täällä on pitänyt kiirettä. bloggailu ei ihan enää onnistu niin että antaa poikasen leikkiä lattialla omiaan, samalla kun muutaman sanan rustailee.
mökkiloman jälkeen huonekalut on muuttuneet potentiaalisiksi kiipeilytelineksi poikaselle, ja sen perässä on hengailtava mieluusti vajaan metrin päässä, sillä suojareaktioita sillä ei juuri ole. jos kaatuminen tulee, tulee myös huuto. toisinaan se osaa laskeutua seisoma-asennosta hienosti istumaan. usein taas ei. ja silloin on oltava kopinottoetäisyydellä.
uskomatonta on musta tollasen vauvaihmisen kehitystahti. tuntuu että joka päivä tulee jotakin uutta. esim. lelun siirtäminen kädestä toiseen on yksi taidoista jonka yhtäkkiä vaan huomasin poikasen omaavan. sen ääntely on muuttunut itkusta, kiljahtelusta, naurusta,kurinasta ja huudosta "käng-käng"-tyyppiseen keskusteluun. jäbä myös seisoskelee tyynesti sohvaa vasten nojaten käsissä olevilla tavaroilla leikkien. ja käsillä se tarttuu jo tosi pieniin juttuihin ja vie suuhunsa. joten ruttunaaman tilpehöörien kanssa saa olla tarkkana.
mökkiloma, tai oikeemmin mein juhannuksen telttaloma meni hyvin. serkkujen ja niiden muksujen kanssa touhottaessa aika kului siivillä. telttailu sinäsnä sujui kanssa hyvin, poikuli nukkui kainalossa kuin pieni sopuli, ja pysyi mun peloista huolimatta lämpösenä. ruohoa ja hiekkaa ja varmaan murkkujakin se tunki suuhunsa minkä kerkisi. ja konttaili ympäriinsä nurmikossa. ruttunaama ui järvessä varmaan sataan kertaan, ja esikko temusi ja valvoi öitä läpeensä pikkuserkkujen kanssa. iltasin kun olin saanut poikulin nukkumaan otin pari lasia viiniä ja nautiskelin aikuisten seurasta. idyllistä puuttui vaan muru, joka oli töissä kaupungissa.
olipa kiva palata sen luokse kotiin. veikkasinkin että sen nähdessään kiljuu ilosta sekä poika, että äiti. ja niinhän siinä kävi.
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
tiistai 22. kesäkuuta 2010
kiesus
no nyt pikkuherra keksi kuinka sängyssä seistään. luulen että siihen loppui helpot nukutukset. se on vajaan tunnin just nyt sängyssä treenaillut uutta taitoaan, ja hihkuu ja hohottaa siellä kun kaistapää. ihana uusi taito, ja meillehän se sitä haluis esitellä kutsuen tuolla iloäänellään... puuh.
se on siis noussut jo tovin kaikkia laatikoita pitkin ylös, ja ihan kunnolla seisomaankin tukea vasten, niinku lattialeikeissä. ilmiömäistä kuusikuiselta toki, mutta vähän hirvittää. kun suojarefleksit on aika olemattomat ja pää niin pehmoinen...
ja tuo nukkumaanmeno on sujunut niin rauhallisesti ja lempeesti, niin nyt ollaan taas probleeman eessä. yritän nyt pitää matalaa profiilia ja mahd vähän käydä sitä paimentamassa alas, ettei se vaan innostu lisää. vai voiko tota enemmän intona ees olla? jäpikkä on ihan onnesta soikeena, ja äärimmäisen itsetyytyväisenä. harmi kun ei tee mieli tukea ja inspiroida moista toimintaa just nyt.
edit:
siis yllättävää. poikuli alkoi tunnin seisomaharjoittelun päälle natisemaan. menin antamaan tutin, ja se käänti kylkeä ja nukahti. helposti. haha. kannattaa vähän luonnostella pirua seinälle, ja valmistautua negaation kautta uusiin juttuihin, niin huomaa että kaikki sujuukin hyvin! ;)
se on siis noussut jo tovin kaikkia laatikoita pitkin ylös, ja ihan kunnolla seisomaankin tukea vasten, niinku lattialeikeissä. ilmiömäistä kuusikuiselta toki, mutta vähän hirvittää. kun suojarefleksit on aika olemattomat ja pää niin pehmoinen...
ja tuo nukkumaanmeno on sujunut niin rauhallisesti ja lempeesti, niin nyt ollaan taas probleeman eessä. yritän nyt pitää matalaa profiilia ja mahd vähän käydä sitä paimentamassa alas, ettei se vaan innostu lisää. vai voiko tota enemmän intona ees olla? jäpikkä on ihan onnesta soikeena, ja äärimmäisen itsetyytyväisenä. harmi kun ei tee mieli tukea ja inspiroida moista toimintaa just nyt.
edit:
siis yllättävää. poikuli alkoi tunnin seisomaharjoittelun päälle natisemaan. menin antamaan tutin, ja se käänti kylkeä ja nukahti. helposti. haha. kannattaa vähän luonnostella pirua seinälle, ja valmistautua negaation kautta uusiin juttuihin, niin huomaa että kaikki sujuukin hyvin! ;)
maanantai 21. kesäkuuta 2010
tosi lesbo
naamakirjan ihmeellisessä maailmassa seikkailtuani huomasin ensimmäisen tyttöystäväni mennen naimisiin. miehen kanssa. ei sinänsä ylläri, jos tyyppi on ollut tovin kihloissa miehen kanssa, niin siitä saatetaan päätyä ihan naimisiin asti. vilpittömän ilonen olen hänen puolestaan.
muutama asia hymyilytti tässä asiassa minua.
näin muutamia kuviakin entisestä poikatytöstä, nyttemmin kauniista naisellisesta morsiamesta. onnelliselta ja luonnolliselta näytti laahuksellisessa hääpuvussaan. mein yhdessäoloaikana jos olisin millään ilveellä saanut sen hameeseen pukeutumaan, ei se olis poistunut kotiovien ulkopuolelle kirveellä hätisteltynäkään. niin ne ihmiset muuttuu ja kasvaa.
toinen asia joka mua hymyilytti, on se fakta, että se meni naimisiin miehen kanssa. meillä oli kiva juttu muutamia vuosia, joka loppui kun elämä ajoi meit erilleen. meistä kahdesta olisin kuitenkin itseni olettanut olevan enemmän heteroitumisvaarassa. ja kuinka kävi? onhan noita kiinnostuneit miehenpuoliakin ollut, mutta mä taidan vaan olla tosilesbo. en voi kuvitellakaan parisuhdetta miehen kanssa, tosin en tällähetkellä edes kenenkään muunkaan kun oman murun kanssa. mutta koskaan "vapaana" ei ole edes mieli kiinnostunut miehistä "sillälailla".
mä myös koen tiettyä ylpeyttä mun lesboidentiteetistä, enkä sitä missään salaile. en tee siitä statementtiä myöskään, mutta jos perheestä tai parisuhteesta tulee puhe (vaikka vieraammassakin porukassa), kerron suoraan miten meillä eletään. tämä on mulle luonnollinen tapa olla.
kun sain myönnettyä itselleni että olen mitä olen, on ollut sen kertominen muille helppoa kun lasten leikki. itselle asian myöntäminen oli kyllä aika kova paikka aikanaan. mutta ehkä toisiksi parasta mitä mulle on tapahtunut.
muutama asia hymyilytti tässä asiassa minua.
näin muutamia kuviakin entisestä poikatytöstä, nyttemmin kauniista naisellisesta morsiamesta. onnelliselta ja luonnolliselta näytti laahuksellisessa hääpuvussaan. mein yhdessäoloaikana jos olisin millään ilveellä saanut sen hameeseen pukeutumaan, ei se olis poistunut kotiovien ulkopuolelle kirveellä hätisteltynäkään. niin ne ihmiset muuttuu ja kasvaa.
toinen asia joka mua hymyilytti, on se fakta, että se meni naimisiin miehen kanssa. meillä oli kiva juttu muutamia vuosia, joka loppui kun elämä ajoi meit erilleen. meistä kahdesta olisin kuitenkin itseni olettanut olevan enemmän heteroitumisvaarassa. ja kuinka kävi? onhan noita kiinnostuneit miehenpuoliakin ollut, mutta mä taidan vaan olla tosilesbo. en voi kuvitellakaan parisuhdetta miehen kanssa, tosin en tällähetkellä edes kenenkään muunkaan kun oman murun kanssa. mutta koskaan "vapaana" ei ole edes mieli kiinnostunut miehistä "sillälailla".
mä myös koen tiettyä ylpeyttä mun lesboidentiteetistä, enkä sitä missään salaile. en tee siitä statementtiä myöskään, mutta jos perheestä tai parisuhteesta tulee puhe (vaikka vieraammassakin porukassa), kerron suoraan miten meillä eletään. tämä on mulle luonnollinen tapa olla.
kun sain myönnettyä itselleni että olen mitä olen, on ollut sen kertominen muille helppoa kun lasten leikki. itselle asian myöntäminen oli kyllä aika kova paikka aikanaan. mutta ehkä toisiksi parasta mitä mulle on tapahtunut.
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
suku on paras, ja pahin!
eilen enon viiskymppisillä kuultua:
- "missäs se sun puoliso on?"
- "eikö sitä tarpeeks selvästi kutsuttu?"
- "onksne työt nyt niin tärkeitä?"
mistä rautakangesta pitää vääntää että työvuorot on mitä on, ja joidenkin vaan pitää mennä töihin jos on työvuoro. niin mieluusti kun muru viettäis aikaa mein sukulaisten kanssa. *virn*
- "no onko ollu helppo poika?"
- "miten se on noin kiukkunen?"
- "mikse kokoajan huutaa?"
- "miten sä et enää imetä ollenkaan?"
- "tajuutko mimmonen läskisika tosta pojasta tulee kun joka huutoon annat jotaki pöperöö?"
no ei ole aina ollut helppo poika, kun on päivät nukkunut niin huonosti, ja ollu ihan kiukkupylly. ja nyt se huutaa koko ajan koska se vierastaa jo, ja joka mummun pitää tunkea naama kiinni sen naamaan. ja vielä tulla viiteen kertaan kokeilee jossei se nyt enää viiden minuutin päästä vierastakaan. ja just imetin, mutta en käyny nosteleen mekkoa korviin ihan siinä olkkarin sohvalla. ja "läskisika" ei syö jos sillä ei ole nälkä. iltapuurot ja maidot kuitenkin joka lapsi anstaitsee saada. ja jos ei malta heti maitoa ottaa, niin varmuudeksi kokeilen pariin kertaan.
- "no mites tein häät?"
- "koska te meette naimisiin?"
- "ette sit varmana mene salaa ja tuu kolmen viikon kuluttua kertoon. sitä tapahtuu tässä suvussa."
- "kumpi teistä on morsian?"
- "ai ootsä tein suhteessa se mies?"
mitä häistä? en tiiä koska, todennäkösesti joskus. muru haluaa hoitaa. molemmat ollaan sit vissiin teknisesti morsiamia. ja tota, en ole mies. ai jösses, mä kuvittelin että mä kysyin venettä vähän penkin alta, ja että asia pysyis vähän salassa, mutta pitihän se arvata ettei tossa joukossa mikään asia pysy! hölömöt!
tosi kivat juhlat kyllä oli, oikeesti. sukulaiset on rentoja ja suorapuheisia. esikkoa ja mua kehuttiin kaksosiksi, kun oli samantyyliset mekot, ja tukat samalla lailla. kohteliaisuus molemmille. esikko näyttää ikäistään vanhemmalta, mä nuoremmalta.
kotiin palatessa poikuli valvoi sängyssään vaikka kuinka pitkään ilosta kiekuen. tais olla ihana palata kotiin, omaan sänkyyn ja hiljaisuuteen, useemman tunnin kälätyksen ja mummo-serkku-kavalkaadin jälkeen.
- "missäs se sun puoliso on?"
- "eikö sitä tarpeeks selvästi kutsuttu?"
- "onksne työt nyt niin tärkeitä?"
mistä rautakangesta pitää vääntää että työvuorot on mitä on, ja joidenkin vaan pitää mennä töihin jos on työvuoro. niin mieluusti kun muru viettäis aikaa mein sukulaisten kanssa. *virn*
- "no onko ollu helppo poika?"
- "miten se on noin kiukkunen?"
- "mikse kokoajan huutaa?"
- "miten sä et enää imetä ollenkaan?"
- "tajuutko mimmonen läskisika tosta pojasta tulee kun joka huutoon annat jotaki pöperöö?"
no ei ole aina ollut helppo poika, kun on päivät nukkunut niin huonosti, ja ollu ihan kiukkupylly. ja nyt se huutaa koko ajan koska se vierastaa jo, ja joka mummun pitää tunkea naama kiinni sen naamaan. ja vielä tulla viiteen kertaan kokeilee jossei se nyt enää viiden minuutin päästä vierastakaan. ja just imetin, mutta en käyny nosteleen mekkoa korviin ihan siinä olkkarin sohvalla. ja "läskisika" ei syö jos sillä ei ole nälkä. iltapuurot ja maidot kuitenkin joka lapsi anstaitsee saada. ja jos ei malta heti maitoa ottaa, niin varmuudeksi kokeilen pariin kertaan.
- "no mites tein häät?"
- "koska te meette naimisiin?"
- "ette sit varmana mene salaa ja tuu kolmen viikon kuluttua kertoon. sitä tapahtuu tässä suvussa."
- "kumpi teistä on morsian?"
- "ai ootsä tein suhteessa se mies?"
mitä häistä? en tiiä koska, todennäkösesti joskus. muru haluaa hoitaa. molemmat ollaan sit vissiin teknisesti morsiamia. ja tota, en ole mies. ai jösses, mä kuvittelin että mä kysyin venettä vähän penkin alta, ja että asia pysyis vähän salassa, mutta pitihän se arvata ettei tossa joukossa mikään asia pysy! hölömöt!
tosi kivat juhlat kyllä oli, oikeesti. sukulaiset on rentoja ja suorapuheisia. esikkoa ja mua kehuttiin kaksosiksi, kun oli samantyyliset mekot, ja tukat samalla lailla. kohteliaisuus molemmille. esikko näyttää ikäistään vanhemmalta, mä nuoremmalta.
kotiin palatessa poikuli valvoi sängyssään vaikka kuinka pitkään ilosta kiekuen. tais olla ihana palata kotiin, omaan sänkyyn ja hiljaisuuteen, useemman tunnin kälätyksen ja mummo-serkku-kavalkaadin jälkeen.
lauantai 19. kesäkuuta 2010
lähiö!
hitsi vieköön.
eilen sain taas viestin naapurinrouvalta, josko otettais sidukat pihakeinussa?
no miksipä ei?! muru oli duunissa, himpulat unessa ja kotona älyhyvä teini-itkuhälytin.
ihanaa aikuisten naisten höpöttelyaikaa nätissä ympäristössä. verratonta vertaistukea, parisuhteiden puintia, arjen taklaamista. mun piti olla pihalla vaan hetki, yhtäkkiä kello oli puolta yötä. ja paikalle oli pikkuhiljaa hiipinyt muitakin lähiömutseja.
sitten itkuhälytin viestitti että "vauva huutaa, tutti ei auta", joten hilpasin kotiin. poika kapaloon ja mamma unille. sainkin sitten kaupanpäälle hyvät kuuden tunnin unoset, olo on levänneempi kun aikoihin.
eilen sain taas viestin naapurinrouvalta, josko otettais sidukat pihakeinussa?
no miksipä ei?! muru oli duunissa, himpulat unessa ja kotona älyhyvä teini-itkuhälytin.
ihanaa aikuisten naisten höpöttelyaikaa nätissä ympäristössä. verratonta vertaistukea, parisuhteiden puintia, arjen taklaamista. mun piti olla pihalla vaan hetki, yhtäkkiä kello oli puolta yötä. ja paikalle oli pikkuhiljaa hiipinyt muitakin lähiömutseja.
sitten itkuhälytin viestitti että "vauva huutaa, tutti ei auta", joten hilpasin kotiin. poika kapaloon ja mamma unille. sainkin sitten kaupanpäälle hyvät kuuden tunnin unoset, olo on levänneempi kun aikoihin.
perjantai 18. kesäkuuta 2010
parasta
mun mielestä parasta parisuhteessa on vapaa pääsy toisen iholle. on aivan mahtavaa illalla käpertyä sohvalle toisen kainaloon ja tunkea kädet toisen paidan alle ihoa vasten. tai aamulla herätessä tunkea nenä lämpimään hyväntuoksuiseen kaulakuoppaan. tai yöllä unesta havahtuessa uida kiinni toisen lämpimään vartaloon ja nukahtaa siihen.
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
konttia
oltiin serkun ihanaisen pikkuneitin yksvuotissynttäreillä, ja kun kakun syötyäni lähdin etsimään poikaa asunnon lattioilta, löysin sen konttailemasta ilmapallon perästä eteisestä.
konttaili! ja yritti kehveli aloitella uutta taitoa niin ettei jäis mulle kiinni.
ketku!
ja sit kun sitä kovaan ääneen äimistelin, sanoi serkun mies että poika konttaili aiemmin jo olohuoneessakin.
ihmemies. ihana pikkuhassu.
voi mun poikaa. niin se vaan oppii joka päivä jotain uutta. hiis.
tänään otti sydämestä tosi kovin myös kun poika uus lippis vinossa nauroi katketakseen kun muru rallatteli sille suomiräppiä. mun hömelöt.
voivoi sydäntä viiään todella..
konttaili! ja yritti kehveli aloitella uutta taitoa niin ettei jäis mulle kiinni.
ketku!
ja sit kun sitä kovaan ääneen äimistelin, sanoi serkun mies että poika konttaili aiemmin jo olohuoneessakin.
ihmemies. ihana pikkuhassu.
voi mun poikaa. niin se vaan oppii joka päivä jotain uutta. hiis.
tänään otti sydämestä tosi kovin myös kun poika uus lippis vinossa nauroi katketakseen kun muru rallatteli sille suomiräppiä. mun hömelöt.
voivoi sydäntä viiään todella..
maniat iskee
mulla alkaa vissiin kierrokset kiihtymään, kun mielessä tulvii taas kaikkia ideoita ja tekemistä. sen sijaan että poikulin aikaset heräämiset rasittais mua mitenkään, tuntuu että virtaa riittää ylimäärääkin.
a) en saa tarpeeksi murusta. musta olis niin kivaa olla sen kanssa kokoaika. riipivää että sillä just alko työviikot.
b) pussimania ei hellitä. haluisin tehdä säilytyspusseja vaikka mille, mutta nyt loppu jo kankaat.
c) haluaisin yhden hyllyn. ja siis nyt suunnittelen mitä kautta ajatuksesta tulee konkretiaa. tarvitaan yksi vanha puuhuylly (ylimääräsiä, anyone?) tai sitten se pitää rakentaa. sen lisäksi viinilaatikoita, koreja ja valkoista maalia.
d) haluaa myös naimisiin. koska 1) löysi äärettömän hienon morsiuskimpun ystävälleen, 2) kohdassa c. mainittu hylly on kinuttu myötäjäisiksi murulta. se saa mut, mä hyllyn. 3) olis kiva pitää juhlat ja juoda vähän viiniä. 4) ja tietty rakastan murua tosi kovin! ;)
e) tekee mieli ostostella ihan sikana. en tarvitse mitään, mutta olis kiva vaan ostella. ja ostella, ja ostella. lastenvaatteita. pojalle lätsä. ruttunaamalle silvanialaisia ja esikolle vaatteita.
f) haluaisin virkata tilkkuja, joista voisin koota poikulille vaunupeiton talveksi.
g) tehdä kotiin kaikkia pieniä juttuja, ja parkettikin olis kiva maalata valkoiseksi, kuten teki varpunen, ja ruoja kertoi siitä blogissaan. murr... ei enmpää ajatuksia mun päähän, kiitos!
h) ja ainiin. kestovaippoja haluaisin kanssa tehdä. huomenna menen uffille hakemaan villapeittoa kutistettavaksi, ja vaippakuorien materiaaliksi. kyllä!
...toivon vaan että tälläkertaa saisin jotain tehtyä, ihan valmiiksi asti!
a) en saa tarpeeksi murusta. musta olis niin kivaa olla sen kanssa kokoaika. riipivää että sillä just alko työviikot.
b) pussimania ei hellitä. haluisin tehdä säilytyspusseja vaikka mille, mutta nyt loppu jo kankaat.
c) haluaisin yhden hyllyn. ja siis nyt suunnittelen mitä kautta ajatuksesta tulee konkretiaa. tarvitaan yksi vanha puuhuylly (ylimääräsiä, anyone?) tai sitten se pitää rakentaa. sen lisäksi viinilaatikoita, koreja ja valkoista maalia.
d) haluaa myös naimisiin. koska 1) löysi äärettömän hienon morsiuskimpun ystävälleen, 2) kohdassa c. mainittu hylly on kinuttu myötäjäisiksi murulta. se saa mut, mä hyllyn. 3) olis kiva pitää juhlat ja juoda vähän viiniä. 4) ja tietty rakastan murua tosi kovin! ;)
e) tekee mieli ostostella ihan sikana. en tarvitse mitään, mutta olis kiva vaan ostella. ja ostella, ja ostella. lastenvaatteita. pojalle lätsä. ruttunaamalle silvanialaisia ja esikolle vaatteita.
f) haluaisin virkata tilkkuja, joista voisin koota poikulille vaunupeiton talveksi.
g) tehdä kotiin kaikkia pieniä juttuja, ja parkettikin olis kiva maalata valkoiseksi, kuten teki varpunen, ja ruoja kertoi siitä blogissaan. murr... ei enmpää ajatuksia mun päähän, kiitos!
h) ja ainiin. kestovaippoja haluaisin kanssa tehdä. huomenna menen uffille hakemaan villapeittoa kutistettavaksi, ja vaippakuorien materiaaliksi. kyllä!
...toivon vaan että tälläkertaa saisin jotain tehtyä, ihan valmiiksi asti!
maanantai 14. kesäkuuta 2010
todennäköisyyttä ja painajainen
eilen illalla hiukan nukkumaanmenon jälkeen ruttunaama heräsi itkua nikotellen. se käänti ja väänti ja parkui. kun otin sen syliin se ei saanut sanottua mitään, aloitti vaan monta kertaa takeltelemaan jotain epäselvää. sätki ja nikotteli. vähän rauhoituttuaan se hoki monta kertaa "mammamärakastansua,mammamärakastansua,mammamärakastansua." raukka. hikipäässä.
jotain kaikuja ehkä lauantain dramatiikasta, vai muita kummia unia.
puun kaatumisessa siihen missä seistiin, liittyy myös vähän huumoria. mä mäkätin edellisessä pelissä murulle kun se kielti ruttunaamaa hyppimästä portaissa. musta ei maailmaan tutustuvaa lasta koko aika kielletä, ja jos se teloo itsensä, niin sitten lohdutetaan.
sitten seuraavassa pelissä sanoin rutulle ettei mene kauas, kun pelkään että puut kaatuu kun tuulee kovaa. muru nauratti älyttömästi mun puupelko, ja se palasi porrashyppykieltoon ja sanoi että kuinka paljon todennäköisempää on se että lapsi kaatuu portaissa, kuin se että puu kaatuu päälle.
kolmeminuuttia ja "tadaa". siinä se oli. *
ruttunaama vaan totesi rauhallisesti: "no siinä se puu kaatui". ihan niinkun mamma sanoi että voi käydä. ihan niinkun se olis ihan tavallista. kuten vaikka sade. kato mamma, sielä sataa niinku sanoit. siksi epäilen että painajainen vois olla muutakin. draaman jälkeen mä varoin sanomasta mitään mistä lapsi sattais kauhistua, puristin vaan tiukkaan ja pitkään. hyi saatana. sen mä kyllä sanoin. monta kertaa. mutta siihen se on jo tottunut.
