jumantsuikka. mun kotona ei koirat pedeillä eikä sohvilla hillu. mikähän ihme sille yhtäkkiä iski. aina herra toopekin on kiltisti omalla paikallaan nukkunut. varmaan joku sylinkaipuu iski.
eilenillalla kun muru oli duunissa aioin viedä pojat ulos iltapissille. puin ulkovaatteet (tiedättekö, kahinaa, rohinaa, melskettä = koirat tulee intona eteiseen... ni ei. ) heiluttelin remmejä, (kilkan kalkan...ei.) kävelin makkarin ovelle "josko viittis herrat lähtee?" (ei) kävelin herra toopen viereen ja nostin korvaa ja sanoin sinne: "pissille. ulos." kuorsaus lakkaa, koira avaa silmät... njaa. jos on pakko. toinen seuraa perässä. wtf? ihme laiskurit!
musta on myös äärettömän huvittavaa kun poikuli harjoittelee paijaamaan isoja koiria. se myös halii ja pusii niitä niinkun meitäkin. on vaan oltava varovainen kun jokaisen pusun perässä tulee haukkasu. en tiiä mitä nuo rauhalliset ronttilaiset sanois jos kundi iskis hampaat kiinni jommankumman korvaan tai mahanahkaan.
omaa koiraani olen antanut kundin lutata jos se tulee itse kundin luokse. (omapaikkarauha on kaikilla koirilla). itse jos tulee hellyyttä hakemaan, sitä myös saa, ja juuri niillä fasiliteeteilla mitä hellittelijällä on tarjota. spanielin häntä vaan klonsuttaa maata kun poika makaa sen päällä, kiskoo turkkia ja työntää käsiä suuhun, tutkii silmiä...
koska herra toope ei paljoa mun puhetta kuuntele, olen antanut ruttunaaman toimittaa sen tarvittaessa omalle paikalleen, koska se tekee sen mamilta oppimillaan ammattilaisen elkeillä. nätti sanominen ja käsi selän päällä saattaminen toimii paremmin kun mun mitkään sanomiset.
on tässä sirkus. hassut tyypit. pienet ihmiset ja karvaset kaverit.
 |
| jätkät särmänä. herkkuja tarjolla! |
 |
| spanieli. pöljyyden ruumiillistuma. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti