tuon otsikon löysin kun googletin sanoilla "vaativa lapsi". r oli käynyt kommentoimassa yhteen postaukseeni, ja ajattelin katsella mitä löydän näistä vaativista lapsista. oikea termi mitä r käytti oli suuritarpeinen... ero hakusanojen aiheuttamilla löydöksillä oli aika iso.
aika rohkeeta pukea ajatuksensa sanoiksi, ja tuo otsikko on aika raflaava. se löytyi kaksplussan keskustelupalstalta. (ylläriylläri.)
tuli vaan mieleen oma lapsuuteni. on aina tuntunut että äitini on ollut vaikea sietää mun "osaan ja teen itte"-luonnetta, ja se on olen saanut tuta. olen päässyt asioista ihan hyvin yli, ja aika pärjävä tapaus musta onkin tullut.
luin tosta ketjusta vaan ekasivun ja vikasivun. ajattelin että ajan kanssa luen myös ne muut. kaksi viisasta kommenttia oli joukossa. eräs kirjoittaja spekuloi sillä, että kun "vaativalle" ja suuritarpeiselle lapselle äyskitään ja tiuskitaan, ja vanhempien asenne on valmiiksi negatiivinen, tulee lapsesta asennetta toteuttava ennuste. toinen kirjoittaja sanoi ettei lapsia voi käytöksen mukaan kategorioida paskoiksi, vaan lapset on temperamentiltaan erilaisia, ja niin kuuluukin. jos vanhemmista tuntuu että yksi lapsi horjuttaa koko perheen dynamiikkaa, ja syö muilta energiat, olisi syytä kääntyä vaikkapa kasvatusneuvolan puoleen.
samaa mieltä.
mua juuri tuo toinen seikka pelotti ruttunaaman kohdalla ihan älyttömästi, kun se ilmeisesti pikkuveljensä tuloon reagoi asettumalla sotajalalle mun kanssa. pari kuukautta päivät on olleet yhtä vääntöä ja huutoa. itkua, raivoa, oppositioasennetta. minkäs teet. arjen pitää rullata, ja asioita pitää hoitaa. vaikka sitten se kiljuva ärräpää toisessa kainalossa. pelkäsin että kaikki ruttunaaman saama palaute alkaa olla negatiivista, ja sen elämästä tulee kurjaa. aika monet keskustelut käytiin murunkin kanssa siitä miten saadaan palautteen anto positiiviseksi, ja miten lasta saa kannustettua "oikeille urille" (kohti toivottua käyttäytymistä.) se on meinaan maailman ihanin penska, ja raivostuttavin toisinaan. se osaa mun hermoon porata ihan täysillä, mutta sen rakastaminen ylittää kaiken muun. ja haluaisin sille palavasti osoittaa että omana meluavana ja höpsönä itsenään se on maailman tärkein ja arvokkain.
nyt on ruttunaama tasoittunut. ihana kertoa sille kuinka hyvältä tuntuu kun ei kaikesta tarvitse riidellä. se ei olekaan se paska lapsi joka syöksee perheen turmioon. (kuinka noin voi edes ajatella? omasta lapsestaan? kysyy se joka kuuli lapsena vanhempiensa keskustelun toiseen huoneeseen "hyvä on, erotaan sitten. mä otan noi nuorimmat, sä otat ton paskan.")
tiistai 30. maaliskuuta 2010
hattu joka ei irronnut päästä
taidan olla kohta vailla psykiatrista hoitoa.
ruttunaamaa hakiessa poikanen heräsi, ja koska tissin tarjoaminen liikkuvassa autossa on hieman hankalaa, joutui "mullatännekaikkitissihetinyt"-mies odottamaan kotiin asti. eli noin 10 minuuttia. ja karjunta oli lievästi ilmaistuna aikamoista.
pätevänä äiskänä yritin vielä hikisenä huutavan ja rimpuloivan lapsen kuoria ulkovaatteista ennen syöttöä (mikä idiootti!) mutta viimesenä tikkinä hikinen ja uskomattoman tiukka kypärämyssy juuttui vauvan päähän. todella juuttui. useemmaks minuutiksi. ei käynyt syöttäminen koska pipo oli erittäin tiukassa juuri suun kohdalla, eikä liikkunut ylös eikä alas.
lapsi huutaa, karjuu ja sätkii.
äiti itkee ja nauraa hulluna, molempia samaan aikaan.
no, saatiin me lopuksi pipo irti ja tissi suuhun. ihme kyllä.
tää setti taas kuulu sarjaan "en olisi uskonut, ellen omin silmin olis nähnyt"...
mitähä kivaa seuraavaks tapahtuukaan?
ruttunaamaa hakiessa poikanen heräsi, ja koska tissin tarjoaminen liikkuvassa autossa on hieman hankalaa, joutui "mullatännekaikkitissihetinyt"-mies odottamaan kotiin asti. eli noin 10 minuuttia. ja karjunta oli lievästi ilmaistuna aikamoista.
pätevänä äiskänä yritin vielä hikisenä huutavan ja rimpuloivan lapsen kuoria ulkovaatteista ennen syöttöä (mikä idiootti!) mutta viimesenä tikkinä hikinen ja uskomattoman tiukka kypärämyssy juuttui vauvan päähän. todella juuttui. useemmaks minuutiksi. ei käynyt syöttäminen koska pipo oli erittäin tiukassa juuri suun kohdalla, eikä liikkunut ylös eikä alas.
lapsi huutaa, karjuu ja sätkii.
äiti itkee ja nauraa hulluna, molempia samaan aikaan.
no, saatiin me lopuksi pipo irti ja tissi suuhun. ihme kyllä.
tää setti taas kuulu sarjaan "en olisi uskonut, ellen omin silmin olis nähnyt"...
mitähä kivaa seuraavaks tapahtuukaan?
voi lähiö!
viimeyönä kun mein talossa nukuttiin kun porsaat, on tapahtunut pihalla jänniä! aamulla ystäväni ylemmästä talosta soitti, koska narkkipörhöt oli murtautuneet mein rappuun ja hilluneet pihalla. ja siis koiria myöten koko mein talo nukkui ruususen unta. pörhöt oli pöllineet pyörän satulan naapurin fillarista, ja toisen naapurin vaunuista lampaantaljan, murtautuakseen näillä välineillä kostoreissulle jollekin diilerille toiseen rappuun.
pihalla oli sitten käyty kunnon "rosvot vs. poliisit" -leikki, kirmaten pitkin pihoja ja metsiä. lähiössähän tämä on ollut lasten suosikkileikki kautta aikojen. hyvä että edes aikuiset pitää perinteitä yllä :) lopuksi kaikki rofet saatiin kiinni, ja laitettiin telkien taakse, ainakin hetkeksi. varastetuista murtovälineistä lampaantalja on ystävälläni tallessa, ja saan palauttaa sen naapuriin illalla. satulan koordinaatitkin saa ehkä tietoon, kunhan silminäkijän tavoittaa. saattaa naapurinpoika päästä huomenna hyvässä lykyssä jo pyörällään töihin. tänään se raasu pisti juosten mein ohi mein tarhamatkalla.
oi tätä lähiöelämää. talomme omat narkkikset asuu toisessa päässä taloa, oli kostajien sakki ehtinyt tutkia taloyhtiöstämme ns. vääränpään raput jo neljästä talosta. kahdesta ikkunat on nyt rikki, meidän ja yhteen toiseen oli päästy ns. helpommin konstein...
pihalla oli sitten käyty kunnon "rosvot vs. poliisit" -leikki, kirmaten pitkin pihoja ja metsiä. lähiössähän tämä on ollut lasten suosikkileikki kautta aikojen. hyvä että edes aikuiset pitää perinteitä yllä :) lopuksi kaikki rofet saatiin kiinni, ja laitettiin telkien taakse, ainakin hetkeksi. varastetuista murtovälineistä lampaantalja on ystävälläni tallessa, ja saan palauttaa sen naapuriin illalla. satulan koordinaatitkin saa ehkä tietoon, kunhan silminäkijän tavoittaa. saattaa naapurinpoika päästä huomenna hyvässä lykyssä jo pyörällään töihin. tänään se raasu pisti juosten mein ohi mein tarhamatkalla.
oi tätä lähiöelämää. talomme omat narkkikset asuu toisessa päässä taloa, oli kostajien sakki ehtinyt tutkia taloyhtiöstämme ns. vääränpään raput jo neljästä talosta. kahdesta ikkunat on nyt rikki, meidän ja yhteen toiseen oli päästy ns. helpommin konstein...
maanantai 29. maaliskuuta 2010
...myöhemmin.
saunareissua ja 125ml maissivelliä + 1 tissiä myöhemmin talossa on rauha ja hiljaisuus.
nautitaan 1 laittilonkero ja nollataan tilanne.
huomiseen uusin eväin koettaa hän.
nautitaan 1 laittilonkero ja nollataan tilanne.
huomiseen uusin eväin koettaa hän.
epätoivon maku.
murrrrrrrrrrr.äääääärgggggggggghhhhhhhhjaäääääääääääääässssst!
kun mä nukutan tota poikaa päiväunille, niin hermo huutaa ja kurkkua kuristaa itku. jumankekka että joku perustoiminto voi olla niin vaikea yhdelle pienelle ihmiselle. silmät kiinni! unta palloon!
mutta ei.
emmä osaa.
taas vaihteeksi nielen katkerat kyyneleet ja esiin pyrkivän huudon. silmiä kuivaten otan karjuvan kääryleen vaunuista, kävelen sisälle ja tungen rinnan sen huutavaan kitaan. hetken mussutettuaan se päästää rinnan suusta, katsoo mua tiukasti silmiin ja huutaa vielä yhden pistävän kerran. "KRÄÄÄKS!" [mikä hitto sulla kesti.]
(tissi maistuu, poika tyhjentää kaksi. justhan se tunti takaperin söi. se lopettaa imemisen itkuraivareihin. mun on mentävä ulos vetämään happea. ja päiväunta tuli nukuttua noin 45min. pian taas kaikki tämä alusta.)
kun mä nukutan tota poikaa päiväunille, niin hermo huutaa ja kurkkua kuristaa itku. jumankekka että joku perustoiminto voi olla niin vaikea yhdelle pienelle ihmiselle. silmät kiinni! unta palloon!
mutta ei.
emmä osaa.
taas vaihteeksi nielen katkerat kyyneleet ja esiin pyrkivän huudon. silmiä kuivaten otan karjuvan kääryleen vaunuista, kävelen sisälle ja tungen rinnan sen huutavaan kitaan. hetken mussutettuaan se päästää rinnan suusta, katsoo mua tiukasti silmiin ja huutaa vielä yhden pistävän kerran. "KRÄÄÄKS!" [mikä hitto sulla kesti.]
(tissi maistuu, poika tyhjentää kaksi. justhan se tunti takaperin söi. se lopettaa imemisen itkuraivareihin. mun on mentävä ulos vetämään happea. ja päiväunta tuli nukuttua noin 45min. pian taas kaikki tämä alusta.)
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
tutustumisia
tutustutin murua tänään mun toisiin maailmoihin.
ensin vein sen mun mutsille ja faijalle. olin pelotellut sen kohtaamaan täysjuoppojen paskasen läävän, joten niiden ok asunto ja selväpäinen käytös oli murulle positiivinen yllätys. sanoin keikan olevan once in a lifetime experience, jos sitä hotsittaa lähteä tänään, ja lähtihän se. ja musta oli äärettömän suloista kun se arpoi vaatteita että olis tarpeeksi "siisti". salli mun nauraa. mutsilla oli jotkut pyöräilyhousun näköset shortsit ja iskällä futisshortsit, teepaitasillaan ne siellä hiihti. kahvia oli (maidotta), kahvileipää ei. muru oli siisteissä farkuissa ja tukka laitettuna. se on niin kiltti vielä. kielsin sitä liikkumasta muihin huoneisiin ennenkun olen tarkastanut ne, joten vessakäyntiinkin se pyyti multa lupaa. lähtiessä kysyi mitä mä oikeen spennaan ja oon hölmö. hänestä asunnossa vaan haisi rööki, mutta muuten kaikki oli ihan kelpaavaa. ai mitä spennaan? en tiedä, eihän mun tarttis niiden asuntoa hävetä. eihän se ole mun asia. mun oma asunto on mun asia.
toinen reissu tehtiin salibandypeliin. ihanat mun omat ihmiset kaikki! paljon uusia naamoja, lasten vahtimista ja leikittämistä, huutoa, tsemppausta, haleja, pusuja, kuulumisia, silityksiä, iloa. hienosti meni, vauvalla ja murulla eka peli penkkiurheilijoina mun kanssa. ruttunaama onkin jo ihan konkari.
hieno päivä kaikkiaan.
pisteet murulle sosiaalisesta toiminnasta, mukaan lähtemisistä, positiivisesta asenteesta ja lopuks iltapuuron keitosta. aion kinua vielä selkähieronnan ja sitten nukahdan onnellisena.
ensin vein sen mun mutsille ja faijalle. olin pelotellut sen kohtaamaan täysjuoppojen paskasen läävän, joten niiden ok asunto ja selväpäinen käytös oli murulle positiivinen yllätys. sanoin keikan olevan once in a lifetime experience, jos sitä hotsittaa lähteä tänään, ja lähtihän se. ja musta oli äärettömän suloista kun se arpoi vaatteita että olis tarpeeksi "siisti". salli mun nauraa. mutsilla oli jotkut pyöräilyhousun näköset shortsit ja iskällä futisshortsit, teepaitasillaan ne siellä hiihti. kahvia oli (maidotta), kahvileipää ei. muru oli siisteissä farkuissa ja tukka laitettuna. se on niin kiltti vielä. kielsin sitä liikkumasta muihin huoneisiin ennenkun olen tarkastanut ne, joten vessakäyntiinkin se pyyti multa lupaa. lähtiessä kysyi mitä mä oikeen spennaan ja oon hölmö. hänestä asunnossa vaan haisi rööki, mutta muuten kaikki oli ihan kelpaavaa. ai mitä spennaan? en tiedä, eihän mun tarttis niiden asuntoa hävetä. eihän se ole mun asia. mun oma asunto on mun asia.
toinen reissu tehtiin salibandypeliin. ihanat mun omat ihmiset kaikki! paljon uusia naamoja, lasten vahtimista ja leikittämistä, huutoa, tsemppausta, haleja, pusuja, kuulumisia, silityksiä, iloa. hienosti meni, vauvalla ja murulla eka peli penkkiurheilijoina mun kanssa. ruttunaama onkin jo ihan konkari.
hieno päivä kaikkiaan.
pisteet murulle sosiaalisesta toiminnasta, mukaan lähtemisistä, positiivisesta asenteesta ja lopuks iltapuuron keitosta. aion kinua vielä selkähieronnan ja sitten nukahdan onnellisena.
lauantai 27. maaliskuuta 2010
pojalla kulkee, vanhemmilla ei niinkään...
joo-o. kyllä se poikanen ryömii. ryö-mii. voitteko kuvitella. ja ikää on nyt 3 kuukautta.
se vetää peffan ylös miltei konttausasentoon, ja siitä ponnistaa mittarimatomaisesti käsien avulla eteenpäin. hienosti pääsee eteenasetettuja leluja tsiigaamaan lähemmin.
vilkas ja eloisa poika siis on kaikinpuolin muutenkin.
ja sitten unessa on vaikea pysyä, kun hermosto on viritetty äärimmilleen ja elämän ja liikkumisen into on huipussaan. mulla sattuu oleen henkilökohtaista kokemusta pojista joilla on lievää ylivilkkautta ja liike veressä ja näyttää mukavasti siltä, että sitä kokemusta saa nyt sitten ihan urakalla lisää.
tästä alkaa spekulointiosuus, tajunnanvirta, missä on aika vaikea lukijan pysyä ehkä kärryillä, mutta kommenttejakin olis asiasta kiva saada... eli:
me ollaan koitettu kevyesti pidentää syöttövälejä ja uniaikaa, mutta minkäs teet kun pojalla oma kello raksuttaa miten kuten. vielä käydään parisuhdevääntöä siitä miten me tämä asia hoidetaan. vedetäänkö lapsentahisesti ja niinkun pojalle sopii, vai yritetäänkö enemmän säädellä sen rytmejä. mulle poikanen on mun poikanen ja sitä pitäisi hoitaa emomaisesti hyysäten. muru katsoo asiaa laajemmalta perspektiiviltä, ja haluaisi että rytmejä säädellään sen verran että perhe pyörii parhaalla mahdollisella tavalla. ja nämä kaksi näkökantaa on aika kaukana toisistaan. ruttunaaman vauva-aikana sain useaan otteeseen paukuttaa puolisoni päähän ettei vauvalle "opeteta" mitään, sitä vaan hoidetaan. että sen pääasiallinen tarve on tarve saada hoivaa, ja se että aletaan jotakin elämästä opettamaan, alkaa sitten tuossa vuoden tienoilla. ei pieni lapsi huuda kiusallaan, eikä siitä tule lohtusyöjä ja liikalihava siksi, että aina ensin tarjotaan tissiä joka hätään. muru epäilee lapsesta tulevan läheisriippuvainen ja etupäässä mammariippuvainen kun se parhaiten nukkuu pää mun tissien välissä. musta se vaan on mun poikanen. ja mä sen emo, enkä suostu näkemään asiassa mitään ongelmaa.
eilen tsiigailtiin mun muistiinpanoja ruttunaaman vauva-ajalta, ja poikulin tästä kuusta. ruttunaama on ollut "rytmikkäämpi" ja syönyt vain kerran yössä. poikanen syö yöllä 4-6kertaa, ja päivällä nukkuu kahdet pidemmät unet, ja ilta on yhtä sohlaamista unien ja syöttöjen kanssa. nyt mietinnön alla miten taklataan tuo hankalin ilta-aika, kello 16-19. nukutetaanko siinä pitkät unet, vai lyhyet? tai kumpia yritetään, koska onnituminen ei ole taattua kuitenkaan? poika on iltapäivästä-illasta kiukkuinen ja väsynyt, mutta ei oikein meinaa päästä uneen eikä maitokaan kelpaa, ja vapauttaville yöunille kahden tissin ja lisämaidon turvin poikuli kannatta laittaa vasta lähempänä seitsemää että unia riittää aamuun saakka... hmmm... olen nitkutellut puolisoltani lisäaikaa lapsentahtiseen "vauvvatteluun" tonne yli 4kk ikämerkin, jos iltavelli vaikka helpottais pojan oloa ja unia. toisaalta sinne on enää matkaa noin vko, että miksi tässä nillitellä asian kanssa? suositukset on suosituksia, mutta ratkaisut täytyy tehdä aina yksilön kannalta. miksihän mä mittaan sitä lisämaidon ja vellin antamista siihen hyvään äitiyteen. hitto näitä juurtuneita käsityksiä. ihan pöllöähän on noin isoa ja liikkuvaa poikaa nälässäkään pitää, jos hyvät unetkin on siitä kiinni... njaa. taidan taipua vellitutin ostoon, koska jos ei poika hyödy iltavellistä, eihän sitä ole pakko ruveta joka ilta antamaankaan. kokeilu ei vaurioita ketään, vai?
se vetää peffan ylös miltei konttausasentoon, ja siitä ponnistaa mittarimatomaisesti käsien avulla eteenpäin. hienosti pääsee eteenasetettuja leluja tsiigaamaan lähemmin.
vilkas ja eloisa poika siis on kaikinpuolin muutenkin.
ja sitten unessa on vaikea pysyä, kun hermosto on viritetty äärimmilleen ja elämän ja liikkumisen into on huipussaan. mulla sattuu oleen henkilökohtaista kokemusta pojista joilla on lievää ylivilkkautta ja liike veressä ja näyttää mukavasti siltä, että sitä kokemusta saa nyt sitten ihan urakalla lisää.
tästä alkaa spekulointiosuus, tajunnanvirta, missä on aika vaikea lukijan pysyä ehkä kärryillä, mutta kommenttejakin olis asiasta kiva saada... eli:
me ollaan koitettu kevyesti pidentää syöttövälejä ja uniaikaa, mutta minkäs teet kun pojalla oma kello raksuttaa miten kuten. vielä käydään parisuhdevääntöä siitä miten me tämä asia hoidetaan. vedetäänkö lapsentahisesti ja niinkun pojalle sopii, vai yritetäänkö enemmän säädellä sen rytmejä. mulle poikanen on mun poikanen ja sitä pitäisi hoitaa emomaisesti hyysäten. muru katsoo asiaa laajemmalta perspektiiviltä, ja haluaisi että rytmejä säädellään sen verran että perhe pyörii parhaalla mahdollisella tavalla. ja nämä kaksi näkökantaa on aika kaukana toisistaan. ruttunaaman vauva-aikana sain useaan otteeseen paukuttaa puolisoni päähän ettei vauvalle "opeteta" mitään, sitä vaan hoidetaan. että sen pääasiallinen tarve on tarve saada hoivaa, ja se että aletaan jotakin elämästä opettamaan, alkaa sitten tuossa vuoden tienoilla. ei pieni lapsi huuda kiusallaan, eikä siitä tule lohtusyöjä ja liikalihava siksi, että aina ensin tarjotaan tissiä joka hätään. muru epäilee lapsesta tulevan läheisriippuvainen ja etupäässä mammariippuvainen kun se parhaiten nukkuu pää mun tissien välissä. musta se vaan on mun poikanen. ja mä sen emo, enkä suostu näkemään asiassa mitään ongelmaa.
eilen tsiigailtiin mun muistiinpanoja ruttunaaman vauva-ajalta, ja poikulin tästä kuusta. ruttunaama on ollut "rytmikkäämpi" ja syönyt vain kerran yössä. poikanen syö yöllä 4-6kertaa, ja päivällä nukkuu kahdet pidemmät unet, ja ilta on yhtä sohlaamista unien ja syöttöjen kanssa. nyt mietinnön alla miten taklataan tuo hankalin ilta-aika, kello 16-19. nukutetaanko siinä pitkät unet, vai lyhyet? tai kumpia yritetään, koska onnituminen ei ole taattua kuitenkaan? poika on iltapäivästä-illasta kiukkuinen ja väsynyt, mutta ei oikein meinaa päästä uneen eikä maitokaan kelpaa, ja vapauttaville yöunille kahden tissin ja lisämaidon turvin poikuli kannatta laittaa vasta lähempänä seitsemää että unia riittää aamuun saakka... hmmm... olen nitkutellut puolisoltani lisäaikaa lapsentahtiseen "vauvvatteluun" tonne yli 4kk ikämerkin, jos iltavelli vaikka helpottais pojan oloa ja unia. toisaalta sinne on enää matkaa noin vko, että miksi tässä nillitellä asian kanssa? suositukset on suosituksia, mutta ratkaisut täytyy tehdä aina yksilön kannalta. miksihän mä mittaan sitä lisämaidon ja vellin antamista siihen hyvään äitiyteen. hitto näitä juurtuneita käsityksiä. ihan pöllöähän on noin isoa ja liikkuvaa poikaa nälässäkään pitää, jos hyvät unetkin on siitä kiinni... njaa. taidan taipua vellitutin ostoon, koska jos ei poika hyödy iltavellistä, eihän sitä ole pakko ruveta joka ilta antamaankaan. kokeilu ei vaurioita ketään, vai?
torstai 25. maaliskuuta 2010
ite tein
finlaysonin vanha äitiyspakkauspeitto
sai väriä, ja päälleen
marimekon taikamyllyä.
tulipa hieno!
tauolla
eilen juttelin mun kaverin kanssa joka ei lapsista ymmärrä juurikaan mitään, tai nätimmin sanottuna ei ole kiinnostunut. kohteliaasti se kyseli mitä vauvalle kuuluu ja muut fraasit. vauvan kuulumiset jäi tasolle "paskoo alleen ja nukkuu". "ihanapoikakaunisliikkuujanukkuuhyvin,ihanluonnettaesittää...plaaplaa" meni siltä ihan ohi. kahveillekaan en aio sen ihmisen kanssa ihan heti lähteä, en jaksa pyydellä anteeksi sitä että nuorimmaiseni osaa ilmaista itseään parhaiten huutamalla. ja saattaa intoutua huutamaan kesken aikuisten juttujenkin. häiritä hyvää juttua, ja jopa paskoa alleen ruokapöydän ääressä. sellasia nuo "toukat" vaan nyt on. odotelkoon muutaman vuoden sekin kaveri sitten aikaa "parempaa". mulla ei ole mitään tietysti hänen mielenkiinnottomuutta vastaan, mutta eipä just nyt ole paljoa yhteistä puhuttavaakaan.
toistaseks mulle/meille on piisannut sellastakin seuraa jolla toleranssia vauvanpieruihin ja huutoon on. nautitaan siittä!
toistaseks mulle/meille on piisannut sellastakin seuraa jolla toleranssia vauvanpieruihin ja huutoon on. nautitaan siittä!
...ja sit mä mainitsin asiasta...
muru raasu on telotun kinttunsa kanssa kokonaista viisi viikkoa sairaslomalla. ekan viikon jälkeen olin ihan valmis vaihtamaan elämiä jonkun kanssa. tai edes eukkoa.
ymmärrän toki että jos on tottunut liikkumaan ja lenkkeilemään päivittäin, ei paljoa hotsita kotona persiillään hömöttää. mutta ei kenenkään puolison hermot kestä sellasta nutturanaamaa joka hampaat irvessä väittää kaiken olevan ok. ja kirskuu jäykällä leualla "eimuamikäänvaivaa". mököttää, murjottaa, ei tee mitään, eikä juuri puhu. viikon jaksoin ymmärtää. sitten alkoi jo hiukka keittämään. kiedoin onneksi oman angstini huumoriin, ja sanoin että olis syytä nauttia ylimääräsestä äitiyslomasta ja harjoitella kesälomaa varten, sit kun saa olla vapaalla yhdessä kokonaiset 4 viikkoa, että mahtaa sit olla muuten sekin aika heviä settiä. ja nyt on kevät, leffoja, yhteistä aikaa, että nauti peeveli!
nostan hattua itselleni etten tällä kertaa määkinyt taikka räjähtänyt niinkun yleensä on ollut tapana, ja hattua myös murulle että se teki totaalisen korjausliikkeen. nyrppänaama,peitto ja pokkari on vaihtuneet hauskaan yhdessäoloon, kujeiluun, pelleilyyn ja hymymyilyyn. vimoset pariviikkoa saikkua mä mieluusti lusin tollasen frouvan kanssa. kiitosjaylistys.
ymmärrän toki että jos on tottunut liikkumaan ja lenkkeilemään päivittäin, ei paljoa hotsita kotona persiillään hömöttää. mutta ei kenenkään puolison hermot kestä sellasta nutturanaamaa joka hampaat irvessä väittää kaiken olevan ok. ja kirskuu jäykällä leualla "eimuamikäänvaivaa". mököttää, murjottaa, ei tee mitään, eikä juuri puhu. viikon jaksoin ymmärtää. sitten alkoi jo hiukka keittämään. kiedoin onneksi oman angstini huumoriin, ja sanoin että olis syytä nauttia ylimääräsestä äitiyslomasta ja harjoitella kesälomaa varten, sit kun saa olla vapaalla yhdessä kokonaiset 4 viikkoa, että mahtaa sit olla muuten sekin aika heviä settiä. ja nyt on kevät, leffoja, yhteistä aikaa, että nauti peeveli!
nostan hattua itselleni etten tällä kertaa määkinyt taikka räjähtänyt niinkun yleensä on ollut tapana, ja hattua myös murulle että se teki totaalisen korjausliikkeen. nyrppänaama,peitto ja pokkari on vaihtuneet hauskaan yhdessäoloon, kujeiluun, pelleilyyn ja hymymyilyyn. vimoset pariviikkoa saikkua mä mieluusti lusin tollasen frouvan kanssa. kiitosjaylistys.
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
kohtaamisia
tietty kun saat murun kainaloon sohvalle pusutteluasentoon, pärähtää itkuhälyyttimestä kauhea huuto. sitten sä säntäät tukka sekaisin, vaatteet vinossa ja posket punoittaen porraskäytävään, ja toivot ettei sielä ole ketään... niin ei porraskäytävässä olekaan.
naapuri on kerinnyt hyssyttämään sun vaunuja tuuletusparvekkeelle.
kröhöm.
noloja katseita puolin ja toisin.
- öh, tota... itki.
- mh...kiitti...ku...öh.
oh my!
naapuri on kerinnyt hyssyttämään sun vaunuja tuuletusparvekkeelle.
kröhöm.
noloja katseita puolin ja toisin.
- öh, tota... itki.
- mh...kiitti...ku...öh.
oh my!
tiistai 23. maaliskuuta 2010
kun eniten vitutti kaikki
uskomattomia päiviä oikeesti ollut muutama kappale. ihme että oon säilyny järjissäni. tai että mun läheiset on säilyneet. mä oon ollu ihmeellisessä surku-raivotilassa, eikä siitä tuntunut olevan ulospääsyä missään. kun olin murulle jo varmaan kymmenen kertaa sanonut sen olevan tyhmä, rupesin uudestaan miettimään että kuka se tyhmä oikeesti mahtaakaan olla. kaikki sen sanomiset on osunu suoraan selkäytimeen ja meinasin räjähtää kaikesta. murun toivottama hyvääyötäkin kuulosti silkalta v***uilulta. plus tietty vauvan itku riipi jotain todella herkkää hermoa.. (mäoonpaskaäitimäoonpaskaäitimiksetsälakkaahuutamastamitämäentajuumäoonpaskaäiti.)
tänään muru laittoi kylmät kätensä mun paljaalle iholle, ja musta tuntui todella siltä, että se tahalleen kiusaa mua. ja aloin tietty aikuismaisesti pillittämään kun mua kiusataan kotonakin. itkun tulo helpotti vähän vannetta pään ympäriltä.
lisäpontta rentoutuminen sai kun soitin mutsille ja känisin kun en osaakaan tota vauvaa ollenkaan. mutsissa on se hyvä puoli että sille voi soittaa aina, ja se tietää kaikesta kaiken. ja se ei paljoa huolestu eikä ressaa jos sille vinkuen soittaa. sepä se saikin mut rauhottumaan ja luottamaan siihen että osaan mä sittenkin ja olen pojan paras asiantuntija.
toivottavasti se päivä kun eniten vitutti kaikki, olis nyt eilinen.
kävin muuten tänään kaiken päälle vähän shoppailemassa itseäni ilosemmaksi. siitä lisää myöhemmin.
tänään muru laittoi kylmät kätensä mun paljaalle iholle, ja musta tuntui todella siltä, että se tahalleen kiusaa mua. ja aloin tietty aikuismaisesti pillittämään kun mua kiusataan kotonakin. itkun tulo helpotti vähän vannetta pään ympäriltä.
lisäpontta rentoutuminen sai kun soitin mutsille ja känisin kun en osaakaan tota vauvaa ollenkaan. mutsissa on se hyvä puoli että sille voi soittaa aina, ja se tietää kaikesta kaiken. ja se ei paljoa huolestu eikä ressaa jos sille vinkuen soittaa. sepä se saikin mut rauhottumaan ja luottamaan siihen että osaan mä sittenkin ja olen pojan paras asiantuntija.
toivottavasti se päivä kun eniten vitutti kaikki, olis nyt eilinen.
kävin muuten tänään kaiken päälle vähän shoppailemassa itseäni ilosemmaksi. siitä lisää myöhemmin.
maanantai 22. maaliskuuta 2010
enempi iloa
koska viimeaikoina tuo ärtymys on ollut mun pääasiallinen tunnetila, niin en kuormita tätä blogia nyt enempää marinalla. pääasiassa kaikki on tosi kivasti, hirttää vaan arjessa aika pienestä nyt hermo kiinni.
muutaman foton tällään omaksi ja muidenkin iloksi tässä. enjoy! mukana myös luvattu, muotiblogeistakin tuttu, "päivän asu" x2.
muutaman foton tällään omaksi ja muidenkin iloksi tässä. enjoy! mukana myös luvattu, muotiblogeistakin tuttu, "päivän asu" x2.
koira lelluttelee auringossa.
päivän asu, ruttunaama. sammarit.
sehän riittää.
naamaa ei tartte fotaa. tai tulee nyrkkiä.
(mä rakastan kolmivuotiaita! ainakin toisinaan.)
päivän asu, mama.
kotiäidin garderoobi.
(leggarit; lindex,
paita; ekopuuvillaa veromoda huom 4,95!,
"pakkosaada" takki; veromoda,
väsky; marimekko)
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
minirimpsa
mamma kävi eilen rimpsalla. tai oikeestaan se oli ns. minirimpsa. muru ja himpulat heitti mut etkoille ystävän luokse, naukkasin kaksi lasia viiniä ja pikkusuolasia, ja kurvasin kotiin kello 23.
oli todella kivaa olla ihan aikuisten kesken, nauraa ja kälättää, juoda ne viinilasilliset hyvässä seurassa. meillä on sellanen poppoo teiniaikojen joukkueen kanssa, että vaikka aikaa kuluu, on kemiat ennallaan. aina ja uudelleen.
oih, mulla on vielä ystäviä, ja osaan vähän pitää kivaakin. muut kurvasi sitten etkojen jälkeen baariin, minä ystävän hakemana omaan kotiin omien murukoiden kainaloon. joka ilta sitä on onnellinen noista pikku tuhisijoista, ja tuosta isostakin. kotiin on aina kiva tulla.
ehkä kesällä jo vois käydä haistelemassa baari-ilmaakin, ja vähän tanssahdella murun kanssa. ehkä.
oli todella kivaa olla ihan aikuisten kesken, nauraa ja kälättää, juoda ne viinilasilliset hyvässä seurassa. meillä on sellanen poppoo teiniaikojen joukkueen kanssa, että vaikka aikaa kuluu, on kemiat ennallaan. aina ja uudelleen.
oih, mulla on vielä ystäviä, ja osaan vähän pitää kivaakin. muut kurvasi sitten etkojen jälkeen baariin, minä ystävän hakemana omaan kotiin omien murukoiden kainaloon. joka ilta sitä on onnellinen noista pikku tuhisijoista, ja tuosta isostakin. kotiin on aina kiva tulla.
ehkä kesällä jo vois käydä haistelemassa baari-ilmaakin, ja vähän tanssahdella murun kanssa. ehkä.
hullut
mulla on tältä viikolta vaan ikäviä kokemuksia ihmisryhmästä nimeltä "vanhukset". tätä tekstiä ei voi tulkita kiihotuksena kansanryhmää vastaan, mutta palaute teille, "vanhukset" ei tässä postauksessa tule olemaan positiivista.
mummo a)
metrossa pieni poikani veti hirveät huutoraivarit. niihin ei auttanut mikään. alleviivaan sanaa mikään, sen voin kolmen lapsen ja noin 20 muuta vauvaa työnpuolesta hoitaneena sanoa. mummo a otti asiakseen tulla kysymään mikä vauvalla on hätänä. johon totesin ettei sillä ole hätää, vaan enemminkin kova temperamentti. tästä kehkeytyi keskustelu jossa 1) annettii hoito-ohjeita. (mummo) 2) epäiltiin pätevyyttäni äitinä. (mummo) ja 3) epäiltiin ettei lapseni ole ihan normaali. (mummo) arvatkaas kuinka siinä tyynenä vaan hymistelin ja heijasin urku auki huutavaa poikaani. todellisuudessani sisälläni kiehui niin, että vannoin hiljaa mielessäni että seuraavalla kerralla mummon aivot leviää pitkin metron seinää aika kauniisti. aika brutaaleja ajatuksia, mutta väsyneen, epätoivoisen ja huolestuneen äidin ajatukset saattavat olla hieman irrationaalisia. kotona mä vielä vannoin murulle että otan sen työtamineista kaasuaseen tai etälamauttimen ja kärvennän seuraavan idiootin.
ja pling. ennenkuin henkisesti ehdin tästä toipua, kättä pitempää olisikin jo tarvittu toistamiseen.
mummo b)
tuli vastaani kouvolassa lenkkipolulla. hänen koiransa alkoi riehumaan ja rähisemään, johon murun omistama 40kg lihaa kävi röyhyämään. 40kg lihaa astui ulos valjaistaan, jolloin jouduin taklaamaan sen hankeen. siinä ukon päälle hyökätessäni kilttiäkin kiltimpi spanielini säikähti ja livahti omasta remmistään, ja lähti tsiigaamaan kiljuvaa mummoa ja mummon terrieriä. mummollepa tämä ei sopinut, vaan hän hyökkäsi kamalasti kiljuen ja huutaen, koipi ojossa koirani päälle. olisin ymmärtänyt jos koirani olisi ollut aggressiivinen, tai hyökkäävä, mutta toinen vaan kävi ihmettelemässä mitä mummu mekastaa, ja sai kintusta kylkeensä, kolmesti ennenkuin tokenin niin että ehdin koirani huutaa turvaan. sen jälkeen tämä kiljuva avohoitopotilas yritti hyökätä murun äidin koiravanhuksen kimppuun. omaa koiraansa retuuttaen, kiljuen ja karatepotkuja jakaen riehuva mummo on oikeesti aika hämmästyttävä ilmestys.
siinä vaiheessa kun mummo meinai käydä koiravanhuksen päälle, kärähti murun mutsin käämi. hyvä etten joutunut keskelle mummotappelua. omaa mummukokelasta rauhoitellen kehoitin sitten sitä karatemummoa menemään kotiin ottamaan lääkkeet. mummo vielä kiljui soittavansa poliisit (miksi ihmeessä.) johon sanoin että idea on hyvä koska hän saa syytteen eläinrääkkäyksestä, ja vielä kerran "mene hullu rouva kotiisi ja ota lääkkeet."
luojalle kiitos ei ollut suojeluhullu muru mukana. en tiiä millaseksi koko häsmäkkä olisikaan muodostunut.
ja pisteeksi i:n päälle palautin tänään yhdelle papparaiselle hänestä iratutuneen kengän ja käsilaukun (!). alkoholilla oli osuutta tapahtumiin.
uskomatonta ,vanhukset! kuka vielä kehtaa sanoa ettei nuoriso osaa käyttäytyä?
p.s. mummokokelaani toiselle mummolle karjaisema "potkaise sitä koiraa niin saat turpaasi!" oli tosi vakuuttava. *reps*
mummo a)
metrossa pieni poikani veti hirveät huutoraivarit. niihin ei auttanut mikään. alleviivaan sanaa mikään, sen voin kolmen lapsen ja noin 20 muuta vauvaa työnpuolesta hoitaneena sanoa. mummo a otti asiakseen tulla kysymään mikä vauvalla on hätänä. johon totesin ettei sillä ole hätää, vaan enemminkin kova temperamentti. tästä kehkeytyi keskustelu jossa 1) annettii hoito-ohjeita. (mummo) 2) epäiltiin pätevyyttäni äitinä. (mummo) ja 3) epäiltiin ettei lapseni ole ihan normaali. (mummo) arvatkaas kuinka siinä tyynenä vaan hymistelin ja heijasin urku auki huutavaa poikaani. todellisuudessani sisälläni kiehui niin, että vannoin hiljaa mielessäni että seuraavalla kerralla mummon aivot leviää pitkin metron seinää aika kauniisti. aika brutaaleja ajatuksia, mutta väsyneen, epätoivoisen ja huolestuneen äidin ajatukset saattavat olla hieman irrationaalisia. kotona mä vielä vannoin murulle että otan sen työtamineista kaasuaseen tai etälamauttimen ja kärvennän seuraavan idiootin.
ja pling. ennenkuin henkisesti ehdin tästä toipua, kättä pitempää olisikin jo tarvittu toistamiseen.
mummo b)
tuli vastaani kouvolassa lenkkipolulla. hänen koiransa alkoi riehumaan ja rähisemään, johon murun omistama 40kg lihaa kävi röyhyämään. 40kg lihaa astui ulos valjaistaan, jolloin jouduin taklaamaan sen hankeen. siinä ukon päälle hyökätessäni kilttiäkin kiltimpi spanielini säikähti ja livahti omasta remmistään, ja lähti tsiigaamaan kiljuvaa mummoa ja mummon terrieriä. mummollepa tämä ei sopinut, vaan hän hyökkäsi kamalasti kiljuen ja huutaen, koipi ojossa koirani päälle. olisin ymmärtänyt jos koirani olisi ollut aggressiivinen, tai hyökkäävä, mutta toinen vaan kävi ihmettelemässä mitä mummu mekastaa, ja sai kintusta kylkeensä, kolmesti ennenkuin tokenin niin että ehdin koirani huutaa turvaan. sen jälkeen tämä kiljuva avohoitopotilas yritti hyökätä murun äidin koiravanhuksen kimppuun. omaa koiraansa retuuttaen, kiljuen ja karatepotkuja jakaen riehuva mummo on oikeesti aika hämmästyttävä ilmestys.
siinä vaiheessa kun mummo meinai käydä koiravanhuksen päälle, kärähti murun mutsin käämi. hyvä etten joutunut keskelle mummotappelua. omaa mummukokelasta rauhoitellen kehoitin sitten sitä karatemummoa menemään kotiin ottamaan lääkkeet. mummo vielä kiljui soittavansa poliisit (miksi ihmeessä.) johon sanoin että idea on hyvä koska hän saa syytteen eläinrääkkäyksestä, ja vielä kerran "mene hullu rouva kotiisi ja ota lääkkeet."
luojalle kiitos ei ollut suojeluhullu muru mukana. en tiiä millaseksi koko häsmäkkä olisikaan muodostunut.
ja pisteeksi i:n päälle palautin tänään yhdelle papparaiselle hänestä iratutuneen kengän ja käsilaukun (!). alkoholilla oli osuutta tapahtumiin.
uskomatonta ,vanhukset! kuka vielä kehtaa sanoa ettei nuoriso osaa käyttäytyä?
p.s. mummokokelaani toiselle mummolle karjaisema "potkaise sitä koiraa niin saat turpaasi!" oli tosi vakuuttava. *reps*
torstai 18. maaliskuuta 2010
h & m
eilen tuli henkkamaukan kiva kuvasto. rouvani sitten tsiigaili sitä, ja alkoi mulle ehdottelemaan mitä mun kannattaisi tilata. voi tsiisus ja maryjane.
ihan kivoja ja rentoja vaatteita toki, mutta yrittääkö se vihajata että mun pukeutumisessa on jotakin vikaa?
siis myönnettäköön että mulla ei ole hajuakaan kuinka mun ikäisen naisen pitäisi pukeutua. ja mikä on nyt in ja hottia. mutta kyllä mä ihan style olen omasta mielestäni. ja koen moiset ehdottelut jopa loukkaavana. vaikka hyvää se kai tarkoitti. ja pohti vaan mikä mulle sopis ja mikä ei.
mutta silti.
ei tästä nyt perheriitaa saatu.
mutta silti.
kyl mä kerroin sille että mulla on myös hameita. ja naisellisia housuja. ja neuleita. ottaen huomioon että me ollaan seurusteltu päälle vuosi, josta olen ollut noin 10kk raskaana, ja sen jälkeen imettävänä kotiäitinä, niin ei oikeen hehkeetä kuvaa itsestään ole päässyt näyttelemään. siksi vissiin otan vähän rankasti nuo vihjailut. vieläkin suututtaa... tukka sentään on kasvanut statement-eronjälkeis-lesbotukasta kunnon kotiäitiponnarimalliin. mutta edelleen tuntuu hiukka epänaiselta.
no ehkä tähänkin blogiin tulee kohta päivän asu - postaus. missähän kulahtaneissa verkkareissa itseni ikuistaisin? tai maitoyrjöpaidassa? vai ihan rouvan itsensä hupparissa? vai lököttävissä, mutta muuten aika näteissä "haaremihousuissa"... salli mun nauraa tällekin.
no, esikolle tilasin muutaman vaatekappaleen mitä se toivoi. itselle yhden napillisen paidan mistä on kätsy imettää, ja kaks muuten kesästä asua. ehkä tää muotiangsti tästä. kiitos hm.
ihan kivoja ja rentoja vaatteita toki, mutta yrittääkö se vihajata että mun pukeutumisessa on jotakin vikaa?
siis myönnettäköön että mulla ei ole hajuakaan kuinka mun ikäisen naisen pitäisi pukeutua. ja mikä on nyt in ja hottia. mutta kyllä mä ihan style olen omasta mielestäni. ja koen moiset ehdottelut jopa loukkaavana. vaikka hyvää se kai tarkoitti. ja pohti vaan mikä mulle sopis ja mikä ei.
mutta silti.
ei tästä nyt perheriitaa saatu.
mutta silti.
kyl mä kerroin sille että mulla on myös hameita. ja naisellisia housuja. ja neuleita. ottaen huomioon että me ollaan seurusteltu päälle vuosi, josta olen ollut noin 10kk raskaana, ja sen jälkeen imettävänä kotiäitinä, niin ei oikeen hehkeetä kuvaa itsestään ole päässyt näyttelemään. siksi vissiin otan vähän rankasti nuo vihjailut. vieläkin suututtaa... tukka sentään on kasvanut statement-eronjälkeis-lesbotukasta kunnon kotiäitiponnarimalliin. mutta edelleen tuntuu hiukka epänaiselta.
no ehkä tähänkin blogiin tulee kohta päivän asu - postaus. missähän kulahtaneissa verkkareissa itseni ikuistaisin? tai maitoyrjöpaidassa? vai ihan rouvan itsensä hupparissa? vai lököttävissä, mutta muuten aika näteissä "haaremihousuissa"... salli mun nauraa tällekin.
no, esikolle tilasin muutaman vaatekappaleen mitä se toivoi. itselle yhden napillisen paidan mistä on kätsy imettää, ja kaks muuten kesästä asua. ehkä tää muotiangsti tästä. kiitos hm.
temppuja
jaahans.
poika on hautonut vaan uusia jekkuja noina kiukkupäivinä näemmä. tänään heräsi aamulla itse herra aurinkoinen, joka alkoi heti lattialle päästyään kierimään pitkin lattioita. ja kylläpä oli hauskaa. kiherrys kävi ja pää kolisi. jospa se nyt on temppunsa näytettyään vähän paremmilla fiiliksillä? ainakin temppuilun jälkeen se nukahti sekunnissa partsille.
poika on hautonut vaan uusia jekkuja noina kiukkupäivinä näemmä. tänään heräsi aamulla itse herra aurinkoinen, joka alkoi heti lattialle päästyään kierimään pitkin lattioita. ja kylläpä oli hauskaa. kiherrys kävi ja pää kolisi. jospa se nyt on temppunsa näytettyään vähän paremmilla fiiliksillä? ainakin temppuilun jälkeen se nukahti sekunnissa partsille.
"eka mä olin tossa leikkimatolla.
sit mä en enää ollukaan leikkimatolla,
(äimistys kylmästä lattiasta oli aikamoinen,)
mut sit mä taas menin mahalleen ja nauratti tosi kovin,
ja sit mä punkesin lisää eteenpäin."
