hei remppa/puuha/askastelupaskartelu ihmiset!
mulla on nuhjaantuneet 50-luvun kirjakaapit. ajattelin muuton jälkeen tehdä niille väkivaltaa ja maalata ne turkoosilla/sinisellä. siis sillätavalla että ne jäävät kuluneen näköisiksi. vrt. esim kiinakaappi tms. mulla on ollut semmoi lehtileike missä toteutus olis pööfekt, mutta nyt sitä ei löydy. tiettykään.
pyydän siis!
pliis, auttakaa naista mäessa:
a) kerro jos tiedät nettikuvalinkin missä olis kuva moisesta hylly/kaappi-kaunottaresta. (turkoosin/sinisen maalin alta näkyis tummaa puuta)
b) opastus oikeisiin välineisiin ei myöskään olis turhaa. (siis maalaaksmä ne kertaalleen (ja millä maalilla??? ja pyyhin rätillä sit puolkuivana? vai kui? mikään sininen petsilakka tuskin noin tummassa puussa näkyy...)
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
mikä hätänä?
huomaamattani poika oli kesken leikkiensä
laskenut päänsä koiran pedille.
- voi kulta,
mikä sulla on hätänä?
onko sulla mammaa ikävä?
se kysyi.
itsesääliä
just nii ja jetsulleen.
kyllä se serkkulikka oli oikeessa. kyllä tää nyt influenssalta tuntuu.
helkkariin sinä sahaava kuume. sinä joka annat mun olettaa että kaikki on ok. ja kun pesen koneen pyykkiä ja laitan sapuskat uuniin, sinä isket takaapäin suoraan mun selkäytimeen ja korvennat siellä helvetin liekkiä.
kyllä. kestän kuumeen, yskän ja nokkatukon. mutta tää luukipu on enemmän kun hanurista. tää on sie-tä-mät-tö-män tuntusta.
ja joo joo ja sata muuta valivalia. ja joo, joo, "sulla on vaan flunssa".
mutku mä en ikinä o kipee. byäääh.
mä en ehkä olekaan kuolematon ja vahingoittumaton. byäääh.
*kaikenmoista itsesääliä*
ja hyvä kirja.
kyllä se serkkulikka oli oikeessa. kyllä tää nyt influenssalta tuntuu.
helkkariin sinä sahaava kuume. sinä joka annat mun olettaa että kaikki on ok. ja kun pesen koneen pyykkiä ja laitan sapuskat uuniin, sinä isket takaapäin suoraan mun selkäytimeen ja korvennat siellä helvetin liekkiä.
kyllä. kestän kuumeen, yskän ja nokkatukon. mutta tää luukipu on enemmän kun hanurista. tää on sie-tä-mät-tö-män tuntusta.
ja joo joo ja sata muuta valivalia. ja joo, joo, "sulla on vaan flunssa".
mutku mä en ikinä o kipee. byäääh.
mä en ehkä olekaan kuolematon ja vahingoittumaton. byäääh.
*kaikenmoista itsesääliä*
ja hyvä kirja.
tiistai 28. helmikuuta 2012
plussat ja miinukset
valivalivali postaus deletoitu.
tässä saikkupäivien +/- tilasto sen sijaan:
-
särkevät luut
räjähtävä pää
olematon ruokahalu
kamala, keuhkoja repivä yskä
kylmyys (se holotna ettei pissalle tai suihkuunkaan taivu)
+
kerrankin ehtii lukea*
se tunne kun särkylääke alkaa vihdoin vaikuttaa.
dvd-maratooni lasten kanssa peitonalla. tai siis mä luen.
lasten hellyyttävät hoitotoimenpiteet ja huolenpito. (älä mamma nosta sitä tuolia! sä oot kipee!) haleja, pusuja, ymmärtäviä katseita ja "hups!" kun tulee kiljukarjuttua ja mamma mulkasee väsyneesti.
kerrankin ehtii lukea.
se kun poika kutsuu hammastahnaa "mammastöhmä":ksi. tai se kun poika sanoo mamma, mä sanon bambam, se sanoo mamma, mä sanon bambam, se sanoo mamma...
se kun lapset ihmettelee ikoneita ja kyselee jeesuksesta. (kaho, enkelihotuli! [enkelisoturi] - se on kuule jumalanäiti, tiiäksä. siis mitä tämmöset jeesukset tekee? elämässä?)
kerranki ehtii lukea... vai sanoiksmä sen jo?
untuvapeitto, kahdet villasukat, villapeitto, pehmeä tyyny. ja se kirja.
* menossa enkelipeli. ihana!
tässä saikkupäivien +/- tilasto sen sijaan:
-
särkevät luut
räjähtävä pää
olematon ruokahalu
kamala, keuhkoja repivä yskä
kylmyys (se holotna ettei pissalle tai suihkuunkaan taivu)
+
kerrankin ehtii lukea*
se tunne kun särkylääke alkaa vihdoin vaikuttaa.
dvd-maratooni lasten kanssa peitonalla. tai siis mä luen.
lasten hellyyttävät hoitotoimenpiteet ja huolenpito. (älä mamma nosta sitä tuolia! sä oot kipee!) haleja, pusuja, ymmärtäviä katseita ja "hups!" kun tulee kiljukarjuttua ja mamma mulkasee väsyneesti.
kerrankin ehtii lukea.
se kun poika kutsuu hammastahnaa "mammastöhmä":ksi. tai se kun poika sanoo mamma, mä sanon bambam, se sanoo mamma, mä sanon bambam, se sanoo mamma...
se kun lapset ihmettelee ikoneita ja kyselee jeesuksesta. (kaho, enkelihotuli! [enkelisoturi] - se on kuule jumalanäiti, tiiäksä. siis mitä tämmöset jeesukset tekee? elämässä?)
kerranki ehtii lukea... vai sanoiksmä sen jo?
untuvapeitto, kahdet villasukat, villapeitto, pehmeä tyyny. ja se kirja.
* menossa enkelipeli. ihana!
poro nokassa
mä vedin eilen porot nokkaan, kun puolisoni ilmoitti että sitä vituttaa etten ole sen asioista kiinnostunut.
häh? en tajua. aivan aiheeton syytös. kunnes tänään...
"tsemppiä tenttiin tosi kovin!" laitoin sille viestiä.
"kiitos vaan, mutta ei mulla mitään tenttiä tänään ole..." hän vastasi.
- auts.
häh? en tajua. aivan aiheeton syytös. kunnes tänään...
"tsemppiä tenttiin tosi kovin!" laitoin sille viestiä.
"kiitos vaan, mutta ei mulla mitään tenttiä tänään ole..." hän vastasi.
- auts.
paskamutsi ja teatteri
tänään käytin mun subjektiivista päivähoito-oikeutta ja vein lapset toviksi päiväkotiin.
itsellä on kuumetta, ja jumalaton päänsärky maustettuna ihanaisella jokaluun ja jokanivelen säryllä.
ennenkun joku taas vetää poron nokkaansa, voin sanoa että mä vähän niinkun tässä nukun aamupäivän, ja haen natiaiset sit kotiin riehumaan.
johan 10min. lasten viemisen jälkeen tuli puhelu, ja mä kauhuissani aattelin että ne kunnossaolevanoloiset lapseni on siellä heittäytyneet heti veteliksi, mutta ei.
pk: - siis saako tein ruttu lähteä teatteriin perjantaina?
m: - saa toki, siitä olikin jo toisen tädin kanssa puhetta.
pk: - se sanoi että sä olet kieltänyt.
m: no en ole. [naurua]
pk: oota mä annan rutulle, niin saat itse sanoa.
m rutulle: -tottakai sä kulta saat mennä teatteriin.
r: [kauheeta kauhistunutta itkuhuutoa] - mut emmä haluaaaaaa!!!
täti ottaa luurin.
pk: - no tota, me selvitellään tää paha mieli tässä, mut siis et ole kieltänyt rutulta teatterireissua.
m: no en ole [naurua]. alota kuule sillä että kerrot sille mikä se teatteri on....
jösses. vieläki naurattaa kun mietin mihin kaameuteen se ruttu luulee joutuvansa.
aukko sivistyksessä näemmä, jos ei viisivuotias tiedä mikä teatteri on. pitäs vissiin ryhdistäytyä kulttuurin saralla, vaikka tämmönen lähiömutsi olenkin....
p.s. toim.huom. ikävä huomata kyllä se että lapsi tais valehdella tädille... en mitenkään usko että se on luullut jotaki väärin... huoh. ryhdistäytymistä tarvitaan näköjään myös moraalin saralla.
emmäjaksa. munpäätäsärkee.
itsellä on kuumetta, ja jumalaton päänsärky maustettuna ihanaisella jokaluun ja jokanivelen säryllä.
ennenkun joku taas vetää poron nokkaansa, voin sanoa että mä vähän niinkun tässä nukun aamupäivän, ja haen natiaiset sit kotiin riehumaan.
johan 10min. lasten viemisen jälkeen tuli puhelu, ja mä kauhuissani aattelin että ne kunnossaolevanoloiset lapseni on siellä heittäytyneet heti veteliksi, mutta ei.
pk: - siis saako tein ruttu lähteä teatteriin perjantaina?
m: - saa toki, siitä olikin jo toisen tädin kanssa puhetta.
pk: - se sanoi että sä olet kieltänyt.
m: no en ole. [naurua]
pk: oota mä annan rutulle, niin saat itse sanoa.
m rutulle: -tottakai sä kulta saat mennä teatteriin.
r: [kauheeta kauhistunutta itkuhuutoa] - mut emmä haluaaaaaa!!!
täti ottaa luurin.
pk: - no tota, me selvitellään tää paha mieli tässä, mut siis et ole kieltänyt rutulta teatterireissua.
m: no en ole [naurua]. alota kuule sillä että kerrot sille mikä se teatteri on....
jösses. vieläki naurattaa kun mietin mihin kaameuteen se ruttu luulee joutuvansa.
aukko sivistyksessä näemmä, jos ei viisivuotias tiedä mikä teatteri on. pitäs vissiin ryhdistäytyä kulttuurin saralla, vaikka tämmönen lähiömutsi olenkin....
p.s. toim.huom. ikävä huomata kyllä se että lapsi tais valehdella tädille... en mitenkään usko että se on luullut jotaki väärin... huoh. ryhdistäytymistä tarvitaan näköjään myös moraalin saralla.
emmäjaksa. munpäätäsärkee.
maanantai 27. helmikuuta 2012
-kele!
tuiki tuiki tähtösen sijaan mun pieni ihmisherätyskello lauloi aamulla "huuai ai ai NALLE PUH!!!" vähän nauratti.
ei vaan naurattanut kun nousin seisomaan, silloin iski tajunnan räjäyttävä päänsärky.
voi jösses. poikulin lisäksi kuumeessa kärvistelee hän itse.
mua ällöttää olla kipeä. närvi vinkuu niin että soi, ja parisuhdepaska tulvii yli äyräittensä.
voi apua! mene nopeesti ohi paskamaanantai.
mene ohi!
ei vaan naurattanut kun nousin seisomaan, silloin iski tajunnan räjäyttävä päänsärky.
voi jösses. poikulin lisäksi kuumeessa kärvistelee hän itse.
mua ällöttää olla kipeä. närvi vinkuu niin että soi, ja parisuhdepaska tulvii yli äyräittensä.
voi apua! mene nopeesti ohi paskamaanantai.
mene ohi!
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
päivähoitokouhkaus
taas menee ympäri nettiä päivähoitokouhkausta. kuka saa viedä lapsensa päiväkotiin, ja kuka on paskamutsi ja kuka ei.
alottelin kirjottamaan etusormi saarnaavasti pystyssä vastakouhkaustani, mutta sitten tajusin ettei mulla ole mitään fiksua sanottavaa, ja deletoin tekstin.
tänään asia liippas mun sydäntä läheltä keskimmäisen kersani ansiosta, siksipä avaudun kuitenkin.
tässä päivähoitokouhkauksessa ihmisiltä usein unohtuu että ne kaikistä pöllöimmät vanhemmat on vähemmistö. ajattelemattomia, tai välinpitämättömiä uunoja, jotka mädännyttää lapsiaan päiväkodissa yli kaikkien tarpeiden ja hyvän.
joillekin päivähoito päiväkodissa on suht pakon sanelema juttu. tule vaan maalaistoope sieltä isiltä ja äidiltä peritystä talosta huutelemaan tänne isoon kaupunkiin että itepä oot asumismuotos valinnut, että julmuri oot jos lapsi on tarhassa että voit elämises maksaa. että omia valintoja. kato kun ei ole! aika iso osa ihmisistä syntyy valmiiksi persaukisiin perheisiin, ja joutuvat rakentamaan elämänsä itse. ja maksamaan myös. ammatinvalinnasta vois toki myös ruveta jeesustelemaan, mutta jos kaikki olis jonkun sortin pomoja, saattais olla noi tärkeet duunarit vähissä. että tuupa ite kokeileen ennenku huutelet! elämistä täällä ytimessä meinaan.
jotkut päiväkodit on varmaan huonoja. mun kohdalle vaan ei ole moista sattunut. kaikki penskatkin on olleet jotaki ihmeellistä "päiväkotilapsi"-laatua, ja se on ollut meille perhepäivähoitoa parempi ratkaisu. ja hyvä ratkaisu myös meille, huolimatta viihdykkeiden määrästä tai laadusta, ei esim 4 vuotiaan rutun paikka ollut enää kotihoidossa. täällä tuli hulluksi sekä penska että vanhemmat. kundia ei kattois erkkikään kotona enää. anteeks vaan.
pienet ryhmät, sopivat tilat, tutut aikuiset pliis, jos jotakin saan noille pyytää.
vaikka päiväkodin kanssa tökkii ihan muutama asia (ruokailu, vaatetus, nukuttaminen, tiedotus), on lapsilla siellä hyvä olla.
tänkin kouhkauksen pohjana on se pointti, että fiksu aikuinen mahdollisuuksiensa mukaan valitsee lapselleen säilömispaikan oman työnsä ajaksi ihan lapsen parasta ajatellen. onhan niitä törppöjäkin, en sitä kiistä.
huomauttaisin että joskus päivähoito on lapsen ainoa kontakti normielämään. ja sitä kautta voidaan puuttua myös perheen hyvinvointiin.
mä ihmettelen missä ne on ne mainostetut kerhot, mihin voi isomman lapsen kanssa joustavasti mennä/ sen sinne viedä jos vaikka vauva-aikaa ajattelee? emmä ainakaan ole nähny. mulla oli oma verkostoni, mutta muru putos tyhjän päälle kotiin jäädessään.
joku kyselikin onko syntiä viedä isompi päiväkotiin, jos itse on valvonut yöt ja on ihan seinästä revästyn olonen koko aika. no tottakai se on rikos. lapselle on parempi kattella umpiväsynyttä äiskää, kattella videota, tai syödä yksin, kun mamma yrittää imetellä hämärässä huoneessa, tai nukuttaa tunnista toiseen karjuvaa sinappikonetta, eks nii?
vai olikse vaan nii että idiooteilla vaan menee vähän heikosti niinku yllä on mainittu? vai olikse nii ettei pidä tehdä lapsia jossei niitä jaksa hoitaa?
kyllä, mä meinaan meinasin viedä keskimmäiseni tarhaan, kun poikulilla on kuumetta ja joudun ehkä jäädä kuumepoikaa kotiin hoitamaan. tää sisällä lusiminen riittää jo, tai myyrien katselu, ajattelin. sen olis kiva leikkiä ikätoverien kanssa, eikä jonotella vuoroa varattuun syliin, tai kuunnella veljensä natinaa, kaapia veljensä räkää naamaltaan, tai hermoilla siitä että broidi "ei vielä tajuu kimblee."
eiku ei.
"mamma, mä mieluusti olisin tein kanssa kotona. ku mä en aina saa tarpeeks olla tein kanssa yhdessä."
perustelu kuultu, ja ymmärretty.
jatkamme vkonloppua kimpassa, jos kotivuoro mulle huomenna naksahtaa. tulkoon hulluks, viisvuotias, vai onkse jo? kun vaihtaa prinsessaleikit myyrään ja loppumattomaan räkään ja natinaan?
alottelin kirjottamaan etusormi saarnaavasti pystyssä vastakouhkaustani, mutta sitten tajusin ettei mulla ole mitään fiksua sanottavaa, ja deletoin tekstin.
tänään asia liippas mun sydäntä läheltä keskimmäisen kersani ansiosta, siksipä avaudun kuitenkin.
tässä päivähoitokouhkauksessa ihmisiltä usein unohtuu että ne kaikistä pöllöimmät vanhemmat on vähemmistö. ajattelemattomia, tai välinpitämättömiä uunoja, jotka mädännyttää lapsiaan päiväkodissa yli kaikkien tarpeiden ja hyvän.
joillekin päivähoito päiväkodissa on suht pakon sanelema juttu. tule vaan maalaistoope sieltä isiltä ja äidiltä peritystä talosta huutelemaan tänne isoon kaupunkiin että itepä oot asumismuotos valinnut, että julmuri oot jos lapsi on tarhassa että voit elämises maksaa. että omia valintoja. kato kun ei ole! aika iso osa ihmisistä syntyy valmiiksi persaukisiin perheisiin, ja joutuvat rakentamaan elämänsä itse. ja maksamaan myös. ammatinvalinnasta vois toki myös ruveta jeesustelemaan, mutta jos kaikki olis jonkun sortin pomoja, saattais olla noi tärkeet duunarit vähissä. että tuupa ite kokeileen ennenku huutelet! elämistä täällä ytimessä meinaan.
jotkut päiväkodit on varmaan huonoja. mun kohdalle vaan ei ole moista sattunut. kaikki penskatkin on olleet jotaki ihmeellistä "päiväkotilapsi"-laatua, ja se on ollut meille perhepäivähoitoa parempi ratkaisu. ja hyvä ratkaisu myös meille, huolimatta viihdykkeiden määrästä tai laadusta, ei esim 4 vuotiaan rutun paikka ollut enää kotihoidossa. täällä tuli hulluksi sekä penska että vanhemmat. kundia ei kattois erkkikään kotona enää. anteeks vaan.
pienet ryhmät, sopivat tilat, tutut aikuiset pliis, jos jotakin saan noille pyytää.
vaikka päiväkodin kanssa tökkii ihan muutama asia (ruokailu, vaatetus, nukuttaminen, tiedotus), on lapsilla siellä hyvä olla.
tänkin kouhkauksen pohjana on se pointti, että fiksu aikuinen mahdollisuuksiensa mukaan valitsee lapselleen säilömispaikan oman työnsä ajaksi ihan lapsen parasta ajatellen. onhan niitä törppöjäkin, en sitä kiistä.
huomauttaisin että joskus päivähoito on lapsen ainoa kontakti normielämään. ja sitä kautta voidaan puuttua myös perheen hyvinvointiin.
mä ihmettelen missä ne on ne mainostetut kerhot, mihin voi isomman lapsen kanssa joustavasti mennä/ sen sinne viedä jos vaikka vauva-aikaa ajattelee? emmä ainakaan ole nähny. mulla oli oma verkostoni, mutta muru putos tyhjän päälle kotiin jäädessään.
joku kyselikin onko syntiä viedä isompi päiväkotiin, jos itse on valvonut yöt ja on ihan seinästä revästyn olonen koko aika. no tottakai se on rikos. lapselle on parempi kattella umpiväsynyttä äiskää, kattella videota, tai syödä yksin, kun mamma yrittää imetellä hämärässä huoneessa, tai nukuttaa tunnista toiseen karjuvaa sinappikonetta, eks nii?
vai olikse vaan nii että idiooteilla vaan menee vähän heikosti niinku yllä on mainittu? vai olikse nii ettei pidä tehdä lapsia jossei niitä jaksa hoitaa?
kyllä, mä meinaan meinasin viedä keskimmäiseni tarhaan, kun poikulilla on kuumetta ja joudun ehkä jäädä kuumepoikaa kotiin hoitamaan. tää sisällä lusiminen riittää jo, tai myyrien katselu, ajattelin. sen olis kiva leikkiä ikätoverien kanssa, eikä jonotella vuoroa varattuun syliin, tai kuunnella veljensä natinaa, kaapia veljensä räkää naamaltaan, tai hermoilla siitä että broidi "ei vielä tajuu kimblee."
eiku ei.
"mamma, mä mieluusti olisin tein kanssa kotona. ku mä en aina saa tarpeeks olla tein kanssa yhdessä."
perustelu kuultu, ja ymmärretty.
jatkamme vkonloppua kimpassa, jos kotivuoro mulle huomenna naksahtaa. tulkoon hulluks, viisvuotias, vai onkse jo? kun vaihtaa prinsessaleikit myyrään ja loppumattomaan räkään ja natinaan?
älynväläys lastenhuoneessa
no nyt kun ruttunaama on saanut azorilaista hoitaa, (tänäänkin mun vanavedessä sai lenkittää koiran itse.) päivystää pikkukoira lastenhuoneessa legoleikkejä.
siinä se makaa rutun käden ulottuvilla silitettävissä.
"mamma, voinksmä lenkittää tän ihan yksin? jossä katselet partsilta? kyl mä osaan, enkä ees eksy." sanoo ruttu. huoh. lupasin että koululaisena saa lenkittää itsekseen läksyjen jälkeen pikkukoiraa.
mutta se ei riitä.
mun mieluusti tiskaava, pölyjä pyyhkivä, imurointi- ja petaustaitoinen viisvuotias haluaa alkaa itsenäiseks koiranlenkittäjäkskin.
<3 awwww.
siinä se makaa rutun käden ulottuvilla silitettävissä.
"mamma, voinksmä lenkittää tän ihan yksin? jossä katselet partsilta? kyl mä osaan, enkä ees eksy." sanoo ruttu. huoh. lupasin että koululaisena saa lenkittää itsekseen läksyjen jälkeen pikkukoiraa.
mutta se ei riitä.
mun mieluusti tiskaava, pölyjä pyyhkivä, imurointi- ja petaustaitoinen viisvuotias haluaa alkaa itsenäiseks koiranlenkittäjäkskin.
<3 awwww.
abortti, raskaus ja muita juttuja
kattelin tossa mun esikoista männä viikolla.
hemmetti, mä olen ollut noita ikiä kun oon alkanut deittailla sen isää, ja siis ihan hemmetin nuori kun olen tullut raskaaksi.
ei siinä, että mitä hittoa mä olen ajatellut, vaan se että mitä ihmettä mun vanhemmat on ajatelleet!
esikoinen on ihan lapsi vielä. sitä joutuu opastamaan kotihommissakin ihan urakalla. ikäisekseen se on kypsä ja harkitseva, mutta arjen taidot on vielä hakusessa.
mun isä kehoitteli vakavasti mua tekemään abortin silloin kauan sitten, ja siitä käytiin periaattellista sotaa raskauden alkukuukaudet. "sä et voi vaatia mua tappamaan mun lasta saatana! mä en pysty elämään semmosen asian kanssa! vaikka mä olisin tässä nyt jotenki sun mielestä mokannut, niin se on lapsi, ja sillä on oikeus elämään helvetti!" muistan huutaneeni vedet silmistä lentäen. siihen loppu narina papalta.
ikinä ikinä ikinä en olis aborttia pystynyt tekemään. en ns. sosiaalisista enkä terveydellisistäkään (lapsen enkä itseni vuoksi) syistä. mä olin nuorena niin naivii, kohtalonuskonen ja hmmm... en tiedä sanaa sille. uskoin että aina pärjään. ja jos synnytykseen vaikka kuolen, tai lapsi on vammainen, niin se on mein elämän polku se.
mutsi kyseli josko haluan kotona asua sitten vauvan kanssa, ja miten sit järkätään että isi saa nukkua yms, mutta mä halusin lentää omilleni.
tiiän että olen ollut aina harvinaisen itsepäinen, ja tietyistä syitä ehkä tehty pärjäämään itse, mutta että ilman perustellista riitelyä ne vaan on laskenut mut maailmalle mahoineni. uskomaton luotto meikäläiseen ollut pakko olla.
nyt kun katselen tota teiniä, niin kyllä. oon ollut oikeassa kaikesta naiviudestani huolimatta. hyvin me pärjättiin! ja se että se on sattunut haluamaan tähän maailmaan, on muokannut mun elämän just tälläseksi mikä sen pitääkin olla.
mutta jos se tulisi raskaaksi tosi nuorena? jaigs. kyllä mä saakeli kajahtaisin. totaalisesti. "äiti on kertonu mulle kaiken." se oli sanonut kun kouluterkka kyseli seksin ja ehkäisyn käsittelystä kotona. no näinpä. ja ehkä antanut myös elävää esimerkkiä, vaikka perheessä tai elämässä ei ole valittamisen sijaa, ei esikoinen kuulemma aio hankkia lapsia ennenkun sillä on ammatti. ja hyvä niin.
hmmm. josse nyt jostaki kohtalon oikusta tulis raskaaks, niin vaatisin saada osallistua. mitä suuremmassa määrin. josse ei haluis mua sössimään siihen, niin olisin ihan hajalla. onneksi se ei ole nyt ajankohtaista miettiä. tuli vaan mieleeni nää tuossa kun sitä tiskauksessa jouduin opastaa. ("ei se riitä että sä paijaat niitä astioita sillä harjalla, helkkari soikoon!")
on tää. elämä.
hemmetti, mä olen ollut noita ikiä kun oon alkanut deittailla sen isää, ja siis ihan hemmetin nuori kun olen tullut raskaaksi.
ei siinä, että mitä hittoa mä olen ajatellut, vaan se että mitä ihmettä mun vanhemmat on ajatelleet!
esikoinen on ihan lapsi vielä. sitä joutuu opastamaan kotihommissakin ihan urakalla. ikäisekseen se on kypsä ja harkitseva, mutta arjen taidot on vielä hakusessa.
mun isä kehoitteli vakavasti mua tekemään abortin silloin kauan sitten, ja siitä käytiin periaattellista sotaa raskauden alkukuukaudet. "sä et voi vaatia mua tappamaan mun lasta saatana! mä en pysty elämään semmosen asian kanssa! vaikka mä olisin tässä nyt jotenki sun mielestä mokannut, niin se on lapsi, ja sillä on oikeus elämään helvetti!" muistan huutaneeni vedet silmistä lentäen. siihen loppu narina papalta.
ikinä ikinä ikinä en olis aborttia pystynyt tekemään. en ns. sosiaalisista enkä terveydellisistäkään (lapsen enkä itseni vuoksi) syistä. mä olin nuorena niin naivii, kohtalonuskonen ja hmmm... en tiedä sanaa sille. uskoin että aina pärjään. ja jos synnytykseen vaikka kuolen, tai lapsi on vammainen, niin se on mein elämän polku se.
mutsi kyseli josko haluan kotona asua sitten vauvan kanssa, ja miten sit järkätään että isi saa nukkua yms, mutta mä halusin lentää omilleni.
tiiän että olen ollut aina harvinaisen itsepäinen, ja tietyistä syitä ehkä tehty pärjäämään itse, mutta että ilman perustellista riitelyä ne vaan on laskenut mut maailmalle mahoineni. uskomaton luotto meikäläiseen ollut pakko olla.
nyt kun katselen tota teiniä, niin kyllä. oon ollut oikeassa kaikesta naiviudestani huolimatta. hyvin me pärjättiin! ja se että se on sattunut haluamaan tähän maailmaan, on muokannut mun elämän just tälläseksi mikä sen pitääkin olla.
mutta jos se tulisi raskaaksi tosi nuorena? jaigs. kyllä mä saakeli kajahtaisin. totaalisesti. "äiti on kertonu mulle kaiken." se oli sanonut kun kouluterkka kyseli seksin ja ehkäisyn käsittelystä kotona. no näinpä. ja ehkä antanut myös elävää esimerkkiä, vaikka perheessä tai elämässä ei ole valittamisen sijaa, ei esikoinen kuulemma aio hankkia lapsia ennenkun sillä on ammatti. ja hyvä niin.
hmmm. josse nyt jostaki kohtalon oikusta tulis raskaaks, niin vaatisin saada osallistua. mitä suuremmassa määrin. josse ei haluis mua sössimään siihen, niin olisin ihan hajalla. onneksi se ei ole nyt ajankohtaista miettiä. tuli vaan mieleeni nää tuossa kun sitä tiskauksessa jouduin opastaa. ("ei se riitä että sä paijaat niitä astioita sillä harjalla, helkkari soikoon!")
on tää. elämä.
lauantai 25. helmikuuta 2012
ystävyys
perjantai-iltana:
-tuutsä iltateelle? mulla on tylsää...
- tietty!
- voitsä käydä mulle kaupassa matkalla?
- tietty! mitä sä haluut että tuon?
lauantaiaamuna:
- onksul lasten elokuvia? voitsä tuoda? ruttu on nähny mein kaikki ja bami on kuumeessa...
- joo. tuun kohta. mitä tuon?
lauantaina päivällä:
- ethän sä viittis tulla meille hetkeks? bam on kovassa kuumeessa, ja mun pitäis päästä koirien kanssa ulos. en raaski bamia toista kertaa ulos ottaa...
- joo. tietty tuun! ihan mieluusti :)
huoh. onneks on ystäviä.
tai näköjään se ykskin riittää.
arvo: mittaamaton.
kiitos. oot rakas.
...ja anteeks jatkuva vaivaaminen!
-tuutsä iltateelle? mulla on tylsää...
- tietty!
- voitsä käydä mulle kaupassa matkalla?
- tietty! mitä sä haluut että tuon?
lauantaiaamuna:
- onksul lasten elokuvia? voitsä tuoda? ruttu on nähny mein kaikki ja bami on kuumeessa...
- joo. tuun kohta. mitä tuon?
lauantaina päivällä:
- ethän sä viittis tulla meille hetkeks? bam on kovassa kuumeessa, ja mun pitäis päästä koirien kanssa ulos. en raaski bamia toista kertaa ulos ottaa...
- joo. tietty tuun! ihan mieluusti :)
huoh. onneks on ystäviä.
tai näköjään se ykskin riittää.
arvo: mittaamaton.
kiitos. oot rakas.
...ja anteeks jatkuva vaivaaminen!
joskus muutetaan
ihan tickerin tungin tuohon sivunlaitaan, ko muutto on alkanut jo vähän mua innostaa. otin nyt lomia siihen muuton tienoille, jos mukulat vaikka sais päiväkotipaikatki, nii vois rauhassa harjoitella siälä. sit olis viikko aikaa laitella kamoja paikoilleen ja pistää yrttimaa pystyyn. about.
kesäksi ei ole suurellisempia suunnitelmia. josko mamin pelejä kattottais, ja nautittais omasta pihasta.
nyt haluisin löytää halpaa pellavakangasta että voisin askarrella penskoille päiväpeitot (osaaksmä?), ja tekis mieleni taas kerran käydä kaappeja läpi, jos siellä vielä sattuis lojuu jotaki tarpeetonta..
pikkumies vetäs kuumeet tappiin. mulla oli kaikkia kivoja luistelu-, vierailu-, shoppailu- ja saunomissuunnitelmia. että heippa vaan niille.
muru pänttää psykaa kouvostoliitossa, mä yyhoona tääl nyt sit lusin neljän seinän sisällä koko viikonlopun*. mahtavuutta!
* lukuunottamatta koiralenkkejä jotka hoidan yks lapsi selkärepussa. esikoinen kun ei myöskään ole kotona...
kesäksi ei ole suurellisempia suunnitelmia. josko mamin pelejä kattottais, ja nautittais omasta pihasta.
nyt haluisin löytää halpaa pellavakangasta että voisin askarrella penskoille päiväpeitot (osaaksmä?), ja tekis mieleni taas kerran käydä kaappeja läpi, jos siellä vielä sattuis lojuu jotaki tarpeetonta..
pikkumies vetäs kuumeet tappiin. mulla oli kaikkia kivoja luistelu-, vierailu-, shoppailu- ja saunomissuunnitelmia. että heippa vaan niille.
muru pänttää psykaa kouvostoliitossa, mä yyhoona tääl nyt sit lusin neljän seinän sisällä koko viikonlopun*. mahtavuutta!
* lukuunottamatta koiralenkkejä jotka hoidan yks lapsi selkärepussa. esikoinen kun ei myöskään ole kotona...
perjantai 24. helmikuuta 2012
älynväläys ja lapsityövoimaa
mä haluan murun kanssa joskus vielä jonnekin pienelle matkalle kahden.
vaikka eurooppaan. syksyllä.
mein vieraskoreille mukuloillehan on helppo saada hoitopaikka. ei siinä. probleemi on tuo karvanaamoista nuorimmainen. sitä kun ei saa valjaisiin ja ulos (eikä kiinni vaikka olis jo valjaissa) kekkään muut kun mä ja muru. nooh.
jostakin syystä vaikkei azorien paholainen muita aikuisia oikeen suvaitse, lapsista se tykkää.
tänään alotettiin sitten hoitotoimien reenaaminen ruttunaaman kanssa.
tyytyväisiä ovat. tyttö ja koira molemmat, ja homma toimii.
valjaat menee kätsysti päälle, ja pois. harjatakin saa paremmin kun helposti.
(sit kun pieni karvanaama on remmissä, sen saa ulos kuka tahansa.)
jepjep.
mä NIIN oon lähdössä syksyllä reissuun!
berliini?
barcelona?
praha?
kööpenhamina?
rooma?
krakova?
mitäs sanotte?
vaikka eurooppaan. syksyllä.
mein vieraskoreille mukuloillehan on helppo saada hoitopaikka. ei siinä. probleemi on tuo karvanaamoista nuorimmainen. sitä kun ei saa valjaisiin ja ulos (eikä kiinni vaikka olis jo valjaissa) kekkään muut kun mä ja muru. nooh.
jostakin syystä vaikkei azorien paholainen muita aikuisia oikeen suvaitse, lapsista se tykkää.
tänään alotettiin sitten hoitotoimien reenaaminen ruttunaaman kanssa.
tyytyväisiä ovat. tyttö ja koira molemmat, ja homma toimii.
valjaat menee kätsysti päälle, ja pois. harjatakin saa paremmin kun helposti.
(sit kun pieni karvanaama on remmissä, sen saa ulos kuka tahansa.)
jepjep.
mä NIIN oon lähdössä syksyllä reissuun!
berliini?
barcelona?
praha?
kööpenhamina?
rooma?
krakova?
mitäs sanotte?
torstai 23. helmikuuta 2012
meilloli juhlat
ihan megabileet.
musta on kerrassaan loistavaa toi mun lasten suhtautuminen tähän elämään! ne ilahtuu niin hiton pienistä asioista!
syötiin kolmisin hipuloiden kanssa, tarjolla oli keitettyjä kasviksia, dippiä ja nakkia.
ruoka lapioitiin kitusiin haarukoilla (bambamin ehkä ekakerta), ja päälle hörpittiin mehua. tämäpä oli jostain syystä lapsille aivan megahienoa ja ihmeellistä!
"voi mamma! näähän on ihan juhlat!"
"tää on niin juhlaillallinen!"
kyllä. kas kun kissa on poissa, niin...
I sydän arjenrakastajat.
joskus se arkikin on kattokaas näköjään ihan juhlaa.
musta on kerrassaan loistavaa toi mun lasten suhtautuminen tähän elämään! ne ilahtuu niin hiton pienistä asioista!
syötiin kolmisin hipuloiden kanssa, tarjolla oli keitettyjä kasviksia, dippiä ja nakkia.
ruoka lapioitiin kitusiin haarukoilla (bambamin ehkä ekakerta), ja päälle hörpittiin mehua. tämäpä oli jostain syystä lapsille aivan megahienoa ja ihmeellistä!
"voi mamma! näähän on ihan juhlat!"
"tää on niin juhlaillallinen!"
kyllä. kas kun kissa on poissa, niin...
I sydän arjenrakastajat.
joskus se arkikin on kattokaas näköjään ihan juhlaa.
vauraus tuo varmuutta
voihan turusen pyssyt.
näköjään vauraus tuo varmuutta. kaikkea sitä kehtaakin varoissaan olevat ehdotella.
yks täysin kaheli haluais palkata mut privaatisti. kyllä hemmetissä helppo ja iso raha kiinnostaa, mutta emmä sentään nyt ihan mitä tahansa rahasta ole valmis tekemään.
ihan oman mielenterveyden vuoksi kieltäydyin kohteliaasti kunniasta, on se ehdottelija niin uskomattoman kaheli, että toista moista en ole vähään aikaan kohdannut.
mä semmosta touhua kyllä jaksais, anteeks vaan.
kiitos, mutta ei kiitos.
pidä rahas.
näköjään vauraus tuo varmuutta. kaikkea sitä kehtaakin varoissaan olevat ehdotella.
yks täysin kaheli haluais palkata mut privaatisti. kyllä hemmetissä helppo ja iso raha kiinnostaa, mutta emmä sentään nyt ihan mitä tahansa rahasta ole valmis tekemään.
ihan oman mielenterveyden vuoksi kieltäydyin kohteliaasti kunniasta, on se ehdottelija niin uskomattoman kaheli, että toista moista en ole vähään aikaan kohdannut.
mä semmosta touhua kyllä jaksais, anteeks vaan.
kiitos, mutta ei kiitos.
pidä rahas.
tiistai 21. helmikuuta 2012
turhat angstit
oho, siis ihan siis turhaan siis vedin maailmanlopun angstit perjantaina. ihan mailitse onnistui toivottua alotuspäivää himpuloiden päivähoitohakemuksiin ruuvaamaan, kivan tätin mielestä ei haittaa että lopullinen päivä on vielä auki. ilmotan sen sitten kun saan sen tietää.
kappas. helpompi hengittää.
kylhä tästä vielä elämä saadaan kasaan. ehkä.
duunissa lisäpuutteita resursseihin aiheuttaa saikkujen lisäks tää hiihtoloma, to-pe oliskin hyvällä lykyllä tarjolla tehtäväksi viiden ihmisen työt.
priorisoidaanko? vai jätetäänkö tekemättä muut kun omat työt? jälkimmäisestä olis se hyöty, että viesti puutteellisesta mitotuksesta kuuluis ehkä yläkertaan saakka kun työt jää tekemättä ja persoona näkymättä.
suorasanainen emäntäni on siinä oikeessa, että ihan mikään missään muutu, kun ylpeinä tunnollisina esitellään kuinka yhdeltä hoituu kolmen viiva viiden ihmisen työt - tällä menollahan ollaan kohta siellä ihan päinvastasessa kun tavote, meinaan säästökuurilla.
ei ne työt meiltä tekemällä lopu, ja ahneelle kaupungille on vähän väärä viesti se että vähempi väki pystyy hoitaa enempi. huoh.
hoh hoijaa. pitäskö mennä lakkoon?
kappas. helpompi hengittää.
kylhä tästä vielä elämä saadaan kasaan. ehkä.
duunissa lisäpuutteita resursseihin aiheuttaa saikkujen lisäks tää hiihtoloma, to-pe oliskin hyvällä lykyllä tarjolla tehtäväksi viiden ihmisen työt.
priorisoidaanko? vai jätetäänkö tekemättä muut kun omat työt? jälkimmäisestä olis se hyöty, että viesti puutteellisesta mitotuksesta kuuluis ehkä yläkertaan saakka kun työt jää tekemättä ja persoona näkymättä.
suorasanainen emäntäni on siinä oikeessa, että ihan mikään missään muutu, kun ylpeinä tunnollisina esitellään kuinka yhdeltä hoituu kolmen viiva viiden ihmisen työt - tällä menollahan ollaan kohta siellä ihan päinvastasessa kun tavote, meinaan säästökuurilla.
ei ne työt meiltä tekemällä lopu, ja ahneelle kaupungille on vähän väärä viesti se että vähempi väki pystyy hoitaa enempi. huoh.
hoh hoijaa. pitäskö mennä lakkoon?
järjen valoa
emmäkään o täydellinen.
ei ihme että murulla välillä hirttää kiinni mun kanssa, kun ei aina toi järjen valo meikällä loista.
tehdäänks vaik niin että menkää te muut ajoissa unille.
ja sit jos vaik lähiömutsi sais päähänsä ommella pari irronnutta metallinappia kasakkatakkiinsa kiinni. ja sit sen takin vois laittaan yksinään pesukoneeseen pyörimään.
että kauniita unia, ja mieletön pauke, etten sanois.
jos tästä tulee palautetta, ni en kuulkaa ihmettele.
huoh. olis nopee tuo pesuohjelma...
ei ihme että murulla välillä hirttää kiinni mun kanssa, kun ei aina toi järjen valo meikällä loista.
tehdäänks vaik niin että menkää te muut ajoissa unille.
ja sit jos vaik lähiömutsi sais päähänsä ommella pari irronnutta metallinappia kasakkatakkiinsa kiinni. ja sit sen takin vois laittaan yksinään pesukoneeseen pyörimään.
että kauniita unia, ja mieletön pauke, etten sanois.
jos tästä tulee palautetta, ni en kuulkaa ihmettele.
huoh. olis nopee tuo pesuohjelma...
voihan sairasloma
no koitetaanpa arvata tuliko saikuttajaparini töihin?
ensin se oli lähes 3kk saikulla, sit viikon lomalla, ja sit taas saikulla. jepjep. yllättikö? no ei.
kolmas tiimimme jäsen aivasti viikonloppuna selkänsä pois paikaltaan. ei ole ihan heti tulossa duuniin.
ja ainii, lepakkoapuri on hiihtolomalla.
ou jee! vähän vauhtia koneeseen niin kyllä kerkiää kaikkialle ja jokapaikkaan!
kyllä tää on vaan välillä vähän hulvatonta.
ei silti, viimeviikko oli töissä aivan ratkiriemukas, siellä on semmosta settiä taas tarjolla, että hyvillä mielin ampasen kohta työmaalle. eipä kukaan sössi mun hommia, kun oon siellä kerroksessa ihan yyyyyyksin!
p.s. mulla on tällävkolla 3 lasta samassa päiväkodissa. esikko on TET-harjottelussa mukuloiden tarhassa. esikko sai ekapäivän jälkeen älyttömät kehut. pirpanat taasen oli pistäny ekaa kertaa siellä kunnolla ranttaliks. siinähän ihmettelevät. (ne on siellä nii sopuisia, ilosia ja rauhallisia aina, mut näköjään paljastavat nyt todelliset luonteensa kun on isosisko pakkaa hämmentämässä...)
kivaa tää on myös siitä, että mä lähden aamulla vihellellen duuniin, pukematta, pissattamatta ja hammaspesemättä ketään muuta kun itseeni. hehe.
"helvetin saapas!", sanoi eräs suorasananen henkilö jonka kanssa asun, mun pomosta. no ei nää resurssit kyllä on pomon syy, mutta jotakin pitäis vissiin tehdä. pomon tai mun. noh, 4kk muuttoon, jospa alan haistelemaan vähän muita työmaita? ans kattoa...
ensin se oli lähes 3kk saikulla, sit viikon lomalla, ja sit taas saikulla. jepjep. yllättikö? no ei.
kolmas tiimimme jäsen aivasti viikonloppuna selkänsä pois paikaltaan. ei ole ihan heti tulossa duuniin.
ja ainii, lepakkoapuri on hiihtolomalla.
ou jee! vähän vauhtia koneeseen niin kyllä kerkiää kaikkialle ja jokapaikkaan!
kyllä tää on vaan välillä vähän hulvatonta.
ei silti, viimeviikko oli töissä aivan ratkiriemukas, siellä on semmosta settiä taas tarjolla, että hyvillä mielin ampasen kohta työmaalle. eipä kukaan sössi mun hommia, kun oon siellä kerroksessa ihan yyyyyyksin!
p.s. mulla on tällävkolla 3 lasta samassa päiväkodissa. esikko on TET-harjottelussa mukuloiden tarhassa. esikko sai ekapäivän jälkeen älyttömät kehut. pirpanat taasen oli pistäny ekaa kertaa siellä kunnolla ranttaliks. siinähän ihmettelevät. (ne on siellä nii sopuisia, ilosia ja rauhallisia aina, mut näköjään paljastavat nyt todelliset luonteensa kun on isosisko pakkaa hämmentämässä...)
kivaa tää on myös siitä, että mä lähden aamulla vihellellen duuniin, pukematta, pissattamatta ja hammaspesemättä ketään muuta kun itseeni. hehe.
"helvetin saapas!", sanoi eräs suorasananen henkilö jonka kanssa asun, mun pomosta. no ei nää resurssit kyllä on pomon syy, mutta jotakin pitäis vissiin tehdä. pomon tai mun. noh, 4kk muuttoon, jospa alan haistelemaan vähän muita työmaita? ans kattoa...
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
lesbo nahkamekossa
tässä toivepostaus.
kaks oli toivonut näkevänsä lesbon nahkamekossa. saamanne pitää.
anteeks taas niille, jotka etsi eroottisia kuvia lesbosta nahkamekossa. mähän olen siveydensipuli ja konservatiivi, joten mekko naista myören. ...mutta musta tää on nii ihqu!
kaks oli toivonut näkevänsä lesbon nahkamekossa. saamanne pitää.
anteeks taas niille, jotka etsi eroottisia kuvia lesbosta nahkamekossa. mähän olen siveydensipuli ja konservatiivi, joten mekko naista myören. ...mutta musta tää on nii ihqu!
sukellan synkissä vesissä
nonni, jos vahingonilo on paras ilo, niin naura kovaa. sillä nyt on siihen aihetta. tää leuhka lehmä on saamassa elämältä, ja ennenkaikkea itseltään, dunkkuun niin että tuntuu.
mun ihana vaaleenpunanen söpistelymaailma rakoilee, ja mä olen ihan dead.
tuntuu etten tätä nykyä osaa/pysty tekemään mitään oikein. ja kun yritän tosi kovin, niin perseelleen menee. sanonpahan vaan että vituttaa, ahdistaa ja suruttaa samaan aikaan. kilotkin lentää kropasta huitsin tuuttiin, ruoka ei maistu, ja sitten vapistuttaa päivät pitkät. tunne joka kokonaisvaltaisesti muistuttaa kropassa ettei hyvin mene. olo on sanalla sanoen paska.
huomenna mun pitää tsempata sen verran että soitan päiväkotipäällikölle, ja etten alkais ulisemaan, vaan reippaasti saisin kysyttyä jos mitenkään onnistuis umpitäyteen päiväkotiin tunkeakin kaks herranterttua ykskaks yllättäen, JOS talo sattuu valmistumaan. sit joudun meneen pomon juttusille mun sovitusta kesälomasta. emmä tiä mihin sen sittenkään haluan pitää. murulta on turha odottaa komppausta mun loma-asiaan. sen mielestä oon niin päällepäsmärinä tässä asioiden hoitamisessa että saan tehdä mitä lystään, ja miten parhaakseni katson. mut mitä jos en "parhaaksikatso" enää mitään?
vittu. noin 15 vuoden flown jälkeen tuntuu ettei tää arki nyt suju. se ei suju, ni se ei suju. arjenrakastaja on poistunut keskuudestamme.
kuule.
mua ahdistaa runnoa noita töitä tästä 36 vuotta eteenpäin. mua vituttaa kun työpari on poissa, ja mua vituttaa nyt kun se tulee takaisin sotkemaan kaikki. mua vituttaa ettei mukulat ymmärrä omaa parastaan, niille pirulaisille (ruttua lukuunottamatta, herramunjee mikä maailmanmullistus!!!) joutuu äkiseen kun ei neuvo ja ohje muuten kuulu. mulla ei ole enää vauvaa (kaikki vauvakamat pitäis luukuttaa) eikä tule enää olemaankaan. mä olen liian vanha. naamakin on ruma kun petolinnunperse, tukasta nyt puhumattakaan (hienosta leikkauksesta huolimatta) eikä hoikasta (lue: mallia "kuivan kesän orava") kropastakaan ole hyötyä kun jalka kipuilee, sitten käsi, sitten selkä. päätäkin särkee. ja yskittää. horatiokin on ollut täällä kohta kaksi viikkoa, syystä että en ole johdonmukainen lasten kanssa. no helvetti, olen yrittänyt neuvotellen edetä, ettei ne (lue: bambam) kokoajan vetäis täällä jotakin huutosirkusta, koska murulla on ollut kouluhommia kotitehtävinä. väärin toimittu mama! ja se saamarinmuutonpaskakin, se missä tavaroita laitetaan laatikoihin ja kannetaan ja järkätään ja vituttaa, pomppas (ihan) liian lähelle. edellinen on liian tuoreessa muistissa. ja eihän mun nyt kannatakaan ruveta mitään lamppuja tai säilytyslaatikoita tänne ostaan vaikka mieli tekis, kun se muutto on "ihan kohta". ja mitä jos mun ihanista mielikuvista huolimatta se asunto on ihan anaalista, ahdas, ruma ja jumalanseläntakana?
faaaaaaaaaaaaak. riittikö?
mulle riitti.
byääääääh.
itsesääliöpaska.
mun ihana vaaleenpunanen söpistelymaailma rakoilee, ja mä olen ihan dead.
tuntuu etten tätä nykyä osaa/pysty tekemään mitään oikein. ja kun yritän tosi kovin, niin perseelleen menee. sanonpahan vaan että vituttaa, ahdistaa ja suruttaa samaan aikaan. kilotkin lentää kropasta huitsin tuuttiin, ruoka ei maistu, ja sitten vapistuttaa päivät pitkät. tunne joka kokonaisvaltaisesti muistuttaa kropassa ettei hyvin mene. olo on sanalla sanoen paska.
huomenna mun pitää tsempata sen verran että soitan päiväkotipäällikölle, ja etten alkais ulisemaan, vaan reippaasti saisin kysyttyä jos mitenkään onnistuis umpitäyteen päiväkotiin tunkeakin kaks herranterttua ykskaks yllättäen, JOS talo sattuu valmistumaan. sit joudun meneen pomon juttusille mun sovitusta kesälomasta. emmä tiä mihin sen sittenkään haluan pitää. murulta on turha odottaa komppausta mun loma-asiaan. sen mielestä oon niin päällepäsmärinä tässä asioiden hoitamisessa että saan tehdä mitä lystään, ja miten parhaakseni katson. mut mitä jos en "parhaaksikatso" enää mitään?
vittu. noin 15 vuoden flown jälkeen tuntuu ettei tää arki nyt suju. se ei suju, ni se ei suju. arjenrakastaja on poistunut keskuudestamme.
kuule.
mua ahdistaa runnoa noita töitä tästä 36 vuotta eteenpäin. mua vituttaa kun työpari on poissa, ja mua vituttaa nyt kun se tulee takaisin sotkemaan kaikki. mua vituttaa ettei mukulat ymmärrä omaa parastaan, niille pirulaisille (ruttua lukuunottamatta, herramunjee mikä maailmanmullistus!!!) joutuu äkiseen kun ei neuvo ja ohje muuten kuulu. mulla ei ole enää vauvaa (kaikki vauvakamat pitäis luukuttaa) eikä tule enää olemaankaan. mä olen liian vanha. naamakin on ruma kun petolinnunperse, tukasta nyt puhumattakaan (hienosta leikkauksesta huolimatta) eikä hoikasta (lue: mallia "kuivan kesän orava") kropastakaan ole hyötyä kun jalka kipuilee, sitten käsi, sitten selkä. päätäkin särkee. ja yskittää. horatiokin on ollut täällä kohta kaksi viikkoa, syystä että en ole johdonmukainen lasten kanssa. no helvetti, olen yrittänyt neuvotellen edetä, ettei ne (lue: bambam) kokoajan vetäis täällä jotakin huutosirkusta, koska murulla on ollut kouluhommia kotitehtävinä. väärin toimittu mama! ja se saamarinmuutonpaskakin, se missä tavaroita laitetaan laatikoihin ja kannetaan ja järkätään ja vituttaa, pomppas (ihan) liian lähelle. edellinen on liian tuoreessa muistissa. ja eihän mun nyt kannatakaan ruveta mitään lamppuja tai säilytyslaatikoita tänne ostaan vaikka mieli tekis, kun se muutto on "ihan kohta". ja mitä jos mun ihanista mielikuvista huolimatta se asunto on ihan anaalista, ahdas, ruma ja jumalanseläntakana?
faaaaaaaaaaaaak. riittikö?
mulle riitti.
byääääääh.
itsesääliöpaska.
perjantai 17. helmikuuta 2012
jätkä veti nakit silmille
...ja kävi kuorsaamaan.
illan huumoripläjäyksestä vastaa nakit silmillä tuhiseva karvanaama.
nelkytkilosesta jöötistä lähtee kyllä komea kuorsimusääni.
vähä ehkä lutukka...
illan huumoripläjäyksestä vastaa nakit silmillä tuhiseva karvanaama.
nelkytkilosesta jöötistä lähtee kyllä komea kuorsimusääni.
vähä ehkä lutukka...
halvatun remonttimiehet
aina maristaan siitä kun talonrakennuksessa ei mikään suju.
no mein tapauksessa sujuu. liiankin hyvin.
saimme toiveikkaan kirjeen "asuntonne valmistuukin ehkä etuajassa"...
juukelis ja sata muuta mahdollista kirosanaa...
nyt kun on lomat ja päiväkodit ja muut anottu just eikä melkein alkuperäsen suunnitelman mukaan, nii uusiks meni kaikki. eikä mitään takuita että rakennuttajan aikataulu passais meille.
voi hevonhelvetti.
joskus se on pienikin korsi joka katkasee kamelin selän.
ja mulle se korsi oli just tässä.
pitäkää tunkkinne. ja elämänne. mua ei kiinnosta just paskanvertaa.
myydään: huono elämä.
asioillaontapanajärjestyäjamuutapaskaa. joojoo.
no mein tapauksessa sujuu. liiankin hyvin.
saimme toiveikkaan kirjeen "asuntonne valmistuukin ehkä etuajassa"...
juukelis ja sata muuta mahdollista kirosanaa...
nyt kun on lomat ja päiväkodit ja muut anottu just eikä melkein alkuperäsen suunnitelman mukaan, nii uusiks meni kaikki. eikä mitään takuita että rakennuttajan aikataulu passais meille.
voi hevonhelvetti.
joskus se on pienikin korsi joka katkasee kamelin selän.
ja mulle se korsi oli just tässä.
pitäkää tunkkinne. ja elämänne. mua ei kiinnosta just paskanvertaa.
myydään: huono elämä.
asioillaontapanajärjestyäjamuutapaskaa. joojoo.
torstai 16. helmikuuta 2012
huomioita elämästä
a) murulta saamani ystävänpäivä nougat ei ole hullumpaa, varsinkin kun irroittaa siitä paperin kun sitä syö. (alkuun se maistui hieman erikoiselle..)
b) älä vastaa kylähullun huutoon. kylähullu voi pimahtaa siitä, ettei sille anna pi**ua, ja vielä käskee sitä syömään lääkkeet ja olemaan hiljaa jossei ole mitään asiallista sanottavaa.
c) horatio tulee ja horatio menee. ei kannata hermostua joka kerta. rakkaus on ikuista. ainakin mun puolelta.
d) jos tiedät olevasi oikeassa, avaa suusi ja kerro asiasi. hiljanen tieto ei hyödytä ketään.
e) älä usko kaikkea mitä puhutaan. (joskus rähmä lapsen silmässä on rähmää. ei silmätulehdusta.)
f) tilaa joskus itselles jotakin joka on "oranssia, pehmeää, laskeutuvaa neulosta" vaikket usko että oranssi sopii sulle ensinkään. tuleepa hetkeks hyvä mieli kun voit mielikuvitella niin...
g) näe ystäviäsi vähän useammin. kyllä sulla niitä onkin ehkä enemmän kuin yksi....
b) älä vastaa kylähullun huutoon. kylähullu voi pimahtaa siitä, ettei sille anna pi**ua, ja vielä käskee sitä syömään lääkkeet ja olemaan hiljaa jossei ole mitään asiallista sanottavaa.
c) horatio tulee ja horatio menee. ei kannata hermostua joka kerta. rakkaus on ikuista. ainakin mun puolelta.
d) jos tiedät olevasi oikeassa, avaa suusi ja kerro asiasi. hiljanen tieto ei hyödytä ketään.
e) älä usko kaikkea mitä puhutaan. (joskus rähmä lapsen silmässä on rähmää. ei silmätulehdusta.)
f) tilaa joskus itselles jotakin joka on "oranssia, pehmeää, laskeutuvaa neulosta" vaikket usko että oranssi sopii sulle ensinkään. tuleepa hetkeks hyvä mieli kun voit mielikuvitella niin...
g) näe ystäviäsi vähän useammin. kyllä sulla niitä onkin ehkä enemmän kuin yksi....
tiistai 14. helmikuuta 2012
alkoholisti ja terapiakoira
sit mä lähetin mun spanskun terapiahommiin.
kah tiätteks että alkoholisti pystyy oleen juomatta, jos sillä on joku josta sen pitää huolehtia?
näin se joskus toimii.
holisti on viikon selvillä vesillä, vaikka sen vaimo on reissussa. se juoksee pitkin maita ja mantuja tuulessa ja tuiskussa, ja ihan mielellään.
ja meikämanne vetelee aamulla pidempiä unia tän viikon.
win-win, eikö?
kyllä mun spanskusta viel oikea terapiakoira tulee. sen vannon. ajattelin kesällä roilia sen duuniin mukaan.
(pitääköhän mein käydä joku kurssi eka?)
kah tiätteks että alkoholisti pystyy oleen juomatta, jos sillä on joku josta sen pitää huolehtia?
näin se joskus toimii.
holisti on viikon selvillä vesillä, vaikka sen vaimo on reissussa. se juoksee pitkin maita ja mantuja tuulessa ja tuiskussa, ja ihan mielellään.
ja meikämanne vetelee aamulla pidempiä unia tän viikon.
win-win, eikö?
kyllä mun spanskusta viel oikea terapiakoira tulee. sen vannon. ajattelin kesällä roilia sen duuniin mukaan.
(pitääköhän mein käydä joku kurssi eka?)
minäkö muuttuisin?
...no en toki.
hemmetti.
luin ystäväni blogia, jossa hän kiitteli mun erityiskykyä sanoa asiat suoraan. kiitos ja anteeks.
mä olin niin päättänyt että tässä asiassa koittaisin muuttua nyt kun olen aikuinen. että pakkaisin sanomiset kauniiseen pakettiin, enkä ihan kaikesta sanois mielipidettäni ääneen.
mutta hitto!
se istuuki tiukassa se suoraan sanominen. emmä ikinä varmaan muutu.
äst.
tänään kuulin sivusta yks kolleega kertoi mein pomolle, kuinka mä olin käynyt reippaana tyttönä oikomassa vähän "ylempiäni" kun päätetyt asiat soti mun oikeustajua vastaan.
no helvetti. niin kävinkin.
ei musta tule ikinä mitään yleistä suosikkia, joka nätisti hymyilee ympärilleen, ja alistuu maailman tyhmille käänteille. emmä pysty elämään tyhmien päätösten/asioiden/tapahtumien keskellä, ja näköjään, en ole vieläkään oppinut olemaan hiljaa ja sekaantumatta.
no sen takia että avasin tänään (taas) suuni, tein yhdestä ihmisestä onnellisemman. se riittää mulle.
kiitos niille jotka tätä osaa arvostaa. ja pahoittelut niille jotka ei.
hyvää ystävänpäivää kuitenkin itse kullekin!
suorasuille ja kilteille.
hemmetti.
luin ystäväni blogia, jossa hän kiitteli mun erityiskykyä sanoa asiat suoraan. kiitos ja anteeks.
mä olin niin päättänyt että tässä asiassa koittaisin muuttua nyt kun olen aikuinen. että pakkaisin sanomiset kauniiseen pakettiin, enkä ihan kaikesta sanois mielipidettäni ääneen.
mutta hitto!
se istuuki tiukassa se suoraan sanominen. emmä ikinä varmaan muutu.
äst.
tänään kuulin sivusta yks kolleega kertoi mein pomolle, kuinka mä olin käynyt reippaana tyttönä oikomassa vähän "ylempiäni" kun päätetyt asiat soti mun oikeustajua vastaan.
no helvetti. niin kävinkin.
ei musta tule ikinä mitään yleistä suosikkia, joka nätisti hymyilee ympärilleen, ja alistuu maailman tyhmille käänteille. emmä pysty elämään tyhmien päätösten/asioiden/tapahtumien keskellä, ja näköjään, en ole vieläkään oppinut olemaan hiljaa ja sekaantumatta.
no sen takia että avasin tänään (taas) suuni, tein yhdestä ihmisestä onnellisemman. se riittää mulle.
kiitos niille jotka tätä osaa arvostaa. ja pahoittelut niille jotka ei.
hyvää ystävänpäivää kuitenkin itse kullekin!
suorasuille ja kilteille.
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
vuoden mutsi
sain tunnustuksen vinkeän äiteeltä. kiitos tästä!
1. Tunnen itseni vuoden- mutsiksi kun....
perjantaina ennen nukahtamista mietin miksei esikko tullut kotiin. ja lauantaiaamuna kun heräsin, muistin että hyvä äiti olis jo eilen varmistanut lapsen isältä että esikoinen on siellä tallessa... oikeesti hyvämutsifiiliksiä mulle tulee ihan luomupuuron keitosta, tai siitä kun penskat pupeltaa omatekemiä sämpylöitä.
2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on...
on se että omaa aikaa sais, mutta ei osaa ottaa. se että luulee että parisuhde toimii, vaikkei joskus jaksa edes suutaan avata älylliseen keskusteluun. parisuhde on kuitenkin lasten hyvinvoinnin perusta, sekin pitäis muistaa.
3. Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän...
a) yks oli tehnyt mulle niin kauniin ja koskettavan äitienpäiväkortin että aloin itkemään. (esikoinen)
b) yks kertoi alla olevan postauksen sisällön, sanoi rakastavansa mua aina. sittenkin kun me ollaan kuoltu. (ruttu)
c) yks sanoo mulle "kakat mamma" useita kertoja päivässä. (bambam)
4. Kello 12 yöllä olen yleensä...
Sellasessa koomaunessa etten siitä herää vaikka talo räjähtäis. jos satun olemaan hereillä, on kyse aikuisten laatuajasta, tai siitä että haaveilen jostain mummomaisesta sisustusjutusta, kuten fasettihiotusta peilistä tms...
5. Kello 8 aamulla olen yleensä....
Kahvikuppi kourassa, kotona tai työmaalla. Kotona lueskelen blogeja, työmaalla työlistaa, tai kirjottelen tärkeitä lausuntojani.
6. Haluaisin sanoa lapsen/lasten isälle, että...
kiitos hyvistä geeneistä! "sulla on käyny äärimmäinen tsägä geeniarvonnassa!" hihkui neuvolantätikin.
7. Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että...
KIITOS että aina voi soittaa ja tiedät kaikesta kaiken. muutaman asian muuttaisin lapsuudessani jos voisin kelata aikaa takaisin päin. omia lapsia petiin laittaessa mietin usein millanen ihminen musta olis tullut jos äiti olis illalla suukottanut ja sanonut että se rakastaa.
8. Viimeksi kiroilin, kun....
koira vonkui ja juoksi ympäri asuntoa. ilman syytä. tytöt tietää että kiroilu on aikuisen "etuoikeus", mutta poikula luulee että "peekeje! omalle paikalle" ja "peekeje! pois tieltä" on normikielenkäyttöä....
9. En ole koskaan osannut...
olla kärsivällinen. Tartteekssitä? (tää on piukun vastaus mutta sopii muhun kun rusina pullaan!) hahaha.
10. Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä, on...
nukkua. ja nukkua oman kullan iholla. (lälly mikä lälly olen....)
1. Tunnen itseni vuoden- mutsiksi kun....
perjantaina ennen nukahtamista mietin miksei esikko tullut kotiin. ja lauantaiaamuna kun heräsin, muistin että hyvä äiti olis jo eilen varmistanut lapsen isältä että esikoinen on siellä tallessa... oikeesti hyvämutsifiiliksiä mulle tulee ihan luomupuuron keitosta, tai siitä kun penskat pupeltaa omatekemiä sämpylöitä.
2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on...
on se että omaa aikaa sais, mutta ei osaa ottaa. se että luulee että parisuhde toimii, vaikkei joskus jaksa edes suutaan avata älylliseen keskusteluun. parisuhde on kuitenkin lasten hyvinvoinnin perusta, sekin pitäis muistaa.
3. Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän...
a) yks oli tehnyt mulle niin kauniin ja koskettavan äitienpäiväkortin että aloin itkemään. (esikoinen)
b) yks kertoi alla olevan postauksen sisällön, sanoi rakastavansa mua aina. sittenkin kun me ollaan kuoltu. (ruttu)
c) yks sanoo mulle "kakat mamma" useita kertoja päivässä. (bambam)
4. Kello 12 yöllä olen yleensä...
Sellasessa koomaunessa etten siitä herää vaikka talo räjähtäis. jos satun olemaan hereillä, on kyse aikuisten laatuajasta, tai siitä että haaveilen jostain mummomaisesta sisustusjutusta, kuten fasettihiotusta peilistä tms...
5. Kello 8 aamulla olen yleensä....
Kahvikuppi kourassa, kotona tai työmaalla. Kotona lueskelen blogeja, työmaalla työlistaa, tai kirjottelen tärkeitä lausuntojani.
6. Haluaisin sanoa lapsen/lasten isälle, että...
kiitos hyvistä geeneistä! "sulla on käyny äärimmäinen tsägä geeniarvonnassa!" hihkui neuvolantätikin.
7. Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että...
KIITOS että aina voi soittaa ja tiedät kaikesta kaiken. muutaman asian muuttaisin lapsuudessani jos voisin kelata aikaa takaisin päin. omia lapsia petiin laittaessa mietin usein millanen ihminen musta olis tullut jos äiti olis illalla suukottanut ja sanonut että se rakastaa.
8. Viimeksi kiroilin, kun....
koira vonkui ja juoksi ympäri asuntoa. ilman syytä. tytöt tietää että kiroilu on aikuisen "etuoikeus", mutta poikula luulee että "peekeje! omalle paikalle" ja "peekeje! pois tieltä" on normikielenkäyttöä....
9. En ole koskaan osannut...
olla kärsivällinen. Tartteekssitä? (tää on piukun vastaus mutta sopii muhun kun rusina pullaan!) hahaha.
10. Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä, on...
nukkua. ja nukkua oman kullan iholla. (lälly mikä lälly olen....)
lauantai 11. helmikuuta 2012
turhasta kinaaminen
palas yhden viestin johdosta mieleen toi turhasta kinaaminen.
mä en ymmärrä kuka sitä jaksaa. haastaa riitaa pienestä. pilata ehkä illan, tai jopa kaksi, mitättömän pienen asian vuoksi
mä olen varmaan vittumainen kitisijä ja inttäjä parisuhteessa kaikkinensa, mutta mitään draamaa mä en elämääni kaipaa. emmätiedä oonko rauhottunut toisen lamaannuttavan mökötyksen/puhumattomuuden edessä, vai eikö meillä vaan ole riitelyn aiheita. veikkaan typeränä optimistina jälkimmäistä ... wirn.
toki mua (usein) vituttaa. ihan pikkuasiatkin. mutta yleensä haistan itsestäni pms-oireet siinä kohtaa. on kuule jumalattoman huojentavaa hokea mielessään haistakusipääpaskaa, sen sijaan että vetäis jotkut teatterit pystyyn.
oon huomannut että mut saa raivostumaan herkästi laineille jotka alkaa:
- musta on äärimmäisen typerää kun sä...
- mitä ihmettä sielä tapahtuu... (liittyen yleensä koirien teutarointiin)
- kun noi tein temperamentit...
- ei sun nyt tartte...
noista mä hitto niin näen punaista, ja hoen tuhmia mielessäni, mutta koitan saada suusta ulos mielummin jotaki rakentavaa, kun alkaa veistelemään ärsyttävää vastinetta. osaan mäkin olla ilkeä (luulen) mutta harvoin tahalleen viitsin.
muru on rauhaa rakastava hahmo kaikenkaikkiaan. eikä yhtään tykkää riidellä. se on ystävälleen kerran aikojen alussa sanonut, että meille tulee riitaa ainoastaan siitä että mä olen tottunut tekemään kaiken itse, ja kaiken muiden puolesta. ja jos tästä taaksepäin kelataan, niin kyllä. siihen kaikki problematiikka tässä suhteessa on kiteytynyt. eniten siihen, että olen aina lapseni itse huoltanut, ja niiden asioissa en näe järkiratkaisuja ennenkun muru karjuu niin että ikkunat helisee. mä vaan vedän tunteella, ja se ei aina näiden nuorempien kanssa toimi.
musta olis helkkarin vierasta vaan alkaa tekemään draamaa toisen menoista (kun molemmat saa mennä silloin kun huvittaa), mustasukkasuudesta (johan mä olen sanonut sulle että rakastan sua, ja kerron kyllä jos asia muuttuu. ( = HORATIO! :D haha!) ), siivoamisesta tai raha-asioista. tai ehkä meillä vaan on niin yhtenevät tavat ja arvot, ettei tarvitse periaatteesta käydä matsaamaan.
ja toisaalta, semmoi arkikinaaminen tästä nyt vielä puuttuis, kun aikapaljon pinnaa meinaan vaatii tuon yhden uhmaiän taklaaminen pelkästään.
niin tai näin.
ihanaa ettei tässä turhista tarvia kähistä.
voi siunaus.
edit: kerropa ite mikä on tyhmintä mistä parisuhteessa voi riidellä?! voi olla että vedän itse pohjat aiheilla "venäjä vs. usa" tai "ortodoksien keskiaikalaismainen fundamentalismi" *tot.reps.*
mä en ymmärrä kuka sitä jaksaa. haastaa riitaa pienestä. pilata ehkä illan, tai jopa kaksi, mitättömän pienen asian vuoksi
mä olen varmaan vittumainen kitisijä ja inttäjä parisuhteessa kaikkinensa, mutta mitään draamaa mä en elämääni kaipaa. emmätiedä oonko rauhottunut toisen lamaannuttavan mökötyksen/puhumattomuuden edessä, vai eikö meillä vaan ole riitelyn aiheita. veikkaan typeränä optimistina jälkimmäistä ... wirn.
toki mua (usein) vituttaa. ihan pikkuasiatkin. mutta yleensä haistan itsestäni pms-oireet siinä kohtaa. on kuule jumalattoman huojentavaa hokea mielessään haistakusipääpaskaa, sen sijaan että vetäis jotkut teatterit pystyyn.
oon huomannut että mut saa raivostumaan herkästi laineille jotka alkaa:
- musta on äärimmäisen typerää kun sä...
- mitä ihmettä sielä tapahtuu... (liittyen yleensä koirien teutarointiin)
- kun noi tein temperamentit...
- ei sun nyt tartte...
noista mä hitto niin näen punaista, ja hoen tuhmia mielessäni, mutta koitan saada suusta ulos mielummin jotaki rakentavaa, kun alkaa veistelemään ärsyttävää vastinetta. osaan mäkin olla ilkeä (luulen) mutta harvoin tahalleen viitsin.
muru on rauhaa rakastava hahmo kaikenkaikkiaan. eikä yhtään tykkää riidellä. se on ystävälleen kerran aikojen alussa sanonut, että meille tulee riitaa ainoastaan siitä että mä olen tottunut tekemään kaiken itse, ja kaiken muiden puolesta. ja jos tästä taaksepäin kelataan, niin kyllä. siihen kaikki problematiikka tässä suhteessa on kiteytynyt. eniten siihen, että olen aina lapseni itse huoltanut, ja niiden asioissa en näe järkiratkaisuja ennenkun muru karjuu niin että ikkunat helisee. mä vaan vedän tunteella, ja se ei aina näiden nuorempien kanssa toimi.
musta olis helkkarin vierasta vaan alkaa tekemään draamaa toisen menoista (kun molemmat saa mennä silloin kun huvittaa), mustasukkasuudesta (johan mä olen sanonut sulle että rakastan sua, ja kerron kyllä jos asia muuttuu. ( = HORATIO! :D haha!) ), siivoamisesta tai raha-asioista. tai ehkä meillä vaan on niin yhtenevät tavat ja arvot, ettei tarvitse periaatteesta käydä matsaamaan.
ja toisaalta, semmoi arkikinaaminen tästä nyt vielä puuttuis, kun aikapaljon pinnaa meinaan vaatii tuon yhden uhmaiän taklaaminen pelkästään.
niin tai näin.
ihanaa ettei tässä turhista tarvia kähistä.
voi siunaus.
edit: kerropa ite mikä on tyhmintä mistä parisuhteessa voi riidellä?! voi olla että vedän itse pohjat aiheilla "venäjä vs. usa" tai "ortodoksien keskiaikalaismainen fundamentalismi" *tot.reps.*
arjen luksusta ja mukakarppiruokaa
ooh. pääsin eilen yksin ruokakauppaan.
rahat meni, mutta hyvä mieli tuli.
arjen luksusta mulle on:
- brunnebyn mustaherukkamehu
- pecan-pähkinät
- suklaakahvi
- lindt excellence tummasuklaa
- hiivaton ruisleipä
näillä on hyvä alottaa viikonloppu.
muru valittaa lihonneensa immobilisaationsa aikana. vastasin haasteeseen tekemällä vähän karpimpaa ruokaa. lapset tykkää hurjasti, samoin minä. muru taas ei ole tainnut oikein mun pöperöihin koskea. no, ei mahda minkään. me jatketaan kyllä muksujen kanssa parsakaalin ja pähkinöiden pupeltamista. syököön emäntä sitten vaikka iänikuisia puurojaan.
rahat meni, mutta hyvä mieli tuli.
arjen luksusta mulle on:
- brunnebyn mustaherukkamehu
- pecan-pähkinät
- suklaakahvi
- lindt excellence tummasuklaa
- hiivaton ruisleipä
näillä on hyvä alottaa viikonloppu.
muru valittaa lihonneensa immobilisaationsa aikana. vastasin haasteeseen tekemällä vähän karpimpaa ruokaa. lapset tykkää hurjasti, samoin minä. muru taas ei ole tainnut oikein mun pöperöihin koskea. no, ei mahda minkään. me jatketaan kyllä muksujen kanssa parsakaalin ja pähkinöiden pupeltamista. syököön emäntä sitten vaikka iänikuisia puurojaan.
torstai 9. helmikuuta 2012
20,6km, 143päivää
on kilometrejä tästä mein uuteen kotiin.
käytiin tässä yhtenä talvi-iltana murun kanssa murtautumassa työmaalle.
olipa jännää ja hauskaa.
talo oli pystyssä, ja sattumoisin mein asunnossa valot, ja miten olikaan muovit ikkunoista otettu sivuun just ko. iltana? saatiin ihan rauhassa tiirailla sisälle, eikä ukaaseista ja kameravalvonta-kylteistä huolimatta kukaan hönkiny ees riveleihin.
lattiat ja kalusteet on vielä laittamatta. ja portaatki näytti raksamiesten raakalautaa olevan. muuten suht valmiilta näytti sisällä muuten.
olohuone pettymykseksemme näytti aika pieneltä ikkunan läpi tsiigattuna, mutta ihkua oli kiva miljöö ja talon runko. (punatiiltä sisääntulon puolella, valkoiset laudotukset pihan puolella. mustat ikkunanpokat.) pihakin oli jo aidattu. rauhallista oli. lumista ja hiljasta. kaunista.
päiväkotikin häämötti hämäränhyssyssä tien toisella puolen.
siellä se on jo, meitä odottamassa. lähellä kulkuyhteyksiä. vähän kuitenkin maalla. omakotialueen vieressä, metsä aukeaa kahteen suuntaan. ja siellä toisella puolella, toisen metsän takana on isin puolen suku.
tänään olis vielä 143 päivää muuttoon odotettavaa.
käytiin tässä yhtenä talvi-iltana murun kanssa murtautumassa työmaalle.
olipa jännää ja hauskaa.
talo oli pystyssä, ja sattumoisin mein asunnossa valot, ja miten olikaan muovit ikkunoista otettu sivuun just ko. iltana? saatiin ihan rauhassa tiirailla sisälle, eikä ukaaseista ja kameravalvonta-kylteistä huolimatta kukaan hönkiny ees riveleihin.
lattiat ja kalusteet on vielä laittamatta. ja portaatki näytti raksamiesten raakalautaa olevan. muuten suht valmiilta näytti sisällä muuten.
olohuone pettymykseksemme näytti aika pieneltä ikkunan läpi tsiigattuna, mutta ihkua oli kiva miljöö ja talon runko. (punatiiltä sisääntulon puolella, valkoiset laudotukset pihan puolella. mustat ikkunanpokat.) pihakin oli jo aidattu. rauhallista oli. lumista ja hiljasta. kaunista.
päiväkotikin häämötti hämäränhyssyssä tien toisella puolen.
siellä se on jo, meitä odottamassa. lähellä kulkuyhteyksiä. vähän kuitenkin maalla. omakotialueen vieressä, metsä aukeaa kahteen suuntaan. ja siellä toisella puolella, toisen metsän takana on isin puolen suku.
tänään olis vielä 143 päivää muuttoon odotettavaa.
mistä narusta vetää
kyl tuo mun kundi on yks kanssa.
ensin se hilluu ja huutelee huoneessaan kun oon pyytänyt sitä oleen hiljaa. (mami nukkuu kuumetta pois.) käyn ohjaamassa ja opastamassa. se hermostuu, äkäilee, karjuu. hetken päästä lastenhuoneesta kuuluu räkimisen ääntä ja viisivuotiaan asiallinen, väsähtänyt huomautus "kuule, toi on tosi tylsää. älä pliis räi mun päälle..."
sit käyn komentamassa kun räkiminen jatkuu. poika hermostuu ja käy parkumaan. (taas.)
minuutin päästä se tulee mun luokse keittiöön.
"mamma, tuli lua ikava."
puuh. tietää mistä narusta vetää. maakari!
se myös aamulla pyys että laitettais "tukka lekalin" [tukka sekasin] ihmettelin että mitä se haluaa, niin kah, lanoliinilla irokeesin. selvä se.
tänään se myös linkkas asiantuntevasti jalkaansa. samaa jossa mamilla on ollut kipsi. ihankun siinä olis näkynyt mustelmat molemmin puolin, mutta täällä puolivaloissa en o ihan varma. päiväkodissakaan eivät vastanneet puhelimeen kun olisin asiasta halunnut tiedustella. huomenna ehkä näkee, ja kuulee, oli vamma nilkassa aito, vai älyhyvä imitaatio...
hauskaa on myös se, ettei se osaa sanoa S-kirjainta. tai osaa se, mutta ei sanoissa. välillä tulee "pihu", välillä pitää saada "puhu". myös L on hakusessa. ollaan länkytetty sille sitä, ja nyt kun se lähtee leikkimään legoilla se huutaa mennessään L_L_L_L -Keeko!
iltasin mun poika sanoo mulle hellästi "kakat mamma"... hiis.
kakat mikä kakat.
ensin se hilluu ja huutelee huoneessaan kun oon pyytänyt sitä oleen hiljaa. (mami nukkuu kuumetta pois.) käyn ohjaamassa ja opastamassa. se hermostuu, äkäilee, karjuu. hetken päästä lastenhuoneesta kuuluu räkimisen ääntä ja viisivuotiaan asiallinen, väsähtänyt huomautus "kuule, toi on tosi tylsää. älä pliis räi mun päälle..."
sit käyn komentamassa kun räkiminen jatkuu. poika hermostuu ja käy parkumaan. (taas.)
minuutin päästä se tulee mun luokse keittiöön.
"mamma, tuli lua ikava."
puuh. tietää mistä narusta vetää. maakari!
se myös aamulla pyys että laitettais "tukka lekalin" [tukka sekasin] ihmettelin että mitä se haluaa, niin kah, lanoliinilla irokeesin. selvä se.
tänään se myös linkkas asiantuntevasti jalkaansa. samaa jossa mamilla on ollut kipsi. ihankun siinä olis näkynyt mustelmat molemmin puolin, mutta täällä puolivaloissa en o ihan varma. päiväkodissakaan eivät vastanneet puhelimeen kun olisin asiasta halunnut tiedustella. huomenna ehkä näkee, ja kuulee, oli vamma nilkassa aito, vai älyhyvä imitaatio...
hauskaa on myös se, ettei se osaa sanoa S-kirjainta. tai osaa se, mutta ei sanoissa. välillä tulee "pihu", välillä pitää saada "puhu". myös L on hakusessa. ollaan länkytetty sille sitä, ja nyt kun se lähtee leikkimään legoilla se huutaa mennessään L_L_L_L -Keeko!
iltasin mun poika sanoo mulle hellästi "kakat mamma"... hiis.
kakat mikä kakat.
tiistai 7. helmikuuta 2012
lihavuus
ei ei ei!!!!
voi saakeli. alkaakohan rutulla menkat? se on niin moody että oksat pois...
se alkoi itkemään ettei halua muuttua aukusti lihavistoksi (jali ja suklaatehdas-sadun lihava poika).
keskustelu alkoi siis siitä, ettei veikka jaksanut syödä koko annosta ruokaa. ja sanoin ettei tarvitse, jos ei ole nälkä. kaksi lusikallista riittää kaksivuotiaalle stopin kohdalla.
ruttu sanoi ettei hänenkään olisi kannattanut syödä, koska maha on täynnä, ja hän jo omasta mielestään aikamoisen pumpula. ja että kohta hän muuttuu aukusti lihavistoksi, eikä todella halua sitä.
että jos hän ei söisi joka päivä, joka toisena vaan.
tai jos ei menisi sen kaverin luo leikkimään jonka kotona aina tarjotaan karkkia. ja samalla viisivuotias itkee maailman surullisinta itkua.
herramunjee!
koitin rauhallisesti selittää että ihmisiä on eri muotoisia. mutta että kaikki on hyviä silti. jotkut on isompia, toiset luisevampia.
ja että aukusti lihavistolla on varmasti terveysongelmia toki lihavuutensa vuoksi, ja siksi en anna kenestäkään tulla lihavan tässä talossa. että kotona syödään vaan terveellistä ruokaa, ja että herkkujakin tarvitsee toisinaan, että mieli pysyis hyvänä. ja että aukusti varmasti on syönyt vaan karkkia ruuan sijaan...
huoh. sanokaa että tää oli joku mielen kuohahdus, eikä ton ikäsellä voi olla mitään ulkonäköpaineita. pliispliispliis. ei vääristyneitä naisvartalon kuvia ton ikäselle reippaalle pumpulalle. ei.
voi saakeli. alkaakohan rutulla menkat? se on niin moody että oksat pois...
se alkoi itkemään ettei halua muuttua aukusti lihavistoksi (jali ja suklaatehdas-sadun lihava poika).
keskustelu alkoi siis siitä, ettei veikka jaksanut syödä koko annosta ruokaa. ja sanoin ettei tarvitse, jos ei ole nälkä. kaksi lusikallista riittää kaksivuotiaalle stopin kohdalla.
ruttu sanoi ettei hänenkään olisi kannattanut syödä, koska maha on täynnä, ja hän jo omasta mielestään aikamoisen pumpula. ja että kohta hän muuttuu aukusti lihavistoksi, eikä todella halua sitä.
että jos hän ei söisi joka päivä, joka toisena vaan.
tai jos ei menisi sen kaverin luo leikkimään jonka kotona aina tarjotaan karkkia. ja samalla viisivuotias itkee maailman surullisinta itkua.
herramunjee!
koitin rauhallisesti selittää että ihmisiä on eri muotoisia. mutta että kaikki on hyviä silti. jotkut on isompia, toiset luisevampia.
ja että aukusti lihavistolla on varmasti terveysongelmia toki lihavuutensa vuoksi, ja siksi en anna kenestäkään tulla lihavan tässä talossa. että kotona syödään vaan terveellistä ruokaa, ja että herkkujakin tarvitsee toisinaan, että mieli pysyis hyvänä. ja että aukusti varmasti on syönyt vaan karkkia ruuan sijaan...
huoh. sanokaa että tää oli joku mielen kuohahdus, eikä ton ikäsellä voi olla mitään ulkonäköpaineita. pliispliispliis. ei vääristyneitä naisvartalon kuvia ton ikäselle reippaalle pumpulalle. ei.
ja suurin on rakkaus
suora lainaus keskimmäiseni suusta:
"mamma, mun suurin lahja sulle on mun rakkaus.
mä oikeen rakastan sua ainakin sata vuotta.
ja vaikka sittenkin kun me molemmat ollaan kuollu,
niin rakastan sua aina vaan."
kyllä. suurinta tässä maailmassa
on rakkaus.
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
sydän puuta, virtahepo olohuoneessa. tai ollaan kun ei oltaiskaan.
tai eihän se enää siellä ole.
se on siellä niin kauan kunnes joku ottaa sen asian puheeksi, ja että vaikka tekis kipeää, niin puhuminen asiasta avaa solmuja ja auttaa eteenpäin. p**kanv**ut se auta. ei tähän mikään auta. paitsi puusydän.
kun mä kasvoin aikuiseksi, multa putos semmoi nöyristelevä häpeevyys kokonaan pois, ja olen asiasta voinut suoraan puhua, jos joku on sattunut kysymään, ja varsinkin asian keskiössä heiluvalle ihmiselle itselleen.
sitä mä oon kuunnellut, hoivannut, saarnannut, auttanut, rakastanut ja raivonnut.
itkenyt, kuiskinut, kirjottanut, huutanut.
ei auta ei.
nyt mä taas en vaan pääse tästä eteenpäin.
mä en tajua miten ihminen itse pystyy selittelemään asiat aina itsensä ulkopuolelle. miten pystyy livahtamaan marttyrin viitan alle, ja teeskennellä säälittävää. miten helvetissä voi aina pyytää jotenkin apua, huomiota, ja sitten olla kun ei olisikaan.
mä oon vannonut kovettavani itteni alkoholismin edessä. vetää "ihan sama"-mentaliteettiä niskaan, mutta ei hemmetti. ei hemmetti. mä en vaan pysty. en. en. en.
takana taas yks hemmetin ärsyttävä puhelu.
(enkaimäsoittanusulleeilen? enkaimäsoittanusulletänään? plääplää. tiedänmitäsäaiottaassanoa....)
- mene katkolle.
- mene katkolle.
- mene katkolle.
- MENE NYT VITTU KATKOLLE. TAI MÄ KATKON MEIDÄN VÄLIT SAATANA!
auttaakstää?
-ei.
kun ihmisellä pitää olla oma tahto mukana että mistään katkosta esmes olis hyötyä.
mutta jos on tahdoton paska, niin minkäs teet. et minkään.
seliseli käynhän mä töissä, seliseli on niin rankkaa, seliseli....
on se kumma että voi olla sata syytä juoda, mutta ei yhtään syytä olla juomatta.
koveta mut.
koveta. se ainoostaan voi auttaa mun sydäntä särkymästä. koska paskastihan tässä käy. ennemmin kun myöhemmin. voi hevonhelvetti.
se on siellä niin kauan kunnes joku ottaa sen asian puheeksi, ja että vaikka tekis kipeää, niin puhuminen asiasta avaa solmuja ja auttaa eteenpäin. p**kanv**ut se auta. ei tähän mikään auta. paitsi puusydän.
kun mä kasvoin aikuiseksi, multa putos semmoi nöyristelevä häpeevyys kokonaan pois, ja olen asiasta voinut suoraan puhua, jos joku on sattunut kysymään, ja varsinkin asian keskiössä heiluvalle ihmiselle itselleen.
sitä mä oon kuunnellut, hoivannut, saarnannut, auttanut, rakastanut ja raivonnut.
itkenyt, kuiskinut, kirjottanut, huutanut.
ei auta ei.
nyt mä taas en vaan pääse tästä eteenpäin.
mä en tajua miten ihminen itse pystyy selittelemään asiat aina itsensä ulkopuolelle. miten pystyy livahtamaan marttyrin viitan alle, ja teeskennellä säälittävää. miten helvetissä voi aina pyytää jotenkin apua, huomiota, ja sitten olla kun ei olisikaan.
mä oon vannonut kovettavani itteni alkoholismin edessä. vetää "ihan sama"-mentaliteettiä niskaan, mutta ei hemmetti. ei hemmetti. mä en vaan pysty. en. en. en.
takana taas yks hemmetin ärsyttävä puhelu.
(enkaimäsoittanusulleeilen? enkaimäsoittanusulletänään? plääplää. tiedänmitäsäaiottaassanoa....)
- mene katkolle.
- mene katkolle.
- mene katkolle.
- MENE NYT VITTU KATKOLLE. TAI MÄ KATKON MEIDÄN VÄLIT SAATANA!
auttaakstää?
-ei.
kun ihmisellä pitää olla oma tahto mukana että mistään katkosta esmes olis hyötyä.
mutta jos on tahdoton paska, niin minkäs teet. et minkään.
seliseli käynhän mä töissä, seliseli on niin rankkaa, seliseli....
on se kumma että voi olla sata syytä juoda, mutta ei yhtään syytä olla juomatta.
koveta mut.
koveta. se ainoostaan voi auttaa mun sydäntä särkymästä. koska paskastihan tässä käy. ennemmin kun myöhemmin. voi hevonhelvetti.
sulonen viikonloppu
tässä viikonlopussa on jotakin keijupölyä päällä. ulkona on kylmää ja kaunista. sisällä on lämmin.
ollaan oltu murun kanssa vaan hiishiis. ja lasten kanssa myös. tehty ihania ruokia. ulkoiltu. maattu villapeitoissa. syöty namusia. puhuttu tärkeitä. luettu kirjoja.
mielettömän pehmeä ja onnellinen pää minulla.
anoppikin lensi tänne. afrikasta tälläkertaa.
lapset niin tykkää. ja mamma kanssa.
(...eikä mamma vähiten tuliaispunkun takia. tsih.)
<3
kohta vaalikahvit tärkeän ystävän kanssa.
...ja toivomaan jymy-yllätystä.
ollaan oltu murun kanssa vaan hiishiis. ja lasten kanssa myös. tehty ihania ruokia. ulkoiltu. maattu villapeitoissa. syöty namusia. puhuttu tärkeitä. luettu kirjoja.
mielettömän pehmeä ja onnellinen pää minulla.
anoppikin lensi tänne. afrikasta tälläkertaa.
lapset niin tykkää. ja mamma kanssa.
(...eikä mamma vähiten tuliaispunkun takia. tsih.)
<3
kohta vaalikahvit tärkeän ystävän kanssa.
...ja toivomaan jymy-yllätystä.
hasse, miss u
kun mä odotin ruttua ihan siinä raskauden alussa, sain ikävän puhelun. serkkuni oli kuollut äkillisesti (aortan repeämään) vain 34-vuotiaana. kaipaamaan häntä jäi (meidän lisäksi) raskaana oleva tyttöystävä.
no, meillä on siis saman ikäiset lapset tämän naisen kanssa.
...ja sattumoisin aika saman näköisetkin nämä...
hitto. itkettää...
no, meillä on siis saman ikäiset lapset tämän naisen kanssa.
...ja sattumoisin aika saman näköisetkin nämä...
hitto. itkettää...
lauantai 4. helmikuuta 2012
perjantai 3. helmikuuta 2012
persoonat perheessä.
olin saanut muutaman mailin mun tän blogin sähköpostilaatikkoon. kiitos niistä! edellispäivänä vasta kurkkasin sinne, ja vastasinkin maileihinne.
