan iloa palkkapäivänä.
soitin äsken mun vanhaan suojatyöpaikkaan ja tarjosin murua keikkalistalle sinne. onneksi mulla on sinne suhteita, ja äärettömän hyvä maine, niin murulle olis luvassa nyt hyvinpalkattua keikkaduunia, paremmilla työajoilla. (poikulille hoitotarve silloin noin 2h työiltoina, naapuri hoitaa!) jee!
ja vanha pomoni kertoi että seuraavassa listassa on 25 avointa vuoroa. eli muutama varmaan mahdollisesti murulle tyrkyllä, mein talouteen rahaa tuomaan. jee!
khyl,khyl kattokaa. suhteet merkaa paljon, ja tästä se lutviutuu.
morjens rahaongelmat!
muru jäi keikkalaiseksi vanhan firman listoille kotiäiskäajaksi, mutta työajat on skeidat. samoin palkka.
joutuisi maksaa varahoitajallekin kahdesta päivästä että ehtii nukkua ennen duunia ja duunin jälkeen. ja se tietää sitä, ettei käteen jää juurikaan iloa palkkapäivänä.
soitin äsken mun vanhaan suojatyöpaikkaan ja tarjosin murua keikkalistalle sinne. onneksi mulla on sinne suhteita, ja äärettömän hyvä maine, niin murulle olis luvassa nyt hyvinpalkattua keikkaduunia, paremmilla työajoilla. (poikulille hoitotarve silloin noin 2h työiltoina, naapuri hoitaa!) jee!
ja vanha pomoni kertoi että seuraavassa listassa on 25 avointa vuoroa. eli muutama varmaan mahdollisesti murulle tyrkyllä, mein talouteen rahaa tuomaan. jee!
khyl,khyl kattokaa. suhteet merkaa paljon, ja tästä se lutviutuu.
morjens rahaongelmat!
torstai 30. joulukuuta 2010
jänkyti jänkyti
pe, la, su.
olin oikeessa. tää viikko juoksee. en meinaa perässä pysyä.
sieltä se maanantai tulla puksuttaa, kuin juna. ja varmaan jyrää meitin samanlaisella intensiteetillä kun vois kuvitella junan tekevän. satasella päin, ja maanatai-iltana musta on jäljellä vaan "märkä rätti."
mä nyt jaksan jankkaa tästä töihinlähdöstä.
oon kuullut huhua että kirjaamiset työpaikalla on muuttuneet. toisaalta ihan sama, koska en kuitenkaan muista niistä hölkäsen pölähtävää niistä entisistäkään. paineet tuloksellisuuteen on kovat, potilasaines hitaastiliikkuvaa. plaah. mä inhoan tuloksellisuutta ja ihmisten kanssa/parhaaksi tehtävää työtä samassa lauseessa. kun ei sitä hyvinvointia ja pärjäämistä hirveästi voi numeroilla mitata. onneksi saan oman sektorini takaisin enkä joudu heti työnkierrolle, omien mahtavien vanhojen tiimiläisten avulla mä ehkä pääsen kärryille siellä.
työkengät tuli postin mukana. ei tarvitse murun kumppareista leikkaamilla parvekekengillä ekoja päiviä surffata siellä. matkalippu pitää ladata, syömisiä miettiä, työmatkareittiä suunnitella.
poikuli on alkanut eroahdistella nukkumaanmennessä, ja yölohduttelulla kun poistun huoneesta on mekkala kun porsaalta päätä leikattaisiin. toivottavasti ma aamuna ei kaaos ole ihan totaalinen. muru lopettaa työt sunnuntaina iltaseiskalta ja hyppää kotiäidin saappaisiin maanantaina aamukuudelta. vois olla mielenkiintosta kohdata heti ekakotiäiskävuorossa eroahdistuksissaan angstailevat poika ja äiti.
