siis oonko mä tullut liian hitaaksi ja vanhaksi mutsiksi, vai onko nää kaks nuorimmaista veijaria vaan helkatun nopeita ja sähliä? esikon pikkulapsiaikana en muista kummempia klopsuja sattuneen. ollenkaan. veijarit maksaa korkoineen moisen lällärilapsuuden takasin mulle. hir-vit-tää.
-ruttu on polttanut kätensä köpiksen lentoasemalla kauheeseen kuntoon. (kiitos kauppaan "piilotetun" lämmittimen, joka kyllä oli helposti lapsen löydettävissä vaikkei aikuinen sitä havainnut ollenkaan, ennenkuin oli liian myöhäistä.
- ruttu on myös leikannut ikean "tylsällä" keittiöveitsellä banaanin ohella myös sormensa kunnolla halki.
- se on myös pomppimassa joka paikasta pääedellä alas. (esim. sohvalta, kun leikki että matto on uima-allas, sekä kolmimetrisen lumikasan huipult, koska epäili osaavansa lentää. onneksi näissä tilsuissa refleksit vielä toimi enemmän kun auttavasti = kaksi koppia ja ehdoton kielto moiseen puuhaan.)
- nyt, vaikka pidin kundista kiinni, se tuuskahti ammeessa turvalleen, as normal, mutta sillä erotuksella tälläkertaa, että pää paukahti ammeen reunaan ja silmästä turskahti veret. saakeli mikä sydänpysähdyksen paikka taas... onneksi on armas 10023 numero, mistä saa apua kaikkiin vaivoihin, huoleen ja tuskaan. helpotti paniikki ainakin. terveystätiäkin nauratti, että poika varmaan on jo ihan kunnossa, että pitäisi vielä mamma saada rauhoittumaan.
no, nyt mulla on komia poika. silmäkulma auki ja about ohimosta poskeen musta naama. hienoa laittaa tyyppi yöunille kun ei tiedä miten sen pää oikeesti voi. 10023-tädin mielestä nou hätä, koska mulla oli kaverista kiinni, niin kolausvauhti ei liene ollut kovin fataali hurjannäkösestä jäljestä huolimatta. kaipa siihen sitten voi luottaa....
vielä tässä henkeä pitää vetää hetken aikaa...
p.s. ruttu just nappas pointsit himaan ja mun suun nauruun vetämällä paidan pään yli, ja huutamalla: "mä oon ihan muna!!!"
Heheh, tulee mieleen mitä mun äiti aina "harmitteli" mun kohdalla: mulle otettiin kaikki mahdolliset sairauskuolematapaturmasäästöpelastumisvakuutukset siltä varalta, että olen normaali lapsi ja remuan ties missä. Mitään tarvetta vakuutukselle ei kuitenkaan ole ollut, oon selvinnyt aina tapaturmitta ellei pientä psykiatrista hoitoa lasketa.
VastaaPoistaSisaruksille sen sijaan taas on sattunut ja tapahtunut: käärmeet puree, juostaan lasiovien läpi, lennetään naamalleen metsäpolulla ja tikataan poskipäätä...
Tää ei nyt liittynyt oikeastaan mihinkään, mutta tuli mieleen + teki mieli kommentoida, tää on kiva blogi!
Joo tasan ei käy onnen lahjat. Isoveli ei koskaan remunnut missään turuilla ja toreilla, mutta autas armias, kun minä pääsin asialle. Milloin oli naula jalkapohjassa (kahdesti!), polvet/kädet auki, vaatteet mudassa ja noessa (piti kiipeillä omakotitalon katolla!) ja ties mitä. :D Enon vaimo jaksaa aina muistuttaa, kuinka viisvuotiaana heidän häissä vedin laatoitetulla polulla semmoiset mahasyöksyt, että koko etupuoli oli ihan asvaltti-ihottumaa. Ja upouusissa hienoissa pitsisukkahousuissa tietenki! ;)
VastaaPoistatoiset sählää enemmän kun toiset ;) se on vaan fakta.
VastaaPoistamä oon kaks kertaa käynyt ruttua paikkauttamassa yksityisellä, ja muistanut vasta nyt että sillähän todella on tapaturmavakuutus! olis saanut liimoihin ja palovammarasvoihin kuluneet rahansa sieltä takasinkin. ja nyt on myös poikasella sama vakuutus. vaikkei se tulevia klompsuja estäisi, voi syöksyä yksityiselle kustannuksia miettimättä.
on tää kanssa jännittävää elämää! :D