(tässä niitä henkilökohtaisuuksia joita "vaadimme lisää"-kyselyssä vaadittiin. vassokuu!)
haluan vaan sanoa ei tätä mun elämää yleensä kannata kadehtia millään muotoa. on totta että olen saanut rakennettua itselleni sopivan, kivan pienen elämän tähän, mutta siihen on jokaisella mahdollisuus. ja ei tässä mun elämässä varmaan muut viihtyisi. äärettömän kiitollinen ja iloinen olen just siitä, että mä viihdyn tässä. just tällätavalla
kerron joskus myöhemmin vaikeuksista joita tälläsen uusperheen muodostaminen voi tuoda tullessaan. vaikka täältä varmaan on saanut kuvan, että enimmäkseen on ihanaa (ja toki onkin.) ei totuus nyt aivan pelkästään sitä ole, kun viisi ihmistä tungetaan uuteen pakettiin nimeltä perhe. ja kun osalla on vähän liikaa ehkä temperamenttiä, osalla tapana vetäytyä sivuun kun vaikeuksia ilmaantuu, ja aikuisilla erilaiset tavat ratkoa ongelmia, on aika hyvä soppa täällä kiehumassa. toisinaan.
mein tirriäisethän on vailla sisaruuskateutta, ne syö ja nukkuu hyvin, mutta ei se tarkoita ettei niiden kanssa hirttäis joskus käpy kiinni. samoin esikoinen, joka on rauhallinen ja mukautuva ihminen, saa mut toisinaan epätoivon valtaan uskomattomalla huolimattomuudellaan. se on päälle niin kiva ja "kiltti" mutta ketkuileekin seläntakana (ainakin musta tuntuu siltä.) puhumattakaan tosta mun passiivis-aggressiivisesta puolisostani.* joka yleensä hermostuessaan laittaa kommunikaatiokanavat kiinni. ei sillä että olisin itse täydellinen, mutta en pysty aina ymmärtämään. **
muru ja esikoinen on perusluonteiltaan samanlaisia, mutta niillä hirttää keskenään huolettomuus-pedanttius-akselilla. tirrit on taas samaa slaavilaista luonteenlaatua mun kanssa, riemuitsee ja riehuu kovaan ääneen, rakastaa vailla rajoja, vetää koko elämän läpi tunteet pinnassa, itkee turhasta, loukkaantuu pienestä jne... siinä missä muru hermostuu mekastamisesta, se kysyi multa olenko ees huomannut alkaneeni huutaa. että kun meiltä kolmelta pienimmältä unohtuu se karjunta samointein kun rakkaus puskee sekunnissa raivon läpi, niin sillä se ei toimi niin. (aijaaha.)
mulla on periaatteena että rakkaus riittää. vaikkei se aina niin kuulemma ole. mun mielestä kenenkään ei tarvitse elää elämää missä ei itse viihdy. usein erehdyn luulemaan murun hiljaisuutta pakenemisen valmisteluksi. joskus paha tuuli on kuulemma vaan pahaa tuulta. (aijaaha.) saatan hössöttää ja huolehtia muista niin, että oma itse unohtuu. (aijaaha.)
onneksi on oppimista tämä koko elämä. ja persoonatkin joustaa, muuttuu ja mukautuu tarpeen vaatiessa. tai ainakin suurimmat rosot hioutuu elämän kolhuissa. ei tämä toki mikään mahdoton yhtälö ole, enemmänkin mielettömän hyvä kombo, silloin kun jokainen käyttää erityispiirteitään yhteisen hyvän eteen.
* joka muuten paiskoi kamoja ja raivosi menkkakipuja pari päivää sitten. mä olin siitä tosi onnellinen, kun se osaa ilmaista negatiivisia tunteitakin nykyään, eikä kerää niitä sisäänsä. se oppii näköjään, vaikka yleismaallisesti ei kai ole ihan suotavaa riehua menemään, mutta mulle se on ah niin luonnollista... *wirn.
** mä olen kuulemma kaikessa naisellisessa ajattelussani helvetin rasittava. ja siitä että yhdessä hetkessä huudan saatanaa, ja toisessa oon ihan tyyni ja kaikki on ok. ja siinä että nään vaikeudet vaan elämänä (ja varsin erilaisena kuin muru), enkä ota vakavasti toisen sanomisia ennenkun helvetti on irti.
(tässä niitä henkilökohtaisuuksia joita "vaadimme lisää"-kyselyssä vaadittiin. vassokuu!)
haluan vaan sanoa ei tätä mun elämää yleensä kannata kadehtia millään muotoa. on totta että olen saanut rakennettua itselleni sopivan, kivan pienen elämän tähän, mutta siihen on jokaisella mahdollisuus. ja ei tässä mun elämässä varmaan muut viihtyisi. äärettömän kiitollinen ja iloinen olen just siitä, että mä viihdyn tässä. just tällätavalla
kerron joskus myöhemmin vaikeuksista joita tälläsen uusperheen muodostaminen voi tuoda tullessaan. vaikka täältä varmaan on saanut kuvan, että enimmäkseen on ihanaa (ja toki onkin.) ei totuus nyt aivan pelkästään sitä ole, kun viisi ihmistä tungetaan uuteen pakettiin nimeltä perhe. ja kun osalla on vähän liikaa ehkä temperamenttiä, osalla tapana vetäytyä sivuun kun vaikeuksia ilmaantuu, ja aikuisilla erilaiset tavat ratkoa ongelmia, on aika hyvä soppa täällä kiehumassa. toisinaan.
mein tirriäisethän on vailla sisaruuskateutta, ne syö ja nukkuu hyvin, mutta ei se tarkoita ettei niiden kanssa hirttäis joskus käpy kiinni. samoin esikoinen, joka on rauhallinen ja mukautuva ihminen, saa mut toisinaan epätoivon valtaan uskomattomalla huolimattomuudellaan. se on päälle niin kiva ja "kiltti" mutta ketkuileekin seläntakana (ainakin musta tuntuu siltä.) puhumattakaan tosta mun passiivis-aggressiivisesta puolisostani.* joka yleensä hermostuessaan laittaa kommunikaatiokanavat kiinni. ei sillä että olisin itse täydellinen, mutta en pysty aina ymmärtämään. **
muru ja esikoinen on perusluonteiltaan samanlaisia, mutta niillä hirttää keskenään huolettomuus-pedanttius-akselilla. tirrit on taas samaa slaavilaista luonteenlaatua mun kanssa, riemuitsee ja riehuu kovaan ääneen, rakastaa vailla rajoja, vetää koko elämän läpi tunteet pinnassa, itkee turhasta, loukkaantuu pienestä jne... siinä missä muru hermostuu mekastamisesta, se kysyi multa olenko ees huomannut alkaneeni huutaa. että kun meiltä kolmelta pienimmältä unohtuu se karjunta samointein kun rakkaus puskee sekunnissa raivon läpi, niin sillä se ei toimi niin. (aijaaha.)
mulla on periaatteena että rakkaus riittää. vaikkei se aina niin kuulemma ole. mun mielestä kenenkään ei tarvitse elää elämää missä ei itse viihdy. usein erehdyn luulemaan murun hiljaisuutta pakenemisen valmisteluksi. joskus paha tuuli on kuulemma vaan pahaa tuulta. (aijaaha.) saatan hössöttää ja huolehtia muista niin, että oma itse unohtuu. (aijaaha.)
onneksi on oppimista tämä koko elämä. ja persoonatkin joustaa, muuttuu ja mukautuu tarpeen vaatiessa. tai ainakin suurimmat rosot hioutuu elämän kolhuissa. ei tämä toki mikään mahdoton yhtälö ole, enemmänkin mielettömän hyvä kombo, silloin kun jokainen käyttää erityispiirteitään yhteisen hyvän eteen.
* joka muuten paiskoi kamoja ja raivosi menkkakipuja pari päivää sitten. mä olin siitä tosi onnellinen, kun se osaa ilmaista negatiivisia tunteitakin nykyään, eikä kerää niitä sisäänsä. se oppii näköjään, vaikka yleismaallisesti ei kai ole ihan suotavaa riehua menemään, mutta mulle se on ah niin luonnollista... *wirn.
** mä olen kuulemma kaikessa naisellisessa ajattelussani helvetin rasittava. ja siitä että yhdessä hetkessä huudan saatanaa, ja toisessa oon ihan tyyni ja kaikki on ok. ja siinä että nään vaikeudet vaan elämänä (ja varsin erilaisena kuin muru), enkä ota vakavasti toisen sanomisia ennenkun helvetti on irti.
kyselyn tulokset
VAADIMME LISÄÄ:
- henkilökohtaisuuksia
|
20
(50%)
|
- valokuvia
|
14
(35%)
|
- hyvinvointiasiaa
|
0
(0%)
|
- elämäntapa-asiaa
|
6
(15%)
|
- muotia, makuja
|
0
(0%)
|
Ääniä tähän mennessä: 40
mama kiittää!
tulokset kertokoon puolestaan. täällä vissiin käydään just sen takia, mitä satun milloinkin kirjoittamaan. elämäntapa-asiat rajoittuu vissiin tähän onnelliseen köyhäilyyn mitä harjoitan. sepä siitä. lisää henkilökohtaisuuksia tuloillaan!
keltainen
keltainen tuntuu nyt kivalta.
kiitos rakastetulle takilleni, dacapolle ja viiden euron alelöydölle,
eilen oli hyvän keltainen päivä.
tosin, emme päässeet "asioille", koska auto oli jäätynyt. jäi uusi koti näkemättä.
tosin oli hyvä tekosyy pesäillä kaksin omassa sängyssä koko päivä. ei pöllömpää sekään...
kiitos rakastetulle takilleni, dacapolle ja viiden euron alelöydölle,
eilen oli hyvän keltainen päivä.
tosin, emme päässeet "asioille", koska auto oli jäätynyt. jäi uusi koti näkemättä.
tosin oli hyvä tekosyy pesäillä kaksin omassa sängyssä koko päivä. ei pöllömpää sekään...
torstai 2. helmikuuta 2012
mamma, mitä lä teet?
ei musta ainkaan murtovarasta tule.
hiivin jo nukahtaneiden tirrien huoneeseen etsimään esikoisen bussilippua fikkarin kanssa. jo tovin touhuiltuani hiljaa ja salaisesti siellä, takaani pimeydestä kuului kuiskaus:
"mamma, mitä lä teet?"
etin bussilippua, hiljaa, etten herätä teitä.
hienoa.
"aijaa" kuiskas poikani ja kävi takaisin nukkumaan.
hiivin jo nukahtaneiden tirrien huoneeseen etsimään esikoisen bussilippua fikkarin kanssa. jo tovin touhuiltuani hiljaa ja salaisesti siellä, takaani pimeydestä kuului kuiskaus:
"mamma, mitä lä teet?"
etin bussilippua, hiljaa, etten herätä teitä.
hienoa.
"aijaa" kuiskas poikani ja kävi takaisin nukkumaan.
kotona, saikulla
kotiin kuuluu:
- auringonvaloa (ihmeellistä olla päivällä kotona, hitto onpa ikkunat tunkkasen näköset, ei niitä pimeellä huomaakaan).
- kylmyyttä (uskomaton jääkylmä, jokanurkasta vetävä lähiöloukku tämä on). *
- läheisyyttä ja rakkautta (ei hullumpi saikku, murulla on tässä kanssa vähän vapaata).**
- pieniä puhdetöitä (virkata pystyy. jee.) ***
- turhautumisia (meil ei o mitään lakanoita, mä en voi elää näin!) ****
nautinnollista oli aamulla pötkiä sängyssä hereillä murua nuuskutellen, normiaamun sijaan, silloin mä viideltä paukkaan jo ulos.
kahvia saa juoda rauhoissa, ja netissä surffata. kukaan ei huutele, pyydä apua tai koita kuristaa, ketään ei tarvi nostella, kannatella, pidätellä, tukea ja tsempata. ja ennenkaikkea, siinä vaiheessa kun kädellä tekee väärän liikkeen, saa kirota rauhassa, nappailla pillereitä ja mennä sänkyynsä jääpakkauksen kanssa mököttämään. käsi on kyllä jo suht ok. ei enää hermosärkyile, ja suoristuu kanssa. siihen voi myös nojata, tosin se sattuu, mutta ei petä alta. puristaa ja nostella esineitä ei kannata, ei pysty. keskisormesta pikkurilliin sormet on aika tunnottomat ja turvoksissa. ehkä tää saikku oli paikallaan. jospa se on jo maanantaina sitten työräpyläks kelpaava kapistus.
* kerroinko jo etten uskonut kun ruttu kertoi että keittiön hellalle sataa lunta. en uskonu ennenku ite näin. ikkunat on myös jäässä. sisäpuolelta.
** hemmetti. apua! mä oon läheisriippuvainen. tekee mieli riippua murussa koko ajan. siis k.o.k.o a.j.a.n. onneks se sallii mun täyttää läheisyysvarastoja.se on niin kiltti. ystävällisesti pyytää hellittämään jos puristan liikaa, tai jos pitää vessaankin päästä. mä haluan sen iholle. tai oikeestaan ihon sisään. lämpimään.
*** ruttu on liikkis. se n-i-i-n rakastaa mun kömpelösti tumpeloimia virkattuja hamosia.
**** mä olen myös turhautunut noihin koiriin. yks kusee sisään minkä kerkiää, yks vinkuu, yks nuolee jalkaansa ja neljäs on vaan kaikinpuolin tyhmä.
- auringonvaloa (ihmeellistä olla päivällä kotona, hitto onpa ikkunat tunkkasen näköset, ei niitä pimeellä huomaakaan).
- kylmyyttä (uskomaton jääkylmä, jokanurkasta vetävä lähiöloukku tämä on). *
- läheisyyttä ja rakkautta (ei hullumpi saikku, murulla on tässä kanssa vähän vapaata).**
- pieniä puhdetöitä (virkata pystyy. jee.) ***
- turhautumisia (meil ei o mitään lakanoita, mä en voi elää näin!) ****
nautinnollista oli aamulla pötkiä sängyssä hereillä murua nuuskutellen, normiaamun sijaan, silloin mä viideltä paukkaan jo ulos.
kahvia saa juoda rauhoissa, ja netissä surffata. kukaan ei huutele, pyydä apua tai koita kuristaa, ketään ei tarvi nostella, kannatella, pidätellä, tukea ja tsempata. ja ennenkaikkea, siinä vaiheessa kun kädellä tekee väärän liikkeen, saa kirota rauhassa, nappailla pillereitä ja mennä sänkyynsä jääpakkauksen kanssa mököttämään. käsi on kyllä jo suht ok. ei enää hermosärkyile, ja suoristuu kanssa. siihen voi myös nojata, tosin se sattuu, mutta ei petä alta. puristaa ja nostella esineitä ei kannata, ei pysty. keskisormesta pikkurilliin sormet on aika tunnottomat ja turvoksissa. ehkä tää saikku oli paikallaan. jospa se on jo maanantaina sitten työräpyläks kelpaava kapistus.
* kerroinko jo etten uskonut kun ruttu kertoi että keittiön hellalle sataa lunta. en uskonu ennenku ite näin. ikkunat on myös jäässä. sisäpuolelta.
** hemmetti. apua! mä oon läheisriippuvainen. tekee mieli riippua murussa koko ajan. siis k.o.k.o a.j.a.n. onneks se sallii mun täyttää läheisyysvarastoja.se on niin kiltti. ystävällisesti pyytää hellittämään jos puristan liikaa, tai jos pitää vessaankin päästä. mä haluan sen iholle. tai oikeestaan ihon sisään. lämpimään.
*** ruttu on liikkis. se n-i-i-n rakastaa mun kömpelösti tumpeloimia virkattuja hamosia.
**** mä olen myös turhautunut noihin koiriin. yks kusee sisään minkä kerkiää, yks vinkuu, yks nuolee jalkaansa ja neljäs on vaan kaikinpuolin tyhmä.
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
asiaan palatakseni
...
(ei helvetti, tää ei lopu.)
emmä ees ole jaksanu selvittää tuleeko jotkut ökymuseorahat valtion vai kaupungin kassasta, kun ei kiinnosta. tai joku helvetin lasihotelli. haloo!
mun kaupungin rahoja te ette ainakaan semmoseen laita.
uudessa asuinkunnassani oli sentään pistetty 200 000e esivuodeksi luomuruokaan. sillä saatiin luomupuurot 3x/vko päiväkotilapsille. hiphurraa ja hieno homma. mut on ainakin yritetty, jotkut viherpiipertäjät on pystyneet pitämään puolensa kunnan koneistossa. (älä käsitä väärin, mä itse kuulun k.o. piipertäjiin, toim.huom.) mutta mitens se toinen ruoka. eka kerta kun tarjootte mun mukuloille päiväkodissa esim. nugetteja, mä varmaan repäsen pelihousut.
no jaa, niihin kunnan rahoihin.
ketä hemmettiä palvelee se, että päiväkotipaikkoja joutuu jonottaan 4kk, ja sittenkin sä saatat saada sen jostakin hemmetin pitkän matkan takaa? ootteko tietoisia että joku raahaa vuosaaresta pikku huopalahteen muksujaan aamusin ja illalla takas. ja käy vielä välillä duunissa? (jos joku ei tajua niin julkisilla noin 60min suuntaansa.) helkkarin herkkua varmaan. kato kun ei ole paikkoja... kato kun lapsiperheiden piti muuttaa kehyskuntiin. sitton ryhmiä joissa on 20 kaksvuotiasta. helkkarin hyvää hoitoa varmaan sanon mä. oikeen yksilöllistä kasvatusta. "on meillä siihen suhteutettu aikuisten määrä sit." lohdutti mua lähi pk:n johtaja, ja syyti mua saivartelusta kun kysyin kasvoks tilat kanssa. ei kuulemma kasvanut. laittaisitko sä lapses isoon mekastavaan ryhmään pieniin tiloihin? 8-10h/pvä? mitähän siitä tulee. meinhän hellanteltut on tossa pienessä yksityisessä päiväkodissa ostopalvelupaikoilla. ne loppuu nyt kesällä (mehän muutetaan sinne kuntaan missä saa luomupuuroa 3krt/vko) mutta jäljellejäävät saa maksaa yksityisistä paikoistaan vissiin 750-900e/kk. aika kiva, eiks ooki? kohtuullista sanoisin. maksellessani nyt 57e/muksu/kk.*
no jaa.
mennäänkö vanhusten asioihin? siihen kun työtätekevä sakki ei pysty itse auttamaan omia vanhempiaan? kun se ei ole nykyaikaa. päivähoitoa kunnalta ne tarttis, ne mummot, ja vanhainkoteja kanssa. mutta tiedättekö, nekin on ajettu alas! ei o rahaa, ei resursseja.
tiedättekö kuinka suuri osa vanhuksista kärsii muistin sairauksista? semmosista että niiden kotiin yksin jättäminen on ihan heitteillejättöä. jättäisiksä oman suojattoman, syyntakeettoman ja vessakäyntiin, ruoanlaittoon ja ehkä sängystänousemiseen kykenemättömän lapses yksin kotiin? tai jos se sun vanhukses onkin fyysisesti ok, mutta mentaalisesti ihan hukassa ja lähtee tonne pakkaseen sisävaatteissa.
mitä sitten?
eihän nyt niihi rahaa tartte. eikä resursseja. ne vaan rakens tän maan meille, ja ne pienemmät resurssittomat on mein tulevaisuus...
ai jumankekka, joskus mä en vaan kestä tätä maailmaa. kaupunkia enkä saatanan materialismia.
inhimillisyyttä pliis.
ilmanen julkinen liikenne ja saasteetonta energiaa. emmä muuta pyydä!
saatana!
edit: hetken asiaa vielä pohdittuani, mun tekstistä voi osittain lukea mistä gäppi* esmes. sosiaaliviraston rahakirstuunkin tulee, ehkä mun pitäis kirjottaa elämisen kulujen kohtuullistamisesta ja kohdistamisesta oikein, eikä vaan kiljua minne sitä rahaa pitää syytää. mä mieluusti maksan enemmän luomuruoasta, ja puhtaammasta sähköstä ynnä muusta. ja mun verovaroja sais ohjata vanhus- ja sosiaalityöhön mieluusti. kyllä mä tiedän että tää on monimutkanen palapeli, ja että päätöksiä tehdään tahoilla, joilla ei välttämättä ole mitään kosketuspintaa sinne, missä nää asiat todella tapahtuu.
(ei helvetti, tää ei lopu.)
emmä ees ole jaksanu selvittää tuleeko jotkut ökymuseorahat valtion vai kaupungin kassasta, kun ei kiinnosta. tai joku helvetin lasihotelli. haloo!
mun kaupungin rahoja te ette ainakaan semmoseen laita.
uudessa asuinkunnassani oli sentään pistetty 200 000e esivuodeksi luomuruokaan. sillä saatiin luomupuurot 3x/vko päiväkotilapsille. hiphurraa ja hieno homma. mut on ainakin yritetty, jotkut viherpiipertäjät on pystyneet pitämään puolensa kunnan koneistossa. (älä käsitä väärin, mä itse kuulun k.o. piipertäjiin, toim.huom.) mutta mitens se toinen ruoka. eka kerta kun tarjootte mun mukuloille päiväkodissa esim. nugetteja, mä varmaan repäsen pelihousut.
no jaa, niihin kunnan rahoihin.
ketä hemmettiä palvelee se, että päiväkotipaikkoja joutuu jonottaan 4kk, ja sittenkin sä saatat saada sen jostakin hemmetin pitkän matkan takaa? ootteko tietoisia että joku raahaa vuosaaresta pikku huopalahteen muksujaan aamusin ja illalla takas. ja käy vielä välillä duunissa? (jos joku ei tajua niin julkisilla noin 60min suuntaansa.) helkkarin herkkua varmaan. kato kun ei ole paikkoja... kato kun lapsiperheiden piti muuttaa kehyskuntiin. sitton ryhmiä joissa on 20 kaksvuotiasta. helkkarin hyvää hoitoa varmaan sanon mä. oikeen yksilöllistä kasvatusta. "on meillä siihen suhteutettu aikuisten määrä sit." lohdutti mua lähi pk:n johtaja, ja syyti mua saivartelusta kun kysyin kasvoks tilat kanssa. ei kuulemma kasvanut. laittaisitko sä lapses isoon mekastavaan ryhmään pieniin tiloihin? 8-10h/pvä? mitähän siitä tulee. meinhän hellanteltut on tossa pienessä yksityisessä päiväkodissa ostopalvelupaikoilla. ne loppuu nyt kesällä (mehän muutetaan sinne kuntaan missä saa luomupuuroa 3krt/vko) mutta jäljellejäävät saa maksaa yksityisistä paikoistaan vissiin 750-900e/kk. aika kiva, eiks ooki? kohtuullista sanoisin. maksellessani nyt 57e/muksu/kk.*
no jaa.
mennäänkö vanhusten asioihin? siihen kun työtätekevä sakki ei pysty itse auttamaan omia vanhempiaan? kun se ei ole nykyaikaa. päivähoitoa kunnalta ne tarttis, ne mummot, ja vanhainkoteja kanssa. mutta tiedättekö, nekin on ajettu alas! ei o rahaa, ei resursseja.
tiedättekö kuinka suuri osa vanhuksista kärsii muistin sairauksista? semmosista että niiden kotiin yksin jättäminen on ihan heitteillejättöä. jättäisiksä oman suojattoman, syyntakeettoman ja vessakäyntiin, ruoanlaittoon ja ehkä sängystänousemiseen kykenemättömän lapses yksin kotiin? tai jos se sun vanhukses onkin fyysisesti ok, mutta mentaalisesti ihan hukassa ja lähtee tonne pakkaseen sisävaatteissa.
mitä sitten?
eihän nyt niihi rahaa tartte. eikä resursseja. ne vaan rakens tän maan meille, ja ne pienemmät resurssittomat on mein tulevaisuus...
ai jumankekka, joskus mä en vaan kestä tätä maailmaa. kaupunkia enkä saatanan materialismia.
inhimillisyyttä pliis.
ilmanen julkinen liikenne ja saasteetonta energiaa. emmä muuta pyydä!
saatana!
edit: hetken asiaa vielä pohdittuani, mun tekstistä voi osittain lukea mistä gäppi* esmes. sosiaaliviraston rahakirstuunkin tulee, ehkä mun pitäis kirjottaa elämisen kulujen kohtuullistamisesta ja kohdistamisesta oikein, eikä vaan kiljua minne sitä rahaa pitää syytää. mä mieluusti maksan enemmän luomuruoasta, ja puhtaammasta sähköstä ynnä muusta. ja mun verovaroja sais ohjata vanhus- ja sosiaalityöhön mieluusti. kyllä mä tiedän että tää on monimutkanen palapeli, ja että päätöksiä tehdään tahoilla, joilla ei välttämättä ole mitään kosketuspintaa sinne, missä nää asiat todella tapahtuu.
harmistuksen haisto
soitin tosiaan pomolle aamulla että tuun huomenna duuniin, ja se siellä oli että "kato nyt mitä lääkäri sanoo ja hoidat nyt ittes ja blaa blaa...." sitten kun soitin sille lääkärin jälkeen että se painosti ottaan vielä loppuviikon saikkua, niin oli astetta tiukempi emäntä luurin päässä. hmh. jäi vähän valju olo.
hitto mä tahalleen täällä sairastele käteni kanssa. ja oikeesti, tää on aikamoisen tylsää. varsinkin tällä mulle siunatulla adhd-mentaliteetilla.
vituttaa vaan kun aina pitää olla niin saamarin tunnollinen ja potea huonoa omaa tuntoa siitä ettei ole työkunnossa! niinkun olen sanonut, tää oma pää on se pahin, ja että aina kun jonnei kumartaa, pyllistää siihen toiseen suuntaan. mitä jos mä nyt vaan lepäisin ja hoitaisin tät kättä? häh? ihan sama mitä kukakin on mieltä, eiks nii? (voi olla toki mahdollista, että vaan haistoin harmistuksen siellä pomon sanojen taustalla...)
että antakaa anteeks saakeli että en voi yhdellä kädellä tehdä töitä. ja että lääkäri oli sitä mieltä että tän pitää parantua kunnolla kerralla. helvetti ettei tässä maassa tunnu mikään muu kun perse hiessä työn painaminen merkitsevän mitään. mä en oikeesti pidä tämmösestä talous-työ-keskeisestä maailmasta. oikeesti. oikeesti.
vähennetään vaan resursseja oikeesti tärkeistä asioista, ja laitetaan vaan kukkenheimia pystyyn. helvetti. upeeta. mahtavaa.
haluaako joku tietää terveydenhuollon tilasta? vanhusten asemasta? päivähoidosta? syrjäytymisen ehkäisystä? niinku oikeesti? niistä resursseista millä näitä pidetään pystyssä? no ei helvetissä, vois tulla varmaan paha mieli.
että rakentakaa te kermaperseet museonne omilla rahoillanne.
piste.
(oho. meni närvi. taas kerran. tätä mä tarkotan sillä että mun pitäs pitää tää näppäimistö kiinni. kun ei ole mitään kivaa asiaa, vaan paska tulvii yli äyräidensä. heti. laakista.)
hitto mä tahalleen täällä sairastele käteni kanssa. ja oikeesti, tää on aikamoisen tylsää. varsinkin tällä mulle siunatulla adhd-mentaliteetilla.
vituttaa vaan kun aina pitää olla niin saamarin tunnollinen ja potea huonoa omaa tuntoa siitä ettei ole työkunnossa! niinkun olen sanonut, tää oma pää on se pahin, ja että aina kun jonnei kumartaa, pyllistää siihen toiseen suuntaan. mitä jos mä nyt vaan lepäisin ja hoitaisin tät kättä? häh? ihan sama mitä kukakin on mieltä, eiks nii? (voi olla toki mahdollista, että vaan haistoin harmistuksen siellä pomon sanojen taustalla...)
että antakaa anteeks saakeli että en voi yhdellä kädellä tehdä töitä. ja että lääkäri oli sitä mieltä että tän pitää parantua kunnolla kerralla. helvetti ettei tässä maassa tunnu mikään muu kun perse hiessä työn painaminen merkitsevän mitään. mä en oikeesti pidä tämmösestä talous-työ-keskeisestä maailmasta. oikeesti. oikeesti.
vähennetään vaan resursseja oikeesti tärkeistä asioista, ja laitetaan vaan kukkenheimia pystyyn. helvetti. upeeta. mahtavaa.
haluaako joku tietää terveydenhuollon tilasta? vanhusten asemasta? päivähoidosta? syrjäytymisen ehkäisystä? niinku oikeesti? niistä resursseista millä näitä pidetään pystyssä? no ei helvetissä, vois tulla varmaan paha mieli.
että rakentakaa te kermaperseet museonne omilla rahoillanne.
piste.
(oho. meni närvi. taas kerran. tätä mä tarkotan sillä että mun pitäs pitää tää näppäimistö kiinni. kun ei ole mitään kivaa asiaa, vaan paska tulvii yli äyräidensä. heti. laakista.)
mekko. nahkaa.
pyörähdin kaupungilla matkalla työterveysasemalta kotiin. (älä kerro pomolle!)
matkalta tarttui mukaan nahkamekko (!!!) mulle (!!!) ja "vanginhousut" mun kotiorjalle, murulle.
p.s. ootkos nähnyt lesboa nahkamekossa? haluaisitko nähdä?
matkalta tarttui mukaan nahkamekko (!!!) mulle (!!!) ja "vanginhousut" mun kotiorjalle, murulle.
p.s. ootkos nähnyt lesboa nahkamekossa? haluaisitko nähdä?
kävin lääkärissä
käytiin seuraavanlainen keskustelu:
l: hahha. hauska saata terapeutti jolla tenniskuunerpä!
m: joo.
l: mitä minä kertoa sinulle, sinä tietä!
m: joo.
l: sine lepätä kunola, sine otta tulehduskipuläke. hahahah. manantaina sinä menä töihin.
m: jos huomenna, jos laitan jonku tukisidoksen.
l: hahahaha. sinä lepätä. tukisidos hyvä. maanantaina. jes?
m: huoh....
l: oletko sinä suomalainen? mine katso oventaa missä ulkomalainen tytö?! mutta sinä ihan tavallinen! hahahha.
m: mun isän suku on kyllä venäjältä.
l: sukunimi kuulostaa kazakstan. hahahahahah. mutta sinä näyttää suomalainen.
m: aijaa. kiva.
l: etunimi ei suomalainen?
m: on se kyllä. harvinainen tosin.
l: harvinainen. niin. hahahahahha.
l: tässä resepti. lepä. ja maanantaina töihin. mine ei sinua neuvo, sinä osaa!
m: jepjep ja hauskat päivänjatkot!
p.s. ei tullu buranareseptiä, vaan ibumaxia. pääs yllättään ;)
l: hahha. hauska saata terapeutti jolla tenniskuunerpä!
m: joo.
l: mitä minä kertoa sinulle, sinä tietä!
m: joo.
l: sine lepätä kunola, sine otta tulehduskipuläke. hahahah. manantaina sinä menä töihin.
m: jos huomenna, jos laitan jonku tukisidoksen.
l: hahahaha. sinä lepätä. tukisidos hyvä. maanantaina. jes?
m: huoh....
l: oletko sinä suomalainen? mine katso oventaa missä ulkomalainen tytö?! mutta sinä ihan tavallinen! hahahha.
m: mun isän suku on kyllä venäjältä.
l: sukunimi kuulostaa kazakstan. hahahahahah. mutta sinä näyttää suomalainen.
m: aijaa. kiva.
l: etunimi ei suomalainen?
m: on se kyllä. harvinainen tosin.
l: harvinainen. niin. hahahahahha.
l: tässä resepti. lepä. ja maanantaina töihin. mine ei sinua neuvo, sinä osaa!
m: jepjep ja hauskat päivänjatkot!
p.s. ei tullu buranareseptiä, vaan ibumaxia. pääs yllättään ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)