(no ei vais, aikuinenhan mä oon. itken sit vasta ulkona...)
plussaa töihinlähdössä on se, että poikuli on oppinut kiipeemään esmes sohvalle, enpä ole täällä sen putoamisia pelkäämässä ja vahtaamassa. myös arjen tasaantuminen ja lastenhoidon tasaaminen kuulostaa kivalta. ja se että muru on kotona iltasin, ja voidaan käydä yhdessä unille, ja tehdä mitä...öö tälläset ihmiset nyt tekeekään kun huvittaa (isi! hahahaha). olis myös mahkuja harrastaa jotakin, mun tai rutun, tai molempien. ja viikonloppusin voidaan nauttia laatuajasta täysillä kaikki.
osaisinpa olla kaipaamatta kotiin. nauttia työajasta ja ottaa työn parhaat palat vaan. aikuisseura, tarpeellisuuden/hyödyksi olemisen tunne, ja palkka tietty, tähän käteen kiitos.
kyllä tää tästä, mä vakuutan itselleni. ajattele positiivisesti. älä ressaa.
silti päässä rimpsu lyhenee, pe, la, su. la, su. su. ja sitten...
TUUUUUUT, TUUUUUUUUUT! (jaigs. maanantaijuna!)
olin oikeessa. tää viikko juoksee. en meinaa perässä pysyä.
sieltä se maanantai tulla puksuttaa, kuin juna. ja varmaan jyrää meitin samanlaisella intensiteetillä kun vois kuvitella junan tekevän. satasella päin, ja maanatai-iltana musta on jäljellä vaan "märkä rätti."
mä nyt jaksan jankkaa tästä töihinlähdöstä.
oon kuullut huhua että kirjaamiset työpaikalla on muuttuneet. toisaalta ihan sama, koska en kuitenkaan muista niistä hölkäsen pölähtävää niistä entisistäkään. paineet tuloksellisuuteen on kovat, potilasaines hitaastiliikkuvaa. plaah. mä inhoan tuloksellisuutta ja ihmisten kanssa/parhaaksi tehtävää työtä samassa lauseessa. kun ei sitä hyvinvointia ja pärjäämistä hirveästi voi numeroilla mitata. onneksi saan oman sektorini takaisin enkä joudu heti työnkierrolle, omien mahtavien vanhojen tiimiläisten avulla mä ehkä pääsen kärryille siellä.
työkengät tuli postin mukana. ei tarvitse murun kumppareista leikkaamilla parvekekengillä ekoja päiviä surffata siellä. matkalippu pitää ladata, syömisiä miettiä, työmatkareittiä suunnitella.
poikuli on alkanut eroahdistella nukkumaanmennessä, ja yölohduttelulla kun poistun huoneesta on mekkala kun porsaalta päätä leikattaisiin. toivottavasti ma aamuna ei kaaos ole ihan totaalinen. muru lopettaa työt sunnuntaina iltaseiskalta ja hyppää kotiäidin saappaisiin maanantaina aamukuudelta. vois olla mielenkiintosta kohdata heti ekakotiäiskävuorossa eroahdistuksissaan angstailevat poika ja äiti.
(no ei vais, aikuinenhan mä oon. itken sit vasta ulkona...)
plussaa töihinlähdössä on se, että poikuli on oppinut kiipeemään esmes sohvalle, enpä ole täällä sen putoamisia pelkäämässä ja vahtaamassa. myös arjen tasaantuminen ja lastenhoidon tasaaminen kuulostaa kivalta. ja se että muru on kotona iltasin, ja voidaan käydä yhdessä unille, ja tehdä mitä...öö tälläset ihmiset nyt tekeekään kun huvittaa (isi! hahahaha). olis myös mahkuja harrastaa jotakin, mun tai rutun, tai molempien. ja viikonloppusin voidaan nauttia laatuajasta täysillä kaikki.
osaisinpa olla kaipaamatta kotiin. nauttia työajasta ja ottaa työn parhaat palat vaan. aikuisseura, tarpeellisuuden/hyödyksi olemisen tunne, ja palkka tietty, tähän käteen kiitos.
kyllä tää tästä, mä vakuutan itselleni. ajattele positiivisesti. älä ressaa.
silti päässä rimpsu lyhenee, pe, la, su. la, su. su. ja sitten...
TUUUUUUT, TUUUUUUUUUT! (jaigs. maanantaijuna!)
rakkautta on... (ja ei ole)
...ajaa pitkän takaa kylään. vaan ollakseen muutaman tunnin. hiis! <3
ja rakkautta on tuoda kylpyvaahdon lisäksi tuliaisiksi tämä:
karibialaista rommia! tän osaa vaan ihmiset jotka mut todella tuntee.
