yääääk!
esikko oli imutellut jonkun pojan kanssa! turnausdiscossa. ulkomailla.
herramunjee. nyt se alkaa. en kestä!
...ai mistä tiiän?
no itte kerto.
ja sanoi että oli ällöä.
ja sillä tyypillä oli kasvanu partaa.
eikä se ikinä enää tee niin. paitsi isona aikuisena.
mutta silti.
pitää ostaa haulikko. tai ees joku replica. jolla pitää rumimmat ja typerimmät kundit esikosta loitolla. ainakin muutaman vuoden vielä.
lauantai 31. heinäkuuta 2010
perjantai 30. heinäkuuta 2010
rakkaus näkyy hyllyissä, osa 2.
"kaappi haettu, nou probs!
luv U <3"
että sillai.
en tajua miten se viitii ees mun puolesta* hakea jotain itselleen täysin merkityksettömiä, raskaita, vaikeesti autoon saatavia kaappeja, taloista joissa ei ole hissejä.
ihana ihana ihana nainen.
iso plussa mun mustakantiseen vihkoon ja rakkautta päälle.
*mulla, siis citynaisella, ei ole ajokorttia...
luv U <3"
että sillai.
en tajua miten se viitii ees mun puolesta* hakea jotain itselleen täysin merkityksettömiä, raskaita, vaikeesti autoon saatavia kaappeja, taloista joissa ei ole hissejä.
ihana ihana ihana nainen.
iso plussa mun mustakantiseen vihkoon ja rakkautta päälle.
*mulla, siis citynaisella, ei ole ajokorttia...
lesbompi lomalook
tartteeko sanoa enempää?
kertokoon kuva puolestaan. näin verkkareissa landella. selkee tapaus.
piippasiko tutkasi?
kiitos vaan serkunlikalle tästä elämyksestä. mähän oon ihan lesbo.
kertokoon kuva puolestaan. näin verkkareissa landella. selkee tapaus.
kiitos vaan serkunlikalle tästä elämyksestä. mähän oon ihan lesbo.
jaa, että mitenhän sen nyt sanois?
no vaikka ihan suoraan.
esimerkiksi näin:
- moi, mä oon ruttu. mä täytän ihan kohta neljä. siihen on neljä kuukautta. mulla ei ole ollenkaan isää, mulla on mami ja mamma.* toi on mun mamma, ja toi sen sylissä on mun veikka. mun veikka on 7 kuukautta. mulla on pyörä. siinä ei ole ollenkaan appareita, ja mulla on hyvä tasapaino.
* kysyin siltä kuin se aina eka kertoo just nää faktat. no siks tietty ettei kukaan ihmettele missä sen isä on. ja jos mä oon niiden kanssa yksin puistossa, ni muutkin tietää että äitejä on kuitenki kaks!
esimerkiksi näin:
- moi, mä oon ruttu. mä täytän ihan kohta neljä. siihen on neljä kuukautta. mulla ei ole ollenkaan isää, mulla on mami ja mamma.* toi on mun mamma, ja toi sen sylissä on mun veikka. mun veikka on 7 kuukautta. mulla on pyörä. siinä ei ole ollenkaan appareita, ja mulla on hyvä tasapaino.
* kysyin siltä kuin se aina eka kertoo just nää faktat. no siks tietty ettei kukaan ihmettele missä sen isä on. ja jos mä oon niiden kanssa yksin puistossa, ni muutkin tietää että äitejä on kuitenki kaks!
keskiviikko 28. heinäkuuta 2010
poika
nyt se nukkuu.
parhaina öinä vien tutin kerran tai kaksi. kello 19 alkaa yö, ja uusi päivä noin kello 07. viideltä poika ottaa vuorokauden ainoan luomumaitoannoksen suoraan tuottajalta, ja sen päälle unistelee vielä tovin. jos se yöllä herää kiljumaan, huutaa se tosi pahalla äänellä polviseisonnassa, silmät kiinni. kun se nukahtaa, alkaa se kääntyä kyljelleen ja vetää päätä sivulle ja takaviistoon.
jäbä istuu tukevasti ja leikkii. taputtaa pintoja. ja seisoo. konttaa reippaasti. tulee mieleen joku katepillari kun se menee niin tomerasti, vakaasti ja kovaa eteenpäin. se nousee seisomaan tukea vasten, ja kävelee tuen kanssa minne haluaa. joskus seisoo ilman tukea, ja joskus askeltaa sohvalta kirjahyllylle, tai yöpöydältä sängyn viereen ilman tukea. kiipeää minne saa pienet kinttunsa nostettua.
se nauraa hervottomasti kun sitä haukkaa varpaasta. ja silloin kun sisko tanssii ja sihisee. se leikkii kaikella muulla, paitsi leluilla. se tykkää kylpeä ja uida.
se komentaa tiukalla "öh" äänteellä, yleensä antamaan ruokaa. jos ruoka on mieluista, sanoo se "hmmmm" nauravalla ja värisevällä äänellä. se on myös keksinyt kiljumisen. ja se osaa kiljua kovaa ja korkealta. se vastaa kun sille puhutaan. se matkii ja kopioi "känkää"-ääniä ja murun hohotusta. kun sitä silittää ja sanoo hellästi "aaa", se vastaa samalla tavalla.
se syö hyvin. ja paljon. kaikki sössöt käy. samoin hedelmät. leipä. puurot on parempaa kuin parasta.
se on pieni ja sitkeä, pyöreäpäinen jässikkä. laihamahainen ja -kätinen, pullajalkainen otus.
se on keksinyt myös mamman perään valittamisen. päästäkseen syliin se vinkuu pienen porsaan lailla. toisinaan ei muut sylit kelpaa, ja porsaan vinkunaa kuuluu kunnes mamma heltyy, tai karkaa toiseen huoneeseen.
se myös on alkanut pitää hellyydestä. pipin sattuessa se ei enää temmo ja riuhdo poispäin, vaan antaa lohduttaa. rakkautta ja hellyyttä se osoittaa repimissuukottelun lisäksi halimalla ja painautumalla rintaa vasten. se myös rauhottuu silittelyyn ja hyssyttelyyn.
se tykkää keinua. ja maistella ruohoa ulkona. ja hytkyy ja tanssii suomiräpin tahtiin. tunnistaa jo tutut biisit. myös mamman pöhelöt lastenlaulut kelpaa kuunteluun.
mieletön pikkurakkaus. 7,5kk.
uskomatonta kuinka paljon rakkautta tommoi ihmisen itu voi tuoda läheistensä elämään. syvää, kasvavaa, kasvattavaa, kaihoisaa, repivää, riemuisaa...
parhaina öinä vien tutin kerran tai kaksi. kello 19 alkaa yö, ja uusi päivä noin kello 07. viideltä poika ottaa vuorokauden ainoan luomumaitoannoksen suoraan tuottajalta, ja sen päälle unistelee vielä tovin. jos se yöllä herää kiljumaan, huutaa se tosi pahalla äänellä polviseisonnassa, silmät kiinni. kun se nukahtaa, alkaa se kääntyä kyljelleen ja vetää päätä sivulle ja takaviistoon.
jäbä istuu tukevasti ja leikkii. taputtaa pintoja. ja seisoo. konttaa reippaasti. tulee mieleen joku katepillari kun se menee niin tomerasti, vakaasti ja kovaa eteenpäin. se nousee seisomaan tukea vasten, ja kävelee tuen kanssa minne haluaa. joskus seisoo ilman tukea, ja joskus askeltaa sohvalta kirjahyllylle, tai yöpöydältä sängyn viereen ilman tukea. kiipeää minne saa pienet kinttunsa nostettua.
se nauraa hervottomasti kun sitä haukkaa varpaasta. ja silloin kun sisko tanssii ja sihisee. se leikkii kaikella muulla, paitsi leluilla. se tykkää kylpeä ja uida.
se komentaa tiukalla "öh" äänteellä, yleensä antamaan ruokaa. jos ruoka on mieluista, sanoo se "hmmmm" nauravalla ja värisevällä äänellä. se on myös keksinyt kiljumisen. ja se osaa kiljua kovaa ja korkealta. se vastaa kun sille puhutaan. se matkii ja kopioi "känkää"-ääniä ja murun hohotusta. kun sitä silittää ja sanoo hellästi "aaa", se vastaa samalla tavalla.
se syö hyvin. ja paljon. kaikki sössöt käy. samoin hedelmät. leipä. puurot on parempaa kuin parasta.
se on pieni ja sitkeä, pyöreäpäinen jässikkä. laihamahainen ja -kätinen, pullajalkainen otus.
se on keksinyt myös mamman perään valittamisen. päästäkseen syliin se vinkuu pienen porsaan lailla. toisinaan ei muut sylit kelpaa, ja porsaan vinkunaa kuuluu kunnes mamma heltyy, tai karkaa toiseen huoneeseen.
se myös on alkanut pitää hellyydestä. pipin sattuessa se ei enää temmo ja riuhdo poispäin, vaan antaa lohduttaa. rakkautta ja hellyyttä se osoittaa repimissuukottelun lisäksi halimalla ja painautumalla rintaa vasten. se myös rauhottuu silittelyyn ja hyssyttelyyn.
se tykkää keinua. ja maistella ruohoa ulkona. ja hytkyy ja tanssii suomiräpin tahtiin. tunnistaa jo tutut biisit. myös mamman pöhelöt lastenlaulut kelpaa kuunteluun.
mieletön pikkurakkaus. 7,5kk.
uskomatonta kuinka paljon rakkautta tommoi ihmisen itu voi tuoda läheistensä elämään. syvää, kasvavaa, kasvattavaa, kaihoisaa, repivää, riemuisaa...
- siskon kanssa hämmästellään elämää, ja mato matalaa tässä.
ai millanen loppu lesoilijalla on?
no yksinäinen ja ankea ainakin.
mä kun niin iloitsin ja ilkamoin ja lesosin mein "romantiikka ja hellyys" - leirillä, ja sillä kuinka hieno mökkiloma meillä oli, sain päin pläsiä heti paluun jälkeen täällä hikisessä ja kuumassa koticityssä.
no ei keritty kauaakaan kotona olla, niin muru vetäytyi lattialle makaamaan ja veti itkupotkuraivarit. täydestä kotihommaus- ja lomaltapaluutohinasta se kolahti korkeeseen kuumeeseen ihan tosi nopeesti ja ilman varotusta. tuolla se nyt huohottaa sängynpohjalla pahaa oloaan.
tosiaankin taisin ihan odottaa että illalla nainen ehkä kävis vähän kuumana, mutta en ihan tätä odottanut kuitenkaan.
hemmetti. mä en ikinä enää lesoile, ainakaan niin paljoa sitten... jos muru tosta vaan pian tervehtyis ja sen olo paranis... mä lesoon vaan ihan vähän tästälähin. jookos?
*lähtee viemään mehua ja haleja makkariin*
mä kun niin iloitsin ja ilkamoin ja lesosin mein "romantiikka ja hellyys" - leirillä, ja sillä kuinka hieno mökkiloma meillä oli, sain päin pläsiä heti paluun jälkeen täällä hikisessä ja kuumassa koticityssä.
no ei keritty kauaakaan kotona olla, niin muru vetäytyi lattialle makaamaan ja veti itkupotkuraivarit. täydestä kotihommaus- ja lomaltapaluutohinasta se kolahti korkeeseen kuumeeseen ihan tosi nopeesti ja ilman varotusta. tuolla se nyt huohottaa sängynpohjalla pahaa oloaan.
tosiaankin taisin ihan odottaa että illalla nainen ehkä kävis vähän kuumana, mutta en ihan tätä odottanut kuitenkaan.
hemmetti. mä en ikinä enää lesoile, ainakaan niin paljoa sitten... jos muru tosta vaan pian tervehtyis ja sen olo paranis... mä lesoon vaan ihan vähän tästälähin. jookos?
*lähtee viemään mehua ja haleja makkariin*
ihana parisuhde
musta on niin mielettömän hienoa elää tollasen ihmisen kanssa. sitä on tosi vaikea selittää. pelkästään sen tapa sanoa "rakas" on jotenkin erityinen. se ei vaan sano, vaan aina siihen sanaan ja tapaan sanoa se, tuntuu sisältyvän syvä tunne, aina. sillä on tietty velmu ilme naamalla tosinaan, ja se iskee mulla silmää niin että aina alkaa naurattaa. se makaa mun päällä niin pitkään että lapset tulee pelastamaan. se osaa varastaa huomiota ja omaa aikaa kun se niin haluaa, viemällä mut vaikka pusuttelemaan saunaan tai verhojen taakse hetkeksi. periaatteen ihmisellä on voimakkaat mielipiteet, mutta rakkaudessa se on aika pehmo. lapsista se pitää, ja niitä mielellään hoitaa ja niiden kanssa velmuilee. sitä on ihana katsella sivusta.
ollaan oltu mökillä tämä viikko. pannukahvia pihalla, metsämarjoja pusikosta. multaisia lapsen varpaita. vapaana kirmaavia koiruuksia. viileää järvivettä. kuumia öitä. sateen ropina peltikatolla.
meillä aikuisilla on menossa on "romantiikka ja hellyys" -leiri. on ollut mielettömän kiva viettää omaa aikaa illalla kun lapset on saatu nukkumaan. jutella, suukotella, olla ihan vaan parisuhteessa ja kaikkea mahdollista. aivan oikean ihmisen kanssa olen yhä ja edelleen. edelleen sitä osaa ottaa sen ajan parisuhteelle kun sitä on tarjolla, ja edelleen se tuntuu vaan niin mielettömän hyvältä olla yhdessä.
ra.kas.tan. ja haluan olla. nyt ja huomenna, ja sitte, ja sitte...
ollaan oltu mökillä tämä viikko. pannukahvia pihalla, metsämarjoja pusikosta. multaisia lapsen varpaita. vapaana kirmaavia koiruuksia. viileää järvivettä. kuumia öitä. sateen ropina peltikatolla.
meillä aikuisilla on menossa on "romantiikka ja hellyys" -leiri. on ollut mielettömän kiva viettää omaa aikaa illalla kun lapset on saatu nukkumaan. jutella, suukotella, olla ihan vaan parisuhteessa ja kaikkea mahdollista. aivan oikean ihmisen kanssa olen yhä ja edelleen. edelleen sitä osaa ottaa sen ajan parisuhteelle kun sitä on tarjolla, ja edelleen se tuntuu vaan niin mielettömän hyvältä olla yhdessä.
ra.kas.tan. ja haluan olla. nyt ja huomenna, ja sitte, ja sitte...
perjantai 23. heinäkuuta 2010
isoimmat rakkaudet
näissä kuvissa kiteytyy mun suurimmat rakkaudet
meri, vanhat tavarat ja muru!
p.s. eikö mein "hääauto" ole aika cool? muru pääs viimeinki ottaan tuntumaa. joutus nautiskelun lisäks ihan köysi- ja vastaanottohommiin, mutta tais digata!
torstai 22. heinäkuuta 2010
ekat askeleet ja selinmakuuraivo
koska nuorin rakkauteni otti tänään ekat vahinkoaskeleensa tuetta, päätin laittaa päivän fotoiksi nämä riemukkaat otokset siitä, kuinka selimakuu saattaa ottaa pattiin. kato kun rakkauteni ei enää osaa/viitsi tehdä mitään niin alkeellista kuin kääntyä selältä vatsalleen, ko osaa jo melkei kävelläki. että sit sitä tässä vaan karjutaan urku auki, kunnes palvelusväki tulee kääntään.
rakkaus näkyy hyllyissä
rakkautta on...
antaa toisen taas yrittää ostaa huutonetistä vanhaa kirjakaappia. yhteenmuuttaessa esitettyjen "eimeillemitäänmahdunyyhnyyh"- ja "mihinsunkamatmahtuuotavaanvälttämättömin" -itkujen jälkeen.
ottaen huomioon sen, että meille on yhteenmuuton jälkeen hankittu erään inisijän toimesta a) järjettömän kokoinen 60-luvun hyllykaunotar huutonetistä, b) 40-luvun kirjakaappi serkun kellarista, ja c) vanha puulaatikko omasta kellarista.
ja vielä tämä uusin, 40-luvun kirjakaappi, samaa mallia kun serkun kellarilöytö.
ja nyt se huolissaan kyselee "saiksä sen?"
hiis.
antaa toisen taas yrittää ostaa huutonetistä vanhaa kirjakaappia. yhteenmuuttaessa esitettyjen "eimeillemitäänmahdunyyhnyyh"- ja "mihinsunkamatmahtuuotavaanvälttämättömin" -itkujen jälkeen.
ottaen huomioon sen, että meille on yhteenmuuton jälkeen hankittu erään inisijän toimesta a) järjettömän kokoinen 60-luvun hyllykaunotar huutonetistä, b) 40-luvun kirjakaappi serkun kellarista, ja c) vanha puulaatikko omasta kellarista.
ja vielä tämä uusin, 40-luvun kirjakaappi, samaa mallia kun serkun kellarilöytö.
ja nyt se huolissaan kyselee "saiksä sen?"
hiis.
järjenvalo
kiittelen täällä taas yletöntä järjenkäyttöäni. lupasin tälle aamulle hoitopaikan naapurin muksulle. hyvin ajateltu, kun edellinen ilta ja puolet yöstä meni ulkosalla hilluessa.
koko illan aikana otin 3 lonkeroa, mutta asiaan vihkiytymättömälle se oli aivan tarpeeksi. villit krappeli-fiilikset puski yöllä pintaan. hirveä jano, päänsärky, hiki ja vapina. ja sitten pystyyn 6.30 leikkimään poikasen kanssa, ja 9.30 soi ovikello ja naapurin muksua tungetaan ovesta sisään. onneks aamulla huitastu litranen mehua ja päänsärkylääke nosti touhufiilikset normaalitasolle.
poikanen nukkui yönsä siirrosta (mummila-koti) huolimatta putkeen sopulin lailla. mutta mä sit valvoin yöllä irrationaalipelkoineni ja ihmettelin miksei se herää huutamaan ollenkaan. hikisenä sängyssä kieriessäni tolkutin itselleni että unikoulu vaan skulaa, eikä pojalla ole mitään hätää. kertaalleen jouduin kuitenkin käydä asian varmistamassa. ja mitäpä siellä? siellähän se tuhisteli uniaan. koskahan opin relaamaan tän asian kanssa? että poikuli on ja pysyy, huolimatta siitä, vaikka joskus vähän irrottelisin... (illalla kun kyselin miten hoitajilla menee, vastasi iskä että: "hyvin täällä menee, yritä sä nyt pilettää rauhassa!")
no ajan kanssa mä kai opin oleen ressaamatta. ainakin toivon niin.
no joo. pink:hän oli hyvä. ja persoonallinen, ja kekseliäs. ja diggailen niitä vanhempia biisejä aika täysillä. joten kyllä, kyllä tykkäsin!
muuten mainio lepakkoparaati vaelti jo asemalla vastaan ja samaan suuntaan ennen keikkaa. suurin osa tutuista oli paikalla, ja kevyesti silmäten voisin epäillä joka kolmannen tapahtumassa oleen vinokas. tosin arvioni voi olla väärä, koska paikalla oli noin 18 000 ihmistä, ja onkohan suomessa yli 6000 lesboa? no, ainakin mein ympäristössä, siellä vähän peremmällä tungoksesta jakauma oli vähintäänkin 1/3...
ja koska mä yritän edelleen provota teiltä jonkunlaista kommentia, niin huutakaa hep! jos lepakkona olit paikalla :D
2 x hep mein kotoo!
koko illan aikana otin 3 lonkeroa, mutta asiaan vihkiytymättömälle se oli aivan tarpeeksi. villit krappeli-fiilikset puski yöllä pintaan. hirveä jano, päänsärky, hiki ja vapina. ja sitten pystyyn 6.30 leikkimään poikasen kanssa, ja 9.30 soi ovikello ja naapurin muksua tungetaan ovesta sisään. onneks aamulla huitastu litranen mehua ja päänsärkylääke nosti touhufiilikset normaalitasolle.
poikanen nukkui yönsä siirrosta (mummila-koti) huolimatta putkeen sopulin lailla. mutta mä sit valvoin yöllä irrationaalipelkoineni ja ihmettelin miksei se herää huutamaan ollenkaan. hikisenä sängyssä kieriessäni tolkutin itselleni että unikoulu vaan skulaa, eikä pojalla ole mitään hätää. kertaalleen jouduin kuitenkin käydä asian varmistamassa. ja mitäpä siellä? siellähän se tuhisteli uniaan. koskahan opin relaamaan tän asian kanssa? että poikuli on ja pysyy, huolimatta siitä, vaikka joskus vähän irrottelisin... (illalla kun kyselin miten hoitajilla menee, vastasi iskä että: "hyvin täällä menee, yritä sä nyt pilettää rauhassa!")
no ajan kanssa mä kai opin oleen ressaamatta. ainakin toivon niin.
no joo. pink:hän oli hyvä. ja persoonallinen, ja kekseliäs. ja diggailen niitä vanhempia biisejä aika täysillä. joten kyllä, kyllä tykkäsin!
muuten mainio lepakkoparaati vaelti jo asemalla vastaan ja samaan suuntaan ennen keikkaa. suurin osa tutuista oli paikalla, ja kevyesti silmäten voisin epäillä joka kolmannen tapahtumassa oleen vinokas. tosin arvioni voi olla väärä, koska paikalla oli noin 18 000 ihmistä, ja onkohan suomessa yli 6000 lesboa? no, ainakin mein ympäristössä, siellä vähän peremmällä tungoksesta jakauma oli vähintäänkin 1/3...
ja koska mä yritän edelleen provota teiltä jonkunlaista kommentia, niin huutakaa hep! jos lepakkona olit paikalla :D
2 x hep mein kotoo!
keskiviikko 21. heinäkuuta 2010
pientä pintaremonttia
ruokailutilan seinästä lähtee kukkatapetti. vaikka siitä diggaan aika kovin, on muutoksen aika. nyt pitäis vaan valkata seinään uus sävy... mitä sanoo hän?
mä tykkään punasesta, vihreestä ja oranssista. muru sammaleenvihreestä...
mä tykkään punasesta, vihreestä ja oranssista. muru sammaleenvihreestä...
listaus
sain tosiaan sähköpostia cision-palvelusta. olivat listanneet suomen top 10 - sateenkaariblogia ja mun hengentuotos möllötti sijalla viisi.
myös talouselämä oli huomioinut mokoman listauksen:
http://porssi.arvopaperi.fi/arvopaperi/site/newsdetail.page?magic=%28cc%20%28news%20%28detailid%20urn:newsml:six.se:20100701:WKR_3750053485:1%29%29%29
saavumme helsinkiin blogin karoliina oli kommentoinut omalla nimellä kirjoittamista, koska artikkelin mukaan esmes ruotissa se on tavallista :
"Well, onko tarvetta? Sateenkaariblogin kirjoittaminen anonyymina Suomen kokoisessa maassa on mahdotonta."
näinpä. kyllä mä tiiän että te tiiätte, ainkin osa teistä tietää.
myös talouselämä oli huomioinut mokoman listauksen:
http://porssi.arvopaperi.fi/arvopaperi/site/newsdetail.page?magic=%28cc%20%28news%20%28detailid%20urn:newsml:six.se:20100701:WKR_3750053485:1%29%29%29
saavumme helsinkiin blogin karoliina oli kommentoinut omalla nimellä kirjoittamista, koska artikkelin mukaan esmes ruotissa se on tavallista :
"Well, onko tarvetta? Sateenkaariblogin kirjoittaminen anonyymina Suomen kokoisessa maassa on mahdotonta."
näinpä. kyllä mä tiiän että te tiiätte, ainkin osa teistä tietää.
missä tissit?
hitto.
aamulla kun heräsin, huomasin ettei mulla ole tissejä!
yritin tarjota pojalle rintaa, mutta siinä missä ennen on ollut jotakin tarttumapintaa, oli "ei juuri mitään".
mitenhän se kävi näin yhtäkkiä?
kauankohan tämä vaihe taas kestää? aikamoinen tissikameleontti sitä onkin tässä 1,5 vuoden aikana saanuki olla. ihan niinko deestä aahan asti.
muru on sanonut että mun käteensopivat * on sen mielestä maailman parhaat. ** lasketaanko käteensopiviks sellaset myös joita ei siellä kädessä ehkä ees huomaa tahi tunne? lasketaanhan?
* normaalit, mitä se on nähnyt tovin ennen raskautta. pienen tovin... ;)
** tietty sen pitääkin niin sanoa! ;) ;)
aamulla kun heräsin, huomasin ettei mulla ole tissejä!
yritin tarjota pojalle rintaa, mutta siinä missä ennen on ollut jotakin tarttumapintaa, oli "ei juuri mitään".
mitenhän se kävi näin yhtäkkiä?
kauankohan tämä vaihe taas kestää? aikamoinen tissikameleontti sitä onkin tässä 1,5 vuoden aikana saanuki olla. ihan niinko deestä aahan asti.
muru on sanonut että mun käteensopivat * on sen mielestä maailman parhaat. ** lasketaanko käteensopiviks sellaset myös joita ei siellä kädessä ehkä ees huomaa tahi tunne? lasketaanhan?
* normaalit, mitä se on nähnyt tovin ennen raskautta. pienen tovin... ;)
** tietty sen pitääkin niin sanoa! ;) ;)
tiistai 20. heinäkuuta 2010
kesälomareissun tynkää
käytiin eilen perheen kanssa lennättämässä leijaa ja potkimassa palloa puistossa. olipahan kiva perhehetki. ruttunaama oli semmoi täpinöissä ettei sille mennyt ohjeet jakelukeskukseen ollenkaan. hirveesti vauhtia, ei juurikaan järkeä. ja loukkaantumisia jos joutui tiukkaan sanomaan. vauva oli kiukkunen kun ampiainen ja natisi vaunuissa, sylissä ja maassa. (tosin nukahti sitten kotimatkassa vaunuihin.) oikeen tätä arkea parhaimmillaan. ja kun soppaan lisätään se, että himpulat on karjuneet vuorotellen tän 1,5vkoa ja sen päälle poika huutaa autossa, aina, on lopputulema se, että tänä kesänä ei edes yritetä enää minneen pidemmälle. turhaa hermoa lähteä tienpäälle tai reissuun polttamaan.
( mein viimenen reissu meni kyllä tosi jees, mutta aina sitä saa olla mama ressissä milloin mistäkin. toiv ei pidetä kaikkia hereillä, toiv ruttu ei tuhoa irtaimistoa tai riivaa ketään hulluuden partaalle, kuka maksaa mitkäkin ruuat, ja kuka nukkuu missäkin, eihän olla vaivaks, kenellä kaikilla pitikään käydä... vaikkei moiseen ressiin olisi ollut ees tarvetta, niin tälläsellä pingottajalla se on vähän aina päällä, eikä edes näy ulos. )
no siis. me nyt sit satsattiin lomarahat "omaan aikaan" ja napattiin liput pink:in keikalle. hyvä parisuhde on meinaan lapsen paras koti. kun päästään himppu omalle ajalle nollaamaan kaksin, niin jaksetaan sit nitinäreissuja uimarannoille, lähisaariin, puistoihin, toreille ja keskustaan niin että lapsille jää kauniit kesämuistot, eks nii!
( mein viimenen reissu meni kyllä tosi jees, mutta aina sitä saa olla mama ressissä milloin mistäkin. toiv ei pidetä kaikkia hereillä, toiv ruttu ei tuhoa irtaimistoa tai riivaa ketään hulluuden partaalle, kuka maksaa mitkäkin ruuat, ja kuka nukkuu missäkin, eihän olla vaivaks, kenellä kaikilla pitikään käydä... vaikkei moiseen ressiin olisi ollut ees tarvetta, niin tälläsellä pingottajalla se on vähän aina päällä, eikä edes näy ulos. )
no siis. me nyt sit satsattiin lomarahat "omaan aikaan" ja napattiin liput pink:in keikalle. hyvä parisuhde on meinaan lapsen paras koti. kun päästään himppu omalle ajalle nollaamaan kaksin, niin jaksetaan sit nitinäreissuja uimarannoille, lähisaariin, puistoihin, toreille ja keskustaan niin että lapsille jää kauniit kesämuistot, eks nii!
uuu unikoulua
unikoulupostaukset jatkuu.
neljäntenä yönä kaksi kertaa tutinlaitto. ei huutoa.
aika hienoo!
jössemanjee jos tuleekin semmosia öitä että himpulat ne vaan nukkuis. semmoi ei ole mein talossa nähty vuosiin. emmä sillä että valittaisin, se nyt luonnollisesti kuuluu pikkuvauva- ja pikkulapsiaikaan. mutta viimeyö tuntui luksukselta.
en sitten ees pyytäny murua hoitamaan yöhukia. aamulla se yllättäen omatoimisesti heräs hoitaa lapsia kuudelta, kun mä vetelin ruhtinaallisesti unia puol kasiin asti.
nyt jaksaa taas.
neljäntenä yönä kaksi kertaa tutinlaitto. ei huutoa.
aika hienoo!
jössemanjee jos tuleekin semmosia öitä että himpulat ne vaan nukkuis. semmoi ei ole mein talossa nähty vuosiin. emmä sillä että valittaisin, se nyt luonnollisesti kuuluu pikkuvauva- ja pikkulapsiaikaan. mutta viimeyö tuntui luksukselta.
en sitten ees pyytäny murua hoitamaan yöhukia. aamulla se yllättäen omatoimisesti heräs hoitaa lapsia kuudelta, kun mä vetelin ruhtinaallisesti unia puol kasiin asti.
nyt jaksaa taas.
maanantai 19. heinäkuuta 2010
sumua päässä
viimeyönä poikuli heräs kerran. eli me edistytään! jee. messuaikaa en pystynyt kellosta katsomaan, koska sitkeestä tiirailusta huolimatta en nähnyt viisareita. oli silmät niin sumussa!
musta on perinjuurin outoa että niiden kahden yön, joina valvoin 4h/yö, ei väsyttänyt lainkaan. nyt näiden yhden herätyksen öiden jälkeen on pää aivan lamassa. ei kulje ajatus, eikä pinna kestä mitään. pitäis puntille päästä repimään itsensä etukyykyillä ja tempauksilla halvauksen partaalle, se on ainoa mikä pipon kirraukseen mulla auttaa.
rakkaani kokosi puntit (viimein! 4kk oon niitä pyydelly...) makkariin. niillä jos jaksais illalla näännyttää kroppansa ja vanne pään ympäriltä helpottais, ja sit tulis syvä uni. vois päälle päätteeks pyytää murun hoitaa poikaa ensyön ja itse vaan nukkua, nukkua, nukkua, nukkua kunnes uusi aamu koittaa...
musta on perinjuurin outoa että niiden kahden yön, joina valvoin 4h/yö, ei väsyttänyt lainkaan. nyt näiden yhden herätyksen öiden jälkeen on pää aivan lamassa. ei kulje ajatus, eikä pinna kestä mitään. pitäis puntille päästä repimään itsensä etukyykyillä ja tempauksilla halvauksen partaalle, se on ainoa mikä pipon kirraukseen mulla auttaa.
rakkaani kokosi puntit (viimein! 4kk oon niitä pyydelly...) makkariin. niillä jos jaksais illalla näännyttää kroppansa ja vanne pään ympäriltä helpottais, ja sit tulis syvä uni. vois päälle päätteeks pyytää murun hoitaa poikaa ensyön ja itse vaan nukkua, nukkua, nukkua, nukkua kunnes uusi aamu koittaa...
lauantai 17. heinäkuuta 2010
maidoton (ja uneton) yö
ollaan nyt lopettelemassa poikulin yösyöttöjä. ollaan mietitty että kun se ei sitä maitoa yöllä varsinaisesti enää tarvitse, niin se maidon usein ja mitenkuten haluaminen häiritsee sen öitä ja nukkumista, enemmän kuin se, että se tottuis tietoon että koko yö ollaan ilman.
ensimmäisenä maidottomana yönä poika protestoi pariin otteeseen. samoin toisena. suurin ongelma asiassa on se, että kun poika aloittaa natinan, ja siihen ei heti vastaa, alkaa huuto, ja kun menet sitä sitten lohduttelemaan, on vaikutus sama kun heittäisit bensaa liekkeihin. poika räjähtää aivan täysin. inhottavaa on kuunnella pojan natinaa ja huutelua, mutta lohduttelu (tutittelu, harson antaminen, tassuttelu) räjäyttää sen hermot aivan täysin.
mulla päävastuullisena menee ihan hyvin jaksamisten kannalta, vaikka öisin olen noin 4h tutitellut poikaa. kun tietää että menee vaan antamaan tutin, eikä tarvitse katsella kelloa ja arpoa antaako maitoa nyt vai myöhemmin, on stressihermo löysemmällä. kertaalleen herätin murun, ajatellen että pojan räjähdyvaikutus ei olis sille niin suuri kuin mulle. mutta metsään meni. aamulla muru sanoi että siitä tuntuu että pojassa on vakavasti joku vikana. sellaiset siepit se veti kun muru sille tuttia tarjoili. kieltämättä mua mietitytti kertaalleen kanssa se josko se jotakin perusteellista tutkimista tartteis, mutta aamulla se taas söi hyvällä ruokahalulla ja onnellisena sylitteli ja touhutteli menemään pitkin ja poikin. vaikuttaen täysin normaalilta hurmaavalta pikkuselta pojalta.
joo, tällästä se on tollasen temperamentikkaan pojan kanssa, joka ei tunne käsitettä "lievä epämukavuus". mutta nyt kun ollaan tämä "nukutaan koko yö"-taival on aloitettu, sillä pysytään. hienojen opaskirjojen mukaan 3 yötä menee että hulinat rauhottuu, eli se olisi one to go. tosin ruttunaamalla kesti 2 vkoa luopua toisesta yösyötöstä, joten en tämänkään tuli sielussa syntyneen kanssa odota kummempia tässä viikon sisällä.
rautahermoa ja rutkasti hellyyttä tarvitaan tähän saumaan. josko onnistuttais nyt kerralla ja sit esikkokin kotiutuessaan pääsis kanssa nukkumaan kokonaisia öitä että jaksaa koulussakin ahertaa.
ensimmäisenä maidottomana yönä poika protestoi pariin otteeseen. samoin toisena. suurin ongelma asiassa on se, että kun poika aloittaa natinan, ja siihen ei heti vastaa, alkaa huuto, ja kun menet sitä sitten lohduttelemaan, on vaikutus sama kun heittäisit bensaa liekkeihin. poika räjähtää aivan täysin. inhottavaa on kuunnella pojan natinaa ja huutelua, mutta lohduttelu (tutittelu, harson antaminen, tassuttelu) räjäyttää sen hermot aivan täysin.
mulla päävastuullisena menee ihan hyvin jaksamisten kannalta, vaikka öisin olen noin 4h tutitellut poikaa. kun tietää että menee vaan antamaan tutin, eikä tarvitse katsella kelloa ja arpoa antaako maitoa nyt vai myöhemmin, on stressihermo löysemmällä. kertaalleen herätin murun, ajatellen että pojan räjähdyvaikutus ei olis sille niin suuri kuin mulle. mutta metsään meni. aamulla muru sanoi että siitä tuntuu että pojassa on vakavasti joku vikana. sellaiset siepit se veti kun muru sille tuttia tarjoili. kieltämättä mua mietitytti kertaalleen kanssa se josko se jotakin perusteellista tutkimista tartteis, mutta aamulla se taas söi hyvällä ruokahalulla ja onnellisena sylitteli ja touhutteli menemään pitkin ja poikin. vaikuttaen täysin normaalilta hurmaavalta pikkuselta pojalta.
