no ei sitten menny niinku strömsössä tää aamu. tempasin puolikiloa kahvinpuruja lattialle, ja kun sain sotkun siivottua, huomasin että käyttämästäni imurista oli pussi falskannut. seuraavaksi siivosin ja putsasin imurin sisällyksineen ja puoli lattiaa. miksen lähtenyt aamukahville vaikka roberts coffeeseen? olisin päässyt aikapaljon helpommalta
aloin sitten tuunaamaan ruttunaaman synttärilahjaa. vanha roskiksesta bongaamani tapetti on ylen hieno, mutta aika jäykkää, ja osittain laastissa. sovittelin sitä nyt kahteen huoneeseen, mutta taidan koittaa etsiä vielä kavereilta remppajäämiä, tai hakea mallipaloja remonttikaupasta. sitä ennen on kuitenkin siivottava lattia laastimuruista. mutta millä? imurin suodattimet kuivuu kylppärissä. on meillä rikkaimurikin, mutta se on lastenjäljiltä jemma-nimisessä paikassa. aaaaaaaaaaaaaaaaaaaargh!
miten ihmeessä tää nyt ei kulje? ku ei kulje, niin ei kulje, niin ei kulje...
yks asia tästä "ei kulje" osastosta on myös tuo ruttunaaman uhma. se tulee jo neljä ja ajettelin tosiaan uhmaamisen alkavan hiipua, mutta vielä mitä! tosiaan taitaa olla luonteessa tuo kaiken kyseenalaistaminen ja oppositioasenne. ja mitä suurenevassa määrin.
mein tytöt on olleet hyvää pataa kaiken aikaa. tai siis tähän saakka. nyt vaan muutaman kuukauden ajan on ruttunaama alkanut käydä todella esikon hermoille. mä olen miettinyt tässä pari viikkoa miten saisin esikon ottamaan ohjat moiselta pikkudiktaattorilta. ruttu ei siis tee/tarkoita mitään pahaa, ei lyö, pure, kiusaa tahallaan. se vaan käy siskoonsa kiinni. halaa, likistelee, roikkuu vaatteissa ja kömpii päälle makaamaan. puristelee, pusertaa. eikä kuuntele eikä usko kun esikko pyytää lopettamaan. nyttemmin ruttusta on tullut täysin kuuro myös esikon antamille ohjeille. koskien kaikkea.
ensimmäinen ajatus oli luonnollisesti että hivauta sitä hiukan, jossei sana mene perille, eikä se irroita sun kimpusta. mistä moinenkin mieleeni edes tuli? eihän niitä nyt toisiaan vastaan voi yllyttää. ja väkivalta muutenkin on musta täysin ulkona vaihtoehdoista. toisaalta jos esikkoa riivaisi joku hänen kokoisensa lääppijä, olis viimenen keino tosiaan vähän hivauttaa jos sana ei mene perille. mutta kokoeroa kun on nelisenkymmentä kiloa, niin ei. mä en käsitä miten esikko ei saa tilannetta haltuunsa? (tai ehkä tajuan kun tuntuu että itsellekin moinen riiviö aiheuttaa haastetta kerrakseen.)
tukkapöllyä ei. sitä on käytetty mun kotona kyllä. samoin selkäsaunat olen saanut, mutta ei sitäkään. ei. ei vaikka en kovin ole traumatisoitunut niistä. koska tiedän todella ne kurinapalautuksen ansainneeni. (sairas ajatus toisaalta, mutta kyllä mä todella olen.)
no mitä sitten jos sana ei mene perille, eikä halua huutaa?
no, eilen esikolla kärähti ruttuun totaalisesti. pakenin keittiöön ja jätin ne selvittämään sotkunsa keskenään. kun tulin takaisin, ulvoi uhmis jäähypenkillä, ja mut nähdessään tietty karkasi penkiltä. siinä kohtaa jouduin kyllä sanomaan todella tiukkaan sävyyn että jos esikko on sut penkille laittanut, siinä sä todella istut kunnes se antaa luvan poistua. hienosti hoidettu esikolta, napakka komento ja rutun nosto jäähylle. loppuilta meni niiltä sopuisissa merkeissä.
no jäähypenkki se sit on. toiseksi suosittelin kiinnipitoa. jos ruttu jyllää päälle eikä kuuntele, esikko voi kiepauttaa kädet selän taakse ja istua selänpäällä, tai pitää ruttua sylissä (varo heiluvaa päätä!) kunnes korvat taas aukeavat. ja yhteisymmärrys löytyy.
nyt on alkanut muutenkin uusi kuriaika tässä huushollissa. mä sanon vaan kerran nätisti. sitten lähdetään hetkeksi omaan huoneeseen miettimään miksei kuunneltu. ainakin aamulla toimi kertalaakista tämä taas. yhtään ei tarvinnut munkaan hermoja riipiä.
on tuntunut että oon ton yhden vinkulin ja toisen uhmailijan jäljiltä illalla ihan jotenkin kierteellä, kun pidättelen hermojani niin kovin ettei ne posahda moisesta jatkuvasta riipimisestä.
mä olen tosi tiukka kasvattaja, ja niin kauan kun olen noita viisaampi, täällä määrään minä. ruttu kyseenalaistaa nyt kaikkea mahdollista, ja haastaa joka asiasta, mä olen vaan kyllästynyt olemaan koko ajan ärtyisä. ja kuinka kurjaa sekin sille loppupeleissä on. siksi nyt suora ja yksinkertainen linja.
toisessa vaakakupissa painaa se, etten halua autoritäärisesti murskata lapsen omaa ajattelua. sillä ruttunaamalla esim on tosi paljon hyviäkin ideoita, niinkun lapsilla yleensäkin. niiden toteuttamiskelpoisuudesta tai niiden avusta arjen sujumiseen en kyllä ole niinkään varma. hyvänä esimerkkinä vaikka se kun ruttu meni ikkunan ulkopuolelle, siis sinne ikkunalaudalle, katsomaan onko naapuri kotona, niin idea oli hyvä, toteutus hieman kyseenalainen ;)
näin meillä taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti