maidoton (ja uneton) yö

ollaan nyt lopettelemassa poikulin yösyöttöjä. ollaan mietitty että kun se ei sitä maitoa yöllä varsinaisesti enää tarvitse, niin se maidon usein ja mitenkuten haluaminen häiritsee sen öitä ja nukkumista, enemmän kuin se, että se tottuis tietoon että koko yö ollaan ilman.

ensimmäisenä maidottomana yönä poika protestoi pariin otteeseen. samoin toisena. suurin ongelma asiassa on se, että kun poika aloittaa natinan, ja siihen ei heti vastaa, alkaa huuto, ja kun menet sitä sitten lohduttelemaan, on vaikutus sama kun heittäisit bensaa liekkeihin. poika räjähtää aivan täysin. inhottavaa on kuunnella pojan natinaa ja huutelua, mutta lohduttelu (tutittelu, harson antaminen, tassuttelu) räjäyttää sen hermot aivan täysin.

mulla päävastuullisena menee ihan hyvin jaksamisten kannalta, vaikka öisin olen noin 4h tutitellut poikaa. kun tietää että menee vaan antamaan tutin, eikä tarvitse katsella kelloa ja arpoa antaako maitoa nyt vai myöhemmin, on stressihermo löysemmällä. kertaalleen herätin murun, ajatellen että pojan räjähdyvaikutus ei olis sille niin suuri kuin mulle. mutta metsään meni. aamulla muru sanoi että siitä tuntuu että pojassa on vakavasti joku vikana. sellaiset siepit se veti kun muru sille tuttia tarjoili. kieltämättä mua mietitytti kertaalleen kanssa se josko se jotakin perusteellista tutkimista tartteis, mutta aamulla se taas söi hyvällä ruokahalulla ja onnellisena sylitteli ja touhutteli menemään pitkin ja poikin. vaikuttaen täysin normaalilta hurmaavalta pikkuselta pojalta.

joo, tällästä se on tollasen temperamentikkaan pojan kanssa, joka ei tunne käsitettä "lievä epämukavuus". mutta nyt kun ollaan tämä "nukutaan koko yö"-taival on aloitettu, sillä pysytään. hienojen opaskirjojen mukaan 3 yötä menee että hulinat rauhottuu, eli se olisi one to go. tosin ruttunaamalla kesti 2 vkoa luopua toisesta yösyötöstä, joten en tämänkään tuli sielussa syntyneen kanssa odota kummempia tässä viikon sisällä.

rautahermoa ja rutkasti hellyyttä tarvitaan tähän saumaan. josko onnistuttais nyt kerralla ja sit esikkokin kotiutuessaan pääsis kanssa nukkumaan kokonaisia öitä että jaksaa koulussakin ahertaa.

hassuli

tuo poika on käsittämätön tapaus.
nyt seittemänkuisena se konttaa, nousee istumaan, nousee polviseisontaan, nousee ja kävelee tukea vasten, seisoo jopa tuetta pieniä toveja.
mutta, nyt se näytää unohtaneen miten käännytään selinmakuulta vatsalleen! perusjuttu, se ihan eka, on unohtunut kokonaan. jos se jostain syystä päätyy selälleen, se on kun joku kilpikonna tai koppakuoriainen siinä sätkiessään. paitsi että se huutaa hitosti!

en oikeen tiedä pitäskö se heti auttaa parempaan asentoon, vai kuunnella huutoa tovin aikaa, jos se hiffais sen kääntymisen uudelleen.

muutenkin tuntuu että selimankuu on sillä totaalisen out! vaipanvahto sucks. ja sen harvan kerran kun se suostuu rintamaitoa ottamaan, ei puhettakaan että siinä makoiltais. poikuli mieluusti ruokailee maitonsa kontillaan puoliks mun päällä. siitä näkee hyvin ympärilleen, eikä tarvitse kokoajan potkia, sätkiä eikä hötkyillä, niinkun se kyljessä maatessaan tekee.

päivän kuva on mummilan matkasängystä reissulta. poika-raasu nukkuu hikipäässä helteellä. * uskomattoman paljon se on muuten siskonsa näkönen tässä.

kerranki se on selällään, kerrankin se on hiljaa, ja kerrankin se nukkuu!

* muru muuten just sanoi että uskomaton hullujenhuone tää mein kööri on tällä helteellä. jompikumpi muksuista huutaa naama punasena. ja siis koko aika jompikumpi. huutaisivat edes samaan aikaan, mutta ei, kun poika lopettaa, tyttö alottaa, kun tyttö lopettaa, poika alottaa. murua väsyttää ja mun pipoa kiristää. hauska loma kerrassaan. onneksi tähän vielä suhtautuu hiukka huumorilla. vielä. tovin aikaa. tulis vaikka sade illalla.

hyvässä hoidossa

no kuulkaas että mummiltani leikattiin tuossa aiemmin melanooma, huonosti. ja nyt tehtiin uusi leikkaus jossa poistettiin sitten "koko ongelma". viimeeks leikattiin vahingossa "liian vähän".

tässä uudessa leikkauksessa poistettiin myös imusolmukkeita.
nyt kun imikset on tutkittu, ne poistetut olivat terveet, ja siinä mikä hänelle on jätty, on syöpäsoluja.

eli mein teräsmummi siis leikataan asian tiimoilta vielä kerran.

sählääkö joku näiden asioiden kanssa, vai onko tässä vaan käynyt vähän huono tuuri.
en tiiä, mutta varokaa melanooma ja syöpä, luulen että mummi torppaa teit kuitenki 6-0!
go mummi!

kesälomakuvia

vene, saimaa, uimaranta, ruttunaama, rakkautta,

esikon hassut jutut, pioni, poika.

hämmästyin

piti käydä vauvalehden keskustelussa katsomassa mitä niillä muita täydellisemmillä äideillä on sanottavaa sukupuolineutraalista avioliitosta, ja
hämmästyin.
sinne on yhtäkkiä iskenyt suvaitsevaisuushaltija.

tjeu:
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1200270/paivi_rasasen_kohdalla_loppuu_huumorintaju

woutsi wow!

mielipiteitä sukupuolineutraalista avioliitosta

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/07/sukupuolineutraali_avioliitto_jakaa_mielipiteita_1830541.html

Tiedonjanoinen, tänään klo 13:02

Ärsyttää itseäni teologiaa lukevana kristittynä älyttömän paljon, että joku politiikko tyyliin Päivi Räsänen näistä KD-hihhuleista valitaan ikään kuin puhumaan "meidän kaikkien puolesta" ikäänkuin me kaikki olisimme jonnekin 50-luvulle henkisesti jämähtäneitä arvokonservatiiveja.

Minulla ja monella muulla tutullani ei henkilökohtaisesti ole mitään voimakasta kantaa tämän asian puolesta tai vastaan. Ihmettelen vain, miksi kristittyinä itseään pitävät eivät kykene pitämään omaa mielipidettään tästä asiasta puhtaasti henkilökohtaisena kannanottona ilman, että välittömästi todisteltaisiin, mitä siinä ja siinä luki ja sanottiin. Kaikki se mitä Raamatussa oletetaan kertovan homoseksuaalisuudesta on yhtä voimakkaasti sidoksissa kirjoitusajankohdan tapoihin ja arvoihin kuin se mitä pyhässä kirjassa mainitaan mm. pukeutumissäännöistä.

Fakta on että tänä päivänä vuonna 2010 tiedämme jo tieteellisin menetelmin homoseksuaalisuudesta niin paljon enemmän kuin aikaisemmin, että on täysin absurdia selittämään nykyisen tiedon valossa, että homous on pelkkä elämäntyyli- tai arvovalintakysymys samalla tavalla kuin se oli hellenistisessä kulttuurissa. Joten jos ihminen ei synnynnäiselle seksuaalisuudelleen voi sittenkään yhtään mitään, niin on aika kinkkistä olettaa, että pelkästään yhden tietyn Raamatun *tulkinnan* perusteella kansalaisia voisi loputtomiin kohdella eriarvoisesti.

Kaikki perhemuodot on OK, tänään klo 12:00

Vanhempien sukupuolella tai lukumäärällä ei ole mitään merkitystä. Ainoastaan vanhempien henkisellä tilalla on merkitystä, on sitten vanhempia yksi tai kaksi, miehiä tai naisia tai molempia. Pelkkä sukupuoleen tuijottaminen ei luo perherauhaa ja hyviä kehitysolosuhteita lapsille. Mies/nais perheissä voi olla tosi sairas ilmapiiri niin aikuislle kuin lapsillekin. Viittaan myös vastajulkaistuun laajaan tutkimukseen, jossa todettiin, että sukupuolineutraalien perheiden lapset olivat enemmän "täyspäisiä" ja heillä vähemmän ongelmia kuin perinteisten mies/nais-pari-perheiden lapsilla. Johtuneeko siitä, että saavat kotoaan oppia mm. suvaitsevaisuutta...

mihin olemme menossa?, tänään klo 12:48

Olihan niitä kaappihomoja ennenkin, eikä niistä tehty valtakunnallista ongelmaa kuten nyt. Homot homoina lespot lespoina, mutta ei mitään avio- tai adoptiohöpötyksiä. Katselkaa terveiden ihmisten lapsia ja ostakaa varsinkin köyhien lapsille vaikka jotain mitä heiltä puuttuu tyydyttääsenne omaa hoivatarvettanne.

SM, tänään klo 11:57

Luontoäidillä ei ole ollut mitään muuta keinoa säädellä lisääntymistä kuin homous. Se on ainoa luonnon oma ehkäisy keino ja siitä ei pääse yli, eikä ympäri elikä homous kuuluu normaalina ilmiönä evoluutioon.

Heteropappa., tänään klo 11:36

Rakkaus on se asia joka kaikkein viimeisenä karsiutuu pois, kun ruvetaan listaamaan elämän tärkeimpiä asioita.

Kristillisin perustein sukupuolineutraalin avioliiton kieltäville yksi kysymys:

Kuka sanoi? ..."mutta suurin kaikista on rakkaus".


naurattiks teit vähä? mua nauratti... ihana että tässäkin on muutama tosi suvaitsevainen kommentti kyllä. niin ei aina meinaa ole. joskus provosoidun ja ärryn ihan tosiaan, joskus vaan naurattaa.
on kyllä niin että hauskuutta mun elämässä lisää se että ihmiset mutu-pohjalta kommentoi nettiin kaiken maailman asioita, mistä niillä ei välttämättä ole minkäänlaista kokemuspohjaa.

vieläkin tunnen ärtymystä p.räsäsen 2006 telkussa laukomaa kommenttia kohtaan. keskusteluohjelmassa (liittyen hedelmöityshoitoihin) siltä tivattiin onko esmes alkoholi- tai väkivaltaväritteinen heteroperhe lapselle parempi kasvuympäristö kuin kahden samaa sukupuolta edustavan perhe. arvaatteko mitä vastas? alkoholismin värittämän lapsuuden kokeneena ja muutaman väkivaltasen lapsuuden kokeneen ihmisen ystävänä p.räsäsen vastaus oli musta totaalisen väärä.

kolkyttonnia, thänk juu.

6.3.2009 siirryin tähän osoitteeseen kouhkaamaan omia asioitani. kävijälaskurin lisäsin joskus matkanvarrella, ja nyt about himppapäälle vuodessa täällä on ollut 30 000 käyntiä. ei mitään massiivista suosiota, kuten en kaipaakaan, mutta muutamaa ihmistä näköjään jaksaa mun maaniset ja omanapasen oloset tekstit kiinnostaa. tsiigasin joskus että keskiverto on noin 70-100 käyntiä / teksti tahi päivä.

kun mä ajattelen että siellä joku lukee, saan kirjoitettua tähän avoimeen päivä/kouhkauskirjaani selkeämpää tekstiä. pahvikantinen päiväkirja ei ole mun juttu, en saa selkoa, en tolkkua, enkä ymmärrä ideaa mitä olen joskus aiemmin kirjoituksellani hakenut. sensijaan nyt kun kuvittelen sut siellä ruudun äärellä lukemassa, joudun käyttää suht normaalia sanajärjestystä, suomenkielisiä lauseita ja kuvailevia sanoja jotta yhtään saisin välitettyä sitä mitä haluan sun oppivan täältä. huomattavasti selkeämmän tekstin vuoksi tänne on itsekin kivompi palata kun pahvipäiväkirjayritelmiini! 

kiitos siis kaikille uteliaille salalukijoille, ja erityiskiitos niille muutamalle jotka raatsii myös kommentoida toisinaan!

jatkuu...

oih ja voih

ihanata!
ollaan oltu viimevkolla mun vanhassa kotikaupungissa vierailulla.
aivan mieletöntä! miksi kukaan haluaa maksaa itseään kipeäksi lentääkseen toiselle puolelle maailmaa. 3h kärvistelyä tosi kuumassa autossa vei meidät upealle kesälomalle. lomakeskuksessamme oli täys ylläpito, lastenhoito järjestetty ja ranta vieressä.

hyvää ruokaa, uintiretkiä, kanavaristely, hiekkalinna, tilkka punaviiniä, kahvia, mansikoita, jäätelöä, aurinko, helle, vedyt, rakkaita ystäviä.

lapsilla oli tosi kivaa, samoin mammalla.

jotkut asiat ei ikinä muutu, kuten ystävyys.
ja jotkut ihmiset, kuten ystävät, muuttuu sillälailla että aina niistä kuitenkin tykkää samalla lailla aika hulluna.

jotkut asiat myös tuntuu sydänalassa ihan erityiseltä.
rakkaan ystävän halaaminen pitkästä aikaa. ystävän löytämä rakkaus. yhteiset hölmöt jutut esikon kanssa. ruttunaaman into ja vilpittömyys. poikulin iloilme. mansikat ja jäätelö. aamukahvi muumikupista. lasi punkkua, savuke ja pala suklaata. viilentävä tuuli helteellä. järviveden maku huulilla. lepakon lento kesäyössä. 
aivan kerrassaan hehkuttamisen arvoisia juttuja, asioita joista tämän kesän muistan pitkään.

hiis!


juuri nyt parhaillaan loma jatkuu murun kotiseudulla, pienempien lasten mummilassa. täys ylläpidon ja lapsenvahtipalveluiden vuoksi tämäkin on kiva paikka lomailla. mutta kuumaa on, lämmintä, tuskasta ja hikistä. mummila on pakattu pakettiin julkisivuremontin takia, ja tämä asunto on totaalinen pätsi. luulen että huomenna suunnitaan kotiin, koska tässä lomakohteessa ei tuota ilmastointia satu nyt todellakaan olemaan, ja näillä helteillä se on aika iso miinus hyvinvoinnille.

no, täällä on jo paikallinen huvipuisto käyty tsekkaamassa tänään, huomenna ehkä vähän antiikkikauppoja, kierrätyskeskus ja keskimmäiselleni lupaamani kesälomaylläri, sit alettais oleen varmaan kotivalmiita.

oih ja voih, ihana kesäloma kaikkinensa!

p.s. murukin on nyt lomalla. ihana oli ikävöidä sitä muutama päivä kun oli itse reissun päällä. ja nyt tuntuu että meillä on maailma auki, kun yhteistä aikaa on useita viikkoja putkeen tästä eteenpäin. mainiota! 

hiiviskelin katsomassa mun nukkuvia murusia.
mä olen niin äärttömän onnellinen niistä!
molempien pienet kätöset puristi peittoa, ja pää oli kääntyneenä sivulle. siellä ne tuhisee uniaan. kesäkuumassa, hämärässä huoneessa.

välillä täällä on järjetön hulina ja kaaos. rutulla on käsitys että poika tykkää leikeistä missä huudetaan, lauletaan ja riekutaan kovaa. ja poika on oppinut ihanan yliäänikiljumisen taidon. yhdessä töheltäessään ne vilkastaa kodin ilmapiiriä aika tavalla.

sitten on näitä hiljaisia hetkiä.
on pakko mennä katsomaan niiden söpölejä naamoja. suuria silmiä. hiljaisia suita. pörröisiä tukkia. pieniä käsiä ja jalkoja.

seesteiset, viattomat, rauhalliset rakkauspakkaukset. näin iltayöstä mamman hermo lepää, ja sydän meinaa taas kerran pakahtua...

ruttu on ruttu on ruttu

- "mamma, voinko saada ne veikan uudet kengät, kun muuten mun eläimillä ei ole autoa eikä venettä?"
- "mä en kestä tätä elämää kun en voi edes yhtä purkkaa saada!"
- "ei tälläsessä maailmassa voi edes elää, kun ei kengät pysy jalassa!"
- "rakastathan sä mua vielä mamma? ...vaikka mä töllöilen joskus, tai melkein aina."
- "mytty, senkin tyhmä poika, en rakasta sua enää jos kosket mun leluihin! ...tai rakastan tietty... mutta älä koske niihin!"
- "kuinka monta majavamysteeriä tässä maassa on?"
- "kato mitä mun nenässä on! tommoi pieniä karvoja *, ihan ite kuule huomasin. onksullakin?"
- "voinko mä syöttää myttyä, vai juokseeko hammaspeikot mun kättä pitkin sen suuhun?"
- "moi mummo **, mun nimi on ruttu. mä asun tuolla talossa. mulla on kaks äitiä. mami ja mamma. mä oon kolme. mulla on ihan just synttärit, sit mä täytän neljä. tuutko säkin mun synttärijuhliin?"
- "mamma, miten sä olet kehdannu mennä kihloihin ilman mua?!?!"


*[levittää sieraimet nenälihaksilla ammolleen, miten se osaakin jotain tommosta?!]
** tuntemattomalle mummolle bussipysäkillä

my little big love!

ehkä liikaa

ehkä EHKÄ liikaa vaadittu munkin kaltaiselta suurperheen jaksavaiselta äidiltä.
ensin viikko korkeeta kuumetta ja huutoa pojalla. äidillä huolta ja huonoja unia.
sitten päälle hampaantekoa pojalle tuolla temperamentilla, eli kun ikeniä jomottaa, on kaikki päin hemmettiä ja sen kuulee koko naapurusto.

yöllä oli motivaatio hiukan hukassa, vaikka jaksaminen oli suht kohdillaan. olin tyhmänä jotenkin asentanut aivoni "saa nukkua"-asentoon kun pojan kuume vihdoin laski.
virhe!
kun menet illalla nukkumaan niin, että toiveissa on pikkuherätys 02 ja varsinainen herätys vauva kainalossa about 7.30, voi todellisuus todella vetää sua turpaan.
ja näinhän se meni:
poika unille 19
nitinää, tutti, kitinää, tutti, vätinää, tutti 21-23
huutoa, maito, huutoa, tutti, huutoa, lohdutusta, karmeempaa huutoa, lohdutusta 24-01
huutoa, lohdutusta, huutoa, lohdutusta, huutoa, lohdutusta 02-03
maitoa, herätys 05

ja siitä se uus raivoisa hampaantekopäivä sitten alkoi. meille molemmille.

nyt on mammalla vähän kuula jumissa.  

maanikon mainio elämä

poikulilla oli 7kk neuvola tänään.
se mun neuvolantäti on niin mainio! se oli niin avoimen onnellinen ja ilahtunut kun kerroin jonkun ehkä vaihtaneen mun pojan, koska entisen raivohinkulin tilalla on ilonen megavekkuli mies, joka tykkää halailla ja rauhottuu sylitellessä. päiväuniakin tämä uusi kaveri nukkuu huomattavasti sitä aikasempaa paremmin. herra harjoittelee syömään ihan ihmisten ruokaa. puuro maistuu. nukkuu pitkiä pätkiä yöllä. päivärytmi selkiintyy. ottaa monin tavoin kontaktia. tunnistaa omat ihmiset selkeästi ja ilahtuu meistä kovin.

täti melkein kiljui onnesta. ja jatkoi kiljumista kun näki kuinka herra 7kk konttaili hulluna ympäri huonetta, kiipi pystyyn, ja siirtyi tukia pitkin paikasta toiseen.

se oli jotenkin kauhunen että on mulla nyt siinä urakkaa. näkiköhän se poikulista jotakin mitä mä vasta arvuuttelen? eihän se nyt mua mitenkään haittaa että se liikkuu vikkelään ja paljon, vaikka onkin vielä ihan vauva! kumma ajattelutapa. äidillisen ylpeä olen sen edistysaskelista, tulee ne koska tahansa. ja mieluusti sen perässä juoksen, ei kai sillä väliä ole lähteekö se käveleen tässä kuussa vai syyskuussa...

sitten kun huomattiin pojan taas kerran olevan aivan ihana ja upea, eikä enää niin suurtarpeinen, siirryttiin mamman asioihin.

tätiä huoletti mun hyväntuulisuus ja iloisuus joka on ollut vallalla silloinkin kun poika on ollut haastava.
täti epäili mun nukkuvan ja syövän liian vähän. että käyn liioilla kierroksilla.

njaa. eihän sitä pienen lapsen äiti voi olla huutavan vauvan kanssa iloinen ja onnellinen muutenvaan. ja umpirakastunut. ja sillai että kaikki tuntuu vaan tosi hyvältä.

voihan olla että mä oon vaan laihanpuoleinen nousukiidossa oleva maanikko, jolta kohta vauhti loppuu kuin seinään.

tai sitten voi olla että oon vaan todella onnellinen tässä omassa elämässäni, vielä on äitiyshormooneja jäljellä niin ettei väsy paljoa paina, ja saan niin paljon henkistä ja konkreettista tukea mun puolisolta, että elämä tuntuu vaan ruusuilla tanssimiselta.

tiiä häntä. kohtahan me se varmaan nähdään.

aargh

hemmeti.
kun äimistellen etsin nettimaailmassa tietoa siitä, mikä ihme poikulia mahtaa vaivata, törmäsin vauva-lehden keskustelupalstalle. note to self: älä lue ko. palstaa enää. voi herra mun jee mitä juttuja. vaikka kuinka yritin olla provosoitumatta, sai selailu mut järjettömän raivon valtaan.

tiedoksi idiooteille:
- homoseksuaalisuus on ominaisuus ihmisessä. ei sairaus. ei rikos. homoseksuaalisuus ei tarkoita ihmisten ja lasten silmille leviteltävää seksiä, ei pervoilua julkisesti, eikä muutakaan kummallista. suurimmalla osalla homoseksuaalisista ihmisistä on aivan tavallinen parisuhde taikka perhe-elämä. jos haluatte tietää, ei meillä harrasteta seksiä keittiön pöydällä kun lapset syövät. ei varmaan heteroperheissäkään. ja tiedoksi että homoseksuaalisiin suhteisiin lapsia saadaan vaikeasti. harkinnan ja vakavan haluamisen kautta. samoin ei ole kaikissa hetero-hups-suhteissa. lasten saamiseen, kasvattamiseen ja hyvinvointiin tähtäävää toiminta ja  motivaatio on hyvin korkealla suurimmassa osassa meitä hassunkurisia perheitä.

- homoseksuaalisuus ihmisessä ei ole vanhempien aiheuttamien traumojen korjailua, tosin kun ko. palstalla väitetään.

- sukupuolineutraali avioliitto, ja homojen adoptio-oikeus on tasa-arvoista ja inhimillistä. perustelut siitä ettei raamattu tue samaa sukupuolta edustavia suhteita on aika perseestä. noin 100% varmuudella voin sanoa että ihmiset jotka tähän vetoaa, ei muutenkaan noudata raamattua kirjaimellisesti. on se vittumaista että ko. kirjasta otetaan ohjeeksi ne asiat mitkä itselle sopii, ja moralisoidaan lopuilla. enkä tosiaan ymmärrä kenen heteron avioliittoa se alentaa, että esim. mun parisuhde siunataan?

- pride-isku on hyvin hyvin hyvin tuomittavaa, ja erittäin järkyttävä teko. tosin ko. palstaa selaillessa en yhtään ihmettele että sellaista tapahtuu.

- ja sille joka kysyy miksi ihmeessä lapsia pitää moiseen pride-ällöttävyyteen ottaa mukaan, haluan sanoa; isku tehtiin helsingin keskustassa, missä on ollut takuulla myös sivullisia aikuisia ja lapsia ostoksilla, tai seuraamassa kulkuetta. ja lasten ottaminen pride-kulkueeseen on perheen yhdessä tekemistä, suvaitsevaisuuden opettamista, sen osoittamista että maailmassa on muitakin homoseksuaalisen lapsiperheitä kuin omamme. *

en todella ole tajunnut miten kapeakatseisia ja vihaisia ja typeriä ihmisiä maahamme onkaan piilotettu anonyymiteetin taakse. ihmettelen sen valossa myös sitä että saan näinkin rauhassa näitä asioita täällä omalla foorumillani huudella ja mielipiteitäni esittää, eipä ole ensimmäistäkään homovastaista kommenttia (vielä) tullut. mutta hyvä niin. kuka noita idiootteja muuten ojentaisi, jos en minä täällä? palstalle vastaaminen on aivan turhaa ajanhukkaa. 


* emme toisin olleet paikalla koska poikamme oli tosi kipeä.

sit mä olin bilettämässä, sekava postaus aamuväsyissä

jaahans. näin tää vaan menee.
neljältä tultiin kotio* ja tunti meni poikaa hyssytellessä. pikkunen oli kuuma kun kekäle. maitoa, syliä, suukkoja, suppo. sitten me nukuttiin kaksi tuntia, leikittiin, otettiin puurot, ja sitten poika meni nukkumaan, mä jäin kukkumaan ruttunaaman kanssa.

yritin murulle aiemmin ehdotella josko se ottais tälläkertaa hoitovastuun yöstä ja aamusta, että saisin nukkua. ei mennyt läpi. se sanoi että oli tilanne mikä hyvänsä, mä herään kuitenkin seiskalta heilumaan. vaikka ennen myttyä olisin kotiutuessa ollut kuin hiprakassa. tälläkertaa join noin 3 lonkeroa illan aikana, eli kotiutuessa olin ihan normitilassa, mutta nyt voin sanoa että kroppa ja koppa huutaa todella hoosiannaa.

kyllä mä olen sitä mieltä että baarihengailu on täysin yliarvostettua. jos tälläsen olon saa palkaksi siitä että notkuu terdellä jauhamassa sontaa tunnin, jonottaa vessaan yhteensä noin tunnin, yrittää jutella kauheessa melussa ja tanssii muutaman biisin, niin ei ole ihan mun suosikkijuttu. muruunkin vähän äsähdin alkuillasta, mutta se on sovittelevaa sorttia, ja suukkoja ja hölmöjä tanssimuuveja oli sitten ilta täynnä. niiltä osin kun ei jonotettu vessan. naistenbileet oli naistenbileet. vessoihin tolkuton jono. miten hemmetissä noinkin isossa paikassa voi olla vaan kaksi aneemista vessaa? käyttämässäni miestenosiossa oli hurjat kaksi wc-koppia toiminnassa. siksi siellä sitten tönötettiin jonossa ihan kohtuuttomasti.

huoli kotona kuumeilevasta pojasta söi kyllä palan illan hauskuudesta. mutta lapsenvahdit kotona oli suoriutuneet urakasta hienosti ja huumorilla, eikä edes yllättäen ja pyytämättä iskeneet kakka ja oksennut saaneet niitä paniikkiin. eikä se, että ne saivat palohälyyttimen huutamaan heti tokalapsen nukahdettua. kun me kotiuduttiin, istui olohuoneessa kaksi hymyilevää nuorta naista ja yks pieni peitelty käärö turvaistuimen kopassa. oli poikuli katsellut hiukan simpsons movieta pesuista virkistyneenä eritystoimet suoritettuaan, ja nukahtanut sitten istuimeensa. tsembalot se aloitti tietty kunnolla vasta kun mamma kotiutui.

mut kyllä mä olen ylpeä mun turnauskestävyydestä ja äitiyden erityistaidoista. täällä sitä on toimittu empaattisena ja ilosena kotiäiskänä kahden tunnin unosilla. ja kemut vielä alla. haastavin homma tässä aamussa on ehdottomasti pitää nyt touhukas kolmevuotias suht hissuksiin, että muut sais vielä nukkua. iltapäivällä on sit mun oma uniaika. siihen saakka mä jaksan tässä...


*muru, huom. muru natisi kotiin jo kahden aikaan, ja vaikka mun menokenkää siinä vasta alkoi kunnolla vipattaa, voitti lapsenkaipuu vipatuksen ihan kuusnolla. mutta tuhraantuipa aikaa taas taksia odotellessa ja etsiessä. yöjuoksukokemattomuuden varjopuolia ilmeisesti ;)
.

snobbailua

muru, ja sen maalaissukulaiset pitää mua snobina! loistavaa!
se on musta aika hauskaa oikeesti. mä olen omasta mielestäni tavallisen (jokseenkin persaukisen) duunariperheen kakara. koulu tosin mulle on maistunut, ja olen valmistunut kivaan ja suht arvostettuun ammattiin. ja on mulla omistusasuntokin, jota vereslihallani makselen vielä pitkään.

snobin musta niiden silmissä vissiin tekee se että shoppailen stockalla. ja se että tyttärelläni on aidot crocksit. ja ehkä myös mun eva solo - teekannu. ja se että mun elämänarvoihin kuuluu ostaa mieluummin kallista harvoin, kun halpaa liian usein. haaveilen joo veneestä, ja joo, juon mieluusti kallista teetä. ja syön kalliita juustoja. ja juon punaviiniä, mutta ne on mun mieltymyksiä, en näe niissä snobismia... muutamaan kertaan olen kuullut maalla vieraillessani lasten "tyylikkäistä yhteensointuvista" vaatteista. tai niiden merkkikengistä. kalliista kantorepusta, ja vaunuista. (ja jopa a-derman kalliista vauvan pehvarasvasta) tai jos olen vienyt kallista kahvia viemisiksi, on silmiä pyöritelty aika vilkkaan. teekannukin herätti kahvivieraissa hiukan hilpeyttä.

joo, olen mä tehnyt periaatepäätöksen että hyppään sosiaaliluokan ylöspäin siitä mihin synnyin. ja se siitä syystä että mun lapset saa ne asiat mitä elääkseen tarvitsee. (ruokaa sekä puhtaat,ehjät ja hyväntuoksuset vaatteet, ja esim. lukioikäsenä oppikirjat, ettei tarttis vihosta lukea niinkuin allekirjoittanut itse. ja ettei ylioppilastutkintoa ja juhlia tarvitse maksaa omasta pussista, niinkun allekirjoittanut on myös tehnyt...) mutta se ei kai musta tee snobia? (onko tuolla sanalla vähän ikävä kaiku sunkin korvissa?) 

muru taas eilen hieman vinosti hymyili kun kiirehdin stockalta hakemaan muutaman keittiöpyyhkeen. nää oli ihan PS eli pakkosaada!

upeiden birds in paradise - pyyhkeiden päällä mielettömän hienot ciento:n kengät poikulille. * me happy snob!

*suosittelen lämpimästi kaikille pikkuhimpuloille näitä kenkiä! kevyet, joustavalla pohjalla, sisäpohja hengittää. hinta-laatu-suhde erittäin hyvin kohdillaan. ja oih! mikä kuosi! kaikki muutkin "snobbailuhaluiset" stockalle mars!  ;)

vainoojat

meitä vainoaa erotiikantappajien lisäksi pari muuta lapsiperheessä viihtyvää pirulaista.

laryngiittus maximus
- laryngiittus ilmaantuu kun ruttunaama laitetaan yöhoitoon. laryngittus aktivoituu hoitoyönä aiheuttaen rutulle hengenahdistusta, vinkunaa ja haukkuvan yskän. laryngiittuksen takia hoitopaikka on valittava tarkoin. laryngittus on säikäyttänyt puolikuoliaaksi jo muutaman lapsenvahdin. laryngiittus seuraa usein ruttunaaman peesissä myös kotiin aiheuttaen hippaamassa olleissa vanhemmissa väsymysmaximaaliksen. väsymysmaximaalis on seurausta hinkuvan lapsen aiheuttamasta valvomusmaximaaliksesta.

kuumeilus maximus
- kuumeilus maximus ilmaantuu pojalle kun vahemmat suunnittelevat iltaa ulkona. kuumeilus aiheuttaa poikulille nitinää, natinaa ja huonoja unia. vanhemmille taas väsymystä ja huolta. kuumeilus maximukseen on olemassa toki hyviä lääkkeitä. ongelmana on vaan suppomuotoinen lääke, joka ulostautuu vaippaan heti pian laiton jälkeen. myös kuumeilus maximuksesta seuraa vanhemmille väsymysmaximaalis.

näitä kahta uhmaten mammat kuitenkin suuntaa tänään helsinki pride 2010 naistenbileisiin.varokaa pirulaiset, me ollaan varauduttu, pojalle on kuumesuppoja, rutulle jäätelöä.

lapset

merkkipaalu

meillä laitetaan rasti seinään tietyistä asioista, merkkipaaluista elämässä, ja kirjotetaan päivämäärä viereen.
viimeviikolla tuli taas yksi. ruttunaama sanoi: "mä olen iloinen kun mulla on kaksi äitiä."

se sanoo suvereenisti murua mamiksi, eikä se muista eikä tiedä muita vanhempia itsellään olevan kuin minä ja muru. nyt se ensimmäistä kertaa sanoi tuon kaksi äitiä. ennen se on puhunut että mein perheessä on kaksi naista, te olette molemmat tyttöjä, tai että hänellä on mamma ja mami. tuo mamin leimaaminen äidiksi on musta aikamoista, ja hienoa.

sinne vaan, rasti seinään, positiivisen raskaustestirastin, rakkauden ääneensanomisrastin ja muiden viereen.

perhe <3

outoa

arvatkaa että taas provosoiduin metrolehden tekstari-palstaa lukiessa. joku oli kirjottanut sinne ettei äidit saa viedä poikalapsia uimahalliin, eikä isät tyttölapsia. koska siellä voi olla vaikka mitä kieroutuneita ihmisiä, ja joku saattaa häiriintyä muutenkin jos eri sukupuolta oleva lapsi on siellä suihkuhuoneessa. ja tästä on ollut tekstareita useampana päivänä.

teinitytärtäni lainatakseni OMFG!

mikä helvata ihmisiä nykyään vaivaa. jos jotakuta häiritsee poikalapsi naisten suihkussa, niin helvetti, kylpeköön kotonaan. ja pervoja liikkuu joukossamme joka paikassa, aika marginaalisesti kuitenkin, syytä hysteriaan ei musta uimahallissa ole. uimahalleissa on uitu iät ja ajat. mihin on kadonnut luonnollisuus elämästä? silloin kun mä olin muksu ei saanut lähteä vieraiden matkaan, ja itsensäpaljastelijoita oli syytä varoa. mutta uimahallissa sai kyllä käydä, ihan vapaasti. ja olen iskänkin kanssa ollut jopa miesten puolella. enkä ole pimahtanut tän enempää, eikä kukaan ole mua siellä tuijotellut häiritsevästi.

tiedoksi vaan kaikille vatipäille: yleensä alle kouluikäinen lapsi tarvitsee vanhempansa apua pesuissa ynnä muissa. ja huomio! jos ei tullut mieleen. jollakulla saattaa olla VAIN yksi vanhempi, tai ehkä vanhemmat jotka edustaa vaan toista sukupuolta. pitääkö mun siis soittaa isäni viemään pieni poikani uimahalliin? ettei vaan ketään pervo täti tuijota sitä saunassa, tai ettei se häiriinny kun näkee vieraita takamuksia. oi voi.

te todella olette sekaisin, jotkut ihmiset. pysykää kotona.

kiire ja telttaloma

täällä on pitänyt kiirettä. bloggailu ei ihan enää onnistu niin että antaa poikasen leikkiä lattialla omiaan, samalla kun muutaman sanan rustailee.

mökkiloman jälkeen huonekalut on muuttuneet potentiaalisiksi kiipeilytelineksi poikaselle, ja sen perässä on hengailtava mieluusti vajaan metrin päässä, sillä suojareaktioita sillä ei juuri ole. jos kaatuminen tulee, tulee myös huuto. toisinaan se osaa laskeutua seisoma-asennosta hienosti istumaan. usein taas ei. ja silloin on oltava kopinottoetäisyydellä.

uskomatonta on musta tollasen vauvaihmisen kehitystahti. tuntuu että joka päivä tulee jotakin uutta. esim. lelun siirtäminen kädestä toiseen on yksi taidoista jonka yhtäkkiä vaan huomasin poikasen omaavan. sen ääntely on muuttunut itkusta, kiljahtelusta, naurusta,kurinasta ja huudosta "käng-käng"-tyyppiseen keskusteluun. jäbä myös seisoskelee tyynesti sohvaa vasten nojaten käsissä olevilla tavaroilla leikkien. ja käsillä se tarttuu jo tosi pieniin juttuihin ja vie suuhunsa. joten ruttunaaman tilpehöörien kanssa saa olla tarkkana.


mökkiloma, tai oikeemmin mein juhannuksen telttaloma meni hyvin. serkkujen ja niiden muksujen kanssa touhottaessa aika kului siivillä. telttailu sinäsnä sujui kanssa hyvin, poikuli nukkui kainalossa kuin pieni sopuli, ja pysyi mun peloista huolimatta lämpösenä. ruohoa ja hiekkaa ja varmaan murkkujakin se tunki suuhunsa minkä kerkisi. ja konttaili ympäriinsä nurmikossa. ruttunaama ui järvessä varmaan sataan kertaan, ja esikko temusi ja valvoi öitä läpeensä pikkuserkkujen kanssa. iltasin kun olin saanut poikulin nukkumaan otin pari lasia viiniä ja nautiskelin aikuisten seurasta. idyllistä puuttui vaan muru, joka oli töissä kaupungissa.

olipa kiva palata sen luokse kotiin. veikkasinkin että sen nähdessään kiljuu ilosta sekä poika, että äiti. ja niinhän siinä kävi.