pikapäivitys ennen syli&sohvasessiota.
ruttunaama alkaa toipua. tänään kannoin sen selkärepussa puistoon leikkimään, ja kas. kipeällä jalalla pystyi hyvin kinkkaamaan lelujen hakuun ja muihin tohinoihin. loistavaa toiminnallista terapiaa!
huoh.
haavankin hoito sujuu hyvin, kun annan palkaksi hienosta suorituksesta palasen suklaata. luulen että klaarataan hyvinkin jälkitarkastus, joka on ihan mein amsterdaminreissun kynnyksellä.
onneksi ei käynyt pahemmin. oli hirveetä nähdä oma pikkuinen niin kipusena ja säälittävänä.
pieni draamaqueen yrittää toki nyt meitä kotona pompittaa, passuuttaa ja roikkuis mieluusti vaan sylissä. se vähän sille sallittakoonkin, oli semmonen tömpsy kyllä. kovin kun kehuu paranemista, tsemppautuu tyttö ihan normaaleihin toimiin, ja on ylpeä onnistumisestaan. pieni kipukin unohtuu siinä.
reipas tänttähäärä. kohta mä taas päivittelen mistä sitä vauhtia riittääkin...
torstai 30. syyskuuta 2010
keskiviikko 29. syyskuuta 2010
jos olisin...
puu - olisin vaahtera
kenkä - olisin punainen saapas
väri - olisin poltettu keltainen
kirja - olisin raamattu
hedelmä - olisin viikuna
marja - olisin karviainen
eläin - olisin leijonaemo
päivä- olisin tavallinen lauantai
rakennus - olisin uimahuone
vaate - olisin villasukka
materiaali - olisin vesi
lintu - olisin hippiäinen
kaupunki - olisin helsinki
näyttikö multa?
tämän nappasin eilen,tänään,huomenna - blogin sivupalkista, koska mä niin pidän tämmösistä!
pisteet himaan
eilen illalla nukkumaan käydessä syyllisyydentunne meinasi murskata mut. aamulla sylihoitoa vaativa pikkupiiperoinen oli aika urhea ja hyvällä päällä. "ei tähän jalkaan ees satu enää." oli aamun ensimmäinen kommentti. kaipa tämä tästä. ei se vieläkään kävele, ja haava karmii, mutta potilaan itsen fillis kun on hyvä, mäkin pärjään :)
kirjoitan muuten punaiseen muistikirjaani murulle niin monta plussaa että tulee sivut aivan täyteen. se osasi rauhoitella ruttunaaman kivun hetkillä, sekä mut kun aloin hajoilemaan. teki ruokaa ja komenti syömään. torui liian pientä ruoka-annosta. se lähti mein kanssa lääkäriin. piteli siellä ruttunaamaa kuin omaansa (sehän onkin sen oma! jee!). komenti mut ulos rtg-huoneesta, koska suojeluhulluna sädettää mielummin itsensä kuin mut. kotona auttoi ruttunaaman jalan huuhtelussa. ja kun lapset oli saatu unille, sain erittäin romanttisia lahjuksia lisää. (alusvaatteita ja hierontalahjakortin (selkä-, jalka-,selkä-,jalka noin x 10!)) sitten se paljasti iltasuunnitelman sen osion mikä jäi toteutumatta. mein omalle kalliolle se olis mut fillarilla kyytsännyt, rakkausyrttipeitto ja pullo viiniä mukana. siellä oltais tsiigailtu auringonlaskua hiishiis ja syöty romanttisia eväitä. ei yhtään haittaa että jäi toteutumatta (vs. se että saatiin rutun jalka hoitoon) , musta ihminen joka pystyy suunnittelemaan jotakin noin romanttista, ja haluaa mun kanssa tollasia romanttisia juttuja tehdä, on täysi lottovoitto mulle! illalla sain vielä hellyyttä ahdistuksen poistoon, ja muru oli mun nukahdettua rasvannut mun tatskankin.
ooh, toinen äitipuolikkaani. romanttinen hömppä. suojeluhullu. ja vastuunkantaja. huolenpitäjä. jännittävä jukuripää. söpöliini nappisilmä. mun rakas.
kyllä kelpaa tommosen kanssa tätä sirkusta pyörittää...
kirjoitan muuten punaiseen muistikirjaani murulle niin monta plussaa että tulee sivut aivan täyteen. se osasi rauhoitella ruttunaaman kivun hetkillä, sekä mut kun aloin hajoilemaan. teki ruokaa ja komenti syömään. torui liian pientä ruoka-annosta. se lähti mein kanssa lääkäriin. piteli siellä ruttunaamaa kuin omaansa (sehän onkin sen oma! jee!). komenti mut ulos rtg-huoneesta, koska suojeluhulluna sädettää mielummin itsensä kuin mut. kotona auttoi ruttunaaman jalan huuhtelussa. ja kun lapset oli saatu unille, sain erittäin romanttisia lahjuksia lisää. (alusvaatteita ja hierontalahjakortin (selkä-, jalka-,selkä-,jalka noin x 10!)) sitten se paljasti iltasuunnitelman sen osion mikä jäi toteutumatta. mein omalle kalliolle se olis mut fillarilla kyytsännyt, rakkausyrttipeitto ja pullo viiniä mukana. siellä oltais tsiigailtu auringonlaskua hiishiis ja syöty romanttisia eväitä. ei yhtään haittaa että jäi toteutumatta (vs. se että saatiin rutun jalka hoitoon) , musta ihminen joka pystyy suunnittelemaan jotakin noin romanttista, ja haluaa mun kanssa tollasia romanttisia juttuja tehdä, on täysi lottovoitto mulle! illalla sain vielä hellyyttä ahdistuksen poistoon, ja muru oli mun nukahdettua rasvannut mun tatskankin.
ooh, toinen äitipuolikkaani. romanttinen hömppä. suojeluhullu. ja vastuunkantaja. huolenpitäjä. jännittävä jukuripää. söpöliini nappisilmä. mun rakas.
kyllä kelpaa tommosen kanssa tätä sirkusta pyörittää...
tiistai 28. syyskuuta 2010
not so onnenpäivä
fakfakfak!
itseni telominen ei riittänyt.
teloin ruttunaaman nilkan pinnojen väliin kun hain sen pyörällä päiväkodista.
murun illan ylläriksi suunnittelema romanttinen pusutteluretki "mein omalle paikalle", vaihtuu nyt ortopedin vastaanottoon. onneksi on lapsenvahti varattuna. saa hoitaa poikulia lääkärireissun ajan.
vit.
perk.
saat.
jum.
ja tämä litania vaan siksi että pikkuiseni nilkka on nyt tosi kipeä.
paska mutsi.
not so onnenpäivä...
edit: 21.06
lääkärireissu takana. urhea pikku ruttunaama. tod.näk fibulan alaosassa hyväasentoinen murtuma, vaikea iholeesio nilkan lateraalipuolella. kipsiä ei voi laittaa, koska ihovaurio oli lääkäristä pahempi vamma. no, tyttö konttaa ja on sylirottana kunnes jalka kestää kävelyä.
ja joo, tiedän että turvaistuin on hyvä olla, mutta tuo neiti ei oikeen enää semmoseen mahdu. t. esikoista kymmenisen vuotta vaurioittamatta kyydinnyt paskamutsi.
voi, parane pian rakas urhea pieni!
p.s. miten huuhdella 3 kertaa päivässä haavaa joka oksettaa ja karmii mua ihan sikana? ja miten tehdä se aiheuttamatta lapselle paniikkia? ...siinä haastetta seuraavan viikon ajaksi...
itseni telominen ei riittänyt.
teloin ruttunaaman nilkan pinnojen väliin kun hain sen pyörällä päiväkodista.
murun illan ylläriksi suunnittelema romanttinen pusutteluretki "mein omalle paikalle", vaihtuu nyt ortopedin vastaanottoon. onneksi on lapsenvahti varattuna. saa hoitaa poikulia lääkärireissun ajan.
vit.
perk.
saat.
jum.
ja tämä litania vaan siksi että pikkuiseni nilkka on nyt tosi kipeä.
paska mutsi.
not so onnenpäivä...
edit: 21.06
lääkärireissu takana. urhea pikku ruttunaama. tod.näk fibulan alaosassa hyväasentoinen murtuma, vaikea iholeesio nilkan lateraalipuolella. kipsiä ei voi laittaa, koska ihovaurio oli lääkäristä pahempi vamma. no, tyttö konttaa ja on sylirottana kunnes jalka kestää kävelyä.
ja joo, tiedän että turvaistuin on hyvä olla, mutta tuo neiti ei oikeen enää semmoseen mahdu. t. esikoista kymmenisen vuotta vaurioittamatta kyydinnyt paskamutsi.
voi, parane pian rakas urhea pieni!
p.s. miten huuhdella 3 kertaa päivässä haavaa joka oksettaa ja karmii mua ihan sikana? ja miten tehdä se aiheuttamatta lapselle paniikkia? ...siinä haastetta seuraavan viikon ajaksi...
onnenpäivä
aamu alkoi vaille kuusi karmealla huudolla. poikanen availi äänijänteitä mamman synttärin kunniaksi oikein urakalla. sitten mulla jäi sormi oven väliin, ja se sattui kamalasti. ja sitten rysähti pää korihyllyyn että "romps!" nyt on myös pää aika kipeä.
huoh.
puhumattakaan siitä että nukahdin eilen sohvalle käsieni päälle (!) ja kun siitä heräsin olivat käteni täysin puutuneet ja toimintakyvyttömät. yritä siinä sitten hoitaa poikaa, kun ei kädet toimi, nouse eikä liiku, ja niitä särkee vietävästi.
huoh.
no mutta!
aamulla alkoi kommunikaatiovälineeni tukkeutua onnitteluista. ensimmäisenä ehti mua onnitella muru, heti kello 24 jälkeen, sitten isäni tasan syntymähetkelläni 6.09. sen jälkeen puhelin ja face on olleet tasaista onnitteluvirtaa tulvillaan. vaikka pärjään, osaan ja pystyn itse vaikka ja mihin, on ihanaa kun ympärillä on tärkeitä joiden kanssa tätä elämänsä kulkua saa jakaa. kiitos rakkaat! teette mulle arvokkaan olon!
aamun kaaoksen tasoituttua syötiin suklaata aamupalaksi koko perhe, ja lapset lauloi mulle. sain paketteja, puseja, haleja ja riemukkaita ilmeitä ja rakkautta. ne on tärkeistä tärkeimpiä tässä päivässä. murukin tuli yövuorosta sopivasti keskelle kemuja. kakku kainalossaan! se oli askarrellut yövuorossa mulle kakun, ja sikälimikäli joku tietää mitä se työkseen öisin tekee, on kakun vääntäminen siinä ohessa aika huima suoritus!
32 tuntuu hyvältä. tämä on taas kerran se paras ikä mulle.
huoh.
puhumattakaan siitä että nukahdin eilen sohvalle käsieni päälle (!) ja kun siitä heräsin olivat käteni täysin puutuneet ja toimintakyvyttömät. yritä siinä sitten hoitaa poikaa, kun ei kädet toimi, nouse eikä liiku, ja niitä särkee vietävästi.
huoh.
no mutta!
aamulla alkoi kommunikaatiovälineeni tukkeutua onnitteluista. ensimmäisenä ehti mua onnitella muru, heti kello 24 jälkeen, sitten isäni tasan syntymähetkelläni 6.09. sen jälkeen puhelin ja face on olleet tasaista onnitteluvirtaa tulvillaan. vaikka pärjään, osaan ja pystyn itse vaikka ja mihin, on ihanaa kun ympärillä on tärkeitä joiden kanssa tätä elämänsä kulkua saa jakaa. kiitos rakkaat! teette mulle arvokkaan olon!
aamun kaaoksen tasoituttua syötiin suklaata aamupalaksi koko perhe, ja lapset lauloi mulle. sain paketteja, puseja, haleja ja riemukkaita ilmeitä ja rakkautta. ne on tärkeistä tärkeimpiä tässä päivässä. murukin tuli yövuorosta sopivasti keskelle kemuja. kakku kainalossaan! se oli askarrellut yövuorossa mulle kakun, ja sikälimikäli joku tietää mitä se työkseen öisin tekee, on kakun vääntäminen siinä ohessa aika huima suoritus!
32 tuntuu hyvältä. tämä on taas kerran se paras ikä mulle.
maanantai 27. syyskuuta 2010
aaarhg
jos se kouvostoliiton reissu jotakin antoi, kuten hienon villamekon ja upeen rakkaustatuoinnin, paljon se myös otti.
mun naiseussaappaat ei kestäneet kolhiutumatta metsäreissua, vaan joku keppi perhana oli tuutannut pinnasta läpi, ja nyt saappaan päällyksessä on reikä!
myös arvokasta arvokkaampi wesc:in takkini sai hittiä auton turvavyöltä, ja nyt siinäkin on reikä!
en kestä!
mun naiseussaappaat ei kestäneet kolhiutumatta metsäreissua, vaan joku keppi perhana oli tuutannut pinnasta läpi, ja nyt saappaan päällyksessä on reikä!
myös arvokasta arvokkaampi wesc:in takkini sai hittiä auton turvavyöltä, ja nyt siinäkin on reikä!
en kestä!
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
olin se minä
tai oltiin ne me.
me oltiin ne jotka lähti lyhyellä varoajalla rimpsalle.
me oltiin ne jotka pääsi metroa korvaavalla bussilla ilmatteeksi keskustaan koska kuskin lipunmyyntikone oli rikki.
me oltiin ne jotka joi kaisaniemen puistossa suihkulähteellä lonkeroa ja puhui rakkaudesta ja elämästä. kauan.
me oltiin ne joiden viereen poliisit pysähtyi ja kysyi papereita.
me oltiin ne joiden paperit nähtyään polisiien naamat levisi. saatii juoda lonkerot rauhassa loppuun. "jotain 16-17" sanoi poliisi kun kysyttiin paljonko luulivat ikää olevan että voidaan facebookissa lesota.
me oltiin ne jotka jonotti jenny woohon muiden teinin näkösten joukossa.
me oltiin ne jotka oli jennyssä ekaa kertaa, ja aika eksyksissä. ja me oltiin ne jotka ei siitä paikasta kovin paljoa vaikuttunut. musiikki oli kelpoa.
me oltiin ne jotka sai makuulooshin, ja jotka makas siellä kattomassa murun puhelimesta pojan vauvavideoita ja nauramassa ittensä kipeiksi poikulin kaljulle päälle, vauvanaamalle ja hassuille eleille.
me oltiin ne jotka joi yhdessä karpalolonkeroa ja pussaili.
ja me oltiin ne jotka tamppas kenkiä tanssilattialla suht koko illan videoiden jälkeen, ja pussaili ja halaili kauheasti.
mä olin se joka näki yhden kanssabloggaajan tanssimassa siinä mein looshin edessä.
mä olin se joka ei raatsinut mennä sanomaan "moimätiiänsut,tiiätsäkukamäolen?"
mä olin se joka meni yksin vessaan ja jonka yks tumma mies sulki pelottavasti sinne oven taa. kahdesti. lukko oli rikki ja setä "halus auttaa". mä säikähin.
mä olin se jota joku urpo päätti (taas vaihteeksi) lääppiä takapuolesta.
ja mä olin se joka suututti murun estämällä sitä juttelemasta ko. tyypin kanssa.
ja lopuksi se olin minä joka halusin kotiin.
ja olin se minä joka oli taas maailman onnellisin nukahtaessaan oman suojeluhullun kiukkupyllyn viereen, kainaloon ja ympärille.
*huoh, rakkaus*
me oltiin ne jotka lähti lyhyellä varoajalla rimpsalle.
me oltiin ne jotka pääsi metroa korvaavalla bussilla ilmatteeksi keskustaan koska kuskin lipunmyyntikone oli rikki.
me oltiin ne jotka joi kaisaniemen puistossa suihkulähteellä lonkeroa ja puhui rakkaudesta ja elämästä. kauan.
me oltiin ne joiden viereen poliisit pysähtyi ja kysyi papereita.
me oltiin ne joiden paperit nähtyään polisiien naamat levisi. saatii juoda lonkerot rauhassa loppuun. "jotain 16-17" sanoi poliisi kun kysyttiin paljonko luulivat ikää olevan että voidaan facebookissa lesota.
me oltiin ne jotka jonotti jenny woohon muiden teinin näkösten joukossa.
me oltiin ne jotka oli jennyssä ekaa kertaa, ja aika eksyksissä. ja me oltiin ne jotka ei siitä paikasta kovin paljoa vaikuttunut. musiikki oli kelpoa.
me oltiin ne jotka sai makuulooshin, ja jotka makas siellä kattomassa murun puhelimesta pojan vauvavideoita ja nauramassa ittensä kipeiksi poikulin kaljulle päälle, vauvanaamalle ja hassuille eleille.
me oltiin ne jotka joi yhdessä karpalolonkeroa ja pussaili.
ja me oltiin ne jotka tamppas kenkiä tanssilattialla suht koko illan videoiden jälkeen, ja pussaili ja halaili kauheasti.
mä olin se joka näki yhden kanssabloggaajan tanssimassa siinä mein looshin edessä.
mä olin se joka ei raatsinut mennä sanomaan "moimätiiänsut,tiiätsäkukamäolen?"
mä olin se joka meni yksin vessaan ja jonka yks tumma mies sulki pelottavasti sinne oven taa. kahdesti. lukko oli rikki ja setä "halus auttaa". mä säikähin.
mä olin se jota joku urpo päätti (taas vaihteeksi) lääppiä takapuolesta.
ja mä olin se joka suututti murun estämällä sitä juttelemasta ko. tyypin kanssa.
ja lopuksi se olin minä joka halusin kotiin.
ja olin se minä joka oli taas maailman onnellisin nukahtaessaan oman suojeluhullun kiukkupyllyn viereen, kainaloon ja ympärille.
*huoh, rakkaus*
lauantai 25. syyskuuta 2010
lauantai kouvostoliitossa
poikuli nukkui illasta aamuun önisemättä. olipa virkistävät unet myös mulle.
ensimmäinen yö mummolassa meni tietysti ihan natistessa poikasen osalta. outo paikka ja rapiseva matkasänky vaikeutti unen saantia ja unessa pysymistä. toinen yö meni paremmin, ja kolmas yö siihen tyyliin jo kuin yöt yleensä kotona.
torstaina muru kävi rokottamassa mun koiran kunnaneläinlääkärillä. voin kertoa että maksoi noin puolet siitä mitä suurkaupungissa moisesta lystistä veloitetaan. saatiin myös lurppaluomiin silmätippoja. ne rähmii aika ikävän näköisesti ja usein. riippaluomen alle pääsee helposti likaa, ja ihan tyyppivika tuo silmien ärtyminen taitaa noilla fieldeillä olla.
torstaina käytiin myös näyttämässä naamoja tatuointikaupassa. ja eilen sitten muru kävi ottamassa siellä 30-v. synttärilahjansa etukäteen. halusin antaa jotakin mitä se haluaa, ja josta on iloa pitkäksi aikaa. käytin samalla tilaisuuden ja vertaistuen hyväksi, ja otin itselle hartiaan pienen merkin. nyt olen sitten "merkitty nainen" ...*wirn* murun tatska-ajan sokkailin kouvostoliiton keskustassa, ja löysin kivoja vaatteita. pakkohan ne oli napata mukaan. tuntuu että nykymuoti on niin kaukana mun vaatekaapista, että kerrankin kun jotakin mieleistä löytyy, on se napattava mukaan liikoja miettimättä. se on varmaan tuo kouvostoliittolainen muoti mikä mummojen verhomuodin lisäksi mulle sopii.
vielä yksi pyörähdys kaupungilla ja sitten lähdetään kotia kohti.
siinä kotiinmenossa on kurjaa se, että ystävänaapureita koskevat ikävät faktat lävähtää naamalle ja muuttuu vielä todemmiksi. asiat ei ole enää sillä tollalla mihin on totuttu, ja heidän lisäkseen pitkää, vaikeaa ja toiveiden täyttämää tietä kulkee myös meidän perhe.
ensimmäinen yö mummolassa meni tietysti ihan natistessa poikasen osalta. outo paikka ja rapiseva matkasänky vaikeutti unen saantia ja unessa pysymistä. toinen yö meni paremmin, ja kolmas yö siihen tyyliin jo kuin yöt yleensä kotona.
torstaina muru kävi rokottamassa mun koiran kunnaneläinlääkärillä. voin kertoa että maksoi noin puolet siitä mitä suurkaupungissa moisesta lystistä veloitetaan. saatiin myös lurppaluomiin silmätippoja. ne rähmii aika ikävän näköisesti ja usein. riippaluomen alle pääsee helposti likaa, ja ihan tyyppivika tuo silmien ärtyminen taitaa noilla fieldeillä olla.
torstaina käytiin myös näyttämässä naamoja tatuointikaupassa. ja eilen sitten muru kävi ottamassa siellä 30-v. synttärilahjansa etukäteen. halusin antaa jotakin mitä se haluaa, ja josta on iloa pitkäksi aikaa. käytin samalla tilaisuuden ja vertaistuen hyväksi, ja otin itselle hartiaan pienen merkin. nyt olen sitten "merkitty nainen" ...*wirn* murun tatska-ajan sokkailin kouvostoliiton keskustassa, ja löysin kivoja vaatteita. pakkohan ne oli napata mukaan. tuntuu että nykymuoti on niin kaukana mun vaatekaapista, että kerrankin kun jotakin mieleistä löytyy, on se napattava mukaan liikoja miettimättä. se on varmaan tuo kouvostoliittolainen muoti mikä mummojen verhomuodin lisäksi mulle sopii.
vielä yksi pyörähdys kaupungilla ja sitten lähdetään kotia kohti.
siinä kotiinmenossa on kurjaa se, että ystävänaapureita koskevat ikävät faktat lävähtää naamalle ja muuttuu vielä todemmiksi. asiat ei ole enää sillä tollalla mihin on totuttu, ja heidän lisäkseen pitkää, vaikeaa ja toiveiden täyttämää tietä kulkee myös meidän perhe.
torstai 23. syyskuuta 2010
elämä on.
elämä on epäreilu paikka.
kenelle siitä saa valittaa? mun jumala ei näköjään kuuntele.
yritän puhua sille silti.
kaikella on tarkoituksensa ja höpöhöpö.
on olemassa asia jolle en näe tarkoitusta. en selitystä. en oikeutta.
ihmeitä toki tapahtuu. antakaa mulle sellainen.
kenelle siitä saa valittaa? mun jumala ei näköjään kuuntele.
yritän puhua sille silti.
kaikella on tarkoituksensa ja höpöhöpö.
on olemassa asia jolle en näe tarkoitusta. en selitystä. en oikeutta.
ihmeitä toki tapahtuu. antakaa mulle sellainen.
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
keskiviikkona
keskiviikkona
tänässä päivässä on kivaa se, että lähdetään murun äidin luo pikkukaupunkiin. kivaa vaihtelua arkeen.heräsin kuudelta antamaan poikaselle maitoa, ja yllättäen se halusi sen jälkeen vielä nukkua. sain lukea hesarini rauhassa kun ei uni enää omaan silmään ottanut. tänässä päivässä kivaa oli myös se että poikanen vaikutti ihan normaalilta aamutuimaan nähtynä, eilisestä klompsusta huolimatta.
tänään kivintä elämässä on oman kullan iho, niin lämmin ja jännittävä.
tänään paskinta elämässä on ystävän jalasta löytynyt uusi patti. naapurissa pelko on kouriintuntuvampaa ja musertavampaa. vaikka täältä kilometrin päästä voi huudella uskovansa asioiden olevan ok, odotan seuraavaa puhelua suhteellisen jännittyneenä.
hyviä uutisia keskiviikkoon. kiitos. ne kruunataan kookospannarilla.
edit: pahan mahdollisuus on olemassa. aika tyhjät fiilikset. poika nukkuu. mä alan pannarin tekoon.
tiistai 21. syyskuuta 2010
tässä naamassa arpikin kaunistus olisi
siis oonko mä tullut liian hitaaksi ja vanhaksi mutsiksi, vai onko nää kaks nuorimmaista veijaria vaan helkatun nopeita ja sähliä? esikon pikkulapsiaikana en muista kummempia klopsuja sattuneen. ollenkaan. veijarit maksaa korkoineen moisen lällärilapsuuden takasin mulle. hir-vit-tää.
-ruttu on polttanut kätensä köpiksen lentoasemalla kauheeseen kuntoon. (kiitos kauppaan "piilotetun" lämmittimen, joka kyllä oli helposti lapsen löydettävissä vaikkei aikuinen sitä havainnut ollenkaan, ennenkuin oli liian myöhäistä.
- ruttu on myös leikannut ikean "tylsällä" keittiöveitsellä banaanin ohella myös sormensa kunnolla halki.
- se on myös pomppimassa joka paikasta pääedellä alas. (esim. sohvalta, kun leikki että matto on uima-allas, sekä kolmimetrisen lumikasan huipult, koska epäili osaavansa lentää. onneksi näissä tilsuissa refleksit vielä toimi enemmän kun auttavasti = kaksi koppia ja ehdoton kielto moiseen puuhaan.)
- nyt, vaikka pidin kundista kiinni, se tuuskahti ammeessa turvalleen, as normal, mutta sillä erotuksella tälläkertaa, että pää paukahti ammeen reunaan ja silmästä turskahti veret. saakeli mikä sydänpysähdyksen paikka taas... onneksi on armas 10023 numero, mistä saa apua kaikkiin vaivoihin, huoleen ja tuskaan. helpotti paniikki ainakin. terveystätiäkin nauratti, että poika varmaan on jo ihan kunnossa, että pitäisi vielä mamma saada rauhoittumaan.
no, nyt mulla on komia poika. silmäkulma auki ja about ohimosta poskeen musta naama. hienoa laittaa tyyppi yöunille kun ei tiedä miten sen pää oikeesti voi. 10023-tädin mielestä nou hätä, koska mulla oli kaverista kiinni, niin kolausvauhti ei liene ollut kovin fataali hurjannäkösestä jäljestä huolimatta. kaipa siihen sitten voi luottaa....
vielä tässä henkeä pitää vetää hetken aikaa...
p.s. ruttu just nappas pointsit himaan ja mun suun nauruun vetämällä paidan pään yli, ja huutamalla: "mä oon ihan muna!!!"
-ruttu on polttanut kätensä köpiksen lentoasemalla kauheeseen kuntoon. (kiitos kauppaan "piilotetun" lämmittimen, joka kyllä oli helposti lapsen löydettävissä vaikkei aikuinen sitä havainnut ollenkaan, ennenkuin oli liian myöhäistä.
- ruttu on myös leikannut ikean "tylsällä" keittiöveitsellä banaanin ohella myös sormensa kunnolla halki.
- se on myös pomppimassa joka paikasta pääedellä alas. (esim. sohvalta, kun leikki että matto on uima-allas, sekä kolmimetrisen lumikasan huipult, koska epäili osaavansa lentää. onneksi näissä tilsuissa refleksit vielä toimi enemmän kun auttavasti = kaksi koppia ja ehdoton kielto moiseen puuhaan.)
- nyt, vaikka pidin kundista kiinni, se tuuskahti ammeessa turvalleen, as normal, mutta sillä erotuksella tälläkertaa, että pää paukahti ammeen reunaan ja silmästä turskahti veret. saakeli mikä sydänpysähdyksen paikka taas... onneksi on armas 10023 numero, mistä saa apua kaikkiin vaivoihin, huoleen ja tuskaan. helpotti paniikki ainakin. terveystätiäkin nauratti, että poika varmaan on jo ihan kunnossa, että pitäisi vielä mamma saada rauhoittumaan.
no, nyt mulla on komia poika. silmäkulma auki ja about ohimosta poskeen musta naama. hienoa laittaa tyyppi yöunille kun ei tiedä miten sen pää oikeesti voi. 10023-tädin mielestä nou hätä, koska mulla oli kaverista kiinni, niin kolausvauhti ei liene ollut kovin fataali hurjannäkösestä jäljestä huolimatta. kaipa siihen sitten voi luottaa....
vielä tässä henkeä pitää vetää hetken aikaa...
p.s. ruttu just nappas pointsit himaan ja mun suun nauruun vetämällä paidan pään yli, ja huutamalla: "mä oon ihan muna!!!"
itkeä sylissä
oon viimeaikoina ollut hiukan moody. helposti alkaa itkettää asiat.
eilen illalla muru näki että aloin itkemään, ja lähti ovesta ulos. sille on tullut viimeaikoina kuva, että haluan märystellä yksin. yksin? kuka haluaa itkeä yksin, jos olisi läheisyyttä tarjolla?
hullu nainen. mistä se sellasta on saanut päähänsä?
ensimmäistä kertaa elämässä musta on sen kanssa tuntunut että joku on valmis pitämään musta huolta, ja saan olla heikko ja väsynytkin kun siltä tuntuu. että ei tarvitse jaksaa kaikkea yksin.
ja sitten nyt kun nyyhkin, toinen menee tupakalle. mitenhän tää nyt näin on kääntynyt?
säksätin sille huonosta parisuhdepelisilmästä, ja se kahmoi mut syliinsä. sain sitten itkeä turvallisessa sylissä kaiken kertyneen sonnan pois mielestä. olla hetken pieni ja säälittävä, tyrskivä, niiskuttava olio. puhdisti ilmaa ja mieltä kummasti.
nyt on poissa sunnuntain pettymys, huoli murun väsymyksestä ja pojan hampomisesta johtuva riittämättömyyden tunne.
olen kuin uusi.
eilen illalla muru näki että aloin itkemään, ja lähti ovesta ulos. sille on tullut viimeaikoina kuva, että haluan märystellä yksin. yksin? kuka haluaa itkeä yksin, jos olisi läheisyyttä tarjolla?
hullu nainen. mistä se sellasta on saanut päähänsä?
ensimmäistä kertaa elämässä musta on sen kanssa tuntunut että joku on valmis pitämään musta huolta, ja saan olla heikko ja väsynytkin kun siltä tuntuu. että ei tarvitse jaksaa kaikkea yksin.
ja sitten nyt kun nyyhkin, toinen menee tupakalle. mitenhän tää nyt näin on kääntynyt?
säksätin sille huonosta parisuhdepelisilmästä, ja se kahmoi mut syliinsä. sain sitten itkeä turvallisessa sylissä kaiken kertyneen sonnan pois mielestä. olla hetken pieni ja säälittävä, tyrskivä, niiskuttava olio. puhdisti ilmaa ja mieltä kummasti.
nyt on poissa sunnuntain pettymys, huoli murun väsymyksestä ja pojan hampomisesta johtuva riittämättömyyden tunne.
olen kuin uusi.
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
oho
jouduin muuten vaihtamaan kävijälaskuria kun edellinen oli tiltannut jonnekin 30 000 kohdille.
edellinen nakutteli päivittäin semmosia 50-70 käynnin lukemia, mutta tää uus näyttää väintään 100-200 vierailua päivittäin.
olen joko uuden laskutavan huijaama, tai yllättävän suosionkasvun uhri!
kiitos taas ruudun sinne puolelle, kaikille "vanhoille naamoille", salalukijoille, sekä mahdollisille uusille tutkailijoille!
p.s. tänään on muuten ollut niin henkisesti rankka päivä lapsuuden perheeni kanssa, että pitää vähän sulatella sitä ja mennä mahd. heti murun kainaloon lohduttautumaan ja keräämään voimia.
kiitos ja hei!
edellinen nakutteli päivittäin semmosia 50-70 käynnin lukemia, mutta tää uus näyttää väintään 100-200 vierailua päivittäin.
olen joko uuden laskutavan huijaama, tai yllättävän suosionkasvun uhri!
kiitos taas ruudun sinne puolelle, kaikille "vanhoille naamoille", salalukijoille, sekä mahdollisille uusille tutkailijoille!
p.s. tänään on muuten ollut niin henkisesti rankka päivä lapsuuden perheeni kanssa, että pitää vähän sulatella sitä ja mennä mahd. heti murun kainaloon lohduttautumaan ja keräämään voimia.
kiitos ja hei!
sunnuntaimussut
aamu alkaa kuudelta. eipä haittaa näitä kirkkaita simmukoita ja veikeitä naamoja silmätkään ristissä tuijotella...
muru ei muuten näe samaa näköä näissä kahdessa. mä näen, ihan selkeesti.
joidenkin mielestä esikko on ihan mun näkönen. musta enempi isänsä.
esikossa ja rutussa ei juuri musta ole samaa näköä.
joidenkin mielestä ruttu on aivan mun näköinen. murusta ei sekään.
poikulin ja mun yhdennäkösyyttä ei kiistä kukaan. esikon kanssa sitä yhdistää silmienväri.
mä olen kapealanteinen ja leveäharteinen.
esikko persjalkainen.
ruttu vanttera emäntä.
poikuli ruikuli.
hassusti erilaisia, kuitenkin samanlaisia.
lauantai 18. syyskuuta 2010
viimeiseksi
tunti edellisestä postauksesta.
olen rauhoittunut. en kirkunut, en purrut mitään.
kaipa mä tuolle yhdelle paskiaiselle vielä puhun, ja pussaankin. ehkä huomenna jo.
laitan saappaat jalkaan, lähden koiran kanssa ulos.
se on kaunis koira.
toivoisin että se olis jo vanha ja rauhallinen. (ja sitten kun se on, toivoisin että se olis vielä nuori ja hassu.)
sen voimakas kuono nuuskii ilmaa. maata. tassut kastuu ruohikolla.
pidän sitä irti. ei se mene minnekään.
tai jos menee, huudan perkele niin että mummot tippuu ikkunoista kyyläämästä, ja koira tulee takaisin.
koira tassuttaa edellä.
sataa.
kävelen rauhallisesti, nuuhkin itsekin ilmaa, kuuntelen lähiön ääniä.
naksautan suulla.
koira ottaa katsekontaktin. tulee luo. lähdetään samaan suuntaan. kotiin.
se on rauhallinen. nätti. kiva. rapsutan sitä korvan takaa.
sisällä en jaksa kuivata sen tassuja. laitan sen pyyhkeelle makaamaan.
"mene nukkumaan" sanon. se menee.
lastenhuoneesta kuuluu pamahtavat jalat. vanha pinnasänky valittaa. poika kääntyilee, önisee. jatkaa unia.
mua väsyttää. haluaisin murun kainaloon. en uskalla mennä etten herätä.
otan viltin ja suklaata sohvannurkkaan. aion nukahtaa tähän.
olen rauhoittunut. en kirkunut, en purrut mitään.
kaipa mä tuolle yhdelle paskiaiselle vielä puhun, ja pussaankin. ehkä huomenna jo.
laitan saappaat jalkaan, lähden koiran kanssa ulos.
se on kaunis koira.
toivoisin että se olis jo vanha ja rauhallinen. (ja sitten kun se on, toivoisin että se olis vielä nuori ja hassu.)
sen voimakas kuono nuuskii ilmaa. maata. tassut kastuu ruohikolla.
pidän sitä irti. ei se mene minnekään.
tai jos menee, huudan perkele niin että mummot tippuu ikkunoista kyyläämästä, ja koira tulee takaisin.
koira tassuttaa edellä.
sataa.
kävelen rauhallisesti, nuuhkin itsekin ilmaa, kuuntelen lähiön ääniä.
naksautan suulla.
koira ottaa katsekontaktin. tulee luo. lähdetään samaan suuntaan. kotiin.
se on rauhallinen. nätti. kiva. rapsutan sitä korvan takaa.
sisällä en jaksa kuivata sen tassuja. laitan sen pyyhkeelle makaamaan.
"mene nukkumaan" sanon. se menee.
lastenhuoneesta kuuluu pamahtavat jalat. vanha pinnasänky valittaa. poika kääntyilee, önisee. jatkaa unia.
mua väsyttää. haluaisin murun kainaloon. en uskalla mennä etten herätä.
otan viltin ja suklaata sohvannurkkaan. aion nukahtaa tähän.
kirraa!
nyt mulla menee totaalisesti hermo!
saakelin saakeli!
muru ei ole saanut nukuttua koko kahden viikon työputkessa kunnolla. viimeöinen 1,5h ennen 13h työvuoroa oli nyt pohjanoteeraus. sitten se täällä tuiskii menemään itkua nieleskellen. ei puhu eikä pussaa. ja kun yritän komentaa sen työmaalta kotiin kesken vuoron, se mussuttaa vastaan. sit kun teen ruokaa. ei kelpaa. ja nyt olisin ehdottomasti halunnut viedä koirat aamulla (siis neljän aikaan) että se sais nukkua tunnin pidempään ennen viimestä työvuoroa, niin arvatkaa?!?! EI KÄY! mitenniin ei käy? no ei vaan käy. ei käy, niin ei käy.
jaahans.
haistakoon p***e.
mä en puhu sille enää ikinä, enkä yritä edes auttaa, en kysy, en puhu, en pussaa, en mitään. ikinä enää. haukuin sen jo idiootiksi, mutta ei parantanut mun oloa ollenkaan. kumma kyllä. mua itkettää, ottaa päähän, raivostuttaa ja huolestuttaa niin että tekisi mieli kiljua ja purra jotakin.
paskapaskapaskaurpoidiootti. mulla hajoo pää tähän.
saakelin saakeli!
muru ei ole saanut nukuttua koko kahden viikon työputkessa kunnolla. viimeöinen 1,5h ennen 13h työvuoroa oli nyt pohjanoteeraus. sitten se täällä tuiskii menemään itkua nieleskellen. ei puhu eikä pussaa. ja kun yritän komentaa sen työmaalta kotiin kesken vuoron, se mussuttaa vastaan. sit kun teen ruokaa. ei kelpaa. ja nyt olisin ehdottomasti halunnut viedä koirat aamulla (siis neljän aikaan) että se sais nukkua tunnin pidempään ennen viimestä työvuoroa, niin arvatkaa?!?! EI KÄY! mitenniin ei käy? no ei vaan käy. ei käy, niin ei käy.
jaahans.
haistakoon p***e.
mä en puhu sille enää ikinä, enkä yritä edes auttaa, en kysy, en puhu, en pussaa, en mitään. ikinä enää. haukuin sen jo idiootiksi, mutta ei parantanut mun oloa ollenkaan. kumma kyllä. mua itkettää, ottaa päähän, raivostuttaa ja huolestuttaa niin että tekisi mieli kiljua ja purra jotakin.
paskapaskapaskaurpoidiootti. mulla hajoo pää tähän.
leipää!
jei!
hain eilen iskältä lisäaineettomia leipiä. se on niin liikuttava mies. silmääkään räpäyttämättä ja mitään kyselemättä se haali mulle listan lisäaineettomista leivistä, ja lupasi kiikuttaa niitä mulle viikottain. e-koodiviha on taas nostanut päätään mussa, kun pitäisi valita perheelle leipää jota pojallekin tarjota, niin jösses sitä lisäainelastia mitä kaupan leivissä on!
mutta nyt meille toimittuu viikottain hyvät leivät. kiitti iskä!
sikäli mikäli jotakuta kiinnostaa, tässä lista helsingin bulevardilla sijaitsevan cafe ekbergin lisäaineettomista leivistä:
- erämaanleipä
- ruislimppu
- baselin-leipä (leivotaan keskiviikkoisin ja perjantaisin)
- ciabatta
- välimerensämpylä
- viinileipä (leivotaan perjantaisin)
- auringonkukkaleipä
- ruisleipä
nyt maistelussa ruisleipä ja tuo baselinleipä. erinomaista!
p.s. päälle huhtahyvän uutta (ainakin mun vasta eilen löytämää) e-kooditonta kinkkua! hyvä mein k-kauppa!
hain eilen iskältä lisäaineettomia leipiä. se on niin liikuttava mies. silmääkään räpäyttämättä ja mitään kyselemättä se haali mulle listan lisäaineettomista leivistä, ja lupasi kiikuttaa niitä mulle viikottain. e-koodiviha on taas nostanut päätään mussa, kun pitäisi valita perheelle leipää jota pojallekin tarjota, niin jösses sitä lisäainelastia mitä kaupan leivissä on!
mutta nyt meille toimittuu viikottain hyvät leivät. kiitti iskä!
sikäli mikäli jotakuta kiinnostaa, tässä lista helsingin bulevardilla sijaitsevan cafe ekbergin lisäaineettomista leivistä:
- erämaanleipä
- ruislimppu
- baselin-leipä (leivotaan keskiviikkoisin ja perjantaisin)
- ciabatta
- välimerensämpylä
- viinileipä (leivotaan perjantaisin)
- auringonkukkaleipä
- ruisleipä
nyt maistelussa ruisleipä ja tuo baselinleipä. erinomaista!
p.s. päälle huhtahyvän uutta (ainakin mun vasta eilen löytämää) e-kooditonta kinkkua! hyvä mein k-kauppa!
torstai 16. syyskuuta 2010
rakkauspuu
 |
| Puistossamme näyttää kasvavan rakkauspuu... |
 |
| ... ei ihme, onhan meillä täällä ylipäätään niin rakkaudellinen meininki! |
torstaina
nonni. nyt neiti näppärälle on haettu sienikirja. nyt se tossa askartelee omaa sienikirjaansa, jotta lauantaina voidaan sen oppien mukaan poimia metsästä jotaki kivaa.
itse nautiskelen rauhasta kahvin ja suklaan kera, ja tutkin yoshiko tsukiorin kirjaa "ihanat mekot ja tunikat", jos mun suurenpäivänmekkoon löytyis jotain uutta inspiraatiota.
viimeyön herra pikkuherra nukkui vaatimatta juurikaan huomiota. aamuseiskalta otin sen kainaloon aamumaidolle, ja siitä startattiin hyvillä mielin tää päivä.
tänään alan toimittamaan huuto.netissä luukuttamiani vauva-tarvikkeita. alkais näyttää siltä että amsterdamin reissua varten ei tarvitse juuri muuta rahaa haalia. luukutetuista tavaroista saaduilla rahoilla me eletään muutama päivä maailmalla suht herroiksi, luulen.
isäni lupasi tulla käymään. muuassaan tuoretta, lisäaineetonta leipää.
tää päivä haisee jotenkin hyvälle...
itse nautiskelen rauhasta kahvin ja suklaan kera, ja tutkin yoshiko tsukiorin kirjaa "ihanat mekot ja tunikat", jos mun suurenpäivänmekkoon löytyis jotain uutta inspiraatiota.
viimeyön herra pikkuherra nukkui vaatimatta juurikaan huomiota. aamuseiskalta otin sen kainaloon aamumaidolle, ja siitä startattiin hyvillä mielin tää päivä.
tänään alan toimittamaan huuto.netissä luukuttamiani vauva-tarvikkeita. alkais näyttää siltä että amsterdamin reissua varten ei tarvitse juuri muuta rahaa haalia. luukutetuista tavaroista saaduilla rahoilla me eletään muutama päivä maailmalla suht herroiksi, luulen.
isäni lupasi tulla käymään. muuassaan tuoretta, lisäaineetonta leipää.
tää päivä haisee jotenkin hyvälle...
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
ruttu ja sienet
on ihana omata suorasananen kolmivuotias (kohta nelivuotias). ja maailmaan niin avoimesti tutustuva ihmettelijä.
oon nieleskelly naurua pari kertaa kun pikkuneiti kommentoi maailmaa, ja etenkin ihmisiä suorasukaseen tyyliinsä. yks naispuolinen denso näytti rutun mielestä ihan rölliltä. se spekuloi bussissa kovaan ääneen sitä naisrölliä ja mitä se kaupungissa tekee, ja haluukohan se pelotella lapsia. [mun hyssyttelyistä huolimatta...]
toisella kertaa se ihmetteli kovaan ääneen tarhakaverin mummon ikää, kun se mummo oli naamasta niin kurttuinen ja ryppyinen.
hurraa. ei ihan vielä ole mennyt perille mun opetukset siitä että ihmisten ulkonäköä koskevat kommentit kannattaa tehdä kuiskaten suoraan mun korvaan, tai mieluusti kun kyseenomainen ihminen ei olis enää paikalla. no, harjottelua vaatii, ja kovaa pokkaa multa.
neiti näppärä on tällähetkellä äärettömän kiinnostunut sienistä. kauimmin mukana henganneet varmaan tietääkin että oon ollu huomaavinani siinä kevyitä aspergerpiirteitä aiemmin, kun se on ollut niin hyvä puhumaan pienestä pitäen, ja antanut mulle osviittaa siitä mitä esim. noin vuotiaan sielunmaailmaan oikeesti kuuluu. (se kun on suht salattua yleensä aikuisilta, koska lapsen puheentuotto ei ole vielä semmosella asteella että sais selkeen kuvan sen mielenliikkeistä.) noh, siis sillä vaan oli niin tarkka ja yksityiskohtanen muisti (pystyi mm. siinä yhden vuoden korvilla nimeämään yli 50 eri eläintä), että epäilin ettei se ole ihan normaalia. mutta kaipa se vaan on normaali.
nyt taas sieni-into lyö sellasiin sfääreihin että mua huvittaa. neidin tarttis saada ihan sienikirja, että voidaan nimetä kaikkia metsästä löytyneitä ihanuuksia. siitä on pöyristyttävää mun köyhänlainen tieto sienilajikkeista. lastenohjelmassakin oli sienikirja, miksei meillä ole. miksen mä tee ruuaksi sieniä, kun mm. voitatti on hyvä ruokasieni. kärpässientä ei saa syödä, mutta muita punasia saa. ja keltavahvero on parasta, mistäs niitä löytäis. ja sit jos voisin piirrellä sille erilaisia sieniä, se ei kyllä ole varma onko sillä sellasia tussivärejä että niistä saa aidon näkösiä, mutta... huoh, ei se kai auta kun hakea kirjastosta sienikirja, että pääsee ruttunaaman kanssa samalle aaltopituudelle. sit me luetaan, piirretään, väritetään ja etsitään sieniä.
ollaan menossa la pienelle luontoretkelle. jospa yhden voitatin ees löytäisin (tunnistaisin) ja sen voisin sille paistaa. loppuiskohan into? vai nousis taas uusii sfääreihin?
oon nieleskelly naurua pari kertaa kun pikkuneiti kommentoi maailmaa, ja etenkin ihmisiä suorasukaseen tyyliinsä. yks naispuolinen denso näytti rutun mielestä ihan rölliltä. se spekuloi bussissa kovaan ääneen sitä naisrölliä ja mitä se kaupungissa tekee, ja haluukohan se pelotella lapsia. [mun hyssyttelyistä huolimatta...]
toisella kertaa se ihmetteli kovaan ääneen tarhakaverin mummon ikää, kun se mummo oli naamasta niin kurttuinen ja ryppyinen.
hurraa. ei ihan vielä ole mennyt perille mun opetukset siitä että ihmisten ulkonäköä koskevat kommentit kannattaa tehdä kuiskaten suoraan mun korvaan, tai mieluusti kun kyseenomainen ihminen ei olis enää paikalla. no, harjottelua vaatii, ja kovaa pokkaa multa.
neiti näppärä on tällähetkellä äärettömän kiinnostunut sienistä. kauimmin mukana henganneet varmaan tietääkin että oon ollu huomaavinani siinä kevyitä aspergerpiirteitä aiemmin, kun se on ollut niin hyvä puhumaan pienestä pitäen, ja antanut mulle osviittaa siitä mitä esim. noin vuotiaan sielunmaailmaan oikeesti kuuluu. (se kun on suht salattua yleensä aikuisilta, koska lapsen puheentuotto ei ole vielä semmosella asteella että sais selkeen kuvan sen mielenliikkeistä.) noh, siis sillä vaan oli niin tarkka ja yksityiskohtanen muisti (pystyi mm. siinä yhden vuoden korvilla nimeämään yli 50 eri eläintä), että epäilin ettei se ole ihan normaalia. mutta kaipa se vaan on normaali.
nyt taas sieni-into lyö sellasiin sfääreihin että mua huvittaa. neidin tarttis saada ihan sienikirja, että voidaan nimetä kaikkia metsästä löytyneitä ihanuuksia. siitä on pöyristyttävää mun köyhänlainen tieto sienilajikkeista. lastenohjelmassakin oli sienikirja, miksei meillä ole. miksen mä tee ruuaksi sieniä, kun mm. voitatti on hyvä ruokasieni. kärpässientä ei saa syödä, mutta muita punasia saa. ja keltavahvero on parasta, mistäs niitä löytäis. ja sit jos voisin piirrellä sille erilaisia sieniä, se ei kyllä ole varma onko sillä sellasia tussivärejä että niistä saa aidon näkösiä, mutta... huoh, ei se kai auta kun hakea kirjastosta sienikirja, että pääsee ruttunaaman kanssa samalle aaltopituudelle. sit me luetaan, piirretään, väritetään ja etsitään sieniä.
ollaan menossa la pienelle luontoretkelle. jospa yhden voitatin ees löytäisin (tunnistaisin) ja sen voisin sille paistaa. loppuiskohan into? vai nousis taas uusii sfääreihin?
 |
| neiti sienitieteilijä ja haaparouskut. [luulen] |
maanantai 13. syyskuuta 2010
lesbot ja homot, ja lapset
lapsilla on niin hauskoja juttuja!
yks tuttu kertoi että niillä on perhepiirissä lesbo, ja lasten kanssa oli juteltu siitä mitä sanat lesboja/lepakko tarkoittavat. yhdeksänvuotias oli kysynyt äidiltään josko hän on lesbo, ja äiti sanoi ettei sitä varmaan vielä tiedä. vieressä kuunnellut kolmevuotias kysyi huolissaan "äiti, oonkohan mä kuitenkin bätmän?"
*reps*
samaanaikaan rakas riimittelijä ruttunaamani on keksinyt ihan itse veljelleen hauskan lempinimen. se on "homo-pomo". yritä sitten olla nauramatta, ja kertoa lapselle että hän on mielikuvituksellinen sekä verbaalisesti lahjaks ja yritä selittää ettei homo-sanaa voi käyttää ihan joka tilanteessa.
yks tuttu kertoi että niillä on perhepiirissä lesbo, ja lasten kanssa oli juteltu siitä mitä sanat lesboja/lepakko tarkoittavat. yhdeksänvuotias oli kysynyt äidiltään josko hän on lesbo, ja äiti sanoi ettei sitä varmaan vielä tiedä. vieressä kuunnellut kolmevuotias kysyi huolissaan "äiti, oonkohan mä kuitenkin bätmän?"
*reps*
samaanaikaan rakas riimittelijä ruttunaamani on keksinyt ihan itse veljelleen hauskan lempinimen. se on "homo-pomo". yritä sitten olla nauramatta, ja kertoa lapselle että hän on mielikuvituksellinen sekä verbaalisesti lahjaks ja yritä selittää ettei homo-sanaa voi käyttää ihan joka tilanteessa.
sunnuntai 12. syyskuuta 2010
aamuitku
aamuitkut esitti tässä talossa tänäaamuna lasten sijasta mamma. hesarin D-osiossa tänäaamuna ollut artikkeli "Lasten puolesta" sai mut itkeen kunnon aamuitkut. olikohan liikuttava teksti, vai ottiko muuten vaan aika läheltä?
lauantai 11. syyskuuta 2010
ooh
eleithyia on antanut mulle tunnustusta! hiis! kiitokset.
ideana on antaa tunnustusta seitsemälle bloggaajalle eteenpäin.
tässä suosikkini, olkaa hyvät:
- varpunen, hienoja kuvia, raikkaita sisustusjuttuja ja se mun valkoinenlattia- inspiraatio!: http://pikkuvarpunen.blogspot.com
- jonna, näkee selkeesti arjen kauneuden:
http://nurjat.blogspot.com- piuku, lapsiperheen arkea, temperamentilla maustettuna:
http://vinkea.blogspot.com
- mama, kirjottaa asiaa. vaikutun tai nauran hervottomasti, joka kerta.
http://www.projectmama.info
- hauwerine, toisella tapaa suorasanainen nainen. tykkään!
http://hauwerine.blogspot.com
- juha vuorinen, el Dictator, iskee suoraan mun lähiövosuhermoon.
http://www.metrolive.fi/blogit/eldictador
- eleithyia, kirjottaa hienosti ja avoimesti arasta aiheesta.
http://eileithyian-matkassa.blogspot.com
sitten itsestä jotakin. tästähän mä pidän, mutta seitsemän seikan valitseminen alkoikin tuntua kinkkiseltä. kokeillaan kuitenkin, jotain mitä ette ehkä tienneet.
1) mulla on keskittymishäiriö.
2) en harjaa hiuksiani juurikaan ikinä.
3) pidän seisoneesta vedestä. en juo hanasta lasiin laskettua vettä hetsiltään. annan lasin seistä pöydällä. usein useita tunteja.
4) entisellä työpaikallani mun lempinimi oli "ankeuttaja", nykyisissä töissä se on "kersantti". sweet.
5) mulla on vain yksi etunimi.
6) oon ihan julkilesbo. kaikkialla missä kuljen. en mainosta sitä erikseen, kuten ei kukaan varmaan heterouttaankaan, mutta kysyttäessä, tai jos tulee muuten puheeksi, kerron kyllä miten elän.
7) en ole perinteistä äitityyppiä, mutta totaalista äitityyppiä silti. voisin yrittää hankkia vielä yhden lapsen, ja yhden vielä, ja yhden vielä.... (joskus)
syysauringot
 | |
| aurinkoa kotiin. |
 |
| novitan puro + minä = rutun ihana pipo! |
 |
| me ollaan samikset, me ollaan n-i-i-n samikset, lauloi ruttu. |
 |
| pöllähtänyt ja pyllähtänyt pöllönpoika. |
ensimmäinen linjaus
tuhannet kiitokset hää-aiheisista kommenteistanne! niistä oli apua pohdinnoissa, ja niitä oli hauska lukea! ja niitä otetaan lisää vastaan mieluusti!
tässä eräänlainen suunnitelman yhteenveto:
- kaksin maistraattiin. kaksi kaveria mukaan. tämä perjantaina. siitä syömään ystävien kanssa ja sitten hotelliin yöksi kaksin.
- lauantaina kinkerit, illasta. (juhlatila vai koti?) sukulaiset saa tulla, ja ystäviäkin kymmenkunta, sanoi muru.
- ehkäpä "harkkahame" maistraattiin, toinen samanmoinen (eri kankaasta) lauantai-iltaan. laitan mekon alle japanilaiseen kerrospukeutumistyyliin (vuodenaika huomioden) mustat suorat, tiukat housut. jalkaan valkoiset saappaat. korviin mustat helmet, ranteeseen snö of swedenin mustat helmet (huomio! joulupukki ja synttäritonttu *vinkvink*) käteen pinkki kukka. yksi kappale.
- murulle mustaa päälle, kiitos.
- sormus saa olla sama, ellei jostakin ihan etsimättä ilmesty jotakin hienoa. uusi kaiverrus edellisen perään. pidän sen siinä sormessa missä haluan. tällähetkellä oikea on oikeampi paikka.
- la-illan teema on (toivottavasti) toivomani "suklaan, viinin ja rakkauden"-juhla. ei pönötystä, ei leikkejä, ei tansseja, ei puheita. ainoastaan suklaata ja viiniä, ehkä salaattihöystöllä. kruunataan hyvällä musiikilla ja parhautta edustavilla ystävillä ja sukulaisilla. ei myöskään lahjoja, etsin vielä hyvää tekevän lahjoituskohteen (vinkkejä!?) häämatkakassan lisäksi, ihmiset voi sitten valita minne roponsa heittävät, jos on ihan pakko käydä lahjomaan.
- muksut pääsevät taas yökylään. me vastanaineet hotelliin.
- pakollinen häämatka suoritetaan vasta hamassa tulevaisuudessa, tod.näk. yksivuotishääpäivänä.
asioita joita pitää selvitellä:
- lauantain juhlapaikka. koti? sukulaiseni talo jossa mut on myös kastettu? (lupa kysymättä) vai vuokratila (mm. aika mukavainen hirsitalo tässä lähistöllä.) kotia juhla-areenana puolustais papin suorittama kodin siunaaminen ja parisuhteen kiitosjuhla, muita tiloja vallan muut seikat.
- tarjoilu, ja sen onnistuminen mun ja murun minimaalisella vaivannäöllä.
- kutsujen suunnittelu, vai laitetaanko vaan tekstari? [hymyilyä]
- mikä pinkki kukka? (tää taas näyttelee suurinta osaa mun mielessä, oon ihmellinen visualisti, ja mun suunnitelmat perustuu aika paljon mielikuviin. esim. tuo kukka symboloi niin montaa asiaa ettei sitä järjellä käsitä muut kuin minä, ohjaa kaikkien perheejäsenten pukeutumista, juhlan luonnetta, juhlaillan teemaa ja muuta koristelua/koristelemattomuutta jne...)
- nimenmuutospaperit kannattaa laittaa vetämään heti keväällä, että on toivoa saada nimet kirjoihin suht samalla kun häitäkin juhlitaan.
joo. toiv tämä linjaus nyt auttaa mua oleen miettimättä aktiivisesti asiaa.eikä tarvitse murulta koko ajan kysellä jotakin asiaan liittyvää yksityiskohtaa, josta kellään ei ole vielä hajuakaan. itse "the päivään"kin on vielä niin kosolti aikaa. nyt keskityn rahan säästämiseen ja sen oikean kukan löytämiseen. muu varmaan sujuukin sitten suht itsestään, eikö?
tässä eräänlainen suunnitelman yhteenveto:
- kaksin maistraattiin. kaksi kaveria mukaan. tämä perjantaina. siitä syömään ystävien kanssa ja sitten hotelliin yöksi kaksin.
- lauantaina kinkerit, illasta. (juhlatila vai koti?) sukulaiset saa tulla, ja ystäviäkin kymmenkunta, sanoi muru.
- ehkäpä "harkkahame" maistraattiin, toinen samanmoinen (eri kankaasta) lauantai-iltaan. laitan mekon alle japanilaiseen kerrospukeutumistyyliin (vuodenaika huomioden) mustat suorat, tiukat housut. jalkaan valkoiset saappaat. korviin mustat helmet, ranteeseen snö of swedenin mustat helmet (huomio! joulupukki ja synttäritonttu *vinkvink*) käteen pinkki kukka. yksi kappale.
- murulle mustaa päälle, kiitos.
- sormus saa olla sama, ellei jostakin ihan etsimättä ilmesty jotakin hienoa. uusi kaiverrus edellisen perään. pidän sen siinä sormessa missä haluan. tällähetkellä oikea on oikeampi paikka.
- la-illan teema on (toivottavasti) toivomani "suklaan, viinin ja rakkauden"-juhla. ei pönötystä, ei leikkejä, ei tansseja, ei puheita. ainoastaan suklaata ja viiniä, ehkä salaattihöystöllä. kruunataan hyvällä musiikilla ja parhautta edustavilla ystävillä ja sukulaisilla. ei myöskään lahjoja, etsin vielä hyvää tekevän lahjoituskohteen (vinkkejä!?) häämatkakassan lisäksi, ihmiset voi sitten valita minne roponsa heittävät, jos on ihan pakko käydä lahjomaan.
- muksut pääsevät taas yökylään. me vastanaineet hotelliin.
- pakollinen häämatka suoritetaan vasta hamassa tulevaisuudessa, tod.näk. yksivuotishääpäivänä.
asioita joita pitää selvitellä:
- lauantain juhlapaikka. koti? sukulaiseni talo jossa mut on myös kastettu? (lupa kysymättä) vai vuokratila (mm. aika mukavainen hirsitalo tässä lähistöllä.) kotia juhla-areenana puolustais papin suorittama kodin siunaaminen ja parisuhteen kiitosjuhla, muita tiloja vallan muut seikat.
- tarjoilu, ja sen onnistuminen mun ja murun minimaalisella vaivannäöllä.
- kutsujen suunnittelu, vai laitetaanko vaan tekstari? [hymyilyä]
- mikä pinkki kukka? (tää taas näyttelee suurinta osaa mun mielessä, oon ihmellinen visualisti, ja mun suunnitelmat perustuu aika paljon mielikuviin. esim. tuo kukka symboloi niin montaa asiaa ettei sitä järjellä käsitä muut kuin minä, ohjaa kaikkien perheejäsenten pukeutumista, juhlan luonnetta, juhlaillan teemaa ja muuta koristelua/koristelemattomuutta jne...)
- nimenmuutospaperit kannattaa laittaa vetämään heti keväällä, että on toivoa saada nimet kirjoihin suht samalla kun häitäkin juhlitaan.
joo. toiv tämä linjaus nyt auttaa mua oleen miettimättä aktiivisesti asiaa.eikä tarvitse murulta koko ajan kysellä jotakin asiaan liittyvää yksityiskohtaa, josta kellään ei ole vielä hajuakaan. itse "the päivään"kin on vielä niin kosolti aikaa. nyt keskityn rahan säästämiseen ja sen oikean kukan löytämiseen. muu varmaan sujuukin sitten suht itsestään, eikö?
torstai 9. syyskuuta 2010
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
minä, tyhjäpää
ennenkuin kirjoitan postauksen muiden ystävieni vähemmän mairittelevista puolista, paljastan oman tyhjäpäisyyteni, yleissivistymättömyyteni ja typerän stressaukseni tässä.
ystävällisesti pyydän itseäni fiksumpia vastaamaan komenttilootaan.
no.
a) jos mä laitan mekon, ja muru tummemman housuasusteen "häihin", onko se liia heteronormatiivista? tartteeko mun miettiä edes moista? voiko sitä vaan pukeutua niinkun haluaa, ilman että edustaa suuntaa "liian homot" tai "liian heteromaista"?
b) voinko käyttää sanaa "häät"? onko se liian heteronormatiivista? tai muuten harhaanjohtavaa? sopiiko se edes mulle? rekkarit on musta aika tyhmä sana. parisuhteenrekisterointitilaisuus samoin.
c) pyytääkö ihmiset ihan coolisti apua kinkereiden järjestämiseen muilta? tai auttaisitko sinä mielelläs ystäviäs joissan pikkujutuissa? olettaako hääpari semmosta muilta? eikö ole vähän noloa ruikuttaa apuja sieltä tai täältä? meinhän juhlat ne on...
d) mitkä on kuulutukset? mun ystävällä oli semmoset viikkoa ennen häitä...
e) koska pitää selvittää esteettömyys? siis kuinka paljon ennen "häitä"? (vai mitkä ne oli?)
f) pitääkö/kuuluuko olla vihkisormus? (tää on paha!) koska, mulla on tää maailman ihanin kihlasormus (jota vastaisuudessakin haluan sormessani kantaa), ja sen viereen ei mahdu toista sormusta. ja siis mein hiippakuntalaiset pitää kihlasormusta oikeessa kädessä, ja normi-ihmiset vissiin vasemmassa, niin mitä mä teen? pidänkö siis vaan tän? vai sitten molemmissa nimettömissä jotakin? ja jos niin, niin kumpaa kummassa?
voiko sormus olla "samaa tyyliä" (mattapintainen, hopeinen) vai onko sen oltava jotenkin prameampi? siis esim valkokultaa?
g) koska mekostani tulee ns. perusmalli, voiko sitä käyttää muissa kinkereissä, vai tuottaako se jotenkin "pahaa onnea"?
joo,o. nämä pari kysymystä olis vaille vastausta. olisin kiitollinen kommenteista. toki tiedän että kaikki voi tehdä just niinkun haluaa, mutta silti kuulisin mieluusti vähän vinkkejä ja sitä miten nää asiat yleisesti hoidetaan. ja siitäkin syystä olisin kiitollinen avusta, etten näillä pohdinnoillani ihan vielä (kun the päivään on about vuosi aikaa) tee puolisoani ihan hulluksi.
p.s. kiitos t:lle ja e:lle opastuksesta nimenmuutoskiemuroihin! love ya!
ystävällisesti pyydän itseäni fiksumpia vastaamaan komenttilootaan.
no.
a) jos mä laitan mekon, ja muru tummemman housuasusteen "häihin", onko se liia heteronormatiivista? tartteeko mun miettiä edes moista? voiko sitä vaan pukeutua niinkun haluaa, ilman että edustaa suuntaa "liian homot" tai "liian heteromaista"?
b) voinko käyttää sanaa "häät"? onko se liian heteronormatiivista? tai muuten harhaanjohtavaa? sopiiko se edes mulle? rekkarit on musta aika tyhmä sana. parisuhteenrekisterointitilaisuus samoin.
c) pyytääkö ihmiset ihan coolisti apua kinkereiden järjestämiseen muilta? tai auttaisitko sinä mielelläs ystäviäs joissan pikkujutuissa? olettaako hääpari semmosta muilta? eikö ole vähän noloa ruikuttaa apuja sieltä tai täältä? meinhän juhlat ne on...
d) mitkä on kuulutukset? mun ystävällä oli semmoset viikkoa ennen häitä...
e) koska pitää selvittää esteettömyys? siis kuinka paljon ennen "häitä"? (vai mitkä ne oli?)
f) pitääkö/kuuluuko olla vihkisormus? (tää on paha!) koska, mulla on tää maailman ihanin kihlasormus (jota vastaisuudessakin haluan sormessani kantaa), ja sen viereen ei mahdu toista sormusta. ja siis mein hiippakuntalaiset pitää kihlasormusta oikeessa kädessä, ja normi-ihmiset vissiin vasemmassa, niin mitä mä teen? pidänkö siis vaan tän? vai sitten molemmissa nimettömissä jotakin? ja jos niin, niin kumpaa kummassa?
voiko sormus olla "samaa tyyliä" (mattapintainen, hopeinen) vai onko sen oltava jotenkin prameampi? siis esim valkokultaa?
g) koska mekostani tulee ns. perusmalli, voiko sitä käyttää muissa kinkereissä, vai tuottaako se jotenkin "pahaa onnea"?
joo,o. nämä pari kysymystä olis vaille vastausta. olisin kiitollinen kommenteista. toki tiedän että kaikki voi tehdä just niinkun haluaa, mutta silti kuulisin mieluusti vähän vinkkejä ja sitä miten nää asiat yleisesti hoidetaan. ja siitäkin syystä olisin kiitollinen avusta, etten näillä pohdinnoillani ihan vielä (kun the päivään on about vuosi aikaa) tee puolisoani ihan hulluksi.
p.s. kiitos t:lle ja e:lle opastuksesta nimenmuutoskiemuroihin! love ya!
tiistai 7. syyskuuta 2010
minä ja läski tyhjäpää
sain eilen viestin naapurinrouvalta. "josko illalla lenkille yhdessä?"
muutenkin mulla sattui olemaan karvanaamojen iltanakki, joten suunnistimme rouva "tyhjäpään" kanssa merenrantaan iltahöntsille kun olin saanut lapset nukkumaan.
olipa virkistävää.
lenkkiseurani on ns. iloinen tyhjäpää. joka mm. luulee että eräs remonttikauppa on nimeltään "pauhaus", ja sanan taivutus kuulostaa kivalta sen puheessa. se on aina menossa pauhaukseen, tai niiden lattiat on ostettu pauhauksesta.
se on aika pinnallinen ja keveä seuralainen. eilen höpistiin sen painosta ja lihomisesta, ja parisuhteista tietty. tyhjäpää on noin 180cm pitkä ja painaa 62kg kuulemma. ja on nyt vaan repsahtanut ja tullut tuollaiseksi "läskiksi". jep. hyvä että olen niin nopea kävelijä, että moinen pullero joutui juosta koko tunnin mun vierellä. vaikka sillä on noin puolimetriä pidemmät jalat kuin mulla. kuului kuulemma oikein kun kalorit kului.
"tyhjäpää" on hyvä juoruilemaan ja kertoilee kaunistelemattomia totuuksia ihmisistä joita en tunne.
se on ystävällinen ja kiinnostunut mun asioista kuitenkin. se kertoo omista asioistaan keveesti ja nauraa paljon. ikinä en ole sen ihmisen kanssa puhunut mitään syvällistä, enkä kuullut sen analysoivan mitään asiaa pintaa syvemmältä. tuskin sillä on edes mitään syviä ajatuksia. (toisinaan mietin että mitä jos se onkin tosi syvällinen ja puhuu mulle höpöhöpöä koska ajattelee mun olevan "sellanen"?)
se on vaan niin bimbo blondi, mutta jotenkin mä pidän siitä ihmisestä.
ootan jo seuraavaa lenkkiä, ja niitähän todellakin tulee tässä varmuudella olemaan, kunnes se pääsee "läskeistään" eroon... [hymistelyä] hassu iloinen tyhjäpää.
muutenkin mulla sattui olemaan karvanaamojen iltanakki, joten suunnistimme rouva "tyhjäpään" kanssa merenrantaan iltahöntsille kun olin saanut lapset nukkumaan.
olipa virkistävää.
lenkkiseurani on ns. iloinen tyhjäpää. joka mm. luulee että eräs remonttikauppa on nimeltään "pauhaus", ja sanan taivutus kuulostaa kivalta sen puheessa. se on aina menossa pauhaukseen, tai niiden lattiat on ostettu pauhauksesta.
se on aika pinnallinen ja keveä seuralainen. eilen höpistiin sen painosta ja lihomisesta, ja parisuhteista tietty. tyhjäpää on noin 180cm pitkä ja painaa 62kg kuulemma. ja on nyt vaan repsahtanut ja tullut tuollaiseksi "läskiksi". jep. hyvä että olen niin nopea kävelijä, että moinen pullero joutui juosta koko tunnin mun vierellä. vaikka sillä on noin puolimetriä pidemmät jalat kuin mulla. kuului kuulemma oikein kun kalorit kului.
"tyhjäpää" on hyvä juoruilemaan ja kertoilee kaunistelemattomia totuuksia ihmisistä joita en tunne.
se on ystävällinen ja kiinnostunut mun asioista kuitenkin. se kertoo omista asioistaan keveesti ja nauraa paljon. ikinä en ole sen ihmisen kanssa puhunut mitään syvällistä, enkä kuullut sen analysoivan mitään asiaa pintaa syvemmältä. tuskin sillä on edes mitään syviä ajatuksia. (toisinaan mietin että mitä jos se onkin tosi syvällinen ja puhuu mulle höpöhöpöä koska ajattelee mun olevan "sellanen"?)
se on vaan niin bimbo blondi, mutta jotenkin mä pidän siitä ihmisestä.
ootan jo seuraavaa lenkkiä, ja niitähän todellakin tulee tässä varmuudella olemaan, kunnes se pääsee "läskeistään" eroon... [hymistelyä] hassu iloinen tyhjäpää.
maanantai 6. syyskuuta 2010
toiminnan ihminen
muru oli sitä mieltä että the päivään mun on pukeuduttava hamoseen. hemmetin sovinisti. sanoin ettei sovi, ellei sekin pukeudu. mutta en voi kuulemma vaatia, koska hän ei muutenkaan hameita käytä, ja mä taas juhliin yleensä laitan mekon tahi hameen.
njaa.
ja on kuulemma munkin syytä kunnioittaa the päivää pukeutumalla parhaimpiini.
njaa.
sit mä mietin asiaa. noin 3 minuuttia, ja toiminnan ihmisenä suunnitelma oli valmis.
esittelin tämän:
ja se olikin murun mielestä mulle aivan loistava asuvalinta.
aamulla soitin hovineidille a.k.a. morsiusneidolle ja kysyin josko hänen ompelukoneestaan moinen irtoaisi.
sitten kipasin kauppaan, ja hain tämän (alekorista):
njaa.
ja on kuulemma munkin syytä kunnioittaa the päivää pukeutumalla parhaimpiini.
njaa.
sit mä mietin asiaa. noin 3 minuuttia, ja toiminnan ihmisenä suunnitelma oli valmis.
esittelin tämän:
ja se olikin murun mielestä mulle aivan loistava asuvalinta.
aamulla soitin hovineidille a.k.a. morsiusneidolle ja kysyin josko hänen ompelukoneestaan moinen irtoaisi.
sitten kipasin kauppaan, ja hain tämän (alekorista):
harjoittelukappale lähtee ompeluun ehkä jo loppuviikosta. kunhan saan sen sovitettua, voin alkaa valkkaamaan kangasta ja yksityiskohtia sitten siihen varsinaiseen "the päivä" - hamoseen.
p.s. ajattelin jo kaupassa että onpa aikamoisen mummo kangas. ja muru kotona sitten huudahti ilahtuneena tuon nähtyään että siitä tulee mieleen hänen mummonsa verhot. ja että sen mummon verhot kuvaa mun tyyliä hyvin. *REPS*
...ja muuten. kietasin tuon kankaan ympärilleni mekoksi, ja hitsit, se olikin valtavan nätti!
sunnuntai 5. syyskuuta 2010
päälle
ja edellisen sentimentaalista soopaa sisältäneen pläjäyksen päälle saanen ilmoittaa...
ta ta da dattadaa!
THE päivä on päätetty!(muutama tovi sitten jo, mutta koska aivoni olivat ensin ylikuormassa ja sitten lamassa, unohdin raportoida.)
THE päivään on vielä hyvin aikaa. mutta suunnittelu- ja kustannusvajeentasausajan lisäksi se tietää mulle stressausaikaa.
jaigs!
ja ei, ei tarvitse olla täydellistä minkään. mutta silti. jaigs! en ole ennen ollut, en tule toiste menemään.
miten sovittaa yhteen murun yksityisyyden tarve ja mun suku?
mitä mä haluan? miltään?jaigs! auttakaa!
p.s.aiemmat hyvät suunnitelmani kys.om. kinkereistä kariutuivat vuodenaikaan. (valitsemamme on kyllä meille molemmille se "kaikista omin", aiempi suunnitelmani oli vaan kesällä toteutettavaa sorttia.)
p.s.2. hovineitini S! pukupalaveri! pukupalaveri! tartten apua!
ta ta da dattadaa!
THE päivä on päätetty!(muutama tovi sitten jo, mutta koska aivoni olivat ensin ylikuormassa ja sitten lamassa, unohdin raportoida.)
THE päivään on vielä hyvin aikaa. mutta suunnittelu- ja kustannusvajeentasausajan lisäksi se tietää mulle stressausaikaa.
jaigs!
ja ei, ei tarvitse olla täydellistä minkään. mutta silti. jaigs! en ole ennen ollut, en tule toiste menemään.
miten sovittaa yhteen murun yksityisyyden tarve ja mun suku?
mitä mä haluan? miltään?jaigs! auttakaa!
p.s.aiemmat hyvät suunnitelmani kys.om. kinkereistä kariutuivat vuodenaikaan. (valitsemamme on kyllä meille molemmille se "kaikista omin", aiempi suunnitelmani oli vaan kesällä toteutettavaa sorttia.)
p.s.2. hovineitini S! pukupalaveri! pukupalaveri! tartten apua!
muistan. ja ymmärrän.
- menkat alkoivat sellasella rytinällä ja kivulla että muistin yhtäkkiä tosi selkeesti miltä keskenmeno tuntui. sekä fyysisesti että henkisesti.
- ystävän ero myös muistutti mulle kuinka kovin toinen ihminen pystyy toista satuttamaan.
- nyt muistan myös miksi itsensä hemmottelu ja hyvittely on tärkeää.
- muistan myös miten kivalta tuntuu kun täällä käy vieraita.
- ja kuinka tärkeää on puhua myös itseä painavista asioista. rauhallisella hetkellä. samalla taas ymmärrän kuinka kannustava, empaattinen ja ymmärtäväinen muru on, kunhan osaan asiat asioina esittää.
- luulen ymmärtäväni miltä tuntuu vähempi temparamenttisistä ihmisistä. niiden elo ja olo. käyttämässäni kemiallisessa kävelykepissä on kevyt tunteita latistava sivuvaikutus. on ollut hassua viettää muutama päivä normaalia tylsämielisempänä ja ilman räiskyviä tunteita. katsella vaan maailmaan rauhoittavan spektrin läpi. laimeeta, mutta myös mielenkiintoista.
- muistan miltä tuntuu nukkua hyvin ja miten tärkeätä rentouttava uni on.
- muistan miksi pidän syksystä. se tuoksuu hyvälle, näyttää kivalle ja kirpakat aamut on musta aivan ihania.
- muistan kuinka pieni poikani on vastikään ollut.
- ymmärrän, taas kerran, miten nopeasti lapset kasvavat isoiksi ihmisiksi...
- ystävän ero myös muistutti mulle kuinka kovin toinen ihminen pystyy toista satuttamaan.
- nyt muistan myös miksi itsensä hemmottelu ja hyvittely on tärkeää.
- muistan myös miten kivalta tuntuu kun täällä käy vieraita.
- ja kuinka tärkeää on puhua myös itseä painavista asioista. rauhallisella hetkellä. samalla taas ymmärrän kuinka kannustava, empaattinen ja ymmärtäväinen muru on, kunhan osaan asiat asioina esittää.
- luulen ymmärtäväni miltä tuntuu vähempi temparamenttisistä ihmisistä. niiden elo ja olo. käyttämässäni kemiallisessa kävelykepissä on kevyt tunteita latistava sivuvaikutus. on ollut hassua viettää muutama päivä normaalia tylsämielisempänä ja ilman räiskyviä tunteita. katsella vaan maailmaan rauhoittavan spektrin läpi. laimeeta, mutta myös mielenkiintoista.
- muistan miltä tuntuu nukkua hyvin ja miten tärkeätä rentouttava uni on.
- muistan miksi pidän syksystä. se tuoksuu hyvälle, näyttää kivalle ja kirpakat aamut on musta aivan ihania.
- muistan kuinka pieni poikani on vastikään ollut.
- ymmärrän, taas kerran, miten nopeasti lapset kasvavat isoiksi ihmisiksi...
lauantai 4. syyskuuta 2010
köyhä hemmottelee itseään
nonni. nyt oon nukkunut hyviä öitä, ja tänäänkin kahdet päikkärit. olo on seesteinen, mutta pää aika raskas kantaa. tän illan kruunaa lähiömutsin hemmottelukylpy. se suoritetaan rennon päivän, murun tekemän erinomaisen perusmätön (kanapasta), ja hyvien ystävien värittämän "kahvia ja valkoista suklaata" - hetken päälle.
mua aina vähän hymyilyttää blogit missä ihmiset esittelee kauneustuotteitaan, joita sitten esim. tälläsellä kelan kotihoidontuettavalla ei nyt tulis ekana mieleenkään ostaa, ainakaan noin niinkun hinnan puolesta.
tässä mun oma, köyhälistön kukkarolle sopiva, mutta ah, niin toimiva lista.
testattu tänään:
laventelikylpy; lush. (rentouttava tuoksu, mahtava vaahto.)
hiuksillet; lush, kookosshampoo. (parasta ikinä.)
vartalolle;stockmannin papaya body scrub (kuorintahanskoilla levitettynä.)
jaloille; body shopin savinen jalkakivi.(tää on vaan niin hyvä!)
kasvoille; neutrogena visibly clear - kuorintasaippua.
iholle; garnier hydralock. (mietotuoksuinen, kevyt.)
silmille; dermosil Q10-yövoide.
kynsille; maybelline colorama, coral red.
sielulle: hallon tea (tea centralen, stokis.) + fasun sininen suklaa. sohvalla, rakkaan kainalossa, rakkausyrtti-peiton alla.
kyllä! toimii!olo on ylellinen ihan.
päälle vielä murun lupaama jalkahieronta. eikä paremmasta taas väliä.
mua aina vähän hymyilyttää blogit missä ihmiset esittelee kauneustuotteitaan, joita sitten esim. tälläsellä kelan kotihoidontuettavalla ei nyt tulis ekana mieleenkään ostaa, ainakaan noin niinkun hinnan puolesta.
tässä mun oma, köyhälistön kukkarolle sopiva, mutta ah, niin toimiva lista.
testattu tänään:
laventelikylpy; lush. (rentouttava tuoksu, mahtava vaahto.)
hiuksillet; lush, kookosshampoo. (parasta ikinä.)
vartalolle;stockmannin papaya body scrub (kuorintahanskoilla levitettynä.)
jaloille; body shopin savinen jalkakivi.(tää on vaan niin hyvä!)
kasvoille; neutrogena visibly clear - kuorintasaippua.
iholle; garnier hydralock. (mietotuoksuinen, kevyt.)
silmille; dermosil Q10-yövoide.
kynsille; maybelline colorama, coral red.
sielulle: hallon tea (tea centralen, stokis.) + fasun sininen suklaa. sohvalla, rakkaan kainalossa, rakkausyrtti-peiton alla.
kyllä! toimii!olo on ylellinen ihan.
päälle vielä murun lupaama jalkahieronta. eikä paremmasta taas väliä.
perjantai 3. syyskuuta 2010
täältä mä nyt sitten tulenkin taas
pari kemiallisesti nukuttua yötä takana. sikeetä, rentouttavaa unta. vielä pari samanlaista niin oonkin taas ihan tykkikunnossa.
lopetin imetyksen edellämainitusta syystä. poika on tänään yhdeksän kuukautta.
toivottavasti kukaan muu kuin L ei lukenut eilistä postausta. kun piti olla tekemättä mitään, niin johan mä taas touhusin kun anoppikokelas kävi kylässä. imuroin, pyyhin pölyt, leivoin pinaattipannaria, leivoin omenapiirakkaa, siivosin keittiön, käytin himpulat puistossa, kävin kaupassa, lenkitin koiraa, aloitin virkkaamaan pipoa ruttunaamalle, söin ekaa kertaa pariin päivään.
illalla sitten hyvällä omallatunnolla kietouduin rakkausyrttipeiton alle murun kainaloon sohvannurkkaan.siinä oli lämmintä ja turvallista. helppo nukahtaa.
kukaan ei itkenyt yöllä. (vai itkikö? ei mielikuvaa...) kukaan ei vaeltanut yöllä. (vai vaelsiko? ei mielikuvaa...) kukaan ei valvonut yöllä.
pari yöllistä hyvää unta vielä tähän päälle, niin oon entiselläni. eikö niin?
lopetin imetyksen edellämainitusta syystä. poika on tänään yhdeksän kuukautta.
toivottavasti kukaan muu kuin L ei lukenut eilistä postausta. kun piti olla tekemättä mitään, niin johan mä taas touhusin kun anoppikokelas kävi kylässä. imuroin, pyyhin pölyt, leivoin pinaattipannaria, leivoin omenapiirakkaa, siivosin keittiön, käytin himpulat puistossa, kävin kaupassa, lenkitin koiraa, aloitin virkkaamaan pipoa ruttunaamalle, söin ekaa kertaa pariin päivään.
illalla sitten hyvällä omallatunnolla kietouduin rakkausyrttipeiton alle murun kainaloon sohvannurkkaan.siinä oli lämmintä ja turvallista. helppo nukahtaa.
kukaan ei itkenyt yöllä. (vai itkikö? ei mielikuvaa...) kukaan ei vaeltanut yöllä. (vai vaelsiko? ei mielikuvaa...) kukaan ei valvonut yöllä.
pari yöllistä hyvää unta vielä tähän päälle, niin oon entiselläni. eikö niin?
torstai 2. syyskuuta 2010
...
minä päätin nyt alottaa tärkeemmästä eli itsestäni.
mitään mielen hataruuden oireita mulla tuskin on, ehkä vaan aika vakavaa väsymystä vaan. jospa nyt vaan koitan lepäillä oikeesti joka tilaisuuden tullen ja laitan itseni etusijalle. sitten jaksan olla parempi ihminen.
en olekaan täydellinen, vaikka niin luulin.
enkä jaksakaan aina yrittää olla.
ja sen myöntäminen ottaa koville. tosi koville.
mitään mielen hataruuden oireita mulla tuskin on, ehkä vaan aika vakavaa väsymystä vaan. jospa nyt vaan koitan lepäillä oikeesti joka tilaisuuden tullen ja laitan itseni etusijalle. sitten jaksan olla parempi ihminen.
en olekaan täydellinen, vaikka niin luulin.
enkä jaksakaan aina yrittää olla.
ja sen myöntäminen ottaa koville. tosi koville.
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
mikä mua vaivaa
tekis mieleni kirota. itseni.
mä olen tässä viikon sisällä hermostunut pikkuasioista tosi kovasti. ja sitten kun alan niitä purkamaan, valuu pskaa yli äyräiden ihan älyttömyyksiin asti. tuntuu vaan että joku yksittäinen pikkuasia kasvaa mun vatsantienoilla, alkaa puristaa kurkkua ja kiukuttaa. sit se tempautuu suusta ulos hallitsemattomasti, ja tempoilee aiheesta toiseen, ärsyttää ja satuttaa.
eilinen päättyi loppukaneettiin "voi kun sä osaisit lopettaa ajoissa." niin-pä. voi kun osaisin.
voi kun tietäisin mikä helvetti mua edes kalvaa? pelottaa? ahdistaa? ärsyttää?
kurkussa vaan on joku patti, joka vaatii päästä ulos.
oonko mä vaan väsynyt?
en tiedä. parempi että olen nyt ihan oman pääni kanssa kaikki hiljaiset hetket ja omat ajat. ja painin yksinäni, ettei tarvitse muita satuttaa ja ärsyttää heittämällä jatkuvasti paskaa naamalle.
mä olen tässä viikon sisällä hermostunut pikkuasioista tosi kovasti. ja sitten kun alan niitä purkamaan, valuu pskaa yli äyräiden ihan älyttömyyksiin asti. tuntuu vaan että joku yksittäinen pikkuasia kasvaa mun vatsantienoilla, alkaa puristaa kurkkua ja kiukuttaa. sit se tempautuu suusta ulos hallitsemattomasti, ja tempoilee aiheesta toiseen, ärsyttää ja satuttaa.
eilinen päättyi loppukaneettiin "voi kun sä osaisit lopettaa ajoissa." niin-pä. voi kun osaisin.
voi kun tietäisin mikä helvetti mua edes kalvaa? pelottaa? ahdistaa? ärsyttää?
kurkussa vaan on joku patti, joka vaatii päästä ulos.
oonko mä vaan väsynyt?
en tiedä. parempi että olen nyt ihan oman pääni kanssa kaikki hiljaiset hetket ja omat ajat. ja painin yksinäni, ettei tarvitse muita satuttaa ja ärsyttää heittämällä jatkuvasti paskaa naamalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)