niisk, ruttu kasvaa.

- keskimmäiselläni, neiti ruttunaamalla, alkoi viimenen viikko pienten puolella päiväkodissa.
ihmeellisen haikeaa on sen siirtyminen isompien puolelle. oikeen sydämestä ottaa, mun vauva kasvaa niin nopeesti.

hauskasti se on selittänyt tosi pitkään että siirtyy "oravien" ryhmään, enkä yllättynyt todellakaan siitä että sinnehän se laitettiin. enkä edes yllättynyt siitä, ettei asiasta oltu sille etukäteen mitään puhuttu, kunhan taas tiesi asian ennalta.*

- videokameraa tuossa ropatessani katselin myös videoita vuoden kahden takaa. oi onneksi on tallessa pikku ruttunaaman hassuja juttuja, naamanvääntelyä, puheita, riehumista, sohlaamista, kuivurissa istumista, kaikkea. se on niin sama ja niin uusi ihminen. ihana nappula. kaikessa raivokkuudessaan ja rakastettavuudessaan. se on niin totaalisesti mun rakkaus ja elämän valo.

- se osaa jo niin paljon. (tarhalla yks päivä jäin löpisemään tädin kanssa, ja ruttunaama tuli sanomaan että veikalla vuotaa nenä. sanoin että tuun just, mutta ennenkun sain länkytykseni loppumaan, neiti oli itse hakenut paperia ja pyyhkinyt veljensä nenän. ja vei paperin roskiin.)

- ja ajattelee viisaita. ( "jos maan alla on lisää maata, niin mitä merenpohjan alla on?" "ei tää maapallo voi olla pyöreä, pyöreä tarkottaa palloa, niinku mun pää on.")

- ruttu haluaa paljon lapsia, ja pienen koiran. se haluaa mamman kanssa naimisiin. se haluaa muuttaa ihan mamman lähelle, viereiseen taloon. siitä tulee ensin koululainen, sitten mamma, sitten mummo, sitten mies ja rekkakuski.

- ja nyt se ei taaskaan nuku. kun käyn asiasta sanomassa, se sanoo kyllästyneellä äänellä "joo.joo. nu.kun." ja jatkaa perään "mutta mamma, mä rakastan sua, ja tykkään susta."

ruttunaama. huipputyyppi! ja maailman kaunein kolmevuotias.

 





* toisen kerran sisäinen tieto ruttunaaman suusta tuli asiasta mun eksä. ruttunaama harmitteli yks aamu ettei eksä halua sen kanssa leikkiä, ja pahottelin ruttunaamalle että kun sillä on kiireitä, ei mahda minkään. johon ruttunaama sanoi että kyllä se soittaa ja ottaa hänet leikkimään. meni 2 tuntia ja puhelin soi. eksähän se siellä. yllätyinkö? en. jepjep. 

verraton vertaistuki ja kohtaaminen pariisissa

sain eilen viestin yhdeksän jälkeen illalla "ei sada, sittenkin pihakeinuun?"

naapurinrouvan kanssa otettiin lasilliset punkkua pihakeinussa. se on ihan verraton vertaistuki mulle. sillä on tosi temperamenttiset lapset, ja kun marmatin tuosta poikulin lohduttamisen vaikeuden aiheuttamista tunteista, se tiesi tasan mistä puhun. sen molemmat lapset ovat ilmaiseet pienimmätkin tyytymättömyyden aiheet aina raivoisalla huudolla. en ole siis yksin asian kanssa, eikä poikuli ole raivokkuudessaan ainoa laatuaan.tuollaisia ruutitynnyreitä on siis muitakin.

luin illalla myös anna walhgrenia, ja se muistutti mieleen että puolivuotias on aikamoinen keimailija, ja riemastuu totaalisesti siitä että jokaisesta kohtaamisesta tehdään "suuri numero". "ja kun nyt löysitte toisenne kadulla keskellä pariisia, kymmenen vuoden tauon jälkeen, kummallakin takana myrskyinen elämä ja nykyinen elämä ilman ainoatakaan ystävää - ja osoitekirjakin hukkui berliinissä pommitusten aikaan... sinä! - täällä!" sellaiset kohtaamiset on keimailijan makuun.

ja todentotta. toimii.

yksin hyvin viihtyvä (tänään iloinen) poikuli menee onnesta pähkinöiksi kun se alkaa natista ja tulen paikalle "sinä! - täällä!" - tyyliin. olipa meillä riemuisa ja hilpeä aamu lukuisine riemukkaine kohtaamisineen. poikulin dissattua täysin "vauvatanssi-idean", imetyksen ollessa yhtä sohlaamista ja heilumista, sekä vaimon hylättyä perhepeti-idean, mulla on myös mun ja vauvan "omien juttujen" vähyydestä ihmeellinen paskamutsifiilis. tällä pienen olosella jutulla oon tänään iskenyt keimailijan ytimeen, ja olen enemmän kun tyytyväinen itseeni taas. 

huuto, karju... ja yllättävä kehu

- poikuli on nukkunut huonosti päiväunia ja ollut kun ampiainen koko päivän. viimosen risan päiväunen jälkeen se huuti ja itki sylissä 30 min. rauhoituttuaan otti tissiä, puuroa ja velliä. sit toimi vatsa. ja sit reipastu poika. se leikki ja touhusi ja oli maailman aurinkoisin koko illan. vieläkin sen sängystä kuuluu iloista hihkumista, ei taida uni vielä tulla, mutta meinkinki on positiivinen. 

- jösses tolla pojalla on muuten paha ääni, ja saakeli kun se käyttää sitä kanssa, kaameella tavalla. metroasemalla tänään käänty päät toisessa päässä asti kun poika avas urkunsa. ja kun se ei rauhotu, niin se ei rauhotu, niin se ei rauhotu. ihmiset varmaan saa siitä tosi autistisen kuvan, kun se alkaa huutaa ja sitä yrittää lohduttaa niin se työntää, repii, raastaa ja punkaa. se on niin kaukana niistä vauvoista jotka rauhoitellessa painuu äitiään vasten ja alkaa niiskuttaa hiljaa. yhden kerran, ihmiset, yhden kerran ikinä, oon saanut lohduteltua sen tässä 6kk aikana hyssyttelemällä ja lässyttelemällä.

oon kuitenkin tehnyt linjauksen että kuiskin ja lässytän ja pitelen sen tempoilevaa vartaloa kaikella hellyydellä kun se raivoaa. olen nyt itse päättänyt pätevänä ihmisenä, että se vaan esittää asiat tosi dramaattisesti. (jos tänkin pvän kilaroinnin takana oli vaan yks jumiutunut paska.)

jumankekka sitä vaan on epäpätevä fiilis joka päivä kun tulee tollasia selittämättömiä sembaloita. miten hitossa sitä ei ole vielä kuuden kuukauden aikana oppinut tuota poikaa? ja miksi se ei rauhotu helpommalla?

no, yks komea nuorimies vilkutteli (juuri muutaman tunnin raivonneelle) poikulille metrossa, ja ulos mennessään sanoi mulle että: "tiedäthän että sulla on todella ihanat lapset." kiitos. tiedänhän minä. niin onkin. <3 

puh huijaa

"kulta, mie haluun sittenki naimisiin."
- ai haluut?
"joo, mie löysin niin nätin morsiuskimpun. mie haluun sen ja haluun naimisiin."
- ai. hiton naiselliset kotkotukset.
"no eihän."

parisuhteessa seesteisempää. sovittiin että lopetetaan turhat määkimiset ja jos jotain on jääny hampaankoloon, palataan asiaan kun molemmat on henkisesti paremmassa lantingissa. nyt tsempataan yli yhdestä yöviikosta ja yhdestä pääsykoerumbasta. ja yhdestä kuumeilevasta vauvasta. ja sen yöheräilyistä.

poika on viimepäivät ollut tosi tasanen luonne. tasasesti kiukkunen ja natisee. aamusin mulla vähän motivaatio heräämiseen kateissa, kun natina johon ilta on lopetettu, alotetaan taas heti kun silmät aukeaa. yöllisten raivoomisten päälle. ja ei, ei sille edelleen ole tulossa hampaita. flunssaa vaan, jonka epämukavuus tolla temperamentilla tuodaan aika railakkaasti julki.

ja nyt kutisee mullakin kurkussa. ja nokka vuotaa. plääh.

ja sitten tuolla ulkona vielä sataa. tuplaplääh.

onneksi meillä on tuo asukaspuisto. mä eilen parahdin onnesta kun mentiin sinne poikulin päikkyjen ajaksi. ihanat ihmiset siellä, ruttunaamalle leikkiseuraa, hyvää ruokaa ja vohveleita pahimpaan potutukseen.puisto on mun mentaaliterveyden kannalta tosi oleellinen ja voimistava tekijä!

ruotimisia

mulla olis paljonkin taas viisasteltavaa parisuhdeasioista, parasta on kuitenkin ruotia vähän itseään. pieni ihmissuhdeopas väsyneen lähiömutsin käyttäjälle:

mut saa iloseksi pienillä huomionosoituksilla.
mut, mun mielenkiinnon ja tunteet saa tuhottua välinpitämättömyydellä ja luotaantyöntämisellä.
mä tarvitsen välillä kannustusta ja tsemppiä vaikka itse pärjäänkin aina ja kaikessa.
jos mä itken, halaa ja anna sitten tilaa. puhun kun olen valmis.
mä tiedän mitä haluan, ja osaan sen myös pyytää.
mä en tarjoa apua jos en halua tai jaksa auttaa.
olen valmis kompromisseihin, varsinkin oman mukavuusalueen laidoille asti. jos vaaditaan menoa mukavuusalueen rajojen yli, perusteluiden pitää olla todella hyvät. 

mulla on paljon tunteita, varsinkin isoja. ja joskus mä ailahtelen.

tiedän että ruodin liikaa, tiedän että huolehdin ja stressaan liikaa.

mulla on suhteellisen hyvä itsetuntemus, ja tiedän missä mulla on parannettavaa, eriasia on miten saan muutoksia omassa patologiassani aikaan.

tiedän että olen oikeasti kiva nainen, erinomainen äiti, hauska seuraihminen ja hyvä ystävä. pienellä egon hivelyllä ylitän itseni monessa asiassa ja mut saa mukaan mihin tahansa. läheisten, ja etenkin perheeni puolesta, oon valmis antamaan kaikkeni ja yrittämään parhaani.

ilosta itsetutkiskelupäivää teille muillekin!

mami

mamin sylissä.

höyhen

"tuulee.
kun sinä olet tuuli.
ja minä olen höyhen sun vietävänä."

joskus on tätäkin ollut.

*suukko*

viisauksia

vanhemman naisen suusta , kokemuksen syvällä rintaäänellä: 

- älä lähde painimaan itseäs isompien kanssa. viidelläkymmenellä painokilolla ja treenaamattomalla kropalla voi käydä kalpaten. (vääntynyt polvi, vääntynyt käsi, kipeä selkä, kipeä niska, mustelmia, ihan muutaman vamman mainitakseni.)
- ja jos alat painimaan, paini hamaan loppuun. älä antaudu kun alkaa tylsistyttää, muuten saat kuulla pottuilua viikkotolkulla.

- koita joskus tehdä järkiperäisiä ratkaisuja.

- nuku tai syö välillä, auttaa moneen vaivaan.

- älä osta lapsille turhia leluja, kodin irtaimisto on huomattavasti inspiroivampaa ja kiinnostavampaa.

- hanki ystävä tai kaksi, niistä on erittäin paljon hyötyä ja iloa elämän eri käänteissä.

- vauvat kasvavat nopeasti, elä hetkessä.

- muista ettei kukaan osaa lukea ajatuksiasi. ei edes rakkaasi. puhu. edes joskus.

...ja sepä niistä tälläkertaa. omat jakoon. tiiän että kuitenki ootte siellä lukemassa!

kirjotusripuli ja morsiuskimppu

kostan kaiken hiljasuuden nyt tykittämällä tekstiä olan takaa.

pähkäilen täällä morsiuskimppua. en omaani, vaan menin sekaantumaan taas asiaan joka ei alkujaan mulle edes kuulunut. (ei ylläri, tapahtuu usein.) ystäväni facebookissa pähkäili morsiuskimppua häihinsä, niin mun piti taas avata sanainen arkkuni ja ehdotella muutamia "hyviä ideoita", niinkun tapoihini kuuluu. parin mutkan kautta ollaan nyt siinä tilanteessa, että minähän sen kimpun sille suunnittelen ja sidon. jaigs! jos olis kyse jostakin maljakossa tököttävästä härpäkkeestä, missä valttia olis enemmän toi luova ote,  niin homma olis mulle omiaan. sen sijaan kuitenkin odotetaan jotaki traditionaalista menossa mukana kestävää katseenvangitsijaa, niin nyt jo hirvittää tää asia.

mulla on muutama suunnitelma, mutta jos jollakin on rakentavia ideoita, niin otetaan ilolla vastaan! riippuva, noin 30-40cm kokoinen pläjäys pitäisi saada aikaan... muratista ja siihen ehkä orkideaa tai kallaa (punertavaa, onhan sellasta???)

nimimerkillä "stressissä oleva nainen joka kutoo paperinarusta verkkoa täällä"....

(nimimerkki vois olla myös muotoa "tunkee nokan asioihin jotka ei hänelle kuulu", "nainen pulassa", "nolaankohan itseni tässä" tai "näytänksmä hortonomilta?"

länkyttäjän paluu

ja heti perään vielä aiheesta "parisuhde" länkyttääkseni;
muru siis on joskus sanonut maalaisystävälleen että todennäköisimmät ongelmat mun ja sen välille tulee mahdollisesti siitä että se on tottunut tekemään asioita rakkaittensa puolesta, ja minä taas tottunut tekemään kaiken itse. ja oikeassahan tuo oli.

en vaan ole tajunnut että muru ottaa mun kaikenhoitamisen sellaisena arguementtinä etten luota hänen kykyihinsä. on hullua että perheessä voi tulla kinaa siitä että toinen haluaa auttaa, ja toinen ei halua vaivata toista, koska uskoo pystyvänsä hoitamaan kaiken itse, ja epäilee toisen olevan väsynyt. (ja tähänhän tosiaan saattais auttaa jonkinmoinen kommunikointi aiheesta. kai.)

olen kuullut puheita että normiperheessä syntyy kinaa siitä, että kotitöitä ja lastenhoitoa ei jaeta tasan, vaan homma kaatuu toisen niskaan. meillä kuitenkin hieman toisin tämä asia. no, ongelmansa kullakin perheyksiköllä. mein ei nyt kuitenkaan vakavaa laatua nämä.

vielä kun sais hiukka sitä aikuisten aikaa. missähän sitä olis tarjolla?

hiljasta on...

ollut blogirintamalla.

hiljasuutta on aiheuttanut helle, joka on ajanut meidät ihanaan ulkoilmaan. poikuli on ruovitellut ruohikossa ja tutkinut hiekkaa. ruttunaama on juurtunut kiinni hiekkalaatikkoon, siellä rakennellaan linnoja ja tehdään ruokaa. mamma alkaa oleen aika ruskea iholtaan.
ihania päiviä, kasvimaata, pihakahveja, ystäviä kylässä, sorsanpoikasia, tulppaaneja, oravia.
viinilasillisia pihakeinussa.
hanami-juhlat.
kotieläinpuisto ja puistojuhlat.
rankkasade.
ukkonen.

hiljasta on ollut kotosalla myös aikuisten välillä. koska yhdessä ei olla oltu vuositolkulla, paljastuu pieniä ylläreitä toisesta pitkin matkaa. molemmat tekee edellisiin elämiin perustuvia johtopäätöksiä toisesta, eikä niillä välttämättä ole todellisuuspohjaa tässä elämäntilanteessa. toisen sanomiset otetaan väsymystilassa vittuiluna ja soppaa on hämmennetty nyt muutamaan otteeseen.

eilen laitettiin himpulat unille seiskan jälkeen, ja nakitettiin esikko passiin kera leffan, futispelin ja naksujen ja sulkeuduttiin omaan huoneeseen katselemaan kaksin leffaa. leffan päälle muru koetti käydä nukkumaan, mutta minä en pysty olemaan enkä elämään jos asioita on selvittämättä ja välillä tuntuu kitkaa. joten alotin taas länkyttämisen samasta aiheesta. tälläkertaa keskustelussa tuntui olevan enemmän järkeä ja vähemmän negatiivista latausta, ja tuntuu että vihdoin meni asia perille molempiin suuntiin. ja vihdoin kun päästiin halailu- ja pussailuasteelle, kuului lastenhuoneesta tutun "erotiikantappajan" raivoisan huudon alkutahdit. esikko kävi hienosti poikaa tutittelemassa alkuun, kuulin, mutta mammaahan siinä tarvittiin kietomaan kapaloa. tämä on niin tätä ;)

muru on parhaimmillaan paras ihminen joka mun kohdalle on sattunut. empaattinen, huumorintajuinen, hellä ja vilpitön  mutta sitten jääräpäisyydessään ja periaatteellisuudessaan vailla vertaa...

karikatyyrinomaisesti voidaan kysyä, että jos maito on tänään kaupasta loppu, ja hermostut sen saamisen hankaluuteen, tekisitkö sinä periaateepäätöksen ettet ikinä enää osta maitoa? - minä taidan tietää yhden joka saattaisi tehdä. ja ehkä toisenkin...
no joo. maalaiset.
rakastan. silti.

ilo ja riemu

paskemmankin päivän pelastaa

se kun vauva nauraa ääneen. 

ra.kas.tan.

laitetaan yhteen...

* kaks jukuripäätä.
* mykkä ihminen ja pakonomaisesti puhuva ihminen.
* periaatteen ihminen ja luova hörvelö.
* pehmeet lastenhoitoperiaatteet ja rationaaliset lastenhoitoperiaatteet.
* ihminen joka haluaa huolehtia ja ihminen joka pärjää itse.

lisätään väsymystä ja erilaisia näkökantoja.
sekoitetaan soppaa keskellä yötä.

hienoa, katkeralta maistuu. 

mun muru

* on viljelly sellasia juttuja tässä että on ollut itkussa pidättelemistä, onkse ihan torvi, vai onks mulla joku pykälä aivoissa väärillä säädöillä? mene ja tiedä.
* kävi eilen kattomassa mun peliä, eikä ees nauranu jälkeenpäin. "tyttöpalloilua" se sano. mutta se oli totta.
* jätti suojeluhullunhommat vähän hoitamatta kun tää akka huus rapussa apua. tai siis tulihan se apuun, viiveellä, ja nauro katketakseen kun näki mun hädän. porraskäytävässä oli lintu.
* sai kutsun pääsykokeisiin. tai kutsut. kaikkialle minne haki. hienoa! oon tosi ilonen sen puolesta.
* tuntuu diggaavan lapsia(an) kovasti. poikulikin roikkuu siinä kun pieni marakatti ja halii nii kovin... hiis! :*)
* teki taas (kun on vapaaviikolla) upeeta ruokaa.
* on pessyt koko päivän pyykkiä. mustaa, valkosta, vihreetä, punasta, sinistä... hulvatonta! pihan iso pyykkiteline on ihan tukossa.

on se aikamoinen.

kräks poks pum

...jotain tuohon suuntaan muru poikulille elämöi.

tänään tuollanen olo oli mulla heti aamusta. hemmetin horatio. saamari että voikin toisen typerä käytös ja horatiomaisuus kiristää pinnaa. oon ollut jo kaksi päivää kun persuksiin ammuttu eläin, ja sain sanaisen arkkuni vihdoin avattua.

plussapisteitä annan itselleni itsetuntemuksesta. haistelen muutaman tovin omia fiiliksiäni, ennen kun naamani avaan. se on aika tehokasta, koska jos siinä synkimmässä fiiliksessäni käyn avautumaan, alkaa v***ujen ohella lennellä myös irtaimisto, ja asian ymmärrettävästi julki saattaaminen jää meuhkaamisen varjoon. eipä ollut nättiä asiaa tänään, ja huomaan että samat aiheet parisuhdetta hiertää kerrasta toiseen. pökköä pesään pistää vielä murun väsymys ja lievät kommunikointiongelmat mein välillä. nyt on ilma mein välistä taas puhdas.

mulla ja mun yhdellä sarjadeittaaja kaverilla on vähän eri kuvat parisuhteesta. se (ja kuulemma ihmisuhdeosaaja tony dunderfelt) väittää että kun saa toisesta haluamansa, niin suhde väljähtyy ja intohimo kuolee. mua todella alkoi korpeemaan kuva, että parisuhteessa ollaan vaan siksi että siitä saa itselleen jotakin "asioita". tai tuossa ajatelmassa musta haiskahtaa se ajatus että ihmissuhteetkin on käyttötavaraa, ja mikään ei ole aitoa. voi plää-ääh sanoo romantikko minussa.

ainakin omassa suhteessani nämä neljännesvuosittais(riita)katsaukset on tulleet hyvään saumaan. pienen sanailun jälkeen näkee toisen taas uudessa valossa, ja on mahkut ihastua uudelleen. suhde pysyy hyvin mehukkaana, vuodesta (ainakin yhdestä vuodesta) toiseen ;)

mamma reissussa

siis tulin päivän tallinnanreissulta, ja poikani on aivan uusi.

se heijaa itseään konttausasennossa, syö puuroa tosi hienosti ja yhtäkkiä sen tukka näyttää ihan tummalta. kummallista! kaikkea sitä ehtii päivän aikana tapahtua. sanoin sen kummillekin että kun pojan pitää seuraava asia oppia, otan sen taas hoitotädiks ja häippään rimpsalle toviksi, niin radikaali on muutos tuon puuron kanssa.

reissu itsessään oli tosi loistava, ja sisälti kaikki mun viihtymiseen tarvittavat elementit. kauniita naisia ja hyvää ruokaa. siinäpä ne. oli toki hiukan skumppaa ja hirveesti hyviä juttuja. serkkutyttöjen kanssa käytiin syömässä blinejä tallinnassa ja puhumassa soopaa. kerrottiin upeita tarinoita suvun historiasta ja mein omista lapsuusmuistoista. naurettiin nykyajalle ja hehkutettiin mafialla, ja harjoiteltiin käsimerkkejä tulevia kohtaamisia varten.

sääkin helli. ensimmäisiä kunnon kesäfiilistä hehkuvia päiviä oli tuo.

tosi hyvä mieli jäi ekasta serkusten kokoontumisesta. ja taatusti se ei viimeiseksi laatuaan jää.
  

muistoja äitienpäivästä

asioita joita rakastan:

meri, saaret, vanhat laivat, skumppa. 

lapset, sukulaiset, suklaakakku.

ha ha

siitäs sait! vaihdoin selainta, että yritäs van nyt bugittaa mua!

nyt päästään Asiaan.

lyhyt postaus täältä aurinonpaisteiselta pihalta vielä :)
kaiken mun hyväntuulen päälle herra myttynen narisi ja natisi ja vonkui koko hereilläoloaikansa, ja sit tökkäsin sen vaunuihin ja lähdin ostaa itselleni hermolääkettä, jäätelöä - nams. natina hiljeni ja hermo keveni heti. hyvä jätski, parempi mieli.

yks asia mistä siirrän nyt vastuun melko täysin pitkäpinnaselle puolisolleni, on tuo lapsen ruokkiminen. en tajua kyllä miten se sössöjen lappaminen lusikalla pojan kitaan on mulle niin tosi haastavaa hommaa. touhuli heiluttaa käsiä, ja vaikka ruoka kelpaiskin ihan ok, on sitä pakko räkiä ympäriinsä, heiluttaa päätä ja heiluttaa käsiä. saatikka venkoilla koko vartalolla ees taas kun kala koukussa ikään. ja esim. elastinen lusikka on musta hiton hieno keksintö, kunnes herra myttynen osuu siihen varteen sopivasti. silloin se katapultin lailla linkoaa mössöt jopa kattoon asti. saamarillinen sotku saadaan aikaan kyllä parista lusikallisesta bonaa. ja koska tyyppi on sisarensa veli, niin osaan kuvitella että kiinteät alkaa maistumaan tossa vuoden tienoilla kun saan ruveta antaan chiliä, curryä ja oliivia tai muuta maistuvaksi luokiteltavaa pöperöä. en kyllä tosiaan vaan usko että mun hermot kestää seuraavaa kuutta kuukautta näin haasteellista hommaa. onneksi meitä on kaksi. ja koska muru pelkää että pojasta tulee ihan lälly tissivauva, niin loppuu senkin kuittailut varmaan siihen kun saa kunnian mättää "kunnon" ruokaa hosulin kitusiin kaiken kotonaoloaikansa seuraavan 6kk.

no muuta valitettavaa mulla ei olekaan tälläkertaa. muru herää kohta uniltaan, ja voisin käydä vähän vauhdittaan sen heräämistä. sillä kun sattuu olemaan illalla pikkujoulut, eli ei paljoa tänään nähdä. ja saanki sitten ottaa myttysen tsiigaamaan mun futispeliä. tulee varmaan aikamoinen ottelu, mä ehkä siellä vaan imettelen tai hypytän poikulia ja joukkutoverit saa juossa munkin edestä. kiittävät sitten syksyllä kun on kunto kohdillaan.  ruttunaaman sain kaupattua naapuriin pelin ajaksi, kiitos naapurille siitä.

hitto vie.
mulla olis paljon asiaa, mutta mun nettiselain pökittää useitakin sivustoja, enkä pääse kirjotuksissani juuri alkua pidemmälle, kun tää bloggeri alkaa latailemaan ja seivaamaan, ja sit se teksti on sitä myöten siinä. äst. mitehän pääsen moisesta vaivasta eroon?

tänne kuuluu hyvää.
riemuisaa arkea lasten kommellusten kanssa vietetään. muru on äärettömän söpönen ja ihana, ja edelleen olen sitä mieltä että tästä voi tulla/tämä varmaan on elämäni paras ihmissuhde. (jos ei tietty lapsia lasketa lukuun.)

me ollaan pihatalkoiltu, ja mun futiskausikin on alkanut. lauantaina mulla on omaa aikaa, kun lähden risteilylle serkusporukan kanssa. siltä reissulta ei riemua, hyvä juttuja ja kälätystä tule puuttumaan. päälle kymmenen saman sukunimen omaavaa 20-40 vuotiasta daamia samassa veneessä. huij. siistiä! ja kohta mukulat jää lomille, alkaa puistoilut ruokailuineen ja uima-altaineen. tuntuu että tästä on vaarassa muodostua elämäni kesä! oon ihan into piukassa kaikiesta kivasta ja kesästä, mun rakkaista ja omasta elämästä. oon myös ilonen tälläsistä hype-tunteista!

p.s. ihaninta on aamusin kun mun pikkumuru herättää mut "suukottelemalla" mun naamaa, ja koko sen 7kilonen olemus on silkkaa riemua kun mä herään. sitten herää pikkumuru kakkonen, hymy naamalla ja tukka sekasin ja tulee ensimmäisenä halimaan mua taikka tuota pienempää. ja isomuru esikko lukee hesaria ruokapöydän ääressä hehkutellen kevättä. sitten tulee isoin muru kotiin. suukottaa, silittää ohimennen, juttelee vauvalle. painuu nukkumaan.
arki = mä tykkään!

parisuhteeni lakipiste

eilen illalla kuultua:
- tiiäthänsä...
- no tiiän.

horatio!

laatuaikaa

lupasin murulle laatuaikaa nyt kun sillä on kaksi vapaata perätysten. ihanaa olis olla kaksin ihan hiis kun koko talo nukkuu. no ei se nyt ihan niin mennyt. tai jos laatuajaksi voidaan laskea se että toinen pyörtyy väsymyksestä kesken lauseen osittain toisen päälle, niin sitten se meni ihan suunnitelmien mukaan.

mut siis korjas parempaan talteen nukkumatti jo siinä vaiheessa kun lapsista vasta 1/3 oli unilla. yöstä muistan ainoastaan yhden kohtauksen, jossa muru ohjas ja opasti mut kädestä pitäen sohvalta petiin. siinäkin matkalla meinasin törmätä ovenkarmiin ja kuivaustelineeseen. hitto mikä kooma.

mun ja nukkumatin suhdetta ei paljon parantanut poikulin riemuisa herätys kello viisi aamulla. siis ensimmäistä kertaa musta tuntui etten todella saa itseäni mitenkään hereille. mytty-poikuli oli aivan riemuissaan, jutteli ja huitoi käsillään, ja mama siinä vieressä koetti kaikkine sielun ja ruumiin voimineen pitää edes silmät auki. kroppakin oli raskas ku lyijypuntti.

tänään, about kohta, mulla olis aikaa kuitata hiukka univelkaa päiväunien muodossa kun muru on kotona, mutta eihän mua nyt väsytä, tiettykään.

mua väsyttää vaan silloin kun olis laatuaikaa tarjolla kaksin jonkun kanssa. plää-ääh.

maito on takaisin

ihanaa! mä olin jo aika hajalla siitä, että hauskan vappuillan maksuun olis mennyt vielä koko imetys. saakuli. huonosti heruva luomumaito ei pojalle oikeen kelvannut, kun pullosta kerta saa mahansa täyteen suht vaivaa näkemättä. ja kun ei luomua kukaan tilaa, ei sitä myöskään heru. ja kierre oli valmis. jo rinnan haistaminen sai pojan raivon valtaan. parit kerrat joutui antamaan lisämaitoa pullosta, koska muuten meillä oli suht tasaraivo poikanen täällä. ja kun se alkoi tuottaa vielä suht kuivaa vaippaa, oli pullo parempi kun kuiva-raivo-lapsi. muutamat itkut vedettiin sitten asian tiimoilta molemmat, mutta pienellä yöpesäilyllä, ja ystävällisellä miljoonasti tuputtamisella poikuli kiinnostui luonnonmukaisesta ravinnosta uudelleen. ja nyt imetys skulaa taas! jee ponneikkaat yritykset! jee pitkä pinna! jee huippupoika! jee mun tissit!

nyt poikasella on tosin kuumetta. saa nähdä onko sillä joku tulehdus päällä, vai onko vaan samaa maata mammasta erossa kuumetta nostattavien tyttöjeni kanssa. yritin soitella neuvolakäynnin oheen lääkäriaikaa. ainakaan nyt ei onnannut. huomenna uus yritys.

kräts

voi pehva!
mytty on ollut tänään oikeen kiukkupylly. valvoessaan se nitisee ja natisee. missään ei ole hyvä, paitsi hyppykiikussa. luojalle kiitos muru istui kiikun edessä lattialla pojan pomppiessa, kun kiikun kannatin sanoi kräts!

poikuli putosi "kuin taivaasta" suoraan murun syliin. pehmeä lasku säästi suuremmilta vahingoilta. harmiksi myös kannatin kolahti perässä, ja suoraan poikulia kuuppaan.

nyt on klompsu pojalla otsikossa. ja mammalla naarmu sydämen tienoilla. jösses.

takaisinmaksuaika

poikuli oli happy kun se pääsi eilen kotiin. musta oli äärettömän liikuttavaa kun se hinkkas kasvojaan murun kasvoihin ja mökelisi omia juttujaan, ja hymyili koko olemuksellaan. omat ihmiset, oma koti.

mun kummitäti on samalla lailla tummakulmanen kun minä, ja samanlainen pallopääkin sillä on kun mulla. se oli mennyt mytylle kun väärä raha. vierastamista tai hinkuitkuja ei ollut ollut koko reissussa. vielä eteisessä kun kummini oli meiltä lähdössä, pikkuherra katseli toisesta toiseen ihmeestyneenä. näytti kun se olis yhtäkkiä huomannut että "niitähän on kaksi!"

mulla oli kiire tarjoomaan vauvalle maitoa, koska rintavarustus huusi hoosiannaa 18 imetystauon jäljiltä. maitoa tulikin sitten sellasella paineella, että poika joutui hotkimaan henkihieverissä. ja illalla maha sillä raasulla oli tosi kipeä. miten se joutukin mun huveista maksamaan? raasu. yöllä kävikin sitten niin, että kun vauva heräsi syömään, ei musta tullut maitoa. joko hanat oli kiinni, tai poika niin väsy, ettei malttanut imeä niin tomerasti että heruminen olisi käynnistynyt. yhtäkaikki, päteäväjokolmattakertaatoimessa-mutsi tajusi vasta noin puolituntisen huudon jälkeen että hitto, ei musta varmaan tule mitään, ja lämmitti pullon. vot! poika nukahti pullon jälkeen kun napista painamalla.

nyt mulla on hillitön vesi- ja ruokakuuri meneillään. että maidontuotanto pysyis käynnissä.

eilen illalla umpiväsyneenä mahakipuista lasta kanniskellessa ja nuuskutellessa, samoin kun yöllä vähissä unissa, mä ajattelin etten ikimaailmassa olis missään muualla mieluummin. kuula, hartiat ja ajatus totaalijumissakin, mun on n-i-i-n hyvä olla näin.

konstit on monet

*tekoitkua, vikinää, tekoitkua, vikinää*
- mamma, mä luulen että tää vikinä loppuis, jos saisin muutaman maissinaksun...

:D

minä selvisin, he selvisivät, me selvisimme

myttynen ja ruttunen olivat yöhoidossa. kaikki oli siellä mennyt oppikirjan mukaan. kerroin vauvan syövän noin kello 23 ja kello 3. täsmälliset ajat olivat tälläkertaa 23.15 ja 3.15. hyvin ajastettu poika. ruttunaama on tuolla hoitopaikassaan kun kala vedessä, siitä ei huolta.

mä ajattelin hoidossa olevia lapsia noin 25 kertaa. on se napanuora vielä lyhyt, ja niin kuuluukin olla. toisaalta nyt sekin on koettu että näinkin sitä pärjää, ja seuraavalla mahdollisella kerralla homma on mullekin henkisesti helpompi.

itse heräsin aamulla hyvin biletetyn yön ja neljän tunnin unien jälkeen armottomaan rintasärkyyn. no, sen siitä saa kun näiden maitohinkkien kanssa ottaa eroaikaa imuttajasta. aamupäivä kotosalla on mennyt kärvistellen, ja henkisen eroahdistuksen lisäksi myös ihan fysiikan syyt toivoo poikaa pian kotiin. nyt se vielä vetelee aamu-unia kummitädin pihalla. heräisi jo, ja tulisi kotiin, muuten saattaa mamma poksahtaa.


vapaailta oli kiva. juotiin laiturilla sidukkaa ja fiilisteltiin maisemia. käytiin myös kummastelemassa menoa paikallisissa naistenbileissä, ja heiluttiin monot vinossa tanssilattialla. juteltiin niitänäitä, poltettiin muutama savuke, ja mun itselle antama juomaohjeistus piti kutinsa. (sidu-vesi-sidu-vesi.) *taputtaa itseään päähän*

yksi ääliö aina mahtuu muutaman sadan ihmisen porukkaan. mutta ähäskutti! sitä provosoijaa parempi on aina yks r.opp.elkt.lm.(rakastunut-omiensa puolia pitävä-erityislasten kanssa taistellut-lähiömutsi.). en tiedä minkä tai kenen masinoima oli muruun kohdistunut äärettömän typerä hiillostuskampanja, ja koska se ei tuottanut toivottua tulosta tönimisineen ja tuuppimisineen, niin mun päälle tuleminen kyllä sai suojeluhullun poksahtamaan. luojalle kiitos mun entisistä elämistä. ne oli nopeat  esy-luokilla treenatut reaktioni ja epäinhimillisen suuret voimani jotka estivät katastrofia tapahtumasta. ja ehkä loppupeleissä se että seinäävasten puskettu, kiinnipidossa ja suukkohoidossa ollut muru kuuntelee myös järkipuhetta, pinna katkenneenakin. sain noin kymmenen kertaa sanoa, että mulle tämä ei sovi, ja tästä puhutaan ainakin viikko kotona, jos tästä häsmäkkä tulee. ei tullut sitten.

en mä kuitenkaan voinut jättää asiaa kesken, kotiinlähtiessä komensin murun ja sen maalaisystävän narikalle, ja kurvasin itse vielä tanssilattian reunaan "sanomaan muutaman sanasen" asianosaisille.*/**/***

* suojeluhullu maalaismuru ja sen maalaisystävä oli kuitenkin livahtaneet takaisin, ja tehneet väijyn tanssilattian molemmin puolin siltä varalta että mun sananvaihto menee tuliseksi ;) (enhä mää sellai.)

** kummastusta herättää tilantessa se että kyseinen talivintti oli mun xxxx-xxxxx-xxx. mikä vitun ongelma sillä mahtoi olla? me ei edes tunneta koko ihmistä, joten pistää miettimään tyypin motiivit ja/tai mielenterveys. niin systemaattista provoilu (murun töniminen, tuuppiminen, päinkävely, seurailu ja viimesenä muhun päälle tuleminen) oli.

*** ähäskutti ähäskutti ähäskutti. mein ilta oli täydellinen yhteisine hetkineen, tanssineen, suukkoineen, kotimatkoineen, koiralenkkeineen ja sylikkäin sammumisineen. läl.läl-lää :D talivintit, jos ei pää kestä, pysy kotona, tai ota lääkkeet ennen baariin lähtöä. kiitos ja hei.

j.k. bongasin bilettäjien merestä erään seuraamani blogin kirjoittajan, joka on aloittanut juuri seukkailun, näin olen blogista lukenut, ja kappas, seukkailun yhden tuttuni kanssa. saa kirjoitukset uutta perspektiiviä, kun nainen sanojen takana on "tuttu". hauskaa!