koska mä nyt olen tienannut rahaa myymällä vanhentunutta elämääni selkä hiessä ja varpaat jäässä, luulin olevani oikeutettu ostamaan pojalleni synttärilahjaksi netin ihmemaasta villatakin. niin joo ei.
emmä osannu. emmä tajunnu. saakeli. netissä shoppailuko muka helppoa? jopa liian helppoa?? tuskinpa! surkeus...
ja tämä päivähän päättyy mukavasti. mulla on tossa lasillinen kuivaa omenasiideriä. muru on turvassa omassa sängyssä. ruttu saateltiin suukkojen, halien ja jääkarhunsa kera petiinsä jo aiemmin. ja poikuli sitä aiemmin, uuden hampaansa, räsynsä, possunsa, iltahalinsa ja tuikituikitähtösensä kanssa.
kohtelias happimum-mies ilmaantui arfikkalaisen ajantajunsa mukaan, ja vei vaunut.
huomenna marssin kauppaan hakemaan rattaat pojalle. mietin vielä viitsiskö kysyä murulta aamulla
josko vihreät, ruskeat vai mustat rattaat miellyttäis tulevan kotiäidin silmää... tai ehkä en. meinaan saattaa olla ettei sen vastaus asiaan ihan miellytä nykyisen kotiäidin korvaa. voi olla että sen mielestä aamuneljältä kun se on umpiväsyneenä menossa duuniin, ei värillä juuri ole väliä. eikä millään muullakaan.
valta on siis mulla. ei hullumpi homma.
saatuani päivän vaatekaupoista meille kolmen viikon ruokarahat, villiinnyin muksujen kanssa jo ruokakaupassa shoppailemaan armotta. vedettiin sit iltapalalla rutun kanssa pasta pesto, fetajuustolla ja kirsikkatomaateilla. lapselle tikkari. mammalle pussi pähkinöitä. aamuksi on luvassa glögiä kera rusinoiden ja manteleiden (plus L tädin rutun kanssa leipomat joulutortut. KIITOS!). ja huomiseksi kiiresapuskaksi saadaan sienirakastajalapselleni ja itselleni kanttarellikeitto! ai että, tällästä se on. äkkirikkaiden elämä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti