hemmetti.
terkkuja saikulta.
maanantaina ei käsi käyb kuinkaan, ja nyt sit kökitään himassa.
yhden unettoman yön ja kovan hermosäryn se vaati, että tajusin jäädä kotio.
tollaseen tenniskyynerpäähän tuntuu auttavan kyllä kylmä, burana, tiikerisalva, jumppa ja neuraalikudoksen mobilisointi. eilen ei käsi suoristunut ees suoristumaan, mutta nyt se on jo parempi. sain keskiviikolle lääkäriajan, mutta mietin sen perumista. kerran meinaan kävin samaisella hepulla venäytettyäni töissä selkäni, ja se sillai osas hommansa että mun vaivan "selkäkivuksi". (tän diagnoosin olisin voinut saada myös naapurilta, tai lapsiltani.) oi kiitti! ja buranaresepti kouraan ja seuraava.
no ans aamulla kattoo millai tää käsi on. meenkö sit äijän tykö kuuntelemaan itsestäänselvyyksiä, vai jatkanko itsehoitolinjalla joka tuntuu (toistaseks) purevan.
kädellisempää päivää teille!
p.s. päivittäkää hei te blogejanne. en jaksais aina vaan odotella... täällä on tylsää.
tiistai 31. tammikuuta 2012
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
käsityöt ei o mun juttu
no kyllä sillä tuusan räpylällä jotaki sai aikaan.
nimittäin.
puna-sininen 90-luvun oravakangas poikulin kakkosrattaissa vaihtui vähän stylekkäämpään.
loppuosasta hommaa mua jo pänni ihan himona, mutta nyt (sadan kirosanan jälkeen) kärrit on viimeistelyä vailla.
hemmetti. musta ei kyllä näihin käsitöihin ole. ei riitä taito eikä kärsivällisyys.
vaikka. onnekivat.
vaikka ite sanonki.
nimittäin.
puna-sininen 90-luvun oravakangas poikulin kakkosrattaissa vaihtui vähän stylekkäämpään.
loppuosasta hommaa mua jo pänni ihan himona, mutta nyt (sadan kirosanan jälkeen) kärrit on viimeistelyä vailla.
hemmetti. musta ei kyllä näihin käsitöihin ole. ei riitä taito eikä kärsivällisyys.
vaikka. onnekivat.
vaikka ite sanonki.
kädetön
hemmetti.
just kun jalka lakkas oireilemasta (ei siel murtumaa ollut, tulehdus vaan), niin meni käsi.
tossahan se toki roikkuu, mutta juuri mitään sillä ei voi tehdä. kysessä on ns. "tenniskyynerpää", ja tietty oikeessa kädessä. koko räpylä on heikko, ja kahvikupinkin nostaminen tekee kipeetä. ja siis sitä on jomotellut jo muutamat päivät, mutta eilen illalla sit alkoi kova kipu. mitähän mä tän kanssa nyt teen?
ei helevetti sanon mä!
onneks muru saa kipsin pois jalasta tiistaina, josko sit se pikkuhiljaa sais vietyä noita isoja vetureitakin lenkille. urheesti se on kipsinsä kanssa pikkukoiraa lenkittänyt jo. kiitos siitä.
no vasurilla vedetään tässä muutama tovi. ei auta muu.
just kun jalka lakkas oireilemasta (ei siel murtumaa ollut, tulehdus vaan), niin meni käsi.
tossahan se toki roikkuu, mutta juuri mitään sillä ei voi tehdä. kysessä on ns. "tenniskyynerpää", ja tietty oikeessa kädessä. koko räpylä on heikko, ja kahvikupinkin nostaminen tekee kipeetä. ja siis sitä on jomotellut jo muutamat päivät, mutta eilen illalla sit alkoi kova kipu. mitähän mä tän kanssa nyt teen?
ei helevetti sanon mä!
onneks muru saa kipsin pois jalasta tiistaina, josko sit se pikkuhiljaa sais vietyä noita isoja vetureitakin lenkille. urheesti se on kipsinsä kanssa pikkukoiraa lenkittänyt jo. kiitos siitä.
no vasurilla vedetään tässä muutama tovi. ei auta muu.
lauantai 28. tammikuuta 2012
äkä
no on tää kumma.
mulla ei ole kun kipakoita sanomisia.
pitää vissiin toteuttaa omia teesejään ja pitää kirjaimisto kiinni kun ei ole mitään positiivista sanottavaa.
plääh.
mulla ei ole kun kipakoita sanomisia.
pitää vissiin toteuttaa omia teesejään ja pitää kirjaimisto kiinni kun ei ole mitään positiivista sanottavaa.
plääh.
perjantai 27. tammikuuta 2012
keksi, parempaa kun ...
ei vais, mutta koita itte!
50g sulatettua margariinia
1dl ruokosokeria
2 kourallista kuorittuja seesaminsiemeniä
3 kourallista kaurahiutaleita
sekoita.
taputtele pellille lituskaksi ja pöhötä lämmössä noin 10min.
oioi. niin hyvää ja varmasti terveellistäkin (luulen)!
50g sulatettua margariinia
1dl ruokosokeria
2 kourallista kuorittuja seesaminsiemeniä
3 kourallista kaurahiutaleita
sekoita.
taputtele pellille lituskaksi ja pöhötä lämmössä noin 10min.
oioi. niin hyvää ja varmasti terveellistäkin (luulen)!
torstai 26. tammikuuta 2012
kyl on vaikeeta
jumankekka pikkukunnan nettisivut on ankeat.
olipahan urakan takana askarrella kaks päivähoitohakemusta (erilliset siis) ja päälle vielä eskarihakemus*.
no, nysse on tehty.
pitää vissiin vielä varmistaa joskomä tein oikein, kun ei niitä paikkoja kannata ees vielä hakea, kun 4kk ennen laskettua aikaa. mut eskarihakemus piti ennen kuun vaihdetta, ni tein molemmat. (tai siis kaikki.) päiväkotien nimetki vedin ulkomuistista, mahtaakohan siellä moisia ollakaan.
no näkee huomenna. tai kuulee. jos vaan keveiltä töiltäni ehdin asiaa setvimään.
* jollasta en tienny että pitää ees erikseen tehhä. onneks näin serkun kaupoilla, ja se kysyi josko oon rutun jo eskariin ilmottanu. tietty olin ihan hoomoilasena siinä... kiitti S! mein ruttu pääsee nyt ehkä eskariin ;)
olipahan urakan takana askarrella kaks päivähoitohakemusta (erilliset siis) ja päälle vielä eskarihakemus*.
no, nysse on tehty.
pitää vissiin vielä varmistaa joskomä tein oikein, kun ei niitä paikkoja kannata ees vielä hakea, kun 4kk ennen laskettua aikaa. mut eskarihakemus piti ennen kuun vaihdetta, ni tein molemmat. (tai siis kaikki.) päiväkotien nimetki vedin ulkomuistista, mahtaakohan siellä moisia ollakaan.
no näkee huomenna. tai kuulee. jos vaan keveiltä töiltäni ehdin asiaa setvimään.
* jollasta en tienny että pitää ees erikseen tehhä. onneks näin serkun kaupoilla, ja se kysyi josko oon rutun jo eskariin ilmottanu. tietty olin ihan hoomoilasena siinä... kiitti S! mein ruttu pääsee nyt ehkä eskariin ;)
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
vaarallista elämää
woutsi wou wou!
mä olen alkanu hurjasteleen ja elään vaarallisesti.
a) lähden aamulenkille nykyään erisuuntaan kun yleensä. ja iltalenkinkin vedin koirien kanssa vastapäivään. revi siitä!
b) kävin eilen murun kanssa haahuilemassa ostoksilla. jätettiin muksut vaan himaan. ettäs tiiätte!
c) joskus meen nykyään kauppaankin. yksin. ja jätän muut kotiin. vaikkei penskat ees nuku. hä hä hää!
d) sit mä pelaan hedelmäpeliäki. eurolla, kahdenkymmenen sentin panoksilla. ihan kerta viikkoon, joskus kakski. olisitko uskonu!
e) ostin valmiit keittoainekset. huomenna mä en mitää ruokaa ala askarteleen. nakkikeitto tulee ihan itekseen ulos pakastimesta ja kattilaan. nii!
jumalavita! mitähän kaikkea hullua sitä voikaan tehdä kun vähän rutiineistaan repee irrottelemaan. ja leikkasinhan mä ton tukankin...
aini, aion ostaa lampun, sen mistä muru ei tykkää. kattokoon sit toisaalle kun olkkarissa on valot. (nyssiel on pimeetä.) ja meinasin ostaa itselleni sikakalliin puhelimen. en tosin tee sillä hittojakaan (soitan kahdelle ihmislle, vastaan yhden puheluihin ja tekstaan yhdelle. jep.), mut helkkarinko väliä! näin sitä heittäydytään holtittomiksi.
huom!
terveemmän elämän saldo tähän mennessä: ekaviikolla siis noin 14h ulkoilua + 2x kahvakuulaa. ei yhtään tehtyä proteiinipirtelöä. parannettavaa tälle vkolle; pirtelöt, kuula. ja jos vaikka juoksemaan joutais.
mä olen alkanu hurjasteleen ja elään vaarallisesti.
a) lähden aamulenkille nykyään erisuuntaan kun yleensä. ja iltalenkinkin vedin koirien kanssa vastapäivään. revi siitä!
b) kävin eilen murun kanssa haahuilemassa ostoksilla. jätettiin muksut vaan himaan. ettäs tiiätte!
c) joskus meen nykyään kauppaankin. yksin. ja jätän muut kotiin. vaikkei penskat ees nuku. hä hä hää!
d) sit mä pelaan hedelmäpeliäki. eurolla, kahdenkymmenen sentin panoksilla. ihan kerta viikkoon, joskus kakski. olisitko uskonu!
e) ostin valmiit keittoainekset. huomenna mä en mitää ruokaa ala askarteleen. nakkikeitto tulee ihan itekseen ulos pakastimesta ja kattilaan. nii!
jumalavita! mitähän kaikkea hullua sitä voikaan tehdä kun vähän rutiineistaan repee irrottelemaan. ja leikkasinhan mä ton tukankin...
aini, aion ostaa lampun, sen mistä muru ei tykkää. kattokoon sit toisaalle kun olkkarissa on valot. (nyssiel on pimeetä.) ja meinasin ostaa itselleni sikakalliin puhelimen. en tosin tee sillä hittojakaan (soitan kahdelle ihmislle, vastaan yhden puheluihin ja tekstaan yhdelle. jep.), mut helkkarinko väliä! näin sitä heittäydytään holtittomiksi.
huom!
terveemmän elämän saldo tähän mennessä: ekaviikolla siis noin 14h ulkoilua + 2x kahvakuulaa. ei yhtään tehtyä proteiinipirtelöä. parannettavaa tälle vkolle; pirtelöt, kuula. ja jos vaikka juoksemaan joutais.
maanantai 23. tammikuuta 2012
minäminäminä
...tuli vaan mieleeni että oonksmä vähän kohtuuton?
hittojako valitan kun kaikki on kivasti.
mitä sitten jos duunissa on mitotukset persiillään ja itketään pikkuasioista? mitä sitten jos eukko on välillä vähän horatio? mitä sitten jos jalassa sattuu oleen marssimurtuma, ja koirien lenkitys mun vastuulla vielä pari vkoa ainakin?
emmä ole täydellinen, vaikka ehkä vois luulla. enkä mä kaikkea jaksa, vaikka ehkä vois luulla.
mä tiedän että mua on paiskattu kohtuullisella onnella siinä, että osaan kattoa maailmaa optimisisella silmällä, ja siinä että lapset tuo mulle sata kertaa enemmän iloa kun vaivaa, ja sillä että jaksan vielä uskoa rakkauteen. helvetti elämä olis hankalaa jos olisin toisenlainen. ei se aina ole helppoa näinkään.
kaikesta optimismista ja naiviudesta huolimatta mä olen itseni pahin vihollinen, nyt ja aina.
hittojako valitan kun kaikki on kivasti.
mitä sitten jos duunissa on mitotukset persiillään ja itketään pikkuasioista? mitä sitten jos eukko on välillä vähän horatio? mitä sitten jos jalassa sattuu oleen marssimurtuma, ja koirien lenkitys mun vastuulla vielä pari vkoa ainakin?
emmä ole täydellinen, vaikka ehkä vois luulla. enkä mä kaikkea jaksa, vaikka ehkä vois luulla.
mä tiedän että mua on paiskattu kohtuullisella onnella siinä, että osaan kattoa maailmaa optimisisella silmällä, ja siinä että lapset tuo mulle sata kertaa enemmän iloa kun vaivaa, ja sillä että jaksan vielä uskoa rakkauteen. helvetti elämä olis hankalaa jos olisin toisenlainen. ei se aina ole helppoa näinkään.
kaikesta optimismista ja naiviudesta huolimatta mä olen itseni pahin vihollinen, nyt ja aina.
uurastin
kahdeksan tunnin työpäivä*.
60min koiralenkkiä.
30min kahvakuulaa.
kylläpä oon reipas.
ja väsyny. huoh.
p.s. megasaikuttaja on saikulla vielä 3 vkoa. saatiin sijainen, tulikse mulle? no ei. se meni sille kuka itki kovimmin. plääh. ei kande kuitenkaan valittaa. sain mä sijaisen mun koulutuksen ajaks. voi kiitos tästä.
* yks tänään ilmoitti että "kyl mä boljaan mikä on zillari". -eiku zillaroimaan sitte. sano mama.
60min koiralenkkiä.
30min kahvakuulaa.
kylläpä oon reipas.
ja väsyny. huoh.
p.s. megasaikuttaja on saikulla vielä 3 vkoa. saatiin sijainen, tulikse mulle? no ei. se meni sille kuka itki kovimmin. plääh. ei kande kuitenkaan valittaa. sain mä sijaisen mun koulutuksen ajaks. voi kiitos tästä.
* yks tänään ilmoitti että "kyl mä boljaan mikä on zillari". -eiku zillaroimaan sitte. sano mama.
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
köyhän naisen tiskikone
tässä taloudessa tiskiä tulee väistämättä kauheita kasoja.
harkittiin jo että ostetaan tähän vuokraläävään huutiksesta joku pilipalitiskikone täks muutamaks kuukaudeks, mutta, eihän mein tarttekaan!
kato, meillähän on tää ekomalli.
- kuluttaa vähän vettä ja pesuainetta.
- sähkön sijaan toimii kiitoksella.
kyl tän kanssa me pärjätään ihan hyvin kesään asti.
kiitos ruttunaama taas! mamman pikku apulainen.
...virallisen kaakaopäivän (sunnuntai) odotus on kääntynyt tiskauspäivän odotukseksi... voih, hauska tyyppi!
harkittiin jo että ostetaan tähän vuokraläävään huutiksesta joku pilipalitiskikone täks muutamaks kuukaudeks, mutta, eihän mein tarttekaan!
- kuluttaa vähän vettä ja pesuainetta.
- sähkön sijaan toimii kiitoksella.
kyl tän kanssa me pärjätään ihan hyvin kesään asti.
kiitos ruttunaama taas! mamman pikku apulainen.
...virallisen kaakaopäivän (sunnuntai) odotus on kääntynyt tiskauspäivän odotukseksi... voih, hauska tyyppi!
hulinat ja hirviöisä
kyl mä maar sanon että jollaki on äly välähtäny kun se on keksiny liikuntahulinat! meillä täällä lähiöslummissa on kattokaas semmoi systeemi, että joka sunnuntai kasataan liikuntavälinettä kerrakseen urheiluhalliin, ja sinne saa mennä pelmuamaan penskojensa kanssa.
todella upeeta!
mein nappulat on siellä ihan onnessaan. ryömivät, hyppivät, hilluvat ja heittävät palloa. tekevät tunneleita, roikkuvat köysissä jne. perusliikuntaa, kyllä.
propsit apinoille taas tästä reissusta. ne oli meinaan kun herran enkelit siellä*. eli kaikilla oli hauskaa. huomasin myös siellä tänään, että poikaa vähän jännittää korkeat paikat, joten ehkä on elokuisesta voltistaan jotaki oppinut. luojalle kiitos siitä! nauratti vaan kun ovat niin mein lapsia mokomat. tykkäsivät eniten juosta ympyrää ja pelata jenkkifutista. hih.
kurjaa vaan oli huomata kuinka joltain vanhemmilta puuttuu täysin psykologinen silmä lastensa suhteen. hirveää tylytystä vanhemmalta herrasmieheltä viisvuotiasta poikaansa kohtaan kotiinlähdön tiimellyksessä. ruttu tuijotti monttu auki moista sättimistä, jouduin ihan sanomaan sille, että kuten huomaa, ei kaikki aikuisetkaan ole ihan fiksuja**. huoh. lapsi raasu.
*lukuunottamatta yhtä mun tekemää loistavaa jenkkifutistaklausta, josta ruttu vähän hermostui.
** musta on täysin kohtuutonta isolta mieheltä haukkua viisivuotiasta a) vellihousuksi b) itkupilliksi c) tyhmäksi ja sanoa ettei se ikinä pääse uudelleen tuonne, koska alkoi itkemään kun veljelleen pelissä hävisi. "että kenen vika tappio oli? häh? sun oma vikas! mitäs oot niin saamaton ja luovutat heti!" halvatun sekopää.
todella upeeta!
mein nappulat on siellä ihan onnessaan. ryömivät, hyppivät, hilluvat ja heittävät palloa. tekevät tunneleita, roikkuvat köysissä jne. perusliikuntaa, kyllä.
propsit apinoille taas tästä reissusta. ne oli meinaan kun herran enkelit siellä*. eli kaikilla oli hauskaa. huomasin myös siellä tänään, että poikaa vähän jännittää korkeat paikat, joten ehkä on elokuisesta voltistaan jotaki oppinut. luojalle kiitos siitä! nauratti vaan kun ovat niin mein lapsia mokomat. tykkäsivät eniten juosta ympyrää ja pelata jenkkifutista. hih.
kurjaa vaan oli huomata kuinka joltain vanhemmilta puuttuu täysin psykologinen silmä lastensa suhteen. hirveää tylytystä vanhemmalta herrasmieheltä viisvuotiasta poikaansa kohtaan kotiinlähdön tiimellyksessä. ruttu tuijotti monttu auki moista sättimistä, jouduin ihan sanomaan sille, että kuten huomaa, ei kaikki aikuisetkaan ole ihan fiksuja**. huoh. lapsi raasu.
*lukuunottamatta yhtä mun tekemää loistavaa jenkkifutistaklausta, josta ruttu vähän hermostui.
** musta on täysin kohtuutonta isolta mieheltä haukkua viisivuotiasta a) vellihousuksi b) itkupilliksi c) tyhmäksi ja sanoa ettei se ikinä pääse uudelleen tuonne, koska alkoi itkemään kun veljelleen pelissä hävisi. "että kenen vika tappio oli? häh? sun oma vikas! mitäs oot niin saamaton ja luovutat heti!" halvatun sekopää.
lauantai 21. tammikuuta 2012
voi masennus
voi masennus.
se ei meinaa päästää otettaan paidanliepeestä sitten millään.
ei vaikka mulla on kaikki hyvin.
tänään itkukohtauksen jälkeen muru painosti mut kampaajalle.
toivotaan että mä olen niin Nainen (isolla N:ällä), että uus frisyyri asettaa tän mustan mielen takas kohdilleen.
se ei meinaa päästää otettaan paidanliepeestä sitten millään.
ei vaikka mulla on kaikki hyvin.
tänään itkukohtauksen jälkeen muru painosti mut kampaajalle.
toivotaan että mä olen niin Nainen (isolla N:ällä), että uus frisyyri asettaa tän mustan mielen takas kohdilleen.
perjantai 20. tammikuuta 2012
ihoa saakeli
- lasten vaatevarasto täydennetty.
- työviikko taklattu.
- tärkeitä kotona puhuttu.
- koiria tuhannesti pyryssä lenkitetty.
- lasten ja emännän päät parturoitu. (mun ja spanielin vuoro on ensviikolla, se on sidecutia tuloillaan!)
nyt viiniä ja ihoa saakeli. mulle.
m'oon sen ansainnu.
- työviikko taklattu.
- tärkeitä kotona puhuttu.
- koiria tuhannesti pyryssä lenkitetty.
- lasten ja emännän päät parturoitu. (mun ja spanielin vuoro on ensviikolla, se on sidecutia tuloillaan!)
nyt viiniä ja ihoa saakeli. mulle.
m'oon sen ansainnu.
torstai 19. tammikuuta 2012
halavatun duunipaikka
on tää ihmeellistä.
nyt kun mun työmotivaatio on sattuneesta syystä vajonnut lähelle nollaa*, saan duunissa enemmän aikaan kuin pitkään aikaan. erikoista. leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. jollain apinan raivolla sitä näköjään on taas ryhtyny puuhakkaaksi.
ensin sain itkupaskaraivarit männäviikolla, ja se helpotti hetkeksi. sain kaipaamiani fyysisiä apuja.
sit tilttas uusiks kun tuli itkua työajoista.
olen tunnollisena nyhvärinä mennyt ajoissa aamusin että ehdin hommat tekemään, mut nyt mulle riitti. mä haluan viedä mun lapset aamusin. sanoin pomolle että tulen tasan työajan alkuun, ja lähden vaille täyttäaikaa bussilla, ja perjantaisin tasottelen gapit lyhennyksistä - ettäs sen tietävät. jossei homma firmalle sovi, etsin muita töitä. mä en saatana ala ruuhkabussissa nysväämään 20-30min ylimäärää ruuhkan vuoksi, kun hiukan etukäteen sujahtamalla saa viettää enempi aikaa perheen kanssa. on se nyt saatana että työajasta katoaa joustot ihan vaan "periaatteen" vuoksi. ainiin, joustaahan ne. että voit mennä ysiin tai kymppiin, ja olla viiteen tai kuuteen, mut sithän sä et vietä aikaas perheen kanssa ollenkaan. hups.
jos mä helvetti teen vielä monta kuukautta kahden duunit, niin ei kannata käydä lillimään mistään viisminuuttisista, tai kohta ovat yhtä duunaria köyhempiä.
toisekseen.
rasismia; osa tieskuinkamones; yks mummo ilmoitti lataavansa isältään jääneillä aseilla kuulan otsaan jokaiselle ryssälle joka tulee vastaan. laitoin sit nimilapun piiloon kun jouduin sen kotiin menemään. ei muuten ollu ees ekakerta kun tuon kuulen. ja nyt vasta koko asia alkoki vituttaan.
helvetin hullut ja nipot! musta tuntuu että nyt on lähellä että meikämammalla räpsähtää pelihousut.
2h koiralenkkiä, 30min kahvakuulaa.
vieläkin kiristää. hmh.
* megasaikuttaja on saikuttanut jo 2kk, ja tod. näk. saikuttaa viikko kerrallaan kesään asti. joten sijaista ei tu eikä tipu. on se ihme että tyyppi voi olla duunista pois vkonloppujen ja lomien lisäksi noin 100pvää saikulla/vuosi. laskepa huvikses paljonko se on duunissa. ja kukahan sen työt tekee? aini. mä.
nyt kun mun työmotivaatio on sattuneesta syystä vajonnut lähelle nollaa*, saan duunissa enemmän aikaan kuin pitkään aikaan. erikoista. leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. jollain apinan raivolla sitä näköjään on taas ryhtyny puuhakkaaksi.
ensin sain itkupaskaraivarit männäviikolla, ja se helpotti hetkeksi. sain kaipaamiani fyysisiä apuja.
sit tilttas uusiks kun tuli itkua työajoista.
olen tunnollisena nyhvärinä mennyt ajoissa aamusin että ehdin hommat tekemään, mut nyt mulle riitti. mä haluan viedä mun lapset aamusin. sanoin pomolle että tulen tasan työajan alkuun, ja lähden vaille täyttäaikaa bussilla, ja perjantaisin tasottelen gapit lyhennyksistä - ettäs sen tietävät. jossei homma firmalle sovi, etsin muita töitä. mä en saatana ala ruuhkabussissa nysväämään 20-30min ylimäärää ruuhkan vuoksi, kun hiukan etukäteen sujahtamalla saa viettää enempi aikaa perheen kanssa. on se nyt saatana että työajasta katoaa joustot ihan vaan "periaatteen" vuoksi. ainiin, joustaahan ne. että voit mennä ysiin tai kymppiin, ja olla viiteen tai kuuteen, mut sithän sä et vietä aikaas perheen kanssa ollenkaan. hups.
jos mä helvetti teen vielä monta kuukautta kahden duunit, niin ei kannata käydä lillimään mistään viisminuuttisista, tai kohta ovat yhtä duunaria köyhempiä.
toisekseen.
rasismia; osa tieskuinkamones; yks mummo ilmoitti lataavansa isältään jääneillä aseilla kuulan otsaan jokaiselle ryssälle joka tulee vastaan. laitoin sit nimilapun piiloon kun jouduin sen kotiin menemään. ei muuten ollu ees ekakerta kun tuon kuulen. ja nyt vasta koko asia alkoki vituttaan.
helvetin hullut ja nipot! musta tuntuu että nyt on lähellä että meikämammalla räpsähtää pelihousut.
2h koiralenkkiä, 30min kahvakuulaa.
vieläkin kiristää. hmh.
* megasaikuttaja on saikuttanut jo 2kk, ja tod. näk. saikuttaa viikko kerrallaan kesään asti. joten sijaista ei tu eikä tipu. on se ihme että tyyppi voi olla duunista pois vkonloppujen ja lomien lisäksi noin 100pvää saikulla/vuosi. laskepa huvikses paljonko se on duunissa. ja kukahan sen työt tekee? aini. mä.
keskiviikko 18. tammikuuta 2012
fiksu ja yksinkertanen
mein mummi aina kehui sukuaan että ollaan fiksuja mutta yksinkertaisia. (sillä meni suomenkielen sanat yksinkertainen ja vaatimaton hiukan sekasin.)
no mutta.
kun mäkin olen tälläinen fiksu mutta yksinkertainen, en voi olla puuttumatta saarnaavalla äänensävyllä muutamaan (suosikkisaitillani metro-lehden tekstaripalstalla) esille tulleeseen asiaan:
a) kuka kehtaa valittaa ettei rahat riitä elämiseen, vaikka saa normipalkkaa. siis jos maksaa yksiön vuokraa, ja koirakin pitää elättää. voi hesus ja maria! mitä ihmettä te ihmiset puuhaatte?
b) kuka saa matkustaa ilmatteeks, ja kuka istua penkillä bussissa. IHMISET! MITÄ IHMETTÄ? jos mummolla on kassi penkillä, niin tiiättekö että silloin kun mä olin nuori, niin sit kysyttiin "mahtuukstohon?" kyl maar en olis ikinä uskonut, että ennenko musta mummu tulee, niin johan sitä puhekyky ihmisiltä evolutioituu pois, ja kotiin mennään moisesta tekstaria lehteen laittamaan. ja että semmoi lastenrattaiden kanssa ilmatteeks metroski? helvetin pummit! jos on varaa lapsia tehdä, nii helvetti! pitää sitä metrolippuunki riittää. ja ihan sama mitä jollai turvallisuudella bussis. kaatuu ne mummutki ku kuskit kaahaa. (mitä lie mamuja vaan neki, joilla ei ole liikennesäännöistä hevonhelvetin tajua...) tai sit et olis yhtenäinen sujuva liikenne. ilmatteeks kaikki "erityisryhmät" (täh?! saaks ihmisiä hakkua "erityisryhmikski?" kukas nää jaot tekee?) tai ei kukaan. nii. se on semmoi meno.
c) kaikissa presidenttiehdokkaissa on jotaki vikaa. tiesittekste? yks on hullu, yks homo ja yks ruma. sitä ei kukaan huomaa jossei tekstaripalstalla kerrota.
d) junatki on myähäs, ja se on lumen vika, eiku junafirman, joka ei tiiä että suomessa on talvi. eikä tajuu lumikolaajatkaan, että on talvi. tai että on yö. kun saatanat kolaavat ko ihmiset nukkuu. tätäkään en tietäis, jossen lukis itteäni fiksuks.
e) jokku tupakoi partsilla. ihan välittämättä että naapuri kualee astmaansa. ei sillä että kannattais kohteliaasti tai rumastikin sanoa että helkattiin siitä röyhyyttämästä, ko voi olla ettei sen saakelin talivatti sitä tekstaripalstaa lue. hmh.
upeeta ihmiset. ihanaa että teillä on mielipiteitä. kaikkea vaan ei kannattais julki lausua. lehdessä.
hoh hoijaa.
no mutta.
kun mäkin olen tälläinen fiksu mutta yksinkertainen, en voi olla puuttumatta saarnaavalla äänensävyllä muutamaan (suosikkisaitillani metro-lehden tekstaripalstalla) esille tulleeseen asiaan:
a) kuka kehtaa valittaa ettei rahat riitä elämiseen, vaikka saa normipalkkaa. siis jos maksaa yksiön vuokraa, ja koirakin pitää elättää. voi hesus ja maria! mitä ihmettä te ihmiset puuhaatte?
b) kuka saa matkustaa ilmatteeks, ja kuka istua penkillä bussissa. IHMISET! MITÄ IHMETTÄ? jos mummolla on kassi penkillä, niin tiiättekö että silloin kun mä olin nuori, niin sit kysyttiin "mahtuukstohon?" kyl maar en olis ikinä uskonut, että ennenko musta mummu tulee, niin johan sitä puhekyky ihmisiltä evolutioituu pois, ja kotiin mennään moisesta tekstaria lehteen laittamaan. ja että semmoi lastenrattaiden kanssa ilmatteeks metroski? helvetin pummit! jos on varaa lapsia tehdä, nii helvetti! pitää sitä metrolippuunki riittää. ja ihan sama mitä jollai turvallisuudella bussis. kaatuu ne mummutki ku kuskit kaahaa. (mitä lie mamuja vaan neki, joilla ei ole liikennesäännöistä hevonhelvetin tajua...) tai sit et olis yhtenäinen sujuva liikenne. ilmatteeks kaikki "erityisryhmät" (täh?! saaks ihmisiä hakkua "erityisryhmikski?" kukas nää jaot tekee?) tai ei kukaan. nii. se on semmoi meno.
c) kaikissa presidenttiehdokkaissa on jotaki vikaa. tiesittekste? yks on hullu, yks homo ja yks ruma. sitä ei kukaan huomaa jossei tekstaripalstalla kerrota.
d) junatki on myähäs, ja se on lumen vika, eiku junafirman, joka ei tiiä että suomessa on talvi. eikä tajuu lumikolaajatkaan, että on talvi. tai että on yö. kun saatanat kolaavat ko ihmiset nukkuu. tätäkään en tietäis, jossen lukis itteäni fiksuks.
e) jokku tupakoi partsilla. ihan välittämättä että naapuri kualee astmaansa. ei sillä että kannattais kohteliaasti tai rumastikin sanoa että helkattiin siitä röyhyyttämästä, ko voi olla ettei sen saakelin talivatti sitä tekstaripalstaa lue. hmh.
upeeta ihmiset. ihanaa että teillä on mielipiteitä. kaikkea vaan ei kannattais julki lausua. lehdessä.
hoh hoijaa.
nonni, treenaamaan
nonni.
mä olen ajatellut ruveta treenaamaan.
tyyliin; kesäksi kuntoon.
ei siis vartalossa vikaa ole, päinvastoin. olen suoraansanottuna supertyytyväinen näin.
paineita pitää vaan johonkin purkaa, ja kunto kaikkinensa sais nousta.
kriittiset mitat nyt:
paino 46,8.
vyötärö 64
lantio 81
rinnanympärys 84
haukkari 24 (!!! ziisus! riisikäsi!)
reisi 41
pohje 32
ja mitä meinaan tehdä?
a) syödä suklaan sijasta vähän proteiinia.
b) heiluttaa kahvakuulaa, lenkkeillä ja nyrkkeillä.
miksi? no siksi. ko haluan, ja saan ko oon aikuinen.
palataan astialle jos/kun saan jotakin aikaan.
p.s. älkää odottako liikoja, mun lenkkitahti on kahden viimevuoden aikana ollut ma-ke-pe - rytmin sijasta ollut tammi-huhti-elo-syys-marraskuu - tyyppinen ;)
treeni tänään:
60min reipasta kävelyä.
mä olen ajatellut ruveta treenaamaan.
tyyliin; kesäksi kuntoon.
ei siis vartalossa vikaa ole, päinvastoin. olen suoraansanottuna supertyytyväinen näin.
paineita pitää vaan johonkin purkaa, ja kunto kaikkinensa sais nousta.
kriittiset mitat nyt:
paino 46,8.
vyötärö 64
lantio 81
rinnanympärys 84
haukkari 24 (!!! ziisus! riisikäsi!)
reisi 41
pohje 32
ja mitä meinaan tehdä?
a) syödä suklaan sijasta vähän proteiinia.
b) heiluttaa kahvakuulaa, lenkkeillä ja nyrkkeillä.
miksi? no siksi. ko haluan, ja saan ko oon aikuinen.
palataan astialle jos/kun saan jotakin aikaan.
p.s. älkää odottako liikoja, mun lenkkitahti on kahden viimevuoden aikana ollut ma-ke-pe - rytmin sijasta ollut tammi-huhti-elo-syys-marraskuu - tyyppinen ;)
treeni tänään:
60min reipasta kävelyä.
I love anoppi
nyt se läks.
"mä lähden kotiini, että saatte kuherrella tääl lintukodossa rauhassa." se sanoi.
lapset ihmettelee missä mummi on. on kuulemma jo ikävä.
muakaan ei yhtään kiristänyt, vaikka murun mutsi täällä puol viikkoa hengaili.
oli vielä imuroinut ja luutunnut lattiat ennen lähtöään.
I love my anoppi.
hiis.
"mä lähden kotiini, että saatte kuherrella tääl lintukodossa rauhassa." se sanoi.
lapset ihmettelee missä mummi on. on kuulemma jo ikävä.
muakaan ei yhtään kiristänyt, vaikka murun mutsi täällä puol viikkoa hengaili.
oli vielä imuroinut ja luutunnut lattiat ennen lähtöään.
I love my anoppi.
hiis.
tiistai 17. tammikuuta 2012
ssssähköä ilmassa
hitto.
ei voi emännän lähellä edes seistä.
yhteisellä koulu&työmatkalla hykerrytti ja kihelmöi niin liikaa.
täällä on sähköä ilmassa. taas. ja taas.
on se vaan ihmeellistä.
rakkaus, läheisyys.
huoh.
ei voi emännän lähellä edes seistä.
yhteisellä koulu&työmatkalla hykerrytti ja kihelmöi niin liikaa.
täällä on sähköä ilmassa. taas. ja taas.
on se vaan ihmeellistä.
rakkaus, läheisyys.
huoh.
sunnuntai 15. tammikuuta 2012
mieluusti lukisin... tulokset
suoria mielipiteitä, totuuksia elämästä
|
31
(72%)
|
sateenkaariperheasiaa
|
30
(69%)
|
koirajuttuja
|
12
(27%)
|
lapsiperheasioita
|
25
(58%)
|
elämänviisauksia
|
20
(46%)
|
lesboasiaa
|
24
(55%)
|
parisuhdesoopaa/soppaa
|
26
(60%)
|
Votes so far: 43
aika tasasta, sanon mä. eipä noussut mikään muiden yläpuolelle. eikä sillä että osaisin kirjottaa muuta kun omaa tajunnanvirtaani. silti kiva huomata että sateenkaariperheasia ja elämäntotuudet kiinnostaa eniten, sillä sitä tuubaa päässä eniten ehkä liikkuu.
kiitos neljällekymmenellekolmelle vastanneelle!
elämää taloon
meillä kun on aina näin hiljasta, niin tänään pamahtaa.
kohta tulee anoppi, tuo murun vuffet, itsensä ja oman koiransa. sitten päälle lisätään vielä murun pelikavereita puolisenkymmentä ja isältään kotiutuva esikko, niin jo tulee taloon eloa.
emäntä leipoo pullaa. sit mä pääsen keittiöön pyöräyttämään pestorullat ja sienipiirakan.
nam!
innostuttiin myös aamulla hiukka siivoilemaan. ripustelin verhoja ikkunoihin, ja yllättäen tämä lähiöläävä alkaa näyttää jo kodilta.
lauantai 14. tammikuuta 2012
kuoleminen
r: - mamma, mä en pelkää mitään. paitsi kuolemista.
miten kertoa lapselle kuolemasta, ja kuolemisesta? niin että osais sanoa että semmonen kuuluu elämään. mutta ettei se pelottais? että se olis luonnollista, kaunista ja haikeaa.
siinä missä esikoiseni tyytyväisenä totesi mun kuolevan 18 vuotta ennen sitä, tämä keskimmäinen itkee ja rukoilee etten mä ikinä kuolis.
suvereenisti lupasin etten ikinä kuole. hups. pieni valkoinen valhe. tottukoon ajatukseen sitten kun sen aika tulee. hänen mielessään, tai konkreettisesti. en halua että se joutuu elämään turhien pelkojen kanssa. me on juteltu mihin mein sukulaiset on kuolleet, ja mihin sitä voi ylipäätään kuolla. miksi sydän ja aivot on tärkeitä ihmiselle. ja veri. ja iho. miks liikenteessä pitää olla varovainen, ja miks korkeelle katolle ei kannata kiivetä. ja siitä kuinka sairaalassa voidaan kyllä hyvin ihmisiä hoitaa.
on ihana kun saa opettaa lapselle asioita elämässä. joskus vaan tuntuu että joutuu oleen himppasen kieli keskellä suuta sanoja valitessaan.
miten kertoa lapselle kuolemasta, ja kuolemisesta? niin että osais sanoa että semmonen kuuluu elämään. mutta ettei se pelottais? että se olis luonnollista, kaunista ja haikeaa.
siinä missä esikoiseni tyytyväisenä totesi mun kuolevan 18 vuotta ennen sitä, tämä keskimmäinen itkee ja rukoilee etten mä ikinä kuolis.
suvereenisti lupasin etten ikinä kuole. hups. pieni valkoinen valhe. tottukoon ajatukseen sitten kun sen aika tulee. hänen mielessään, tai konkreettisesti. en halua että se joutuu elämään turhien pelkojen kanssa. me on juteltu mihin mein sukulaiset on kuolleet, ja mihin sitä voi ylipäätään kuolla. miksi sydän ja aivot on tärkeitä ihmiselle. ja veri. ja iho. miks liikenteessä pitää olla varovainen, ja miks korkeelle katolle ei kannata kiivetä. ja siitä kuinka sairaalassa voidaan kyllä hyvin ihmisiä hoitaa.
on ihana kun saa opettaa lapselle asioita elämässä. joskus vaan tuntuu että joutuu oleen himppasen kieli keskellä suuta sanoja valitessaan.
mun poika, ja mun neuvolantäti
käytin pojan kaksivuotistarkastuksessa neuvolassa. hurmasi tädin ihan tyystin, ei yllätä mua ollenkaan. poika on aina ollut suht jättiläinen muuhun perheeseen verrattuna, mutta nyt paino- ja pituuskäyrät on laskeneet molemmat "normien" alapuolelle. eli mein perheen tasolle on laskeutunut poika. je! oon kuullut että jotkut neuvolantädit on alkaneet nipottamaan noista käyrien laskuista, mutta mein vaan reippaana totesi että "äitinsä poika". ihme että näin pitkään menikin yläkäyrillä.
poika tosiaan alkuun mamoilee uusissa tilanteissa, hakee turvaa sylistä, eikä puhu mitään. vakuuttelin tädille että kyllä se paljonkin puhuu, ja noin vartissa aukes pojan puhehanat. epäselväähän se puhe on, mutta kaiken se tietää ja pystyy ilmasemaan kyllä.
motoriset taidot pojalla oikeen hyvät. palapelejä ei oikeen malta rakennella, jos ei palat naksahda oitis kohdalleen.
ei siis mitään erikoista tällä(kään) kertaa.
paitsi että...
haikeus kyllä sydänalassa kaihertaa.
tuo oli viimenen neuvolakerta tuon tädin kanssa, koska kesällä muutetaan naapurikuntaan. se kirpasee mua syvältä. edes sanat ei riitä kuvaamaan mitä tuo yksittäinen terveydenhuoltoalan ammattilainen on tehnyt meidän hyväksi. henkisellä tasolla.
täti on ollut aivan äärettömän ihana, ystävällinen, hellä. aina tukena ja turvana. aina on voinut soittaa ja kysyä. se on aina ollut empaattinen ja kuunteleva, neuvonut ja tukenut. ollut tarkkana mun jaksamisen kanssa. järkännyt mulle raskausseurontoja ylimääräsenä, siksi kun elämä oli mua silloin kolhinut. se on aina ihastellut mun lapsia yli äyräiden. se on tukenut parisuhdetta ja antanut kasvatusneuvoja jos ollaan niitä kysytty. emmätiedä. meillä on ollut aina joku jolle soittaa, jos ei omat aivot riitä. joku paikka mistä saa neuvoja, tukea, välittämistä.
huippuhuippu täti!
ehkä se tekee "vaan" työtään. ja ehkä se on siinä vaan ihan super, ja vertaansa vailla. meille on sattunut neuvolantädiksi ihminen jolla on suuri sydän, ja joka on oikeassa ammatissa. ja jonka kanssa kemiat kohtaa.
kiitoksen kaikesta avusta ja välittämisestä lähetän postitse. kunhan vaan keksin mitä se voisi olla.
kiitos kaikesta tuija. sä oot ihana!
poika tosiaan alkuun mamoilee uusissa tilanteissa, hakee turvaa sylistä, eikä puhu mitään. vakuuttelin tädille että kyllä se paljonkin puhuu, ja noin vartissa aukes pojan puhehanat. epäselväähän se puhe on, mutta kaiken se tietää ja pystyy ilmasemaan kyllä.
motoriset taidot pojalla oikeen hyvät. palapelejä ei oikeen malta rakennella, jos ei palat naksahda oitis kohdalleen.
ei siis mitään erikoista tällä(kään) kertaa.
paitsi että...
haikeus kyllä sydänalassa kaihertaa.
tuo oli viimenen neuvolakerta tuon tädin kanssa, koska kesällä muutetaan naapurikuntaan. se kirpasee mua syvältä. edes sanat ei riitä kuvaamaan mitä tuo yksittäinen terveydenhuoltoalan ammattilainen on tehnyt meidän hyväksi. henkisellä tasolla.
täti on ollut aivan äärettömän ihana, ystävällinen, hellä. aina tukena ja turvana. aina on voinut soittaa ja kysyä. se on aina ollut empaattinen ja kuunteleva, neuvonut ja tukenut. ollut tarkkana mun jaksamisen kanssa. järkännyt mulle raskausseurontoja ylimääräsenä, siksi kun elämä oli mua silloin kolhinut. se on aina ihastellut mun lapsia yli äyräiden. se on tukenut parisuhdetta ja antanut kasvatusneuvoja jos ollaan niitä kysytty. emmätiedä. meillä on ollut aina joku jolle soittaa, jos ei omat aivot riitä. joku paikka mistä saa neuvoja, tukea, välittämistä.
huippuhuippu täti!
ehkä se tekee "vaan" työtään. ja ehkä se on siinä vaan ihan super, ja vertaansa vailla. meille on sattunut neuvolantädiksi ihminen jolla on suuri sydän, ja joka on oikeassa ammatissa. ja jonka kanssa kemiat kohtaa.
kiitoksen kaikesta avusta ja välittämisestä lähetän postitse. kunhan vaan keksin mitä se voisi olla.
kiitos kaikesta tuija. sä oot ihana!
kommunikoinnin vaikeus
kahden ihmisen suhteessa on vinkeää se, että toinen sanoo yhtä, toinen kuulee toista. vaikeeta on oppia kuuntelemaan oikeasti, ja huomaamaan viesti myös sanojen takaa.
on se hemmetti ettei toista ja sen mielenliikkeitä opi tuntemaan/tulkitsemaan pitkässäkään juoksussa.
onneksi on koko elämä aikaa opetella.
joskus toivois vaan että kommunikaatio onnistuis hiukan helpommalla.
on se hemmetti ettei toista ja sen mielenliikkeitä opi tuntemaan/tulkitsemaan pitkässäkään juoksussa.
onneksi on koko elämä aikaa opetella.
joskus toivois vaan että kommunikaatio onnistuis hiukan helpommalla.
keskiviikko 11. tammikuuta 2012
lauma
muutamassa blogissa on esitelty kotona asustelevia koiralaumoja.
illalla ennen nukahtamista viihdyttelin itseäni moisella postauksella, mitähän kenestäkin mein laumalaisesta kertoisin? mjaah...
noh:
esikko eli teiniks, possu ypyä, "peppu".
raamatullisella nimellä ensimmäisenä paiskattu perheenjäsenemme, toisena nimenä sattumalta isoisän äidin nimi. sukunimeltään poikkeaa muusta joukosta. isänsä niminen ja näköinen neiti on tämä. ikää 15 vuotta. viihtyy tietokoneen tai simpsonien äärellä. noudattaa ihanteellisesti emäntänsä käskyjä. teiniksi harvinaisen rauhallinen otus. sopuisa, tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa. suurpiirteinen. huoleton. ikinä ei ole läksyjä tehnyt, kymppejä kokeista vetää. odottaa malttamattomana lukioon pääsyä.
ruttu, ruttunaama, tänttähäärä, kiukku, neiti kitinä, pullajalka, putte, possu.
raamatullisella nimellä seuraavaksi kruunattu prinsessa. ylpeä kaikista nimistä, joista yksi ainakin on prinsessan, kuulemma. kaikissa nimissä pörähtää äRRä, ja niin tytön luonteessakin. ikää 5-vuotta. äärimmäisen älykäs ja oppivainen neiti. äärettömän hyvämuistinen. äärettömän fiksoitunut rutiineihin. kärsivällinen yksityiskohtaista tarkastelua vaativissa jutuissa. suorasanainen äkäpussi, raivotar, neiti negatiivinen. äärettömän rakkaudellinen ja uskollinen omia ihmisiään kohtaan. erityistaitona itsensä telominen. on poltettu kättä, leikattu sormia ja katkottu jalkaa. hypätty mereen. viihtyy sylissä, halissa, lähellä.
bambam, asmih, pingviinimies, kiljukaula, apina, urPO.
sai ainoan hänelle mahdollisen raamatullisen nimen, harvinaisen joka sopii tälle lapselle kuin nenä päähän. toisena nimenä mun ukin nimi, viimeisenä lässyttelyä. kaksivuotias. hyvin nukkuva ja ruokaileva hemmo. ei pidä turhasta äidillisestä lääppimisestä. painimiehiä. uusissa tilanteissa mamman poika, ujo sylimies. reipastuu nopeasti, puhuu minkä kerkeää, asioita mistä muut ei juurikaan saa selkoa. äärimmäisen lämmin suhde ruttuun. leikki mielummin nukeilla kuin autoilla. riehaantuu ja riemastuu helposti. vaikka ja mistä. huutelee käsittämättömyyksiä, kuten "pete, pete" tai "taku-taku-TAA!" ja riemastuu itse näistä huuteluista rajattomasti. pitää räp-musiikista, muumeista ja traktoreista. rakastaa pingviinejä.
A, orangi, paskanaama, kilivatti, ääliö.
fieldspanieli, ikää 3 vuotta. ärsyttävä höselö. uskollinen kumppani. kaikkien ystävä. tuleva terapiakoira, kunhan saavuttaa rotuominaisen sisäisen rauhansa, josta ei vielä merkkiäkään näy. maailman komein ja tyhmin koira. menee helposti kierroksille. ääniherkkä, sihahduksella lamaantuu kuuntelemaan ohjeita vaikka millä kierroksilla. varastaa lapsilta leluja, ja muilta koirilta luita, aina kun silmä välttää, ja aina vaikkei välttäisikään. mukamas koira jossa ei ole mitään liikaa, sanoo rotukuvaus. (epäilen-pä.) tässäpä koira joka on kävellyt laiturilta veteen, kompastunut omiin koipiinsa miljoonasti, samoin korviinsa. komediallisin tän esittämä pläjäys oli kun jäi korvastaan rattaiden alle lenkillä. tämä yksilö usein leikkii ettei kuule tai ymmärrä, paitsi jos käskyttäjällä on nakki kädessä, osaakin kaiken, hyvin.
C, curritoburrito, vauva, azorien paholainen, sählä-pomppu-tanssi, pikkunakki.
todennäköisesti portugalin kääpiöpodengo, adoptoitu suomeen vuoden ikäisenä. pieni suuri elukka. arka mutta utelias. luulee omistavansa koko tienoon, muita koiria tavatessa pullistelee minkä kerkiää. oppinut jo leikkimäänkin. muista koirista ei välitä, mutta ihmiset on ominut itselleen. ei pidä valjaista. osaa kusta upeita metrin kaaria. sekoontuu ruoka-ajasta, alottaa tanssi-pomppu-niiaus esityksen kun ruokakuppia otetaan esille. suojelee perhettä heijastuksilta ikkunassa. kissamainen tyyppi, ihmettelee jos lääpintää tulee ihmisen aloitteesta, silittää pitää kun hänelle passaa.
N, vanhapoika, musta surma, vinkuli.
kellontarkka saksalainen, varsinkin sapuskan suhteen. osaa kuolata käsittämättömän suuria lätäköitä ruokaa odotellessaan. koirajengimme ehdoton kingi, loistaa karismallaan ja älyllään. kovat kyynerpäät, joiden kanssa puskee syliin, pieni poika (34kg) kun on. tykkää appelsiinista. entinen remmiräyhääjä, nykyinen reidenvieruspoika. ekoilla treffeillä tujotti koko illan silmiin, ja piti mua kädestä. on perheen parhaimpia ystäviä, osaa lohduttaa jos surumieli iskee. ehdoton murun karvalapsi.
T, luuviulu, älyn valo, talivatti, lehmä.
rento luppakorva. suurin ja laihin koira. osaa lennättä räkää ja kuolaa kattoon asti. rauhallinen ja lunki poika, riehaantuessaan kaataa talon irtaimiston ja eläjät. säikkyy kummia ääniä, ja säikähtäessään haukahtelee niin matalalta, että säikyttää naapuritkin. totaalinen luupää ulkona, pystyy äkkikiskaisulla riuhtasemaan olkapään kantimistaan. oppinut remmiräyhäämään veljensä vanavedessä, mutta jos mr uhon päästää pullistelusta huolimatta toisten lähelle, on se ystävällistä poikaa. hyväntahoisin kaveri koiraporukassa. kiltti ja rauhallinen, lasten ja muiden koirien kanssa. (voi raasua kun se on koirapuistossakin selkäänsä usein saanut, eikä edes tajua että sitä pahoinpidellään.) piiloälykäs, mitään ei muka ymmärrä eikä tajua, mutta yhtäkkiä tajuaa sittenkin. loukkaantuu ja menee lukkoon komentelusta. mun paras viini&suklaa-seura. lepuuttaa hervotonta päätään milloin kenenkin päällä.
ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä:
emäntä, rakas, kulta, muru, mussu, kusipää.
varsinainen pedanttipentti, järjestelmällinen, siisti ihminen. onnistuu kaikessa mihin ryhtyy. perusteellinen, reilu nainen. topakka emäntä. kolmeakymppiä käy jo. äärimmäisen hellä, huomaavainen ja hyvä ihminen, mutta suuttuessaan varsinainen kusipää. mahtavasti osaa sulkeutua itsensä sisään, tällöin verraton simpukkamalli. on omilleen uskollinen ja tekee kaikkensa rakkaidensa puolesta. oikeudenjanoinen tyyppi, harrastaa suoria mielipiteitä, ja sanoo ne epäröimättä ääneen. tämä nainen omaa verrattoman perän, ja reidet, jollaisia ei muut saa treenamallakaan aikaan. on rauhallinen, yksinkertaisuutta rakastava kotieläjä. järjen ääni tässä talossa. huomaavainen, romanttinen rakastajatar, naisen huomioimisen ja hellimisen kruunaamaton kuningatar. halutessaan.
voih, meitäpä on paljon.
ihana, rasittava; mun lauma.
lähiösirkus.
illalla ennen nukahtamista viihdyttelin itseäni moisella postauksella, mitähän kenestäkin mein laumalaisesta kertoisin? mjaah...
noh:
esikko eli teiniks, possu ypyä, "peppu".
raamatullisella nimellä ensimmäisenä paiskattu perheenjäsenemme, toisena nimenä sattumalta isoisän äidin nimi. sukunimeltään poikkeaa muusta joukosta. isänsä niminen ja näköinen neiti on tämä. ikää 15 vuotta. viihtyy tietokoneen tai simpsonien äärellä. noudattaa ihanteellisesti emäntänsä käskyjä. teiniksi harvinaisen rauhallinen otus. sopuisa, tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa. suurpiirteinen. huoleton. ikinä ei ole läksyjä tehnyt, kymppejä kokeista vetää. odottaa malttamattomana lukioon pääsyä.
ruttu, ruttunaama, tänttähäärä, kiukku, neiti kitinä, pullajalka, putte, possu.
raamatullisella nimellä seuraavaksi kruunattu prinsessa. ylpeä kaikista nimistä, joista yksi ainakin on prinsessan, kuulemma. kaikissa nimissä pörähtää äRRä, ja niin tytön luonteessakin. ikää 5-vuotta. äärimmäisen älykäs ja oppivainen neiti. äärettömän hyvämuistinen. äärettömän fiksoitunut rutiineihin. kärsivällinen yksityiskohtaista tarkastelua vaativissa jutuissa. suorasanainen äkäpussi, raivotar, neiti negatiivinen. äärettömän rakkaudellinen ja uskollinen omia ihmisiään kohtaan. erityistaitona itsensä telominen. on poltettu kättä, leikattu sormia ja katkottu jalkaa. hypätty mereen. viihtyy sylissä, halissa, lähellä.
bambam, asmih, pingviinimies, kiljukaula, apina, urPO.
sai ainoan hänelle mahdollisen raamatullisen nimen, harvinaisen joka sopii tälle lapselle kuin nenä päähän. toisena nimenä mun ukin nimi, viimeisenä lässyttelyä. kaksivuotias. hyvin nukkuva ja ruokaileva hemmo. ei pidä turhasta äidillisestä lääppimisestä. painimiehiä. uusissa tilanteissa mamman poika, ujo sylimies. reipastuu nopeasti, puhuu minkä kerkeää, asioita mistä muut ei juurikaan saa selkoa. äärimmäisen lämmin suhde ruttuun. leikki mielummin nukeilla kuin autoilla. riehaantuu ja riemastuu helposti. vaikka ja mistä. huutelee käsittämättömyyksiä, kuten "pete, pete" tai "taku-taku-TAA!" ja riemastuu itse näistä huuteluista rajattomasti. pitää räp-musiikista, muumeista ja traktoreista. rakastaa pingviinejä.
A, orangi, paskanaama, kilivatti, ääliö.
fieldspanieli, ikää 3 vuotta. ärsyttävä höselö. uskollinen kumppani. kaikkien ystävä. tuleva terapiakoira, kunhan saavuttaa rotuominaisen sisäisen rauhansa, josta ei vielä merkkiäkään näy. maailman komein ja tyhmin koira. menee helposti kierroksille. ääniherkkä, sihahduksella lamaantuu kuuntelemaan ohjeita vaikka millä kierroksilla. varastaa lapsilta leluja, ja muilta koirilta luita, aina kun silmä välttää, ja aina vaikkei välttäisikään. mukamas koira jossa ei ole mitään liikaa, sanoo rotukuvaus. (epäilen-pä.) tässäpä koira joka on kävellyt laiturilta veteen, kompastunut omiin koipiinsa miljoonasti, samoin korviinsa. komediallisin tän esittämä pläjäys oli kun jäi korvastaan rattaiden alle lenkillä. tämä yksilö usein leikkii ettei kuule tai ymmärrä, paitsi jos käskyttäjällä on nakki kädessä, osaakin kaiken, hyvin.
C, curritoburrito, vauva, azorien paholainen, sählä-pomppu-tanssi, pikkunakki.
todennäköisesti portugalin kääpiöpodengo, adoptoitu suomeen vuoden ikäisenä. pieni suuri elukka. arka mutta utelias. luulee omistavansa koko tienoon, muita koiria tavatessa pullistelee minkä kerkiää. oppinut jo leikkimäänkin. muista koirista ei välitä, mutta ihmiset on ominut itselleen. ei pidä valjaista. osaa kusta upeita metrin kaaria. sekoontuu ruoka-ajasta, alottaa tanssi-pomppu-niiaus esityksen kun ruokakuppia otetaan esille. suojelee perhettä heijastuksilta ikkunassa. kissamainen tyyppi, ihmettelee jos lääpintää tulee ihmisen aloitteesta, silittää pitää kun hänelle passaa.
N, vanhapoika, musta surma, vinkuli.
kellontarkka saksalainen, varsinkin sapuskan suhteen. osaa kuolata käsittämättömän suuria lätäköitä ruokaa odotellessaan. koirajengimme ehdoton kingi, loistaa karismallaan ja älyllään. kovat kyynerpäät, joiden kanssa puskee syliin, pieni poika (34kg) kun on. tykkää appelsiinista. entinen remmiräyhääjä, nykyinen reidenvieruspoika. ekoilla treffeillä tujotti koko illan silmiin, ja piti mua kädestä. on perheen parhaimpia ystäviä, osaa lohduttaa jos surumieli iskee. ehdoton murun karvalapsi.
T, luuviulu, älyn valo, talivatti, lehmä.
rento luppakorva. suurin ja laihin koira. osaa lennättä räkää ja kuolaa kattoon asti. rauhallinen ja lunki poika, riehaantuessaan kaataa talon irtaimiston ja eläjät. säikkyy kummia ääniä, ja säikähtäessään haukahtelee niin matalalta, että säikyttää naapuritkin. totaalinen luupää ulkona, pystyy äkkikiskaisulla riuhtasemaan olkapään kantimistaan. oppinut remmiräyhäämään veljensä vanavedessä, mutta jos mr uhon päästää pullistelusta huolimatta toisten lähelle, on se ystävällistä poikaa. hyväntahoisin kaveri koiraporukassa. kiltti ja rauhallinen, lasten ja muiden koirien kanssa. (voi raasua kun se on koirapuistossakin selkäänsä usein saanut, eikä edes tajua että sitä pahoinpidellään.) piiloälykäs, mitään ei muka ymmärrä eikä tajua, mutta yhtäkkiä tajuaa sittenkin. loukkaantuu ja menee lukkoon komentelusta. mun paras viini&suklaa-seura. lepuuttaa hervotonta päätään milloin kenenkin päällä.
ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä:
emäntä, rakas, kulta, muru, mussu, kusipää.
varsinainen pedanttipentti, järjestelmällinen, siisti ihminen. onnistuu kaikessa mihin ryhtyy. perusteellinen, reilu nainen. topakka emäntä. kolmeakymppiä käy jo. äärimmäisen hellä, huomaavainen ja hyvä ihminen, mutta suuttuessaan varsinainen kusipää. mahtavasti osaa sulkeutua itsensä sisään, tällöin verraton simpukkamalli. on omilleen uskollinen ja tekee kaikkensa rakkaidensa puolesta. oikeudenjanoinen tyyppi, harrastaa suoria mielipiteitä, ja sanoo ne epäröimättä ääneen. tämä nainen omaa verrattoman perän, ja reidet, jollaisia ei muut saa treenamallakaan aikaan. on rauhallinen, yksinkertaisuutta rakastava kotieläjä. järjen ääni tässä talossa. huomaavainen, romanttinen rakastajatar, naisen huomioimisen ja hellimisen kruunaamaton kuningatar. halutessaan.
voih, meitäpä on paljon.
ihana, rasittava; mun lauma.
lähiösirkus.
tiistai 10. tammikuuta 2012
vaihdokkaat
voi mämmi!
mulle kävi kyllä niin että maanantai-iltapäivänä otin vähän väärät naperot päiväkodista!
kaks viikkoa meillä asuneet, seinille kiipineet, uhmakkaat hurjimukset meni vahingossa jonkun muun kotiin. hahahahah! siitäs saitte!
vaihdossa meille tuli kaks rakkaudellista rauhallista pikkuihmistä.
voi jösses. musta tuntuu että oon kyllä tavannu nää aiemminkin jossain...
kuka väittää että päivähoito on perseestä?
tai ettei se ole lapselle oikea paikka viettää päivänsä?
ihan sama.
mulle sopii näin.
nää naperot mä pidän. thanks!
kato, ku me vaan luetaan ja leikitään kotia yhdessä. kato kun me ollaan rauhaa rakastavia pieniä hiljasia ihmisiä. kato me ei huudeta, kiljuta, paruta eikä karjuta (koko aika). me ei riidellä. eikä me rikota asioita. kato. me vaan ollaan...
mulle kävi kyllä niin että maanantai-iltapäivänä otin vähän väärät naperot päiväkodista!
kaks viikkoa meillä asuneet, seinille kiipineet, uhmakkaat hurjimukset meni vahingossa jonkun muun kotiin. hahahahah! siitäs saitte!
vaihdossa meille tuli kaks rakkaudellista rauhallista pikkuihmistä.
voi jösses. musta tuntuu että oon kyllä tavannu nää aiemminkin jossain...
kuka väittää että päivähoito on perseestä?
tai ettei se ole lapselle oikea paikka viettää päivänsä?
ihan sama.
mulle sopii näin.
nää naperot mä pidän. thanks!
kato, ku me vaan luetaan ja leikitään kotia yhdessä. kato kun me ollaan rauhaa rakastavia pieniä hiljasia ihmisiä. kato me ei huudeta, kiljuta, paruta eikä karjuta (koko aika). me ei riidellä. eikä me rikota asioita. kato. me vaan ollaan...
miehet!
eilen oli hervoton aamu miesten suhteen.
a) pultsari metrossa huutaa kuinka maailmassa on NIIN kauniita naisia... sitten se päätyy kosimaan mua. kieltäydyin.
b) sit yks vastaava toope koittaa pussailla. väistin.
c) sit yks yrittää lyödä kengällä päähän. väistin.
huoh. miehet. vieläkin naurattaa.
a) pultsari metrossa huutaa kuinka maailmassa on NIIN kauniita naisia... sitten se päätyy kosimaan mua. kieltäydyin.
b) sit yks vastaava toope koittaa pussailla. väistin.
c) sit yks yrittää lyödä kengällä päähän. väistin.
huoh. miehet. vieläkin naurattaa.
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
älä luule, älä oleta
älä oleta että joku toinen voi tehdä sut onnelliseksi. se on ihan sun oma asia. ja ihan sun omalla vastuulla.
älä oleta että joku osaa lukea sun ajatuksia ja toiveita. ne pitää sanoa ääneen.
älä oleta että suorat sanat pelastaa maailman. joskus voi opetella laittamaan tiukatkin asiat nättiin pakettiin.
älä oleta että hienot asiat elämässä tipahtaa sun käsiin. yleensä niiden eteen joutuu näkemään vaivaa.
älä oleta että isot ja kalliit asiat merkitsevät onnea. opettele näkemään elämän kauneus ja hienous yksinkertaisuudessa.
älä oleta että maailmassa on tarpeeksi iloa ja kauniita sanoja. levitä niitä ympärillesi. vilpittömästi.
älä luule, ettei jämäpaloista saa aikaan mitään kaunista. yleensä hieman kulunut ja viallinen, se kittana ylijäämä, on paras aines minkä tahansa rakentamiseen.
älä luule että kaikki valmis on helppoa. tee asioita itse, lisää mukaan oma mausteesi.
älä luule että siisti koti ja järkätyt kaapit on onnellisuuden tae, tiesitkö että maailmassa kaikki kuitenkin hakeutuu kohti kaaosta.
rakasta rutiineja.
juo teetä.
leivo teeleipiä.
lue merkityksettömiä kirjoja.
tarjoa itselles nautintoja.
haistele puhtaita pyykkejä.
tuuleta petivaatteet pakkasella.
vaihda sänkyyn satiinilakanat.
tee itselles ihana sunnuntai.
älä oleta että joku osaa lukea sun ajatuksia ja toiveita. ne pitää sanoa ääneen.
älä oleta että suorat sanat pelastaa maailman. joskus voi opetella laittamaan tiukatkin asiat nättiin pakettiin.
älä oleta että hienot asiat elämässä tipahtaa sun käsiin. yleensä niiden eteen joutuu näkemään vaivaa.
älä oleta että isot ja kalliit asiat merkitsevät onnea. opettele näkemään elämän kauneus ja hienous yksinkertaisuudessa.
älä oleta että maailmassa on tarpeeksi iloa ja kauniita sanoja. levitä niitä ympärillesi. vilpittömästi.
älä luule, ettei jämäpaloista saa aikaan mitään kaunista. yleensä hieman kulunut ja viallinen, se kittana ylijäämä, on paras aines minkä tahansa rakentamiseen.
älä luule että kaikki valmis on helppoa. tee asioita itse, lisää mukaan oma mausteesi.
älä luule että siisti koti ja järkätyt kaapit on onnellisuuden tae, tiesitkö että maailmassa kaikki kuitenkin hakeutuu kohti kaaosta.
rakasta rutiineja.
juo teetä.
leivo teeleipiä.
lue merkityksettömiä kirjoja.
tarjoa itselles nautintoja.
haistele puhtaita pyykkejä.
tuuleta petivaatteet pakkasella.
vaihda sänkyyn satiinilakanat.
tee itselles ihana sunnuntai.
lauantai 7. tammikuuta 2012
parisuhteita
eilen, pestyäni kylppärin, koirat, viisikoneellista pyykkiä sekä itseni, ja lähetettyäni lapset kummilaan, läksin entisaikojen opiskelukavereiden kanssa illalliselle*.
mä näen näitä ystäviä liian harvoin! ne on ihmisiä joiden kanssa juttu todella luistaa. me ollaan solmittu semmoset sidokset kymmen vuotta takaperin, että kerta vuoteen illalliselta ei meinaa päästä pois, koska juttua riittää ylenkaiken. jokaisen tapaamisen kohokohta on jatkokertomus toisen kaverin lievästi erikoisesta on-off-poikaystävästä. moista riemastuttavan-kauhistuttavaa tarinaa ei ihan jokapäiväisessä elämässä uskois todeksi alkuunkaan. hatunnosto ystävälle joka moisessa "kauniitjarohkeat"-tyyppisessä sopassa kykenee iloisena elelemään. jos suoraan sanotaan, mies vaikuttais olevan entinen homo, nykyinen narsisti, ja sitten se on vielä keksinyt haluavansa perheen, vaikka parisuhde on nyt parivuoden kohdalla mallia etä, ja alussa. kussakin jatkiksen osassa me muut vuoroin kiljutaan naurusta ja huokaillaan epätoivosta. emmätajua. kiinnostavaa kerrassaan.
puhuttiin töistä, lääkkeiden väärinkäytöstä, moraalista ja oikeudesta, puolisoista ja lapsista.
ne kaks ystävää on aivan onnessaan mun puolesta koska olen onnistunut haaviin ton murun onkimaan. niin olen mäkin (melkein) jokaisena päivänä. vaikka nyt taas relationshittiä tuntuu olevan ilmassa. ainakin lievissä määrin. jatkuvaa äkinää en usko että kukaan jaksaa. oli selitys kuin hyvä tahansa. en mä ainakaan, vaikka mulla onkin nykyään tää aikuisen mieli, keski-ikäisen hermot (ja mummon asenne).
*illalliselle josta solidaarisuussyistä emäntääni kohtaan ehdin jo kertaalleen kieltäytyä, mutta koska se nosti kytkintä, niin läksinkin illastamaan ilomielin.
mä näen näitä ystäviä liian harvoin! ne on ihmisiä joiden kanssa juttu todella luistaa. me ollaan solmittu semmoset sidokset kymmen vuotta takaperin, että kerta vuoteen illalliselta ei meinaa päästä pois, koska juttua riittää ylenkaiken. jokaisen tapaamisen kohokohta on jatkokertomus toisen kaverin lievästi erikoisesta on-off-poikaystävästä. moista riemastuttavan-kauhistuttavaa tarinaa ei ihan jokapäiväisessä elämässä uskois todeksi alkuunkaan. hatunnosto ystävälle joka moisessa "kauniitjarohkeat"-tyyppisessä sopassa kykenee iloisena elelemään. jos suoraan sanotaan, mies vaikuttais olevan entinen homo, nykyinen narsisti, ja sitten se on vielä keksinyt haluavansa perheen, vaikka parisuhde on nyt parivuoden kohdalla mallia etä, ja alussa. kussakin jatkiksen osassa me muut vuoroin kiljutaan naurusta ja huokaillaan epätoivosta. emmätajua. kiinnostavaa kerrassaan.
puhuttiin töistä, lääkkeiden väärinkäytöstä, moraalista ja oikeudesta, puolisoista ja lapsista.
ne kaks ystävää on aivan onnessaan mun puolesta koska olen onnistunut haaviin ton murun onkimaan. niin olen mäkin (
*illalliselle josta solidaarisuussyistä emäntääni kohtaan ehdin jo kertaalleen kieltäytyä, mutta koska se nosti kytkintä, niin läksinkin illastamaan ilomielin.
perjantai 6. tammikuuta 2012
pitihän se arvata
m: - nyt kun sä meet g-tädille, ni ootko reipas poika?
b: - en.
m: no kiltti poika?
b: - en.
m: no meinaatko olla tuhma?
b: -en.
m: no mikäs sä meinaat olla?
b: - pimmiini. [pingviini]
pitihän se arvata!
b: - en.
m: no kiltti poika?
b: - en.
m: no meinaatko olla tuhma?
b: -en.
m: no mikäs sä meinaat olla?
b: - pimmiini. [pingviini]
pitihän se arvata!
torstai 5. tammikuuta 2012
vedettiin huikat!
että semmoi vapaiden alotus.
esikko oli ilahuttanu pienempiään sellasilla hohtavilla jutuilla.
no
a) ne löytyi rutun tyynyn alta, no
b) laskin ne lattialle (heittääkseni ne roskiin) kun otin illalla yötamineita.
c) jätkä nappas ne käteensä.
d) puras poikki, ja otti ilmeestä päätellen huikat.
e) menin vähän paniikkiin.
f) ei tullut ees esineen nimi mieleen.
g) otin ite paniikissa vähän isommat huikat esineestä nähdäkseni kuin vaarallista kamaa siinä on.
h) soitin siskolle että "mikä sen helvetin jutun nimi on!?"
i) arvoin soitanko minne ja mitkä voimat apuun.
j) sisko soitti heti mulle takas oli selvittänyt että ärsytystä voi tulla, mutta että jäämme henkiin.
helvetin apinat kaikkinensa! miten ihmeessä tää on mahdollista?
muru on ollut kotiin teljettynä suht helisemässä noiden kanssa pari vkoa, ja lähti mutsinsa luo lataan akkuja. mä oikeen viheltelin, naureskelin ja polttelin kuulkaa suitsukkeita tänään kun on ollu nii rauhallinen ja kiva ilta.
kiva ilta my ass.
enää en ihmettele jos muru närvi alko olla riekaleina, kun ikinä ei osaa arvata mitä seuraavan nurkan takana vaanii, vaikka homma ees näennäisesti luistais.
nyt sitä punkkua saatana.
sais tän öljymäisen bensanmaun suusta.
esikko oli ilahuttanu pienempiään sellasilla hohtavilla jutuilla.
no
a) ne löytyi rutun tyynyn alta, no
b) laskin ne lattialle (heittääkseni ne roskiin) kun otin illalla yötamineita.
c) jätkä nappas ne käteensä.
d) puras poikki, ja otti ilmeestä päätellen huikat.
e) menin vähän paniikkiin.
f) ei tullut ees esineen nimi mieleen.
g) otin ite paniikissa vähän isommat huikat esineestä nähdäkseni kuin vaarallista kamaa siinä on.
h) soitin siskolle että "mikä sen helvetin jutun nimi on!?"
i) arvoin soitanko minne ja mitkä voimat apuun.
j) sisko soitti heti mulle takas oli selvittänyt että ärsytystä voi tulla, mutta että jäämme henkiin.
helvetin apinat kaikkinensa! miten ihmeessä tää on mahdollista?
muru on ollut kotiin teljettynä suht helisemässä noiden kanssa pari vkoa, ja lähti mutsinsa luo lataan akkuja. mä oikeen viheltelin, naureskelin ja polttelin kuulkaa suitsukkeita tänään kun on ollu nii rauhallinen ja kiva ilta.
kiva ilta my ass.
enää en ihmettele jos muru närvi alko olla riekaleina, kun ikinä ei osaa arvata mitä seuraavan nurkan takana vaanii, vaikka homma ees näennäisesti luistais.
nyt sitä punkkua saatana.
sais tän öljymäisen bensanmaun suusta.
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
öisin mielessä...
öisin kun herään valvomaan, niin sen sijaan että mua ärsyttäis hitokseen, mä kattelen kelloa ja ihastelen kuinka ihanaa on vielä kölliä se 5h, 3h, 15min... milloin mitäkin.
oonksmä oikeesti tulossa aikuiseks? vai mummoks jo suoraan?
vai onkse sitten sitä ihanaa "omaa aikaa" mitä en tiedä edes kaipaavani?
viimeyönä mä muuten mietin mummilta ennakkoperinnöks saamaani fasettihiottua peiliä. missä se mahtaakaan olla? tahdon sen uuteen kotiin.
(siis fasettihiottu peili, mitä mulle on tapahtumassa?)
aloitin jos selvittelyn sen sijainnista, enkä kyllä kestä jossei sitä löydy!
lisbetmummontyyliset "kristallijääpuikotkin" jotka roikkuu mein verhotangossa on musta yhtäkkiä ybersiistit.
huoh. vanhuus ei tule yksin, se tulee oudon tyylitajun kanssa. näemmä.
edit: tokaviestillä peili löytyi. sieltä minne sen olin kotoa ekaa kertaa muuttaessa jättänyt. noudan sen sit uuteen kotiin. jee! (tulee makkariin, murun koulupöydän sivustaan. kertaamaan sängyssä vietetyn ajan iloja, rakkautta ja hyviä unia. (tiesittekö että peli tekee niin? mä en tienny, ennku mun au pair-äiti kertoi. sillä oli peili ruokapöydän sivustassa...kaikkea mäkin uskon ;) )
oonksmä oikeesti tulossa aikuiseks? vai mummoks jo suoraan?
vai onkse sitten sitä ihanaa "omaa aikaa" mitä en tiedä edes kaipaavani?
viimeyönä mä muuten mietin mummilta ennakkoperinnöks saamaani fasettihiottua peiliä. missä se mahtaakaan olla? tahdon sen uuteen kotiin.
(siis fasettihiottu peili, mitä mulle on tapahtumassa?)
aloitin jos selvittelyn sen sijainnista, enkä kyllä kestä jossei sitä löydy!
lisbetmummontyyliset "kristallijääpuikotkin" jotka roikkuu mein verhotangossa on musta yhtäkkiä ybersiistit.
huoh. vanhuus ei tule yksin, se tulee oudon tyylitajun kanssa. näemmä.
edit: tokaviestillä peili löytyi. sieltä minne sen olin kotoa ekaa kertaa muuttaessa jättänyt. noudan sen sit uuteen kotiin. jee! (tulee makkariin, murun koulupöydän sivustaan. kertaamaan sängyssä vietetyn ajan iloja, rakkautta ja hyviä unia. (tiesittekö että peli tekee niin? mä en tienny, ennku mun au pair-äiti kertoi. sillä oli peili ruokapöydän sivustassa...kaikkea mäkin uskon ;) )
tiistai 3. tammikuuta 2012
...silläika toisaalla...
kerpele!
"mitä tekisit jos kuulisit että teini-ikäinen tyttäres on ollut vuoden vaihtuessa junassa likellä keskustaa?" tekstasin yhdelle miehelle. sanoin sille miehelle myös selvin sanoin että penska oli sen vastuulla k.o. iltana, ja että hän saa homman selvittää, koska tältä akalta saattaa pamahtaa kohta suoni päästä. *
jo se on hemmetti ettei mitään tapahdu. viikkoon. helvettiin moiset munattomat miehet.
no mä sanon itte sitte:
kuukaus kotiarestia. syy: luottamuksen pettäminen. piste.
itsekertomisellaan kaks päivää siitä miinus.
sanokaa nipoksi jos huvittaa, mutta mun kakarat ei keskustassa keskiyöllä hillu. ei uutenavuonna, eikä muutenkaan.
s.a.n.k.t.i.o.i.t.t.a.
kolmevuotta vielä tätä diktatuuria sillä lusittavana. kestäköön sen kun nainen. muita vaihtoehtoja ei ole.
*ei muuten pamahtanukaan. flegmaatikko in progress. indeed.
"mitä tekisit jos kuulisit että teini-ikäinen tyttäres on ollut vuoden vaihtuessa junassa likellä keskustaa?" tekstasin yhdelle miehelle. sanoin sille miehelle myös selvin sanoin että penska oli sen vastuulla k.o. iltana, ja että hän saa homman selvittää, koska tältä akalta saattaa pamahtaa kohta suoni päästä. *
jo se on hemmetti ettei mitään tapahdu. viikkoon. helvettiin moiset munattomat miehet.
no mä sanon itte sitte:
kuukaus kotiarestia. syy: luottamuksen pettäminen. piste.
itsekertomisellaan kaks päivää siitä miinus.
sanokaa nipoksi jos huvittaa, mutta mun kakarat ei keskustassa keskiyöllä hillu. ei uutenavuonna, eikä muutenkaan.
s.a.n.k.t.i.o.i.t.t.a.
kolmevuotta vielä tätä diktatuuria sillä lusittavana. kestäköön sen kun nainen. muita vaihtoehtoja ei ole.
*ei muuten pamahtanukaan. flegmaatikko in progress. indeed.
idiootti äiti, välkky tytär
"tota ruttu on tosi mukava... ööh."
saakeli mikä vatipää!
noin laadukkaasti aloitti vastauksensa "äitinä jo 15 vuotta" minä. neuvolantäti kyseli mitä mä ajattelen rutusta.
ei jumalauta! mä häpeen tätä ehkä hautaan asti. (ellen jo huomenna osaa typeryydelleni nauraa...)
että joo. mukava ja sillai.
oltiin ruttunaaman kanssa neuvolassa. ylisanoja lateli neuvolantäti. sanoi että moiselle penskalle on maailmassa kaikki, ihan kaikki, auki. että tulee pärjäämään kaikessa mihin ryhtyy.*
verrattoman keskittymiskykyinen, äärettömän älykäs ja sosiaalisesti taitava.
että semmoi tenava.
muistutti että sen älykkyyttä kannattaa vaalia ja haastaa, ettei se turhaudu. että sen töllöily saattaa olla vaan turhaumista. mainio pointti!
joo, ja ennenkun leuhkaks syytetään, niin takaan ja vannon ettei ole multa perittyjä piirteitä nuo. sosiaalinen toki olen, mutta en keskittymiskykyinen, enkä älykäs. (mulla on semmoi kokonaisvaltainen ajatus, että olen ehkä fas. ulkoisia viitteitä ei ole, mutta täydellinen keskittymiskyvyn puute, levottomuus, hyperaktiivisuus you name it. kaikkea löytyy.) tosin eräs töissä (jolla on aivan hurmaava tapa kuvata muutamalla adjektiivilla kaikki ihmisiä) kutsuu mua lisänimellä "neiti täydellinen itsevarmuus, kun sillä on niin älykkäät lapset."
jep.
musta vaan kannattaa kertoa ympäristölle joskus hyviäkin asioita, eikä aina vaan kitistä kuinka arki rassaa. ja kyllä, kyllä mä sittenkin todella olen äärettömän ylpeä ja iloinen ja helkkarin leso mun "ihmelapsista".**
"on se, musta aivan erityinen tyttö" sain lopetettua mun idioottimaisella takeltelulla alotetun kertomuksen.
"on se." sanoi neuvolantäti.
on hyvä tunne kun joku muukin kun se oma äiti on sitä mieltä.
* ellei sitten haaskaa "lahjojaan" ja rupea ihan vantaalaiseks lähiönarkiks. näitäkin tarinoita olen ihan tarpeeks elämässä nähny.
** olenpa saanut elämässäni jotakin hienoa aikaan. tiedän että kasvatan niitä tätä maailmaa varten, mutta pyrin nauttimaan niistä hetkistä mitä ne haluaa mun kanssa jakaa.
saakeli mikä vatipää!
noin laadukkaasti aloitti vastauksensa "äitinä jo 15 vuotta" minä. neuvolantäti kyseli mitä mä ajattelen rutusta.
ei jumalauta! mä häpeen tätä ehkä hautaan asti. (ellen jo huomenna osaa typeryydelleni nauraa...)
että joo. mukava ja sillai.
oltiin ruttunaaman kanssa neuvolassa. ylisanoja lateli neuvolantäti. sanoi että moiselle penskalle on maailmassa kaikki, ihan kaikki, auki. että tulee pärjäämään kaikessa mihin ryhtyy.*
verrattoman keskittymiskykyinen, äärettömän älykäs ja sosiaalisesti taitava.
että semmoi tenava.
muistutti että sen älykkyyttä kannattaa vaalia ja haastaa, ettei se turhaudu. että sen töllöily saattaa olla vaan turhaumista. mainio pointti!
joo, ja ennenkun leuhkaks syytetään, niin takaan ja vannon ettei ole multa perittyjä piirteitä nuo. sosiaalinen toki olen, mutta en keskittymiskykyinen, enkä älykäs. (mulla on semmoi kokonaisvaltainen ajatus, että olen ehkä fas. ulkoisia viitteitä ei ole, mutta täydellinen keskittymiskyvyn puute, levottomuus, hyperaktiivisuus you name it. kaikkea löytyy.) tosin eräs töissä (jolla on aivan hurmaava tapa kuvata muutamalla adjektiivilla kaikki ihmisiä) kutsuu mua lisänimellä "neiti täydellinen itsevarmuus, kun sillä on niin älykkäät lapset."
jep.
musta vaan kannattaa kertoa ympäristölle joskus hyviäkin asioita, eikä aina vaan kitistä kuinka arki rassaa. ja kyllä, kyllä mä sittenkin todella olen äärettömän ylpeä ja iloinen ja helkkarin leso mun "ihmelapsista".**
"on se, musta aivan erityinen tyttö" sain lopetettua mun idioottimaisella takeltelulla alotetun kertomuksen.
"on se." sanoi neuvolantäti.
on hyvä tunne kun joku muukin kun se oma äiti on sitä mieltä.
* ellei sitten haaskaa "lahjojaan" ja rupea ihan vantaalaiseks lähiönarkiks. näitäkin tarinoita olen ihan tarpeeks elämässä nähny.
** olenpa saanut elämässäni jotakin hienoa aikaan. tiedän että kasvatan niitä tätä maailmaa varten, mutta pyrin nauttimaan niistä hetkistä mitä ne haluaa mun kanssa jakaa.
maanantai 2. tammikuuta 2012
ei edes ottanut päähän
hitto. kävipä sitten niin, että päivänä jolloin lähiöbussin kulkuväli on 30min, ei mahduttu poikulin ja rattaiden kanssa kyytiin. hmh.
keppikerjäläinen ja ruttu menivät kodin suuntiin bussilla, mä ja leijonapoika bambam kävellen.
eikä yhtään edes ottanut päähän.
kuvitella.
onko musta tulossa aikuinen?
vai flegmaatikko?
keppikerjäläinen ja ruttu menivät kodin suuntiin bussilla, mä ja leijonapoika bambam kävellen.
eikä yhtään edes ottanut päähän.
kuvitella.
onko musta tulossa aikuinen?
vai flegmaatikko?
kusruisku, osa 2.
siis uskomattoman paljon hupia voi olla pienestä koirasta.
se kun monissa tunnetiloissa suhauttaa muutaman pissatipan, niin kohteeks joudun kaikista useimmiten mä, joka sitä eniten lenkittelen ja valjaita pueskelen.
koiran mielestä valjaanlaitto on jännittävää.
minä kun olin liitintä kliksauttamassa kiinni, sain käsikupillisen lämmintä kusta siihen käteen mikä oli koiran mahan alla.
joskus se epeli vaan makaa kyljellään, ja kun siihen pujotat valjaita, lentää kusta hienosti esim. metrin kaaressa. note to self: kannattaa mennä valjaanlaittoon koiran selkäpuolelta.
pari kertaa olen joutunut ottamaan koiran kiinni, syystä tai toisesta, vaikka miten varovaisesti toimin, kantamani lasti ruikkaa hienon kusikaaren sylistä pitkin pitäjää.
jouduin nappaamaan sitä myös kertaalleen niskavilloista, kun se yritti syödä villamattoshaalin mun päältä, eikä kiellot menneet perille. nappauksesta säikähtäneenä koira heittäytyi selälleen ja ruiskautti kuset sohvalla istuvan murun päälle. epäreilua? en tiedä.
naurattaa enemmän kun mikään.
mut niinhän se vissiin on todettu. pissahuumori iskee ihmisiin aina.
emmätiä lakkaakse ikinä tota ruikkimista? josse on joku tunnereaktio? vaikka oon toki saanut varmaan jo 5 kertaa valjaat ilman suihkua sille niskaan, mutta se on ihan tapauskohtausta tuleeko kusruisku vai ei.
no, onneks talouspaperi ja tolu on keksitty. ootan vaan sitä hetkeä kun ne kuset on silmässä.
*hah*
se kun monissa tunnetiloissa suhauttaa muutaman pissatipan, niin kohteeks joudun kaikista useimmiten mä, joka sitä eniten lenkittelen ja valjaita pueskelen.
koiran mielestä valjaanlaitto on jännittävää.
minä kun olin liitintä kliksauttamassa kiinni, sain käsikupillisen lämmintä kusta siihen käteen mikä oli koiran mahan alla.
joskus se epeli vaan makaa kyljellään, ja kun siihen pujotat valjaita, lentää kusta hienosti esim. metrin kaaressa. note to self: kannattaa mennä valjaanlaittoon koiran selkäpuolelta.
pari kertaa olen joutunut ottamaan koiran kiinni, syystä tai toisesta, vaikka miten varovaisesti toimin, kantamani lasti ruikkaa hienon kusikaaren sylistä pitkin pitäjää.
jouduin nappaamaan sitä myös kertaalleen niskavilloista, kun se yritti syödä villamattoshaalin mun päältä, eikä kiellot menneet perille. nappauksesta säikähtäneenä koira heittäytyi selälleen ja ruiskautti kuset sohvalla istuvan murun päälle. epäreilua? en tiedä.
naurattaa enemmän kun mikään.
mut niinhän se vissiin on todettu. pissahuumori iskee ihmisiin aina.
emmätiä lakkaakse ikinä tota ruikkimista? josse on joku tunnereaktio? vaikka oon toki saanut varmaan jo 5 kertaa valjaat ilman suihkua sille niskaan, mutta se on ihan tapauskohtausta tuleeko kusruisku vai ei.
no, onneks talouspaperi ja tolu on keksitty. ootan vaan sitä hetkeä kun ne kuset on silmässä.
*hah*
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
ruskeeta ja graytä
vuoden vaihtumisen kunniaksi käytiin himpuloiden ja keppikerjäläisen kanssa ostosparatiisissa.
muru sai dvd-boxin. kesken jäänyt grayn anatomia sai uusia osia, ja auttaa ehkä taklaamaan ensiviikon sohvan nurkassa. mä viisaana naisena ostin lapsille kumpparit, vaikkei ne edes tarvitsis. sattui vaan niin mun makuun. himpulat sitten kirmas kotona kumpparisilteen uudenvuoden aattona. itse pukeuduin illalla uuteen villamattoliehukkeeseen, ja sulauduin sohvaan viinilasillisen ja hannibalin kanssa.
kaksi pikkurakettia ammuttiin. se riitti.
"haluutteks kattoa raketteja, vai mennä nukkumaan?" kysyin penskoilta.
- nukkumaan, jos luet heinähattua ja vilttitossua iltasaduks...
luinhan mä. vartin yli seiska oli hiljasta talossa.
koiriakaan ei tarvinnut ulkoiluttaa, ne kun ei rapunovelta halunneet paukkeessa edetä.
kumppareita, graytä ja villashaali. niistä oli kiva vuodenvaihde tehty.
uusi vuosi, uudet mäet, mutkat ja meininki. tai sit ne samat mihin on totuttu.
tervetuloa 2012!
muru sai dvd-boxin. kesken jäänyt grayn anatomia sai uusia osia, ja auttaa ehkä taklaamaan ensiviikon sohvan nurkassa. mä viisaana naisena ostin lapsille kumpparit, vaikkei ne edes tarvitsis. sattui vaan niin mun makuun. himpulat sitten kirmas kotona kumpparisilteen uudenvuoden aattona. itse pukeuduin illalla uuteen villamattoliehukkeeseen, ja sulauduin sohvaan viinilasillisen ja hannibalin kanssa.
kaksi pikkurakettia ammuttiin. se riitti.
"haluutteks kattoa raketteja, vai mennä nukkumaan?" kysyin penskoilta.
- nukkumaan, jos luet heinähattua ja vilttitossua iltasaduks...
luinhan mä. vartin yli seiska oli hiljasta talossa.
koiriakaan ei tarvinnut ulkoiluttaa, ne kun ei rapunovelta halunneet paukkeessa edetä.
kumppareita, graytä ja villashaali. niistä oli kiva vuodenvaihde tehty.
uusi vuosi, uudet mäet, mutkat ja meininki. tai sit ne samat mihin on totuttu.
tervetuloa 2012!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)