rakkautta on

...pieni askartelu

puuroriisistä tuli kivat sydämet lautaselle.
kelpaa murun tulla kotia treeneistä kun on näinki rakkaudella ruoka odottamassa.

arkirakkaus.
hiis.

lisää kiukkua

"mä en todella halua vesisadetta! mä haluan lunta! mä en pidä vedestä! mä haluan lunta! haluaaaaaan! -byääääääh"

että juu.
nyt mua vähän jo hymyilyttää.

ikätasoista uhmaa

jes!
just himppaa ennen kolmenvuoden rajapyykkiä kundi on päässyt ikätasolleen.
on ollut alkuvkon tarjolla sitä ikätasoista uhmaa, sitä kun mikään ei käy, sovi tai passaa. *

kalsarit on väärinpäin - byääääh!
paita ei mene päälle - byääh!
tänään ei ole tiistai - byäääh!
pappaa ei löydy - byäääh!
mä en rauhotu - byäääh!
en varsinKAAn mene sänkyyn rauhottumaan - byÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄh!

enkämä vieläkään rauhotu - byääääh!
miksmäensaapurkkaa? - byääääh!

sit rauhottui.
ja kommentoi pihassa:

ei olis kannattanu herätä ihan keskellä yöllä! - byäääääääääääääääääääääääääh!!!

-nyt on aamu.

eiKÄ OLE! - byääääääääääh.

voi saatana. hauskaa päivää.
- byääääääääääääääääh.

p.s. "bamilla oli kyllä tosi huono aamu." - voi kun täällä päiväkodissa se on aina nii aurinkoinen. taitaa kiukku sit jäädä aina tohon matkalle kun tuutte...  [raivostuttavaa hymyilyä ja hymistelyä.]
lässyti lässyti lää. ja joo, siitä se kiukku hyppää kyytiin sit kotimatkalla taas.
anna mun kaikki kestää.
tää kuukaus. sithän se uhma taittuu. eiks nii?
niinhän?!

* tähän astihan kundi on vaan karjunut ja märissyt ilman ymmärrettävää syytä. 
ei vaan ihan hekumallista ollut kun aamulla syitä löytyi kaikesta.

suunnitelmat uusiks.

mutsi osti papanoille talvikengät.
kiitos ja kumarrus.
ajattelin että vkonloppuna mentäis niitä hakemaan, ja lapset tilas makaroonilaatikkoa siellä syötäväksi.
sit oltaiski jätetty mukelot mutsin ja faijan huomaan ja sudittu katselemaan nanna suden näyttelyä tennispalatsiin.
noooooooh. muru sai työvuoroja.
mun entisestä duunista.
uudelta omalta alaltan.
ou jee! 
kiva palkka, kivaa työtä, hyvät työajat.
ei passaa valittaa.
se siitä nannasudesta ja valmiista sapuskasta, tälläkertaa.

suunnitelmat sit uusiks vaan. 

työhomma on kyllä tosi cool!

ostetaan elämä. tai harrastus edes.

...ja tässä mä vaan istun.
muru haki mut koulutuksesta autolla ihan.
sit haettiin papanat.

sit mä järkkäsin keittiötä, ja imuroin. (pyykit on emäntä pessyt aiemmin, ja samoin sapuskan laittanut.)
annoin natskuille piirrustusvälineet.

ja sit mä vaan istun tässä.

sit kirjotin blogimerkinnän.
ja laitoin kesäpipot kaappiin.
sit mä kirjotin blogimerkinnän.

ja sit mä vaan istun tässä.

on se kekkuli kun on 11 vuotiaasta saakka hyysännyt jotakuta (veikka, esikko, veikka, esikko, ruttu, bambam.) niin tää hyysäämättömyyden tila on jotaki kerrassaan omituista. mitä te ihmiset teette elämällänne?

mulla on punttikortti, mutta nyt en jaksa sinnekään, kun tunnin päästä sudin lenkille koirien kanssa kuitenkin.

ja sit nyt mä vaan istun tässä.
vielä 60 itselleni merkityksetöntä minuuttia...

mää ja mun, murun ja elämän aikaansaama ihka-aito pikkukakkiainen.

syyllisyyspas*a, kompromisseja ja kasvamista

huoh.
poikani on ns. herkästi tulistuva lapsi.
tai oikeemmin sanottuna herkästi turhautuva.
ja siitä lähtee välillä kohtuuton möly. 

se oli lauantaina poissa kotoa ja tässä talossa oli hiljasta ku huopatossutehtaassa. mä oikeen nautin siitä rauhan ajasta, ja sit maailmankaikkeus paiskas syyllisyysunella päälle. että se katos. tuo poika. ihan mun peesistä putos veteen ja hävisi.

voi jeesus näitä äitiyden kommervenkkejä. sit kun osaa nauttia arvostaa rauhaa, niin syyllisyyspaska odottaa nurkan takana.

löysin yhdestä blogista termin low maitenance-lapsi. tajusin että se on se mitä muru lapsilta odottaa. perushommat meneekin nyt hyvin. lapset ikätasoisesti toimii itsenäisesti asioissa joita ne osaa. ja nauttii siitä. mä vaan oon ihan tuhannen höyry, ja kaiken pitäis tapahtua siinä samassa. sit mä puen lapsen vaikken huomaakaan, ja murua ärsyttää. ei, en ole mikään ylihuolehtiva paapova kyylä. mä vaan oon malttamaton. ja temperamenttinen. ja kiihko. (kysyinki sit murulta haluisko se mielummin jonku aivokuolleen flegmaatikon, mutta ei kuulema halua. jaaha.)

eilen törkkäsin kundille mandariinin kouraan ja kehotin kurimaan itse. se nykäs kuoren reunaa ja visko mandariinin lautaselle. "en osaa!" (toisinaan yleensä se vetää totaalikilarit heti ja alkaa kirkumaan = "herkästi turhautuva".) no, nyt sitten otin sen kourista kiinni ja alettiin kuorimaan yhdessä, ja poika vei homman itse finaaliin. ja kyllä oli itsetyytyväinen ja mairea kaveri sen jälkeen kun natusti omakuorimaa mandariinia ihan.

mä luulen että murun pitää vaan niellä mein slaavilaiset piirteet, jossei se halua meistä luopua. mehän ollaan sieltä rakastavimmasta/rakastettavimmasta päästä yleensä, mut sitten ne muut suuret tunteet... ei heikkohermosille alkuunkaan sopivia.

ja mä luulen että mun pitää yleinen hyysäys ja toimintatarmo kohdistaa muuhun kun lasten omatoimisuuden "pilaamiseen". voisin hankkia harrastuksen. jos vaan jaksaisin. jotaki ihan itselleni. mitähäseolis?

penelle voi vissiin soittaa ettei me tarvitakaan apua. kun ollaanki ihan rationaaleja. ja poikakin on vissiin ihan normaali, erityispiirteineen.

miten musta tätä kirjottaessa tuntuu kun kaivelis tikulla omaa silmää. 
emmätiä. mun piti vaan laittaa tähän kaks ihqua kuvaa tuosta elämäni pikkumiehestä, mut sit tää vähän repes kädestä tää avautumisen puuska....

emäntä poussaa lökäpöksyissään.

että juu.
tässä nää ihqut housut.
eksnää ooki ihan muotia?
muiden kun mun mutsin mielestä...

p.s. joku saattaa huomata että kuvassa esiintyy samat villasukat kun kesällä iltapuvun kanssa. kyllä, ne on valtavan monikäyttöset ja käy kaikkiin tilaisuuksiin mihin sub-urbi-äitihahmo voikaan joutua.

kolmas kurkkaus

karmivat mäntyportaat.
kun nää alkaa kellastuu, mä alan pillittää.
olisin halunnut mustat tai valkoset.
rakennuttaja pyöritteli silmiään.

en voi uskoa ettei ne ole ennen kuullut että joku haluaa muut kun standardi-portaat.
huoh.

toka kurkkaus

mr. bambam muumipappoineen esittää tässä paloja lastenhuoneesta.
on tanskalaista seinätarraa. ikean viideneuron pöytää ja kahden euron lamppua.
mamman askarelema lukupesä.
ja viinilaatikoista askarreltu parkkitalo.

