limoja tulee, ja vauva heiluu. siinä tapahtumat vauvaosastolla. tai joo, aamulla kävelin kun pingviini, ja vatsaa kiristi niin etten saanut kunnolla henkeä. mutta sehän alkaa olemaan ihan normaalia. se kun ei kuitenkaan aiheuttanut sitten mitään jälkiseuraamuksia. ei verisen tulpan irtoomista, ei lapsiveden loiskahdusta, ei mitään. eli odotellaan.
soitin yliaikakontrollin äippäpolille, se on torstaina 3.12. kun raskausviikkoja on 41 +5. sitten tiirataan tilannetta tarkemmin. sikäli mikäli poikanen ei aio itseään ulkoistaa ennen sitä. arvatkaa mikä on mun veikkaus?
edit:
22:01 illalla. SSS tältäpäivältä suoritettu = ei mitään. nyt aion mennä nukkumaan ja herätä torstaina yliaikapolille ;)
p.s. en mä niin negatiivinen ole kun vois kuvitella. tänään päiväunille mennessä mielikuvittelin vauvaa, ja sain niin isoja tuntemuksia siitä mitä mahdollisesti tuleman pitää. voi hiis. voiko tää oikeasti tapahtua mulle?
maanantai 30. marraskuuta 2009
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
prinsessa 3 vuotta!
nyt näyttäisi siltä että neiti ruttunaama saa pitää syntymäpäivänsä yksinoikeutenaan. tunnetusti mä en ole kovin nopea synnyttäjä, ja nyt ollaan jo aamussa. jos haipakkaa vedän tän session, ehtii toki veikka neidille lahjaksi toki, mutta epäilenpä...
tuo kolmevuotias on kyllä niin maailman mahtava tyyppi. näistä synttäristäänkin se on niin iloinen. aamulla se sai itsevalitsemiaan prinsessakeksejä aamupalan päälle. voi sitä onnea kun laitoin lautaselle 3 keksiä! kortin ja laulun toinen otti vastaan onnellisena hymyillen. paketista se ilahtui ja kiitti myös. veikeänä se katseli pakettia tovin ja sitten sanoi: "onpa hieno, mitähän tuolla voi tehdä?" (sit mä repesin! :*D )
ehdotin paketin avaamista, ja siitähän tytölle uusi riemu repesi. voi se on niin vilpitön ihanuus.
tänään leikataan rutun tukkaa. (uskon vanhoihin taruihin ettei alle 3 vuotiaan tukkaa saa leikata, koska sen elämänvoimat on niissä, joten symbolisesti muutama sentti lähtee tänään tuosta kiharapilvesta rajapyykin kunniaksi.) sitten pööpöillään mekoissa koko päivä. ja rakennetaan lohikäärmekakku. ja muutama lähiönaapuriystävä tulee kakulle, jahka mä en lähde synnyttämään. oli pakko rajata kutsut muutamaan, jotka ehkä muistan kiireessä perua, tai jos en, niin ovat sitä laatua etteivät loukkaannu ;) sukukahvitusta en järjestä, koska se on aina vähintään se 50 ihmistä paikalla. nyt ei tämä mamma siihen taivu.
juhlapäivä siis tänään!
tuo kolmevuotias on kyllä niin maailman mahtava tyyppi. näistä synttäristäänkin se on niin iloinen. aamulla se sai itsevalitsemiaan prinsessakeksejä aamupalan päälle. voi sitä onnea kun laitoin lautaselle 3 keksiä! kortin ja laulun toinen otti vastaan onnellisena hymyillen. paketista se ilahtui ja kiitti myös. veikeänä se katseli pakettia tovin ja sitten sanoi: "onpa hieno, mitähän tuolla voi tehdä?" (sit mä repesin! :*D )
ehdotin paketin avaamista, ja siitähän tytölle uusi riemu repesi. voi se on niin vilpitön ihanuus.
tänään leikataan rutun tukkaa. (uskon vanhoihin taruihin ettei alle 3 vuotiaan tukkaa saa leikata, koska sen elämänvoimat on niissä, joten symbolisesti muutama sentti lähtee tänään tuosta kiharapilvesta rajapyykin kunniaksi.) sitten pööpöillään mekoissa koko päivä. ja rakennetaan lohikäärmekakku. ja muutama lähiönaapuriystävä tulee kakulle, jahka mä en lähde synnyttämään. oli pakko rajata kutsut muutamaan, jotka ehkä muistan kiireessä perua, tai jos en, niin ovat sitä laatua etteivät loukkaannu ;) sukukahvitusta en järjestä, koska se on aina vähintään se 50 ihmistä paikalla. nyt ei tämä mamma siihen taivu.
juhlapäivä siis tänään!
lauantai 28. marraskuuta 2009
raskausviikkoja 41
no niin.
tänään olenkin suht hyvällä tuulella.
eilen hoidin vähän itseeni, ja sitten aloikin säännöllinen supistelu. arvioni mukaan noin 6 minuutin välein supisti, ja ihan reippaasti, mutta kovaa kipua ei ollut, koska lempeästi nukahdin. yöllä heräilin kiristelyyn ja vessaan ja käsikipuun kolmesti tai neljästi. ja aamulla kävelin aiempaa enemmän pingviinityylillä, jos mahdollista.
ehkä tuo nuorimmaiseni aikoo sittenkin itse maailmaan. ehkä hermon vinguttelua suotavampaa on ottaa ilo irti tästä ajasta näiden olevaisten murujen kanssa.
tänään menen varmuudeksi hakemaan taksirahaa automaatilta, koska muru on viikonlopun töissä. (miten sitä ei nykyään ikinä ole käteistä matkassa?)
tänään olenkin suht hyvällä tuulella.
eilen hoidin vähän itseeni, ja sitten aloikin säännöllinen supistelu. arvioni mukaan noin 6 minuutin välein supisti, ja ihan reippaasti, mutta kovaa kipua ei ollut, koska lempeästi nukahdin. yöllä heräilin kiristelyyn ja vessaan ja käsikipuun kolmesti tai neljästi. ja aamulla kävelin aiempaa enemmän pingviinityylillä, jos mahdollista.
ehkä tuo nuorimmaiseni aikoo sittenkin itse maailmaan. ehkä hermon vinguttelua suotavampaa on ottaa ilo irti tästä ajasta näiden olevaisten murujen kanssa.
tänään menen varmuudeksi hakemaan taksirahaa automaatilta, koska muru on viikonlopun töissä. (miten sitä ei nykyään ikinä ole käteistä matkassa?)
perjantai 27. marraskuuta 2009
...että tässä vaiheessa...
että tässä vaiheessa tulikin mieleen että tätä jokailtasta supistelua, kiristelyä ja kipuilua voi ihan helpottaa lämpöpakkauksella, kuumalla suihkulla ja vaikka panadolilla. upeeta.
kyllä sitä ihminen osaa joskus olla lahopää. jotenki olen ajatellut ettei tää kipu nyt "sillai" mitään. ja että jos itseäni hoidan, nii rentoudun eikä lapsi synny ikinä.
nimimerkillä; lämpöpakkaus seläntakana tekee ihmeitä
kyllä sitä ihminen osaa joskus olla lahopää. jotenki olen ajatellut ettei tää kipu nyt "sillai" mitään. ja että jos itseäni hoidan, nii rentoudun eikä lapsi synny ikinä.
nimimerkillä; lämpöpakkaus seläntakana tekee ihmeitä
muuttuvia moraalikäsityksiä ja heilahtelevia mielentiloja
mä kun olen itse niin täydellinen, niin on helppo huudella viereisiin (ja vieraisiinkin) pöytiin. olen tässä pohdiskellut kuinka tuntemani ihmiset muuttuvat aikojen saatossa. ihmiset vaan tekevät asioita joita ovat moralisoineet aiemmin, ja asiat joita on pidetty naurettavina ja korneina, muuttuukin ihan ok-jutuiksi kun ne sattuvat omalle kohdalle. no kukin tyylillään, onneksi voin kieltäytyä osallistumasta sellasiin asioihin jotka mua ei henk.koht. kiinnosta. sääliksi kävis itseä jos yrittäis sellasta mikä ei itselle sovi, tai kaveerais väkisin ihmisten kanssa, jotka ei kavereilta tunnu. mä oikeen odotan koska se mun oma moraali repsahtaa. nyt on vähän vaikea lähteä sanomaan koska itse lähtis naimaan pitkin poikin kaupunkia, tai kokeilemaan kaikkea puuhastelua mistä on aiemmin jeesustellut, koska on mukavasti ja tukevasti kihloissa. vaikka mä olen näissä pienissä piireissä sutissut jo kymmenisen vuotta, on mun kokemukset näistä lesbomaailman kiemuroista aika hintsut. kiitos luojalle, ja mun toistaiseksi stabiilille moraalikäsitykselle. sanoinkin tuolle kihlatulle kun se ensimmäistä kertaa laittoi käden mun housuihin, että siitä seuraa vähintään 4 vuotta lusimista. mun moraalilla, ja tässä nyt ollaan kihloissa, raasut. (se tais ottaa mun uhkailut vakavasti.) 3 vuotta ainakin jäljellä. toisilla näin, toisilla muulla tapaa. kukin valitsee oman tiensä. jepjep.
ja edellisen piikin ja saarnan päälle vielä tässä julkisesti uhkailen muutamaa ihmistä. jos te mun pihatiellä ajatte vielä ylinopeutta, asia ei jää kostamatta. on se perkele että raskaanaolevan ja kolmevuotiaan oletetaan väistävän autoja henkensä kaupalla. ALUEELLA JOSSA ON 10KM/H VAROITUS sekä kyltti "VARO LEIKKIVIÄ LAPSIA!". tänään en väistänyt. vaaratilanteen aiheutti auto tulemalla kovaa, en minä seistessäni pihatiellä. päätä on nyt auottu, ja rekkarit on otettu ylös, ja perään ensikerralla soitetaan. ja jos jompikumpi auto vielä tänäiltana mein pihalta löytyy, niin voin kertoa että tässä mielentilassa jos siellä olen, on vilkut potkittu paskaksi. ja jos korvausvastuuteen mut täältä löydetään, niin korvaan kyllä aiheuttamani vaihngot. mutta nyt se saatanan ralli loppuu. ainakin muhun törmäävien, tai sitä yrittävien osalta.
mä olen raskaana, ja helkkarin pahalla päällä.
ja edellisen piikin ja saarnan päälle vielä tässä julkisesti uhkailen muutamaa ihmistä. jos te mun pihatiellä ajatte vielä ylinopeutta, asia ei jää kostamatta. on se perkele että raskaanaolevan ja kolmevuotiaan oletetaan väistävän autoja henkensä kaupalla. ALUEELLA JOSSA ON 10KM/H VAROITUS sekä kyltti "VARO LEIKKIVIÄ LAPSIA!". tänään en väistänyt. vaaratilanteen aiheutti auto tulemalla kovaa, en minä seistessäni pihatiellä. päätä on nyt auottu, ja rekkarit on otettu ylös, ja perään ensikerralla soitetaan. ja jos jompikumpi auto vielä tänäiltana mein pihalta löytyy, niin voin kertoa että tässä mielentilassa jos siellä olen, on vilkut potkittu paskaksi. ja jos korvausvastuuteen mut täältä löydetään, niin korvaan kyllä aiheuttamani vaihngot. mutta nyt se saatanan ralli loppuu. ainakin muhun törmäävien, tai sitä yrittävien osalta.
mä olen raskaana, ja helkkarin pahalla päällä.
niin makaa kun petaa
eilen meillä oli ei-niin-hauska tieteellinen ihmiskoe. puhuttiin edellisenä iltana ton kolmevuotiaan ruttunaaman uneenpääsemisvaikeuksista, ja päätettiin tarttua härkää sarvista.
sovittiin että laitetaan se päiväunille kotipäivänä kello 12, ja jos uni ei tule, niin ei tule. maksimissaan 1,5h rauhottuis siellä pedissään että tulis joku paussi päivään. musta päiväunet on leikki-ikäselle äärettömän tärkeet, mutta jos se on aina yöunista pois. ei ole normaalia että leikki-ikäsellä menee uneenpääsemiseen illalla yli 2h.
kello 12-13 makoili ruttunaama eilen petissään, transsissa kuunnellen pekka töpöhäntää. koska uni ei tullut, sai tyttö nousta sieltä poies.
tämän päivälevon jäljiltä jatkuvaa kiukuttelua oli sitten kello 15-16, ja kylässä huutoa, itkua ja kirkumista + yksi kiinnipito välillä 16-17.30. lastenohjelmien jälkeen neiti pääsikin kylvyn kautta iltapalalle, ja petissä oltiin satu luettuna heti 19 jälkeen. 15 minuuttia juttelua, halia ja silitystä. naps. nukkumatti tuli. ja aamuun sitä kesti. kello 7 sängyn viereen ilmestyi pöperöpäinen neitokainen mamaa silittämään.
pahimpien kilarien aikaan oli kyllä usko koetuksella, tuntui että lapsen tällänen "kiduttaminen" on ihan turhaan.
lyhyttä päivälepoaikaa puoltavat asiat meillä kyllä on:
a) rauhallinen levolle meno sekä päivällä että illalla. (meillä ollut tosi hirveetä rumbaa aina tämä.)
b) riittävä unen määrä (joka leikki-ikäsellä on mll:n mukaan 10-13h) joka siis meillä olisi se 12h yöllä + 1h-1,5h päivällä, unta tai lepoa.
c) siinä vaikealla hetkellä saatu läheisyys, välittäminen ja hyväksyntä on lapselle musta myös tärkeetä.
että vaikka eilisestä meni penkin alle tuo iltapäivä, samalla linjalla jatketaan tässä kyllä. tosin uniaikaa vähän ruuvataan edemmäs, jos vaikka sit tulis se pieni uni, ja reippaampi iltapäivä.
sovittiin että laitetaan se päiväunille kotipäivänä kello 12, ja jos uni ei tule, niin ei tule. maksimissaan 1,5h rauhottuis siellä pedissään että tulis joku paussi päivään. musta päiväunet on leikki-ikäselle äärettömän tärkeet, mutta jos se on aina yöunista pois. ei ole normaalia että leikki-ikäsellä menee uneenpääsemiseen illalla yli 2h.
kello 12-13 makoili ruttunaama eilen petissään, transsissa kuunnellen pekka töpöhäntää. koska uni ei tullut, sai tyttö nousta sieltä poies.
tämän päivälevon jäljiltä jatkuvaa kiukuttelua oli sitten kello 15-16, ja kylässä huutoa, itkua ja kirkumista + yksi kiinnipito välillä 16-17.30. lastenohjelmien jälkeen neiti pääsikin kylvyn kautta iltapalalle, ja petissä oltiin satu luettuna heti 19 jälkeen. 15 minuuttia juttelua, halia ja silitystä. naps. nukkumatti tuli. ja aamuun sitä kesti. kello 7 sängyn viereen ilmestyi pöperöpäinen neitokainen mamaa silittämään.
pahimpien kilarien aikaan oli kyllä usko koetuksella, tuntui että lapsen tällänen "kiduttaminen" on ihan turhaan.
lyhyttä päivälepoaikaa puoltavat asiat meillä kyllä on:
a) rauhallinen levolle meno sekä päivällä että illalla. (meillä ollut tosi hirveetä rumbaa aina tämä.)
b) riittävä unen määrä (joka leikki-ikäsellä on mll:n mukaan 10-13h) joka siis meillä olisi se 12h yöllä + 1h-1,5h päivällä, unta tai lepoa.
c) siinä vaikealla hetkellä saatu läheisyys, välittäminen ja hyväksyntä on lapselle musta myös tärkeetä.
että vaikka eilisestä meni penkin alle tuo iltapäivä, samalla linjalla jatketaan tässä kyllä. tosin uniaikaa vähän ruuvataan edemmäs, jos vaikka sit tulis se pieni uni, ja reippaampi iltapäivä.
torstai 26. marraskuuta 2009
laidasta laitaan
kyllä tuntuu nää fiilikset jo heittelevän aika kovasti, esim kaks edellistä postausta antaa kuvan tyypistä jolla vois olla vaikka kakssuuntanen mielialahäiriö :)
hihnan ollessa vähän piukeella, alkaa esikon teinismi oleen mulle liikaa. ja se kun edustaa täysin eri tempperamenttilaatua kun minä, ja alkaa seurailla mua ja puhua mukavia kun se näkee että mulla kiristää, niin huh... esikkohan on kyllä tosi sopuisa ja fiksu ollut aina. nyt vaan kotihommat jää vähän retuperälle kun se vaan haaveilee ja hörveltää, ja mulla ei nyt pinna kestä yhtään sellasta. kun hänen mielestään pitis vähän olla mesessä ja kamujen kaa ja laulaa ja heilua omassa huoneessa. ja musta pieni skarppaaminen olis paikallaan. siis sehän sanoi mulle kerran että "olis muuten kiva asua vähän sotkusemmassa kodissa, että vois olla luovasti ja rennosti." ja mä en siis ole mikään siisteysfasisti. mutta että olis kiva olla luovasti... anna mun kaikki kestää!
juniori sitten kunnostautuu näyttelemällä "parhaita" puoliaan. jännitys veikan mahdollisesta saapumisesta näyttäytyy yöhuutona ja yövaeltamisena, riekkumisena ja riehumisena ja pieninä töllöntöinä - mainittakoon mm. murun huiskiminen esineillä, siskon piinaaminen ja koiran päälle tallaaminen. puuh.
olen antanut nyt murun ja ruttunaaman selvitellä välejään ihan keskenään. eilen illalla kävi sitten se, että mä en kelvannut iltasadun lukijaksi rutulle. kauhistuttava ja mukava asia samaan aikaan.
eilen pääsinkin muutenkin maistamaan "perheen jossa on kaksi vanhempaa" parhaimpia puolia. ruoka tehtiin ilman mun osallistumista, pyykkiä viikattiin yhdessä, hermostunutta odottajaa lohdutettiin, kävin yksin lenkillä ja sen aikana lapset oli ruokittu, ja ruttunaama laitettu iltakuntoon. ja sitten ruttunaama laitettiin vielä unosille silläaikaa kun mä puudutin arvokasta takalistoani sohvalla. sitten mulle tarjoiltiin sohvalle syliä, silitystä ja kaakaota. ja yörytmissä oleva murunen saattoi mut untenmaille omaan sänkyyn. roudaten sieltä vielä yhden huutavan hiirulaisen keskellä yötä takaisin sinne minne se kuuluu.
ihan vaan hämmästelen että tällästäkö se voikin olla. perhe ja parisuhde? vai pitiskö tässä olla jotenkin huono omatunto? ;)
hihnan ollessa vähän piukeella, alkaa esikon teinismi oleen mulle liikaa. ja se kun edustaa täysin eri tempperamenttilaatua kun minä, ja alkaa seurailla mua ja puhua mukavia kun se näkee että mulla kiristää, niin huh... esikkohan on kyllä tosi sopuisa ja fiksu ollut aina. nyt vaan kotihommat jää vähän retuperälle kun se vaan haaveilee ja hörveltää, ja mulla ei nyt pinna kestä yhtään sellasta. kun hänen mielestään pitis vähän olla mesessä ja kamujen kaa ja laulaa ja heilua omassa huoneessa. ja musta pieni skarppaaminen olis paikallaan. siis sehän sanoi mulle kerran että "olis muuten kiva asua vähän sotkusemmassa kodissa, että vois olla luovasti ja rennosti." ja mä en siis ole mikään siisteysfasisti. mutta että olis kiva olla luovasti... anna mun kaikki kestää!
juniori sitten kunnostautuu näyttelemällä "parhaita" puoliaan. jännitys veikan mahdollisesta saapumisesta näyttäytyy yöhuutona ja yövaeltamisena, riekkumisena ja riehumisena ja pieninä töllöntöinä - mainittakoon mm. murun huiskiminen esineillä, siskon piinaaminen ja koiran päälle tallaaminen. puuh.
olen antanut nyt murun ja ruttunaaman selvitellä välejään ihan keskenään. eilen illalla kävi sitten se, että mä en kelvannut iltasadun lukijaksi rutulle. kauhistuttava ja mukava asia samaan aikaan.
eilen pääsinkin muutenkin maistamaan "perheen jossa on kaksi vanhempaa" parhaimpia puolia. ruoka tehtiin ilman mun osallistumista, pyykkiä viikattiin yhdessä, hermostunutta odottajaa lohdutettiin, kävin yksin lenkillä ja sen aikana lapset oli ruokittu, ja ruttunaama laitettu iltakuntoon. ja sitten ruttunaama laitettiin vielä unosille silläaikaa kun mä puudutin arvokasta takalistoani sohvalla. sitten mulle tarjoiltiin sohvalle syliä, silitystä ja kaakaota. ja yörytmissä oleva murunen saattoi mut untenmaille omaan sänkyyn. roudaten sieltä vielä yhden huutavan hiirulaisen keskellä yötä takaisin sinne minne se kuuluu.
ihan vaan hämmästelen että tällästäkö se voikin olla. perhe ja parisuhde? vai pitiskö tässä olla jotenkin huono omatunto? ;)
keskiviikko 25. marraskuuta 2009
vika neuvola. taas.
no niin. nyt sitten oli viimenen neuvola. vihdoin. ensvkolle ei varattu enää aikaa, koska alkuviikosta siirryn synnytyssairaalan asiakkaaksi.
neuvolassa paineet oli koholla ollen 118/83.
pissa puhdas.
painoa tullut 1,5kg lisää vajaassa viikossa. (saamarin turvotus!)
sydänäänet taas matalat, 120.
ja täti epäili pojan painoksi maksimissaan vajaa 3400g.
että hurraa. oli jotenkin paskat fiilikset neuvolan jälkeen. jos mä olen tehnyt tasan kolmekilosta muksua 48h niin tollanen 500g-1000g lisäpainoa vauvassa ei varmaan tee mitään sille synnytykselle. eihän? ja noi turvotukset ja verenpaine huolestuttaa. kun muutenkin hermoa kirraa, nii eihän tässä nyt mikään raskausmyrkytys uhkaa, kun ei ole ennenkään ollut? tuskinpa. että ens perjantaina pääsee tsägällä hommiin, jos ei ole itse kuollut käsikipuun ennen sitä.
vittu.
supistaako? en ees tiedä. kipuja on jokapaikassa. mikä on supistelua ja mikä kudosten venymistä. en enää tiedä.
positiivisimmat asiat tässä päivässä tuntuu olevan
a)huonovointisuus ja lämmönnousu, jotka voi viitata lähestyvään synnytykseen, tai siihen että saan jonkun flunssan vielä.
b)klimppi limaa housuissa. voi viitata lähestyvään synnytykseen, 2 tunnin - 2 viikon sisälllä. hurraa.
olo on kun sitruunan syöneellä. haista maailma paska.
neuvolassa paineet oli koholla ollen 118/83.
pissa puhdas.
painoa tullut 1,5kg lisää vajaassa viikossa. (saamarin turvotus!)
sydänäänet taas matalat, 120.
ja täti epäili pojan painoksi maksimissaan vajaa 3400g.
että hurraa. oli jotenkin paskat fiilikset neuvolan jälkeen. jos mä olen tehnyt tasan kolmekilosta muksua 48h niin tollanen 500g-1000g lisäpainoa vauvassa ei varmaan tee mitään sille synnytykselle. eihän? ja noi turvotukset ja verenpaine huolestuttaa. kun muutenkin hermoa kirraa, nii eihän tässä nyt mikään raskausmyrkytys uhkaa, kun ei ole ennenkään ollut? tuskinpa. että ens perjantaina pääsee tsägällä hommiin, jos ei ole itse kuollut käsikipuun ennen sitä.
vittu.
supistaako? en ees tiedä. kipuja on jokapaikassa. mikä on supistelua ja mikä kudosten venymistä. en enää tiedä.
positiivisimmat asiat tässä päivässä tuntuu olevan
a)huonovointisuus ja lämmönnousu, jotka voi viitata lähestyvään synnytykseen, tai siihen että saan jonkun flunssan vielä.
b)klimppi limaa housuissa. voi viitata lähestyvään synnytykseen, 2 tunnin - 2 viikon sisälllä. hurraa.
olo on kun sitruunan syöneellä. haista maailma paska.
tiistai 24. marraskuuta 2009
mä saan kohta kolmannen lapseni
se oli ihan hullu ajatus. yhtäkkiä bussissa mä tajusin.
musta tulee ulos uusi ihminen. alkaa elämä. ehkä huomenna. ehkä vähän myöhemmin.
mä yhtäkkiä elävästi osasin kuvitella pienen värisevät kädet, ja ruikulijalat, lämpimän pyöreen masun. ja untuvaisen karvan olkapäillä ja selässä. mun oman pyöreepäisen poikasen. tummaisilmäsen, mustatukkasen suppusuun. aletaan olla niin lähellä sitä että saan sen uunilämpimänä mun vatsanpäälle. koskea sitä. ihmetellä. nuuskia...
henkeäsalpaavaa. liikuttavaa. tajutonta.
osansa tähän on mun ihanalla osteopaatilla. musta tuntuu aina sen luona että ollaan tosi samalla aaltopituudella, eikä juteltavaa tarvitse keksiä. sen kanssa on helppo jutella. se on empaattinen ja kannustava. puhuttiin siinä vastaanotolla elämän alusta, luonnollisesta syntymästä, maailmaan tulosta samalla kun se availi mun kehoa. kotona menin pehmeeseen transsiin ja makasin murun sylissä sohvalla pitkään. mielettömän tuntusta.
eli synnytystä on nyt käynnistelty osteopaatin toimesta. aika näyttää koska poikaseni on valmis maailmaan. mä olen nyt valmis ottamaan sen vastaan.
kunhan tähdet on järjestyksessä...
musta tulee ulos uusi ihminen. alkaa elämä. ehkä huomenna. ehkä vähän myöhemmin.
mä yhtäkkiä elävästi osasin kuvitella pienen värisevät kädet, ja ruikulijalat, lämpimän pyöreen masun. ja untuvaisen karvan olkapäillä ja selässä. mun oman pyöreepäisen poikasen. tummaisilmäsen, mustatukkasen suppusuun. aletaan olla niin lähellä sitä että saan sen uunilämpimänä mun vatsanpäälle. koskea sitä. ihmetellä. nuuskia...
henkeäsalpaavaa. liikuttavaa. tajutonta.
osansa tähän on mun ihanalla osteopaatilla. musta tuntuu aina sen luona että ollaan tosi samalla aaltopituudella, eikä juteltavaa tarvitse keksiä. sen kanssa on helppo jutella. se on empaattinen ja kannustava. puhuttiin siinä vastaanotolla elämän alusta, luonnollisesta syntymästä, maailmaan tulosta samalla kun se availi mun kehoa. kotona menin pehmeeseen transsiin ja makasin murun sylissä sohvalla pitkään. mielettömän tuntusta.
eli synnytystä on nyt käynnistelty osteopaatin toimesta. aika näyttää koska poikaseni on valmis maailmaan. mä olen nyt valmis ottamaan sen vastaan.
kunhan tähdet on järjestyksessä...
maanantai 23. marraskuuta 2009
kuukautiskipuja. aaltoillen.
aamulla seiskalta alkoi kuukautistyyppinen kipuilu. aaltoillen se on tullut ja mennyt nyt muutaman tunnin. selkeetä supistelua tämä ei ole, mutta saa nähdä mihin kääntyy. nousuun vai laskuun? pitkän päivän iltaan vai jännään finaaliin?
hauskaa tässä on myös se että ruttunaaman syntymään johtaneen supistelut alkoivat maanantaiaamuna kello 7, siksi oloni on toiveikas :) toisaalta itseni tuntien, tää nyt vaan on tätä tällästä lämmittelyä, ja huomenna osteopatiassa patistellaan vauvaa lisää kohti maailmaa. että keskiviikkona täällä on syytä oikeesti jännitellä.
koetan nyt saada vauvan uudinverhon valmiiksi, ja kylppäriin sellasen taskupussin hoitopöydän viereen. ja samalla värjään turkoosiksi muutaman harson. siinäpä tämä aika tässä kuluu, hiljalleen, eteenpäin...
edit:
ja hiljalleen on kulunnut alkuiltaan aika. supistaa selkeesti, mutta ei tiivisty ei kipu kovene. täällä siis lusitaan ompelukoneen ääressä vielä iltakuudelta. käy tuo vauva sääliksi. supistuksen jälkeen se tönii tosi kovin takasin. varmaan ihmettelee että mitä hittoa se mama on alkanut puristelemaan ja kiristelemään ;)
hauskaa tässä on myös se että ruttunaaman syntymään johtaneen supistelut alkoivat maanantaiaamuna kello 7, siksi oloni on toiveikas :) toisaalta itseni tuntien, tää nyt vaan on tätä tällästä lämmittelyä, ja huomenna osteopatiassa patistellaan vauvaa lisää kohti maailmaa. että keskiviikkona täällä on syytä oikeesti jännitellä.
koetan nyt saada vauvan uudinverhon valmiiksi, ja kylppäriin sellasen taskupussin hoitopöydän viereen. ja samalla värjään turkoosiksi muutaman harson. siinäpä tämä aika tässä kuluu, hiljalleen, eteenpäin...
edit:
ja hiljalleen on kulunnut alkuiltaan aika. supistaa selkeesti, mutta ei tiivisty ei kipu kovene. täällä siis lusitaan ompelukoneen ääressä vielä iltakuudelta. käy tuo vauva sääliksi. supistuksen jälkeen se tönii tosi kovin takasin. varmaan ihmettelee että mitä hittoa se mama on alkanut puristelemaan ja kiristelemään ;)
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
vituttaa yhtäkkiä
hitto. ensin oli tosi kiva aamu.
sitten soitin mun isälle joka on "synnärivahtina" mun toisen sisäkön ollessa reissussa tän viikonlopun. noh, siis kaksi päivää olis pitäny olla passissa että mulla on joku katsomassa muksuja jos alan synnyttelemään, ni EI.
"siis eikai mun piä nyt tulla? kävin ottamassa ihan muutaman kaljan..." MITÄ VITTUA?
...onneks mä olen niin tottunut tähän, muuten saisin jonkun sortin paskahalvauksen (tai siis todella ison kohtauksen). nyt vaan sellanen karvas maku polttelee suuta, ja kurkkua kuristaa. onko nyt vittu liikaa pyydetty kaksi päivää? kaksi päivää? ilman olutta. näköjään on. saatana. tuskin lähden tänään mitään synnyttämään, mutta vituttaa silti. miksi tähän ei ikinä totu? jokuhan saattaa ajatella että pari kaljaa, mitä sitten? mutta kun tästä on puhuttu ja sovittu. mulla on täys nollatoleranssi tän suhteen. mä olen sitä lipittelyä kattellu 17 vuotta kotona, ja mun lasten ei tarvitse. PISTE.
sitten soitin mun isälle joka on "synnärivahtina" mun toisen sisäkön ollessa reissussa tän viikonlopun. noh, siis kaksi päivää olis pitäny olla passissa että mulla on joku katsomassa muksuja jos alan synnyttelemään, ni EI.
"siis eikai mun piä nyt tulla? kävin ottamassa ihan muutaman kaljan..." MITÄ VITTUA?
...onneks mä olen niin tottunut tähän, muuten saisin jonkun sortin paskahalvauksen (tai siis todella ison kohtauksen). nyt vaan sellanen karvas maku polttelee suuta, ja kurkkua kuristaa. onko nyt vittu liikaa pyydetty kaksi päivää? kaksi päivää? ilman olutta. näköjään on. saatana. tuskin lähden tänään mitään synnyttämään, mutta vituttaa silti. miksi tähän ei ikinä totu? jokuhan saattaa ajatella että pari kaljaa, mitä sitten? mutta kun tästä on puhuttu ja sovittu. mulla on täys nollatoleranssi tän suhteen. mä olen sitä lipittelyä kattellu 17 vuotta kotona, ja mun lasten ei tarvitse. PISTE.
lauantai 21. marraskuuta 2009
liikuttavan kaunis.
otin tässä viimetinkaan muutaman kuvan tästä mahasta kaikkineen. hitto että on vaikea poseerata ylipäätään. varmaan rupeenkin tästälähin ottamaan niitä ihailemiani vanhan tyylisiä kuvia missä seisotaan naama peruslukemilla, mieluusti hiukan tuimakin ilme linssiä kohti.
mä menin melkein paniikkiin kun tajusin raskauden olevan pian historiaa, enkä ole muistanut juurikaan pyytää ketään tätä palleroa ikuistamaan. muutamia kuvia olen ottanut tämän koneen kämäsellä kameralla, mutta niistä ei ole muistoiksi mun valokuva-albumeihin. mutta nyt on muutama otos tuossa mun kamerassakin tallessa.
eilen juttelin työkaverin kanssa joka on 17 viikolla raskaana. se marisi tuntevansa itsensä rumaksi ja lihavaksi ja epämiellyttäväksi. ja siis en olisi kyllä pystynyt edes raskautta arvaamaan jos hän ei olisi itse maininnut. miten sitä voikin olla niin itsekriittiinen ja julma itselleen. muistan toki omat angstit tuossa samassa kohtaa. tuntui vaan että tursuilee ulos omista vaatteista, eikä raskausmahasta ole tietoakaan...
musta tämä mun maha on nyt järjettömän suloinen. (muistan kyllä kirjoittaneeni epävartalostani ja epänaisellisuudesta muutama tovi takaperin, mutta nyt tilanne ja fiilis on toinen!) ystäväni totesi minut nähdessään että hän tosiaan on sitä mieltä että raskaana nainen on tosi hottis. no jaa. siltä musta ei kyllä tunnu. mua on itseasiassa vähän ärsyttänyt ja häirinnytkin jotkut muiden ihmisten kuvat esim synnäriltä, missä näkyy iso maha ja paljaat rinnat. musta niissä on jotakin liioteltua. itse menen synnyttämään toppi päällä, enkä usko hilluvani alasti siellä menemään missään vaiheessa, saatikka sitten oman taikka toimittjan kameran linssissä. mua ärsyttää jo ajatus pehvan vilautelustakin, mutta se vissiin kuuluu asiaan, eikä siitä voi kieltäytyäkään.
nykyisin olen kyllä huomannut juuttuvani peilin eteen rasvailemaan itseäni ja ihailemaan mun vartalon muotoja. raskaat rinnat ja pyöreä maha näyttääkin omaan silmään yllättäen tosi veikeiltä. seksiä niissä ei ole musta nimeksikään, mutta söötti mun vartalo on musta silti. harmi että tietty morfoosi siinä taas pian tapahtuu, justiinsa kun olen tähän muotooni tottunut ja siitä alkanut tosissaan diggailla. osansa on varmaan mun hyvässä itsetunnossa tuolla murulla, joka jaksaa positiivisesti kommentoidan mun olemusta jatkuvasti. alkuun säälitti että se heti seurustelun alussa saa tälläsen paisuvan pullataikinan halittavakseen, mutta hyvin se on sen kestänyt.
ja kyllä se noissa kuvissakin näkyy. huomaan niissä 63 kiloa elämäniloa ja onnea omasta itsestä. musta on kivaa että omista valokuvista näkee itsensä mukiinmenevänä ja ihanaisena, jopa viimeisillään raskaana.
(p.s. alan muuten tuskastua näihin hitaisiin päiviin. kun käsillä en voi juuri mitään tehdä, enkä koiran kanssa lenkillä käydä, niin tätä soopaa ja maailmanpohdintaa tuleekin nyt sitten tuutin täydeltä,koska tämä näpyttely on ainoa onnistuvainen ja kivuton toiminto. ;) )
mä menin melkein paniikkiin kun tajusin raskauden olevan pian historiaa, enkä ole muistanut juurikaan pyytää ketään tätä palleroa ikuistamaan. muutamia kuvia olen ottanut tämän koneen kämäsellä kameralla, mutta niistä ei ole muistoiksi mun valokuva-albumeihin. mutta nyt on muutama otos tuossa mun kamerassakin tallessa.
eilen juttelin työkaverin kanssa joka on 17 viikolla raskaana. se marisi tuntevansa itsensä rumaksi ja lihavaksi ja epämiellyttäväksi. ja siis en olisi kyllä pystynyt edes raskautta arvaamaan jos hän ei olisi itse maininnut. miten sitä voikin olla niin itsekriittiinen ja julma itselleen. muistan toki omat angstit tuossa samassa kohtaa. tuntui vaan että tursuilee ulos omista vaatteista, eikä raskausmahasta ole tietoakaan...
musta tämä mun maha on nyt järjettömän suloinen. (muistan kyllä kirjoittaneeni epävartalostani ja epänaisellisuudesta muutama tovi takaperin, mutta nyt tilanne ja fiilis on toinen!) ystäväni totesi minut nähdessään että hän tosiaan on sitä mieltä että raskaana nainen on tosi hottis. no jaa. siltä musta ei kyllä tunnu. mua on itseasiassa vähän ärsyttänyt ja häirinnytkin jotkut muiden ihmisten kuvat esim synnäriltä, missä näkyy iso maha ja paljaat rinnat. musta niissä on jotakin liioteltua. itse menen synnyttämään toppi päällä, enkä usko hilluvani alasti siellä menemään missään vaiheessa, saatikka sitten oman taikka toimittjan kameran linssissä. mua ärsyttää jo ajatus pehvan vilautelustakin, mutta se vissiin kuuluu asiaan, eikä siitä voi kieltäytyäkään.
nykyisin olen kyllä huomannut juuttuvani peilin eteen rasvailemaan itseäni ja ihailemaan mun vartalon muotoja. raskaat rinnat ja pyöreä maha näyttääkin omaan silmään yllättäen tosi veikeiltä. seksiä niissä ei ole musta nimeksikään, mutta söötti mun vartalo on musta silti. harmi että tietty morfoosi siinä taas pian tapahtuu, justiinsa kun olen tähän muotooni tottunut ja siitä alkanut tosissaan diggailla. osansa on varmaan mun hyvässä itsetunnossa tuolla murulla, joka jaksaa positiivisesti kommentoidan mun olemusta jatkuvasti. alkuun säälitti että se heti seurustelun alussa saa tälläsen paisuvan pullataikinan halittavakseen, mutta hyvin se on sen kestänyt.
ja kyllä se noissa kuvissakin näkyy. huomaan niissä 63 kiloa elämäniloa ja onnea omasta itsestä. musta on kivaa että omista valokuvista näkee itsensä mukiinmenevänä ja ihanaisena, jopa viimeisillään raskaana.
(p.s. alan muuten tuskastua näihin hitaisiin päiviin. kun käsillä en voi juuri mitään tehdä, enkä koiran kanssa lenkillä käydä, niin tätä soopaa ja maailmanpohdintaa tuleekin nyt sitten tuutin täydeltä,koska tämä näpyttely on ainoa onnistuvainen ja kivuton toiminto. ;) )
siis jos mä en olis tällänen nokkela csi-tutkija, ja siihen päälle tosi utelias, niin mulla olisi monta murhettä vähemmän. mitä sitä ihminen luonteelleen voi? utelias mikä utelias, ja siitä sitten maksellaan moraalisia tuskia. ehkä.
no aluksi: eilen sain lisäinfoa mun siittiöasioita, ja mr unknown onkin käynyt tallentamassa vähän lisää osakkeita (hyvä mulle), jotka mä voin nyt siirtää turvaan jonnekin ulkomaille, mutta minne? talletus tanskapankissa maksaa hurjasti, ja sielläkin limittinä 3 vuoden talletus... monimutkasia kuvioita. moraalista ongelmaa tää ei mulle aiheuta, "lisääntymismielenrauhasta" ja "mäolenvielänuorimielenrauhasta" on päätetty maksaa nyt sitten pyydetty hinta. ja simppoja talletetaan "hullujatuleviavuosia" varten ulkomaille. hankkeen suunnittelu on suht keskeneräinen vielä, toteutukseen päästään kun saadaan tämä pulla pois uunista.
toiseksi: sain tietooni asian, jonka kautta sain tietooni asian, jonka kautta klikkasin kerran liian pitkälle eräällä saitilla. tai löysin pienen nippelin josta aukesi mulle uusi maailma. mä olin niin hämmästynyt ja järkyttynytkin. mr unknown oli jättänyt itsestään vapaaehtosta infoa, jonka tietysti löydettyäni luin ja tallensinkin.
tyyppi pitää vihreästä väristä, pizzasta ja punkusta! ja kuuntelee rock-musiikkia. (täähän on ihan match made in heaven ;) ) järkyttynein mä olin tiedosta että tyypillä on suora tukka. SUORA?! nuo maailman kauneimmat kiharat tuolla ruttunaamalla onkin siis peritty multa!? ei ole todellista... ja tyyppi on tiedemies, selittää miksi mun tekijäaivot on toisinaan hämmentyneet ruttunaaman logiikan edessä.
moraalinen probleemi tuli ja yöunet meni vaan siitä syystä että pohdin mitä mä lapsille tästä ikinä kerron? yön yli nukuttuani päätin että kysyttäessä kaiken mahdollisen. (sitten kun siis ovat isompia.) rehellisyys siis mein perheessä ja mun moraalinäkemyksessä ennen kaikkea. itse olen tämän tavan valinnut perheeni tehdä, ja vastuuni mä siitä kannan.
no aluksi: eilen sain lisäinfoa mun siittiöasioita, ja mr unknown onkin käynyt tallentamassa vähän lisää osakkeita (hyvä mulle), jotka mä voin nyt siirtää turvaan jonnekin ulkomaille, mutta minne? talletus tanskapankissa maksaa hurjasti, ja sielläkin limittinä 3 vuoden talletus... monimutkasia kuvioita. moraalista ongelmaa tää ei mulle aiheuta, "lisääntymismielenrauhasta" ja "mäolenvielänuorimielenrauhasta" on päätetty maksaa nyt sitten pyydetty hinta. ja simppoja talletetaan "hullujatuleviavuosia" varten ulkomaille. hankkeen suunnittelu on suht keskeneräinen vielä, toteutukseen päästään kun saadaan tämä pulla pois uunista.
toiseksi: sain tietooni asian, jonka kautta sain tietooni asian, jonka kautta klikkasin kerran liian pitkälle eräällä saitilla. tai löysin pienen nippelin josta aukesi mulle uusi maailma. mä olin niin hämmästynyt ja järkyttynytkin. mr unknown oli jättänyt itsestään vapaaehtosta infoa, jonka tietysti löydettyäni luin ja tallensinkin.
tyyppi pitää vihreästä väristä, pizzasta ja punkusta! ja kuuntelee rock-musiikkia. (täähän on ihan match made in heaven ;) ) järkyttynein mä olin tiedosta että tyypillä on suora tukka. SUORA?! nuo maailman kauneimmat kiharat tuolla ruttunaamalla onkin siis peritty multa!? ei ole todellista... ja tyyppi on tiedemies, selittää miksi mun tekijäaivot on toisinaan hämmentyneet ruttunaaman logiikan edessä.
moraalinen probleemi tuli ja yöunet meni vaan siitä syystä että pohdin mitä mä lapsille tästä ikinä kerron? yön yli nukuttuani päätin että kysyttäessä kaiken mahdollisen. (sitten kun siis ovat isompia.) rehellisyys siis mein perheessä ja mun moraalinäkemyksessä ennen kaikkea. itse olen tämän tavan valinnut perheeni tehdä, ja vastuuni mä siitä kannan.
