uusperherakkautta

muuttopaskapostausten sijaan muuta:
uskomatonta miten se kiintymys voittaa monet asiat. murun vanhapoika ei siedä muita koiria, kuten kuvasta huomaa.

moni ei mein perheen muodostamiseen tai sen pystyssä pysymiseen luottanut. siitäs saitte sitten! yhdessä ollaan kaikki ja meillä on kivaa.
pojatkin tykkää toisistaan. jopa aggremörri-isomörri hyväksyy spanskun oleen kanssaan hiishiis.

* ps. ainuttakaan muuttopostausta ei enää tulee. duunissa vedin liinat kiinni yhdessä rankassa jutussa, ja tunnollisuuden sijaan tein just niinkun tuntui itsestä. apina putos harteilta. yks uurastuspäivä ja mä alan nauttimaan elämästä. katotaan mitä se tuo tullessaan! palataan asioille kun siltä tuntuu. bye!

uuvuttava kaaos

että tämmönen sisustustyyli ja meinikin. spanskukin näyttää peilaavan mun fiiliksiä.
palataan asiaan kun helpottaa. son moro!

vaihtokaupat

sit mä vaihdoin pussilisen puupalikoita kahteen mustaan puiseen tuoliin.
tää mein asuinalue on vaan niin huippu!

eilen roudasin himaan eläinportin, jonka sallimuksesta saan pitää partsin ovea auki just kun tykkään, pelkäämättä että elukat karkailee pitkin pihoja. sen sain pienellä maksulla ja liian pienillä kumppareilla.

huimaa. kohta startataan täältä. valmiilta näyttää tavaroiden osalta, ja pedanttipentti on pessyt seinät, katot, kaapit ja lattiat. muutama ihan ylläripylläri-ihminen on kysellyt apujen tarvetta, ja lupautunut auttamaan muutossa.

hyvin tää menee.

asiaa!

asiaa.
ja aamen. sanon minä. TJEU:
minun aseeni

katja, sä oot mun idoli.

säilytettävä

mulla menee närvit kun murun pipoja tursottaa siellä ja täällä. sillä on niitä varmaan satoja. en tajua miten hemmetissä ihmisellä pitää olla pipo jokaiseen hetkeen. arkeen, juhlaan ja nukkumiseen. välillä kimitän sille niistä kymmenistä "turhista pipoista", koska toki sillä on "omat suosikkinsa" jota istuu sen päässä kun tukka konsanaan. ja kymmeniä pipoja on varastoitu laatikoihin ympäri asuntoa.

tänään se kiljui keittiössä kun löyti kaapista jättikokoisen nuhjaantuneen sipulin. sen ihmetellessä mikä hemmetti se on, ja onko se tarkotuksella jemmattu, ja josko se pitää muka säästää, meinasin kimpaantua. jos uuteen asuntoon muuttaa miljoona pipoa, niin anna saakeli mun säilyttää yks mun hemmetin amaryllis! hitto. se on viälä valkonen...

säilytettävä. ehdottomasti.

ai mitä tehtiin?

vika vkonloppu täällä lähiössä meni näissä puuhissa:

ollaan talkoilla askarreltu päiväkodille uutta leikkipihaa. aitatolppien pystytys (ja perustusetn valaminen), aitaelementtien kiinnitys ja tuon katteen raahaaminen maksoi meille 9 + 8h päivät pihalla. lapset on ilosia ja kaikkensa antaneita ylenpalttisesta raittiista ilmasta. samoin mä.
aamulla kroppa lähti liikkeelle ihan ok. ja tänäänkin jaksoin lapionvarressa heilua. katotaan onko huominen työaamu sitten mitä.

propsit kundille a) tuon itseään pidemmän työkalun onnistuneesta käytöstä (että hittojako MÄ valitan raskaista hommista) ja b) ekasta ilmotusluontosesta "mullonpissahätä,mamma"-ilmoituksesta, ennen lirahdusta. JE!
 ja lisää tuulettamisen aihetta:

esikko laittoi ekaa kertaa patistamatta pelikamat tuulettumaan. JE!
murun joukkue voitti. JE! 
kamat alkaa oleen kasassa. JE!
ja mull on se alkoholiton olut vielä juomatta, korkkaan sen nyt. JE!

tää oli ihana viikonloppu. fyysisesti raskas. henkisesti loistava. 

tsihih, pissajuttu

niietsensiitässaitte!
unohdin raportoida että ns. kusikisassa (mä vs. emäntä vs. päiväkoti vs. pampers) se viimesunnuntai meni mulle 5-1 ennenku unohdin pojalle vaipat jalkaan illan ajaksi.

mutta, tattadaa!
tänään mä olen voittajien voittaja!
meinaan tän pvän saldo 6-0. ja ekat puskapissat duunattu onnistuneesti. (kahdet, itseasiassa. ja mä, ihan pätevänä asiantuntijana siinä miten sohotetaan ja minne tollai seisovilleen *reps*)

"mamma, mä pihuhin puhkaan. lä lanoit mulle jee! ja lit lä lanoit hyvä bambami!"
- no nii sanoinki! sä oot NIIN hyvä puskapissijä!

son sit moro pampers! (tai tästä se ainakin lähtee.)
pojka ("kun ne kehittyy niin paljon hitaammin" - my ass-) tirppaa vaille kaksjapuol, kohta/tästälähin vaipaton pikkumiäs.

edit: siis päiväkuiva. (oon vähän näköjään vieraantunut tästä äitiystermistöstä ;) )

outs

se oli niinkun kahdelta himaan, kuudelta ylös sängystä, kasilta pesutupaan ja kympiltä talkoisiin. lapioituani hiekka&kuorike-seosta aamusta iltaan, oon nyt kyllä loppu, puhki ja kuitti.
kiitos vaan taas itselleni ja manioilleni että sain tän päivän kokea ja jaksaa.

ei ees väsyttäny. ennenkun nyt.
huomenna voi olla että on pay back time. big time.

pyydän kroppa raukka sulta kohteliaimmin anteeks huomista aamua näin etukäteen. selkä ja kyljet huutaa hoosiannaa, ja se on yleensä dagen efter dagen efter jolloin ne univelat lankee maksuun. mä NIIN en pääse huomenna sängystä.
talkoot toki jatkuu taas kympiltä aamulla.

tarjoilija! yks alkoholiton olut tähän, kiitos!

lähiömutsin läksärit

lähiömutsiystävät oli järkänneet pienimuotoiset illanistujaiset. jotka yllättäen venyivät aamun puolelle. ihan unohdettiin mein muutosta puhua. kun puhuttiin kaikesta muusta.
huoh. ihanat ihmiset.
kiitos.

eväät oli ihanan riisutut turhista krumeluureista. viini oli halpaa, hyvää ja luomua.
parasta oli seura.

mahtuu pöytä

pakko oli mitata että mahtuuko suunnittelemani pöytäkokonaisuus ruokailutilaan. nii mahtuuhan se. tosin, kun se on täyspuuta, voi sitä hiukka lyhennelläkin, jos tarve vaatii.
enää se väri...
mattamusta? vai kiiltävä?
vaiko se harmaa, joka ei hallitsis nii kovin ku musta esmes? graffitin harmaa? vai semmoi joku pliisu kustavilainen? häh? *
valkosta ei ainakaan yhtään enempää.... ehdotuksia? anyone?

p.s. emäntä pääs yllättään: "voitasko me ottaa noi punaset tuolit yöpöydiks mein makkariin?"
- yes!

* ruokapöydän tuoleiksi jää sit mustat. ja saan naapurista niitä vielä kaksi. pakko hakea vaan ne la-aamuna kun muru on poissa, jossei se vaikka palatessaan ees huomais (hermostuis) mun tuolikokoelman kasvaneen...

samaan ryhmään, poika isoihin

päivähoitoasioiden hoitamisen lisäksi maksoin kaapit (jotka on asennettu huonosti, reklamointi [x]) ja ne karmivat kaihtimet. tilasin lapsille pimennysverhot, ja itselleni kesä/muutto/hyvänainenlahjaksi älykalliin radion. ähäskutti.
lomalla (siis sillä minkä vietän yksin muksujen kanssa kotonamme uusilla syrjäkylillä (koska muruseni sai töitä (joiden ajankohdasta yritän olla vittuuntumatta))) kuuntelen vaan mun radioo. täysillä.

ai mitä päätettiin päiväkotiryhmistä?
no.

poika menee isojen ryhmään. koska siirtyy tod. näk. sinne kuitenkin syksyllä kun täyttää kolme. se on näppärä ja kaikin puolin lahjakas ja sosiaalinen poika, ja luulen että isojen seura tekee sille kasvumielessä hyvää. tosin vaadin päiväkodin mukavalta johtajalta tarpeeksi resursseja pojan huoltoon siinä mielessä että sen uhma on mojovimmillaan, enkä tod halua että mein kasvatustyön hedelmä muuttuu villiapinaksi. vaihtoehto "ruttu pientenryhmässä" ei tule missään tapauksessa kuuloonkaan. edes kesän ajaksi. sen pitäis päästä bondaamaan omien ikätovereiden kanssa eskaria ja koulua ajatellen, ja tommoi leikkivä ja lukeva viisivuotias sekoaa jossei saa ikäistään seuraa. tai taantuu vähintäänkin.

eriryhmät ei tule millään muotoa kyseeseen nyt. uusi päiväkoti, ja vaihtuvat ihmiset ympärillä aiheuttais vaan valtavaa ahdistusta tohon ruttunaamaan. voihan olla että se on henkisesti niin kasvanut, että sopeutuukin jo uusiin kuvioihin helpommalla kun aiemmin, mutta toisaalta uskon ettei sen persoona ole niin paljoa muuttunut. edes kasvun myötä. se on maailman hitain lämpenemään uusille ihmisille, ja jo nyt oksentelee täällä muuttopaniikissa. ja itkeskelee. kun se alotti perhepäivähoitajalla, se huuti joka aamu melkein puoli vuotta. päiväkotiin siirtyessä huutoaika oli ensimmäinen kuukausi, ja opet kertoi ettei se puhunnut pariin kuukauteen kellekään lapselle. mitään. (se suupaltti!) sama rumba oli kesän varahoidossa (omat opet kuitenkin siellä), ja vielä kerran isojen ryhmään siirtyessä. tuohon pikkupäiväkotiin se bamin kanssa meni äärimmäisen reippaasti. eikä bamilla ole ollut moisia sopeutumisongelmia ikinä. pari vkoa viedessä itkeskeli, mutta se oli siinä. se on muutenkin tosi paljon avoimempi sosiaalisissa tilanteissa kun sisarensa. luulen että molemmille tekee vaan hyvää että sisarus on alkuun likellä uusiin kuvioihin tutustuessa.*

ja niinkun esikoisen ope mulle sanoi, että lapsella harvoin on muutoksissa hätää, suurimman huolen kantaa aikuinen. totta. ja jos mä olen jotenkin häpsingilläni tästä, niin ruttuhan sen ekana haistaa. tuo intuitiivinen mummoni tunneherkkä kopio. joten ressi seis.

hyvin se menee. hyvin me vedetään. kivaa tästä tulee. ja sillai.

kiitos vielä konsultaatiosta ällä! love you!

oih, jaettu vanhemmuus ja paskat vaihtoehdot

ihanaa jakaa vanhemmuuden vastuu toisen ihmisen kanssa.
paitsi siinäkohtaa kun valintojen vaihtoehdot on tyyliä a) paska, b) paskempi, c) paskin. joista puolisokaan ei osaa valita meille oikeinta.

kun sulta kysytään laitatko kaksivuotiaan isojen ryhmään, vai viisivuotiaan pienten ryhmään vai lapset eriryhmiin niin mitä sä tekisit?

faciliteetit on kuitenkin ne, että toinen lapsista on uusissa sosiaalisissa tilanteissa täysin autistinen ja kesäaikana ympärillä vaihtuu lapset ja aikuiset monta kertaa ennen syksyisiä "oikeita" ryhmänmuodostumisia, niin on tässä helvetillinen päätös kaatumassa omaan niskaan.

äst äst äst. tätä varten on päiväkodin johtajat keksitty, että ne tekee "tyhmät päätökset, joita voi sit arvostella mielessään. nyt tulee vastuu omista päätöksistä ihan omaan niskaan.

...vaikka arvostan sikapaljon sitä että kysytään edes, mutta saakeli että vastuun taakka on raskas...

muutto-, patja- ja kännyangsti

jösses voi pientä ihmistä potuttaa pieni asia.
huutonetissä meni esikoisen sänky ohi suun, kun puhelimen netti tökki.

jos tarkkaan mietitään, potuttaa myös se, että ko. kosketusnäytöllisen puhelimen näyttö on halki. j
ja sekin raivostuttaa, ettei rakennushommia viimeistelevät remppamiehet osaa asiaansa ollenkaan. muru joutui lopputarkastusreissulla kurmauttamaan ukkoja vielä kertaalleen. huomenna mun pitää soittaa ja marmattaa siitä, että eteisen peiliovet on asennettu päin helvettiä.

onhan tässä toki vielä viikko aikaa saada raksalla asiat haltuun. ja mein tää kämppä pakettin. tällähetkellä tää muutto aiheuttaa vaan ärsytystä. ja se esikon puuttuva sänky.

ääst.
tänään vitutusta korjaillaan papu-avocado-mozzarella salaatilla. sen on parasta olla s.a.i.r.a.a.nhyvää!

ruoka ja sen hinta

vieno toiveeni päättäjille:
tehkää saakeli nyt jotakin tuon ruoan hinnalle! vaikka siellä laulettais mitä kaunoballadeja, niin kyllä se on hinta noussut! se kuluttajahinta mitä mä maksan.

sainhan toki indeksikorotuksena lapsilisään männävuonna 3 euroa lisää, mutta ei paljoa lämmitä.
ruoka on ihan sikamaisen kallista, sama mitä sitä kärryynsä lappaa.
mun aivoille on vaan aivan käsittämätöntä, että ulkomailta roudattu ja lisäaineilla loudattu skeida on halpaa, ja kotimaassa tuotettu ruoka hemmetin kallista. yks maanviljelijä jopa kertoi mulle että eu maksaa sille "maisemointitukea" kukkaniitystä enempi kun jostakin kauranviljelystä. eihän tää voi näin mennä! ootteko huomannut että luomuinen tahi maustamaton liha on kalliimpaa kun mauste- ja säilöntäaineilla lastattu paketti? entä sitten jugurtti? litran sokeri- ja lisäainepommin saat eurolla, maustamaton, luomuinen versio maksaa vajaa 3 euroa. tai yritäpä vähillä rahoillas ostaa kotimaista marjaa. no ei onnistu. ja mä kun en muka-hilloja puurossani syö. ja lisäaineettomat hillot on a) kalliita, b) lennätetty maapalloa saastuttaen ranskasta. ollaan sit ilman.* kauramaitonikin on uitettu tänne ruotsista. äst. emmä enää tiedä mikä tässä sopassa olis oikea valinta.

meillä menee tällähetkellä paljon rahkaa, ruisleipää ja kasviksia. silti ruokalasku hipoo taivaita. ihan itkettää mennä taas kauppaan maksaan luomumaidosta kahta euroa litralta, raejuustosta yli kolme euroa paketti, voista samoin, ja kasviksista tähtitieteellisiä hintoja muutenvaan.

kahvin hinnasta nyt puhumattakaan. jaksaakseen touhuta ja pitääkseen makunystyrät mielissään, mun kone vaatii puoli litraa hyvää kahvia aamusin. viiseuroa kahvipaketistakaan ei ole ookoo. tuntuu kun lappais mustaa kultaa koneeseen, joka käytetty mittalusikallinen harmittaa. puhumattakaan suklaanhinnan korotuksesta. kohta yhteiskunnalla on elätettävänään taas yks ongelmainen, jos tuo hinta tuosta vielä nousee. suklaa on mun elinehto, niin kaloriensaannin kuin mielenterveydenkin kannalta.

barffimistyyppisen sapuskan syöttäminen pitäis olla fiksu ratkasu tässä teurasjätteen luvatussa maassa, mutta kyllä se koirille tarkoitettu lihajalostekin maksaa maltaita. kai siksi kun broileripullatehdas vie teurasjätteet välistä ja syöttää ne ihmisille.

huoh.

noh. lähden kauppaan ostamaan sen kympin juuston, ja kallista maitoa. pitkin hampain. todella pitkin. hyvähän se on ruoan veroa nostaa, se kun on monelle ihmiselle ihan elinehto. se ruoka. ja sitä on pakko ostaa, hinnalla millä hyvänsä. olisitte nähneet kui kauan pyörittelin käsissäni himoitsemaani lohta.... yhdentoistaeuron palanen, ihan arki-iltana. herramunjee. kohta me syödään iskän lauttasaaren sillalta kalastamaa silakkaa dioksiinistä huolimatta.

huom.  "Ruuan hinta saattaa kallistua lähitulevaisuudessa. HS:n tietojen mukaan hallitus pohtii viikon päästä pidettävässä kehysriihessään ruuan arvonlisäveron nostamista nykyisestä 13 prosentista 17 prosenttiin." 
että tämäkin vielä. way to go!


että semmoi. näillä tuloilla, perhekoolla ja asuinpaikalla kannattaakin olla ihan simppelin arjen rakastaja, koska mihinkään ekstremeen ei ole varaa,  jos haluaa pötyä pöytään. ja jos haluaa syödä muuta kun puoleneuron pakasteranuja. 


* olis kaikkien kannalta ihanaa hakea sienet ja marjat metsästä. ja opettavaista ja reipashenkistä kertakaikkiaan. mutta mä en vaan pysty. vaikka muuten rakastan metsäilyä yli kaiken, palaa närvi marja- tai sienimettässä alle aikayksikön. onneks on marja-anoppi, ja sieni-ällä. kaunis kiitokseni teille, pitkä-metsähermoiset läheiseni.

hyvän mielen asiat

vinkeä piuku haastoi mut kertomaan kymmenen arjesta löytyvää hyvän mielen asiaa. tää haaste sopii mulle, olenhan arjen rakastaja, ja jumissa täällä lähiössä pikkunyrkkien, isojen tassujen ja hellan välissä!

1) se tunne, kun ympärilles katsoessa ymmärrät tän kaiken arvon, mitä arvokasta sulla on elämässä. kun se viiltävän kaunis häivähtävä ajatus että tässä on sun elämä, sun kaikki, käy sun mielessä yllättäen.
2) lasten aamunaamat. kukaan ei voi olla niin tajuttoman suloinen ja hellyyttävä kuin oma lapsi aamusella.
3) naisen ihon tuntu ja tuoksu. 
4) hyvä lenkki. koirain kanssa ulkona, aamutuimaan, auringon noustessa, lämpimässä sateessa, kovassa myrskyssä tai napakassa pakkasessa. kaikki säät käy. henkinen mielentila on tärkein.
5) omat rutiinit. perheen rutiinit. kun sirkus pyörii reippaan marssimusiikin tahdissa just niin hyvin kun voi olettaa. joskus pitää cv:hen kirjoittaa "organisointikykyni ovat täysin vertaansa vailla."
6) oma aika arjen sallimissa mittakaavoissa. [esim. aamulla koira herätti mun neljän jälkeen, kävin niiden kanssa lenkillä, ja sen jälkeen seurasin hyvän kirjan kanssa auringon nousua lähiökattojen yllä. kaunista.]
7) laskujen maksu palkkapäivänä, kun köyhä lähiömutsi huomaa että onkin varaa johkin extraan.
8) ystävien kanssa käydyt iltapuhelut, ja niiden aiheuttamat isot ja pienemmät oivallukset. jaettu välittäminen ja loputon nauru. (huomio hengellinen äiti ja ässä, tossa puol kasi on pistämätön soittoaika ;) ämmä ja ällä tietääkin tän jo.)
9) hulvattomat arjen ideat; sohvalla pomppiminen, hölmöilylaulut, omat parhaat vitsit, seinän yhtäkkinen maalaaminen vihreäksi, hitaiden tanssiminen alasti, löytötavaroiden haaliminen, koiran adoptointi ynnä muu...
10) lasi punkkua. punkkulasillinen. punkkua lasi. lasillinen punkkua. yksin. hiljaisuudessa. ja vaikka yks savuke päälle.

ja haaste jakoon kasvukivuille, tämän kylän homopojalle, margelle... ja vaahtopäille ;)

p.s.

a) pakko päästä barcelonaan

b) johdan "kusipeliä" eilisellä tuloksella 6 (pönttöön) - 3 (housuun)
huom. 2/3 meni housuun ulkosalla, koska puskapissiyritykset vaan pisti hihittämään, kun tuuli hiveli paljaita pakaroita. 
tänään jatketaan!

upeeta, voimaannuttavaa

pikkukoira herätti mut neljän jälkeen sunnuntaiaamuna.
lähdin koirien kanssa kesäaamuntuoksuiselle lenkille.
sen jälkeen fiilistelin auringon kiipeämistä kattojen ylle kädessäni carlos ruiz zafonin "tuulen varjo".

...havahtuakseni barcelonasta takaisin lähiöön kun pienet jalat tepsutteli makkarista, ja silmiään hieroen pörröpäiset, lapsentuoksuiset pikkurakkauteni mönkivät mun syliin.

voimaannuttavaa. upeeta.

"hit mä teen näin!"

kaksivuotias raivostuessaan, tai "uhkaillessaan" meitä, tai jotakuta lelunottajaa sanoo "hit mä teen näin!" [puristaa kädet nyrkkiin, ojentaa ne eteen ja jännittäen tärisyttää koko yläkroppaa.]
se on ehkä maailman sulosin aggression osoitus. ja tervehenkinen, etten sanois.
koitan sanottaa sen tunteita kysymällä tommostako on olla vihanen, tai kerron että nytpä hän on kovin kiukkunen. sitten se totee tyynesti "loo" [joo] ja siirtyy seuraavaan hommaan.
jee! älykästä tunneilmaisua poikani! love ya!

urheiluleski

täällä sitä kökitään. emäntä läks pelireissuun vkonlopuksi, ja mun osana on sitten tää loppusirkus. ilman esikon, anopin tai ystävien apuja.
ei tää nyt pöllömmin ole mennyt. koirat saa tyytyä lyhkäsempiin lenkkeihin, toki usemmin kun yleensä. ja omituisiin lenkkiajankohtiin. mm. aamuyöllä kun penskat nukkuu, kiertelen korttelia hurttien kanssa.

viimeyökin oli mun osalta yhtä hulinaa. 1.44 huusi poika, 2.45 mun kahvinkeittoherätyskello, 3.00 murun "mikä hitto toi on?!" lähtökello, johon se ei luonteensa mukaisesti herännyt ihan heti. 3.44 aloitti joku kiimanen antilooppi huudon olohuoneessa. (koira järkyttyi kun mami jätti.) ja 5.00 soi lenkkikello mulle. sitten lueskelin kunnes naapurihuoneessa alkoi poika viritellä aamukutsua 7.15. vähän väsyttäis, mutta onneks illalla pääsee ehkä ajoissa nukkumaan.

käytiin pihaleikeissä, kaupassa ja ravintolapäivässä. ja kohta suunnitaan pesutuvan kautta naapuriin katsomaan peliä. ja kotiin tullaan pesutuvan kautta, lenkitetään koirat ja sit voikin vissiin pyörtyä petiin. tai jatkaa sitä ihanaa kirjaa.

ja huomenna sama rumba uusiks.
paitsi yllärinä daddy soitti ja sanoi että vois tulla mukuloita ratottaan huomenna, että pääsisin lenkille koirien kanssa rauhoissa. jospa juoksulenkinkin pystyis tekeen. *


* btw. juoksin yksilta spanielin kanssa. siitä kun vaan ei tule yhtään mitään, vaikka sitä mainostetaan rotukuvauksessa termillä "mainiota lenkkiseuraa". mun oma kunto on suht hyvä, mutta taas tänään alaselän nitkuessa punttisalikuume kasvoi. kohta sitä voi kutsua jo vakavaksi motivaatioksi. 

ja vanhimman koirapojan lenkit on kyllä nyt juostu. se oli lenkin jälkeisenä aamuna ihan jumissa. muutenkin sen vointi on alkanut osoittaa hiipumisen merkkejä, toivotaan että jos nyt tän kesän vielä? ainakin.

patologista

neuvolapsykahan kysyi multa että ymmäränkö patologian sen takana, että a) olen hoitoalalla ja b) pyrin laittamaan muiden hyvinvoinnin aina omani edelle.
joo, tajuan. ja tiedän. ja asialle vois tehdä jotakin, että pysyis mutterit kupolissa kohdillaan, mutta aina ajattelen että "sitten myöhemmin".

yks asia jonka olen kotoa oppinut, on semmonen yhteisöllisyys ja välittäminen mitä harvoin enää näkee. johtuukohan slaavilaisesta mentaliteetistä, vai mun vanhempien omista arvoista, mutta meille on aina saanut ihmiset tulla. ihan asumiseks asti.

kun olin pieni, mein talossa asui tyttö jolla oli aika rapajuoppovanhemmat. ne jätti eka-tokaluokkalaista yksin kotiin jopa viikoksi kerrallaan kun olivat renttureissuillaan. niillä oli paskasta, haisevaa ja ruoatonta. kun kymmenettä kertaa pyysin kaverille leipää, tai että se sais olla meillä yötä, isältäni paloi närvit. muistaakseni tytön kamoja haettiin kotoa repun kanssa, ja se muutti meille. kertaalleen sen känninen isä kävi oven takana riehumassa että "tyttö takas!", mutta isäni ei heltynyt. kaverin isä lähtiessään karjui että "lapslisiä tein on turhatoivoa!!!"  tyttö asui meillä kunnes sosiaalitoimen hitaat rattaat käynnistyi, sitten se pääsi tädilleen asumaan.

meillä on myös asustellut muutama isän kaveri. laman aikaan ihmisiltä kun meni kaikki alta, ei vanhempani voineet jättää ystäviä pulaan. ensin meillä asui kari monia pidempiä ja lyhyempiä jaksoja. myöhemmin toni.

musta oli vaan mukavaa kun meillä oli kotona elämää. ja elämän kuluttamia, tunneälykkäitä keskustelukavereita aina kun tarve vaati. ja se tyttökin sai itselleen hyvän elämän tädin luona.

nykyään mä haaveilen kriisiperhetoiminnasta, olen kyllä aatellut että jos joskus asuis maalla, vois ottaa kotiin myös kriisimummoja. *wirn* ja niitä kodittomia koiria. patologista tai ei, siitä saan elämääni sisältöä ja fiilistä. jaettu onni ja turva kaksinkertaistuu aina.

samoin kun suru puolittuu.
mulla on ollut täällä muutaman pvän sydämensä särkenyt ja lastin paskaa päälleen saanut ystävä. ihminen joka on auttanut mua kaikessa mahdollisessa elämän aikana. jonka kanssa on ennenkin surut ja ilot tasan jaettu. tuntuu samalla hyvältä olla toiselle läsnä, silittää, tarjota ruokaa ja kuunnella, ja samalla raastavalta, kun toisen pahaa oloa ei saa nostettua harteilta ihan helpolla.
tälläkin ihmisellä on oma patologiansa. keräillä "ei niin helppoja" -  jopa sekopäisiä ihmisiä ympärilleen.
huoh.

vaipaton

mulla on ollut henkilökohtaista vääntöä pojan vaipattomuudesta sekä päiväkodin että murun kanssa. musta pojalla on herkkyyskausi vaipattomuudelle nyt, päiväkodin mielestä pissa housuihin päivässä merkkaa sitä ettei se vielä ole. muru on samoilla linjoilla. sen mielestä en voi vaatia päiväkuivuutta pojalta vaan siitä syystä, että vaippojen poisjättäminen on käynyt tytöiltä helposti.
en "vaadikaan" mitään. musta vaan kuivat päivävaipat tarkoittaa sitä, että niitä ilmankin voi olla. pissat housuun päiväkodissa kertoo vaan niiden kyvyttömyydestä tarjota pottaa säännöllisesti.
ja musta kuivapintasten vaippojen kanssa ei ikinä opikaan kuivaksi. kestovaippoja ei muru kusenhajun pelossa suostu edes käyttämään. ei vaikka kestareita etikassa kuinka liottelisin ennen pesua.

mä pidän pääni (varsinkin kun kissa on pelireissulla, niin vaipattomat hiiret hyppii pöydillä, kattokaas.) ja poika saa viettää kaks päivää himottelemissaan autokalsareissa. mulla on pesutupavuoro ja tilaisuus pestä vaikka sadat kusikalsarit jos niikseen tulee. mutta ei tule, saatte nähdä.

taktiikkana on hilpasta pöntölle aina toiminnan vaihtuessa.
aamun saaliina on kolmet asiat pöntössä, nolla kalsareissa.

tästäs saatte, pystytte näkeen että äiti on aina oikeessa!

marte, ilman kotia

selailin azorien vapaaehtoisen eläinsuojeluyhdistyksen nettisivuja, ja ei! vielä puolen vuoden jälkeen emännän himoitseva MARTE on ilman kotia.
 tjeu

huoh. kaikkia ei voi pelastaa, valitettavasti.
olis vaan kiva jos olis resursseja vielä enempään maailman pelastamiseen.

joskus sitten. joskus.

muuttotarkastus, osa 2

vuokrafirman tarkastaja kävi katsomassa että vuokraläävän nurkat on kondiksessa.
2 minuuttia siihen meni.
"täällä on siistiä." se sanoi. (hauskaa että ulkopuolisen silmin siltä näyttää :D )

nonni.

sick bastard

*

no, nyt ollaan saigonilla ruttunaaman yrjöilyn takia. eikö olekin sairaan näköinen mukula?
mikäs tässä, meikkis lukee kirjaa ja penska askartelee. emäntä oli aamutuimaan siivonnut koko kämpän, että se siitäkin touhuumisen ilosta. oi oi on tää vanhemmuus raskasta! 
*kääntää sivua ja tunkee suklaapalan suuhun*


* huomaa, koira taustalla ei varmaankaan haaveile pestolohesta. haistelee vaan ilmaa, luulen...

liikutus

hiivatti.
pakkailin tärkeät paperit muuttolaatikkoon. juutuin lukemaan printit pojan raskaus- ja synnytyskertomuksesta. en tiedä mikä ihme niissä on, mutta liikutus valtasi mielen ja edelleen kurkkua kuristaa.
aikamoista.
olen mä ihme sankari, kun taas kerran yhden synnytyksen reippaasti väänsin.
miten tommonen virallinen, sieluton raportti saakin mielen ihan herkäksi?
olinkse minä? olikse me? niinkö se poika mein lapseksi tuli?

aivan mahtavuutta että elämässä tapahtuu moista ihmeellistä...

poika, ja mä.

en tiedä onko pikkumies älykäs, näsäviisas vai huumoristi. ja onko se perinnöllistä vai tarttuvaa.

usein kun pojan pitää kerätä leikit, se sanoo ettei pysty koska sillä ei ole käsiä. (piilottelee niitä seläntakana.) tänään se huuteli omasta huoneesta mein pyynnöille "en kuule, olen toisessa huoneessa!"

ja nyt se on alkanut kääntyä korkeamman puoleen, huomaan ma.
kun mun äitienpäiväkakku meni piloille ja kävin itkemään, totesi poika pahoitellen "voi jeesus!"
ja tänään kun olin sotkenut pahvilaatikoilla ja jätesäkeillä varastokäytävän, tuli "jeesus" närkästyneeseen äänensävyyn. ja kun hiivin sen huoneeseen äsken. se keskusteli itsekseen "voi jeesus, jeesus, missä ihmeessä mun lapio on? ...tahtosin kaivella hiekkaa..."


asian vierestä ihan, työmaalla wc:stä kuului remonttimiehen suusta topakka "voi saatana!" kun se kurkki katon väliin. totesin remonttimiehelle ettei se saatana siellä ole, ja jatkoin mielessäni että se on täällä potilashuoneen puolella. 
 *ammatillinen, palvelualtis hymy tähän*

rotia

nyt rotiin ämmä!
hitto mä lupasin etten toviin sano pojalle "odota vähän", vaan annan sen huomion hyvällä heti kun hän sitä tarvitsee.
nyt tää pakkailu, muuttelu, yh-arki on saanut mut palamaan odotavähään, ja kundi rankasee heti. sen kanssa on yhtä hullunmyllyä nää vapaapäivät.

varsinkin on hemmetin kiellettyä sanoa odota vähän, ja esim. pyykkiä laittaessa unohtaa koko saakelin pojan tärkeä asia siinä touhutessa. odota vähästä tulee odota iäti. paskamutsi.

miinukset mulle:
- minä tyhmä. pienellä huomion oikein suuntaamisella välttyis isolta pahalta, niin miks mä oon taas vikaraiteella?

plussat mulle:
- oon nyt joka päivä ottanut mukulat mukaan sapuskanlaittoon ja hyvin on menny. tuntevat itsensä tärkeäksi, eikä tarvi sitä odotavähää multa ja "huomiohuomioo!" pojalta siinä ruoanlaiton aikana.*

* mami pääsee reeneistä suoraan valmiiseen pöytään, ja lapset on onnesta soikeena kun saavat kertoa että ruoka on heidän tekemäänsä. ja mamin kiitos hyvästä ruoasta on maailman isoin kiitos.

psyykkinen vatsakipu

ruttu-raasulla oireilee maha stressiin. nyt muuton kynnyksellä on jo viikon ollut maha sillä kipeä. iltasin se on itkuinen, eikä ruoka maistu. lämpöpakkaus mahan päälle asetettuna nukkumaanmennessä auttaa.

eilen sillä iski myös jalkakipu, ja aamulla oli afta suussa.
voi penaali.

ajattelin alkaa tarjota sille sisupastillin päivässä, ja väittää että se on lääke just kuvatun kaltaiseen mahakipuun. muutosta on juteltu, ja "ylimäärästä" vähän sylitelty, ja lasta tarpeen tullen erityisesti huomioitu. jospa placebolääke siihen päälle auttais? mut sitten jää vielä se kipeä afta. ja jalka.... huoh.

eilen se itki että sitä pelottaa ettei se saa uusia kavereita. toki se saa, mutta taitaa itsekin tietää kuinka menee uusissa tilanteissa ihan lukkoon. onneksi ne pääsee nyt uudessa päiväkodissa kesän ajaksi samaan ryhmään. onpahan sitten niillä ainakin toisensa. pehmee lasku, niin sanotusti.

nooh - kyllä se tästä. taas.

metrokuski

esikoiseni on haaveillut jo kymmenisen vuotta metrokuskin urasta. sen maailma hajosi kun helsinkiin suunniteltiin automaattimertoa, ja aurinko syttyi taas, kun automatisaatiosopimus raukesi.

nyt se on lontoossa lomailemassa. mikähän luulette että on sen ensimmäinen viesti lontoosta oli :
"äiti! tää metro on täällä ihan sikamakee!"

en yllättyny.
tot.reps!

ovi uuteen kotiin

kiva tää talo on "kadunkin" puolelta. aiemmin vihaamani punainen tiili mätsää mustan kanssa kivasti. nimetkin oli oveen jo laitettu, tosin esikon sukunimi puuttuu. ja kohtahan tuossa ehkä komeilee kahden/kolmen nimen sijasta ainoastaan  yksi.

sit mul kävi joku ihmejuttu värikäyrän kanssa kun yritin saada kamerakännykällä otettuun kuvaan aidot värit kuvankäsittelyohjelmalla. kappas, ulko-ovesta tuli aivan mun maun mukainen! hahaha. voiskohan sitä vielä maalauttaa tommoi ku mä tahtoisin? 

ai ei vai?

kuveja

joo-o. nättihän se on, ja kivakin. mutta oh, jotenkin niin persoonaton. etukäteen ei saa pohjapiirrustuksesta kuvaa millainen asunto onkaan valmiina, mutta tämä kyllä vastaa hyvin mielikuvaa siitä mitä tilattiin. mutku kaikki on nyt niin kiiltävää ja steriiliä. mulla se vaan tökkäsee.
emmätiä. kaipa sitä hienosteluunkin tottuu. ja luulen että steriiliys on tuosta asunnosta kaukana, kun mein sirkus sinne raijataan.

ja sitäpaitsi,  ehkä mun "persoonalliset" ja "kotikutoiset" kalusteeni tekevät asunnosta kodin sitten viimeistään.
pari viikkoa niin tuolla ollaan. punasine tuoleinemme.
hoh hoh. uusi sivu elämässä on kääntymässä. 

[eli siis, tuossa on vajaa sata neliötä, kolme makkaria ja sauna yläkerrassa, olohuone, keittiö ja wc alakerrassa. keittiö on auki tuohon olohuoneen puolelle. lattiat ja tasot on tammea. * laatoitukset märkätiloissa graffitinharmaat. haluan olohuoneeseen kanarianlinnunkeltaisen seinän (jota en tule saamaan) ja sohvan yläpuolelle seinään haluan käytettyjen tehostevärimaaleien jämistä lasten maalaaman abstraktin taulun. mustat lamput oon olohuoneeseen jo valinnut. matonkin pitää olla tumma (koirien takia). olohuoneen kirjahyllyt/kaapit loistaa poissaolevana ideana vielä. vanha lakanakaappi joka on nyt koivua, saa pintaan uuden maalin. (ehkei sittenkään valkoista, sitä on jo niin liikaa...)  muru muuten ehdotti että nautitaan puhtaan valkoisesta kodista nyt, ja maalataan pintoja kun elämän jälkeä alkaa tulla. se ei sovi mulle. nyt tuntuu etten nauti valkoisesta yhtään. en uutena enkä muutenkaan. kiitos, ja pensselit kouraan, olkaa hyvät! ]


(*portaat on musta rumat, mutta ne piti mua uunona kun halusin ne vaihtaa. ja vaihtoa pitivät ihan mahdottomana. mä pidän niitten suunnitelijaa uunona, hitto.) 

uudes kodis

käytiin eilen alkutarkastamassa uusi koti.
mä hymyillen haahuilin ees taas kun pedantti-pentti-puolisoni antoi punakynan viuhua.
sen mielestä mun olis pitänyt vakavammin suhtautua kaakeleissa oleviin maalitahroihin. mun mielestä sen olis pitänyt keskittyä fiiliksen imemiseen ja haahuiluun.
- "otaksä mua kädestä?"
- "en voi, kun mä nyt teen tätä listaa, hitto!"

- "täs on tämmönen, ei sovi mulle. täs on tämmöi, ei käy, saavat korjata."

huoh. kaksi aanelosta sai emäntä kerättyä huomautettavaa. kyllä mäkin yritin osallistua, minkä kerkisin siinä maisemia ihaillessa ja aurinkoa oman pihan kynnyksellä ottaessa.

- "kehtaaksä tulla mun kanssa palauttaan rakennuttajalle tät listaa ees?" se kysyi urakan jälkeen.
- "häpeeksä mua? ootsä vihanen?"

no en tietty. ihailen sen topakkuutta ja tarkkuutta. toivottavasti sekin ihailee mun fiilistely- ja eläytymiskykyä.

ihana se asunto oli, mutta mulle liian fiini. ei vielä koti. ne pikkuvirheet olis ollu musta vaan kotoisia. toivotaan että saadaan siitä mein näköinen kun sinne raahataan mun sininen penkki, punaiset tuolit ja kaikki ihme härpäkkeet. muuttoahdistus alkaa pikkuhiljaa muuttua muuttokuumeeksi.
kivaa!

p.s. pedanttipentti saa ihan keskenään käydä tarkistamassa että vikalistalla olleet asiat on korjattu. mä en kestä sitä kärinää ja jupinaa... *wirn*

kuvittele

kuvittele kuin esikoinen on ihana ja vie piiperot kirjastoon. sillä aikaa minä suorin lenkille neljän karvanaaman kanssa. matkalla metsään hämmästytän laumallani päiväkotituttuja, ja lesoilen miten kivaa koirien kanssa oikeestaan on elää.

sitten mä menen metsään, ja päästän nuorimmaiset vintiöt irti.
sitten.
koira aa säntää remmi perässä kakkosille.
irtioleva koira bee huomaa kaukana toisen koiran ja alkaa puhista ja hyppiä.
allekirjoittanut ottaa kepin, jotta koira bee ei säntää minnekään, varsinkaan kun koira a on kakkosilla puskassa.
koira cee huomaa kepin allekirjoittaneen kädessä, ja hyökkää takaapäin keppiin kiinni, repäisten palan allekirjoittaneen sormesta.
allekirjoittanut tarttuu remmikädellä vertavuotavaan käteensä, väistelee hyppivää koira ceetä, ja huutelee koira aata. ja tsekkaa selkäsilmällä missä koira dee luuhaa.
allekirjoittanut pitelee remmikädellä vertavuotavaa sormeaan ja astuu aan uudelleen kiskaistessa kuoppaan.
allekirjoittaneen nilkasta kuuluu kova poks!

hetken hekottelun ja sadattelun jälkeen allekirjoittanut klinkkaa nöyränä metsästä kotiin. 

itsetunnossa ja kädessä on haavat.
nilkka vähän yllättäen toimii.

kyllä. seuraavalle lenkille lähden kiukku pehvassa, ettei vaan sattuis mitään! *wirn*

tätä kuuluu

 

"jos bananaksest ottaa pois been nii se on ananas." jep. näitä laatikoita meillä piisaa, luettavaksi, täytettäväksi, autoiksi, ja veneiksi. onneks löysin kolon johon voi taas pinota uuden tornin. 

ps. huomakkaa! mun uudet punaiset tuolit kotiutui. aivan maagisen mahtavat ovat, etten sanois! jipii jipii!  

(muutos blogissa näkyy siinäkin, etten ala raivaan kuvakohteiden taustoja. realismia, hitto. huomaa tuolien alla mun huomiset työvaatteet. ha ha.)

vielä.

mulla on välillä järkyttäviä vaikeuksia alottaa kirjottamista.
kun ei ole asiaa.
tai on, mutta ihan vaan arkista, tai sitten jotakin niin kärkästä ja harkitsematonta, että koitan jättää kirjottamatta.
ihana kun käytte täälä, näin blogina päiväkirjan pito tuntuu mielekkäältä. mutta, mutta...

tuntuu vaan taas siltä että suuntaa tekis mieli muuttaa. en vaan tiedä, laitanko asiat salasanan taakse, vai iskenkö oman naamani ja nimeni tiskiin ja annan palaa. niin monet kun jotakin kautta mut ja perheeni jotenkin tietää, ni onko väliä jos pärstä näkyy tai nimi kuuluu? ei ole treffikutsuja eikä vihaposteja sadellut. enkä usko että niin käy jatkossakaan. naivi typerys kun olen.

nääh.
aika näyttää ja kaipa tää blokki jokskuks ketsuppipulloilmiöks pamahtaa taas... saas kattoa.  

roskalavarakkaus

siis mun on AINA aivan pakko pysähtyä ja kurkkia kaikkiin roskalavoihin. tälläkertaa saaliiksi sain toivomani (nahistuneen sinisen) pirttipenkin.
koska lenkkiä edeltävästi vedin itkupaskaraivarit pilaamani juustokakun takia, ei muru raatsinut penkkiä dumata kun onnesta soikeena sen tuolta mäestä tänne kantelin.

uudessa kodissa penkki saa pintaansa hieman tummaa petsiä, niin että sininen sävy kuultaa läpi, ja sillä istuu lapset ja mummut eteisessä pukemassa kenkiä. tai jossei se eteiseen mahdu, saa mun viidakko asua siinä olohuoneen ikkunan alla. tai vaikka makkarin ikkunan alla. tai jossain. kyllä meille aina yks pirttipenkki mahtuu, sano roskisdyykkari.

lastenhuone

nonni. mielikuvat vahvistuu.
lastenhuoneeseeseen uuteen kotiin tulee musta kerrosänky. ja musta kirjahylly.
beiget pimennysverhot, ja keittiöstä lastenhuoneeseen siirretään beige paperinen valaisin.
ostan kirjahyllyyn tammilattian sävyiset ovet alaosaan. yläosaan laitetaan tilpehöörit pajukoreihin.
arkilelut pakataan sinisävyisiin muovilaatikoihin. ja tukholmanreissulta ostamastani leijonajulisteesta poimitaan sävy seinään. luultavasti petrooliin taittava sininen.

jees -  enään 4 huonetta ilman mielikuvan häivääkään.
jee, ja huoh.

äitienpäiväaatoksia

huomenna se taas on. äitienpäivä.
kukonlaulunaikaan tehtiin mussujen kanssa juustokakku huomista odottamaan. äitienpäivänkunniaksi kokonnutaan suvun voimin mummin (!) "kesämökille", isolle veneelle merenrantaan. *

kiitos sekä isomummille ja mummille vilpittömästä ihailusta mun lapsia kohtaan. (vaikka isomummin mielestä kuulemma keskimmäiselläni on outo nimi.) kiitos kaikista vastauksista kysyttyihn kysymyksiin, ratkottuihin ongelmiin. ja kiitos että olen saanut tehdä omat valintani itse, ja olla mitä olen. rakastavassa ilmapiirissä. kiitos puolisoni hyväksymisestä myös. kiitos ettette puutu elämääni, anna "hyviä neuvoja" tai hermostuta mua ikinä sekaantumalla mun asioihin. kiitos että olette kuitenkin puhelinsoiton päässä. kiitos myös jaetuista lapsuudentarinoista.

haluan kiittää myös äitikolleegaani kaikesta hyvästä mitä olen saanut. kiitos tiukasta vastuksesta, jota vasten joudun peilaamaan omaa käytöstäni ja kasvamaan ihmisenä. kiitos että rakastat vilpittömästi mun synnyttämiä riiviöitä, ja olet sitoutunut niihin loppuelämäksesi. kiitos jaetusta kasvatusvastuusta, ja siitä ettei mun tarvitse päättää kaikkea yksin. kiitos että arvostat vaivannäköäni, ja usein huomaat pienetkin asiat mitä tän perheen eteen teen. kiitos hellyydestä ja välittämisestä, niiden avulla jaksan vaikka mitä. kiitos huumorista, jonka ansiosta elän ainakin vielä sata seuraavaa vuotta. sanat ei edes riitä kertomaan miltä tän vanhemmuuden jakaminen sun kanssa tuntuu. rakastan sinua maailman eniten, puolisona ja äitinä tässä perheessä. lapsetkin rakastaa ja arvostaa sua niin paljon. (vaikka eräs on ristinyt sut kiukkuhirviöksi... *wirn.) 

ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä kiitos mun lapsille. te olette tehneet musta ihmisen joka olen. ilman teitä mun elämä olis tyhjää. mulla ei olis mitään. en elä teidän kauttanne ja kasvatan teitä tätä maailmaa, en itseäni varten. mutta oman onneni takeeksi olen teidät saanut elämääni. sanat ei riitä kertomaan ikinä mitä tunnen teitä kohtaan. ja vaikka teidän eteen joutuu tekemään konkreettista ja ajatustyötä ylen kaiken, on tein seurasta, kasvun seuraamisesta ja pelkästä olemassaolosta mulle niin kokonaisvaltaista iloa, että se peittoaa kaiken vaivanäön. rakastan teitä. aina. aina. aina. **


* oon varmaan aikasemminkin kertonut mummin veneestä. vanhasta sisävesihinaajasta, jolla ollaan vietetty kesälomia merellä helsingin edustalla kun olen ollut lapsi, ja jonka ansiosta mulla on outo himosuhde vanhoihin rautalaivoihin.
** ääst. itse ihan liikutun tästä slaavilaisesta vuodatuksesta. mutta tulipahan kerrottua mitä tunnen. eikä edes hävetä.

ilosta ja tunnelmallista äitienpäivää kaikille äideille!

kotitöitä, arkea.

kotityöt kuuluu kaikille, eikä niistä palkita. sanon mä.vaikka täällä onkin kaks päävastuullista tässä huushollissa, on hommaa ihan muillekin jakaa. ja että sirkus pysyy radallaan, eikä lapsista tule mitäänosaamattomia pilallepassattuja vellihousuja, niin:

esikoisella on vastuullaan 1-2 koiralenkkiä/pvä, roskien vienti, tiskivuoro 2x/vko ja omien kamojen pitäminen aisoissa. nyt sille on lätkästy omien pyykkien pesu siihen päälle, koska se ei handlannut pyykkejään perheen likapyykkikoriin, ja sitten nillitti kun ei oltu pesty sitä ja tätä. toisinaan se katsoo lapsia kun käydään kaupassa tms. joskus se on marissut liiasta työmäärästä, mutta ihan ääni falsetissa olen palauttanut sen maanpinnalle. nyt se (ainakin esittää mulle) että työmäärä olis kohtuullinen sittenkin.

ruttunaamalla on oma tiskivuoro. ja se pyydettäessä imuroi. siivouspäivänä se pyyhkii pölyt. ja tietty korjaa leikin jälkeen rojunsa. iltasin se toimittaa käytetyt vaatteensa pyykkikoreihin. se on siis viisvuotta.oon miettinyt josko se sittenkin sais (halunsa mukaan) alkaa pikkukoiraa hiukan käyttämään metsänlaidassa kun me on muutettu.

bambam korjaa rojunsa leikin jälkeen. ja pyyhkii pölyt siivouspäivänä. kattaa pöydän ennen ruokaa.

nyt oon ottanut pikkumonsterit myös ruoanvalmistushommiin. niistä on ainoastaan kivaa osallistua, ja syödä sitten kättensä työt. vaatii ekstrasilmiä selkään kun viisvuotias leikkelee kasviksia ja kaksvuotias keittelee kastikkeita, mutta musta se on sen väärti.

ihan vaan vertailuna ote mun arkipäivästä:
5.30 herätys, koirien ulkoilu.
6.30 lasten aamutoimet, lapset päiväkotiin.
8-16 fyysistä työtä, arkista aherrusta, koko vartalon mitalla.
16.30 lastenhaku, koirien ulkoilutus.
lasten ulkoilutus.
18.00 sapuskan laitto, välissä leikkiä, paimennusta.
18.30 ruokailun valvonta.
tiskausta, yleensä x5/pvä mun vuorolla. pyykinpesua. imurointi.
18.45. lastenpesu, iltasadutus.
järkkäilyä, pikkusiivoilua, pyykkihommia. aamuvaatteiden tsekkaus.
19.30 koirien iltalenkki. + mahd. emännän lihashuoltoa.
20.00 jälkeen "omaa aikaa", "lepoa" * (tarkoittaa tällähetkellä muuttopakkailua. parikertaa vkossa ehdin lukea vähän kirjaa.)
21.00 unille.

ei siinä että valittaisin. onhan tossa hommaa. tällähetkellä kaikki tuntuu mukavalta. kun jokainen kantaa kortensa kekoon, sujuu arki tanssin lailla. ja omanpahan sirkukseni olen rakentanut, ni ei kai ees saa valittaa. nyt on kyllä tuntunut hyvältä viettää aikaa murun kanssa ihan kaksin, poissa kotoa. ollaan käyty kaupassa ja leffassa esmes. huonoa omaatuntoa ei lasten "jättämisestä" ole tuntunut, ne kun alkaa olla niin "isoja". ensimmäistä kertaa tän suhteen aikana voidaan ajoittain leikkiä vaan parisuhdetta. sekin on juhlaa se.

kamala kakara

yks päivä kun olin ihan sikaniitit kun penskat oli mellastanu täällä pitkin poikin koko päivän, niin kesken mun kärinöiden poikani hakeutui syliin ja kertoi että haluaa hakattaa [rakastaa] minua. ...että haluaa vaan hakattaa. paajon.

hemmetin epeli!
...kyllä se eräs marco oli oikeassa.
pojasta on tulossa pelimies. ei ihme että oppii naisia käsittelemään kun tämmösessä akkalaumassa elää.
nih.

lähiömutsin torstai

lidl.
koirille punkkilääkkeet.
subi.
kalja.
rintsikoiden ompelu.

nyt on halpaa luomumaitoa, ja kermajuustoa. ei tarvia punkkeja täällä kirkua ja metsästää.
mahani on ihanasti pullollaan. murun pelirintsikoita korjailtu jotta se voi törmäillä vieraisiin naisiin taas huoletta.
mähän oon kunnon lähiöemäntä!

edit: aini. pöllin myös pihalta puuttuvan kaks kourallista multaa anopinkielelle. je!

p.s.
menossa: 
- punkit
- vanhat matot
- pinnasänky
- rattaat

tulossa:
- ensimmäinen matsi
- äitienpäivä
- maaliehdotus
- punaiset pinnatuolit

värikartta

aloitan nykyään jokaisen aamuni tuijottamalla haaveissani tikkurilan värikartaa. pitkään, ja hartaasti.
sitä hervottoman isoa, missä on kaikki mahdolliset värit mitä kuvitella saattaa.
mitähän haluaisin olohuoneeni seinään?
millä haluaisin arkeani säväyttää?

mikä olis lapsille hyvä sävy? mistä esikoiseni pitäisi?

onko teillä kotona seinässä lempiväriäsi?
millä perusteella värit lastenhuoneeseen on valittu?
onko lempivärillä joku merkitys, vaiko eikö ole?

varmaan kohta osaan jo merkitä suosikkini, sitten alkaa kompromissin sorvaaminen musta-valkoisen muruni kanssa. kuka teillä määrää kaapin paikan? kuka seinän värin?

halvat huvit

pikkujuttuja, mutta hullua naurattaa:
- jaksoin ajella koirasta toisen kyljen. jospa jätän sen tollai? irokeesi on niin last season! side cut on niin cool!
- naiseni ilmoitti itsetyytyväisenä keksineensä, että hänen niskakipunsa johtuu huonosta tyynystä. näyttelin yllättynyttä. (kerroin tän sille jo muutama vko takaperin...)
- keskimmäinen lapseni oli löytänyt kadulta leipää. moisesta onnenkantamoisesta ilahtuneena, hän oli tietty leivän syönyt. "se oli ihan puhdas ja hyvä", kertoi hän. (hurraa! toivotaan ettei etiopialaistyyppisen penskan eväässä ollut rotanmyrkkyä tai muuta paskaa.)

heko heko. vielä naurattaa. saa nähdä naurattaako vielä kun ruttu paskoo verta, ja muru kieltäytyy ulkoiluttamasta rumaa koiraa. tyynyn onneks voi vaihtaa.

vappuna, kaksin

tämän kylän homopoika kyseli blogissaan miten vaput meni?
jaa-a.

no.
emäntä sanoi pari kk sitten että vois vappuna tehdä jotakin, mutta ei palannut aiheeseen uudemman kerran. sitten se kiukutteli vappuaaton kun jouduttiin "lusimaan" kotona. hemmetin naiset! edelleenkään mä en ole mikään ajatustenlukija! mä sitten luin kirjaa, ja join lasillisen siideriä! skool työväenluokka ja sen juhlat.

käytiin vapunpäivänä lasten kanssa brunssilla lähiöpuistossa, johon oli rakennettu hieno "kaivarin-vappu" ilman viinankittaajia, lasinsiruja ja rälläystä. aurinkokin oli sopivasti tilattu paikalle.

iltapäivällä ilmotin murulle että nyt akat lähtee kartsalle. ensin se paistoi meille upeat pihvit, ja sitten hiissailtiin lasten päikkyaika kaksin. jalkauduttiin metroon esikon kotiutuessa, ja jaettiin sitten tölkki sidua rautatientorilla. otin murusta muutaman kesäisen kuvan ja sitten sukellettiin leffateatteriin pussailemaan. kokemus oli hieno, siltäkin osin, että viimeeks oltiin leffassa vissiin vuosi tai kaksi sitten. en edes pysty tarkalleen muistamaan koska se oli.

on kyllä ihan erityistä viettää pieniä toveja kaksin poissa kotoa. pitäs vissiin usemminkin lähtä.
sattumalta sain leffaliput parin vkon päähän. ja ostettiin yhdet keikkaliputkin kesälle. sitten olis pridet. ja omat tuparit tietty. g-täti oli ehdotellut että lapset vois olla niillä joka toinen vkonloppu, kun melkein naapuriin muutetaan. kiitos tarjouksesta, mutta en ihan moiseen lähde. mutta kerran kuussa? kelpaa! 

aikaa uudelle?

on tullut aika luopua vauvatavaroista.
miten se kirpaseekin tällälailla?
lupasin pois ergon, scooterit ja pinnasängyn. ja kasa vauvanvaatteita läksi jo.ei meillä ole enää vauvaa. isoja lapsia vaan. sellasia jotka kävelee reippaasti kauppaan, pyöräilee, ja nukkuu isojen sängyssä.

saahan niitä uusia tavaroita, jos johonkin mielenhäiriöön lapsen saannin osalta joutuu. mutta silti. tuntuu ettei semmosta enää tapahdu.

tässäkö tämä oli. lisääntyminen. lapsen saanti. enkö mä ikinä enää ole raskaana? imetä? tuoksuttele tippa linssissä uutta tulokasta.

helpottaako se elämä tästä? mitä se tarkottaa? ettei enää yövalvomisia? ei uhmaikiä? ei ketään joka tarvitsee mua 24/7? oonko mä kohta ihan tarpeeton? ...ainakin siltä ajoittain tuntuu...

välillä kun noi himpulat leikkii kahdestaan, mulle iskee semmoi kummallinen olo. en oikein tiedä mitä tehdä. oon niin urautunut vastaamaan muiden toiveisiin ja tarpeisiin, että "oma aika" tuntuu vieraalta. mitä ihmiset semmosella tekee?

toki olen toivomassa meille vähän haastetta. lainalasta, etten ihan tekemisen puutteeseen pökerry. ja voisin ehkä alottaa uuden harrastuksen. mitähän se olis? alkaisko taas maalaamaan? heilutteleen sitä kahvakuulaa? ja lenkkeillä aion, toiv lähiserkkujen kanssa. siellä uusilla hoodeilla.

huoh. voi luopumisen tuska. onneksi aina jotakin uutta tulee tilalle. mutta huoh silti.

kierrätystä kaluille

apua! meillä ei ole kotona kohta mitään huonekaluja. hyvin on kiertoon mennyt, ja uusia pitis tuleman sit myöhemmin. kaverini epäili mun alkavan askeetiks, mutta ajateltiin nyt panostaa funktionaalisuuteen ennenkaikkea. kierrättäen ajattelin (suuren) osan kalusteista vaihtaa.

huusin ihanat punaiset pinnatuolit, nyt pitäis vaan arpoa tuleeko uudesta ruokapöydästä musta vai valkoinen... vai ehkä harmaa. (muistatteks tän ed. kerralta jo? - se ihana keltainen pöytä jäi maalaamatta. ja lähtee uudelle omistajalleen tälläisenään.) muut ruokapöydäntuolit on mustia, ja onhan mulla kaks kauniisti kulunutta puistakin yksilöä. mitenhän ne asettelis?

olohuoneeseen jos on vinkata puolikorkeeta valkoista kaapistoa kellään (ovellista), noin kahden metrin slaidia, niin ilmotelkaa. tai olisko jotakin mallistoa jota voisit mulle suositella? musta valaisinkin multa vielä puuttuu ihan ideana.

...kääk! kolmisen viikkoako tässä vielä/enää on? huh.

kesäleskeys

nyt se alkoi. murun todellinen treenikausi. 4x/vko treenit vkossa ja pelit päälle.
huh huijaa.

käynnistin kesäleskeyteni just nyt shepardin-padalla.
keittelen juuressoosin, ja paistan kylkeen jauhelihaa, sipulia, valkosipulia ja varsiselleriä.
työnnän komeuden uuniin korppujauholla ja voinokareilla kuorrutettuna, ja kohta se on namskis!

kaipa tästäkin "omasta ajasta" * natiaislisällä voi nautiskella, esim. just syömällä.
ja mikäs tässä kokatessa ja emännöidessä kun natskut puuhailee omiaan, leikkii keskenään ja apuloi keittiössä. 

pimmiini

ihana kun mulla oikeen välähti tehhä noi räpylätki. nyt ei kundi pysty elämään ilman niitä, ja pulttaa kun ne ei esim. kenkään mahdu.
hmh. nukkukoon räpylöineen. mamma ihana ihana ihana pimmiini!

"väpylät, havuan väpylät!"

pakko

aini.
olin työssäni altistunut tarttuvalle taudille. napakan "lääkeyhtiöiden ahneus ja propaganda"- luentoni jälkeen alistuneena marssin hakemaan itselleni estomyrkyt. työnantajan määräyksestä.

edelleen vituttaa syödä pahoinvointia aiheuttavaa, lukuisia sivuvaikutuksia omaavaa lääkekuuria.
mutta pakko mikä pakko.
en voi riskeerata sivullisia.
9 päivää pahoinvointia, päänsärkyä ja väsymystä tiedossa. säästäköön luoja mut hengityskatkoilta, krampeilta ja hallusinaatioilta. kiitos.

tapahtunutta

noh.
osa hampaista korjattu. ( eikä tehny ees pahaa.)
välit johtavaan neurologiin katkastu. (ei voi "johtava" statuksellakaan käyttäytyä ihan miten sattuu.)
anoppilassa vierailtu. (maailman ihanaa! saunomista, viiniä parvekkeella, ulkoilua, shoppailua. sain anopilta myös maailman kauniin ikonin, joka on sattumoisin israelista. huoh. anoppi. )
kaihtimet, ovet ja muuttopalvelu tilattu. (sanoiksmä tästä jo?)
kukat uusiin multiin vaihdettu. (hekatta mikä viidakko ihmisellä pitää kotonaan olla!)
muutama huonekalu luukutettu huudossa. (kierrätys kunniaan.)

tulossa:
pakkausta pakkausta pakkausta.
opiskelija duuniin.
murun pelikausi.
äitienpäivä.
minikesäloma.

mutta nyt ensin vappupiknikille omaan puistoon.
hauskaa vappua!