kyllä oli hauska tarhamatka aamulla. onneksi rattaat surffaa lumessa hyvin, ruttunaamaa kävi vaan sääliksi. se tahkosi polvia myöten lumessa, mutta kova pyry ja mieletön lumimäärä äimisteltävänä sai sen jaksamaan nurisematta päiväkotiin asti.
varasin meille eilen risteilyn. ennen joulua lähdetään stokikseen visiitille. kaikista iloisin aiheesta oli ruttunaama. edelliskesän risteilystä vaikuttuneena se ihailee isoja laivoja, meidän omia laivoja, jotka satamassa odottaa juuri häntä kyytiinsä. ja nyt se pääsee. ei niin iloinen asiasta oli esikoinen, joka on dumattu koulutyön vuoksi isälleen reissun ajaksi.
eilen käytiin myös parisuhdekeskusteluja. ja se oli hyvä. mä olin eilen kaiken viimeviikon ressin jäljiltä tosi surullinen ja uupunut. pelkään aina kun muru on väsynyt ja hiljanen, että se aikoo lähteä menemään. (näinhän olen nähnyt edellisessä elämässäni.) ja kun tilanne laukeaa, ja muru on saanut nukuttua, ja on onnellinen ja tyytyväinen, mä olen ihan klesana.
rakkautta ja amerikkalaisia pannareita oli eilinen ilta täynnä. kaipa mä taas uskon että tämä tästä jatkuu. samanlaisena ja onnellisena ja seesteisenä niinkuin aina. muruhan on siinä uskossa ollut koko ajan...
tuo pelko on niin tuttua. vaikka tuo mun parempi puolisko ei ole elettekään tehnyt siihen suuntaan..kallonkutisjalle riittäisi töitä meikäläisen kanssa :)
VastaaPoistatoisaalta se pelko myös kertoo että sulla on jotakin arvokasta käsissä, jota et halua menettää. mihinkään övereihin mä en sen kanssa onneksi ole joutunut. stressaan vaan, ja kun stressi laukeaa, niin itkeä tihrustan... :)
VastaaPoista