kommunikaatiota

muru tuli aamulla duunista. poikuli konttasi ilosena kattomaan kuka eteisessä rönyää, ja kiljahti murun nähtyään onnesta soikeena "akka!". ja sit mä repesin. sepä se!

eilen illalla murun työmaan ja mun kotisohvapaikan välillä lenteli semmosta siirappia tekstiviesteinä että olis heikompaa käynyt äklöttämään. mun tunneskaalat vaihteli liikutuksesta riemuun, ja välillä nauratti ihan pirskatisti. hitto että joku osaakin saada mut niin iloseks 180 merkin tiedonannoilla.

toisenlaatuinen viesti tuli insinööriltä, joka seilaa itämeren ja surun ristiaallokossa kera söpöisten poikansa ja vaimonsa, jolla jälkeenmainitulla alkaa painit rankkojen syöpähoitojen kanssa heti ensiviikolla. hitto mitä paskaa. mitä mä sille kirjotan? nauti matkasta? tartu hetkeen? faaaaaaaaaaaaaaaaak. ei riitä ymmärrys, ei kommunikaatiotaidot. aika voimaton olen tän edessä.

myös kommunikaatiotaitoja on hiottu esikon kanssa. sen kanssa illalla jäätiin pitkäksi aikaa juttelemaan teini-ikään kuuluvista asioista. listalla eilen oli kaverit, viina, tupakka, kiusaaminen ja perheasiat. teini on päättänyt ettei koske paheisiin ennen kahdeksaatoista ikävuotta. tämän päätöksen tekoon on vaikuttaneet sekä teinin omat ihanteet, että mun jyrkkä "EI!"-kanta. teini eloisaan tapaansa kertoi, kuinka se näkee silmissään mitä tapahtuis kun se tulis tupakalta haisevana tai pienessä sievässä kotiin. ei kivaa sananvaihtoa ja kuukauden aresti. sovittiin kuitenkin että jos jotakin ylilöntejä tapahtuu, sillä tai ystävillä, on "satakertaa fiksumpaa soittaa kotiin ja pyytää apua" kun joutua poliisien tai saapas-ryhmän kautta kotiin ja joutua vielä suurempiin vaikeuksiin. mä tiukkana rajoittajana kuitenkin olen myös hellä äiti ja pidän ensisijaisesti huolen omistani, ja vahtaan myös esikon ystäviä ettei mitään töllöä tapahtuis. aina haetaan ja hoivataan maailmalle eksyneet kyllä. annoin ohjeen soittaa murulle ensihätään, sillä on auto jolla urpoja noutaa, eikä se kilahda ehkä niin sfääreihin huolen ja suuttumuksen kanssa niinkuin mä varmasti teen.
huolestuttavaa on kuulla kuinka tuollaiset 8-luokkalaiset oikeesti käyttää jo alkoholia ja tupakkaa surutta, ja tietysti nössöimpiä dissataan kun ne ei tahdo vielä. onneksi esikko on aika omapäinen ja omaa hyvän itsetunnon niin ei tarvitse massan mukana mennä vaikeuksiin. vielä.
huolestuttavaa on myös koulukiusaaminen. uskomatonta miten raakoja tuon ikäiset osaa toisilleen olla. onneksi esikon luokalla on tiivis ryhmä ja muutama napakka oppilas, ja ne asiat mitä opettaja ei näe, päätyy julki joka tapauksessa koska muutama oikeudentajuinen ei niitä hyväksy. ihailtavaa toimintaa.

hyvä kulkea tämä teini-ikä läpi (vastahan se oma just meni!) tuollaisen (toistaiseksi ainakin) järkevän ihmisen kanssa.
hyvä kommunikaatio on musta myös suhteessa lapsiin ensiarvoisen tärkeä asia. pitää itsekin tajuta olla kuulolla kun teini haluaa omia asioitaan jakaa. ja toivottavasti se on sisäistänyt oheeni siitä että huolestuneen äidin huuto on luottamuksen menettämistä pienempi paha.

harmi että nipon äidin kiltin esikoisen tän(kin) illan bileet jäävät muiden teinien kemuja lyhyemmiksi. kotona on oltava kello 21, mun muksu ei malmin suunnilla kasia myöhemmin lauantai-iltana liiku. ja piste.