sata asiaa. ainakin.

mulla on noin sata asiaa mielenpäällä. ei vaan ole aikaa kirjotella ja speksailla niitä auki.
oon alkanu heräilemään noin kello neljä, ja sitten makaan petissäni, ja ajatukset pyörii päässä.

töihinlähtö on iso asia. miten mä pärjään työläisenä? miten mä pärjään ilman mun kiekuvaa, puntissa roikkuvaa naurunaamasta kirppua? miten mä selviin ajoissa töihin? miten mä selviin sieltä ajoissa kotiin? mitä mun sydän sanoo vähästä ajasta himpuloiden kanssa? ...positiivista on toki se, että murun rytmit palaa ihmisten normitilaan, ja se on halutessaan illat ja yöt mun kanssa kotona. mutta mitä mein parisuhde siihen sanoo? se on aivan uus tilanne meille.

mun leukaluussa on ollut jo muutaman päivän kipeä patti. ja tietyn ihmisen sairastuminen siitä kohtaa tietyllä tavalla perinnölliseenkin sairauteen aiheutti vähän ahdistuneisuutta. nyt kipu on siirtynyt viisaudenhampaan tienoille. siellä toisin ei ole enää hammasta, joten mikä hitto siellä kolottaa?

mä oon keräillyt muutaman homo-aiheisen artikkelin talteen lehdistä. tekis mieli vielä kerran sanoa muutama homo-sana-sananen, mutta ootan sen intoni kanssa ministeriön päätöstä mun siittiöiden lopullisesta kohtalosta.

ruttunaaman kanssa oon kohta varaamassa aikaa perheneuvolaan. on hankala elää ihmisen kanssa joka sanoo kaikkeen EI! enkä mitenkäänpäin haluis pilata äksyilemällä ja ymmärtämättömyydellä mein niin muuten upeeta suhdetta.

rahojen riittämistäkin tässä tulee vähän murehdittua. hyvin mä olen vetänyt tän setin kyllä, nostan hattua itselleni. asuntolaina mennä puksuttaa, säästöihin ei olla kajottu, lapsilla on asialliset vaatteet ja ruokaakin piisaa. en tajuakaan miten ollaan pärjätty näinkin hyvin, näinkin vähällä. pelkään koko aika että olen unohtanut jotakin oleellista, ja kohta on joku mopojengi oven takana karhuamassa saataviaan. tänävuonna veronpalautuksilla kustannetaan kiva joulu, kun ei ole mitään lisääntymisprojektiakaan vetämässä.

lastenhuoneprojekti etenee pikkuhiljaa. viikon on nyt vielä huudossa nykyiset kamat, menee ne kaupaksi tai ei, haluan huoneen kuntoon ennen töihinlähtöä. aikuisetkin tarttis uuden sängyn, ja sarastusvalon haluaisin aikuisten aamujen helpotukseksi hankkia. (näihinkö se hyvin hoidettu talous sitten kosahtikin? ) lisää tilaa ei näihin neliöihin, naapuri-insinöörin hyvistä ideoista huolimatta, saa mistään. sillä pelataan mitä on. kun olis vaan järkevät välineet.

himpuloiden synttäreitäkin pitäis alkaa järkkäilemään.
päivä on päätetty, kutsut laitettu, tarjoilut ja muut konkreettiset askareet on vielä suunnittelua vailla. lahjatalo odottaa kellarinkäytävässä deadlinen lähestymisen tuomaa toiminnanpuuskaa.


ikkunatkin pitäis tiivistää, ja lastenhuoneen patterista isännöitsijälle soittaa, jos sieltä on se kauhujen talvi paukkupakkasineen hyökkäämässä, eikä haluta palella koko talvea täällä.

...ja talvirenkaat autoon pitäis vaihtaa...

ja paluuviestin puuttumisesta päätellen mutsi ja faija ei aio osallistua mahdollisen häätilan kustannuksiin. so be it. satsataanko tilaan sit itse, vai kutsutaanko mun vajaa satapäinen suku tänne mein seittemäänkymmeneen neliöön? ..jää nähtäväksi. muutenkin koko homokohu on laimentanut mun intoa virallistaa mitään syntistä suhdetta tässä tyhmyyksiä rehoittavassa maassa. ...paitsi että löysin älynätin sormuksen. samanlaisen kun mikä mulla jo onkin, mutta semmosen kiiltävän hilepintaisen. pitäis käydä uusiks tsiigaamassa, jahka mun äitiysdementia antais sen verran myöden että muistaisin missä hitossa sen edes näin...

on sitä. kaikenlaista. ei näitä asioita vissiin ihan sataa ollut, mutta täyttää kivasti pään nääki.