"olette tulkinnut asiaa aivan oikein"

emmä tät paskaa tilannu.


"Hei !
Olette tulkinnut asia aivan oikein.
Ennen parisuhteenne rekisteröintiä teitä ei katsota avopuolisoiksi.
Rekisteröinnin jälkeen rinnastetaan avioliittoon.
Asumislisää ei enää rekisteröinnin jälkeen voi saada, koska
puolison lapsi asuu samassa taloudessa.
t. kela "

ollaan me tästä jo puhuttukin aiemmin. mummikin kielti menemästä naimisiin jos murulle koulupaikka napsahtaa, koska se ei ole taloudellisesti järkevää. ("sun kannattais joskus ees olla järkevä.")

aamulla kuului "naps", ja se oli tän kamelin selkä. totaalisesti. en olekaan pitkään aikaan vetänyt moisia tunneövereitä. itkusta ei tullut loppua, ei sitten millään. mäjäänvanhakspiiaks.kohtaoonjosikavanha.liianvanhanaimisiinainakinjarumakin.kohtaenkelpaakellekään.enmurulle, enkäkelleenmuulle.eiolekivaakuollaniinetteikukaansuaikinähalunnu.sniif,sniif,sniiiiiiiiiiiiiiiiifff. 

"kuule, ehditään me myöhemminki. ja kyl mä sut sitteki haluun. sit me päästää sitäpaitsi pidemmälle matkalle ku lapset on isompia. ja se on enemmän kun jees."

ei vittu nyt hellät sanat ja lohduttelu auta. emmä tätä paskaa tilannu. mun elämä on pilalla. (tänään. huomenna voi olla toisin.)

siksi

"liian hyvää seksiä, liian kaunis nainen. ...ainii, ootsä ihan kivakin.
...ei kyl pysty tätä suhdetta lopettaan."

ja kuka olikaan sanonut ettei seksi ole keskeinen osa parisuhdetta? tai se ulkonäkö? ;)

kesäfiilistä

kolme päivää lomaa jäljellä.

on kesäfiilis.

läst siison

tänään kiukutti se, etten löytänyt ostoshelevetistä yhden yhtä punaista paitaa! äääääääääääst. mulla on mielettömän upeeta mavalan tobacco-red kynsilakkaa, jolla aioin itseni koristella priden naistenbileisiin, ja kävin etsimässä kynsiin mätsäävää paitaa. ni ei. ni ei.
hemmeti. kuka on keksinyt että koralli ja oranssi on nyt niin hiton tyylikästä ettei akkain kauppoihi yhden yhtä punasta paitaa sovi myyntiin?

tää on just niin tätä. mä oon niin läst siison.

lähti ku mamma lähiöstä

nonni.
tänään tuli paperiasia nro yksi kuntoon. uusi keskiluokkainen unelmamme valmistuu ensikesänä. se on siis meidän. ja me se otetaan. hupsista saatana!

sataneliötä tilaa, oma piha, sauna. sama työmatka kuin tällähetkellä.
en kehtaa valittaa.

eilisen angstilenkin tuloksena sain päätettyä myös sen, että annan asuntoni myyntiin sille kiinteistövälittäjälle (lipevä paskiainen) joka täällä kävi. eilen oli ainakin minihameella ihan positiivinen vaikutus siihen häiskään, jos vaikka enskerralla laittais vielä lyhykäisemmän hamosen, ja ripsaria, ja viilais niiden kanssa pari piirua välityspalkkiosta alaspäin.

jep. jep.

turha tässä on ressata. näin tää vaan etenee. elämä.

angst

ääääääääääääässsssssssssst!
mua alkaa nää asuntoasiat tosiaan ketuttamaan.
tää "ajatuksista käytäntöön" ei todella ole mulle oikea kohta elää.

revin pelihousut ihan just.

kiinteistövälittäjä kävi, lipevä komeahko paskiainen, mutta hyvää lupaili.

siltikin. mä olen NIIN huono tämmösissä. NIIN HUONO.

edit: 
olen oppinut. en alkanut kotona messuamaan, vaikka tuntui että ahdistus pitää jonnekin purkaa.


vedin uudehkot juoksuvermeet niskaan, paukutin menemään angstilenkin. (nyt voi jo! 1,5 lisäkiloa anopin herkuista kerätty männäviikolla, eikä nälkäkuoleman ja kuihtuminen enää niin uhkaa.) ja kah, asiat valahti perspektiiviinsä. nyt kroppaa särkee ihanasti, mutta parisuhtetta ei yhtään. mulle kymmenen pistettä! *tap tap päälaelle*

sulonen sunnuntai

jos miinustetaan kuviosta penskojen mellastus, sunnuntai oli just semmonen joka täytti kaikki unelmat.

- juustokakkua aamiaiseksi, lounaaksi ja välipalaksi.
- pihakahvit ja leikkimistä pihassa.
- koiran uittoa.
- koirien lenkitystä auringonpaisteessa.
- laatuaikaa esikoisen kanssa.
- järjettömän hyvää perusruokaa.
- aikuisten kesken helliä, kuumia ja utuisia hetkiä siestan aikaan.
- aikuisten kuuma, tuoksuva iltakylpy.
- hyvä elokuva sylikkäin herkkujen kera.
- sylikkäin ja suudellen unille.

näitä lisää tilaan mä!

uhmat (alkava ja never ending)

voih.

ekaa kertaa on tässä äitiysuran aikana mieleen myydä noi lapset ukko mustalaiselle, tai karata itse jonnekin hermoparantolaan. anoppilasta kotiuduttua on kaks päivää mennyt noilla hirviöillä huutaessa, uhmatessa ja tapellessa. nyt alan ymmärtää mistä ne ihmiset puhuu, kun marisevat että pienten lasten kanssa on niin rankkaa.

tässä kahden päivän aikana kaikki hereilläoloaika on mennyt lapsia ojentaessa, toisten kimpusta erotellessa, töllöilyn kieltämisessä, huutoa kuunnellessa, tavaroita pelastellessa. ei tämmöstä settiä ole oikeasti ikinä tässä talossa ollutkaan.

leijonamiestä vaivaa mun mielestä hampaat, murun mielestä alkava uhma. ehkä molemmat. se ulisee, parkuu, valittaa, puree ja muutenkin töllöilee minkä kerkeää. ei kuuntele ohjeita, eikä kieltoja.

ruttunaaman osalta pitis olla kai tyytyväinen että tyttö tuntuu ajattelevan omilla aivoillaan. se vaan on aikuisille jotka sitä tässä elämässä yrittää ohjata, hiton rasittavaa. mutku, mutku, mutku se sanoo. ohjeet ei mene jakeluun asti, ja neiti kirkkain silmin ymmärtää mitä sanotaan, mutta ei tee mitään sinne päinkään. neuvolantäti meinaan sanoi nelivuotis-tarkastuksessa, että nelivuotias on jo rauhallinen ja seesteinen pieni ihminen. no ei ainakaan täällä. todellakaan. joko sillä edelleen on uhma päällä, tai sitten se on vaan tommoi syntymärähjä.  

(ennen mua aina sapetti julkisilla paikoilla kiljuvat ja huonosti käyttäytyvät ipanat. nykyään jos karjuja on lähemmäkään nelivuotias niin huokaan helpotuksesta ja lähetän lämpimiä ajatuksia vanhemmille. karjuva nelivuotias antaa mulle toivoa siitä että tuon neidin käytös on ihan ikätasoista.)
tytölle olen yrittänyt selittää selvin sanoin sopimamme asiat. ja kyselemällä vielä varmistelen josko on ymmärtänyt. kyllä on, muka. mutku. ja selitän ja selitän ja ymmärretty on. muka. mutku... aaargh!

poikaan on tehonnut nyt alkuillasta panadol ja kiinnipito, pieni tasainen hetki meneillään niiden jälkeen. leikkii tyttöjen kanssa rauhoissa. edes hetken. huoh.


- ostetaan pinna. pidempi.

matot

tää ikean stockholm miellyttää. mutta valkoinen on koiraperheessä ihan nou-nou. 

tämä L.L beansin ihanuus taas menee kaiken mun budjetin yli. 2000 dollaria.
mutta tää ihana räsymatto olis 100% villaa.

mein matot on tulleet tiensä päähän. sain viimeksi asiasta maristessani vinkin polypropeiinimatoista. (vai mikä se oli?) olisko lisävinkkejä? ihan ostopaikkoineen? koirain- ja penskainkestäviä malleja? nättejä. helppopesuisia. pliis! mitä teillä pidetään lattialla?

valkoinen

valkoinen voitti pöydänväriäänestyksen yhden äänen enemmistöllä mustaa vastaan. kiitos mielipiteistänne. itse alan kallistua mustaa kohti.

mun silmään se on nätti keltaisenakin.

mutta jos lisään sen päälle tämän ihanuuden *

ja teetän kuvaamastani valkoisesta pionista suurennoksen ruokailutilaan...

...olis pöydän kyllä oltava se musta. luulen.

lisää sisustusideoita pukkaa pään täydeltä. oi jösses. tää on niin minua. katotaan mistä tulee valmista ja mistä ei.

* tämä on ikean brasa. saa nähdä onko yhtä tyylikäs luonnossa kun tuossa kuvassa. huutonettisaaliini on näyttänyt pöydän jälkeen aneemiselta coolien valaisimien ja näppärien kerrossänkyjen osalta. hiljaista on koko putiikissa. onneksi on tässä aikaa etsiskellä aarteita. vuodessa ehtii vaikka ja mitä.  

muutetaanks me?

- muutetaanks me?
- joo. kai me sit muutetaan.

muru on joskus seurustelun alkuaikoina kertonut että sen suurin toive on perhe, omakotitalo, koirat ja valkonen lauta-aita. nonni. sen toiveen viimenen osa on käymässä toteen. olisko siinä ollut vielä rauhallista elämää toiveena, mutta ihan liioitteluun ei taivuta.

mua vaan rassaa mun lähiömutsi-statuksesta luopuminen. musta on kiva asua täällä lähiössä, rappioromanttisessa 50-luvun asunnossa. ei kuulosta ihan mun omalta astuminen mihinkään keskiluokkasempaan unelmaan, vaikka joskus olen sitä toivonutkin. mulle on ollut hyvä näin.

uusissa ympyröissä painaa suku, sauna, rauhallinen ympäristö, ja aika mielettömän hieno, uusi kämppä. oma piha, mihin saan istutettua pionin. kerrankin kuuntelen myös järjen ääntä. sitä että nää neliöt on vaarassa käydä sikakalleiksi tulevien perusparannusten vuoksi. kalliimmiksi kun sataneliöinen rivari vähän kauempaa.

maanantaina tulee kiinteistövälittäjä kylään. jännittää mitä se sanoo. jos ei ole tästä asunnosta tulossa persnettoa, olemme, kyllä, mahdollisesti muuttamassa. koska sitten rahkeet riittää. maanantaihin asti kaikki on, edelleen, auki.

sama

kun elämässä tulee muutoksen paikka, nään aina samaa unta.

oon mein mummin laivassa, ja mennään sillä jostain koskesta alas.
kivikkoinen, matala, virtaava vesi, joka läpi on aina päästy. joskus pärskähtämällä, joskus hitaasti luovien.

tälläkertaa itse koski oli nopea pärskähdys, mutta sen jälkeen joessa vesi oli matalaa, ja pohjassa mielenkiintoisia kuvioita. luulin että pohja hirttää kiinni, mutta ei niin käynytkään.

osan matkaa roikutin rohkeesti poikulin kinttuja reelingin yli, lämpimässä vedessä.

hmm. olis taas unitulkilla töitä.

mitä mieltä?

mitä mieltä oot parisuhdekliseistä:
- sisäinen kauneus on tärkeintä.
- vastakohdat täydentävät toisiaan.
- seksi ei ole parisuhteessa keskeisintä.

???

palaan näihin myöhemmin.

pientä säätöä

hemmeti!
anoppilassa olon aikana sain puhelun, jossa kerrottin että lasten uusi päiväkoti on menettänyt ostopalvelusopimuksensa sopimusrikkeen vuoksi.
että: "lapset nyt yritetään uudelleensijoittaa jonnekin." ja että: "vanhempien toiveet halutaan kuulla, mutta ymmärrättehän ettei niitä valitettavasti voida välttämättä kuunnella, koska kyseessä on vähän hätätilanne."

jumalauta juu nääs päivää!

pikkasen kiehahti tällä mammalla. vai että lapset koitetaan sijoitta "jonnekin"! paskat mä sanon tein jonnekeille.

ruttunaaman päiväkodin johtaja lupasi yrittää "järjestää jotakin". (ne on ruttunaamasta siellä tosi kovin tykänneet, ja harmissaan siitä että olen ajatellut nuo himpulat muualle laittaa.

hyvä niin.

sain pari päivää kyseisen episodin jälkeen viestin, että ostopalvelusopimuksen peruminen on peruttu.

että häh?!

ja nyt oli pöydällä paperi että lapset on saaneet paikat sieltä ruttunaaman päiväkodista.

että häh?!

nyt mulla on siis tuplapaikat? vai mitä ihmettä.
mitäs me nyt tehdään?
murun mielestä menevät siihen ruttunaaman vanhaan. se ainakin pysyy pystyssä seuraavan vuoden mikä tässä asutaan. mä en taas tiedä. voi säätö.

mutsi!

hemmetti. eräs nainen on vaan niin omalaatunen.
soitin sille eilen, oli tarkoitus mennä käymään.
"mitäs helvettiä sä tänne soittelet?" se vastas puhelimeen.
"ai tuutte vai. en tee ruokaa. ihan sama."
- no nähdään sit iltapäivällä!" yritin vielä ilosesti.
"vainii."

hyvät fasiliteetit mummolavierailulle, eikö?

no mentiin kuitenkin. ja tein ruoan.
oli se sit ihan normaali muuten. en vaan tajua miten joillakuilla on oikeesti varaa olla paskamaisia läheisiään kohtaan. joo, emmä tästä ihmissuhteesta voi lopareita tietty ottaa, vaikka joskus vetäsisin porot nokkaan, mutta tauko olis joskus paikallaan. onneks mä olen tottunut ton naisen tyyliin.

sit ne faijan kanssa äimisteli kun mun verikokeet oli ok, ja säälitteli että hulluus on vissiin ihan sukuvika.

näinpä.

12,5h

12,5h kesti tänä sunnuntaina mun hyvä flow.

sitten maailma romahti. vartissa.
se yks murun pesemä (suht jo kuiva matto) unohtui sateeseen.
sit ne yhet apinat huuti rapussa ihan hulluna.
sit se yks koira oksenti.
sit se yks poika daivas siihen yrjöön.
sit se sama yks poika kusas lattialle.
ja sit sille pojalle ei kelvannu puuro, eikä yöuni.  

sit mä huomasin että mun juusto jäi mutsin ja faijan jääkaappiin.(tää oli se killeri.)
sit mun sormi jäi oven väliin.

sit mä itkin.

nonni. uuteen nousuun.

keskustelua pers/heestä.

tyttö sinä olet rätti on perustamassa yhdistystä .

bloggauksen perässä oli äärettömän kutkuttavaa keskustelua. on siinä saatu vastakkainaseteltua lapselliselliset ja lapsettomat.

en jaksanut osallistua paatokselliseen kommenttiketjuun, niin avaan sanaista arkkuani tässä.

miksi vastakkainasettelu?

ymmärrän että ihmisiä jotka ei ole lapsia hankkimassa, kiusataan jatkuvilla uteluilla ja vihjailuilla. ja haukutaan itsekkäiksi jos eivät lapsia halua. muistuttaisin kuitenkin että jokaisella ihmisellä on oma elämä. sitä on oikeus elää ilman moralisointia ja dumaamista. joko sä haluat lapsia tai ei. mulle usein päivitellään sitä, että muru ei halua synnyttää lapsia. että ko olis sen vuoro. paskanmarjat. sen vuoroa ei tule, jossei se halua. jos lapsia tulee, ni tod.näk. mun kautta kuitenkin. mitä sitten jos oon synnyttänyt vaikka jo kolme ja se ei yhtään. jos se ei halua, niin sillä on siihen oikeus. ei tää elämä o mikään nallekarkkien tasajakoalue.

mua ei haittaa jos te lapsettomat feidaatte mut facebookista koska kirjottelen seinälle joskus juttuja lapsista. (kuulemma moni lapseton tekee niin, kun niitä vituttaa kun lapselliset puhuu "vaan" lapsistaan, niiden sonnan väristä ja koostumuksesta yms.) mun elämään nyt vaan kiinteenä osana kuuluu nää himpulat. joskus mun tekee mieli vaan jakaa asioita, ja ne on kyllä toisten mielestä yhtä kiinnostavia kun teidän kännisekoilut, bonjovinkeikat (*kateellisuus tähän kohtaan) ja madeiranmatkat, tai työvitutus.

ei mun tarvi yrittää moralisoida kenenkään elämää tai perhepolitiikkaa, eikä kenenkään tarvitse myöskään sietää mun omaa. että "hide" nappia vaan kehiin jos siltä tuntuu.

muuten, eniten mua ärsyttää oikeesti ne naamakirjapostaukset jossa (jatkuvasti) valitetaan vauvanhoidon vaikeutta, yöitkuja ja mahavaivaa. ei voi olla todellista että lapsiperheen arki tulee yllätyksenä, aikuisille ihmisille. yks mun kaveri sanoi mulle suoraan "siis mun viiskuinen luulee että oon sen joku palvelija, kokoajan valittamassa jotaki, ja kun saa kahvin eteen, ni tietty sil on nälkä ja märkä vaippa." puuh. hää vissii luuli että poika ottaa heti vauvana eväät ite kaapista ja lähtee inttiin kotoa vikisemästä ja vaatimasta. nää kaikenvalittajat pääsee kyllä äkkiä mun hide-listalle.

pointtini oli tässäkin vaan taas se (mistä jo ehdin vissiin eksyä), että miks asioista pitää tehdä aina hirveetä vastakkainasettelua? keskustelunko vuoksi?
nämä jaot vituttaa tänään:
heterot/homot
lapselliset/lapsettomat
koiralliset/koirattomat
olisko muita? mä pystyn ottamaan vastaan kritiikkiä ja vastakkaisia mielipiteitä. mutta en vihaa/moralisoi/dumaa lapsettomia, koirattomia enkä heteroita. ne saa ihan elää omaa elämäänsä niinkun lystää. kattokaa se täällä maailmassa vissiin on pointtina. että tekee elämästään just semmosta kun tykkää, jos joku ei sun valinnoista tykkää, ni anna olla. huilujen haistattelusta tulee vaan kaikille sit paha mieli, loppupeleissä ainakin.

kun ei ne aina ne toisenmieliset ole niitä vääränmielisiä. kah kun jokaisella saa olla oma mielipide. tottakai saa blogiteksteistä provosoitua ja vastineita kirjoittaa, mutta jotkut asiat saattaa olla ironiaa ja sarkasmia. mua ainakin hymyilyttää tuo alkuperänen kirjoitus. ja ihan naurattaa moni sen perässä oleva kommentti.

ihan kysymyksenä vielä tytön kommenttilootassa esiintynyt asia. loukkaantuisitsä jos saisit kutsun häihin, jotka on vaan aikuisille?
a) musta se ei ole lasten dumaamista ulos perhejuhlista, eikä mitään ikärasismia. se ei ole sun lapsien vihaamista, eikä erottelua toivottuihin ja ei-toivottuihin henkilöihin.
b) jokainen saa vissiin toivoa omilta juhliltaan mitä haluaa, ja toimia (lähettää kutsut) sen mukaan.
c) musta on vaan ajattelevaista, jos lapset ei tule juhliin jossa tod.näk. naukkaillaan viiniä, koska sinne ei lapset kuulu
d) perhejuhlaan olis kiva ottaa lapset mukaan tietty, eikä kenenkään tulis loukkaantua jos lapsi vaikka vähän parkasee just sun häissä. huomaavainen äiti vie lapsen ulos kirkosta parkumaan, jossei ikätaso kuuntele järkipuhetta eikä ymmärrä käytöstapoja. muuten sihistään "muumiloota, muumiloota" lapsi vaikenee ;)
e) musta on kiva mennä joihinki juhliin myös ilman lapsia.

kaikki käy siis mulle.
ja jahka mun oma päivä joskus koittaa, lapset on tervetulleita kello 19 asti, sitten korkataan viini, ja lasten on syytä lähteä nukkumaan. sopi se vieraille tahi ei. mun päivä, mun toiveet. piste, aamen ja halleluja.

ruttu!

voi video tota nelivuotiasta. se on niin helmi penska, hyvässä ja pahassa.
onneksi se on niin pirun nätti likka, vois muuten tulla hankala elämä noin vastahankasen luonteen kanssa.
puuh.

en ymmärrä miten jollakulla voi olla asia niin nurinpäin. suht joka päivä. se on aina erimieltä, olis aina halunnu jotakin muuta kun sitä mitä on tarjolla.

se vilpittömästi kertoo että "tää ruoka on aika pahaa, mut syön sen kummiskin." (kasvatus!) se olis halunnut paahtoleipää siinä kohtaa kun leipä on jo voideltu. se olis ottanu viilin siinävaiheessa kun puuro on pöydässä. se kinaa ja riitelee joka ruoasta, tai ainakin sillä on jotakin sanottavaa. se olis halunnu just sen sadun joka on jo nukkuvan veikan kanssa samassa huoneessa, tai sen lastenohjelman joka on lainassa naapurissa. tai sen mekon joka on pesussa, tai ne pikkarit jotka on liian pienet. tai sen lelun joka on veikan kädessä. tai apua kun en voi sitä antaa, tai ei apua kun tarjoan. se saa riidan aikaan jopa tussikynien tai pomppivan wc-paperirullan kanssa.

luulis että se on syntyny pers edellä tähän maailmaan.
luoja, anna mulle pitkä pinna, että osaan olla rauhallinen vaikka neiti oppositio pitää mekkalaa, päivittäin, useita kertoja. että osaan politikoida oikein sen kanssa, ja pitää rakkaudelliset rajat. ja antaa tarvittaessa siimaa tommoi vastarannan kiiskelle.

yks päivä ruttu oli kauhuissaan kun mami karsi siltä jonkun etuuden. "kun en tiennyt että ohjeita pitää noudattaa. en tiennyt että ootte tosissanne." jep. vai niin.

mutta.
se on vilpittömän huumorintajuinen ja hoksaava natiainen. sillä on hauskat jutut, tarttuva nauru ja söötti hymy. se rakastaa täysillä ja vilpittömästi kaikkia läheisiään. se kertoo sen usein.
"mä just rakastan tota spanielia, ja vanhaherrakoiraa. tot yhtä mä en nii rakasta, ko se varasti multa pullan. (kaksi vuotta sitten, miten se voi sen muistaa edes!) se lohduttaa veikkaa kun veikan pää kolisee. rakastaa sitä hurjasti. se kyselee siskostaan kun se on poissa, ja nauttii tyttöjenjutuista mitä sisko sen kanssa puuhaa. se rakastaa mamia, ja ikävöi sitä hirveästi kun se on töissä. puhumattakaan siitä vilpittömästä ihailusta jota mä saan osakseni. se tykkää l- ja m-tädeistä. arista. hengellisestä äidistä. se värittää, piirtää ja lukee mielellään. tekee palapelejä. leikkii veikan kanssa.

se kyselee mahdottomia ja mahdollisia. se ihmettelee missä tissit viipyy, vaikka hän on nyt niin kovin kasvanut. se pitää pedantisti kiinni sunnuntain kaakaopäivästä. hermostuu jos tarjoaa namuja muuna kun namipäivänä. saa pska-potkuraivarit jos luulee ettei esmes hampaita meinata pestä.

onneksi en näe tulevaisuuteen, ja kyseisen neidin murrosikään jo nyt.

toisaalta yhden tutun lapsi oli 3-4vuotiaana äärettömän raivokas ja hankala. ja murrosikäisenä äärettömän tasainen. siinä olis ruttunaamalle hieno kehityskaari tuommoinen, sanon minä.

toinen jalka menossa

hommat etenee.
muutosvastarintanen ja turvallisuushakunen mama alkaa kääntyä muuton suuntaan.
muut on luontevasti fiiliksissä. kohta minäkin. luulen.

nojoo.

oma piha ja sauna kuulostaa kivalta. ja se että esikoinen, sit melkei 16v. sais oman huoneen.
ja kotihan on siellä, missä sydän on. meniskö mun sydän tänne?

että siinä se olis. alkutekijöissään. hieno kivikasa. materiaalit haluan valita itse, maksoi mitä maksoi. omien valintojen kanssa mun rappioromanttisilla huonekaluilla saadaan ihkauudesta asunnostakin semmoi sopivan karhea. uskon mä. eiksnii?

ne on hengis kun ne huutaa.

jostaki syystä noi mun kaks nuorimmaista on tosi melusaa sakkia. muru ei siihen aina o kovin tyytyväinen. ko pitää aina huutaa ja kiljua. me yritetään ohjata suurin melu- ja riekkusaaste pihalle, mutta kyllä sitä kotonakin piisaa. välillä, valitettavasti.

pari kohtaa on semmosia missä oon tyytyväinen kun ääntä oikeesti niistä lähtee.
a) jos ne leikkii kahdestaan omassa huoneessa. (ne toisaan leikki kahdestaan tosiaan jo!) silloin pieni melusaaste kertoo että hyvin menee, eikä "pahuuksia" olla tekemässä. muut äidit huomio. jos kaksi tai useampi lapsi touhuaa hiljaa omassa huoneessaan, yleensä siellä on vähintäänkin töllöntyöt meneillään, jos ei jopa jotakin ihan hengenvaarallista.
b) lapsen komean ilmalennon jälkeen, kun oma sydän lyö kaks tyhjää, on eka hyvä merkki jos penska huutaa. näin opetti terveysneuvonnan täti, ja oma äiti aikanaan. kyllä. se on tajuissaan, ja refleksit kunnossa.

eli penskat on hengissä kun ne huutaa. tietää lähiömutsi.

plussat ja miinukset

mutsi käski tehdä plus - miinus-listaa kun tulee isoja päätöksiä eteen.
kas tässä:

vanha:
+ fiilis, ystävät, sijainti
- pieni koko, epätaloudellisuus, tuleva putkiremontti, tontin vuokrankorotus

uusi:
+ taloudellinen ratkaisu,  isot tilat, sauna, piha, remonttivapaus
- sijainti, sosiaalisen piirin uudelleen rakennus

näh, enemmistön päätöksellä koetettiin uutta. (muru, esikko, ruttu plus puolet minusta.)

meillä on ollut myös parisuhteessa "hiukka" kriisin paikkaa.
vastaava lista:
+ hellyys, huumorintaju, kemiat, luotettavuus, hyvä vanhemmuus, suutelutaidot (ynnä muut), ruoanlaittotaidot, silmää miellyttävä ulkonäkö, siisteys.
- horatiomaisuus, ehdottomuus, kyvyttömyys puhua ristiriitatilanteissa.

näh, pidän ton.
kuitenkin. siltikin. vaikka koville ottaa joskus.  toisinaan sitten taas ei. koska haluan. ton. just ja ainoastaan ton.

- tekstailin yöllä.
- ai, kenen kanssa. 
- ärrän. 
- aijaa. no eipä huoleta. siitä ei ole mulle vastukseks.
- (naurua) ai mitennii?
- ei vaan ole. harvasta on, en ole huolissani.
- kulta, ei kenestäkään ole sulle vastukseks. ikinä. ollenkaan. 


niinpä. tiedän. 

"mamma!"

voih!
mulla on semmoinen pieni nukke, joita muilla oli lapsena. vihdoin oon saanu semmosen.
mutta tää ei makaa paikallaan ja auo ainoostaa silmiään.

se juoksee mun perässä, etsii mut puistosta, tulee syliin.

ja huutaa monotonisella äänellä "mamma! mamma!"
ja ilahtuu vilpittömästi, kun mä ilahdun niin vilpittömästi.

voih!
se on n-i-i-i-i-i-n maailman hellyyttävää!
ja se alkaa sittenkin puhua muuta kuin pingua! *

(pojan sanavarasto on ollut puolen vuoden ajan jo: anna, äithii, hauva, pää, tää. nyt tulee sujuvasti yhtäkkiä lisäksi: mamma, ma (=mami), tette (=ruttu), nenä, pipi, vaapaa (varpaat), puuo (puuro), pa (pastilli).

* esim. ruttu kompastui omassa huoneessa. ja sit se alkoi itkeen. kysyin että mitä kävi, niin poika sit esitti mulle sujuvasti tapahtumat. osoitti ruttua, puhui pingua, heitti lipat lattialle, ja esitti itkevänsä, puhui lisää pingua siskoa osotellen. ja sitten kävi halaamassa ja lohduttamassa siskoa.

ison äärellä. musta vai valkoinen?

täällä on pohdittu isoja asioita.
niiden äärellä mun uusi pöytä kotiutui. (kiitos ihanaiselle serkullepakettiautoavusta!)

"jumalauta. se on keltanen!" sanoi muru.

 

"siitä puuttuu enää jotku hippikukat." se sanoo. 

ei puutu. enää.

ihana pöytä! maalata se täytyy. mitäs sanotte, valitaanko musta vai valkoinen?

voi pettymyksien rovio

itkuhan siitä tuli.

ei mun veriarvoissa ole mitään vikaa.
"mitä sä nyt meinaat tehdä?" kysyi neuvolantäti.
- no tyydyn vissiin oleen vaan hullu. ja koitan elää sen kanssa. ei muu auta. koitan syödä enempi, ja sählätä vähempi.

antaa olla.
kunhan kuula pysyy kasassa, niin kai kroppa tulee perässä.
kunhan kuula pysyy kasassa....

persoonat

meitä kun on tässä asunnossa kaksi suurta persoonaa, niin aina ei sovita samoihin tiloihin. viimeviikon ollaan lasten kanssa lietsuttu ympäri kyliä. ja kyllä on lomasäät ja meininki ollut!

ollaan käyty suokissa, torilla, ostoksilla, puistoissa, kavereilla, uimarannalla. helsinki on ihana lomakaupunki!
(sen lisäks mä olen käynyt pussikaljalla tuomiokirkolla ja ihan ravintolassa syömässä!)

- löydettiin uus uimaranta tuosta läheltä. varjoisa, pieni, matala, rauhallinen. muksuja on helppo siellä kaitsea. mun uusi suosikkiranta. 10.6. vippasin sinne talviturkinkin. oli aivan ihanaa!

- poikuli on oppinut syömään itse, tapailee sanoja, ja puhuu omaa hassua kieltään. hyvin osaa kertoa mitä on sattunut, kysellä ja selittää, vaikka sanoja on edelleen se about viisi. se syö itse, ja avustaa pukemisessa. syö tuttia enää unilla. ihanasti on myös uhma tulossa. huuto on hirmuinen jos ottaa sen pois ruokapöydästä, ammeesta tai se jotakin itselleen haluaa. siis todella hirmuinen. on siinä kans yks persoona lisää tähän soppaan. hurja leijonamies.

p.s.

p.s. joiltain menee ruokahalu kun ne pahoittavat mielensä. miten se syömiseen liittyy? nälkä on nälkä. se millä paha olo oikeasti lähtee, niin suojakatoksia rakentamalla. kaikkein paras keino unohtaa kaikki väärinkäsitykset ja hölmöt sanat ja aloittaa uusi päivä niinkun eilistä ei ollenkaan olisi ollutkaan. tehdä vaikka toiselle voileipä.
*tuomas kyrö - mielensäpahoittaja*

oonko sittenkin sairas

googlettelin eilen kilpirauhasen toimintaongelmia ja sen liikatoiminta oliskin vähän liian hyvä mätsi.
basedow on se nimeltään.
kaikki oireet täsmää.
hikoilu, painonlasku, uniongelmat, hiustenlähtö, rytmihäiriöt, lihasheikkous, silmien kuivuus... jopa ahdistuneisuuden tunne.

hmmm.
paastoverikokeesta selvisin pyörtymättä. tosin pyörämatkalla repes varpaat kun ne osui yhteen heinikossa piileksivään rautaputken pätkään.

maanantaihin saakka täs jännätään sit. oonko hullu vai sairas.
sairaus olis kivompi vaihtoehto kyllä. sit vaan radioaktiivipurkille ja oireet kuriin.

vttu 44

iltapaino.
vaatteet päällä.
tartteeko sanoa enempää?
vitun kroppa. haista paska.

huomenna paastoverikokeet aamulla.
(varmaan tosi hyvä setti sekin. paasto. mulle. kyllä.)

vanhoja

mä siirsin vanhasta puhelimesta kuvat talteen koneelle, ja ihan itkua tihersin. tiiättekö, puhelimella tulee äkkiä räppästyä tosta vaan, ja laatu on aika huono, mutta asiat kuvissa aidoimmillaan.
TJEU:

mukana lahna, kalastavat naiset, rakkautta, ruttunaaman hassutteluja, singstarkoira, onnistuneen hedelmöityshoidon tulos ja  paljon muuta.
oih ja voih. mama sydän eletty elämä.

"nyt mä en kestä enempää!"

eilen oli vatsa niin kipeä että itku meinas tulla moneen otteeseen.
pari hetkeä pihalla muksujen kanssa tuntu siltä että "nyt en kestä enempää!"
vippaan ne sisään murun hoteisiin ja painun sänkyyn vikisemään.

mikä jumalavita siitä on, ettei semmosta osaa tehdä? 

oli tosi kiva päivä, jos laskee pois sen saamarillisen kivun, kuvotuksen ja vessassa ramppaamisen.
paino rytisee alaspäin niin että pian oon ihan oikeesti ihan totaalinen nälkäkurki, ja siltä tosiaan näytänkin jo. vituttaa, mutta minkäs tässä mahdan. yhtään enempää ressiä en siedä. kärsitään tää nyt ihan pystypäin. ja ajatellaan positiivisesti. ei tääkään nyt koko elämää, ei edes koko lomaa kestä. piimää naamaan, ja naama hymyyn.

oltiin lasten kanssa ulkona eilen, hyvässä säässä niin paljon, että hereilläoloaikaa sisätiloissa jäi maksimissaan kans tuntia. oli hieno päivä. meillä on ihana piha, ja ihanat puistot.

p.s. esikoinen rulaa. keskiarvo tirpan vajaa ysi, mihin se toki oli hieman pettynyt. yli ysin se koittaa sen hilata, että voi sit rauhassa valita mihin lukioon menee.
ja se on ilmeisesti valittu ilmeisesti piirin edustusjoukkueeseen.
pisteenä i:n päälle, se lähti pelaamaan tänään naisten edustusjoukkueen peliä. ensimmäistään. ainoona niiden joukkueesta. kutsu tuli eilen, ja hää otti sen vastaan. mitenhän se mun pikkunen pärjää isojen naisten rymistelyssä*? se on kuitenkin vasta 14. valmentajan mielestä on hyvä oppia pelaamaan kovaa, ja ottamaan vähän hittiä. ja onhan se niin, mutta mammaa jännittää. ja vähän liikuttaakin. ammattilaisuransa kyseiseltä pelipaikkakunnalta aloittanut vaari läks tyttöä peliin viemään. vaari on varmaan kans ihan liikkis siellä.

* se on saanut paljon positiivista palautetta siitä että se pelaa niin kovaa. oikein ja kovaa. ne on treenanneet muutaman kerran naisten kanssa samaan aikaan, ja tässä tulos. 

p.s. 2. jouduin tuomaan tuolit kotiin ekan maalikerroksen jälkeen, koska maalaustilassani (pihalla) lentelee siitepölyä ihan liikaa maalaushommia ajatellen. "noi on tosi paljo hienommat ku esimerkiks pinkit tuolit.", sanoi ruttunaamakin. itsen tekis mieli kiljua ilosta! HIENOT TUOLIT! nyt odotellaan josko muru vaivautuis hakee mun huudosta kuudella eurolla bongaaman ruokapöydän.

subakuutti

subakuutti vatsatauti.
että mä aina kärsin nää oksupoksutaudin seuraamukset subakuutisti.
ihanaa ettei oksenna kyllä. vatsakipu vaan on yhtä helvettiä. joka kerta kun asentoa vaihtaa, tuntuu että joku tunkee kuuman veitsen sisuskaluihin.

muuten loma on alkanut kivasti.
soitin murulle duunista ennen kotiinlähtöä kun hommat oli klaarit. siksi että mua on vaivannut muutama asia, ja halusin purkaa ne ennen lomallelähtöä. kivempi alottaa loma puhtaalta pöydältä.

sitten käytiin mukuloiden kanssa ostamassa kesähattuja, ja mulle uusi neuletakki ja puhelin.

sitten vielä pizzanleivonta, leikit naapurimuksun kanssa. ja mammalle illalla yksi kuiva omenasiideri ja hyvä kirja. ja murun lämpimään vartaloon kiinni nukkumaan. ihanasti alkoi loma.

nyt vaan pitäis sitten yrittää pitää rentoudesta kiinni.
vähän takaraivossa kaivelee ettei ole "mitään tekemistä", mutta eiköhän nää päivät täyty. hiljaksiin.

onhan täällä falkulla, suomenlinna, korkeasaari, pihlajasaari.
puhumattakaan lähiön puistosta, uimarannasta ja metsistä.
säätkin näyttää alkuloman osalta hellivän. jes!

rauhallisia päiviä, rauhallisia hetkiä

se rutun oksupoksu osui aika hyvään saumaan. minneen ei päässyt, oli pakko pysähtyä. se jäi jotenkin päälle.
vaikka tuntu kurjalta hömöttää kotona koko viimeviikonloppu, niin se muistutti mua tärkeestä asiasta. meinaan, ai niin, eihän tässä ole mihkään kiire, valmiissa elämässä. mulle kaikki tarpeellinen on täällä. kotona, näissä ihmisissä. näissä tavallisissa tekemisissä.

me on piirrelty ja leikitty.
mä oon maannut lastenhuoneen lattialla kattelemassa kattoa kun muksut leikkii.
oon lukenut merenrannassa yksin.
oon lukenut sängyssä.
oon lenkittänyt koiria rauhallisesti kävellen.
oon jutellut puhelimessa ystävien kanssa.
oon syönyt yksin karkkia.

sisällä on joku rauha. 
vaikka ystäväni eilen epäili että "se juna meni jo, ja mama, sä seisot laiturilla..." en usko. kattokaa vaan.

enää yksi työaamu, sit laskeudun lomaan. aion ottaa rennoista kesäpäivistä irti sen mikä mulle kuuluu.
lomalla ei ole mitään tekemistä suunnitteilla, muuta kun rauhaa ja lepäämistä. ja olkoon se niin.

nyt on pakko ajatella itseä ja ottaa relasti.
aamen.