vielä edelliseen lisäisin että kun muru muutti meille, se ei väitti että rutusta näkee tosi selvästi että se on ollut perheen prinsessa ja saanut aina tahtonsa läpi. mutta kun ei ole. samat säännöt sillä on olleet kun esikolla. se vaan aina jaksaa yrittää. uudelleen ja uudelleen.
"en halua leipää, haluan puuroa." (itkupotkuraivarit)
"en halua puuroa, haluan leipää." (itkupotkuraivarit)
se myöntää että kuulee ohjeet ("älä työnnä sitä ovea kun se osuu veikkaan") mutta ei nyt vaan noudata niitä tälläkertaa. jos vaikka ensikerralla sitten.
tosi kiva penska se on loppupeleissä. hauska, leikkisä, huumorintajuinen, avoin, keskusteleva. hellä ja kiva.
ainoastaan kerran se on pienempäänsä tönäissyt. ja vielä nyt, puolivuotta tapauksen jälkeen, katuu asiaa syvästi. tarhassa se on kuin herranenkeli. kerran sitä on siellä toruttu hillumisesta päiväuniaikaan, ja sekin sitä valtavsti vielä harmittaa, vaikka tapauksesta on jo useita kuukausia.
puuh. taiteile tässä nyt sitten. toisella silmällä kun katsoo, on neiti maailman ihanin ja täydellisin prinsessa, ja kun kattoo toisella silmällä, näkee sen uhmaavan, huutavan riiviön!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti