pari päivää natkuteltuani mutsi sallii mulle visiitin klinikalle.
uskomaton tyyppi, oon vaan viis kertaa kysynyt eri sanoin josko meen käymään (voinko tulla, haluutko että tulen, saaksinne tulla, kaipaatko seuraa, mä tulisin jos ookoo.), ennenku se sanoi "tule sit".
tänään on alotettu sytostaatti täysillä, saa nähdä millai naama mua siellä odottaa. mulla on niin valmiiks kuva että se lukee siellä jotaki seiskapäivää ja on ihan että "älä hössötä siinä" ja "o välillä hetki hiljaa". toivottavasti se ei o ihan kauheen klesana, sit mul menee kyllä pasmat sekasin. uliseva mies ulisee edelleen, sen kanssa en oikeen tiiä mitä teen. kaipa se siitä rauhottuu, ajan kanssa.
illalla vielä trivial-pelit sisarusten kera, toiv ei juttu juokse ainoostaan syöpärataa koko iltaa, olis kiva saada muutaki ajateltavaa.
kyllä se vaan kiertyy tietyn aiheen ympärille tää arki. ei oikeen hotsita siivota, eikä puuhailla mitään merkityksettömiä pikkujuttua, tulee vaan istuskeltua ja ämisteltyä tätä "jonkun" "suurta suunnitelmaa". ja mihin hiivattiin tässä ollaan menossa. huomauttaisin kohteliaimmin suurelle juonittelijalle tässä kohtaa että aika paska plääni mun mielestä. koita keksiä jotaki uutta. mua meinaan edelleen vähän suututtaa.
Syöpä on sairauksista viheliäin taudin itsensä lisäksi senkin takia jo että se ei rajoitu pelkästään sairastuneeseen vaan koko lähipiiriin. Sun äiti kuullostaa ihan mun mummolta, se ei halunnu et hössötetään, piti kivut omana tietonaan, ei pyytänyt apua kun ihan pakolla. Kaikki muut ympärillä hajoili, muttei hän, paitsi hiljaa itsekseen. Voimia teille koko lähipiirille <3
VastaaPoistaVoimia<3 Niiin tiedän, miltä susta tuntuu. Kymmenen vuotta sitten itkettiin isän sairastumista, mutta syöpäketkulainen saikin nenilleen ja isä elää ja hengittää yhä, vaikka lääkärit ei antaneet juuri mitään toivoa.
VastaaPoistaTänä syksynä sama paskasyöpä iski äitiin, hoidot vaiheessa, mutta hajottaa kyllä kaikkia, eikä vähiten äitiä:(
syöville vaan köniin. onneksi, mun ystävän sanoin, kun saa gd:n ja hoitoa, on parhaissa mahdollisissa käsissä. luottakaamme siihen.
VastaaPoistakiitos likulaku tsempeistä ja voimia anonyymille, paranemisia sunkin äidille! toivotaan että hoidot tepsii äitiinkin, isi on hyvänä esimerkkinä siinä.
haleja! <3