nainen!

voi juukelis!
rakkauttani on joskus mahdoton tulkita.
eilen, kihlauksen vuosipäivänä, ja seurustelun kaksvuosipäivänä, kävin tuleevaa rouvaani luttaamassa ja halimassa, silittämässä ja hieromassa, kun se luki romaania sängyssä.
sen sijaan että se olis moisesta ilahtunut, se tuli vaan pahalle päälle.
hitto! mitä en tajunnut? ottiko sitä päähän ajatus töihinmenosta, vai teinköhän mä jotakin väärin? :D

jouduin vielä iltapäivästä soittaan siinä yhden puhelun, ja sen aikana muru marssi mun edestä ulkovaatteet päällä ulos ovesta. kun sain pojan hereille, syötettyä ja puettua, aloin miettimään mihinkähän se yksi lähti. no, soitin perään, ja ruttunaamaa se oli lähtenyt hakemaan. kiukkusena. sille reissulle mäkin siinä puetun poikani kanssa aioin lähteä.

muru oli siis kysymättä multa mitään, olettanut etten aio lastani päiväkodista hakea, ja työhönlähtökiireissään suti päiväkodille hieman pipo kireenä.

ooh, naiset! miten hitossa ei voi sen vertaa suutaan aukoa että kysyis kuka rutun hakee ja koska? omat johtopäätelmät kas kun ei aina ole ne ihan parhaat.

vuosipäivälahjaksi sain c.herreran 212-tuoksun. sen josta murulle tulee mein seurustelun alotusajat mieleen. hiis! ja rakkaudellisen illan vein päätökseen kiinnostavan romaanin ja suklaalevyn kanssa yksin sängyssä untuvatäkin alla, villasukat jalassa. muru raasu oli töissä... (aika mälsää sille, mulla oli aika tunnelmallista ja seesteistä...)