(tein heti purkillisen rommirusinoita tulemaan. (namnamnam))
rakkautta on myös ajatella murun koulunalkua, ahdistua nettikoneen ohjelmistovajauksesta, ja tilata sille (mulle) sille (mulle) sille upouusi tietokone kouluhommia varten! hupsis.
rakkautta on myös hiissailla villapeiton alla murun, viinilasillisen ja suklaapalan kanssa, silitellen ja suukotellen.
rakkautta ei ole murista ja äksyillä päällepäätteksi sitten siellä peiton alla. mikähän piru muhun meni. (ehkä tarvitsin vaan huomiota.) hmh. aamulla on vissiin anteeksipyynnön paikka. pöllö minä.
ja rakkautta on tuoda kylpyvaahdon lisäksi tuliaisiksi tämä:
karibialaista rommia! tän osaa vaan ihmiset jotka mut todella tuntee.
(tein heti purkillisen rommirusinoita tulemaan. (namnamnam))
rakkautta on myös ajatella murun koulunalkua, ahdistua nettikoneen ohjelmistovajauksesta, ja tilata sille (mulle) sille (mulle) sille upouusi tietokone kouluhommia varten! hupsis.
rakkautta on myös hiissailla villapeiton alla murun, viinilasillisen ja suklaapalan kanssa, silitellen ja suukotellen.
rakkautta ei ole murista ja äksyillä päällepäätteksi sitten siellä peiton alla. mikähän piru muhun meni. (ehkä tarvitsin vaan huomiota.) hmh. aamulla on vissiin anteeksipyynnön paikka. pöllö minä.
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
miksi sä käyt täällä? tuloksia ja statistiikkaa
tunnen maman | 11 (8%) |
tiedän maman | 9 (6%) |
olen hltb-väkeä | 55 (42%) |
olen lapsiperheellinen | 47 (36%) |
etsin tietoa | 13 (10%) |
etsin huvia | 43 (33%) |
Ääniä tähän mennessä: 129
satakakskytyhdeksän ääntä. mama kiittää!
en keksi ketkä kaikki nuo yksitoista on jotka mut tuntee, mutta osan kyllä tiedän/arvaan. noita tietäjiä en kyllä itse tiettykään tiedä. olis kohteliasta kommenttilootaan vähän vinkkailla... *vinkvink*
htbl-väki on suurin kävijäryhmä, ei yllätä.
ja kiva että lapsiperheellisillekin löytyy jotakin täältä.
tiedon etsijöitä oli kolmetoista. laittakaahan kommenttilootaan kysymyksiä jos oikeesti haluatte jotakin spesifiä tietää. voin yrittää mieluusti auttaa.
ja huvin etsijöitä on kolmannes. täältä irtoova hupi ilmeisesti johtuu vaan mun kirjotustyylistä ja semmosesta tahattomasta huumorista. mutta kiva jos jollakulla mullakin on hauskaa mun elämän parissa.
sivunkatseluja on bloggerin tilastojen mukaan vajaa 40 000. ihmeellistä.
suurin liikenne tänne tulee vinkeeltä, blogilistalta ja elethyialta.
maittain suomesta tulleet sivunkatselut on ykkösenä, yli 30 000 klikkausta, jenkeistä ja kreikasta kuitenkin noin 500 kumpaisestakin, ja muutamalla sata venäjältä, sveitsistä, ugandasta, britanniasta ja ranskasta kustakin.
blogiin eksytään hakusanoilla:
"asiasta ja sen vierestä"
"muru ja esikko"
"sanonko suoraan"
johtopäätöksenä että yleensä hakukoneella hakija haluaa just tänne, luulen.
muutama osuma oli sairaalakassille ja raskausviikoille.
jokaista tekstiä on katsonut noin 60 ihmistä, huiputon vetänyt "minä ja tyhjäpää" 128 klikkauksella.
njaa. mitä tämä kertoo mulle?
teitä käy noin 60 päivässä täällä! hienoa.
ja ylipuolet htbl-ihmisiä (toivomani kohderyhmä!) ja noin himpun vajaa puolet lapsiperheitä (toivomani kohderyhmä myös tämä!)
mua vaan edelleen kiinnostais jos siellä on joku, joka haluaa että kirjotan jostain tietystä aiheesta, niin ilmiintyis kommenttilootaan. ja ne jotka mut tietävät, niin laittais miten tietävät, olis meinaan hauskaa miettiä niitä yksinään täällä. (että jaana tuntee jorman, joka tietää pertin, joka näki mut kaupassa :D )ja ne noin viisi (edit, siis kai kaksi!*) joita en mun tuntijoista tiiä, niin äkkiä nimet tauluun! hemmetti!
(*tiiän ämmän, ässän, ällän, ceen ja aan, teen, s&t, ja hengellisen äidin, muut käsi pystyyn!)
roskispusseja ja palava roskis
tänä aamuna lapset on puettu mustaan. ne leikkii mustalla roskispussirullalla. jotenki hirmu tyylikästä.
eilen kävin koirien kanssa iltalenkillä, niin keskellä ei mitään sijaitseva roskis leimahti yhtäkkiä leikkeihin. tovin mietin antaako palaa, koska se ei siinä hangessa mitään muuta sytytä. mutta sitten sinkosin sammuttamaan sen.
siskoni epäili myöhemmin sen yrittäneen kertoa mulle jotakin sen leimahduksen. (vrt. palava pensas) ja mua oikeesti kävi harmittamaan että kävin vaan kimppuun ja tuhkahdutin sen kuulostelematta hetkeäkään. toisaalta jos liekit olis päässeet vielä siitä isommiks, olis sammutuksen voinu unohtaa kokonaan. no jaa, kai ne tärkeät viestit tulee muualta kun palavista roskiksista. i hope.
tänään odotan rakkaudella vieraita. murukin laittoi kellon soimaan että olis ihmisenä kun vieraat saapuu. ihanasti.
poikuli muuten käy laittamassa mamin nukkumaan aamusin. sulosesti kiekuu sille "hyötä!" (hyvää yötä, tietty) ja suukottaa naaman märäksi, halaa ja sanoo haikeena "aaaaa".
todella rakkaudellista.
toisten rakkaus on myös yksi asia joka tekee mut hirmu onnelliseksi.
eilen kävin koirien kanssa iltalenkillä, niin keskellä ei mitään sijaitseva roskis leimahti yhtäkkiä leikkeihin. tovin mietin antaako palaa, koska se ei siinä hangessa mitään muuta sytytä. mutta sitten sinkosin sammuttamaan sen.
siskoni epäili myöhemmin sen yrittäneen kertoa mulle jotakin sen leimahduksen. (vrt. palava pensas) ja mua oikeesti kävi harmittamaan että kävin vaan kimppuun ja tuhkahdutin sen kuulostelematta hetkeäkään. toisaalta jos liekit olis päässeet vielä siitä isommiks, olis sammutuksen voinu unohtaa kokonaan. no jaa, kai ne tärkeät viestit tulee muualta kun palavista roskiksista. i hope.
tänään odotan rakkaudella vieraita. murukin laittoi kellon soimaan että olis ihmisenä kun vieraat saapuu. ihanasti.
poikuli muuten käy laittamassa mamin nukkumaan aamusin. sulosesti kiekuu sille "hyötä!" (hyvää yötä, tietty) ja suukottaa naaman märäksi, halaa ja sanoo haikeena "aaaaa".
todella rakkaudellista.
toisten rakkaus on myös yksi asia joka tekee mut hirmu onnelliseksi.
tiistai 28. joulukuuta 2010
vauvahuumoria
vitsit. mein poikulilla on hjuumorintajun alkeet hallussa selvästi.
mami ei kerinnyt sitä ottaa syliin tietokoneen taa kun sohvalla istui. poikuli roikkui lahkeessa natisten ja huomiota hakien.
ei toiminut.
kikka kaksi:
säälittävä "ääääiiiii-thiiiiiiiiiiiiiiiiii" kirkaisu tekoitkulla höystettynä. hetihän mami sen huomasi.
itku loppui kuin seinään ja poika repesi.
nauraa kätkätti hervottomasti, "menitpäs lankaan akka!". mokoma riiviö. ihana.
tietää kyllä mistä narusta kannattaa vetää. olipa hauskaa.
mami ei kerinnyt sitä ottaa syliin tietokoneen taa kun sohvalla istui. poikuli roikkui lahkeessa natisten ja huomiota hakien.
ei toiminut.
kikka kaksi:
säälittävä "ääääiiiii-thiiiiiiiiiiiiiiiiii" kirkaisu tekoitkulla höystettynä. hetihän mami sen huomasi.
itku loppui kuin seinään ja poika repesi.
nauraa kätkätti hervottomasti, "menitpäs lankaan akka!". mokoma riiviö. ihana.
tietää kyllä mistä narusta kannattaa vetää. olipa hauskaa.
loppu lähenee
ma, ti, ke, to, pe, la, su.
jumankekka! saako jo ruveta stressaamaan? mihin hemmettiin nää päivät menee?
olen yrittänyt kirjottaa jo pariin otteeseen töihin lähdön aiheuttamista ajatuksista, mutta ei tule mitään. ei ole ajatuksia siihen liittyen.
ei oikein pelota mikään. ahdistaa hiukka jättää poikulia kotiin ja mennä itse pois. uskon että muru pärjää ja niillä menee hyvin täällä, mutta se oma itsellisyys ja kuinka saa himpuloiden kanssa olla sitten iltaisin, surettaa valmiiksi.
työni on kivaa, ja koko työyhteisö mahtava, muistikuvieni mukaan. työuraa mulla on allekirjoittamani sopimuksen mukaan vielä 36 vuotta jäljellä, että ehtiihän sitä paahtaa siellä. ja stessittä nyt sinne aion mennä alkuun. pomon kanssa on sovittu että voin ottaa lyhyemmät viikot tai päivät jos tarvetta ilmenee. mutta katotaan miten koko souvi lähtee käyntiin.
hassua on myös ajatella että mun rytmi 2vko yh - 1vko parisuhdetta, muuttuu parisuhteelliseksi perhe-elämäksi kokonaan. saa nähdä miten siitä selvitään. mä luulen että on tosi kiva jakaa vähän vastuuta, oppia olemaan työssäkävijä, ja murulle tekee ehdottoman hyvää päästä usean vuoden yörytmittelystä päivärytmiin. enkä vähiten odota yhteisiä nukkumaanmenoja, omaa aikaa kaksin iltasin... hiis! ehkä mulle on joskus ruoka valmiina kun tulen.
hyvä tästä tulee kun oikein asennoituu.
nyt rauhassa vaan ti, ke, to, pe, la, su. nautiskelua, omaan tahtiin ja sillai.
jumankekka! saako jo ruveta stressaamaan? mihin hemmettiin nää päivät menee?
olen yrittänyt kirjottaa jo pariin otteeseen töihin lähdön aiheuttamista ajatuksista, mutta ei tule mitään. ei ole ajatuksia siihen liittyen.
ei oikein pelota mikään. ahdistaa hiukka jättää poikulia kotiin ja mennä itse pois. uskon että muru pärjää ja niillä menee hyvin täällä, mutta se oma itsellisyys ja kuinka saa himpuloiden kanssa olla sitten iltaisin, surettaa valmiiksi.
työni on kivaa, ja koko työyhteisö mahtava, muistikuvieni mukaan. työuraa mulla on allekirjoittamani sopimuksen mukaan vielä 36 vuotta jäljellä, että ehtiihän sitä paahtaa siellä. ja stessittä nyt sinne aion mennä alkuun. pomon kanssa on sovittu että voin ottaa lyhyemmät viikot tai päivät jos tarvetta ilmenee. mutta katotaan miten koko souvi lähtee käyntiin.
hassua on myös ajatella että mun rytmi 2vko yh - 1vko parisuhdetta, muuttuu parisuhteelliseksi perhe-elämäksi kokonaan. saa nähdä miten siitä selvitään. mä luulen että on tosi kiva jakaa vähän vastuuta, oppia olemaan työssäkävijä, ja murulle tekee ehdottoman hyvää päästä usean vuoden yörytmittelystä päivärytmiin. enkä vähiten odota yhteisiä nukkumaanmenoja, omaa aikaa kaksin iltasin... hiis! ehkä mulle on joskus ruoka valmiina kun tulen.
hyvä tästä tulee kun oikein asennoituu.
nyt rauhassa vaan ti, ke, to, pe, la, su. nautiskelua, omaan tahtiin ja sillai.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)