parempi perjantai

hyväpeppuinen nainen teki mulle iltapalaleipää.
virallinen valvoja seurasi toimintaa.

 tämä kaveri on mustis kaikesta hiissailusta, tai se haistoi hyvät leivät.

ihanan uunileipäsen ja rauhallisen illan jälkeen on hyvä sovitella yhteen tätä ihmispalapeliä.
vaikka sohvalla, kera romanttisen elokuvan ja irtokarkkien...
hyvä perjantai. hyvä.

kirpas ku järki lähti

kirpas kun järki lähti.

minä, kaikkien rahanpihistelijöiden äiti, repäsin visaa ja tili vinkui.
nyt on köpiksenmatkaa, uutta opiskelukonetta esikoiselle, työkirjoja itselle, talvikamat piiperöille ja vähän vaatettakin itselle.
hir-vit-tää.
nyt pitäis mennä tilille katsomaan mitä damagea olen oikeesti saanut aikaan.

kaduttaa jo hieman, mutta kerran tässä eletään, eikö?

naisen tuoksu

käytiin eilen romanttisesti ostamassa kannattimia ja hyllylevyä ulkovarastoon.
remppakaupan rullaportaissa nuuskin murun niskaa.

voi taivas ja helvetti!
joskus se pieni hetki riittää kertomaan kaiken.
mä en tajua miten joku ihminen tuoksuu niin hyvälle.
se osuu niin mun hermoratoihin se tuoksu.
pää menee sekasin ja koko vartaloa kihelmöi.

illalla se vielä kyseli mitä ihmettä mä niin autuaana hymyilen.
- sua. vastasin.

emmä tarkottanu..

no haloo.
emmä tarkottanu tätä kun sanoin että arki saa tulla perheeseen!
ihmeellistä touhua.
penskat natisee kun vaatteet on väärät.
kundi kusee housuun. ruttu puskaan ja vaatteilleen.
pikkukoira kusee nurkkiin.
kotihommat jää esikolta jatkuvasti tekemättä.
kundi herää aamuyöstä kiljumaan.
mun päätä särkee jatkuvasti, vatsa on kipeä, eikä flunssa lähde ees saunalla, tervalla ja viinalla.
ruoka on kaapista loppu. kauppaan ei jaksa.
rahat on tililtä loppu, kaikkea tarvis, eikä töihinsä jaksais mennä.

no. hyvä ja hellä parisuhde kannattelee mua kaaoksen keskellä.

kun sanoin että arki saa tulla, niin tarkotin sitä kivaa arkea.
kivaa. kuulitko.
mene pois paha arki, mene pois!

paitsi tukka

nii. onhan mulla tää tukka.

tasapaksuun ylikasvaneeseen "vaaleanruskeaan" reuhkaan piti saada vähän rokkia ja rouheutta.
toisen korvan takana on kymmenisen 45cm pitkää lisäkeraitaa. sävy; perfect.
nerokasta!
tästä saa tykkätä.
oloni on vähän hippi ja rokki. 
ja himpusti cool.

mä meen lakkoon

"mä joka päivä töitä teen.
ja joka ainoa aamu kahdeksaksi meen.
sen kaiken teen mä siksi vain,
jotta kulta sä jaksat
olla mun omanain."

huhuu.
töitä, töitä, töitä.
ei siinä.

mut jumankekka en tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa?
poikanen on alkanut kussa taas housuun.
esikoinen vetää hermoa ihme asioista.
ruttunaama kolas hampaansa rikki.
murussa haisee pms.
yks koira on tuhannen sekasin.
ja noi saatanat junatyömaalla poraa, poraa, poraa, poraa. ja poraaaaaa!
siis jopa klo 20 asti joka helvetin ilta.
nyt oli autonkin päällä räjäytyspaskaa ja yhteydenottopyyntö.

asunnon seinä on halki.
tää kämppä sotkeentuu kuin ittekseen.

helvetti. tänkö vuoksi käyn töissä? ja raadan itseni paskaksi?
että saan kusta, kiukkua, rikkinäisiä hampaita ja tota saatanan mekkalaa?

oh thank you. but no thank you.
vittu mä meen lakkoon.

kommunikaatio-ongelmia

penen seinältä luin että suurin ongelma parisuhteissa johtuu kommunikaatio-ongelmista.
oh really?

tänään tälläistä:
Minä: - kiitti kulta että laitoit mulle eväät huomiseksi!
Muru: -täh?! vittuileksä mulle?

Minä: - no en.

huoh.

hei arki!

ihana arki,
saat tulla perheen perustoimintoihin taas,
mutta älä parisuhteeseen tule.
tässä siirappisotkussa on ihana lillua.

kettu

hemmetti!
mä joskus nään enneunia.
sit mä tiedän aamulla herätessä oliko uni "tavallinen" vai ei. tuleeko ne asiat tapahtumaan.

eilen lenkillä tuli mieleen yks enne-tyyppinen-uni jonka oon nähnyt about viitisen vuotta sitten. siinä mulla oli kaksi setteriä, tumma ja vaaleankirjava, ja sitten mulla oli kettu.

kah. nepä koirat sain. puolisoni myötä.
tosin rotu meni feeluun. tumma ja kirjava koira ovat setterien sijasta seisojia,
mutta eihän ihmisellä voi olla kettua lemmikkinä..?

vai voiko?
mä tiesin!
(once again.)

urheilujuhla

sattuneesta syystä olin tsiigaamassa vaahteraliigan finaalia eilen. siis jenkkifutista. laji, jonka naispuolista sukulaista olen joskus pelannut, eli jotakin tajusin ehkä, mutta mitään emootioita mulla ei peliä kohtaan ollut.

alkuun.

kuumenin pelin edetessä ihan satasella (ja ei! sillä ei ollut mitään tekemistä trikoopeppuisten miesten kanssa!) vaan pojatpa rakenti sellaisen jännitysnäytelmän, että tätä keski-ikää lähestyvää sub-urbia melkein joutui elvyttämään siellä. ei meinannut pumppu kestää moista ollenkaan.

kah kun lopussa suosikkijoukkue oli muutaman pinnan tappiolla, ja tokavikalla yrityksellä, 7 sekuntia ennen pelin loppua, jäivät 5cm maalilinjasta, niin sydäri oli taattu. ja ne perhanat vielä siis sitten voittivat pelin.

huoh.
mietin vaan että tarvitaan defibralaattori mukaan himpuloiden mahdollisissa tulevissa ratkaisupeleissä. mikäli niistä urheilijoita tulee.

"joo.tai sä sit jäät aina himaan." sanoi muru.
nääh.

olipa meinaan siistiä!

naisen kengät

kävin ulkoiluttamassa eilen mun uusia blowfishejä. hitto mä oon ihastunu noihin kenkiin! ne on niin mun näköset, ja jalassakin tuntuu hyvältä.
(mullahan on samaa sarjaa talvisaappaat, mattanahkaa, polven yli melkein. nää kun oli heppo.fi:ssä alessa, ne oli pakko-pakko-pakko saada!)
huoh. kanvasia, pyöreäkärkiset, ryppyvartiset. ei voi enempää toivoa!

hämyisässä illassa kattelin fiilareissa vähän peliä, ja sitten noita kenkiä,
ja murua tietty!

p.s. olipahan peli! kohta kerron miksi mun lapsia ei laitetakaan urheilua harrastamaan, sittenkään. pliis. 

palapeli

me ollaan ihmispalapeli.

kaksi osaa, jotka sopii yhteen. täydellisesti.

miten päin tahansa osat sovittakaan. 

paketin nouto

nyt mä starttaan noutamaan yhtä rakkauspakkausta lentoasemalta.
hullukurista että jännittää, vaikka ollaan jo muutama vuosi oltu yhdessä.

jaigs! mitä mä laitan päälle? laitanko ripsarii? (mitä jos alan pillittää?)

omg.
mä oon rakastunu.
taas.

kodin säännöt.

- pippeli, kakka, pissa, paukku... ja... ja ... toi piaru.
luetteli pikkumies.
- mitä sä puuhaat? kysyn minä.

- no höh! puhun vessajuttuja! kun mehän ollaan täs vessas nyt.

jep jep.

- mä aion noudattaa tän talon sääntöjä, se kertoo.

nii nii. me on sovittu että vessajuttuja puhutaan vessassa. se on tosi kiva että sä noudatat sääntöjä.

ikuinen kadotus

voi jösses.
tulin vaan kertomaan että kyllä! niinkun pojat pienenä mua pelotteli, juoksuhiekkaa on olemassa. nyt tiedän. samoin huomasin omakohtaisesti että a) kaljanhimo voi johtaa ikuiseen kadotukseen ja b) kaikkia sääntöjä ei ole tehty rikottaviksi.
eilen illalla kävi nimittäin seuraavaa.
teki mieleni tummaa, alkoholitonta nikolai-olutta.
läksin läheiselle huoltsikalle sitä hakemaan.
oikaisin suoja-aitojen läpi, ratatyömaan poikki. (joo, joo siis sinne minne ei saisi mennä.)
muutama sata metriä meni kivasti.

sit lumpsahti.

oi, se villi tunne kun jalka vajoaa puuron oloiseen massaa, jonka sisässä ei pohjaa tunnu!
kiskaisin paniikissa jalkani irti, huomatakseni että tukijalka vajosi seuraavalla askeleella vielä syvemmälle.
mössö nieli mun kengän.

jotenkin räpiköin sieltä reidensyvysestä puurosta metsänreunaan, jossa mulla meni vartti hihitellessä ja pohtiessa mitä kautta pääsen sukkasilteen kotia. tosin kurottelemalla viimesimpään koloon sain kengänkin loppuviimeeks pelastettua vellin sisältä. mutta ei sitä voinut jalkaan laittaa, kun siellä oli kaksi kiloa mutavelliä sisällä.

nauratti hemmetisti kun ajattelin, että siinä se entinen lähiömutsi uppoaa kuravelliin niin ettei hiustupsuakaan jää näkyviin. katoaa iäksi.
ja minkä vuoksi?
yhden kaljan takia.
ja vielä alkoholittoman kaljan!
o_O

hiljasta

tällä äitysvuosien kokemuksella tiedän hyvin että kun on liian hiljasta, niin jotaki veikeetä on meneillään.
-ruttu! mitä siellä tapahtuu?
- mä luen lego-ohjeita.
- aha! mitä bami tekee?
- en tiä.
- äääst. voi saakeli. bami! mitä sä teet?
- en mitään...
[kipasee yläkertaan]

- ei jumankekka. mitä sä puuhaat?
- en mitään.
- mitä sä oot tehny?
- en mitään. tai laitoin mä noita.
[osottaa pinkkejä rexonapurkkeje]
- ai mihin sä laitoit niitä?
- no tänne kainaloon.
aha.
[pakenee toiseen huoneeseen repeilemään.]

jeesus tätä touhua. onneks laittoi oikeeseen osotteeseen.
vinkeä tuoksu, etten sanois, noin kolmevuotiaalla pojalla, toi tyttöjen deodorantti.

sävy 6, vaaleanruskea

että jep.
kotivärjäys kunniaan! 
päivitetty syysväri, ei vissiin ihan mitä tilasin...
vai näkeekö joku muu sävyä vaaleanruskea?

reps.
ja ei siinä mitään.
mun pään ollessa kyseessä ei näköjään ikinä tiä mitä tulee... 

hikka joka pysäyttää. eli nyt loppu dokaaminen.

tsättitreffien jälkeen keskustelin hetken siskon kanssa.
keskustelu oli jotenkin hilpeähkö.

M: aini. kuulitsä että faijas lopetti dokaamisen kun sille tuli HIKKA!!!! vittu että repeilin.

S: no syy sekin!

M: joo, se oli kattonu netistä että sillä on aivoverenvuoto, aivoveritulppa tai sappitulehdus.

siihen loppu. tänään se kokeili ottaa kaljan ja vanno ettei ikinä sitäkää josse hikka tulee taas

:DDDD

S: no oisko kannattanu olla kokeilematta.

M: hahhaha. se hikka oli sillä 10 päivää.
S: mahto raivostuttaa. itel menee hermot jo kymmeneen minuuttiin.... mut tiiätsä, pisin hikka on kestäny 68 vuotta!
M: joo, nii faijaki sano. siihen ennätykseen on nii paljo matkaa ettei se jaksa yrittää sen rikkomista.

että näin. joskus se voi olla vaikka vaan hikka, joka pysäyttää.

unia

hassua.
näin pitkästä aikaa vauvaunia.

hoidin vekkulin näköistä vauvaa. se oli jotenkin liikuttavaa. vauva oli niin läheinen mulle, mutta ei mun oma. tiesin että se on vaan hetken lainassa.
tiesin unessa myös kenen se on.
ystävän jolla on nyt elämässä kaikenlaista myllerrystä.

tiedän että sen asiat loksahtaa kohdalleen. joskus elämä vaatii kovaakin myllerrystä jotta asiat loksahtaa kohdalleen. ikuisella optimistilla on varma usko siitä että asialla on tapana järjestyä. isoista asioista luopuminen tuo aina jotakin uutta tilalle.
se on kohtalo.
joskus pitää vaan jaksaa odottaa niitä parempia aikoja.

kuvailin vauvaa mun ystävälle, ja se sai melkein kohtauksen. aivan kuin hän pienenä.
pyöreät ilmeikkäät kasvot, suuret siniset silmät, selkeät kulmakarvat kolmikuisella, paksu, pitkä tukka. tyttö se on.

siitäs sen saat.
et ihan vielä, mutta joskus. ja mä hoidan sitä. ainakin tovin silloin tällöin.

enneuni. rauhoittava tieto siitä että asiat järjestyy just niinkuin pitääkin.
hyvää syntymäpäivää sä läheinen, kaukainen.
tänään nähdään. ja mä halaan sua pitkään.

tsätti

voi hiis!
mulla on tsättitreffit illalla elämäni rakkauden kanssa.

hassua että jännittää ihan.

"älä sä nyt tuu tänne"

"älä sä nyt tuu tänne. ku mä osaan itteki."

jep.
mä kun en kotitöistä periaatteessa maksa, mutta musta on oikeutettua antaa rutun siivota esikon jättämä keittiökaaos, ja pistää esikko maksamaan sille. eiks nii?
kaks egee ni tyypit on sujut.
mun apua ei kaivattu.

ja näin hoitu kanttarellikastike tänään.

näillä ei sit ole peukalo keskellä kämmentä keittiöhommissa aikuisenakaan.
sen takaan.

creator

fiksumutsi kävi apteekkireissulla cittarissa.

kas taas yks lego creator muutti meille, ja tälli jumitti siihen.
mä vaan ihailen sen kärsivällisyyttä ja insnöörintaitoja. lahjoja jotka multa täysin puuttuu.

nyt kuitenkin pieni tauko legoilusta, muksut tekee mulle kanttarellikastikkeen. pitää vähän valvovaa silmää näyttää keittiöönpäin.
ei pöllömpää saikuttelua tämä. toisaalta.

hengittäminen

nonni.
mun vuoro saikuttaa.
eilen illalla vielä tuumin että kyllä se yö flunssan pois korjaa, mutta olis pitänyt arvata ettei se mihkään menny.
kuumetta ei ole nimeksikään, mutta poskiontelot ja keuhkot huutaa hoosiannaa.
eilen joudin nykäsee avaavia astmalääkkeitä kun ei henki kulkenut.
pelkäsin että joudun lähtee päivystykseen, mutta onneksi ne 2006 vanhaksi menneet lääkkeet vielä toimi.

haasteena tälle päivälle on "olla tekemättä mitään", ehkä onnistuukin kun en vaan pysty mihkään, enkä jaksa mitään. pulssi nousee kahteensataan jo yläkertaan kiipeemisestä.

p.s. ei ole esikoinen pierassukaan keittiön suuntaan. alkaa vituttaa. sen vertaa ei musta tänään ees marttyyriä lähde, että alkaisin ite tekeen sille kuuluvia hommia, ja siivoisin ton kaaoksen.

p.s.2 nyt on alkanu tälliä vaivata mamin reissussaolo (poika koko vkonlopun vetäny sellasia outoja pidätettyjä raivareita). hassua miten se on ookoo jos toinen on paljon töissä, mutta tämmöi reissu sekottaa selkeesti noiden himpuloiden pasmat. vaikka viikonloppuna tälli vielä dumasi mamin pomon tyhmäksi, kun pomo antaa mamille liian vähän lomaa."...se on ollu koko kesän töissä, eikä sillä ole ollut yhtään loma. viikko on kyllä AIVAN liian lyhyt loma..." se tilitti.*

* tuliaisia mamin ei kuulemma tarvia tuoda, koska just vähänaikaa sitten saivat mamilta tuliaslelut. ...muutenkin mietin mikähän tosta totuudentorvesta mahtaa tulla aikuisena. viikonloppuna se tuohtuneena pulttas kun "ihmiset ei todella näköjään ymmärrä mikä olis luonnolle hyväksi." törkeetä! *wirn. greenpeace ota koppi, tälli on tulossa!

"kaapista löytyy"-piirakka

...ja parempaa et ole saanut. tää on taas näitä "aletaan suhaa" ja "kokeillaan"-versioita, mutta onnistui!

2dl juoksevaa margariinia.
1dl hienoa ruokosokeria  
vatkaa
1 kananmuna
vatkaa
2dl jauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 2tl vaniljasokeria
sekoita
2 ruokalusikallista rahkaa
sekoita
1-2 dl jauhoja
sekoita

painele tämä vetelähkö mössö piirakkavuokaan. lisää päälle niin paljon mustikkaa ja vadelmaa kun ikinä kehtaat. ja ripsi päälle ruokosokeria sen verran kun ilkeät.
paista 175* uunissa kunnes huumaava tuoksu leijailee koko kämpässä.

hyvä ruoka, parempi mieli.

p.s. tää oli sopivasti himppasen hapan, ja sopi mielentilaani mainiosti.

kannattaa kokeilla.

jupinaa...

äääst.
tää on vissiin sitä kurjuuden maksimointia.

- älytön väsymys [x]
- päiväkodin peruttu keskusteluaika. [x]
- miinukset työtuntilistassa. [x]
- koiran päälle astuminen. [x] 
- pms. [x]
- flunssa. [x]
- raivoava pikkumies. [x] 
- flunssanen sama pikkumies.  [x]
- itkeskelevä eskarilainen.  [x]
- sateinen sää [x]

noooh. ei tässä mitään. onneks tästä suunta on enää vaan ylöspäin.

upeeta, mahtavaa.

slaavilainen melankolia ja muita rakkaustarinoita

oih, asuu mussa se ihana synkistelevä, villasukissa hiihtävä, ryssämummuhuiviin kietoutuva, kynttilänvalossa hiissaileva melankolikkokin.
vaikka mä usein vedän sähköjäniksen lailla paikasta toiseen, paljoa murehtimatta, nyt on syytä vetää villikset jalkaan ja peitto päälle ja antaa tilaa kaiholle.

muru on tuhannen kaukana. ollaan nyt erossa pitempään kun ehkä ikinä aiemmin.
aamulla molemmat herkisteli kun niin ikävä tulee. (karmivampaa olis toki jossei tulis ees!)

"Minä rakastan sinua, koko sydämestäni
Minä rakastan sinua, siinä kaikki
Minä rakastan sinua, koko sydämestäni
Minä rakastan sinua, siinä kaikki,
siinä kaikki."
  - sanois samuli putro.

"En anna takuita, nyt riskillä vaan.
Rakkaus saattaa satuttaa.
Muista, ettei vaihtaa saa,
jos alkaa kaduttaa.
Vie mut kotiin.

Vie mut kotiin uudelleen,
laita mun pää ja sydän paikoilleen.
Koske mua niin, etten voi enää unohtaa,
kuka on se joka minut omistaa."
- sanois jesse kaikuranta.
ja niin sanoi murukin.

lässytiläälää.
viikon erosta päivä takana, ja mä oon jo ihan tollo.

sinä kaukana

hei. sinä kaukana.
rakastan sua. todella.
ja tarkotin mitä sanoin.

kaikkea sitä.
joka sanaa.

ne, omat, yhteiset

ne.
nää.

tyypit.

reippaat tarhalaiset.
kauniit, ihmeelliset.
rankat,
rakkaat, kamalat, riiviöt.
älli ja tälli.
hassulit, apinat, kakkiaiset.
lämpöset, pehmoset, suloset.
huutavat, riekkuvat, raivostuttavat.

koko tunneskaala. mun maailman palapelin pienimmät, suurimmat osat.
mun omat. mein yhteiset.

mä rakastuin...

katsottiin unelmien poikamiestä, ja se kirvotti meit keskustelemaan rakastumisesta.

- öö, mä rakastuin sun persoonallisuuteen. sanoi muru.

sit mä repesin.
ja nauroin koko illan tolle.
ensimmäistä kertaa se jäi kiinni valheesta.

paskiainen.

miksi mennä...

... vaikka ravintolaan, kun on huippukokki ja mieletön tunnelma kotona?
ei miksikään.

ruoka oli niin hyvää että luulin että kuolin. ja jälkkäri vielä parempaa.
ei se yhteisen ajan määrä ratkaise, vaan laatu.
terkkuja ruuhkavuosien, lapsiperhearjen, mestaruustasourheilun, opiskelun ja työnteon yhdistämishelvetin keskeltä.

ei huono. ei.

perseidit

yhtään lentoa en saanut kameralle, canonissa ei riittäny draivi.
tämä kuva muistona viimeöisestä liikuttavasta taivaan tarjoamasta näytelmästä.
kymmenkunta tähdenlentoa näin kello kahden ja kolmen välillä.
toivoinkin. jotakin
huoh.
oon vähän vaikuttunut.
tai paljon.

leijonapoika sairastaa

onneks on sohva, villapeitto ja siskot.
hiis.

käännyn sun puoleesi herra steiner

ai jestas.
sain angstit heti aamusta hesaria lukiessa.
kotikuntani meinaa tehdä "hieman" leikkauksia koskien perusopetusta.
ei käy.
oon itse käynyt koulua lama-aikana ja se oli aikamoista saissea.
varsinkin itä-helsingissä.
opetuksen taso oli mitä oli, ja ruokakin oli kamalaa. aika turvatontakin meininkiä, muistan.

nykyisessä asuinkunnassani kaavaillaan kolmenkymmenen oppilaan luokkia, ja sitä että jos opettaja sairastuu, ei sijaisia palkata, vaan yksi opettaja huoltaa sitten kuudenkymmenen oppilaan luokkia. tukiopetukseen, eikä erityisopetukseen ole varaa. ja koulunkäyntiavustajien toimia lakkautetaan. ja mitähän skeidaa mahtaa sitten ruoka olla? samoja jänteillä jatkettuja lihapihvejä kun meillä aikanaan? luista kanaviillokkia? vedellä jatkettua keittoa?

kyllä se taas vaan on niin, että mä käännyt kouluasiassa herra steinerin puoleen. toki aion kirjoittaa opetuslautakuntaan tässä, ja kysellä steineristakin miten asiat siellä aiotaan hoitaa. steinerillä vaan tietääkseni on oman yhteisönsä tuki takanaan eri tavalla. tän päivänen hesarin luku ajoi mut vaan nyt siihen ajatukseen että perhepoliittisissa neuvotteluissa alan lobbaamaan steinerajatusta ällin ja tällin koulumuodoksi. on se nyt hitto.

ainiin. toki kuntamme äänitorvi ilmoitti ettei tilanne nyt yksinomaan koske koululaitosta, vaan joudutaan rajusti säästämään myös varhaiskasvatuksesta ja sosiaalitoimen menoista.
no wautsikiwau, sehän on lohdullista kuultavaa.
vanhemmat on kuulemma kirjelmöineet että suostuisivat mielihyvin veroäyrin nostoon, jotta koulunkäynnin laatu turvattaisiin, se ei päättäjien mielestä kuitenkaan auttaisi.
-ai kui nii ei auttais? en ymmärrä. 
onha tää nyt taas ihan pehvasta.

aion metsästää perseidejä

vähän on menny aamuyöt valvomiseksi viimeaikoina. [hiton kierteellä oleva kroppa.]
nyt laitan ihan kellon soimaan keskellä yötä.
sillä;
oon virittäny kameran ohjeiden mukaan. asettanut kiven pihalle kameran jalustaksi.
haluan nähdä yöllä persidejä. ja kuvata.

tähdenlennot on niin kauniita.
niiltä toivoessa oon saanu lapsen.
ja tän parisuhteen.

pitäkää peukkuja että saan filmille jotakin.
jos en, niin saatan silti toivoa.
jotakin.

poika puhuu hassuja, ja sairastaa kanssa

"voi mamma -pieni rakas." - ai oon.

"mä osaan lukea, laskea ja liukua." - aha, tarpeelliset taido hallussa.

kundilla heiluu kuume 39,4 - 38,9 välillä. buranalla laskee kolmeseiskapuoleen, välillä. se valittaa ettei nää mitään, ja että polviin sattuu. pesun jälkeen laskin sen maahan, niin se vaan kaatuili ja huusi että jalkaan sattuu. 

kainalosta rintaan asti on ihottumaa, samoin nivustaipeissa. selkäänkin ilmestyi näppyjä.
mutsin ja yhden sairaanhoitajan kanssa diagnosoitiin parvo, tai vihurirokko, vaikka vihurirokkorokote ilmeisesti kuuluu normiin rokoteohjelmaan.

no, tiedä häntä. virusperäsiähän nuoki on eikä niille mitään mahda.
löhötköön sohvalla katsomassa olympialaisia siskojen kanssa. ja avaraa luontoa.

"mamma, mä taidan pelätä apinoita." - no, oota, tuun sun viekkuun.

sit mä pyyhin ripsarit poskilta...

toivottavasti mun kohdalla fiban tehnyt alansa ammattilainen tänään häpeää työpäivän jälkeen.
koin meinaan aikamoisen shokin hoitaessani omia asioitani.

mitään niin kammottavaa tilannetta meinaan en ole joutunut kokemaan.
ensin säikähdin, sitten iski pelko, sitten raivo + päälle ihana jälkipaniikki.

kamala tunne on kun tiedät ettet ole tehnyt mitään väärää. sitten syytellään ja säikytellään ja nolataan.
sitten sä mietit miten saat ihmiset uskomaan että olet oikeessa, ja tajuat ettet ehkä mitenkään. ja jos sua ei uskota niin seuraukset henk.koht elämässä saattavat olla hiukka fataalit.
sitten pelkäät että asian setvimiseen menee niin pitkään että lapset lähtee päiväkodista sosiaalipäivystykseen kun niitä ei haeta ajoissa. ja sitten mietit miten asian sopään selvität.

sit kun sä oot satakertaa asiaa selittänyt, itkenyt hiukan ja hokenut vittusaatanaa, sulle kerrotaan että on käynyt fiba, ja pahoitellaan kovasti.

sit sä menet ulos, soitat ystävälle ja itket niin että silmät meinaa revetä.
kysyin puhelimessa alkuun että "arvaa mitä mulle kävi?" -ei. se ei olis ikinä osannu moista arvata.
enkä mäkään. ikinä.
mä vaan yritin hoitaa mun asioita.

sit mä pyyhin ripsarit poskilta ja loihdin näpsäkän tekohymyn ja hain lapset päiväkodista.

p.s. omilla huudeilla en asioitani vähään aikaan hoida. piste.

realiteetintaju

aika yksinäistä on ollu.
millenium-trilogiaa paukuttelen menemään. se on mun mielenterveyden tae. on kyllä mukaansatempaavaa luettavaa.
töissä on mahtavuutta. just luin lehdestä kuinka joillakin on loman jälkeistä masennusta ihan,  (mm.supersaikuttaja joka jäi pois heti kun palasin työmaalle.) mä oon vissiin vaan tarpeeks pöpi tykätäkseni arjesta ja moisesta pienipalkkaisesta raadannasta, tai sitten siellä on vaan mun kaltaista seuraa.
tänään yks vanhempi herrasmies otti ihan kädestä kiinni, ja sanoi:
"kuule, sä oot todella kaunis nainen."
- voi kuule, tosi kiva että sanot niin. taidat tietää että naiset tykkää kun niitä vähän kehutaan.
"emmä kehu. se oli totuus."
- kiitos herra hauska. tää tuli tarpeeseen. 
voi nolostuksen määrää.
ne on niin vilpittömiä jotku... tai sokeita. *reps.

niiden sanomiset usein osuu ihan ytimeen asti.

juttelin muuten tänään myös yhden mukavan hoitsupojan kanssa kanssa. se kerto että ihailee mun optimismia, mutta sit se nauro vääränä yhdelle mun ammatilliselle epäonnistumiselle. "voi jeesus! mitä sä kuvittelit. eksä oikeesti tajua miten maailma toimii? ootsä hyväuskonen hölmö, vai irrallaan realiteeteistä? siis uskoitsä todella siihen että tää onnistuu, vai toivoitsä vaan?" - öö. ehkä mä vaan toivoin. eiku uskoin mä kanssa. helvetti.
potkaskaa mua joku! miten hemmetissä sitä ei ikinä opi? mikä hitto mun päässä on vialla?!

ostetaan realiteettien tajua. pienikin määrä riittää, ensalkuun.
kiitos. yhteydenotot blogin sähköpostiin.

mä niin arvasin!

esikoinen soitti.
"voinkmä kuitenki pelata tän syyskauden loppuun?"

miss futis ei vaan nyt pysty lopettamaan.
ei sen multa tarvia kysyä, kun itse on lopettamispäätöksensä tehnyt. ja saa sen myös itse pyörtää.

joo, jatka vaan sit.
mä niin tiesin tän. niinku mutsit yleensäki tuppaa tietämään. 

ihmettelyä

alakerrasta kuultua: 
"mami, syntyyks koirat koirina?"

awwww. 
parhautta on kaikkea ihmettelevän kolmevuotiaan maailmankuva.

pyssyleikit nou-nou.

"mamma ampuu sua naamaan." -kertoi bam naapurin pojalle ja sen äitille.
jouduin ihan pyytää sitä oleen hetken hiljaa, että sain selvitettyä miksi kymmenvuotias uhkailee mun poikaa aseella mein pihalla.
bamia oli tilanteessa pelottanut.

kuulin meinaan vkonloppuna sisään asti kun se pihalla karjui "ei haa ampua mua naamaan! älä, en tykkää!"
siinä vaiheessa olin jo ranskalaisen parvekkeen kaiteen yli, ja voin kertoa että huutoni raikui pitkin pihoja. emmä mitään ampumisesta puhunut. ojensin vaan uuvatteja siitä miten pihalla käyttäydytään, ja kiusataanko mun lapsia vai ei. 

kerroinpa eilen sitten asiasta pojan äidille, ja äiti selitteli että pojalla on adhd (entä sitten?) ja että sukulaiset on pyssyn ostaneet (entä sitten?). kyllä se on silti itse opetettava lapselle miten pyssyillä leikitään ja kiusataanko pienempiä ihmisiä (tai ketään ihmisiä) vai ei. sen naiselle kerroin.

jaaha. huolimatta siitä että onnistuin tunkemaan taloyhtiön hallitukseen, olen varmaan nipon paska-akan maineessa. mutta joku roti se on oltava.

ei. pyssyleikkejä. ei uhkailua. ei kiusaamista.
varo, entinen lähiömutsi on muuttanut sub-urbiin.

töissä

hitto. ihana oli palata työmaalle.
niin vilpitön ja lämmin vastaanotto.
kipeitä kohtaloita, haasteellisia, kiinnostavia ja riemastuttavia työtehtäviä.

asioita joita osaan, asioita joita pitää oppia.
ihmisiä joiden kanssa keskustella.

"ihanaa. ääni tuli taloon takas."

-kiitos tästä.

arjenrakastajan paluu on lähellä.

rakkausruno

meillä on tapana välillä höpsiä ja kirjotella viestejä tai rakkausrunoja jääkaapin oveen.
tässä uusin hengentuotteeni, rakkaudella rustattu.

saa lainata vapaasti. en toki takaa onnistunutta rakkauselämää tai lämmintä vastaanottoa.
täällä toistaiseksi tunneilmaisuni on jäänyt ilman vastakaikua.

kesämuistoja, minä ja hän.

jos jotakin tästä kesästä haluan muistaa, ni ne on tässä.
1) minä ja stieg larsson (kyllä! mä vasta alotin millenium-trilogian.)
2) minä ja sama.
3) minä ja sama.
4) minä ja sama.
eväät, vuorokaudenaika ja säät vaihtui. asema ja kirjailija ei.

seksikästä naisella on...

...iso kello.

kapea ranne ja iso kello. tai vähän lihaksikkaampi ranne ja iso kello.
ihana sama.
sytyttää kyllä.
en turhaan ostanut murulle catepillarin miesten kelloa. mähän sitä varmaan enimmäkseen katson.
omaa itsetuntoa nostin ottamalla suunnon aikaraudan laatikosta, vaihtamalla pariston ja laittamalla sen ranteeseen.
ooh. ihkua!
oon kattonu kelloa tänään ainakin kymmenesti.
*wirn, wirn, wirn.

vähän lesbo ja sporttinen olo.

tyhmä ja naiivi...

...ja kuulee mitä haluaa.

optimismi on oikeesti ihan hyvästä. se että jaksaa yrittää onnistumisen toivossa, että tietää että pilvienkin takana se aurinko paistaa, ja uskoo kaikkeen hyvään tässä maailmassa.

tekstailin ystävän kanssa aamulla. se laittoi mulle viestin joka a) oli aivan totta asiaa ja b) syventi mun epätoivoa entisestään.
en mä viestistä kiukustunut, korkeintaan ittelleni. sitähän varten ystävät on, että ne sanoo totuuden, vaikkei se olis aina kivaa.

vituttaa vaan olla aina niin tyhmä ja naiivi. oon taas vissiin ihmisten puheista poiminut vaan ne hyvät asiat mitä haluan kuulla. ja sitten kolahtaa. ja kovaa.

kuuluuks tähän hiton aikuistumisprosessiin joku realisoituminen?
että rupeis kuuleen mitä ihmiset todella sanoo? tajuis ettei kaikki ole niin hyvää ja kaunista, mutta että sen kanssa voi elää?

helpotti ja ei.

totaalisen kilahduksen vältin menemällä sänkyyn 19.30 ja sieltä se uni onneks tuli suht samoin tein. heräsin toki 5.30, mutta raivaritila lieveni.
pyysin esikkoa katsomaan penskoja tänään, että voin/voidaan murun kanssa vähän hengähtää. käydään penkkiurheilemassa, ja suunnitelmissa oli leffa/illallinen/yhdet, mutta muru perhana heräsi kuopuksen rääkäsyyn 3.20, joten vituiksi meni ilmeisesti tämäkin päivä.

en tajua kuinka kauan tätä kukaan jaksaa järjissään?
tuntuu että vaikka kuinka yritän, kaikki menee päin hemmettiä kuitenkin.
ehkä lakkaan vaan yrittämästä, ja annan elämän soljua eteenpäin.
kyllätäähelpottaa.
kyllätäähelpottaa.
kyllätäähelpottaa.

joku kaunis päivä.

off.

mun tekee niin paljon mieli kiroilla ja huutaa.
työviikko on nurkan takana, ja mulla on tän p**seloman huipennukseksi lämpöä. silmiä särkee ja selkä kolottaa. ja päälle päätteeks megalomaaninen ketutus.
noi murun duunitki on suoraan helvetistä, ja penskat hyppii seinille.

mulla on nyt hihna niin kireellä että vinkuu-u-u-u-uuuu.

joo, joo.  mä oon varmaan maanisdepressiivinen helkkarin pienillä sykleillä. ja todellinen on-off ihminen, sit kun asiat ei ole happy happy ja on, ne on totaalisen off.
ja nyt mä oon off. totaalisen. 


onneks tiiän että kohta naksahtaa joku paikalleen, jostain ihan pienestä syystä, ja pystyn taas hengittämään normaalisti. ei tätä muuten jaksais. 

mutta tänään -nyt- ottaa päähän. kaikki. todella. 
ei sit muuta.
moi. 

eskari ja klassikko

hiis.
nyt se on pian eskari!
mun pikku ruttu.
[rakkautta ja sydäntä tähän]

ostin sille klassikkorepun. saa raahata tota selässään eskarin ja peruskoulun ajan. joku tilpehööri saa vetskassa roikkuessaan vaihtaa. joka vuosi, eikä edes joka toinen, tule uutta reppua tuleman.t. mutsi joka vihaa kerska-kerta-kulutuskulttuuria.
värivalintakin aika jees by ruttu. no,sehän sen kanssa saa elää.

p.s. hain reppureissulla kuramaton. ja 15kg koiranruokaa. (tuli muuten helpolla ikean kassissa reppuselässä kotiin.) säilytyslaatikko pihalle ja krysanteemit saa odottaa, hyvästä kikkailusta huolimatta en saanut niitä kamelin kyytiin. *wirn.

kameli, ja se että pessimisti ei pety.

hitto.
pitäis käydä ikeassa, puutarhakaupassa ja koiranruokakaupassa.
ei siinä muuten mitään, mutta kun ei ole autoa.
jos iksusta ottaa kuljetuksen, jää mulle kannettavaksi pihakivet, koiranruokasäkki ja säilytyslaatikko.

pystyykö kameli siihen? kera kahden lapsen?
jää nähtäväksi.

"tää on ollu ihan paska kesä" se sanoi.
olen samaa mieltä.
rentouttava loma my ass. muutamia valopilkkuja on tässä ollut toki.
näillä eväillä pitäis jaksaa taas vuosi vääntää töissä.
epäilenpä.

 noh, pessimisti ei pety.

kätevä emäntä

hitto. vietin aamupäivän netissä vaklaamassa kenkäkaappeja. ei löydy ni ei ni ei ni ei.
hmh. ei se mitään.
kas näin toimii ns. kätevä emäntä:

sit vaan pakkelia pintaan ja kangas paikoilleen.
vot!
olkoon siinä nyt sen aikaa kun saan kerättyä voimia kierrellä huonekaluliikkeet paremman toivossa.
nii.

seksuaalisesti kehitysvammainen ja naisesta iloinen

koska mä olen seksuaalisesti kehitysvammainen, niin musta on kerrassaan vavahduttavaa joka kerta kun alaston nainen sukeltaa mun iholle peiton alle.
se kaunis hahmo hämärässä huoneessa.
naiselliset, kaarevat muodot, sileä iho, lämpö, tuoksu.
huoh.
ei ole parempaa. sitä ei voi edes sanoin kuvailla.
mä olen maailman onnekkain. tiedän.

p.s. james, mä en ymmärrä miten rakkaus, lämpö ja naisen kauneus on sun mielestä poikkeavaa. mä luulen että seksuaalisesti kehitysvammanen on mun sijasta sinä.

seksuaalinen kehitysvamma

voi james hirvisaari!
herra on esittänyt netissä suvaitsevaista, ja miettinyt että pitää antaa anteeksi homoseksuaaleille koska homous on varmaan jonkun sortin seksuaalinen kehitysvamma.

no kiitos james, mutta en sun ymmärrystäs kaipaa. saat vapaasti pitää mielipiteesi. jos vaikka oonkin seksuaalisesti kehitysvammainen sun silmissäs niin olen.

setan tehtävähän on yrittää muuttaa ihmisten asenteita, mutta musta vähän turha tuosta(kaan) sanomisesta on älähtää. saa james olla mitä mieltä haluaa, ja kirjoittaa siitä netissäkin, se on sananvapautta se. jos sen mielestä on luonnonvastaista olla lesbo, musta on luonnonvastaista olla yksoikonen ja tyhmä. koska:

kyseenalaista, james, sen sijaan on sun kommentti hesarille liittyen mainitsemaani kohuun: "ehkä sateenkaaren alle mahtuu myös moniavioisuus, insesti ja eläimiinsekaantuminen ja paljon muuta kinkkistä?"
ja mitähän muuta "kinkkistä" sä vielä meinaat? urpo.

kenkäfetissit

voi pentele!
mulla on nyt kenkäkaappiongelma!
toi kekkulan eteinen on raivostuttava! kaikki kenkäkaapit joita oon kattonu, ei istu siihen mitenkään. ja kyse on about 2-4cm mitoista, eli just raivostuttavaa.
nih.
voitte vaan kuvitella kuinka paljon neljän naisen perheessä on kenkiä! ja kuinkapaljon siihen päälle yhden tennarifetisistin pojalla niitä tennareita mahtaa olla.
että kenkäkaappi on tarpeen. koska liukuovikaappien ovien takana on ritiläkorit täynnä, ja eteisessä kaks pahvilaatikollista odottamassa sijoitusta.

ihan sama mitä maksaa! mä haluan sopivat kenkäkaapit.
luonteeni mukaan IHAN. NYT. HETI!