merkkipäiviä

poikuli, kitisijöiden kruunaamaton kuningas, megavekkuli, hymynaama, mammanpoika, lämpöpakkaus tuli viikolla 11 kuukautta.
voi se on niin mun rakas! haastava nitisijä. iso poika. sylivauva. äärettömän söötti tyyppi.

monet on sanoneet että se on alkanut enenmmän ja enemmän muistuttamaan ruttua kasvonpiirteiltään. se käy vessassa kuin isot miehet. pönttöön osaa asiansa tehdä. hyvä päivä menee yhdellä vaipalla. se nukkuu noin iltapuoliseiskasta aamukuuteen. ja päivällä kahdet päikkärit (3h+1h). poika syö reippaasti kahdella hampaallaan. tykkää sormiruokailla, mutta väsyneenä parempi lusikoida vikkelästi pöperöt suuhun. se tykkää musiikista, lastenlaulut ja mamin (eli murun) jytke-soittolista kelpaa paremmin kuin hyvin. poika on oikea ikiliikkuja, ei meinaa hetkeäkään pysyä paikallaan. se rakastaa omenoita. omenaa (pöydällä, toisen kädessä) se ei voi hevin sivuuttaa. ja on maailman onnellisin pikkupoika saadessaan koko omenan järsittäväksi. ja taitavasti se sen syökin, kahdella hampaallaan.

poika raivostuu totaalisesti jos sen ottaa pois keittiöstä. tai kuivurista tai pesukoneesta. pahimmat kiukkukohtaukset on saatu kuitenkin siitä, jos siltä on joutunut omenan ottamaan pois kädestä.

kiukustuessaan se ojentautuu täyteen pituuteensa, vetää henkeä, ja painuu huudon säestyksellä kyykkyyn karjumaan. siinä se sitten tovin ärjyy, kyykkysilteen. (ihana!) syliin jos sen ottaa pulttihetkellä, se heittelehtii siinä vähintään vaarallisesti eteen ja taakse, teutaroi kertakaikkiaan. lohduttaminen tai lohduttautuminen kun ei ole aina ollut itsestäänselvyys tuon pojan kohdalla, niin tuntuu äärettömän hyvältä kun se painautuu vasten kiukun laannuttua.

muutenkin siitä on suketunut varsinainen sylittelijä ja halittelija. se käy halailemassa, ja koittaa purra tai suukottaa. joskus lattialla maatessa saa niskaansa yhdeksänkiloa halipulassa olevaa elämäniloa.

muutamia sanojakin vekkulilla on. poika sanoo "anna anna nam nam" kun joku syö", samoin jos maitomuki on liian kaukana. se sanoo "kakka" kun on aika siirtyä toiletin puolelle. pariin kertaan se on itkenyt mun perään huutamalla "mamma"... (innolla odotan koska sen sanainen arkku kunnolla aukeaa, sillä lasten oivallukset on musta arjessa toisiksi parasta!)

se kävelee ja juoksee kuin vanha tekijä. harjoittelee kiipeämistä. moni luuleekin sitä puoltoistavuotiaaksi kun se on niin näppärä motorisesti. itsekin välillä unohtaa että se on oikeesti vielä ihan vauva.

se tykkää piiloleikeistä. ja kovasta heijauksesta ja pyörittelystä. ja hippaleikeistä. se aavistaa koska mami aikoo sitä jahdata tai kutittaa, ja nauraa jo etukäteen. laululeikit on kova hitti kotona, niiden lopettaminen saa aikaan kovaäänisen protestin. muskarissa on niin paljon mielenkiintoista muuta, että siellä homma ei ihan skulaa.

mitä muuta. kaikkea mahdollista. valtavan hieno poika. ehkä juu "suuritarpeinen", mutta just mun oma. maailman arvokkain pieni mies. upea persoona. vikisijöiden kruunaamaton kuningas.



huomenna on mein kihlauksen vuosipäivä! voi miten tämä aika juoksee, ja hidastelee yhtälailla. tuntuu että näin on ollut aina. me yhdessä, poika olemassa, kaikki on muuttumatonta, hidasta, kaunista. vuodessa ehtii kuitenkin tapahtua niin paljon, ja että aika on mennyt hujauksessa. ihmeellistä.