isäinpäivä

naapuriblogissa kävin pohtimassa isyyttä, tai enemmänkin isättömyyttä perheessä. mulla ei ole siitä juurikaan mitään sanottavaa mitä en olisi sanonut aiemmin...

meillä isäinpäiväkortti tehdään ukille. ja tänävuonna ruttunaaman toiveesta myös "arskalle", joka on g-serkkuni mies, lasten kakkosperheen* isi, kuulemma ruttunaaman paras ystävä. selkeetä miesmallin kaipuuta on ilmassa tuolla nelivuotiaalla, mutta ihailun kohteeksi käy siis loistavasti sukulaisperheen "arska", 44 vuotta.

isäasioita ei ruttunaama ole kysellyt. semmonen kausi oli ja meni 1,5 vuotiaana, ja se on silloin käsitelty aika hyvään tilaan.
nykyään se saattaa ilosena mennä metrossa selostamaan mummuille:
-"mä oon ruttu, mulla ei o isää." (mummut huokailee vedet silmissä)
-"mut se ei haittaa, mulla on mamma, ja mami. ja ukki, ja mummi ja gee ja arska. ja sisko ja veikka ja koira.... (mummut pyörittää silmiään - siirrytään muihin aiheisiin)
- "mulla on kohta synttälit. mä täytän neljä."

nou hätä mummut, vaikka lapsiraukalla ei o isää. lapselle mein perhe on täysin luonnollinen malli elää. mä en vaan osaa tehdä sille numeroa asiasta jota ei ole olemassa. jollain ei ole siskoa, jollain ei ole koiraa, jollain ei ole isää, jollain ei ole mummua. that's it.

tänään, isäinpäivänä, on syöty ukin ja mummin luona pizzaa, ja kuunneltu hassuja lastenlauluja vinyylilevyltä ukin kanssa. leikitty legoilla. ukki on saanut liikuttavan kortin himpuloiden kädenjäljillä koristeltuna.

mä liikutuin kyyneliin, piti ihan yhtäkkiä tsiigaa ikkunasta ulos,  kun ukki halasi ruttunaamaa ja sanoi "tiiäksä, ukki rakastaa sua ihan hirveesti. sä oot tosi kiva tyttö." 

sentimentaalisuuksissani lähetän lämpimiä ajatuksia myös esikon isille, ja tanskan jornille, ootte tehneet mulle (ja murulle) maailman suurimman asian, antaneet mahdollisuuden tähän perheeseen. näihin lapsiin. maailman suurimpaan rakkauteen. 



* sikälimikäli kuolema mut lapsista erottaa, (tai vie mut ja murun molemmat) on lapset huoltajuustestamentilla osoitettu heille.