perjantai 20. marraskuuta 2009
kkkk-yylät!
käyttekste täällä vahtaamassa joko mä olen lähtenyt/lähtemässä laitokselle??? :D kävijälaskuri juoksee hillintöntä vauhtia eteenpäin!!! hihi!
edelleen. en ole menossa minnekään. kaikki kotikonstit on kokeiltu käynnistykseen, ja poika senkun villiintyy ja vahvistuu, mutta tiukkaan mahassa tuntuu pysyvän.
viimeyönä synnyttelinkin sitten unessa koko yön. katetria ja tippaa ja letkuja roikkui musta jokapuolella. vauvaa ei siinäkään kyllä aikaiseksi saatu. siinä unessa kolmatta pvää kärvistelin käynnistyksen kanssa, eikä homma edennyt minneen.
viimenen neuvola oli tänään. huomenna on 40 vkoa täynnä. "viimenen" sanon siksi että en usko enää sinne meneväni poikanen mahassa. tosin jos joku sattuu muistamaan vanhoja juttuja, ruttunaaman kanssa kävin neuvolassa kun synnytys oli jo käynnissä, rvkolla 41+4. silloin soitin kättärille, ja ne käski pysyä vielä kotona, ja koska mulla on nla-aika, kävin siellä marmattamassa oloja. ja lähdin neuvolan pihasta synnärille ;)
seuraava neuvola-aika on ensi keskiviikkona, mutta tiistaina menen osteopaatille synnytyksen käynnistykseen, jos vauvaa ei sitä ennen kuulu. eli ehkä ei raskausajan neuvoloita tosiaan mulle.
vikaneuvolassa verenpaineet oli hyvät, pissa puhdas, sf-mittaollut jo pari vkoa 33cm, ja paino samassa, vajaa 63kiloa. ei siis uutta minkään suhteen. sydänäänet oli tälläkertaa mainiot, ja poika liikkuu hyvin. turvotusta on runsaasti käsissä ja jaloissa, mutta väliäkö tuolla. vauvan pää on edelleen irti lantiosta, ja nyt tuli käsky jättää koirankanssa lenkit sikseen. marraskuisessa lätäkössä ei meinaa ole kiva persiillään istua jos sattuvat lapsivedet mennä loiskahtamaan tuolla skutsissa. ja pään ollessa irti lantiosta, siinä toisaan on se napanuoran luiskahtamisen riski olemassa, ja sitä en nyt aio ottaa. murun rontit lähtee maalle huomenna, ja oma karvanaama toiseen mummolaan varmaan vkonloppuna myös.
siittiöasiakin selvisi. herra unknown on käynyt lataamassa muutaman setin tavaraa lisää, ja mä voin ostaa ne itselle sinne tanskalaiseen pankkiin odottamaan, ja pohtia myöhemmin missä maassa iltatähteä haluaisin tehdä jos sille päälle satun. olen sitä mieltä ihmiset tuhlaa rahojaan vaikka mihin turhaan. se on yksi madeiranreissu taikka villiksimennyt baari-ilta jonka jätän väliin, ja sillä ostan option iltatähteen. jepjep.
p.s. lahjoittajan ammatti lipsahti sivulauseessa kun juttelin "pankin"tädin kanssa. se saattaa selittää mulle ihan muutaman jutun ton ruttunaaman suhteen kyllä... ;)
edelleen. en ole menossa minnekään. kaikki kotikonstit on kokeiltu käynnistykseen, ja poika senkun villiintyy ja vahvistuu, mutta tiukkaan mahassa tuntuu pysyvän.
viimeyönä synnyttelinkin sitten unessa koko yön. katetria ja tippaa ja letkuja roikkui musta jokapuolella. vauvaa ei siinäkään kyllä aikaiseksi saatu. siinä unessa kolmatta pvää kärvistelin käynnistyksen kanssa, eikä homma edennyt minneen.
viimenen neuvola oli tänään. huomenna on 40 vkoa täynnä. "viimenen" sanon siksi että en usko enää sinne meneväni poikanen mahassa. tosin jos joku sattuu muistamaan vanhoja juttuja, ruttunaaman kanssa kävin neuvolassa kun synnytys oli jo käynnissä, rvkolla 41+4. silloin soitin kättärille, ja ne käski pysyä vielä kotona, ja koska mulla on nla-aika, kävin siellä marmattamassa oloja. ja lähdin neuvolan pihasta synnärille ;)
seuraava neuvola-aika on ensi keskiviikkona, mutta tiistaina menen osteopaatille synnytyksen käynnistykseen, jos vauvaa ei sitä ennen kuulu. eli ehkä ei raskausajan neuvoloita tosiaan mulle.
vikaneuvolassa verenpaineet oli hyvät, pissa puhdas, sf-mittaollut jo pari vkoa 33cm, ja paino samassa, vajaa 63kiloa. ei siis uutta minkään suhteen. sydänäänet oli tälläkertaa mainiot, ja poika liikkuu hyvin. turvotusta on runsaasti käsissä ja jaloissa, mutta väliäkö tuolla. vauvan pää on edelleen irti lantiosta, ja nyt tuli käsky jättää koirankanssa lenkit sikseen. marraskuisessa lätäkössä ei meinaa ole kiva persiillään istua jos sattuvat lapsivedet mennä loiskahtamaan tuolla skutsissa. ja pään ollessa irti lantiosta, siinä toisaan on se napanuoran luiskahtamisen riski olemassa, ja sitä en nyt aio ottaa. murun rontit lähtee maalle huomenna, ja oma karvanaama toiseen mummolaan varmaan vkonloppuna myös.
siittiöasiakin selvisi. herra unknown on käynyt lataamassa muutaman setin tavaraa lisää, ja mä voin ostaa ne itselle sinne tanskalaiseen pankkiin odottamaan, ja pohtia myöhemmin missä maassa iltatähteä haluaisin tehdä jos sille päälle satun. olen sitä mieltä ihmiset tuhlaa rahojaan vaikka mihin turhaan. se on yksi madeiranreissu taikka villiksimennyt baari-ilta jonka jätän väliin, ja sillä ostan option iltatähteen. jepjep.
p.s. lahjoittajan ammatti lipsahti sivulauseessa kun juttelin "pankin"tädin kanssa. se saattaa selittää mulle ihan muutaman jutun ton ruttunaaman suhteen kyllä... ;)
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
unelmapuoliso
puhuttiin puhelmiessa yks päivä ystävän kanssa ja spekuloitiin sitä, että kuunteleeko ja tulkitseekohan ihminen sitä puolisooaan oikein. ja mikä rooli on sillä että kuulee ja ymmärtää mitä itse haluaa kuulla/ymmärtää. ja sitten muodostaa parisuhteestaan juuri sellaisen kuvan kun itse toivoo sen tai puolisonsa olevan, ja sitten ne ristiriidat tulee tosi yllätyksenä naamalle joku päivä. "eksä halunnutkaan näin, kun mä luulin että me molemmat haluttiin...?"
no kuitenkin.
mä olen tosi haltioissani tosta kihlatustani. se on niin mun unelmapuoliso monellakin tapaa. mutta että tänään kun puhuttiin siittiöasiasta ja se jäi vähän roikkumaan vielä kun asiat on auki ja levällään kokonaan, mutta olin tajuavinani että jos haluan tehdä sen yhden "toivotaan toivotaan"-inssin kesällä, (jos niin mielenhäiriöön joutuisin) niin hän ei asetu poikkiteloin.
siis HULLU. siis IHANA. en mä tajua... onkohan se oikeesti niin kaheli että antais siunauksensa moiselle? emmä edes uskalla ajatella asiaa. onneksi tässä on aikaa semmonen 1/2 vuotta alottaa ne mietinnöt, tai olla miettimättä. tänpäiväsellä keskustellulla (tai spekulaationtyngällä) vaan tuon murun pisteet taas nousi mun silmissä lisää. jos mahdollista.
no kuitenkin.
mä olen tosi haltioissani tosta kihlatustani. se on niin mun unelmapuoliso monellakin tapaa. mutta että tänään kun puhuttiin siittiöasiasta ja se jäi vähän roikkumaan vielä kun asiat on auki ja levällään kokonaan, mutta olin tajuavinani että jos haluan tehdä sen yhden "toivotaan toivotaan"-inssin kesällä, (jos niin mielenhäiriöön joutuisin) niin hän ei asetu poikkiteloin.
siis HULLU. siis IHANA. en mä tajua... onkohan se oikeesti niin kaheli että antais siunauksensa moiselle? emmä edes uskalla ajatella asiaa. onneksi tässä on aikaa semmonen 1/2 vuotta alottaa ne mietinnöt, tai olla miettimättä. tänpäiväsellä keskustellulla (tai spekulaationtyngällä) vaan tuon murun pisteet taas nousi mun silmissä lisää. jos mahdollista.
räiskis!
tätä on jo tovin ollut ilmassa, mutta nyt ruttunaama ja muru otti hieman yhteen. mä taktisesti poistuin takavasemmalle, eli pesemään kylppäriä ja jätin ne kaksi selvittämään välinsä kahdestaan. oli muuten vaikeeta, koska mulla on tapana aika voimakkaasti puuttua kaikkiin asioihin tässä maailmassa. mutta kai toisilla on oikeus ns. tutustua kunnolla jos meinaavat yhdessä asua.
ja ainakin ruttunaamalla tuo raivo on kohdistunut aiemmin ainoostaan muhun, että kai se jostakin turvallisuudesta murua kohtaan kertoo kanssa.
ihan huudon ja kiinnipidon kautta kuulosti show edenneen, mutta kun kylppäri oli pesty, oli vastassa hymyileviä naamoja. "mä vähän itkin" totesi ruttunaama. mutta asiat oli kuulemma ok, ja paha mieli tullut ulos.
tuntuipa hienolta. varmaan kaikista osapuolista.
ja ainakin ruttunaamalla tuo raivo on kohdistunut aiemmin ainoostaan muhun, että kai se jostakin turvallisuudesta murua kohtaan kertoo kanssa.
ihan huudon ja kiinnipidon kautta kuulosti show edenneen, mutta kun kylppäri oli pesty, oli vastassa hymyileviä naamoja. "mä vähän itkin" totesi ruttunaama. mutta asiat oli kuulemma ok, ja paha mieli tullut ulos.
tuntuipa hienolta. varmaan kaikista osapuolista.
mun simpat
viimein sain klinikalta jonkun kiinni. olen yrittänyt selvitellä mun simppasten kohtaloa. mullahan on täällä suomessa 1 olki omaa (siis anonyymia tanskalaista, mutta maksettua ja varattua) vauvansiementä käyttämättä. tanskassa varattuna 3 olkea jotain saman luovuttajan supernestettä. 3x kallimpaa kun nuo mun omat.
soitin nyt klinikalle siitä politiikasta että miten niitä saa vielä käyttää/säilöä. kun aiemmin oli puhe että saa 3 vuotta säilöä, jos on biologinen sisarus.
mua kiinnostavat faktat siis oli:
- säilömisaika, 3 vuotta mistä?
- täyttyykö greipin biologinen sisarus ruttunaamassa, vai onko sillä oikeus vielä nuorempaan sisarukseen?
yllättäen siis säilömisaika on hedelmöityshoitolain voimaantulosta 3 vuotta. eli ne mun perussimpat lentää roskiin elokuussa 2010. tai on käytettävä ennen sitä jos mielii. (JÖSSES!) ne kolme maailman viimesintä ja kalleinta olkea mun on ostettava turvaan ja lähetettävä riikaan samoin tein jos mielin.
haluankohan joskus vielä lapsia? mitenhän onnistuu suhaaminen riikaan ovulaatioaikaan? paritonnia simpoista ja muutama tonni hoidoista on semmonen reaalihinta mahdollisesta iltatähdestä joskus. toki mietintäaika pitenee kun ne siirtää ulkomaille turvaan...mutta...
ja ettei asia olis ihan musta ja mun mietinnöistä kiinni, niin tanskalaispankissa on vaihtunut henkilökunta ja mun asia kun on jäänyt vähän roikkumaan, niin tällähetkellä mun tanskassa varatut oljet on hieman kateissa. muutama tovi menee selvittää onko ne tallessa siis ollenkaan, ja sitten pitäis aika sutjakkaasti päättää satsaanko muutaman tonnin siihen mahdollisuuteen että haluan joskus lisää lapsia, vai onko nää lapset tässä... tuntuu nyt isolta jutulta.
soitin nyt klinikalle siitä politiikasta että miten niitä saa vielä käyttää/säilöä. kun aiemmin oli puhe että saa 3 vuotta säilöä, jos on biologinen sisarus.
mua kiinnostavat faktat siis oli:
- säilömisaika, 3 vuotta mistä?
- täyttyykö greipin biologinen sisarus ruttunaamassa, vai onko sillä oikeus vielä nuorempaan sisarukseen?
yllättäen siis säilömisaika on hedelmöityshoitolain voimaantulosta 3 vuotta. eli ne mun perussimpat lentää roskiin elokuussa 2010. tai on käytettävä ennen sitä jos mielii. (JÖSSES!) ne kolme maailman viimesintä ja kalleinta olkea mun on ostettava turvaan ja lähetettävä riikaan samoin tein jos mielin.
haluankohan joskus vielä lapsia? mitenhän onnistuu suhaaminen riikaan ovulaatioaikaan? paritonnia simpoista ja muutama tonni hoidoista on semmonen reaalihinta mahdollisesta iltatähdestä joskus. toki mietintäaika pitenee kun ne siirtää ulkomaille turvaan...mutta...
ja ettei asia olis ihan musta ja mun mietinnöistä kiinni, niin tanskalaispankissa on vaihtunut henkilökunta ja mun asia kun on jäänyt vähän roikkumaan, niin tällähetkellä mun tanskassa varatut oljet on hieman kateissa. muutama tovi menee selvittää onko ne tallessa siis ollenkaan, ja sitten pitäis aika sutjakkaasti päättää satsaanko muutaman tonnin siihen mahdollisuuteen että haluan joskus lisää lapsia, vai onko nää lapset tässä... tuntuu nyt isolta jutulta.
tiistai 17. marraskuuta 2009
pingviini
vkonlopusta asti, eli rv 39 täytyttyä mun kävely on muistuttanut eniten pingviinin askellusta. olo on navan alapuolelta tönkkö ja jäykkä.
nyt reippaahkon iltalenkin jälkeen yhtäkkiä muistan miltä tuntuu synnyttää. ja asiaa kohtaan on nyt samaan aikaan on semmonen reipas "lähdetään hommiin"-olo, ja "skipataan tältä illalta"-olo. supistelut on siirtyneet mahan kirraamisesta selän vihlontaan, ja tiedän että tällästä se sitten on kun vauhtiin todella päästään.
nyt reippaahkon iltalenkin jälkeen yhtäkkiä muistan miltä tuntuu synnyttää. ja asiaa kohtaan on nyt samaan aikaan on semmonen reipas "lähdetään hommiin"-olo, ja "skipataan tältä illalta"-olo. supistelut on siirtyneet mahan kirraamisesta selän vihlontaan, ja tiedän että tällästä se sitten on kun vauhtiin todella päästään.
maanantai 16. marraskuuta 2009
henkimaailman asioita
tuli mieleeni tossa yhteen blogiin kommentoidessa yks vanha juttu joka rauhottaa kummasti tätä painetta päästä sen synnytyksen yli nyt samointein, heti, kaikki, mulle nyt.
muistui mieleeni yks asia jonka steinerkoulun aikuispuolella vuoden luuhaamisen tuloksen opin.
r.steinerin oppien mukaan lapsen alku hedelmöittymisellä on henkimaailman asioita. lapsi itse valitsee geeninsä, jotta pääsee mahdollisimman optimaalisesti toteuttamaan tehtäväänsä tässä elämässä. se myös syntyy kun on syntyäkseen, koska odottaa että tähdet on optimaalisessa asennossa, suodakseen yksilölle tiettyjä elämäntehtäväänsä tarvittavia ominaisuuksia. (horoskoopit, kuunkierrot ynnä muut, you tell me...)
mielenkiintoisia ajatuksia nämä.
mietipä kun katsot omaa lastasi. olisiko halunnut sittenkin jonkun muun? vaikka sen vihreäsilmäisen joka olis ollu siitä edellisestä kierrosta? tai sen joka olisi saanut alkunsa jo edellisvuonna kun projekti aloitettiin. se jolla olis suora tukka ja pitkät jalat. ai et? no sitä minäkin. kyllä mulla ainakin on justiinsa ne erityisyksilöt jotka mulle on tarkotettu.
siksi mä jaksan odottaa hermostumatta vielä vaikka sen 3 viikkoa että poikanen saa tähdet kohdilleen.
muistui mieleeni yks asia jonka steinerkoulun aikuispuolella vuoden luuhaamisen tuloksen opin.
r.steinerin oppien mukaan lapsen alku hedelmöittymisellä on henkimaailman asioita. lapsi itse valitsee geeninsä, jotta pääsee mahdollisimman optimaalisesti toteuttamaan tehtäväänsä tässä elämässä. se myös syntyy kun on syntyäkseen, koska odottaa että tähdet on optimaalisessa asennossa, suodakseen yksilölle tiettyjä elämäntehtäväänsä tarvittavia ominaisuuksia. (horoskoopit, kuunkierrot ynnä muut, you tell me...)
mielenkiintoisia ajatuksia nämä.
mietipä kun katsot omaa lastasi. olisiko halunnut sittenkin jonkun muun? vaikka sen vihreäsilmäisen joka olis ollu siitä edellisestä kierrosta? tai sen joka olisi saanut alkunsa jo edellisvuonna kun projekti aloitettiin. se jolla olis suora tukka ja pitkät jalat. ai et? no sitä minäkin. kyllä mulla ainakin on justiinsa ne erityisyksilöt jotka mulle on tarkotettu.
siksi mä jaksan odottaa hermostumatta vielä vaikka sen 3 viikkoa että poikanen saa tähdet kohdilleen.
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
ruttunaama auttaa
"mamma mä autan sua siivoo. kun se vauvaveikka on niin pieni kun se syntyy, että me voidaan laittaa se vaikka oven taakse, nii siel oven takana ei voi olla ollenkaan koirankarvaa..."
nostan hattua...
seuraamassani "vinkeä väkkyrä" blogissa piuku järkkäilee "maailman vaikein elämä"-kilpailua. teksti ja pohdinta oli musta loistava. TJEU.
mua oikeen ärsytti puistossa kun yksi uusi tuttavuus kävi ylistämään mun rohkeutta ja jaksamista "yksinhuoltajana". että kun ei sitä arkea kestä yhdenkään lapsen kanssa jos miehellä sattuu olemaan pitkiä päiviä. ei mulle tartte nostella hattua. mä oikeesti olen halunnut asiat näin. kyllä joskus itseä hirvittää miten sitä jaksais kahden pienen vaativan persoonan kanssa. ja miten mä oikeesti olisin esim. näiden semihalvauskäsieni kanssa pystynyt toimimaan yksin koiran ja pikkusten kanssa. vaikka nää lapset vaatii mun aikaa ja huomiota, kuluttaa rahaa, sotkee, hilluu, huutaa ja (nuorempi varsinkin) kiukuttelee ja riitelee, on saamapuolella rakkaus, elämän pienet ihmeet, huvittavat kommentit, söötit ilmeet, apu, tuki, empatia vertaansa vailla ja painaa mun vaakakupissa miljoonasti enemmän kun mikään muu.
(kun hirveiden itkupaskapotku-raivareiden päälle joku ottaa sua kaulasta ja sanoo "anteeks mamma että kiukuttelin, mä rakastan sua" ei parempaa palkintoa voi elämässä saada. (mikä emotionaalinen tunnelataus, mikä kasvatustyön taidonnäyte, mikä viite siitä että MINÄKIN osaan tehdä jotakin oikein...) )
ja nythän mä en ole yksin. se että on jotenkin henkisesti valmis tekemään kaiken itse, ja suoriutumaan ja selviämään kaikesta, saa aikaan mielettömät kicksit siitä että joku haluakin auttaa, ja joku haluaakin tehdä jotakin sun puolesta. se on vallan hienoa kun sitä ei ota itsestäänselvyytenä.
ja tosiaan yh:na mä olen sortunut antamaan lapsille kerran iltapalaksi jäätelöä (katso, siinä on joidenkin jugurttien tai rahkojen kanssa suht samat ravintoarvot!) ja jopa ruuaksi kylmää makaroonia ja kinkkurullan kätösiin. (kas, sitä voi kutsua kinkkupastaksi!)
ei tää elämä ole niin hirveetä kun vaan keskittyy kivuuksiin ja pieniin asioihin. ainaisen marisemisen sijaan. kyllä mä olen varma että monella yh:llakin on helpompaa yksin, kun jonkun jääräpään tai työnarkomaanin puolisona :)
mua oikeen ärsytti puistossa kun yksi uusi tuttavuus kävi ylistämään mun rohkeutta ja jaksamista "yksinhuoltajana". että kun ei sitä arkea kestä yhdenkään lapsen kanssa jos miehellä sattuu olemaan pitkiä päiviä. ei mulle tartte nostella hattua. mä oikeesti olen halunnut asiat näin. kyllä joskus itseä hirvittää miten sitä jaksais kahden pienen vaativan persoonan kanssa. ja miten mä oikeesti olisin esim. näiden semihalvauskäsieni kanssa pystynyt toimimaan yksin koiran ja pikkusten kanssa. vaikka nää lapset vaatii mun aikaa ja huomiota, kuluttaa rahaa, sotkee, hilluu, huutaa ja (nuorempi varsinkin) kiukuttelee ja riitelee, on saamapuolella rakkaus, elämän pienet ihmeet, huvittavat kommentit, söötit ilmeet, apu, tuki, empatia vertaansa vailla ja painaa mun vaakakupissa miljoonasti enemmän kun mikään muu.
(kun hirveiden itkupaskapotku-raivareiden päälle joku ottaa sua kaulasta ja sanoo "anteeks mamma että kiukuttelin, mä rakastan sua" ei parempaa palkintoa voi elämässä saada. (mikä emotionaalinen tunnelataus, mikä kasvatustyön taidonnäyte, mikä viite siitä että MINÄKIN osaan tehdä jotakin oikein...) )
ja nythän mä en ole yksin. se että on jotenkin henkisesti valmis tekemään kaiken itse, ja suoriutumaan ja selviämään kaikesta, saa aikaan mielettömät kicksit siitä että joku haluakin auttaa, ja joku haluaakin tehdä jotakin sun puolesta. se on vallan hienoa kun sitä ei ota itsestäänselvyytenä.
ja tosiaan yh:na mä olen sortunut antamaan lapsille kerran iltapalaksi jäätelöä (katso, siinä on joidenkin jugurttien tai rahkojen kanssa suht samat ravintoarvot!) ja jopa ruuaksi kylmää makaroonia ja kinkkurullan kätösiin. (kas, sitä voi kutsua kinkkupastaksi!)
ei tää elämä ole niin hirveetä kun vaan keskittyy kivuuksiin ja pieniin asioihin. ainaisen marisemisen sijaan. kyllä mä olen varma että monella yh:llakin on helpompaa yksin, kun jonkun jääräpään tai työnarkomaanin puolisona :)
14.11. eli rv 39
14.11. oli se mun aikaa sitten näkemän uneni ilmoittama pojan syntymäpäivä. todennäköisesti joku poika on maailmansa eilen ensimmäistä kertaa nähnyt, mutta ei mun. tämä rauhallisena köllii tuolla mahassa.
spuistelut on lieventyneet, eikä viiltelyä alakerrassakaan tunnu. semmosta keuhkoja ahtaavaa puristelua on toisinaan, ja ne näytti supistuksilta kättärin supistuskäyrällä silloin torstaina, mutta en kyllä edellisiin synnytyksiin tuota tuntemusta osaa mitenkään yhdistää.
monet on lohduttaneet että synnyys alkaa sitten yhtäkkiä. juupajuu. mun tsägällä yhtäkkiä joulukuussa sitten. ei sillä etten malttais odottaa. ollaanhan jo siinä pisteessä että todennäkösyys sille että poika tulee ulos 3vkon sisällä on lähemmä 100%. mutta kuitenkin se synnytys on sellanen ajatus tuossa mielenpäällä johon en kovin mieluusti ajatuksellakaan paneudu. ei voi tietää mitkä kauhut, ilot tai kivut se sessio tuo tullessaan. vaikka kokemusta on, ja ehkä juuri siitä syystä on sellaset realiteetit mielessä että tietää kyllä mihin on menossa. ja siksi haluisin sen synnytksen suoritetuksi mahdollisimman pian. kiitos.
on hullua miten tuon ruttunaaman synnytys on samaan aikaan mun mielessä kauniina ja rankkana kokemuksena. mä olen aivan varma että siinä vaiheessa kun ekat synnytystuskat tästä poikasesta alkaa mun persiissä poltella, se ruttunaaman synnytyksen kauneus-osio tuntuu kaukaselta harhakuvalta. hyvin kaukaselta harhakuvalta.
mulle on kyllä terveydenhuoltohenkilökunnan osalta luvattu ruttunaaman synnyttelyä helpompi setti, mutta saa nähdä millä ne hoitaa asian helpommaksi mun puolelta. tuskin millään.
no, en ole menossa soitellen sotaan, tiedän liiankin hyvin mihin olen ryhtynyt... tosin enenevässä määrin tuntuu etten ole menossa minnekään. hyvään toviin. laskeskelin tässä että tyttöt on syntyneet kakkosella alkavana päivänä, ja keskiviikkona molemmat. eli se olis mun laskujen mukaan ke 25.11. kun pääsee kärvistelemään. mutta kuten hyvin tiedämme, tämä vauva on yksilö, eikä kukaan tiedä mikä synnytyksen käynnistää,(*) joten voimme vaan innolla (ja kammolla) odotella tulevia käänteitä ihan tässä seesteisessä ja tasaisessa mielentilassa jota tämä sekava kirjoituskin varmasti hyvin kuvailee...
(*) vähän kaikkea on kokeiltu siihen että synnytystuntemuksia alkais tulemaan. tuloksetta suoritettu:
- mattojen tamppausta
- koiran lenkitystä
- lattioiden pesua kontalleen
- seksiä
- saunaa
- 3 vuotiaan ruttunaaman "turhaa" nostelua...
eli, seuraavat 3 viikkoa mä istun tässä sohvannurkassa tekemättä mitään, ja odotan :)
p.s. paitsi uudinverhon jos saan poikasen sänkyyn taiottua, niin sithän se voiskin vaikka syntyä. kun olis paikka missä nukustella.
p.s.II. kysyin vielä ruttunaamalta minä päivänä hän Suurena Näkijänä olettaa veljensä saapuvan ilahduttamaan mein eloa. vastaukset olivat hänen oma synttäripäivänsä 29.11. taikka maanantai 23.11. katotaan osuuko nämä! :D
spuistelut on lieventyneet, eikä viiltelyä alakerrassakaan tunnu. semmosta keuhkoja ahtaavaa puristelua on toisinaan, ja ne näytti supistuksilta kättärin supistuskäyrällä silloin torstaina, mutta en kyllä edellisiin synnytyksiin tuota tuntemusta osaa mitenkään yhdistää.
monet on lohduttaneet että synnyys alkaa sitten yhtäkkiä. juupajuu. mun tsägällä yhtäkkiä joulukuussa sitten. ei sillä etten malttais odottaa. ollaanhan jo siinä pisteessä että todennäkösyys sille että poika tulee ulos 3vkon sisällä on lähemmä 100%. mutta kuitenkin se synnytys on sellanen ajatus tuossa mielenpäällä johon en kovin mieluusti ajatuksellakaan paneudu. ei voi tietää mitkä kauhut, ilot tai kivut se sessio tuo tullessaan. vaikka kokemusta on, ja ehkä juuri siitä syystä on sellaset realiteetit mielessä että tietää kyllä mihin on menossa. ja siksi haluisin sen synnytksen suoritetuksi mahdollisimman pian. kiitos.
on hullua miten tuon ruttunaaman synnytys on samaan aikaan mun mielessä kauniina ja rankkana kokemuksena. mä olen aivan varma että siinä vaiheessa kun ekat synnytystuskat tästä poikasesta alkaa mun persiissä poltella, se ruttunaaman synnytyksen kauneus-osio tuntuu kaukaselta harhakuvalta. hyvin kaukaselta harhakuvalta.
mulle on kyllä terveydenhuoltohenkilökunnan osalta luvattu ruttunaaman synnyttelyä helpompi setti, mutta saa nähdä millä ne hoitaa asian helpommaksi mun puolelta. tuskin millään.
no, en ole menossa soitellen sotaan, tiedän liiankin hyvin mihin olen ryhtynyt... tosin enenevässä määrin tuntuu etten ole menossa minnekään. hyvään toviin. laskeskelin tässä että tyttöt on syntyneet kakkosella alkavana päivänä, ja keskiviikkona molemmat. eli se olis mun laskujen mukaan ke 25.11. kun pääsee kärvistelemään. mutta kuten hyvin tiedämme, tämä vauva on yksilö, eikä kukaan tiedä mikä synnytyksen käynnistää,(*) joten voimme vaan innolla (ja kammolla) odotella tulevia käänteitä ihan tässä seesteisessä ja tasaisessa mielentilassa jota tämä sekava kirjoituskin varmasti hyvin kuvailee...