*aina ei kannattais luottaa todennäkösyyslaskentaan. opimme. terkkuja insinöörille.
jotain kaikuja ehkä lauantain dramatiikasta, vai muita kummia unia.
puun kaatumisessa siihen missä seistiin, liittyy myös vähän huumoria. mä mäkätin edellisessä pelissä murulle kun se kielti ruttunaamaa hyppimästä portaissa. musta ei maailmaan tutustuvaa lasta koko aika kielletä, ja jos se teloo itsensä, niin sitten lohdutetaan.
sitten seuraavassa pelissä sanoin rutulle ettei mene kauas, kun pelkään että puut kaatuu kun tuulee kovaa. muru nauratti älyttömästi mun puupelko, ja se palasi porrashyppykieltoon ja sanoi että kuinka paljon todennäköisempää on se että lapsi kaatuu portaissa, kuin se että puu kaatuu päälle.
kolmeminuuttia ja "tadaa". siinä se oli. *
ruttunaama vaan totesi rauhallisesti: "no siinä se puu kaatui". ihan niinkun mamma sanoi että voi käydä. ihan niinkun se olis ihan tavallista. kuten vaikka sade. kato mamma, sielä sataa niinku sanoit. siksi epäilen että painajainen vois olla muutakin. draaman jälkeen mä varoin sanomasta mitään mistä lapsi sattais kauhistua, puristin vaan tiukkaan ja pitkään. hyi saatana. sen mä kyllä sanoin. monta kertaa. mutta siihen se on jo tottunut.
*aina ei kannattais luottaa todennäkösyyslaskentaan. opimme. terkkuja insinöörille.
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
I can be your hero, baby
otetaan sellanen oletettu tilanne, että olet vaikka katsomassa futispeliä, ja oletetaan vaikka että puu meinaa kaatua sun lapsesi päälle ja sunkin päälles.
a) jäykistytkö kauhusta?
b) syöksytkö pelastamaan lapsesi, vaikka riskeeraat itsesi?
c) syöksytkö pelastamaan lapsei, vaikka riskeeraat itsesi ja vauvasi?
mitä aivoissasi tapahtuu tuon muutaman kauhusekunnin aikana? ehditkö ajatella? mitä mielessäsi liikkuisi?
muistan yhden valtavan ajatuksen joka tuli siinä hetkessä kun säntäsin liikkeelle, se meni jotenkin näin: "nyt mennään sitten kaikki." silmissä vilisi välähdyksenomaisia kuvia siitä kuinka puu kolkkaa ruttunaaman, tai poikulin. muistan kauhun pyrkineen kurkkuun. muistan yhden askeleen eteen, poika rintarepussa kohti ruttua. muistan murun vielä nopeamman syöksyn. tempaisun rutun takista. ja kuinka itse sinkosin taakse, pois kaatuvan puun alta pojan kanssa.
puristin rutun tiukasti syliin, revin huutavan pojan kantorepusta ulos voidakseni puristaa ruttua vielä kovempaa. niin kovaa että tärinä mussa lakkaisi. teki mieli itkeä tai oksentaa. tai molempia.
jumalauta mä vihaan näitä sattuman ansoja. kohtalon puu heilahti vähän liian läheltä tälläkertaa.
kiitos ja siunaus murun nopeudelle, ja toimintavalmiudelle.
kaikki kunnossa. mamman mieli vaan nyt on hiukan nyrjähtänyt.
a) jäykistytkö kauhusta?
b) syöksytkö pelastamaan lapsesi, vaikka riskeeraat itsesi?
c) syöksytkö pelastamaan lapsei, vaikka riskeeraat itsesi ja vauvasi?
mitä aivoissasi tapahtuu tuon muutaman kauhusekunnin aikana? ehditkö ajatella? mitä mielessäsi liikkuisi?
muistan yhden valtavan ajatuksen joka tuli siinä hetkessä kun säntäsin liikkeelle, se meni jotenkin näin: "nyt mennään sitten kaikki." silmissä vilisi välähdyksenomaisia kuvia siitä kuinka puu kolkkaa ruttunaaman, tai poikulin. muistan kauhun pyrkineen kurkkuun. muistan yhden askeleen eteen, poika rintarepussa kohti ruttua. muistan murun vielä nopeamman syöksyn. tempaisun rutun takista. ja kuinka itse sinkosin taakse, pois kaatuvan puun alta pojan kanssa.
puristin rutun tiukasti syliin, revin huutavan pojan kantorepusta ulos voidakseni puristaa ruttua vielä kovempaa. niin kovaa että tärinä mussa lakkaisi. teki mieli itkeä tai oksentaa. tai molempia.
jumalauta mä vihaan näitä sattuman ansoja. kohtalon puu heilahti vähän liian läheltä tälläkertaa.
kiitos ja siunaus murun nopeudelle, ja toimintavalmiudelle.
kaikki kunnossa. mamman mieli vaan nyt on hiukan nyrjähtänyt.
perjantai 11. kesäkuuta 2010
unikoulua ja parisuhteellisuutta
jo pelkkä unikouluajatus on tehnyt täällä kummia. en tiedä onko se joku henkinen tietoisuus siitä ajatuksesta että öisin on tarkoitus nukkua, ei ruokailla, vai se että pullosta saa mahan täyteen ekasyötöllä (ja tisseistä ehkä ei), mutta poikuli syö nyt yhden kerran puolen yön aikaan (normina meillä esiintyneen 4-6 syöttökerran sijaan), ja aamulla vasta uudelleen. tuntuu oudolta mennä illalla nukkumaan tietäen että vasta aamulla on ensimmäinen todennäköinen herätys mulla.
huutoa ja itkua tuli ensimmäistä kertaa pojalta vasta viimeyönä, vahingossa valvoskeltiin murun kanssa myöhään ja poikuli aloitti messun ennen puoltayötä. muru on sitä mieltä ettei sillä voi olla nälkä siihen aikaan vielä, ja otti pojan sohvannurkkaan "jatkamaan unia". ai saamari sitä huutoa. jouduin mennä ihan pihalle asti puhaltelemaan hetkeksi, mutta kun tulin takaisin, oli järkyttävä karjuminen loppunut kuin seinään. poika veteli unia sitten kolmeen asti. (illasta siis sapuskatta.) eli ei sillä kai tosiaan siinä kohtaa ole mikään tajuton nälkä, se on vaan tottunut heräämään siinäkohtaa. ja esittää ruokapyyntönsä aika voimallisesti, mikä sopii sen temperamentin värittämään kuvioon. mä en vaan sellasta messua kestä. saa nähdä kun muru menee töihin, millaiset paineet otan sen ekasyötön eteenpäintyöntämisestä.
mutta siis. poika nyt syö kello 24-02 välisenä aikana pullollisen maitoa tai velliä murun toimesta, ja mä sitten otan aamuyöhukin, joka osuu suht aina kello viiteen. usein poika aamutissin jälkeen herää, ja me leikitään täällä seitsemään, jonka jälkeen se menee vielä hetkeksi jatkamaan aamu-unia sänkyynsä. mä yleensä en siinä pääse enää unistelemaan, koska ruttunaama peikonpoikanen herää. mutta mulle on luksusta nuo iltayön pitkät unet.
... tai olisi. en ole siinä saanut nukkua/nukuttua vielä montaakaan kertaa kun ollaan tätä parisuhdetta hiottu. koko pääsykoe-työaika-hoitoskisma-jakso on saatu purettua ja kaikki on taas yhtä juhlaa. pitkin öitä on valvottu ja juteltu ja sekoiltu ja höpsitty. tuntuupa m.u.k.a.v.a.l.t.a!
ollaan nyt esikon kanssa sovittu että se harjoittelee hiukan lapsenvahtimista. mietittiin meinaan lapsenvahdin palkkaamista, jotta saadaan murulle ja mulle sellasia pieniä irtiottoja ja laatuaikaa kaksin, mutta miksi maksaa jollekin ulkopuoliselle joka matkan takaa reissaisi tänne toviksi, kun on kroonisesta rahapulasta kärsivä teini kotona jo valmiiksi?
kertakaikkinen win-win tilanne.
tälläviikolla ollaan käytetty teinivahtia mahdollistamaan aikuisten keikka kaksin kasvimaalle, ja pitkään, kuumaan kylpyyn. ja hyvin skulaa. avaa ihan uusia mahdollisuuksia meillekin tämä.
huutoa ja itkua tuli ensimmäistä kertaa pojalta vasta viimeyönä, vahingossa valvoskeltiin murun kanssa myöhään ja poikuli aloitti messun ennen puoltayötä. muru on sitä mieltä ettei sillä voi olla nälkä siihen aikaan vielä, ja otti pojan sohvannurkkaan "jatkamaan unia". ai saamari sitä huutoa. jouduin mennä ihan pihalle asti puhaltelemaan hetkeksi, mutta kun tulin takaisin, oli järkyttävä karjuminen loppunut kuin seinään. poika veteli unia sitten kolmeen asti. (illasta siis sapuskatta.) eli ei sillä kai tosiaan siinä kohtaa ole mikään tajuton nälkä, se on vaan tottunut heräämään siinäkohtaa. ja esittää ruokapyyntönsä aika voimallisesti, mikä sopii sen temperamentin värittämään kuvioon. mä en vaan sellasta messua kestä. saa nähdä kun muru menee töihin, millaiset paineet otan sen ekasyötön eteenpäintyöntämisestä.
mutta siis. poika nyt syö kello 24-02 välisenä aikana pullollisen maitoa tai velliä murun toimesta, ja mä sitten otan aamuyöhukin, joka osuu suht aina kello viiteen. usein poika aamutissin jälkeen herää, ja me leikitään täällä seitsemään, jonka jälkeen se menee vielä hetkeksi jatkamaan aamu-unia sänkyynsä. mä yleensä en siinä pääse enää unistelemaan, koska ruttunaama peikonpoikanen herää. mutta mulle on luksusta nuo iltayön pitkät unet.
... tai olisi. en ole siinä saanut nukkua/nukuttua vielä montaakaan kertaa kun ollaan tätä parisuhdetta hiottu. koko pääsykoe-työaika-hoitoskisma-jakso on saatu purettua ja kaikki on taas yhtä juhlaa. pitkin öitä on valvottu ja juteltu ja sekoiltu ja höpsitty. tuntuupa m.u.k.a.v.a.l.t.a!
ollaan nyt esikon kanssa sovittu että se harjoittelee hiukan lapsenvahtimista. mietittiin meinaan lapsenvahdin palkkaamista, jotta saadaan murulle ja mulle sellasia pieniä irtiottoja ja laatuaikaa kaksin, mutta miksi maksaa jollekin ulkopuoliselle joka matkan takaa reissaisi tänne toviksi, kun on kroonisesta rahapulasta kärsivä teini kotona jo valmiiksi?
kertakaikkinen win-win tilanne.
tälläviikolla ollaan käytetty teinivahtia mahdollistamaan aikuisten keikka kaksin kasvimaalle, ja pitkään, kuumaan kylpyyn. ja hyvin skulaa. avaa ihan uusia mahdollisuuksia meillekin tämä.
tiistai 8. kesäkuuta 2010
unikoulu, osa 1.
mun kokemukset unikoulun ekayöstä on tosi hyvät.
pökräsin sänkyyn saunan ja siiderilasillisen jälkeen kello 22. kuulin vauvan itkua jossainvaiheessa yötä, mutta mä nousin vasta kello 2.15 kun natina alkoi uudelleen ja mun peffan takana sängyssä tuntui jotakin elollista. päättelin että muru on tullut nukkumaan ja on mun aika astua remmiin.
tutittelin unilaulua laulavaa poikaa noin kello 3.15 asti, ja viideltä sitten vasta otin rinnalle.
tissit, unta kello kuuteen asti, sitten vaippa, leikkiä, tissit uudelleen ja aamuseiskalta poika sänkyyn aamu-unosille.
helppoa kun heinänteko oli tämä yö. mun osuudessa ei siis huutoa eikä itkua alkuunkaan, vaan sitä ihmeellistä unilaulua. saapa nähdä millasen raportin muru antaa alkuyön tapahtumista. jahka se tuolta sängystä saa raatonsa ylös.
pökräsin sänkyyn saunan ja siiderilasillisen jälkeen kello 22. kuulin vauvan itkua jossainvaiheessa yötä, mutta mä nousin vasta kello 2.15 kun natina alkoi uudelleen ja mun peffan takana sängyssä tuntui jotakin elollista. päättelin että muru on tullut nukkumaan ja on mun aika astua remmiin.
tutittelin unilaulua laulavaa poikaa noin kello 3.15 asti, ja viideltä sitten vasta otin rinnalle.
tissit, unta kello kuuteen asti, sitten vaippa, leikkiä, tissit uudelleen ja aamuseiskalta poika sänkyyn aamu-unosille.
helppoa kun heinänteko oli tämä yö. mun osuudessa ei siis huutoa eikä itkua alkuunkaan, vaan sitä ihmeellistä unilaulua. saapa nähdä millasen raportin muru antaa alkuyön tapahtumista. jahka se tuolta sängystä saa raatonsa ylös.
maanantai 7. kesäkuuta 2010
ylösnousemus
tulin vaan kuuluttamaan:
poika nosti kädet laatikolle ja nousi seisomaan. 6 kuukautta 4 päivää on kundilla ikää. voi jösses!
(mietinkin nouseeko toi ennen ruttua. ruttu nous juhannusviikolla, eli viikon pari vanhempana.)
poika nosti kädet laatikolle ja nousi seisomaan. 6 kuukautta 4 päivää on kundilla ikää. voi jösses!
(mietinkin nouseeko toi ennen ruttua. ruttu nous juhannusviikolla, eli viikon pari vanhempana.)
sunnuntai 6. kesäkuuta 2010
onnistumisia.
just vissiin kun marmattelin siitä että poikulia on niin vaikea lohdutella kun se hermostuu, ja että siihen on vaikea saada kontaktia, niin asiat on muuttuneet ykskaks yllättäen.
en tiedä huomaanko paremmin sitä itse, vai onko sillä joku vaihe, mutta kommunikointi pelaa tosi kivasti. jos se raivoaa niin yhtäkkiä pieni keinuttelu ja korvan päälle suukottelu rauhoittaa sen tuossa tuokiossa. se painuu vasten, ja hiljenee, ja koko sätkivä seittenkilonen rentoutuu. upea tunne!
jos mä johonkin tarttisin parannusta niin se on mun hyvä-äiti-syndrooma. vähän pitäis jo kolmaskertalaisella olla toleranssia lapsen itkuun, eikä tarttis vaipua niin koviin itsesyytöksiin joka kerta kun vauva itkee enkä heti tajua mikä sillä on vinossa.
musta on myös hassua se että nyt kun kaikenmaailman laryngiittipainajaisten ja muun sohelluksen takia valvottu melkein viikko, niin mulla on äitiydestä positiivisempi fiilis. en tiedä onko se nää päivät jotka menee sit kivommin, vai tuo kontaktiasia vai mikä. vaikka pää on väsymyksestä sekaisin ja unohtelen kaiken maailman pikkujuttuja, on itsearvostus kohdillaan ja suhde omaan äitifiilikseen parempi kuin pitkiin aikoihin. nyt tuntuu tuon vauvan kanssa että olen äitiys"lomalla" ja hommat rullaa juuri niinkun pitää.
hyvä fiilis. tästä pitää pitää kiinni.
en tiedä huomaanko paremmin sitä itse, vai onko sillä joku vaihe, mutta kommunikointi pelaa tosi kivasti. jos se raivoaa niin yhtäkkiä pieni keinuttelu ja korvan päälle suukottelu rauhoittaa sen tuossa tuokiossa. se painuu vasten, ja hiljenee, ja koko sätkivä seittenkilonen rentoutuu. upea tunne!
jos mä johonkin tarttisin parannusta niin se on mun hyvä-äiti-syndrooma. vähän pitäis jo kolmaskertalaisella olla toleranssia lapsen itkuun, eikä tarttis vaipua niin koviin itsesyytöksiin joka kerta kun vauva itkee enkä heti tajua mikä sillä on vinossa.
musta on myös hassua se että nyt kun kaikenmaailman laryngiittipainajaisten ja muun sohelluksen takia valvottu melkein viikko, niin mulla on äitiydestä positiivisempi fiilis. en tiedä onko se nää päivät jotka menee sit kivommin, vai tuo kontaktiasia vai mikä. vaikka pää on väsymyksestä sekaisin ja unohtelen kaiken maailman pikkujuttuja, on itsearvostus kohdillaan ja suhde omaan äitifiilikseen parempi kuin pitkiin aikoihin. nyt tuntuu tuon vauvan kanssa että olen äitiys"lomalla" ja hommat rullaa juuri niinkun pitää.
hyvä fiilis. tästä pitää pitää kiinni.
lauantai 5. kesäkuuta 2010
nimistä
laitoin meit takas aso-jonoon, koska tässä asunnossa asuminen alkaa ylittämään kukkaron sietokyvyn tässä muutaman vuoden sisällä (korkotason nousu, putkiremontti, tontin vuokran korotus). ja voi hyvinkin olla että neliötkin jäävät pieniksi.
lomaketta täyttäessäni, ja siihen lasteni nimiä kirjatessani, hykertelin tyytyväisyyttä. miten ihmeessä olenkin keksinyt lapsille niin kauniit ja hienot nimet? pelkkä niiden kirjottaminen saa mut hyvälle tuulelle. toisinaan nimi on enne, toisinaan taas ei. kuvastaako mein nimet lasten persoonia? yllättävän hyvin kyllä.
nimet sopii lapsille kun nyrkit silmiin. koska räväkän keskimmäisen neidin nimessä ärrä pörähtää aika topakasti, ensimmäinen nimi löytyy aseesta ja toinen on vähän ongelmia sotarintamalla aiheuttava valtio, ja neiti nimensä mukainen, koetettiin pojan nimeä pehmentää parilla lällymmällä nimellä. ekanimi sillä kuitenkin sisältää kanssa niin napakat konsonantit, että ei pari pehmonimeä näköjään tilannetta korjaa. steinerin eukkaoppien mukaan nimi kuvastaa ihmisen persoonaa.(koitapa eukata oma nimesi kirjain kirjaimelta, ja mieti kuvastaako liikkeet se sinua ihmisenä? aika usein näin on.) onneksi esikolla sentään on nimen lopussa pari suoraselkäistä konsonanttia ja nimi loppuu rauhaan. kiitos siitä. vaadittaessa siltä löytyy räväkkyyttä, mutta lopuksi se on aina rauhan ja rakkauden kannalla. ja seisoo suoraselkäsenä sanojensa takana.
mietittiin joskus että nimi saattaa olla enne, ja mietittiin ruttunaaman nimeksi rauhaa. mutta ei sitten annettu (miksiköhän?), eikä sitä rauhaa sitten persoonaankaan toisaan tullut. toisaalta, naapurin, (mun "suuritarpeisetlapset"-tukihenkilön) pojan nimi on "maltti", mutta siitä jäbästä on maltillisuus kaukana... mua vähän oikeen naurattaa kun ajattelen sitä raivokasta pikku-vekkulia. ehkä siitä kuitenkin sitten isompana kuoriutuukin nimensä mittainen mies :)
lomaketta täyttäessäni, ja siihen lasteni nimiä kirjatessani, hykertelin tyytyväisyyttä. miten ihmeessä olenkin keksinyt lapsille niin kauniit ja hienot nimet? pelkkä niiden kirjottaminen saa mut hyvälle tuulelle. toisinaan nimi on enne, toisinaan taas ei. kuvastaako mein nimet lasten persoonia? yllättävän hyvin kyllä.
nimet sopii lapsille kun nyrkit silmiin. koska räväkän keskimmäisen neidin nimessä ärrä pörähtää aika topakasti, ensimmäinen nimi löytyy aseesta ja toinen on vähän ongelmia sotarintamalla aiheuttava valtio, ja neiti nimensä mukainen, koetettiin pojan nimeä pehmentää parilla lällymmällä nimellä. ekanimi sillä kuitenkin sisältää kanssa niin napakat konsonantit, että ei pari pehmonimeä näköjään tilannetta korjaa. steinerin eukkaoppien mukaan nimi kuvastaa ihmisen persoonaa.(koitapa eukata oma nimesi kirjain kirjaimelta, ja mieti kuvastaako liikkeet se sinua ihmisenä? aika usein näin on.) onneksi esikolla sentään on nimen lopussa pari suoraselkäistä konsonanttia ja nimi loppuu rauhaan. kiitos siitä. vaadittaessa siltä löytyy räväkkyyttä, mutta lopuksi se on aina rauhan ja rakkauden kannalla. ja seisoo suoraselkäsenä sanojensa takana.
mietittiin joskus että nimi saattaa olla enne, ja mietittiin ruttunaaman nimeksi rauhaa. mutta ei sitten annettu (miksiköhän?), eikä sitä rauhaa sitten persoonaankaan toisaan tullut. toisaalta, naapurin, (mun "suuritarpeisetlapset"-tukihenkilön) pojan nimi on "maltti", mutta siitä jäbästä on maltillisuus kaukana... mua vähän oikeen naurattaa kun ajattelen sitä raivokasta pikku-vekkulia. ehkä siitä kuitenkin sitten isompana kuoriutuukin nimensä mittainen mies :)
kjämpesöt!
rakkauspakkaus, 6kk, näyttää pätevältä hesarin äärellä,
ja harjoittelee konttaamista.
kaikesta temperamentistaan huolimatta,
tai juuri siitä syystä,
tämä on niin mun poika,
mein rakkaus,
maailman ihana.
kiitos että olet tullut mein perheeseen.
*suukkoja sata*
vahingosta viisastuneena
toisinaan olis hyvä tuntea puolisonsa hiukan paremmin. vois välttyä turhilta allergiaoireilta esimerkiksi. tälläkertaa kysyn ensin josko hän saa oireita sireeneistä ennenkun käyn pihalta niitä reuhtomassa.
sisustusvastaavana olen onnistunut raahaamaan kodin kaunistukseksi vaikka mitä rehuja, jotka on sitten allergiakohtauksen siivittämänä siirretty pihakeinua komistamaan, aika pian.
sisustusvastaavana olen onnistunut raahaamaan kodin kaunistukseksi vaikka mitä rehuja, jotka on sitten allergiakohtauksen siivittämänä siirretty pihakeinua komistamaan, aika pian.
perjantai 4. kesäkuuta 2010
eilen oltiin ovelia ja hiivittiin sänkyyn jo yhdeksältä. saatais molemmat aikuiset pitkät yöunet ja olispa kivaa.
("niinhän te luulitte!" huusi siihen laryngiitti kulman takaa.)
mä en sitten nukkunut. taaskaan. juurikaan. yhtääkään. laryngiitti, hengenahdistus ja itkut kahdella lapsella piti siitä hyvin huolen.
oliko tää kolmas uneton yö jo putkeen? en edes pysy laskuissa.
saanko päivällä unta? en.
vielä jaksaa, jaksaa, jaksaa.
ensiyön olen psyykannut itseni jaksamaan vielä miten päin tahansa. koska tod.näk. helpommalla viimeyön selvittänyt poikuli oirehtii graavimmin ensiyönä. jos siitä vielä hulinat jatkuu, saattaa olla että "pärjään ja selviän itse" joutuu pyytämään vähän apua.
("niinhän te luulitte!" huusi siihen laryngiitti kulman takaa.)
mä en sitten nukkunut. taaskaan. juurikaan. yhtääkään. laryngiitti, hengenahdistus ja itkut kahdella lapsella piti siitä hyvin huolen.
oliko tää kolmas uneton yö jo putkeen? en edes pysy laskuissa.
saanko päivällä unta? en.
vielä jaksaa, jaksaa, jaksaa.
ensiyön olen psyykannut itseni jaksamaan vielä miten päin tahansa. koska tod.näk. helpommalla viimeyön selvittänyt poikuli oirehtii graavimmin ensiyönä. jos siitä vielä hulinat jatkuu, saattaa olla että "pärjään ja selviän itse" joutuu pyytämään vähän apua.
torstai 3. kesäkuuta 2010
pyykkimummo ja pussimania
muhun on iskeny hirvee pussimania.
haluan ommella kaikista kankaanrievuista sellasia säilytyspusseja. (ns. leipäpusseja, joissa olis kaksinkertanen kangas, ja taitettu yläreuna.) tein murulle sen kauneustuotteille yhden marimekon vihreestä kankaasta, ja siitä tuli ihan huippu.
ja aloin siivomaan just (miten nää mun siivousprojektit alkaa aina niin kaukaa ja hankalasti?) ja surautin alkuun mun muru-pyykkimummolle pyykkipoikapussin.
joka tosiaan tuli tarpeeseen, koska muru-pyykkimummon äiti, sanottaisko "emäpyykkimummo" lähetti meille pakkauksen, suuren pakkauksen pyykinpesuainetta ja paljon uusia pyykkipoikia.
kyl hitto mua nauratti kun emäpyykkimummo oli käymässä, niin se, ja toi mun oma pyykkimummo yhdessä käänteli pyykkejä narulla tuolla ulkona. KÄÄNTELI. puolessavälissä kuivumisprosessia kosteampi puoli ylöspäin. ai tsiisus mitä hommaa. muru kertoi myöhemmin että emäpyykkimummo oli vielä marmattanut sen pyykkiasetelmia (jotka on musta ihan järjettömän säntillisiä muuten) ja korjaillut pyykkejä "paremmin" kuivumaan, ja asetellut pyykkipoikia paremmin.
ja sit emäpyykkimummo vei meiltä matot, ja koirien makuupaikat ja palautti huolella pestynä. ja tosiaan noin 7kg pesuainetta ja tuhottomasti pyykkipoikia päälle lähetti hän.
maalaiset! :D ja "millanen äiti, sellanen tytär"
haluan ommella kaikista kankaanrievuista sellasia säilytyspusseja. (ns. leipäpusseja, joissa olis kaksinkertanen kangas, ja taitettu yläreuna.) tein murulle sen kauneustuotteille yhden marimekon vihreestä kankaasta, ja siitä tuli ihan huippu.
ja aloin siivomaan just (miten nää mun siivousprojektit alkaa aina niin kaukaa ja hankalasti?) ja surautin alkuun mun muru-pyykkimummolle pyykkipoikapussin.
joka tosiaan tuli tarpeeseen, koska muru-pyykkimummon äiti, sanottaisko "emäpyykkimummo" lähetti meille pakkauksen, suuren pakkauksen pyykinpesuainetta ja paljon uusia pyykkipoikia.
kyl hitto mua nauratti kun emäpyykkimummo oli käymässä, niin se, ja toi mun oma pyykkimummo yhdessä käänteli pyykkejä narulla tuolla ulkona. KÄÄNTELI. puolessavälissä kuivumisprosessia kosteampi puoli ylöspäin. ai tsiisus mitä hommaa. muru kertoi myöhemmin että emäpyykkimummo oli vielä marmattanut sen pyykkiasetelmia (jotka on musta ihan järjettömän säntillisiä muuten) ja korjaillut pyykkejä "paremmin" kuivumaan, ja asetellut pyykkipoikia paremmin.
ja sit emäpyykkimummo vei meiltä matot, ja koirien makuupaikat ja palautti huolella pestynä. ja tosiaan noin 7kg pesuainetta ja tuhottomasti pyykkipoikia päälle lähetti hän.
maalaiset! :D ja "millanen äiti, sellanen tytär"
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
oodi esikoiselle
mä en juurikaan esikoisesta kirjota. se tuntuu niin henkilökohtaiselta, ja jos se löytäis tänne (samaa konetta kun käytellään) en tiedä miten se suhtautuis jos täällä siitä hölötän. ja pienempien kanssa tapahtuneet jutut on enemmän uni-kakka-hassujuttu-sarjaa. esikoisen kanssa käydyt asiat vähän sama jos kirjottaisin jonkun mun ystävän henkilökohtaisia juttuja, että olipas riitta hassu kun teki niin ja näin.
en ole oikein löytänyt minkäänlaista näkökulmaa miten voisin sen sattumuksia kirjotella, ainakaan tälläseen julkisempaan päiväkirjaan.
onhan se aika pöhelö kaikessa teiniydessään. tänään se ensin soitti hädissään että on unohtanut hammaslääkärin, jo ties monetta kertaa. sitten se lähti vauhdilla treeneihin ja soitti sieltä ettei niitä tänään ollutkaan. ja laittoi perään viestin "mamma, mun päivä ei tainnu mennä tänää oikei pulkkaan..." no ei tainnu.
vähän höselöhän se on aina ollut.
mutta muuten mulla ei ole siitä mitään muuta kun kaunista sanottavaa.
se on tosi lojaali ja aina mun puolella.
reipas ja hoitaa sovitut asiat kun niistä muistutellaan.
se lukee mua kun avointa kirjaa. näkee leukaperistä jos mulla kirraa, ja tarjoaa apua.
se kertoo mulle suht kaiken ja luottaa mun elämänviisauteen, mielipiteisiin ja auktoriteettiin.
tyhmintä mitä se on tehnyt on yks hajonnut ikkuna (700e), mutta sekin oli vahinko.
mä voin siihen aina luottaa, eikä tartte miettiä kenen kanssa se heiluu.
se on toistaseks rehti ja reipas urheilija, ja tuo kavereita mieluusti meille.
se esittelee uusimmat hitit ja styleimmät vaatteet, ja uskoo että ymmärrän ja tajuan niistä jotakin ;)
se myös arvostaa mun ja sen yhteistä aikaa, eikä ainakaan vielä häpeä hengailla mun kanss cityllä. se oikeen loukkantu kun nukahdin kesken meidän "oman" leffaillaan. lupasin että otetaan pian uusiksi... kun mä olen paremmassa jamassa. musta on tosi ihana että se arvostaa niin mun kanssa vietettyä aikaa.
se on ajattelevainen, koulussa pätevä ja kiinnostunut luonnonsuojelusta ja ihmisoikeuksista.
ja lukee hesaria aamuisin.
harjoittelee leipomista ja ruoanlaittoa.
ja on alkanut laittaa tukkaansa aamusin.
se oli kirjottanut mun äitienpäiväkorttiin että rakastaa mua eniten maailmassa. ja musta tuntui sitä lukiessa että mun sydän pakahtuu. se on paljon sanottu 13-vuotiaalta. ja niin mäkin sitä, todella
mun esikoinen, maailman paras teini.
en ole oikein löytänyt minkäänlaista näkökulmaa miten voisin sen sattumuksia kirjotella, ainakaan tälläseen julkisempaan päiväkirjaan.
onhan se aika pöhelö kaikessa teiniydessään. tänään se ensin soitti hädissään että on unohtanut hammaslääkärin, jo ties monetta kertaa. sitten se lähti vauhdilla treeneihin ja soitti sieltä ettei niitä tänään ollutkaan. ja laittoi perään viestin "mamma, mun päivä ei tainnu mennä tänää oikei pulkkaan..." no ei tainnu.
vähän höselöhän se on aina ollut.
mutta muuten mulla ei ole siitä mitään muuta kun kaunista sanottavaa.
se on tosi lojaali ja aina mun puolella.
reipas ja hoitaa sovitut asiat kun niistä muistutellaan.
se lukee mua kun avointa kirjaa. näkee leukaperistä jos mulla kirraa, ja tarjoaa apua.
se kertoo mulle suht kaiken ja luottaa mun elämänviisauteen, mielipiteisiin ja auktoriteettiin.
tyhmintä mitä se on tehnyt on yks hajonnut ikkuna (700e), mutta sekin oli vahinko.
mä voin siihen aina luottaa, eikä tartte miettiä kenen kanssa se heiluu.
se on toistaseks rehti ja reipas urheilija, ja tuo kavereita mieluusti meille.
se esittelee uusimmat hitit ja styleimmät vaatteet, ja uskoo että ymmärrän ja tajuan niistä jotakin ;)
se myös arvostaa mun ja sen yhteistä aikaa, eikä ainakaan vielä häpeä hengailla mun kanss cityllä. se oikeen loukkantu kun nukahdin kesken meidän "oman" leffaillaan. lupasin että otetaan pian uusiksi... kun mä olen paremmassa jamassa. musta on tosi ihana että se arvostaa niin mun kanssa vietettyä aikaa.
se on ajattelevainen, koulussa pätevä ja kiinnostunut luonnonsuojelusta ja ihmisoikeuksista.
ja lukee hesaria aamuisin.
harjoittelee leipomista ja ruoanlaittoa.
ja on alkanut laittaa tukkaansa aamusin.
se oli kirjottanut mun äitienpäiväkorttiin että rakastaa mua eniten maailmassa. ja musta tuntui sitä lukiessa että mun sydän pakahtuu. se on paljon sanottu 13-vuotiaalta. ja niin mäkin sitä, todella
mun esikoinen, maailman paras teini.
puolivuotisneuvola
olipa hauska neuvolareissu.
neuvolantäti naureskeli ilosena koko käynnin ja onhan tuo poika aika vekkuli. jäbä ryömi eestaas tosi kovaa vauhtia ja sohlasi mennen tullen. heilui kontillaan, nousi karhukävelyasentoon ja loikki siitä eteen.poika myös pomppi mun sylissä kun vieteriukko ikään, ja heilui, ja hosui. maistoi tissimaitoa, ja sitten flirttaili tädille, otti hörpyt, flirttaili, otti hörpyt...
päiväunivaikeus on ja pysyy. ja mulle on palannut se ahdistava tunne kurkkuun kun yritän sitä nukuttaa. neuvolantäti kysyikin miten vois mua auttaa asiassa. sanoin että pieni kehuminen ja kannustus tekee tehtävänsä aina. se puhuikin tosi nätisti meistä, ja pojasta myös. tuli tosi hyvä mieli.
vaikka muutama päivä on mennyt suoraan sanottuna päin hevon peetä kaiken suhteen, on poika aina vaan ihana ja rakas. nukkui sitten kuinka huonosti tahansa, ja olkoon kuinka kiukkuinen tahansa, niin mun poika se on. ja omanlaisensa hosuli rakkauspakkaus.
olen tässä parissa yössä oppinut sen, että jos pojalla on megavaikea yö, ei mun kannata yrittää edes nukkua. herätettynä on hermo kireellä. sen sijaan jos suosiolla valvon, musiikkia kuunnellen ja hesaria lueskellen, jaksan paljon paremmin hyysätä jäbää kun se kiekuu. tosin just nyt kahden hulinayön ja väsyttävän antibioottikuurin* jäljiltä olo on enemmän kuin runneltu. päiväunia en ole saanut nukuttua ja univelkaa on enemmän kuin omiksi tarpeiksi.
itsetunto alkaa kuitenkin olla paremmin kohdillaan. (kiitos psyykkauksesta nlatädin lisäksi rakkaat s. (vikinäpuheluvastaava) ja l. (rationaalivastaava).) ja hittojako huonolle nukkujalle voin. pitää vaan päteä itselleen sitten muilla osa-alueilla. yöhulinoita koitetaan nyt loiventaa tilkalla lisämaitoa ja vaihtamalla alkuyön imetysvastaavaa. muutaman pidemmän pätkän kun saisin tässä nukuttua, voi olla että omat fiiliksetkin rationalisoituisivat ja asiat palaisivat oikeisiin mittasuhteisiin.
btw. poikulin paino on noussut, pituus ei juuri kasvanut. se on tollanen sahaaja näköjään. vuoroin pituutta ja vuoroin painoa kerää. 69cm ja 7,4kg topakkaa vauvaa on nyt meillä. ihana, vilkas ja iloinen poika (nlatädin mielestä. musta ilosen tilalla olis nitisevä enemmän asianmukainen termi), motorisesti huimasti ikätovereitaan edellä. neuvolan täti sanoi että ihanasti yritetään mennä pojan rytmin mukaan, vaikka se on aika kiivas, mutta tädin mielestä niin on pojalle parasta. ja niin meistäkin. ainoa että ne pidemmät päikkärit olis toiveissa, että jaksais sitten heilua paremmin, sekä poika että mamma, mutta kaikkea ei kannata vissiin kerralla toivoa. kai.
* mulla on ollut hirveä flunssa, ja muru fiksuna ehdotti jos yritän käydä terkkapäivystyksessä ennen nlaa kun mulla oli luppoaikaa. ja *simsalabim* siellä olikin ihan hiljasta, ja pääsin suoraan lääkärin pakeille. selkeä syy mun tukkoisuudelle löytyi. sain antibiootit poskiontelontulehdukseen. (hellät imettäjälle, mutta väsyttävät.) farmaseutti yritti neuvoa mihin aikaan mun kannattaa ne ottaa tuon väsyttävyyden takia, jolloin kävin hervottomasti nauramaan ja sanoin ettei asialla just nyt ole mitään väliä. ha ha ha, on pönttö tuhannen sekasin väsymyksestä öin ja päivin just nyt.
neuvolantäti naureskeli ilosena koko käynnin ja onhan tuo poika aika vekkuli. jäbä ryömi eestaas tosi kovaa vauhtia ja sohlasi mennen tullen. heilui kontillaan, nousi karhukävelyasentoon ja loikki siitä eteen.poika myös pomppi mun sylissä kun vieteriukko ikään, ja heilui, ja hosui. maistoi tissimaitoa, ja sitten flirttaili tädille, otti hörpyt, flirttaili, otti hörpyt...
päiväunivaikeus on ja pysyy. ja mulle on palannut se ahdistava tunne kurkkuun kun yritän sitä nukuttaa. neuvolantäti kysyikin miten vois mua auttaa asiassa. sanoin että pieni kehuminen ja kannustus tekee tehtävänsä aina. se puhuikin tosi nätisti meistä, ja pojasta myös. tuli tosi hyvä mieli.
vaikka muutama päivä on mennyt suoraan sanottuna päin hevon peetä kaiken suhteen, on poika aina vaan ihana ja rakas. nukkui sitten kuinka huonosti tahansa, ja olkoon kuinka kiukkuinen tahansa, niin mun poika se on. ja omanlaisensa hosuli rakkauspakkaus.
olen tässä parissa yössä oppinut sen, että jos pojalla on megavaikea yö, ei mun kannata yrittää edes nukkua. herätettynä on hermo kireellä. sen sijaan jos suosiolla valvon, musiikkia kuunnellen ja hesaria lueskellen, jaksan paljon paremmin hyysätä jäbää kun se kiekuu. tosin just nyt kahden hulinayön ja väsyttävän antibioottikuurin* jäljiltä olo on enemmän kuin runneltu. päiväunia en ole saanut nukuttua ja univelkaa on enemmän kuin omiksi tarpeiksi.
itsetunto alkaa kuitenkin olla paremmin kohdillaan. (kiitos psyykkauksesta nlatädin lisäksi rakkaat s. (vikinäpuheluvastaava) ja l. (rationaalivastaava).) ja hittojako huonolle nukkujalle voin. pitää vaan päteä itselleen sitten muilla osa-alueilla. yöhulinoita koitetaan nyt loiventaa tilkalla lisämaitoa ja vaihtamalla alkuyön imetysvastaavaa. muutaman pidemmän pätkän kun saisin tässä nukuttua, voi olla että omat fiiliksetkin rationalisoituisivat ja asiat palaisivat oikeisiin mittasuhteisiin.
btw. poikulin paino on noussut, pituus ei juuri kasvanut. se on tollanen sahaaja näköjään. vuoroin pituutta ja vuoroin painoa kerää. 69cm ja 7,4kg topakkaa vauvaa on nyt meillä. ihana, vilkas ja iloinen poika (nlatädin mielestä. musta ilosen tilalla olis nitisevä enemmän asianmukainen termi), motorisesti huimasti ikätovereitaan edellä. neuvolan täti sanoi että ihanasti yritetään mennä pojan rytmin mukaan, vaikka se on aika kiivas, mutta tädin mielestä niin on pojalle parasta. ja niin meistäkin. ainoa että ne pidemmät päikkärit olis toiveissa, että jaksais sitten heilua paremmin, sekä poika että mamma, mutta kaikkea ei kannata vissiin kerralla toivoa. kai.
* mulla on ollut hirveä flunssa, ja muru fiksuna ehdotti jos yritän käydä terkkapäivystyksessä ennen nlaa kun mulla oli luppoaikaa. ja *simsalabim* siellä olikin ihan hiljasta, ja pääsin suoraan lääkärin pakeille. selkeä syy mun tukkoisuudelle löytyi. sain antibiootit poskiontelontulehdukseen. (hellät imettäjälle, mutta väsyttävät.) farmaseutti yritti neuvoa mihin aikaan mun kannattaa ne ottaa tuon väsyttävyyden takia, jolloin kävin hervottomasti nauramaan ja sanoin ettei asialla just nyt ole mitään väliä. ha ha ha, on pönttö tuhannen sekasin väsymyksestä öin ja päivin just nyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)