joo, tällästä se on tollasen temperamentikkaan pojan kanssa, joka ei tunne käsitettä "lievä epämukavuus". mutta nyt kun ollaan tämä "nukutaan koko yö"-taival on aloitettu, sillä pysytään. hienojen opaskirjojen mukaan 3 yötä menee että hulinat rauhottuu, eli se olisi one to go. tosin ruttunaamalla kesti 2 vkoa luopua toisesta yösyötöstä, joten en tämänkään tuli sielussa syntyneen kanssa odota kummempia tässä viikon sisällä.
rautahermoa ja rutkasti hellyyttä tarvitaan tähän saumaan. josko onnistuttais nyt kerralla ja sit esikkokin kotiutuessaan pääsis kanssa nukkumaan kokonaisia öitä että jaksaa koulussakin ahertaa.
perjantai 16. heinäkuuta 2010
hassuli
tuo poika on käsittämätön tapaus.
nyt seittemänkuisena se konttaa, nousee istumaan, nousee polviseisontaan, nousee ja kävelee tukea vasten, seisoo jopa tuetta pieniä toveja.
mutta, nyt se näytää unohtaneen miten käännytään selinmakuulta vatsalleen! perusjuttu, se ihan eka, on unohtunut kokonaan. jos se jostain syystä päätyy selälleen, se on kun joku kilpikonna tai koppakuoriainen siinä sätkiessään. paitsi että se huutaa hitosti!
en oikeen tiedä pitäskö se heti auttaa parempaan asentoon, vai kuunnella huutoa tovin aikaa, jos se hiffais sen kääntymisen uudelleen.
muutenkin tuntuu että selimankuu on sillä totaalisen out! vaipanvahto sucks. ja sen harvan kerran kun se suostuu rintamaitoa ottamaan, ei puhettakaan että siinä makoiltais. poikuli mieluusti ruokailee maitonsa kontillaan puoliks mun päällä. siitä näkee hyvin ympärilleen, eikä tarvitse kokoajan potkia, sätkiä eikä hötkyillä, niinkun se kyljessä maatessaan tekee.
päivän kuva on mummilan matkasängystä reissulta. poika-raasu nukkuu hikipäässä helteellä. * uskomattoman paljon se on muuten siskonsa näkönen tässä.
nyt seittemänkuisena se konttaa, nousee istumaan, nousee polviseisontaan, nousee ja kävelee tukea vasten, seisoo jopa tuetta pieniä toveja.
mutta, nyt se näytää unohtaneen miten käännytään selinmakuulta vatsalleen! perusjuttu, se ihan eka, on unohtunut kokonaan. jos se jostain syystä päätyy selälleen, se on kun joku kilpikonna tai koppakuoriainen siinä sätkiessään. paitsi että se huutaa hitosti!
en oikeen tiedä pitäskö se heti auttaa parempaan asentoon, vai kuunnella huutoa tovin aikaa, jos se hiffais sen kääntymisen uudelleen.
muutenkin tuntuu että selimankuu on sillä totaalisen out! vaipanvahto sucks. ja sen harvan kerran kun se suostuu rintamaitoa ottamaan, ei puhettakaan että siinä makoiltais. poikuli mieluusti ruokailee maitonsa kontillaan puoliks mun päällä. siitä näkee hyvin ympärilleen, eikä tarvitse kokoajan potkia, sätkiä eikä hötkyillä, niinkun se kyljessä maatessaan tekee.
päivän kuva on mummilan matkasängystä reissulta. poika-raasu nukkuu hikipäässä helteellä. * uskomattoman paljon se on muuten siskonsa näkönen tässä.
kerranki se on selällään, kerrankin se on hiljaa, ja kerrankin se nukkuu!
* muru muuten just sanoi että uskomaton hullujenhuone tää mein kööri on tällä helteellä. jompikumpi muksuista huutaa naama punasena. ja siis koko aika jompikumpi. huutaisivat edes samaan aikaan, mutta ei, kun poika lopettaa, tyttö alottaa, kun tyttö lopettaa, poika alottaa. murua väsyttää ja mun pipoa kiristää. hauska loma kerrassaan. onneksi tähän vielä suhtautuu hiukka huumorilla. vielä. tovin aikaa. tulis vaikka sade illalla.
torstai 15. heinäkuuta 2010
hyvässä hoidossa
no kuulkaas että mummiltani leikattiin tuossa aiemmin melanooma, huonosti. ja nyt tehtiin uusi leikkaus jossa poistettiin sitten "koko ongelma". viimeeks leikattiin vahingossa "liian vähän".
tässä uudessa leikkauksessa poistettiin myös imusolmukkeita.
nyt kun imikset on tutkittu, ne poistetut olivat terveet, ja siinä mikä hänelle on jätty, on syöpäsoluja.
eli mein teräsmummi siis leikataan asian tiimoilta vielä kerran.
sählääkö joku näiden asioiden kanssa, vai onko tässä vaan käynyt vähän huono tuuri.
en tiiä, mutta varokaa melanooma ja syöpä, luulen että mummi torppaa teit kuitenki 6-0!
go mummi!
tässä uudessa leikkauksessa poistettiin myös imusolmukkeita.
nyt kun imikset on tutkittu, ne poistetut olivat terveet, ja siinä mikä hänelle on jätty, on syöpäsoluja.
eli mein teräsmummi siis leikataan asian tiimoilta vielä kerran.
sählääkö joku näiden asioiden kanssa, vai onko tässä vaan käynyt vähän huono tuuri.
en tiiä, mutta varokaa melanooma ja syöpä, luulen että mummi torppaa teit kuitenki 6-0!
go mummi!
keskiviikko 14. heinäkuuta 2010
hämmästyin
piti käydä vauvalehden keskustelussa katsomassa mitä niillä muita täydellisemmillä äideillä on sanottavaa sukupuolineutraalista avioliitosta, ja
hämmästyin.
sinne on yhtäkkiä iskenyt suvaitsevaisuushaltija.
tjeu:
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1200270/paivi_rasasen_kohdalla_loppuu_huumorintaju
woutsi wow!
hämmästyin.
sinne on yhtäkkiä iskenyt suvaitsevaisuushaltija.
tjeu:
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1200270/paivi_rasasen_kohdalla_loppuu_huumorintaju
woutsi wow!
mielipiteitä sukupuolineutraalista avioliitosta
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/07/sukupuolineutraali_avioliitto_jakaa_mielipiteita_1830541.html
Tiedonjanoinen, tänään klo 13:02
Ärsyttää itseäni teologiaa lukevana kristittynä älyttömän paljon, että joku politiikko tyyliin Päivi Räsänen näistä KD-hihhuleista valitaan ikään kuin puhumaan "meidän kaikkien puolesta" ikäänkuin me kaikki olisimme jonnekin 50-luvulle henkisesti jämähtäneitä arvokonservatiiveja.Minulla ja monella muulla tutullani ei henkilökohtaisesti ole mitään voimakasta kantaa tämän asian puolesta tai vastaan. Ihmettelen vain, miksi kristittyinä itseään pitävät eivät kykene pitämään omaa mielipidettään tästä asiasta puhtaasti henkilökohtaisena kannanottona ilman, että välittömästi todisteltaisiin, mitä siinä ja siinä luki ja sanottiin. Kaikki se mitä Raamatussa oletetaan kertovan homoseksuaalisuudesta on yhtä voimakkaasti sidoksissa kirjoitusajankohdan tapoihin ja arvoihin kuin se mitä pyhässä kirjassa mainitaan mm. pukeutumissäännöistä.
Fakta on että tänä päivänä vuonna 2010 tiedämme jo tieteellisin menetelmin homoseksuaalisuudesta niin paljon enemmän kuin aikaisemmin, että on täysin absurdia selittämään nykyisen tiedon valossa, että homous on pelkkä elämäntyyli- tai arvovalintakysymys samalla tavalla kuin se oli hellenistisessä kulttuurissa. Joten jos ihminen ei synnynnäiselle seksuaalisuudelleen voi sittenkään yhtään mitään, niin on aika kinkkistä olettaa, että pelkästään yhden tietyn Raamatun *tulkinnan* perusteella kansalaisia voisi loputtomiin kohdella eriarvoisesti.
Kaikki perhemuodot on OK, tänään klo 12:00
Vanhempien sukupuolella tai lukumäärällä ei ole mitään merkitystä. Ainoastaan vanhempien henkisellä tilalla on merkitystä, on sitten vanhempia yksi tai kaksi, miehiä tai naisia tai molempia. Pelkkä sukupuoleen tuijottaminen ei luo perherauhaa ja hyviä kehitysolosuhteita lapsille. Mies/nais perheissä voi olla tosi sairas ilmapiiri niin aikuislle kuin lapsillekin. Viittaan myös vastajulkaistuun laajaan tutkimukseen, jossa todettiin, että sukupuolineutraalien perheiden lapset olivat enemmän "täyspäisiä" ja heillä vähemmän ongelmia kuin perinteisten mies/nais-pari-perheiden lapsilla. Johtuneeko siitä, että saavat kotoaan oppia mm. suvaitsevaisuutta...mihin olemme menossa?, tänään klo 12:48
Olihan niitä kaappihomoja ennenkin, eikä niistä tehty valtakunnallista ongelmaa kuten nyt. Homot homoina lespot lespoina, mutta ei mitään avio- tai adoptiohöpötyksiä. Katselkaa terveiden ihmisten lapsia ja ostakaa varsinkin köyhien lapsille vaikka jotain mitä heiltä puuttuu tyydyttääsenne omaa hoivatarvettanne.SM, tänään klo 11:57
Luontoäidillä ei ole ollut mitään muuta keinoa säädellä lisääntymistä kuin homous. Se on ainoa luonnon oma ehkäisy keino ja siitä ei pääse yli, eikä ympäri elikä homous kuuluu normaalina ilmiönä evoluutioon.Heteropappa., tänään klo 11:36
Rakkaus on se asia joka kaikkein viimeisenä karsiutuu pois, kun ruvetaan listaamaan elämän tärkeimpiä asioita.Kristillisin perustein sukupuolineutraalin avioliiton kieltäville yksi kysymys:
Kuka sanoi? ..."mutta suurin kaikista on rakkaus".
naurattiks teit vähä? mua nauratti... ihana että tässäkin on muutama tosi suvaitsevainen kommentti kyllä. niin ei aina meinaa ole. joskus provosoidun ja ärryn ihan tosiaan, joskus vaan naurattaa.
on kyllä niin että hauskuutta mun elämässä lisää se että ihmiset mutu-pohjalta kommentoi nettiin kaiken maailman asioita, mistä niillä ei välttämättä ole minkäänlaista kokemuspohjaa.
vieläkin tunnen ärtymystä p.räsäsen 2006 telkussa laukomaa kommenttia kohtaan. keskusteluohjelmassa (liittyen hedelmöityshoitoihin) siltä tivattiin onko esmes alkoholi- tai väkivaltaväritteinen heteroperhe lapselle parempi kasvuympäristö kuin kahden samaa sukupuolta edustavan perhe. arvaatteko mitä vastas? alkoholismin värittämän lapsuuden kokeneena ja muutaman väkivaltasen lapsuuden kokeneen ihmisen ystävänä p.räsäsen vastaus oli musta totaalisen väärä.
maanantai 12. heinäkuuta 2010
kolkyttonnia, thänk juu.
6.3.2009 siirryin tähän osoitteeseen kouhkaamaan omia asioitani. kävijälaskurin lisäsin joskus matkanvarrella, ja nyt about himppapäälle vuodessa täällä on ollut 30 000 käyntiä. ei mitään massiivista suosiota, kuten en kaipaakaan, mutta muutamaa ihmistä näköjään jaksaa mun maaniset ja omanapasen oloset tekstit kiinnostaa. tsiigasin joskus että keskiverto on noin 70-100 käyntiä / teksti tahi päivä.
kun mä ajattelen että siellä joku lukee, saan kirjoitettua tähän avoimeen päivä/kouhkauskirjaani selkeämpää tekstiä. pahvikantinen päiväkirja ei ole mun juttu, en saa selkoa, en tolkkua, enkä ymmärrä ideaa mitä olen joskus aiemmin kirjoituksellani hakenut. sensijaan nyt kun kuvittelen sut siellä ruudun äärellä lukemassa, joudun käyttää suht normaalia sanajärjestystä, suomenkielisiä lauseita ja kuvailevia sanoja jotta yhtään saisin välitettyä sitä mitä haluan sun oppivan täältä. huomattavasti selkeämmän tekstin vuoksi tänne on itsekin kivompi palata kun pahvipäiväkirjayritelmiini!
kiitos siis kaikille uteliaille salalukijoille, ja erityiskiitos niille muutamalle jotka raatsii myös kommentoida toisinaan!
jatkuu...
kun mä ajattelen että siellä joku lukee, saan kirjoitettua tähän avoimeen päivä/kouhkauskirjaani selkeämpää tekstiä. pahvikantinen päiväkirja ei ole mun juttu, en saa selkoa, en tolkkua, enkä ymmärrä ideaa mitä olen joskus aiemmin kirjoituksellani hakenut. sensijaan nyt kun kuvittelen sut siellä ruudun äärellä lukemassa, joudun käyttää suht normaalia sanajärjestystä, suomenkielisiä lauseita ja kuvailevia sanoja jotta yhtään saisin välitettyä sitä mitä haluan sun oppivan täältä. huomattavasti selkeämmän tekstin vuoksi tänne on itsekin kivompi palata kun pahvipäiväkirjayritelmiini!
kiitos siis kaikille uteliaille salalukijoille, ja erityiskiitos niille muutamalle jotka raatsii myös kommentoida toisinaan!
jatkuu...
oih ja voih
ihanata!
ollaan oltu viimevkolla mun vanhassa kotikaupungissa vierailulla.
aivan mieletöntä! miksi kukaan haluaa maksaa itseään kipeäksi lentääkseen toiselle puolelle maailmaa. 3h kärvistelyä tosi kuumassa autossa vei meidät upealle kesälomalle. lomakeskuksessamme oli täys ylläpito, lastenhoito järjestetty ja ranta vieressä.
hyvää ruokaa, uintiretkiä, kanavaristely, hiekkalinna, tilkka punaviiniä, kahvia, mansikoita, jäätelöä, aurinko, helle, vedyt, rakkaita ystäviä.
lapsilla oli tosi kivaa, samoin mammalla.
jotkut asiat ei ikinä muutu, kuten ystävyys.
ja jotkut ihmiset, kuten ystävät, muuttuu sillälailla että aina niistä kuitenkin tykkää samalla lailla aika hulluna.
jotkut asiat myös tuntuu sydänalassa ihan erityiseltä.
rakkaan ystävän halaaminen pitkästä aikaa. ystävän löytämä rakkaus. yhteiset hölmöt jutut esikon kanssa. ruttunaaman into ja vilpittömyys. poikulin iloilme. mansikat ja jäätelö. aamukahvi muumikupista. lasi punkkua, savuke ja pala suklaata. viilentävä tuuli helteellä. järviveden maku huulilla. lepakon lento kesäyössä.
aivan kerrassaan hehkuttamisen arvoisia juttuja, asioita joista tämän kesän muistan pitkään.
hiis!
juuri nyt parhaillaan loma jatkuu murun kotiseudulla, pienempien lasten mummilassa. täys ylläpidon ja lapsenvahtipalveluiden vuoksi tämäkin on kiva paikka lomailla. mutta kuumaa on, lämmintä, tuskasta ja hikistä. mummila on pakattu pakettiin julkisivuremontin takia, ja tämä asunto on totaalinen pätsi. luulen että huomenna suunnitaan kotiin, koska tässä lomakohteessa ei tuota ilmastointia satu nyt todellakaan olemaan, ja näillä helteillä se on aika iso miinus hyvinvoinnille.
no, täällä on jo paikallinen huvipuisto käyty tsekkaamassa tänään, huomenna ehkä vähän antiikkikauppoja, kierrätyskeskus ja keskimmäiselleni lupaamani kesälomaylläri, sit alettais oleen varmaan kotivalmiita.
oih ja voih, ihana kesäloma kaikkinensa!
p.s. murukin on nyt lomalla. ihana oli ikävöidä sitä muutama päivä kun oli itse reissun päällä. ja nyt tuntuu että meillä on maailma auki, kun yhteistä aikaa on useita viikkoja putkeen tästä eteenpäin. mainiota!
ollaan oltu viimevkolla mun vanhassa kotikaupungissa vierailulla.
aivan mieletöntä! miksi kukaan haluaa maksaa itseään kipeäksi lentääkseen toiselle puolelle maailmaa. 3h kärvistelyä tosi kuumassa autossa vei meidät upealle kesälomalle. lomakeskuksessamme oli täys ylläpito, lastenhoito järjestetty ja ranta vieressä.
hyvää ruokaa, uintiretkiä, kanavaristely, hiekkalinna, tilkka punaviiniä, kahvia, mansikoita, jäätelöä, aurinko, helle, vedyt, rakkaita ystäviä.
lapsilla oli tosi kivaa, samoin mammalla.
jotkut asiat ei ikinä muutu, kuten ystävyys.
ja jotkut ihmiset, kuten ystävät, muuttuu sillälailla että aina niistä kuitenkin tykkää samalla lailla aika hulluna.
jotkut asiat myös tuntuu sydänalassa ihan erityiseltä.
rakkaan ystävän halaaminen pitkästä aikaa. ystävän löytämä rakkaus. yhteiset hölmöt jutut esikon kanssa. ruttunaaman into ja vilpittömyys. poikulin iloilme. mansikat ja jäätelö. aamukahvi muumikupista. lasi punkkua, savuke ja pala suklaata. viilentävä tuuli helteellä. järviveden maku huulilla. lepakon lento kesäyössä.
aivan kerrassaan hehkuttamisen arvoisia juttuja, asioita joista tämän kesän muistan pitkään.
hiis!
juuri nyt parhaillaan loma jatkuu murun kotiseudulla, pienempien lasten mummilassa. täys ylläpidon ja lapsenvahtipalveluiden vuoksi tämäkin on kiva paikka lomailla. mutta kuumaa on, lämmintä, tuskasta ja hikistä. mummila on pakattu pakettiin julkisivuremontin takia, ja tämä asunto on totaalinen pätsi. luulen että huomenna suunnitaan kotiin, koska tässä lomakohteessa ei tuota ilmastointia satu nyt todellakaan olemaan, ja näillä helteillä se on aika iso miinus hyvinvoinnille.
no, täällä on jo paikallinen huvipuisto käyty tsekkaamassa tänään, huomenna ehkä vähän antiikkikauppoja, kierrätyskeskus ja keskimmäiselleni lupaamani kesälomaylläri, sit alettais oleen varmaan kotivalmiita.
oih ja voih, ihana kesäloma kaikkinensa!
p.s. murukin on nyt lomalla. ihana oli ikävöidä sitä muutama päivä kun oli itse reissun päällä. ja nyt tuntuu että meillä on maailma auki, kun yhteistä aikaa on useita viikkoja putkeen tästä eteenpäin. mainiota!
keskiviikko 7. heinäkuuta 2010
hiiviskelin katsomassa mun nukkuvia murusia.
mä olen niin äärttömän onnellinen niistä!
molempien pienet kätöset puristi peittoa, ja pää oli kääntyneenä sivulle. siellä ne tuhisee uniaan. kesäkuumassa, hämärässä huoneessa.
välillä täällä on järjetön hulina ja kaaos. rutulla on käsitys että poika tykkää leikeistä missä huudetaan, lauletaan ja riekutaan kovaa. ja poika on oppinut ihanan yliäänikiljumisen taidon. yhdessä töheltäessään ne vilkastaa kodin ilmapiiriä aika tavalla.
sitten on näitä hiljaisia hetkiä.
on pakko mennä katsomaan niiden söpölejä naamoja. suuria silmiä. hiljaisia suita. pörröisiä tukkia. pieniä käsiä ja jalkoja.
seesteiset, viattomat, rauhalliset rakkauspakkaukset. näin iltayöstä mamman hermo lepää, ja sydän meinaa taas kerran pakahtua...
mä olen niin äärttömän onnellinen niistä!
molempien pienet kätöset puristi peittoa, ja pää oli kääntyneenä sivulle. siellä ne tuhisee uniaan. kesäkuumassa, hämärässä huoneessa.
välillä täällä on järjetön hulina ja kaaos. rutulla on käsitys että poika tykkää leikeistä missä huudetaan, lauletaan ja riekutaan kovaa. ja poika on oppinut ihanan yliäänikiljumisen taidon. yhdessä töheltäessään ne vilkastaa kodin ilmapiiriä aika tavalla.
sitten on näitä hiljaisia hetkiä.
on pakko mennä katsomaan niiden söpölejä naamoja. suuria silmiä. hiljaisia suita. pörröisiä tukkia. pieniä käsiä ja jalkoja.
seesteiset, viattomat, rauhalliset rakkauspakkaukset. näin iltayöstä mamman hermo lepää, ja sydän meinaa taas kerran pakahtua...
ruttu on ruttu on ruttu
- "mamma, voinko saada ne veikan uudet kengät, kun muuten mun eläimillä ei ole autoa eikä venettä?"
- "mä en kestä tätä elämää kun en voi edes yhtä purkkaa saada!"
- "ei tälläsessä maailmassa voi edes elää, kun ei kengät pysy jalassa!"
- "rakastathan sä mua vielä mamma? ...vaikka mä töllöilen joskus, tai melkein aina."
- "mytty, senkin tyhmä poika, en rakasta sua enää jos kosket mun leluihin! ...tai rakastan tietty... mutta älä koske niihin!"
- "kuinka monta majavamysteeriä tässä maassa on?"
- "kato mitä mun nenässä on! tommoi pieniä karvoja *, ihan ite kuule huomasin. onksullakin?"
- "voinko mä syöttää myttyä, vai juokseeko hammaspeikot mun kättä pitkin sen suuhun?"
- "moi mummo **, mun nimi on ruttu. mä asun tuolla talossa. mulla on kaks äitiä. mami ja mamma. mä oon kolme. mulla on ihan just synttärit, sit mä täytän neljä. tuutko säkin mun synttärijuhliin?"
- "mamma, miten sä olet kehdannu mennä kihloihin ilman mua?!?!"
*[levittää sieraimet nenälihaksilla ammolleen, miten se osaakin jotain tommosta?!]
** tuntemattomalle mummolle bussipysäkillä
my little big love!
- "mä en kestä tätä elämää kun en voi edes yhtä purkkaa saada!"
- "ei tälläsessä maailmassa voi edes elää, kun ei kengät pysy jalassa!"
- "rakastathan sä mua vielä mamma? ...vaikka mä töllöilen joskus, tai melkein aina."
- "mytty, senkin tyhmä poika, en rakasta sua enää jos kosket mun leluihin! ...tai rakastan tietty... mutta älä koske niihin!"
- "kuinka monta majavamysteeriä tässä maassa on?"
- "kato mitä mun nenässä on! tommoi pieniä karvoja *, ihan ite kuule huomasin. onksullakin?"
- "voinko mä syöttää myttyä, vai juokseeko hammaspeikot mun kättä pitkin sen suuhun?"
- "moi mummo **, mun nimi on ruttu. mä asun tuolla talossa. mulla on kaks äitiä. mami ja mamma. mä oon kolme. mulla on ihan just synttärit, sit mä täytän neljä. tuutko säkin mun synttärijuhliin?"
- "mamma, miten sä olet kehdannu mennä kihloihin ilman mua?!?!"
*[levittää sieraimet nenälihaksilla ammolleen, miten se osaakin jotain tommosta?!]
** tuntemattomalle mummolle bussipysäkillä
my little big love!
tiistai 6. heinäkuuta 2010
ehkä liikaa
ehkä EHKÄ liikaa vaadittu munkin kaltaiselta suurperheen jaksavaiselta äidiltä.
ensin viikko korkeeta kuumetta ja huutoa pojalla. äidillä huolta ja huonoja unia.
sitten päälle hampaantekoa pojalle tuolla temperamentilla, eli kun ikeniä jomottaa, on kaikki päin hemmettiä ja sen kuulee koko naapurusto.
yöllä oli motivaatio hiukan hukassa, vaikka jaksaminen oli suht kohdillaan. olin tyhmänä jotenkin asentanut aivoni "saa nukkua"-asentoon kun pojan kuume vihdoin laski.
virhe!
kun menet illalla nukkumaan niin, että toiveissa on pikkuherätys 02 ja varsinainen herätys vauva kainalossa about 7.30, voi todellisuus todella vetää sua turpaan.
ja näinhän se meni:
poika unille 19
nitinää, tutti, kitinää, tutti, vätinää, tutti 21-23
huutoa, maito, huutoa, tutti, huutoa, lohdutusta, karmeempaa huutoa, lohdutusta 24-01
huutoa, lohdutusta, huutoa, lohdutusta, huutoa, lohdutusta 02-03
maitoa, herätys 05
ja siitä se uus raivoisa hampaantekopäivä sitten alkoi. meille molemmille.
nyt on mammalla vähän kuula jumissa.
ensin viikko korkeeta kuumetta ja huutoa pojalla. äidillä huolta ja huonoja unia.
sitten päälle hampaantekoa pojalle tuolla temperamentilla, eli kun ikeniä jomottaa, on kaikki päin hemmettiä ja sen kuulee koko naapurusto.
yöllä oli motivaatio hiukan hukassa, vaikka jaksaminen oli suht kohdillaan. olin tyhmänä jotenkin asentanut aivoni "saa nukkua"-asentoon kun pojan kuume vihdoin laski.
virhe!
kun menet illalla nukkumaan niin, että toiveissa on pikkuherätys 02 ja varsinainen herätys vauva kainalossa about 7.30, voi todellisuus todella vetää sua turpaan.
ja näinhän se meni:
poika unille 19
nitinää, tutti, kitinää, tutti, vätinää, tutti 21-23
huutoa, maito, huutoa, tutti, huutoa, lohdutusta, karmeempaa huutoa, lohdutusta 24-01
huutoa, lohdutusta, huutoa, lohdutusta, huutoa, lohdutusta 02-03
maitoa, herätys 05
ja siitä se uus raivoisa hampaantekopäivä sitten alkoi. meille molemmille.
nyt on mammalla vähän kuula jumissa.
maanantai 5. heinäkuuta 2010
maanikon mainio elämä
poikulilla oli 7kk neuvola tänään.
se mun neuvolantäti on niin mainio! se oli niin avoimen onnellinen ja ilahtunut kun kerroin jonkun ehkä vaihtaneen mun pojan, koska entisen raivohinkulin tilalla on ilonen megavekkuli mies, joka tykkää halailla ja rauhottuu sylitellessä. päiväuniakin tämä uusi kaveri nukkuu huomattavasti sitä aikasempaa paremmin. herra harjoittelee syömään ihan ihmisten ruokaa. puuro maistuu. nukkuu pitkiä pätkiä yöllä. päivärytmi selkiintyy. ottaa monin tavoin kontaktia. tunnistaa omat ihmiset selkeästi ja ilahtuu meistä kovin.
täti melkein kiljui onnesta. ja jatkoi kiljumista kun näki kuinka herra 7kk konttaili hulluna ympäri huonetta, kiipi pystyyn, ja siirtyi tukia pitkin paikasta toiseen.
se oli jotenkin kauhunen että on mulla nyt siinä urakkaa. näkiköhän se poikulista jotakin mitä mä vasta arvuuttelen? eihän se nyt mua mitenkään haittaa että se liikkuu vikkelään ja paljon, vaikka onkin vielä ihan vauva! kumma ajattelutapa. äidillisen ylpeä olen sen edistysaskelista, tulee ne koska tahansa. ja mieluusti sen perässä juoksen, ei kai sillä väliä ole lähteekö se käveleen tässä kuussa vai syyskuussa...
sitten kun huomattiin pojan taas kerran olevan aivan ihana ja upea, eikä enää niin suurtarpeinen, siirryttiin mamman asioihin.
tätiä huoletti mun hyväntuulisuus ja iloisuus joka on ollut vallalla silloinkin kun poika on ollut haastava.
täti epäili mun nukkuvan ja syövän liian vähän. että käyn liioilla kierroksilla.
njaa. eihän sitä pienen lapsen äiti voi olla huutavan vauvan kanssa iloinen ja onnellinen muutenvaan. ja umpirakastunut. ja sillai että kaikki tuntuu vaan tosi hyvältä.
voihan olla että mä oon vaan laihanpuoleinen nousukiidossa oleva maanikko, jolta kohta vauhti loppuu kuin seinään.
tai sitten voi olla että oon vaan todella onnellinen tässä omassa elämässäni, vielä on äitiyshormooneja jäljellä niin ettei väsy paljoa paina, ja saan niin paljon henkistä ja konkreettista tukea mun puolisolta, että elämä tuntuu vaan ruusuilla tanssimiselta.
tiiä häntä. kohtahan me se varmaan nähdään.
se mun neuvolantäti on niin mainio! se oli niin avoimen onnellinen ja ilahtunut kun kerroin jonkun ehkä vaihtaneen mun pojan, koska entisen raivohinkulin tilalla on ilonen megavekkuli mies, joka tykkää halailla ja rauhottuu sylitellessä. päiväuniakin tämä uusi kaveri nukkuu huomattavasti sitä aikasempaa paremmin. herra harjoittelee syömään ihan ihmisten ruokaa. puuro maistuu. nukkuu pitkiä pätkiä yöllä. päivärytmi selkiintyy. ottaa monin tavoin kontaktia. tunnistaa omat ihmiset selkeästi ja ilahtuu meistä kovin.
täti melkein kiljui onnesta. ja jatkoi kiljumista kun näki kuinka herra 7kk konttaili hulluna ympäri huonetta, kiipi pystyyn, ja siirtyi tukia pitkin paikasta toiseen.
se oli jotenkin kauhunen että on mulla nyt siinä urakkaa. näkiköhän se poikulista jotakin mitä mä vasta arvuuttelen? eihän se nyt mua mitenkään haittaa että se liikkuu vikkelään ja paljon, vaikka onkin vielä ihan vauva! kumma ajattelutapa. äidillisen ylpeä olen sen edistysaskelista, tulee ne koska tahansa. ja mieluusti sen perässä juoksen, ei kai sillä väliä ole lähteekö se käveleen tässä kuussa vai syyskuussa...
sitten kun huomattiin pojan taas kerran olevan aivan ihana ja upea, eikä enää niin suurtarpeinen, siirryttiin mamman asioihin.
tätiä huoletti mun hyväntuulisuus ja iloisuus joka on ollut vallalla silloinkin kun poika on ollut haastava.
täti epäili mun nukkuvan ja syövän liian vähän. että käyn liioilla kierroksilla.
njaa. eihän sitä pienen lapsen äiti voi olla huutavan vauvan kanssa iloinen ja onnellinen muutenvaan. ja umpirakastunut. ja sillai että kaikki tuntuu vaan tosi hyvältä.
voihan olla että mä oon vaan laihanpuoleinen nousukiidossa oleva maanikko, jolta kohta vauhti loppuu kuin seinään.
tai sitten voi olla että oon vaan todella onnellinen tässä omassa elämässäni, vielä on äitiyshormooneja jäljellä niin ettei väsy paljoa paina, ja saan niin paljon henkistä ja konkreettista tukea mun puolisolta, että elämä tuntuu vaan ruusuilla tanssimiselta.
tiiä häntä. kohtahan me se varmaan nähdään.
aargh
hemmeti.
kun äimistellen etsin nettimaailmassa tietoa siitä, mikä ihme poikulia mahtaa vaivata, törmäsin vauva-lehden keskustelupalstalle. note to self: älä lue ko. palstaa enää. voi herra mun jee mitä juttuja. vaikka kuinka yritin olla provosoitumatta, sai selailu mut järjettömän raivon valtaan.
tiedoksi idiooteille:
- homoseksuaalisuus on ominaisuus ihmisessä. ei sairaus. ei rikos. homoseksuaalisuus ei tarkoita ihmisten ja lasten silmille leviteltävää seksiä, ei pervoilua julkisesti, eikä muutakaan kummallista. suurimmalla osalla homoseksuaalisista ihmisistä on aivan tavallinen parisuhde taikka perhe-elämä. jos haluatte tietää, ei meillä harrasteta seksiä keittiön pöydällä kun lapset syövät. ei varmaan heteroperheissäkään. ja tiedoksi että homoseksuaalisiin suhteisiin lapsia saadaan vaikeasti. harkinnan ja vakavan haluamisen kautta. samoin ei ole kaikissa hetero-hups-suhteissa. lasten saamiseen, kasvattamiseen ja hyvinvointiin tähtäävää toiminta ja motivaatio on hyvin korkealla suurimmassa osassa meitä hassunkurisia perheitä.
- homoseksuaalisuus ihmisessä ei ole vanhempien aiheuttamien traumojen korjailua, tosin kun ko. palstalla väitetään.
- sukupuolineutraali avioliitto, ja homojen adoptio-oikeus on tasa-arvoista ja inhimillistä. perustelut siitä ettei raamattu tue samaa sukupuolta edustavia suhteita on aika perseestä. noin 100% varmuudella voin sanoa että ihmiset jotka tähän vetoaa, ei muutenkaan noudata raamattua kirjaimellisesti. on se vittumaista että ko. kirjasta otetaan ohjeeksi ne asiat mitkä itselle sopii, ja moralisoidaan lopuilla. enkä tosiaan ymmärrä kenen heteron avioliittoa se alentaa, että esim. mun parisuhde siunataan?
- pride-isku on hyvin hyvin hyvin tuomittavaa, ja erittäin järkyttävä teko. tosin ko. palstaa selaillessa en yhtään ihmettele että sellaista tapahtuu.
- ja sille joka kysyy miksi ihmeessä lapsia pitää moiseen pride-ällöttävyyteen ottaa mukaan, haluan sanoa; isku tehtiin helsingin keskustassa, missä on ollut takuulla myös sivullisia aikuisia ja lapsia ostoksilla, tai seuraamassa kulkuetta. ja lasten ottaminen pride-kulkueeseen on perheen yhdessä tekemistä, suvaitsevaisuuden opettamista, sen osoittamista että maailmassa on muitakin homoseksuaalisen lapsiperheitä kuin omamme. *
en todella ole tajunnut miten kapeakatseisia ja vihaisia ja typeriä ihmisiä maahamme onkaan piilotettu anonyymiteetin taakse. ihmettelen sen valossa myös sitä että saan näinkin rauhassa näitä asioita täällä omalla foorumillani huudella ja mielipiteitäni esittää, eipä ole ensimmäistäkään homovastaista kommenttia (vielä) tullut. mutta hyvä niin. kuka noita idiootteja muuten ojentaisi, jos en minä täällä? palstalle vastaaminen on aivan turhaa ajanhukkaa.
* emme toisin olleet paikalla koska poikamme oli tosi kipeä.
kun äimistellen etsin nettimaailmassa tietoa siitä, mikä ihme poikulia mahtaa vaivata, törmäsin vauva-lehden keskustelupalstalle. note to self: älä lue ko. palstaa enää. voi herra mun jee mitä juttuja. vaikka kuinka yritin olla provosoitumatta, sai selailu mut järjettömän raivon valtaan.
tiedoksi idiooteille:
- homoseksuaalisuus on ominaisuus ihmisessä. ei sairaus. ei rikos. homoseksuaalisuus ei tarkoita ihmisten ja lasten silmille leviteltävää seksiä, ei pervoilua julkisesti, eikä muutakaan kummallista. suurimmalla osalla homoseksuaalisista ihmisistä on aivan tavallinen parisuhde taikka perhe-elämä. jos haluatte tietää, ei meillä harrasteta seksiä keittiön pöydällä kun lapset syövät. ei varmaan heteroperheissäkään. ja tiedoksi että homoseksuaalisiin suhteisiin lapsia saadaan vaikeasti. harkinnan ja vakavan haluamisen kautta. samoin ei ole kaikissa hetero-hups-suhteissa. lasten saamiseen, kasvattamiseen ja hyvinvointiin tähtäävää toiminta ja motivaatio on hyvin korkealla suurimmassa osassa meitä hassunkurisia perheitä.
- homoseksuaalisuus ihmisessä ei ole vanhempien aiheuttamien traumojen korjailua, tosin kun ko. palstalla väitetään.
- sukupuolineutraali avioliitto, ja homojen adoptio-oikeus on tasa-arvoista ja inhimillistä. perustelut siitä ettei raamattu tue samaa sukupuolta edustavia suhteita on aika perseestä. noin 100% varmuudella voin sanoa että ihmiset jotka tähän vetoaa, ei muutenkaan noudata raamattua kirjaimellisesti. on se vittumaista että ko. kirjasta otetaan ohjeeksi ne asiat mitkä itselle sopii, ja moralisoidaan lopuilla. enkä tosiaan ymmärrä kenen heteron avioliittoa se alentaa, että esim. mun parisuhde siunataan?
- pride-isku on hyvin hyvin hyvin tuomittavaa, ja erittäin järkyttävä teko. tosin ko. palstaa selaillessa en yhtään ihmettele että sellaista tapahtuu.
- ja sille joka kysyy miksi ihmeessä lapsia pitää moiseen pride-ällöttävyyteen ottaa mukaan, haluan sanoa; isku tehtiin helsingin keskustassa, missä on ollut takuulla myös sivullisia aikuisia ja lapsia ostoksilla, tai seuraamassa kulkuetta. ja lasten ottaminen pride-kulkueeseen on perheen yhdessä tekemistä, suvaitsevaisuuden opettamista, sen osoittamista että maailmassa on muitakin homoseksuaalisen lapsiperheitä kuin omamme. *
en todella ole tajunnut miten kapeakatseisia ja vihaisia ja typeriä ihmisiä maahamme onkaan piilotettu anonyymiteetin taakse. ihmettelen sen valossa myös sitä että saan näinkin rauhassa näitä asioita täällä omalla foorumillani huudella ja mielipiteitäni esittää, eipä ole ensimmäistäkään homovastaista kommenttia (vielä) tullut. mutta hyvä niin. kuka noita idiootteja muuten ojentaisi, jos en minä täällä? palstalle vastaaminen on aivan turhaa ajanhukkaa.
* emme toisin olleet paikalla koska poikamme oli tosi kipeä.
lauantai 3. heinäkuuta 2010
sit mä olin bilettämässä, sekava postaus aamuväsyissä
jaahans. näin tää vaan menee.
neljältä tultiin kotio* ja tunti meni poikaa hyssytellessä. pikkunen oli kuuma kun kekäle. maitoa, syliä, suukkoja, suppo. sitten me nukuttiin kaksi tuntia, leikittiin, otettiin puurot, ja sitten poika meni nukkumaan, mä jäin kukkumaan ruttunaaman kanssa.
yritin murulle aiemmin ehdotella josko se ottais tälläkertaa hoitovastuun yöstä ja aamusta, että saisin nukkua. ei mennyt läpi. se sanoi että oli tilanne mikä hyvänsä, mä herään kuitenkin seiskalta heilumaan. vaikka ennen myttyä olisin kotiutuessa ollut kuin hiprakassa. tälläkertaa join noin 3 lonkeroa illan aikana, eli kotiutuessa olin ihan normitilassa, mutta nyt voin sanoa että kroppa ja koppa huutaa todella hoosiannaa.
kyllä mä olen sitä mieltä että baarihengailu on täysin yliarvostettua. jos tälläsen olon saa palkaksi siitä että notkuu terdellä jauhamassa sontaa tunnin, jonottaa vessaan yhteensä noin tunnin, yrittää jutella kauheessa melussa ja tanssii muutaman biisin, niin ei ole ihan mun suosikkijuttu. muruunkin vähän äsähdin alkuillasta, mutta se on sovittelevaa sorttia, ja suukkoja ja hölmöjä tanssimuuveja oli sitten ilta täynnä. niiltä osin kun ei jonotettu vessan. naistenbileet oli naistenbileet. vessoihin tolkuton jono. miten hemmetissä noinkin isossa paikassa voi olla vaan kaksi aneemista vessaa? käyttämässäni miestenosiossa oli hurjat kaksi wc-koppia toiminnassa. siksi siellä sitten tönötettiin jonossa ihan kohtuuttomasti.
huoli kotona kuumeilevasta pojasta söi kyllä palan illan hauskuudesta. mutta lapsenvahdit kotona oli suoriutuneet urakasta hienosti ja huumorilla, eikä edes yllättäen ja pyytämättä iskeneet kakka ja oksennut saaneet niitä paniikkiin. eikä se, että ne saivat palohälyyttimen huutamaan heti tokalapsen nukahdettua. kun me kotiuduttiin, istui olohuoneessa kaksi hymyilevää nuorta naista ja yks pieni peitelty käärö turvaistuimen kopassa. oli poikuli katsellut hiukan simpsons movieta pesuista virkistyneenä eritystoimet suoritettuaan, ja nukahtanut sitten istuimeensa. tsembalot se aloitti tietty kunnolla vasta kun mamma kotiutui.
mut kyllä mä olen ylpeä mun turnauskestävyydestä ja äitiyden erityistaidoista. täällä sitä on toimittu empaattisena ja ilosena kotiäiskänä kahden tunnin unosilla. ja kemut vielä alla. haastavin homma tässä aamussa on ehdottomasti pitää nyt touhukas kolmevuotias suht hissuksiin, että muut sais vielä nukkua. iltapäivällä on sit mun oma uniaika. siihen saakka mä jaksan tässä...
*muru, huom. muru natisi kotiin jo kahden aikaan, ja vaikka mun menokenkää siinä vasta alkoi kunnolla vipattaa, voitti lapsenkaipuu vipatuksen ihan kuusnolla. mutta tuhraantuipa aikaa taas taksia odotellessa ja etsiessä. yöjuoksukokemattomuuden varjopuolia ilmeisesti ;)
.
neljältä tultiin kotio* ja tunti meni poikaa hyssytellessä. pikkunen oli kuuma kun kekäle. maitoa, syliä, suukkoja, suppo. sitten me nukuttiin kaksi tuntia, leikittiin, otettiin puurot, ja sitten poika meni nukkumaan, mä jäin kukkumaan ruttunaaman kanssa.
yritin murulle aiemmin ehdotella josko se ottais tälläkertaa hoitovastuun yöstä ja aamusta, että saisin nukkua. ei mennyt läpi. se sanoi että oli tilanne mikä hyvänsä, mä herään kuitenkin seiskalta heilumaan. vaikka ennen myttyä olisin kotiutuessa ollut kuin hiprakassa. tälläkertaa join noin 3 lonkeroa illan aikana, eli kotiutuessa olin ihan normitilassa, mutta nyt voin sanoa että kroppa ja koppa huutaa todella hoosiannaa.
kyllä mä olen sitä mieltä että baarihengailu on täysin yliarvostettua. jos tälläsen olon saa palkaksi siitä että notkuu terdellä jauhamassa sontaa tunnin, jonottaa vessaan yhteensä noin tunnin, yrittää jutella kauheessa melussa ja tanssii muutaman biisin, niin ei ole ihan mun suosikkijuttu. muruunkin vähän äsähdin alkuillasta, mutta se on sovittelevaa sorttia, ja suukkoja ja hölmöjä tanssimuuveja oli sitten ilta täynnä. niiltä osin kun ei jonotettu vessan. naistenbileet oli naistenbileet. vessoihin tolkuton jono. miten hemmetissä noinkin isossa paikassa voi olla vaan kaksi aneemista vessaa? käyttämässäni miestenosiossa oli hurjat kaksi wc-koppia toiminnassa. siksi siellä sitten tönötettiin jonossa ihan kohtuuttomasti.
huoli kotona kuumeilevasta pojasta söi kyllä palan illan hauskuudesta. mutta lapsenvahdit kotona oli suoriutuneet urakasta hienosti ja huumorilla, eikä edes yllättäen ja pyytämättä iskeneet kakka ja oksennut saaneet niitä paniikkiin. eikä se, että ne saivat palohälyyttimen huutamaan heti tokalapsen nukahdettua. kun me kotiuduttiin, istui olohuoneessa kaksi hymyilevää nuorta naista ja yks pieni peitelty käärö turvaistuimen kopassa. oli poikuli katsellut hiukan simpsons movieta pesuista virkistyneenä eritystoimet suoritettuaan, ja nukahtanut sitten istuimeensa. tsembalot se aloitti tietty kunnolla vasta kun mamma kotiutui.
mut kyllä mä olen ylpeä mun turnauskestävyydestä ja äitiyden erityistaidoista. täällä sitä on toimittu empaattisena ja ilosena kotiäiskänä kahden tunnin unosilla. ja kemut vielä alla. haastavin homma tässä aamussa on ehdottomasti pitää nyt touhukas kolmevuotias suht hissuksiin, että muut sais vielä nukkua. iltapäivällä on sit mun oma uniaika. siihen saakka mä jaksan tässä...
*muru, huom. muru natisi kotiin jo kahden aikaan, ja vaikka mun menokenkää siinä vasta alkoi kunnolla vipattaa, voitti lapsenkaipuu vipatuksen ihan kuusnolla. mutta tuhraantuipa aikaa taas taksia odotellessa ja etsiessä. yöjuoksukokemattomuuden varjopuolia ilmeisesti ;)
.
perjantai 2. heinäkuuta 2010
snobbailua
muru, ja sen maalaissukulaiset pitää mua snobina! loistavaa!
se on musta aika hauskaa oikeesti. mä olen omasta mielestäni tavallisen (jokseenkin persaukisen) duunariperheen kakara. koulu tosin mulle on maistunut, ja olen valmistunut kivaan ja suht arvostettuun ammattiin. ja on mulla omistusasuntokin, jota vereslihallani makselen vielä pitkään.
snobin musta niiden silmissä vissiin tekee se että shoppailen stockalla. ja se että tyttärelläni on aidot crocksit. ja ehkä myös mun eva solo - teekannu. ja se että mun elämänarvoihin kuuluu ostaa mieluummin kallista harvoin, kun halpaa liian usein. haaveilen joo veneestä, ja joo, juon mieluusti kallista teetä. ja syön kalliita juustoja. ja juon punaviiniä, mutta ne on mun mieltymyksiä, en näe niissä snobismia... muutamaan kertaan olen kuullut maalla vieraillessani lasten "tyylikkäistä yhteensointuvista" vaatteista. tai niiden merkkikengistä. kalliista kantorepusta, ja vaunuista. (ja jopa a-derman kalliista vauvan pehvarasvasta) tai jos olen vienyt kallista kahvia viemisiksi, on silmiä pyöritelty aika vilkkaan. teekannukin herätti kahvivieraissa hiukan hilpeyttä.
joo, olen mä tehnyt periaatepäätöksen että hyppään sosiaaliluokan ylöspäin siitä mihin synnyin. ja se siitä syystä että mun lapset saa ne asiat mitä elääkseen tarvitsee. (ruokaa sekä puhtaat,ehjät ja hyväntuoksuset vaatteet, ja esim. lukioikäsenä oppikirjat, ettei tarttis vihosta lukea niinkuin allekirjoittanut itse. ja ettei ylioppilastutkintoa ja juhlia tarvitse maksaa omasta pussista, niinkun allekirjoittanut on myös tehnyt...) mutta se ei kai musta tee snobia? (onko tuolla sanalla vähän ikävä kaiku sunkin korvissa?)
muru taas eilen hieman vinosti hymyili kun kiirehdin stockalta hakemaan muutaman keittiöpyyhkeen. nää oli ihan PS eli pakkosaada!
upeiden birds in paradise - pyyhkeiden päällä mielettömän hienot ciento:n kengät poikulille. * me happy snob!
*suosittelen lämpimästi kaikille pikkuhimpuloille näitä kenkiä! kevyet, joustavalla pohjalla, sisäpohja hengittää. hinta-laatu-suhde erittäin hyvin kohdillaan. ja oih! mikä kuosi! kaikki muutkin "snobbailuhaluiset" stockalle mars! ;)
se on musta aika hauskaa oikeesti. mä olen omasta mielestäni tavallisen (jokseenkin persaukisen) duunariperheen kakara. koulu tosin mulle on maistunut, ja olen valmistunut kivaan ja suht arvostettuun ammattiin. ja on mulla omistusasuntokin, jota vereslihallani makselen vielä pitkään.
snobin musta niiden silmissä vissiin tekee se että shoppailen stockalla. ja se että tyttärelläni on aidot crocksit. ja ehkä myös mun eva solo - teekannu. ja se että mun elämänarvoihin kuuluu ostaa mieluummin kallista harvoin, kun halpaa liian usein. haaveilen joo veneestä, ja joo, juon mieluusti kallista teetä. ja syön kalliita juustoja. ja juon punaviiniä, mutta ne on mun mieltymyksiä, en näe niissä snobismia... muutamaan kertaan olen kuullut maalla vieraillessani lasten "tyylikkäistä yhteensointuvista" vaatteista. tai niiden merkkikengistä. kalliista kantorepusta, ja vaunuista. (ja jopa a-derman kalliista vauvan pehvarasvasta) tai jos olen vienyt kallista kahvia viemisiksi, on silmiä pyöritelty aika vilkkaan. teekannukin herätti kahvivieraissa hiukan hilpeyttä.
joo, olen mä tehnyt periaatepäätöksen että hyppään sosiaaliluokan ylöspäin siitä mihin synnyin. ja se siitä syystä että mun lapset saa ne asiat mitä elääkseen tarvitsee. (ruokaa sekä puhtaat,ehjät ja hyväntuoksuset vaatteet, ja esim. lukioikäsenä oppikirjat, ettei tarttis vihosta lukea niinkuin allekirjoittanut itse. ja ettei ylioppilastutkintoa ja juhlia tarvitse maksaa omasta pussista, niinkun allekirjoittanut on myös tehnyt...) mutta se ei kai musta tee snobia? (onko tuolla sanalla vähän ikävä kaiku sunkin korvissa?)
muru taas eilen hieman vinosti hymyili kun kiirehdin stockalta hakemaan muutaman keittiöpyyhkeen. nää oli ihan PS eli pakkosaada!
*suosittelen lämpimästi kaikille pikkuhimpuloille näitä kenkiä! kevyet, joustavalla pohjalla, sisäpohja hengittää. hinta-laatu-suhde erittäin hyvin kohdillaan. ja oih! mikä kuosi! kaikki muutkin "snobbailuhaluiset" stockalle mars! ;)
vainoojat
meitä vainoaa erotiikantappajien lisäksi pari muuta lapsiperheessä viihtyvää pirulaista.
laryngiittus maximus
- laryngiittus ilmaantuu kun ruttunaama laitetaan yöhoitoon. laryngittus aktivoituu hoitoyönä aiheuttaen rutulle hengenahdistusta, vinkunaa ja haukkuvan yskän. laryngiittuksen takia hoitopaikka on valittava tarkoin. laryngittus on säikäyttänyt puolikuoliaaksi jo muutaman lapsenvahdin. laryngiittus seuraa usein ruttunaaman peesissä myös kotiin aiheuttaen hippaamassa olleissa vanhemmissa väsymysmaximaaliksen. väsymysmaximaalis on seurausta hinkuvan lapsen aiheuttamasta valvomusmaximaaliksesta.
kuumeilus maximus
- kuumeilus maximus ilmaantuu pojalle kun vahemmat suunnittelevat iltaa ulkona. kuumeilus aiheuttaa poikulille nitinää, natinaa ja huonoja unia. vanhemmille taas väsymystä ja huolta. kuumeilus maximukseen on olemassa toki hyviä lääkkeitä. ongelmana on vaan suppomuotoinen lääke, joka ulostautuu vaippaan heti pian laiton jälkeen. myös kuumeilus maximuksesta seuraa vanhemmille väsymysmaximaalis.
näitä kahta uhmaten mammat kuitenkin suuntaa tänään helsinki pride 2010 naistenbileisiin.varokaa pirulaiset, me ollaan varauduttu, pojalle on kuumesuppoja, rutulle jäätelöä.
laryngiittus maximus
- laryngiittus ilmaantuu kun ruttunaama laitetaan yöhoitoon. laryngittus aktivoituu hoitoyönä aiheuttaen rutulle hengenahdistusta, vinkunaa ja haukkuvan yskän. laryngiittuksen takia hoitopaikka on valittava tarkoin. laryngittus on säikäyttänyt puolikuoliaaksi jo muutaman lapsenvahdin. laryngiittus seuraa usein ruttunaaman peesissä myös kotiin aiheuttaen hippaamassa olleissa vanhemmissa väsymysmaximaaliksen. väsymysmaximaalis on seurausta hinkuvan lapsen aiheuttamasta valvomusmaximaaliksesta.
kuumeilus maximus
- kuumeilus maximus ilmaantuu pojalle kun vahemmat suunnittelevat iltaa ulkona. kuumeilus aiheuttaa poikulille nitinää, natinaa ja huonoja unia. vanhemmille taas väsymystä ja huolta. kuumeilus maximukseen on olemassa toki hyviä lääkkeitä. ongelmana on vaan suppomuotoinen lääke, joka ulostautuu vaippaan heti pian laiton jälkeen. myös kuumeilus maximuksesta seuraa vanhemmille väsymysmaximaalis.
näitä kahta uhmaten mammat kuitenkin suuntaa tänään helsinki pride 2010 naistenbileisiin.varokaa pirulaiset, me ollaan varauduttu, pojalle on kuumesuppoja, rutulle jäätelöä.
torstai 1. heinäkuuta 2010
merkkipaalu
meillä laitetaan rasti seinään tietyistä asioista, merkkipaaluista elämässä, ja kirjotetaan päivämäärä viereen.
viimeviikolla tuli taas yksi. ruttunaama sanoi: "mä olen iloinen kun mulla on kaksi äitiä."
se sanoo suvereenisti murua mamiksi, eikä se muista eikä tiedä muita vanhempia itsellään olevan kuin minä ja muru. nyt se ensimmäistä kertaa sanoi tuon kaksi äitiä. ennen se on puhunut että mein perheessä on kaksi naista, te olette molemmat tyttöjä, tai että hänellä on mamma ja mami. tuo mamin leimaaminen äidiksi on musta aikamoista, ja hienoa.
sinne vaan, rasti seinään, positiivisen raskaustestirastin, rakkauden ääneensanomisrastin ja muiden viereen.
perhe <3
viimeviikolla tuli taas yksi. ruttunaama sanoi: "mä olen iloinen kun mulla on kaksi äitiä."
se sanoo suvereenisti murua mamiksi, eikä se muista eikä tiedä muita vanhempia itsellään olevan kuin minä ja muru. nyt se ensimmäistä kertaa sanoi tuon kaksi äitiä. ennen se on puhunut että mein perheessä on kaksi naista, te olette molemmat tyttöjä, tai että hänellä on mamma ja mami. tuo mamin leimaaminen äidiksi on musta aikamoista, ja hienoa.
sinne vaan, rasti seinään, positiivisen raskaustestirastin, rakkauden ääneensanomisrastin ja muiden viereen.
perhe <3
outoa
arvatkaa että taas provosoiduin metrolehden tekstari-palstaa lukiessa. joku oli kirjottanut sinne ettei äidit saa viedä poikalapsia uimahalliin, eikä isät tyttölapsia. koska siellä voi olla vaikka mitä kieroutuneita ihmisiä, ja joku saattaa häiriintyä muutenkin jos eri sukupuolta oleva lapsi on siellä suihkuhuoneessa. ja tästä on ollut tekstareita useampana päivänä.
teinitytärtäni lainatakseni OMFG!
mikä helvata ihmisiä nykyään vaivaa. jos jotakuta häiritsee poikalapsi naisten suihkussa, niin helvetti, kylpeköön kotonaan. ja pervoja liikkuu joukossamme joka paikassa, aika marginaalisesti kuitenkin, syytä hysteriaan ei musta uimahallissa ole. uimahalleissa on uitu iät ja ajat. mihin on kadonnut luonnollisuus elämästä? silloin kun mä olin muksu ei saanut lähteä vieraiden matkaan, ja itsensäpaljastelijoita oli syytä varoa. mutta uimahallissa sai kyllä käydä, ihan vapaasti. ja olen iskänkin kanssa ollut jopa miesten puolella. enkä ole pimahtanut tän enempää, eikä kukaan ole mua siellä tuijotellut häiritsevästi.
tiedoksi vaan kaikille vatipäille: yleensä alle kouluikäinen lapsi tarvitsee vanhempansa apua pesuissa ynnä muissa. ja huomio! jos ei tullut mieleen. jollakulla saattaa olla VAIN yksi vanhempi, tai ehkä vanhemmat jotka edustaa vaan toista sukupuolta. pitääkö mun siis soittaa isäni viemään pieni poikani uimahalliin? ettei vaan ketään pervo täti tuijota sitä saunassa, tai ettei se häiriinny kun näkee vieraita takamuksia. oi voi.
te todella olette sekaisin, jotkut ihmiset. pysykää kotona.
teinitytärtäni lainatakseni OMFG!
mikä helvata ihmisiä nykyään vaivaa. jos jotakuta häiritsee poikalapsi naisten suihkussa, niin helvetti, kylpeköön kotonaan. ja pervoja liikkuu joukossamme joka paikassa, aika marginaalisesti kuitenkin, syytä hysteriaan ei musta uimahallissa ole. uimahalleissa on uitu iät ja ajat. mihin on kadonnut luonnollisuus elämästä? silloin kun mä olin muksu ei saanut lähteä vieraiden matkaan, ja itsensäpaljastelijoita oli syytä varoa. mutta uimahallissa sai kyllä käydä, ihan vapaasti. ja olen iskänkin kanssa ollut jopa miesten puolella. enkä ole pimahtanut tän enempää, eikä kukaan ole mua siellä tuijotellut häiritsevästi.
tiedoksi vaan kaikille vatipäille: yleensä alle kouluikäinen lapsi tarvitsee vanhempansa apua pesuissa ynnä muissa. ja huomio! jos ei tullut mieleen. jollakulla saattaa olla VAIN yksi vanhempi, tai ehkä vanhemmat jotka edustaa vaan toista sukupuolta. pitääkö mun siis soittaa isäni viemään pieni poikani uimahalliin? ettei vaan ketään pervo täti tuijota sitä saunassa, tai ettei se häiriinny kun näkee vieraita takamuksia. oi voi.
te todella olette sekaisin, jotkut ihmiset. pysykää kotona.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)