ihmeellinen on ihmismieli.
nyt kaikki on näennäisesti ok. (mutsi tosi jees, ilman pahoinvointia. siellä se kokkaa ja pesee lattioita, ja menossa jonnekin kutsuille illalla.)
ja nyt mä oon ihan maassa. tais vaan viedä toi puolenviikon huoli, soittelu, muiden lohduttelu ja omat angstit niin paljon voimia...
puuh. tuntuu että mut on puhallettu ihan tyhjiin.
jospa vaan illalla aikasin petiin, ja ensin esikon (ajatustenlukija, lifesaver) mulle tuomaa suklaata vähän lohdukkeeksi, jospa tää suru ja tyhjyys sillä korjaantuis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti