jee. mä tein sen.
kävin ostamassa sarastusvalolampun.
ensimmäistä kertaa halusin ja ostin mitään teknistä vempainta. ja ensimmäistä kertaa leikin sellasella ja sain iloa ja kicksiä moisesta "turhuudesta".
kävin tsiigaamassa sitä eero aarnion origoa, mutta sitä hiukan käpälöityäni, mua alkoi epäilyttämään sen laatu. hepposen ja halvan tuntunen muovipinta. stockan valikoimissa oleva sarastuslisäosakin näytti semmoselta pilipalilta että sen sais jostai biltemasta ainakin puolet halvemmalla.
päädyin phillipsin perusmalliin. ja olen tyytyväinen. eilen ränkkäsin sillä muutamat sarastukset ja hihkuin riemusta.
illalla odotin ihan ysisarjan päättymistä ja virnistelin kun jokin tollo, kun mietin että kohta saan mennä säätämään vempaimeni aamuherätykselle. murukin ihmetteli että mitä hittoa virnistelen jatkuvasti.
aamulla oli herätysäänä linnun viserrystä odotettavissa, mutta rakas vanhemmanmallinen nahkavekkarini ehti kiekua ensin. lapun valo oli jo kyllä puolella teholla päällä, ja tuntui hirmu virkeältä herätä. ja tod. vaan placeboa siitä että mulla on jotaki niin hienoa ja omaa ja teknistä.
hulluilla on halvat huvit, niinkun näköjään mullakin.
:D mutta kyllä kirkasvalolamppu oikeasti myös auttaa. Mä tahtoisin kans ton sarastuslampun, jos olis vähän helpompaa tuo herääminen... Aina kun tyttöystävä on yötä, en edes kuule herätyskelloa. En tajua miten suoriudun yksinäisinä aamuina ylös, joka päivä on kuitenkin ajoissa herätty, toistaiseksi :D
VastaaPoistajoo, siis oon ollut opiskeluaikana (joskus vuonna kirves) luennolla, missä kerrottiin sarastusvalon hyödyistä kaamosmasennuksen hoidossa, ja tos luotan siihen että sillä on talviaikaan vaikutusta ihmisen sisäiseen kelloon.
VastaaPoistamuru on tehnyt vuorotyötä melkein kymmenen vuotta, ja sen aamujen avuksi mä tuon hankin oikeesti, että se jaksaa ihmisten aikaan herätä kun vuodenvaihteessa ryhtyy kotiäiskäks ;)