(*) vähän kaikkea on kokeiltu siihen että synnytystuntemuksia alkais tulemaan. tuloksetta suoritettu:
- mattojen tamppausta
- koiran lenkitystä
- lattioiden pesua kontalleen
- seksiä
- saunaa
- 3 vuotiaan ruttunaaman "turhaa" nostelua...
eli, seuraavat 3 viikkoa mä istun tässä sohvannurkassa tekemättä mitään, ja odotan :)
p.s. paitsi uudinverhon jos saan poikasen sänkyyn taiottua, niin sithän se voiskin vaikka syntyä. kun olis paikka missä nukustella.
p.s.II. kysyin vielä ruttunaamalta minä päivänä hän Suurena Näkijänä olettaa veljensä saapuvan ilahduttamaan mein eloa. vastaukset olivat hänen oma synttäripäivänsä 29.11. taikka maanantai 23.11. katotaan osuuko nämä! :D
lauantai 14. marraskuuta 2009
aa ja bee
mein piirit on aika pienet. onhan heteromaailmassakin vissiin niin että kaikki tuntee toisensa noin kuuden linkin kautta...
esimerkiksi.
musta oli ihanaa kun mun serkku oli kesällä kertonut yhdelle tutulleen biisistä jota teki saksaan. biisi kertoi naisrakkaudesta. sitten hänen tuttunsa kertoi talossa asuvasta kivasta (!) tytöstä, jolla on lapsia ja tyttöystävä. ja se olin siis minä, ja tämä selvisi siinä keskustelussa leirintäalueella kaukana täältä. kaikenkaikkiaan edelleen mua huvittava ja liikuttava juttu.
mein piireissä tosiaan ihmiset sitten tunteekin toisensa yleensä maksimissaan yhden linkin kautta, jossei nyt suoraan ole kavereita tai ainakin puolituttuja. ja se johtaa kuviot kiusallisisillekin mutkille.
pikkulinnut laulelee omia juttujaan aika tiheään, ja nyt olen käsittänyt kahden mun hyvä ystävän tutustuneen toisiinsa "muuta kautta". varmasti he ovat samantyyppisiä ihmisiä, ja varmaan hyviä jutun aiheita tässä kombinaatiossa riittää muutoinkin. näiden "aan" ja "been" välit ei mua kummemín kiinnostakaan, vaikka siitä juttua koitetaankin varsinkin mun korville tehdä. ainoa mua häiritsevä asia on että sekä aa että bee tietää musta yhtiä sun toisia (todella) henkilökohtaisia asioita, ja asioita mitä olen tunteistani kertonut, aasta ja beestä toisistaan ja murustakin. mitenkään en ole niin itseäni täynnä, että oletan ihmisten puhuvan musta ja mun asioista aina joutessaan, mutta mulle riittää että tämä mahdollisuus on olemassa. ja se häiritsee mua todella paljon. raivostuttaa ajatus että ihminen (ihmiset) jotka olen päästänyt (liian) lähelle, voivat keskenään spekuloida mun asioilla, tai pelata yhteen tai toisaan vastaan nimenomaan mun kustannuksella. voisin kuvitella ihmisten olevan aikuisia, ja jättävän luottamukselliset asiat luottamuksellisiksi, mutta kaikkihan on sallittua, eikä mikään ole pyhää, kun on kyse ihmisten välisistä suhteista ja egoistisesta minäminäminä-ajattelusta.
muutenkin. aan motiivit tälle tuttavuudelle tiedän, ne on ne samat mitkä sen kaikille muillekin tuttavuuksille. been motiivit on mulle arvoitus niinkun tuntuu koko mein tuntemisen ajan on ollutkin. en edes osaa kuvitella tästä mahdollisesti muodostuvan sopan määrää ja kitkeryyttä tai makeutta.
pari kertaa olen ajatellut mainita tästä asiasta näistä kahdesta sille mulle tärkeämmälle. mutta en ole edes jaksanut vaivautua. olkoot, kaikki ja maustukoon omissa mehuissaan. niin makaa kuin petaa, ja jokaisen on tehtävä omat päätöksensä, jotkut ymmärtävät olla korrekteja, toiset ei. onneksi just tässä elämän myllyssä valikoituu ne jyvät akanoista. ja ystävänsä voi ihminen aina valita. onneksi. ja niin olen nyt tehnyt, valinnut kantani, ystäväni ja asenteeni. ja voin olla itseeni tyytyväinen.
ja voin hyvillämielin jatkaa oman napani ympärillä pyörimistä, ja antaa muiden olla. onneksi.
ja muru on ollut taas vaan loistava. en vaan toivois sen aina niin voimakkaasti ottavan kantaa ja suojelevan mua. mä olen kuitenkin aikuinen. ja suht pärjäävä. ja jopa vakaa persoonallisuus.
esimerkiksi.
musta oli ihanaa kun mun serkku oli kesällä kertonut yhdelle tutulleen biisistä jota teki saksaan. biisi kertoi naisrakkaudesta. sitten hänen tuttunsa kertoi talossa asuvasta kivasta (!) tytöstä, jolla on lapsia ja tyttöystävä. ja se olin siis minä, ja tämä selvisi siinä keskustelussa leirintäalueella kaukana täältä. kaikenkaikkiaan edelleen mua huvittava ja liikuttava juttu.
mein piireissä tosiaan ihmiset sitten tunteekin toisensa yleensä maksimissaan yhden linkin kautta, jossei nyt suoraan ole kavereita tai ainakin puolituttuja. ja se johtaa kuviot kiusallisisillekin mutkille.
pikkulinnut laulelee omia juttujaan aika tiheään, ja nyt olen käsittänyt kahden mun hyvä ystävän tutustuneen toisiinsa "muuta kautta". varmasti he ovat samantyyppisiä ihmisiä, ja varmaan hyviä jutun aiheita tässä kombinaatiossa riittää muutoinkin. näiden "aan" ja "been" välit ei mua kummemín kiinnostakaan, vaikka siitä juttua koitetaankin varsinkin mun korville tehdä. ainoa mua häiritsevä asia on että sekä aa että bee tietää musta yhtiä sun toisia (todella) henkilökohtaisia asioita, ja asioita mitä olen tunteistani kertonut, aasta ja beestä toisistaan ja murustakin. mitenkään en ole niin itseäni täynnä, että oletan ihmisten puhuvan musta ja mun asioista aina joutessaan, mutta mulle riittää että tämä mahdollisuus on olemassa. ja se häiritsee mua todella paljon. raivostuttaa ajatus että ihminen (ihmiset) jotka olen päästänyt (liian) lähelle, voivat keskenään spekuloida mun asioilla, tai pelata yhteen tai toisaan vastaan nimenomaan mun kustannuksella. voisin kuvitella ihmisten olevan aikuisia, ja jättävän luottamukselliset asiat luottamuksellisiksi, mutta kaikkihan on sallittua, eikä mikään ole pyhää, kun on kyse ihmisten välisistä suhteista ja egoistisesta minäminäminä-ajattelusta.
muutenkin. aan motiivit tälle tuttavuudelle tiedän, ne on ne samat mitkä sen kaikille muillekin tuttavuuksille. been motiivit on mulle arvoitus niinkun tuntuu koko mein tuntemisen ajan on ollutkin. en edes osaa kuvitella tästä mahdollisesti muodostuvan sopan määrää ja kitkeryyttä tai makeutta.
pari kertaa olen ajatellut mainita tästä asiasta näistä kahdesta sille mulle tärkeämmälle. mutta en ole edes jaksanut vaivautua. olkoot, kaikki ja maustukoon omissa mehuissaan. niin makaa kuin petaa, ja jokaisen on tehtävä omat päätöksensä, jotkut ymmärtävät olla korrekteja, toiset ei. onneksi just tässä elämän myllyssä valikoituu ne jyvät akanoista. ja ystävänsä voi ihminen aina valita. onneksi. ja niin olen nyt tehnyt, valinnut kantani, ystäväni ja asenteeni. ja voin olla itseeni tyytyväinen.
ja voin hyvillämielin jatkaa oman napani ympärillä pyörimistä, ja antaa muiden olla. onneksi.
ja muru on ollut taas vaan loistava. en vaan toivois sen aina niin voimakkaasti ottavan kantaa ja suojelevan mua. mä olen kuitenkin aikuinen. ja suht pärjäävä. ja jopa vakaa persoonallisuus.
rakkautta on...
- pestä haisevat koirat.
- rasvata toisen kasvot, kun sillä ei kädet toimi. ja tarjoutua pesemään hampaat. ja suostua kääntämään ompelutyöt kun toinen ei siihenkään pysty.
- kuunnella typerät marinat, itkut ja ininät.
- kestää toisen sulkeutumista itsensä ja mahansa ympärille.
- yrittää kasvattaa toisen kieltä näyttävästä lapsesta kunnollista kansalaista, ja jaksaa kuunnella sen lapsen alati muuttuvia mielialoja.
- kysyä lupa menoillensa vaikka tietää ettei tarvitse.
- rakentaa toimiva kestovaipankuivausteline epäselvien ohjeiden mukaan.
- pestä liesituuletin ja lamppu (!).
- suostua kokeilemaan palasaippuoita ja shampootuotteita luonnon kuormittumisen vähenemiseksi.
- suojella toisen tunteita ja ottaa tuntemukset vakavasti.
- ottaa kantaa asioihin, ja sanoa oma mielipiteensä suoraan.
- suostua katsomaan huonoja elokuvia.
- rasvata toisen kasvot, kun sillä ei kädet toimi. ja tarjoutua pesemään hampaat. ja suostua kääntämään ompelutyöt kun toinen ei siihenkään pysty.
- kuunnella typerät marinat, itkut ja ininät.
- kestää toisen sulkeutumista itsensä ja mahansa ympärille.
- yrittää kasvattaa toisen kieltä näyttävästä lapsesta kunnollista kansalaista, ja jaksaa kuunnella sen lapsen alati muuttuvia mielialoja.
- kysyä lupa menoillensa vaikka tietää ettei tarvitse.
- rakentaa toimiva kestovaipankuivausteline epäselvien ohjeiden mukaan.
- pestä liesituuletin ja lamppu (!).
- suostua kokeilemaan palasaippuoita ja shampootuotteita luonnon kuormittumisen vähenemiseksi.
- suojella toisen tunteita ja ottaa tuntemukset vakavasti.
- ottaa kantaa asioihin, ja sanoa oma mielipiteensä suoraan.
- suostua katsomaan huonoja elokuvia.
perjantai 13. marraskuuta 2009
nla, raskausviikko 38
tän piti olla kiva neuvolakerta, kun muru pääsi ensikertaa mukaan, ja kuulemaan poikasen sydänääniä.
aamu oli alkujaankin ihan arsesta. ruttunaama veti itkupotkuraivarit eteisessä kun piti päiväkotiin mennä. ja suruitkut siellä erostessa. ja eihän se ollut kun valokuvaan menossa. silmät punasena, räät naamassa. (onneksi tarhantädit ehkä osaa tuunata nämä tapaukset siedettävään ulkoasuun ennen räpsähdystä.) sitten kiskoin perässäni liian aikaisin herännyttä äkäsen olosta murua aamulenkillä pitkin metsiä. neuvolaan tuli kiire.
suurin ilonaihe, se sydänäänien jumpsutus, olikin sitten se päivän kolauttaja. liian matala syke. maaten. istuen. tämä yhdistettynä siihen että mahassa on ollut musta tavallista hiljaisempaa tohinaa, lähete kättärille tarkkailuun saatiin kouraan. terkka lohdutteli ettei sinänsä hätää ole, että jos poikasella on huono olla, saatellaan se vaan maailmaan piakkoin.
tunninverran sairaalapedillä aika vakavana tuijottelin vauvan sydänkäyrää, laskin liikkeitä ja nielin kyyneliä. musta käyrä ei ollut alkuunkaan normaali, mutta koska asiantuntijat oli siihen tyytyväisiä, päästiin kotiin. verenpaineet mulla heitteli häränpyllyä siinä, mutta eipä kai se ole ihme... toivon tosiaan että seuraava reissu siihen suuntaan antais saalista kanssa.
mä olin illalla ihan tositositosi väsynyt. vei mehut tuo sairaalareissu ihan kokonaan.
jos jotakin positiivista tästä neuvolareissusta pitää etsiä, niin sf-mitta on jumahtanut, paino pudonnut ja verenpaine koholla. ennakoi kuulemma lähestyvää synnytystä. (onko yllttävää raskausvkolla 38? :) )
ja paskimmillakin hetkellä tuntui että olen oikean ihmisen kanssa matkassa. välillä pieni silitys, puristus jalasta tai hellä suukko kertoi enemmän kuin mitkään sanat olis voineet.
aamu oli alkujaankin ihan arsesta. ruttunaama veti itkupotkuraivarit eteisessä kun piti päiväkotiin mennä. ja suruitkut siellä erostessa. ja eihän se ollut kun valokuvaan menossa. silmät punasena, räät naamassa. (onneksi tarhantädit ehkä osaa tuunata nämä tapaukset siedettävään ulkoasuun ennen räpsähdystä.) sitten kiskoin perässäni liian aikaisin herännyttä äkäsen olosta murua aamulenkillä pitkin metsiä. neuvolaan tuli kiire.
suurin ilonaihe, se sydänäänien jumpsutus, olikin sitten se päivän kolauttaja. liian matala syke. maaten. istuen. tämä yhdistettynä siihen että mahassa on ollut musta tavallista hiljaisempaa tohinaa, lähete kättärille tarkkailuun saatiin kouraan. terkka lohdutteli ettei sinänsä hätää ole, että jos poikasella on huono olla, saatellaan se vaan maailmaan piakkoin.
tunninverran sairaalapedillä aika vakavana tuijottelin vauvan sydänkäyrää, laskin liikkeitä ja nielin kyyneliä. musta käyrä ei ollut alkuunkaan normaali, mutta koska asiantuntijat oli siihen tyytyväisiä, päästiin kotiin. verenpaineet mulla heitteli häränpyllyä siinä, mutta eipä kai se ole ihme... toivon tosiaan että seuraava reissu siihen suuntaan antais saalista kanssa.
mä olin illalla ihan tositositosi väsynyt. vei mehut tuo sairaalareissu ihan kokonaan.
jos jotakin positiivista tästä neuvolareissusta pitää etsiä, niin sf-mitta on jumahtanut, paino pudonnut ja verenpaine koholla. ennakoi kuulemma lähestyvää synnytystä. (onko yllttävää raskausvkolla 38? :) )
ja paskimmillakin hetkellä tuntui että olen oikean ihmisen kanssa matkassa. välillä pieni silitys, puristus jalasta tai hellä suukko kertoi enemmän kuin mitkään sanat olis voineet.
keskiviikko 11. marraskuuta 2009
käsiongelma
voi jösses näitä mun käsiä. yöllä oli niin kovaa hermosärkyä että ensin kääntyilin ja vääntyilin, tuin itseä tyynyillä, sitte koikkelehdin ympäri asuntoa, hieroin käsiä, jumppasin käsiä, laitoin kylmää, otin parasetamolia... eikä mikään hitto auta. nyt aamusta koetin nukkua oikea käsi levossa kropan päällä, niin vasenkin meni pökikseen.
oikea käsi on puutunut keskisormesta piikkurilliin, ja kämmenessä ja sormissä on kipua ja muuta tunnottomuutta. kyynerpäässä on kovaa särkyä. vasen alkaa kipuilla olkapäästä, ja hauiksesta vetää alaspäin riipivää tuskaa. näillä käsillä ei tehdä juuri mitään. kyllä tuntuu kurjalta kun ei leipää saa itselle tehtyä. ei kahvia keitettyä. käsitöitä en voi tehdä. siivota en voi. lukea en voi. puhelimessa en voi puhua kun makuulleen, mutta sittenkin alkaa tosi kovat kivut. tässä koneella voi sohvalla olla, kun kädet on rennosti sylissä. tai sohvan pehmeellä nojalla.
tämä kaikki johtuu vissiin (synnytystä varten) löystyneiden nivelten ja huonon nestekierron + hankalien lepoasentojen ja syvään paikallaan kyljellään nukkumisen yhteisvaikutuksesta. ei ole kivaa - syntyis nyt lapsi, että äiti sais nukuttua. (eikö olekin absurdia?)
oikea käsi on puutunut keskisormesta piikkurilliin, ja kämmenessä ja sormissä on kipua ja muuta tunnottomuutta. kyynerpäässä on kovaa särkyä. vasen alkaa kipuilla olkapäästä, ja hauiksesta vetää alaspäin riipivää tuskaa. näillä käsillä ei tehdä juuri mitään. kyllä tuntuu kurjalta kun ei leipää saa itselle tehtyä. ei kahvia keitettyä. käsitöitä en voi tehdä. siivota en voi. lukea en voi. puhelimessa en voi puhua kun makuulleen, mutta sittenkin alkaa tosi kovat kivut. tässä koneella voi sohvalla olla, kun kädet on rennosti sylissä. tai sohvan pehmeellä nojalla.
tämä kaikki johtuu vissiin (synnytystä varten) löystyneiden nivelten ja huonon nestekierron + hankalien lepoasentojen ja syvään paikallaan kyljellään nukkumisen yhteisvaikutuksesta. ei ole kivaa - syntyis nyt lapsi, että äiti sais nukuttua. (eikö olekin absurdia?)
tiistai 10. marraskuuta 2009
vuosipäivänä
vuosipäivän iltana sain suklaarasian, jossa oli viesti, jota en ensin ymmärtänyt, ja kun ymmärsin, häkellyin, ja kun tokenin, sanoin kyllä.
ja sormus jonka sain siitä "kyllästä" merkiksi, oli musta äärettömän kaunis ja erittäinpaljon mun mieleen. ja kaikenkaikkiaan sopivan kokoinen.
joskus toiste mä ehkä puran tuntoja tästä syvemmin. nyt menee vielä muutama tovi ämistellessä maailman laatua.
jännittelen tässä kuinka monta päivää ehdin olemaan kihloissa ennenkuin vauva syntyy. veikkauksia? kellään?
itse pidän kiinni uneni kertomasta päivämäärästä 14.11. eli tasan viikko väliä...
ja sormus jonka sain siitä "kyllästä" merkiksi, oli musta äärettömän kaunis ja erittäinpaljon mun mieleen. ja kaikenkaikkiaan sopivan kokoinen.
joskus toiste mä ehkä puran tuntoja tästä syvemmin. nyt menee vielä muutama tovi ämistellessä maailman laatua.
jännittelen tässä kuinka monta päivää ehdin olemaan kihloissa ennenkuin vauva syntyy. veikkauksia? kellään?
itse pidän kiinni uneni kertomasta päivämäärästä 14.11. eli tasan viikko väliä...
sunnuntai 8. marraskuuta 2009
rakkautta on
tänään on vuosi täynnä mein ensimmäisestä suudelmasta. tai siitä "virallisesta". ja tänään vietetään mein virallista vuosipäivää. tässä taas pieni lista asioista missä mä näen rakkautta täällä:
- pienistä lapuista ympäri asuntoa. niissä voi olla pieni info tehtävistä/tehdyistä hommista, tai vaan huomio jostain, ja rakkaudentunnustus.
- siitä että toinen tuo välillä kotiin pullon vichyä. koska juon liian vähän. tai sitä vichyä jossa on kalsiumia, koska on kuullut mun puhuvan siitä että saan kalsiumia kai liian vähän.
- se että toinen toivoo vilpittömästi mun onnistuvan elämässä, ja saavuttavan mulle tärkeitä asioita ja askelia. ja on mukana niissä auttamalla ja kannustamalla kaikin tavoin. (mm. vauva, vakivirka yms...)
- kyselee silkasta mielenkiinnosta mun tuntemuksia, niin fyysisiä kuin henkisiäkin, ja myös muistaa tarkkaan mistä on puhuttu. JA saattaa palata asiaan vielä myöhemminkin.
- antaa mun olla omissa oloissani kun tarvitsen, ja antaa mun olla lähellä kun tarvitsen.
- ei hermostu vaikka mä olisin hermostunut. tulee jopa korjaamaan mun suutuspäissäni paiskomat tavarat, ilman suurempaa draamaa. ei suutu vaikka mä olisin suuttunut.
- pitää mun temperamenttiä enemmän kiinnostavana kuin rasitteena.
- on huolissaan musta ja vauvasta, mutta rauhottelee kun huolehdin itse liikoja.
- sanoo mulle että rakastaa kun siltä tuntuu. sanoo niin myös lapsille.
- tutustuu mielellään munkin ystäviin, ja viettää aikaa mun sukulaisten kanssa ilman ongelmia tai sellasta vaivaantuneisuutta.
- esittelee mut omille sukulaisilleen, ja selkeesti musta on puhuttu jo lyhyen tuttavuuden jälkeen.
- suukottelee, silittelee, nuuskuttaa, sanoo kauniita asioita. jokapäivä.
- pitelee koholla mun itsetuntoa kun se meinaa tässä mun ollessani paksuimmillani brakata. mutta ei sorru ylilyönteihin ja liioitteluun.
- antaa mun piirtää seinään, kuunnella kamalaa musiikkia ja katsella "tylsiä" elokuvia.
- tuo kaupasta mahdollisimman lisäaineettomia tuotteita, ihan tilaamatta. on muutenkin kiinnostunut mun "vakaumuksista" ruoan suhteen.
- hakee muksuja, vie muksuja, tekee ruokaa, siivoaa kotona. pyytämättä, ohjaamatta, neuvomatta. "koska se kuuluu asiaan".
ennenkaikkea mun kanssa yhteensopiva ihminen on intensiivinen, empaattinen, spontaani ja osaa tarttua hetkeen. samalla se on järkevä ja tunnollinen. sen kanssa elämä on turvallista, ja kaikki kahdenkeskeinen aika tuntuu ihan uudelta seikkailulta. uuh. minä. rakastan.
- pienistä lapuista ympäri asuntoa. niissä voi olla pieni info tehtävistä/tehdyistä hommista, tai vaan huomio jostain, ja rakkaudentunnustus.
- siitä että toinen tuo välillä kotiin pullon vichyä. koska juon liian vähän. tai sitä vichyä jossa on kalsiumia, koska on kuullut mun puhuvan siitä että saan kalsiumia kai liian vähän.
- se että toinen toivoo vilpittömästi mun onnistuvan elämässä, ja saavuttavan mulle tärkeitä asioita ja askelia. ja on mukana niissä auttamalla ja kannustamalla kaikin tavoin. (mm. vauva, vakivirka yms...)
- kyselee silkasta mielenkiinnosta mun tuntemuksia, niin fyysisiä kuin henkisiäkin, ja myös muistaa tarkkaan mistä on puhuttu. JA saattaa palata asiaan vielä myöhemminkin.
- antaa mun olla omissa oloissani kun tarvitsen, ja antaa mun olla lähellä kun tarvitsen.
- ei hermostu vaikka mä olisin hermostunut. tulee jopa korjaamaan mun suutuspäissäni paiskomat tavarat, ilman suurempaa draamaa. ei suutu vaikka mä olisin suuttunut.
- pitää mun temperamenttiä enemmän kiinnostavana kuin rasitteena.
- on huolissaan musta ja vauvasta, mutta rauhottelee kun huolehdin itse liikoja.
- sanoo mulle että rakastaa kun siltä tuntuu. sanoo niin myös lapsille.
- tutustuu mielellään munkin ystäviin, ja viettää aikaa mun sukulaisten kanssa ilman ongelmia tai sellasta vaivaantuneisuutta.
- esittelee mut omille sukulaisilleen, ja selkeesti musta on puhuttu jo lyhyen tuttavuuden jälkeen.
- suukottelee, silittelee, nuuskuttaa, sanoo kauniita asioita. jokapäivä.
- pitelee koholla mun itsetuntoa kun se meinaa tässä mun ollessani paksuimmillani brakata. mutta ei sorru ylilyönteihin ja liioitteluun.
- antaa mun piirtää seinään, kuunnella kamalaa musiikkia ja katsella "tylsiä" elokuvia.
- tuo kaupasta mahdollisimman lisäaineettomia tuotteita, ihan tilaamatta. on muutenkin kiinnostunut mun "vakaumuksista" ruoan suhteen.
- hakee muksuja, vie muksuja, tekee ruokaa, siivoaa kotona. pyytämättä, ohjaamatta, neuvomatta. "koska se kuuluu asiaan".
ennenkaikkea mun kanssa yhteensopiva ihminen on intensiivinen, empaattinen, spontaani ja osaa tarttua hetkeen. samalla se on järkevä ja tunnollinen. sen kanssa elämä on turvallista, ja kaikki kahdenkeskeinen aika tuntuu ihan uudelta seikkailulta. uuh. minä. rakastan.
vettä?
näin isäinpäivän kunniaksi aamulla musta lorahteli ulos jotakin. eipä ole ennen lapset mulla lähteneet syntymään vesi edellä, joten kättärillehän se oli soitettava. päivä on nyt mennyt itseä ja vauvaa tarkkaillessa. enempää ei ole lorinaa tullut. ja liikeseurannassa vauva ollut ok.
aamupvästä kerkesin hermostua kun en saanut vauvaa ekavarttiin hereille. hemmetin unikeko! meni kaksi lasillista mehua ja kaksi kourallista rusinoita ennenkun herra vauva suvaitsi herätä ja mellastaa toivotut 10 liikettä. iltapvästä nakki oli helppo. 3 minuuttia ja 10 liikettä täynnä.
iltapävstä soitin kättärille että vauva liikkuu eikä uutta lorinaa ole ollut, joten kotona iltaa vietellään. jos alkaakin tulla lisää, tuota vesimäistä tai vihreää tai verestävää, niin näytille on lähdettävä.
nyt vaan sitte vietetään murun kanssa mein vuosipäivän iltaa kotosalla. toistaiseksi.
aamupvästä kerkesin hermostua kun en saanut vauvaa ekavarttiin hereille. hemmetin unikeko! meni kaksi lasillista mehua ja kaksi kourallista rusinoita ennenkun herra vauva suvaitsi herätä ja mellastaa toivotut 10 liikettä. iltapvästä nakki oli helppo. 3 minuuttia ja 10 liikettä täynnä.
iltapävstä soitin kättärille että vauva liikkuu eikä uutta lorinaa ole ollut, joten kotona iltaa vietellään. jos alkaakin tulla lisää, tuota vesimäistä tai vihreää tai verestävää, niin näytille on lähdettävä.
nyt vaan sitte vietetään murun kanssa mein vuosipäivän iltaa kotosalla. toistaiseksi.
perjantai 6. marraskuuta 2009
neuvolassa, taas ehkä viimestä kertaa
- painoa oli tullut 700g/vko. enkat. mutta eipä yhtään kiristä. vikoja viikkoja viedään! (painonnousu on muuten ollut 100-300g/vko luokkaa.)
- RR 129/83 (alapaine kohollaan, yhdistettynä edelliseen hiukan huolestuttavaa...)
- pissa ok.
- sf-mitta 33 (enkat, eli suurin ikinä!)
- sydänäänet ja liikkeet hyvät.
se terkka on niin ihana. se aina oikeen liikuttuu kun se tunnustelee tuota poikaa tuosta mahan läpi. se kehuu ensin mahaa ihanaksi, kun siinä ei juurikaan ole rasvaa ja vauva tuntuu tositosihyvin, ja sitten se fiilistelee pikku rimppakinttua, ja kehuu ja ihastelee tosi kovin. tulee itselle oikeen hyvä mieli siitä.
lopuksi sain sikapiikin. en olisi halunnut, mutta sanoin luottavani terkan arvioon tarpeellisuudesta. terkka oli sitä mieltä että mä en rokotetta tarvitse, mutta että vauvalle olis parasta saada suoja. koska 0-6kk ikäsiä ei sitten rokoteta. ruttunaama oli viimeviikolla niin kipeä, ja mun sydän niin rikki, että varmaan joutuisin hoitoon itse, jos vauva sairastuu. minimoidaan riskit tällä, i hope. ja toivotaan että himpula pysyy sisuksissa vielä sen kaksi viikkoa.
ja kerroin terkalle että seurustelen. se sanoikin että olen pitempään näyttänyt onnelliselta (muistaako joku sen tekemän diagnoosin "sä olet onnellinen."? jep.)muru tuleekin sitten seuraavaan neuvolaan mukaan.
jos...
mun suunnitelma ei pidä. olen siis päättänyt sairastaa sikapiikin jälkioireet tänään, huomenna ja sunnuntaina, ja mennä synnyttämään sunnuntaiyönä, koska murulla alkaa vapaaviikko su illasta, ja voitais olla perhehuoneessa sitten rauhassa. tämä olis mulle hyvä kuvio. saas nähhä mitä sanoo vauva vauvanen!
- RR 129/83 (alapaine kohollaan, yhdistettynä edelliseen hiukan huolestuttavaa...)
- pissa ok.
- sf-mitta 33 (enkat, eli suurin ikinä!)
- sydänäänet ja liikkeet hyvät.
se terkka on niin ihana. se aina oikeen liikuttuu kun se tunnustelee tuota poikaa tuosta mahan läpi. se kehuu ensin mahaa ihanaksi, kun siinä ei juurikaan ole rasvaa ja vauva tuntuu tositosihyvin, ja sitten se fiilistelee pikku rimppakinttua, ja kehuu ja ihastelee tosi kovin. tulee itselle oikeen hyvä mieli siitä.
lopuksi sain sikapiikin. en olisi halunnut, mutta sanoin luottavani terkan arvioon tarpeellisuudesta. terkka oli sitä mieltä että mä en rokotetta tarvitse, mutta että vauvalle olis parasta saada suoja. koska 0-6kk ikäsiä ei sitten rokoteta. ruttunaama oli viimeviikolla niin kipeä, ja mun sydän niin rikki, että varmaan joutuisin hoitoon itse, jos vauva sairastuu. minimoidaan riskit tällä, i hope. ja toivotaan että himpula pysyy sisuksissa vielä sen kaksi viikkoa.
ja kerroin terkalle että seurustelen. se sanoikin että olen pitempään näyttänyt onnelliselta (muistaako joku sen tekemän diagnoosin "sä olet onnellinen."? jep.)muru tuleekin sitten seuraavaan neuvolaan mukaan.
jos...
mun suunnitelma ei pidä. olen siis päättänyt sairastaa sikapiikin jälkioireet tänään, huomenna ja sunnuntaina, ja mennä synnyttämään sunnuntaiyönä, koska murulla alkaa vapaaviikko su illasta, ja voitais olla perhehuoneessa sitten rauhassa. tämä olis mulle hyvä kuvio. saas nähhä mitä sanoo vauva vauvanen!
tiistai 3. marraskuuta 2009
rv 37 + jotakin ja valivalivalia
musta on erittäin hullunkurista etten mä yhtään muista millä raskausviikoilla tässä mennään.
ihme vaivat on kyllä nyt aktivoitunu suunnasta jos toisesta.
ensinnäkin. kurkkua särkee, josko se on se riivatun streptokokki kuitenkin mullakin. ei hajua kuinka kauan se itää? jos rutulla oli se viimevkolla, niin onko se vasta nyt mulla aktivoitunut? häijyltä tuntuu kuitenkin.
toiseksi. eilen (kun pystyin vielä kävelemään) käytiin koirien kanssa iltalenkillä, ja mulla alkoi vuotamaan nenästä verta. ihan yllättäen. eikä se meinannut tyrehtyä ollenkaan. sellasta pientä tiputtelua oli varmaan tunnin. ja sitten köhin ja yskin, niin verta tuli suustakin. outoa.
kolmanneksi. mulla puutuu kädet. nukun enimmäkseen kyljellään, ja niissä ei vissiin veri kierrä. aika tukalaa on kun kädet tosissaan jumittaa öisin ja särkee, ja sen lisäksi sitten pitkin päivääkin ne turtuu, särkee ja vaivaa.
neljänneksi. mun lonkkia särkee öisin niin että se häiritsee unta. siis en tiedä makaanko niiden päällä niin koomasena ettei veri kierrä, vai onko mun vanhat lonkkasäryt aktivoituneet jostakin kumman syystä vaan just nyt.
viidenneksi on nuo "poltot". käsitän hyvin että synnytyskipuja sanotaan poltoiksi. mulla on tulessa milloin vatsa, milloin selkä, menkkamaista jomottelua on päivittäin. nyt tuolla si-nivelen tienoilla vasemmalla on tosi kipeä ja kuumottava paikka.
kuudenneksi. on asia josta en tiedä onko se lihaskirraus, vai supistelua. mutta kovaa kipua vatsassa kuitenkin. jäin aamulla metsään koirien kanssa, enkä tiennyt olisko ollut aiheellista itkeä vai nauraa. alunperin lähdin supistuskipuja lieventämään rauhalliselle kävelylle, ja sitten iski se järkyttävä kipu oikeaan kylkeen, jonnekin kohdun yläreunan tienoille. siinä sitten puuskutin ja yritin hengitellä ja ölistä. mutta eipä siinä auttanut kuin seistä ja huohottaa. musta kipu kesti liian pitkään ollakseen supistelua, mutta en tiedä mitä muutakaan se voisi olla..?
seisemänneksi. ne "sähköiskut" ts. viiltelyt. ne on muuttuneet sukkapuikottelusta veitseniskuihin.
...ja sit mä vielä suren tän raskauden päättymistä?! kun tää maha on niin ihana! ikinä ei voi olla tyytyväinen. eihän?
ihme vaivat on kyllä nyt aktivoitunu suunnasta jos toisesta.
ensinnäkin. kurkkua särkee, josko se on se riivatun streptokokki kuitenkin mullakin. ei hajua kuinka kauan se itää? jos rutulla oli se viimevkolla, niin onko se vasta nyt mulla aktivoitunut? häijyltä tuntuu kuitenkin.
toiseksi. eilen (kun pystyin vielä kävelemään) käytiin koirien kanssa iltalenkillä, ja mulla alkoi vuotamaan nenästä verta. ihan yllättäen. eikä se meinannut tyrehtyä ollenkaan. sellasta pientä tiputtelua oli varmaan tunnin. ja sitten köhin ja yskin, niin verta tuli suustakin. outoa.
kolmanneksi. mulla puutuu kädet. nukun enimmäkseen kyljellään, ja niissä ei vissiin veri kierrä. aika tukalaa on kun kädet tosissaan jumittaa öisin ja särkee, ja sen lisäksi sitten pitkin päivääkin ne turtuu, särkee ja vaivaa.
neljänneksi. mun lonkkia särkee öisin niin että se häiritsee unta. siis en tiedä makaanko niiden päällä niin koomasena ettei veri kierrä, vai onko mun vanhat lonkkasäryt aktivoituneet jostakin kumman syystä vaan just nyt.
viidenneksi on nuo "poltot". käsitän hyvin että synnytyskipuja sanotaan poltoiksi. mulla on tulessa milloin vatsa, milloin selkä, menkkamaista jomottelua on päivittäin. nyt tuolla si-nivelen tienoilla vasemmalla on tosi kipeä ja kuumottava paikka.
kuudenneksi. on asia josta en tiedä onko se lihaskirraus, vai supistelua. mutta kovaa kipua vatsassa kuitenkin. jäin aamulla metsään koirien kanssa, enkä tiennyt olisko ollut aiheellista itkeä vai nauraa. alunperin lähdin supistuskipuja lieventämään rauhalliselle kävelylle, ja sitten iski se järkyttävä kipu oikeaan kylkeen, jonnekin kohdun yläreunan tienoille. siinä sitten puuskutin ja yritin hengitellä ja ölistä. mutta eipä siinä auttanut kuin seistä ja huohottaa. musta kipu kesti liian pitkään ollakseen supistelua, mutta en tiedä mitä muutakaan se voisi olla..?
seisemänneksi. ne "sähköiskut" ts. viiltelyt. ne on muuttuneet sukkapuikottelusta veitseniskuihin.
...ja sit mä vielä suren tän raskauden päättymistä?! kun tää maha on niin ihana! ikinä ei voi olla tyytyväinen. eihän?
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
näitä lisää!
olen saanut tosipaljon vaaleensinisiä ja haaleita vaatteita. ja mieluusti niitä vauvalla käytänkin, mutta, nyt tuli ekaa kertaa kaupassakin vastaan tosi mun näkösiä pikkuvauvan vaatteita! näitä lisää! jee! hyvä tutta.
oon vauvaikäsenä käyttänyt rutullakin tuttaa, musta isommille niillä ei sitten ookaan kivoja vaatteita. lindex, meandi ja nameit on mun suosikkeja tollaselle leikki-ikäselle.
mutta mä luulen että mun poikanen makaa ja ryömii nuissa räikeissä koko vauvaikänsä! ...ja sit katotaan kuvia 15v päästä ja ollaan ihan että: "ei jösses mitä sillä on päällä!?" eikö niin :D
sukellus menneeseen
niinkuin jotkut varmaan tietää, oon alottanut kirjottamaan blogia joskus ruttunaamaa odottaessa. ja vaihtanut muutaman kerran osoitetta, yleensä sellasessa elämän taitekohdassa.
nyt hyppäsin aikamatkalla sinne rutun odotusajan loppumetreille, ja kyllä oli liikuttavaa! etsin enemmänkin vinkkejä siitä miten olin reagoinut, tai havainnut kehossa ennen synnytystä, mutta enpä siellä mitään erikoista maininnut.
hauskoja yhdistäviä tekijöitä huomasin muutmaman.
- yhdessä lausessa sanoin ottavani päivän viidennen porkkananan :) se himo näköjään yhdistää näitä raskauksia.
- yhdessä kohtaa valitin tuuppivista keski-ikäisistä. ja sama tänään. pakko oli aikuismaisesti kommentoida ääneen kun ihmiset survoutui päälle kun yritin metrosta ulos. mikä helvetti niitä vaivaa? näkeehän sen ettei tällänen rantautunut valas vaunujen kanssa ole ihan ketterimmästä päästä. ja jos on pakko päästä vaunuun ensimmäisenä (haloo keski-ikäiset?!) niin käytössä on myös muita ovia kun se mistä se julmettu merinorsu puskee ulos. ja vielä se että, mä olen vaalaaksi suht pieni, ja mahdun siitä toisesta puolikkasta ulos, ni kyllä yhdet julmetun keski-ikäiset vesipäät, vaikka olis näkökyvyssäkin vikaa, mahtuvat sisään siitä toisesta ovenpuolikkaasta. EIKÄ TARTTE KÄVELLÄ PÄIN!
- ja tästähän huomaan toka asian mikä siellä vanhassa tekstissä näyttää tälle ajalle olevan tuttua. mä ärsyynnyn sairaan helposti. enkä voi sitten olla sanomatta asiasta.
- toinen asia on sellanen surullisuus ja kevyt alavireisyys. tuntuu että mieli menee maahan tosi kevyesti. se on sellasta lempeetä melankoliaa, että ei mitään ranteetaukielämäntuskaa, onneksi.
olis vaan kiinnostnut enemmän nää ruumilliset asiat. hikoilinko öisin? särkikö lonkat? kiristikö mahaa niin että liikkeellelähtö tuntui tosi vaikealta? painoko välillä tuolla alhaalla niin että tuntui että se vauva olis jo tulossa ulos? tuliko sukkapuikottelua? entä niitä säkärimäisiä tunteita isommin?
noh, jahka tässä ei asia aukene vielä vähään aikaan, keskityn mm. jäätelönsyöntiin. mä en pidä jäätelöstä ensinkään, paitsi jostain syystä raskausaikoina olen tykännyt, ja päätin viettää nyt tän loppuraskuden jäätelörasian ääressä hyvällä omallatunnolla. saapahan vauva kalsiumia. ja riittäis tota imetysvaraa sitten. nla-täti povas että vajaa 2kk synnykyksestä olen alkupainossa näillä nykysillä eväillä. saapi nähdä. viimeksi olinkin. ja 6kk kohdalla jo 4kg alla... että syödä tuota jäätelöä saa, ja täytyy ;)
nyt hyppäsin aikamatkalla sinne rutun odotusajan loppumetreille, ja kyllä oli liikuttavaa! etsin enemmänkin vinkkejä siitä miten olin reagoinut, tai havainnut kehossa ennen synnytystä, mutta enpä siellä mitään erikoista maininnut.
hauskoja yhdistäviä tekijöitä huomasin muutmaman.
- yhdessä lausessa sanoin ottavani päivän viidennen porkkananan :) se himo näköjään yhdistää näitä raskauksia.
- yhdessä kohtaa valitin tuuppivista keski-ikäisistä. ja sama tänään. pakko oli aikuismaisesti kommentoida ääneen kun ihmiset survoutui päälle kun yritin metrosta ulos. mikä helvetti niitä vaivaa? näkeehän sen ettei tällänen rantautunut valas vaunujen kanssa ole ihan ketterimmästä päästä. ja jos on pakko päästä vaunuun ensimmäisenä (haloo keski-ikäiset?!) niin käytössä on myös muita ovia kun se mistä se julmettu merinorsu puskee ulos. ja vielä se että, mä olen vaalaaksi suht pieni, ja mahdun siitä toisesta puolikkasta ulos, ni kyllä yhdet julmetun keski-ikäiset vesipäät, vaikka olis näkökyvyssäkin vikaa, mahtuvat sisään siitä toisesta ovenpuolikkaasta. EIKÄ TARTTE KÄVELLÄ PÄIN!
- ja tästähän huomaan toka asian mikä siellä vanhassa tekstissä näyttää tälle ajalle olevan tuttua. mä ärsyynnyn sairaan helposti. enkä voi sitten olla sanomatta asiasta.
- toinen asia on sellanen surullisuus ja kevyt alavireisyys. tuntuu että mieli menee maahan tosi kevyesti. se on sellasta lempeetä melankoliaa, että ei mitään ranteetaukielämäntuskaa, onneksi.
olis vaan kiinnostnut enemmän nää ruumilliset asiat. hikoilinko öisin? särkikö lonkat? kiristikö mahaa niin että liikkeellelähtö tuntui tosi vaikealta? painoko välillä tuolla alhaalla niin että tuntui että se vauva olis jo tulossa ulos? tuliko sukkapuikottelua? entä niitä säkärimäisiä tunteita isommin?
noh, jahka tässä ei asia aukene vielä vähään aikaan, keskityn mm. jäätelönsyöntiin. mä en pidä jäätelöstä ensinkään, paitsi jostain syystä raskausaikoina olen tykännyt, ja päätin viettää nyt tän loppuraskuden jäätelörasian ääressä hyvällä omallatunnolla. saapahan vauva kalsiumia. ja riittäis tota imetysvaraa sitten. nla-täti povas että vajaa 2kk synnykyksestä olen alkupainossa näillä nykysillä eväillä. saapi nähdä. viimeksi olinkin. ja 6kk kohdalla jo 4kg alla... että syödä tuota jäätelöä saa, ja täytyy ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)