kerrossänky ja kirjahylly on mustat. huutonetistä kympillä ostettu ja mustalla tapetilla tuunattu lundby-nukkekoti onkin esitelty aiemmin, se istuu kivasti huoneen sisustukseen.

eka kurkkaus

nyt toivepostaus.
kurkkikaahan nyt innolla lepakoiden pesäkoloon, tänne missä sisustusta leimaa köyhäily, koirankarvat, sotkevat ipanat, yks väreillä irroitteleva slaavilainen sisustaja, ja yks musta-valkosesta diggaileva pedanttipentti.

osa 1. esikon huone.

tää on asunnon pienin lokonen. tuolle huolettomalle teiniangstaajalle tosi hyvä. sisustusta siellä määrittää kaaos, ja "emmä tiiä mitä mä haluisin" sekä "petroolin sininen olis kiva". synttärilahjaks maalattiin vihdoin sen yks seinä. josta se kiitti sanomalla vaisusti "kiitti" ja "mä en oikeen osaa ilmasta positiivisia tunteita". vaikka itse värin valitsi, ei tainnu ihan olla sama kun sen mielikuvissa. *reps. kelpaapa poikaselle sitten sama sininen kun esikko lähtee nostelemaan täältä.
huomioi että oveen ripustetussa kortissa on liitteenä sävykortti, siltä varalta jos se rupee enempikin sisustaa nii ei tu ihan karmee värien sinfonia.

* huom. kuva lavastettu. lahjaksi myös suursiivosin tuon "sikolätin".

hyvä reissu. yllättäen ja pyytämättä.

mun ja bamin kummilassa on aina kiva käydä.
aurinko paistoi, ja muksut pääsi ruokkimaan lintuja.

mun jääkaapin ovella marja-aroniapiiraasta omppupiiraaksi muuttunut tekele maistui hyvälle kuuman kahvin kanssa, hyvässä seurassa.

muksut leikki isojen pikkuserkkujensa kanssa kun aikuiset jauhoi politiikkaa.

yllättäen ja pyytämättä kotiinlähtiessä ne pyysivät vielä lapsia yökylään piakkoin.
esim. kahden viikon päästä.
kun mulla ja murulla sattumoisin on vuosipäivä.

ei että kelpaako? ai että saavatko mennä?

jepa!

näitä lisää

aivan upea viikonloppu ollut tähän asti.
näitä lisää! 
lainattiin millenium-trilogia, ollaan laitettu yhdessä ruokaa, syöty hyvin, kattelut leffoja, saunottu, juotu viinä, natusteltu nameja, fiilistelty, pussailtu, nakuiltu, hassuteltu, hiissailtu.

lasten ja koirien kanssa on ulkoiltu kirpeessä pakkassäässä.
bam bam on päässyt viettään kummin kanssa laatuaikaa, ruttu on saanut olla itsekseen mein kanssa.
on talkoiltu ja grillailtu naapurien kanssa.

tää päivä kruunataan marja-aroniapiirakan leipomisella ja vierailulla lasten suosikkipaikassa, g-tädillä. viedään piirakkaa ja kukkia kiitokseksi taannoisesta tanskanmatkalastenvahtikeikasta.

huoh. mä niin tykkään tästä tavallisesta rakkaudellisesta arjesta.
mä oon niin onnellinen näistä!

lastenasiaindiktaattori minä. oppii kyllä.

joskus pitää osata tehdä kompromisseja.
a) eskarista tuli kyselyä rutun uskontokasvatuksesta. vaihtoehto yksi, oma uskonto jos "vähemmistölle" moinen tulee. vaihtoehto kaksi; elämänkatsomustieto. esikoinen on osallistunut ev.lut.uskonnonopetukseen jos ei omaa ole ollut saatavissa, mutta nää murun lapset menee sitten uskonnottomien sakkiin jossei omaa tarjota. olen saanut kuitenkin valita uskontokunnan ylipäätään. en voi marista.
b) lasten leffaa palauttaessa ostettiin karkkeja. muru antoi rutun vähän irrotella. sanoin tokalaarin kohdalla että kaksi vielä, mutta muru muljautteli mulle silmiään. äh, ookoo. shoppailkoon keskenään. [kato nyt beibe, tää on ihan kohtuullista, se sanoi. joo. 4 karkkia enemmän mitä mä olisin ostanu.]

ei tää nyt nii vaikeeta ole tää kompromissien tekeminen.
aina.
vaikka tiedän, kymmenkunta vuotta minäitteä äitinä ja lastenasiaindiktaattorina ei tee musta ihan helppoa kumppania. mut taidan olla ihan oppivainen otus. minäkin.
vaikka nää oli aika helppoja nää.

hero!

multa ja rutulta meinas tulla pissat housuun kun muru yhtäkkiä kirku keittiössä ku pikkutyttö.
hämähäkki siellä oli.

vähänkö tunsin itseni sankariksi kun sain pelastaa naisen pulasta.
pädäm.
minä. sankari.

paukapäät

siis.
sain itellalta blogin kautta viestin että saisin omasta kuvasta arkin postimerkkejä.
koitettiin eilen vähän koira-aihetta sitten, kun emmä noista mukuloista ehkä postimerkkiä halua.
tässä eilisen parhaat otokset. eikä kauheen häävit siis.

näissä kokeiluissa korvat heilui, ja kuola lenti.
hännät paukkas huonekaluihin  ja tyypit tunki toistensa eteen.
paukapäät.
emmätiä. jos koitan vaikka ihan jotaki taidekuvaa jostai paikallaan pysyväisestä esineestä?
*wirn.

teaser

mä aion bloggaa pian muista blogeista, mun blogiin saamasta ensimmäisestä lahjuksesta ja niitä kuvia aion laittaa tästä asunnosta.
nyt saatte kuitenki odotella.

ensin "juhlin" rauhassa työviikon päättymistä kera cesar-salaatin, kuivan luomuvalkkarin ja ihanaisen emäntäni.
palaillaan pian...

vanhemman naisen neuvoja

vanhemman naisen ohjeita hyvään parisuhteeseen, olkaa hyvät; 
[hyvä huudella parisuhdeneuvoja kavereille täältä kullan kainalosta sohvalta, 
sen mulle kaupasta yllättäen ja pyytämättä tuomat suklaat käpälässä.]
[(viinilasillinen puuttuu. toim.huom.) ]

kannattaa muistaa että usein ne pienet asiat on isoja.
ja joskus isotkin ihan pieniä.

hanki itselles ihminen, jonka arvot vastaa omias.
ihminen jonka kanssa rakkaus- ja huolenpitotasot kohtaa.
joskus kyllä paapojalle kelpaa flegumpikin kaveri, joskus taas paapoja haluaa huolenpitoa.
arvotus on yleisesti ihmiselle tärkeä piirre.
arvosta toista, mutta ennenkaikkea, arvosta itseäsi. 
opi tekemään kompromisseja, mutta pidä pääsi sulle tärkeissä asioissa.
kasva tilanteen mukaan. myönnä että myös sinussa voi olla vikaa, mutta kaikki vika ei löydy yhdestä päässä.
koita huomata arvostus myös pienissä eleissä.
aina ei tarvita shampanjaa ja serpentiiniä.
kuuntele mitä toinen sanoo, sano itse mitä tunnet, koska kukaan ei lue ajatuksia.
opi olemaan myös hiljaa.

käytä pelisilmää jos sitä löytyy. joskus ei kannata vetää niitä menkkaitkupotkupaskaraivareita jos toisella on just huono päivä.
joskus on parempi purra huulta, tai tyynyä ja karjua sisäisesti, mielummin kuin repiä pelihousut sen toisen silmille. 
halaa, pussaa ja himoitse.
silitä kun siltä tuntuu.
purista pehvasta kerran päivässä.
kuori toiselle mandariini silloin tällöin.

nooh. ei se ole niin vaikeeta...
eihän?

no helppo täältä on huudella.
anteeks taas. 

this is me

"pitääkö sun ikäsen naisen kulkea vielä housuissa joissa perse roikkuu polvissa!?"
- no pitää, hemmetti. mutsi!

natsi. eli idioottien ilmaset huvit.

mä on taas jossain maanisdepressiivisyyden tilassa.
suuren osan aikaa oon jotenkin ahdistunut, ilman näkyvää syytä,
sitten yhtäkkiä kiepsahdan ihan katatoniseen riemuun.

tän aamun oon hihitellyt yhtä typerää juttua.
se meni näin:
lapset leikkii yläkerrassa.
yhtäkkiä äänet kovenee.
sitten kuuluu napakkaa tylytystä rutun suusta.
[kurmottaa veljeään jostain grilliruokien laittamisesta väärään paikkaan.]

mä pyörittelen silmiäni yläkerran suuntaan.
"natsi." sanoo puolisoni napakan välinpitämättömästi.

ja sit mä repesin.
ja repeen aina uudelleen kun asia tulee mieleen.

hulluilla on halvat huvit.
idiooteilla ilmaset.

sweet 16

oumaigaad.
esikoinen täyttää kuusitoista.
emmäkestä.

mä kriiseilen pitkää vanhemmuuttani ja omaa elähtäneisyyttäni myöhemmin, nyt vaan olen tyytyväinen sen synttärilahja-aatokseeni, ja odotan innolla mitä tyyppi ite on siitä mieltä.
lahja on ns. "aineeton", koska tuonikäselle on äärimmäisen vaikea ostaa mitään.
emmä tajua sen muodista, musiikista tai muustakaan mitään, olenhan äiti, ja eri sukupolvea.
sitä joka kertoo pyöräilleensä kouluun, syöneensä puuroa, käyttäneensä sammareita, leikkineensä metsässä, ja kuunnelleensa "oikeaa" musiikkia. 

mut nyt kerranki mulla iski hyvä idea!

kuvia jälkempänä! lupaan.
kunhan esikko ensin "korkkaa lahjansa" itse.

rakkaat ihmiset

kun mä tossa tongin lakanoita kaapista, ja käännyin naaman kanssa takas olkkarin puolelle, niin nokkani osui keskelle pehmeää turkkia. kyselin koiralta että mitä ihmettä se siinä puuhaa, nojautu se vaan mun naamaa vasten.
pehmo-otus. tuoksui hyvälle.

mä olen vaan tosi tyytyväinen mun elämään just siinä eniten, että mulla on niin paljon rakastettavaa.
jaksan suht mitä kuraa tahansa (työressiä, huonoja päiviä, koirakuraa, siivoomista, taloudellista ahdinkoa, risasia öitä.) just niiden pienten rakkaushetkien tähden.
joskus se on pieni asia, josta tulee se iso tunne.

mulla on lapsia, aikuisia, koiria.
sisko, veli, mutsi, faija, sukulaisia.

tänään mein seurasta pääsee nauttimaan tää faija-karhu, mennään niille lainaamaan poraa ja syömään rusinoita.

(p.s. eniten tässä kuvassa naurattaa se, että ne jotka on faijan nähny, ei välttämättä edes huomaa että oon fotoshopannu tätä kuvaa.)

miehen aivot.

ja poika.
mua niin huvittaa kyllä nuo miesten aivoitukset.
varsinkin pikkumiesten.

kun ruttu speksaili mitä avaruuden takana on, vieressä veikka äimistelee kuinka todella, siis todella kun pillillä imasee, niin mehu todella tulee purkista suuhun. siis kato mamma. siis se todella tulee. siis kun mä imasen, nii todella se mehu tulee tänne. siis todella. siis suuhun asti. siis ihmeellistä.

eilen se kertoi että aikoo muuttaa pasilaan. siis pasilan asemalle. siis sinne missä junat kulkee. sit se kattoo junia. ja hankkii tyttöystävän. nätin. ja monia koiria. sit se imuroi kotona. ja sitten ruttu käy itkemään kun mami kertoo muuttavansa floridaan. ja sit mami lohduttaa että sinne voi tulla lentokoneella. ja sit bambam lisää vettä myllyyn kertomalla ettei lentokoneeseen millään pääse kun ne on nii korkeella. ja sit ruttu itkee lisää.

on nää.
on nää mainioita pikku hölmöläisiä.

p.s.
mua on ruvennu hirvittään pojan 3vee neuvola. että onkse kehityksessä jotenki jäljessä? kun mä kyselen siltä värejä, se sanoo mitä sattuu. se osaa laskea. ja liukua, kuulemma. ja nii, laskea yhdestä kymppiin. joo-o. kas näin: "yksi-kymppi". automerkeistä se toki tietää oleelliset, fordin ja mersun. ja tietäähän se tarkkaan mihin mikäkin bussi menee. se osaa myös lukea tietty, sillä kun se katselee vaikka pekka töpöhäntää, se osaa joka sivulla sanoa selkeesti "pek.ka.tö.pö.hän.tä" tai junakirjaa lukiessaan joka sivulla "ju.na, ju.na".  no osaahan se nimensä myös. "mä oon ellio makalo." ja tietää missä asutaan (= isossa talossa). mistäs siellä 3vee neuvolassa olikaan kyse? muistaakseni siellä tehtiin jotaki palapelejä (ei osaa). ja juteltiin (ei juurikaan saa selvää). ja piirrettiin. (ei luoda mitään esittävää.)
jää nähtäväksi.

äidin ylpeys.

mä olen ihan ylpeä että saan olla ruttunaaman kaltaisen tytön äiti.
siinä vaan on jotaki semmosta superasennetta tätä elämää kohtaan, joka koskettaa mua syvästi.

eilen kun kävin hakemassa sen päiväkodista, sen naama oli aivan ruvella.
- mitähä sulle on tapahtunu?
- noo... tota. mä keinuin sillai pää alaspäin, ni sit mun naama vähän kynti maata.
- että joo.
ihmeellisiä extremepuuhia sen pitääkin harrastaa. *

illalla lapset puhui mitä ne meinaa aikuisena tehdä. ruttu muuttaa g-tädin naapuriin tuohon viereiseen kuntaan. muru ilmoitti muuttavansa floridaan, ja siitähän se itku repesi.
ruttu kävi nyyhkimään että se on aivan liian kaukana.

voi pieni!
riehua ja rakkautta niin paljon samassa pienessä, söötissä paketissa.
iloa on tommonen tyyppi! ja vielä omassa perheessä. 

* ykspäivä kun olin tuossa etupihalla kuului naapurintätin kauhistunut ääni toiselta puolelta taloa "ei sinne vissiin saa kiivetä!" kurkkasin nurkan taakse, niin siellä ruttu oli palotikkaita menossa talon katolle. "kun halusin vaan katsoa mihin sieltä näkee..." huoh. 

ja se oli nelkytä euroo

mä rakastan myös meidän äs-markettia.
ja ei, tää ei ole maksettu mainos.
(olispa.)

en tiedä mikä taika tuossa kaupassa on, mutta aina menee neljäkymmentä euroa, ja se on vähän.
noin niinkun viikon ruokiin.

onko se kaupan asettelu, vai tarjoukset, vai mikä sen tekee,
mutta me syödään joka päivä hyvin, terveellisesti ja halvalla.

mun kukkarokin aina huokasee onnesta kun kassalla sieltä nippastaan niin vähän.
tänään lähti mukaan ruisleipää, kasviksia, hedelmiä,
tuoreleipä, lisäaineetonta tuorejuustoa, luomukarkkia, pihvit,
vkonlopun ruoat, kahvia
puuroa,
maitoa...
ja se oli nelkytä euroo.

uskomatonta. 

arjen rakastaja

oi jeesus.
ei voi valittaa. tää on joskus vaan niin huippua tää arki!

eilen penskat leikki omassa huoneessa kaksisteen omiaan.
mä tein ruokaa.
muru leipoi.
norah jones huokaili taustalla.
syötiin hyvin.
luettiin iltasatuja.
halittiin.
hiissailtiin murun kanssa sohvalla.

ja nukahdin rakastamani ihmisen lämpimään syliin.
huoh.
mä NIIN rakastan tätä.
niin rakastan. 

slummi

me ollaan elitistisesti sanottu yhtä asuinaluetta tuolla kauempana slummiksi.
eilen kirjastoreissulla käytiin penskojen kanssa mielenkiinnolla tsiigailemassa olisko siellä puistoja tai muuta mukavaa. ja mä kävin vähän fiilistelemässä hienoja tornitaloja. (kyllä, mulla on joku ihme tornitalofiksaatio. mitä kolossiaalisempi, sen parempi.)

mä tulin slummissa surulliseksi. siinä ei ollut ees mitään semmosta itä-helsinki tyylistä urbaania ja rappioromanttista klangia. tiedättekö?
se oli vaan ihan hemmetin karmivan ja surullisen olonen paikka.
talot oli likasia, ikkunat oli pieniä ja likasia. pihat hoitamatta. skeidasta betonia ja paskasia tiiliä jokapuolella.

mihinkään puistoon ei pysähdytty ees. leikkitelineet oli rikki ja pinttyneessä liassa. täyteen tägäilty. eikä siinä vielä, mutta aidat oli lahonneet, homeessa ja täynnä nauloja.

kiivettiin ylös tänne "omalle puolelle" ja leikittiin sitten omassa pränikässä puistossa, joka ei (vielä) ole homeessa, ja jota ei (vielä) ole laitettu paskaksi. siinä nätin metsäalueen, uuden puistoalueen ja uutuuttaan kiiltelevän asuinalueen keskellä mua alko suunnattomasti vituttamaan.
joo, joo. oon elitistinen kusipää kermaperse kun tykkään asua täällä lintukodon puolella, mutta sylettää se, että tähän uuteen asuinalueeseen törsätään kymmeniä, jos ei satoja tuhansia johonki helvetin ympäristötaiteeseen, ja tuolla parin kilsan päässä lapset leikkii rikkinäisissä paskasissa puistoissa ja homeisissa päiväkodeissa.

kukahan näistäki asioista on taas päättäny? olis vähän asiaa teille, meinaan.
on varmaan rakennusliikkeillekin hemmetin hyvää mainosta olla rakentamassa jotaki uutta ja hienoa ihan kaupunginisien ja arvon taiteilijoiden kanssa, mutta kukahan kiinnostuis tarjoilemaan sitä ison rahan (tai ees pienemmän rahan) viihtyisyyttä tonne kauemmaskin? häh? vastatkaa!

ei positiivisuuden häivää.

just kun hehkuttelin tossa etten juuri ikinä o kiukkunen enkä märise turhasta, nii johan osu taas omaan takapuoleen.
musta meillä on ollut kotona ihan kivaa viimeaikoina, mutta muru sanoo että oon ollut aika paha suustani. että valitan sille asioista, enkä o kovin kiltti.
häh.
mä vai.

nyt tekee mieli alkaa repiin tukkaa päästä ja kiukutteleen ihan tosissaan.
3kk meni kundilla hienosti, mutta nyt. yhtäkkiä. mikään ei taaskaan ole hyvin.
3 päivää se on marissut kaikesta, on nukkunut huonosti, ja marissut lisää.
(nyt se on vartin karjunut sängyssään. "ihan muuten vaan." ja mulla nousee savua korvista.)

ja anna kun mä helevetti arvaan, tää ei ole mikään vaihe, vaan kundi palaa samaan skeidaan taas takasin. kokonaan. iäksi. ainiaaksi.
ja mun hyväksiluulemat elämä ja hermot on mennyttä.

ääst! ei positiivisuudenhäivää!
kuka mä oon?!

fashion is for idiots

musta tämä oli vaan niin mua kannustava näyteikkuna siellä köpiksessä. en tajua enää (olenko koskaan tajunnutkaan) mitään siitä mikä on muodikasta ja mikä ei.ja miten pitäisi pukeutua ja miten ei. karmiva kriisi tässä kolmenkympin kohdalla, kun ei oikein tajua miten keski-ikää lähestyvät perheenäidit pukeutuu. olen siis pukeutunut vaan just niinkun tuntuu. ja sen kyllä huomaa.

köpiksessä muhun iski kuitenkin vimma saada turkisliivi, koska kaikilla muillakin siellä oli.
mä sit valkkasin kaniliivin, oman tyylin (tyylittömyyteni) mukaan.
eipä just niin muodikas täällä sub urbissa, eikä femme fatale, mutta ah niin pehmeä, söpö ja epäkäytännöllinen.

 minä sydän kanikani.


(ps. sehän on siis teddykarvaa eikä kania. viherpiipertäjille ja kettutytöille tiedoksi ennenkun poro on nokassa. 
t. viherpiipertäjä, kettutyttö.)

uusi look

nooh.
ei se auta.
pojan ainoot mahdolliset lookit on näköjään tanskalainen tarhapöllö ja venäläinen katulapsi.
nyt on tukan kasvatusprojekti laitettu päätökseen ja pojasta näkyy taas toinen osa perimää.

veikeä venäläinen katupoika bambam:

bad hair day, every day

voi ristus!
mä sanoin että tällä jäbällä on tukka ku rusettimarsun turkki.
bad hair day joka päivä.

tässä karmea totuus ennen parturikonetta.
ei millään pysty joka aamu lanoliinilla sitä silottelemaan ihmismäiseks.
ja vaikka silottelisit, tältä se näyttää pipon alta revästynä päiväkodin aulassa.

apua!
hyvästi tukan kasvatusprojekti.

varo haikaraa!

me kyllä sitten revittiin huumoria koko reissun ajan aiheesta "lisääntyminen". ihan huutonauruksi meni monta kertaa.
kiitos vaan sukulaisille tästäkin ilosta.

olisin halunnut yhden antiikkikaupan ikkunasta ostaa pinokkion.
mutta siinäkin olis riskinä, että jos me käyttäydytään hyvin, siitä tulis ihan oikea poika.

köpiksessä on myös haikaroita, ja aina sellasen nähdessään muru kävi kiljumaan mulle että olisin varovainen, ettei se vaan tipauta meille jotaki pakettia.

ha ha ha.
en kyllä tiedä naurattaako enää sit, kun sukulaiset rupee keväällä kärkkymään reissun tuloksia...

palapelittäjä

tuskastuin köpiksessä kun en löytänyt rutulle palapeliä.
ne kokoluokat missä se painii, on ihan tyhmiä maisemia ja muuta.
se raasu on nyt kolmeen kertaan peräjälkeen runnonut tuota samaa viissataapalasta perhospalapeliä.

jos keksitte mistä saa "lastenpalapelejä", semmosia 350-500 palasia, niin olisin tyytyväinen.
yhdessä nettikaupassa oli, mutta nekin "vähän" isommille tarkotettuja kuvia.
toisaalta voisin vissiin teettää sille syntskälahjaks jostai omastaki kuvasta jonkun, mutta kohtuuhintanen ifolor tekee vaan 198 palasia... mut kaipa sekin käy paremman puutteessa.

ihme palapelittäjä tuo natiainen on.

entisestä raivottaresta on todella kuoriutunu ihme hissukka. mutta tais olla oikeessa neuvolantäti joka sanoi että tuo tyttö on tyytyväinen kun saa älylleen haastetta. koti-illat sillä menee usein palapelin, koululaislegojen tai lukemisen parissa. onneksi se osaa leikkiäkin, ja on saanut kavereita päiväkodissa, ettei ehkä enää tarvi huolia sen sosiaalisesta rajoittuneisuudestakaan. ehkä se on sittenkin ihan normaali lapsi. wirn*

lemput

sain lemput lasten iltatoimista.
murua ärsyttää kun teen lasten puolesta, kun ne tyytyväisenä tekis itte.

hmh.
mikäs se äitin homma taas olikaan?
ehkä tää bloggaaminen, irtokarkit ja yks pieni perjantailonkero.
antaa pätevämmän kasvattajan hoitaa iltahommat.

jep.

köpis kuvina

mahtavaa!

reissusta kotiuduttu.
kotisaunan lauteilla juteltiin siitä, kuinka huomaa että on ihan oikeen ihmisen vierellä tässä elämässä.
vaikka arkea pusketaan aika hektisesti kotona, ja ehkä siksikin,
oli reissussa kaksin mahtavaa. kerrassaan hienoa.

käveltiin kilometritolkulla. käsikädessä.
syötiin puistossa iltahämärissä.
hiissailtiin.
naurettiin niin että oli naama revetä.
hölmöiltiin.
nähtiin norsuja puistossa.
syötiin karkkia ennen aamupalaa.
ja juotiin viiniä aamukahvin päälle.
arvioitiin ihmisiä ja tyylejä.

muru on mahtava ihminen.
meillä oli mahtava reissu.

ja oli ihan mahtavaa tulla kotiinkin.
nukahtaa omaan sänkyyn, oman kullan kainaloon. naapurihuoneessa tuhisevat pirpanat viimesenä mielessä.