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
unentorjuja
kolmas päivä kiukkusen ja uniongelmaisen vauvan äitinä jo vähän alkaa tällästäkin konkaria uuvuttamaan. ensimmäistä kertaa tän kolmannen äitiyskierroksen aikana mulla tänään pääs epätoivonen "ei taas!" kun näin poikasen avonaiset silmät vaunuissa. normi ilon ja riemun sijasta olo alkaa oleen pikkusen epätoivonen kun poika herää.
unet kestää 15-45 minuuttia, jos niitä saadaan tulemaan lainkaan. muun ajan mytty-poikuli on pahantuulinen, ruttunaamanen pikku känkkä. narinarivalivali kaikkialla. kantaminen pikkuherralle just ja just kelpaa. kantavia käsiäkin on nyt vaan yks pari. murun päivät menee kyynersauvojaan kannatellessa.
p.s. rintaraivarointi on myös alkanut. jos ei tarpeeks täpäkästi ala herumaan, ei maitoa oteta ollenkaan.
raivari-kiukku-unentorjunta-raivari-kiukku-unentorjunta-raivari... kauankohan tätä jatkuu?
mulla oli toistamiseen jo fiilis että haluisin mennä hankeen makaamaan. pitkäksi aikaa.
unet kestää 15-45 minuuttia, jos niitä saadaan tulemaan lainkaan. muun ajan mytty-poikuli on pahantuulinen, ruttunaamanen pikku känkkä. narinarivalivali kaikkialla. kantaminen pikkuherralle just ja just kelpaa. kantavia käsiäkin on nyt vaan yks pari. murun päivät menee kyynersauvojaan kannatellessa.
p.s. rintaraivarointi on myös alkanut. jos ei tarpeeks täpäkästi ala herumaan, ei maitoa oteta ollenkaan.
raivari-kiukku-unentorjunta-raivari-kiukku-unentorjunta-raivari... kauankohan tätä jatkuu?
mulla oli toistamiseen jo fiilis että haluisin mennä hankeen makaamaan. pitkäksi aikaa.
maanantai 15. maaliskuuta 2010
sananvapaudesta
mun yks tuttu oli liittynyt facebookissa ryhmään "tiskaan.laitan ruokaa ja siivoan kyllä, mutta en mainosta sitä facebookissa". siis mitä ihmettä nuo ryhmät on. musta ne on vaan jotenkin kuttuilua ja statuksen jatke. vai käykö joku siellä ryhmäsaitilla sitten kertoilemassa juttuja? ja mitähän juttuja liittyen ko. ryhmään siellä mahtaa seinällä olla? en ole viitsinyt vaivautua edes kurkkaamaan.
miksi se tuttu tuohon ryhmään liittyi? todistaakseen että joskus on siivonnut? vai vittuillakseen niille jotka kertoilee päivästään jopa siivousjuttuja fb:ssä? ...kai pitää siltä ihmiseltä itseltään kysellä.
faktahommahan on että statustaan saa päivittää niinkun tahtoo, tai olla vaikka päivittämättä. jos jotakin kiinnostaa sun siivoukset, ni kiva. jos ei, niin ketä se haittaa? eiköhän sitä muodostu sellasia kommenttipiirejä ystävien kesken kun on muodostuakseen, vaikka päivittäis vaan asuntonsa pölytilannetta. mulla ainakin on ne tietyt ihmiset joita mun asiat kiinnostaa. linssikeitot, paskavaipat, hyvät lenkit, sylisohvailut ja muut tylsyydet.
kaiken huippu oli musta kun yhdellä ystävällä menee tosi hyvin, juuri päässyt naimisiin ja kaikkea, ja statuspäivitykset on tietty ilosia, onnellisia ja positiivisia. niin nyt niihin on alkanut virrata negatiivisia kommentteja, ja iloa yritetään ampua alas. ja raasu tietty pahoitti mielensä. selkeää kateutta sanon minä.
mä mielummin luen ilosia juttuja kun pelkkää valitusta. en varmaankaan ole ainoa. olen jopa ajatellut blokata muutaman mun ystävän pois mun listalta kun en jaksa lukea aina pelkkää valitusta. voihan olla että jollain elämä on vaan kurjaa ja synkkää, mutta sille kannattais vissiin jotaki tehdä, eikä julkisesti koko aikaa ulista ja kerätä sääliä. kuulostaa julmalta, mutta kuka oikeesti jaksaa ihmistä jonka ulosanti on jo yli puoli vuotta ollut vaan natinati-natinaa. (ei siis ole niin läheinen ystävä että asialle jotakin alkaisin tekemään.) toisaalta. saahan se just kirjotella mitä haluaa kun on tollai sananvapaus. ja jokainen jakakoon julkisesti tietoa mitä lystää. mä vaan luen ne mikkä mua kiinnostaa.
toinen sananvapauteen liittyvä asia koskee verbaalista kanssakäymistä. muru oli yhdessä pienemmässä kaupungissa viettämässä viikonloppua, nii eiköhän joku harakka tullu naamalle kommentoimaan jotakin murun mahdollisesta lesboudesta? ulkonköön ilmeisesti perustuen. jumankekka! missä länsisuomalaisessa ladossa sekin pösilö on kasvatettu?! eikö äiskä ole opettanut mitkään käytöstapoja. onneksi en ollut paikalla. muru sanoi että vähän pinnaa kiristi, mä olisin räjähtänyt ihan totaalisesti. saahan sitä puhua mitä haluaa, mutta käytöstapoja sentään vois olettaa ihmisillä olevan. mitenkään yleistämättä, mulla on sellai kuva että kyseisessä kaupungissa asuu aika kouluttamatonta ja idioottia väkeä muutenkin. anteeksi vaan. mutta ei murukaan aloittanut keskustelua haukkumalla harakan legginssejä ja leveetä persettä.
ja viimeisenä, erään henkilön sananvapautta aion kyllä rajoittaa. muuten niin korrekti teini-neitini on netissä ruvennut viljelemään v-sanaa. se ei mulle sovi. vetoan käytöstapoihin, ja jos mesen statuksessa vielä v-sana näkyy, niin korrektia kielenkäyttöä saa neiti harjoitella nettipimennossa seuraavan viikon. angstiaan voi alaikäinen tuoda julki vähän luovemmin sanankääntein.
miksi se tuttu tuohon ryhmään liittyi? todistaakseen että joskus on siivonnut? vai vittuillakseen niille jotka kertoilee päivästään jopa siivousjuttuja fb:ssä? ...kai pitää siltä ihmiseltä itseltään kysellä.
faktahommahan on että statustaan saa päivittää niinkun tahtoo, tai olla vaikka päivittämättä. jos jotakin kiinnostaa sun siivoukset, ni kiva. jos ei, niin ketä se haittaa? eiköhän sitä muodostu sellasia kommenttipiirejä ystävien kesken kun on muodostuakseen, vaikka päivittäis vaan asuntonsa pölytilannetta. mulla ainakin on ne tietyt ihmiset joita mun asiat kiinnostaa. linssikeitot, paskavaipat, hyvät lenkit, sylisohvailut ja muut tylsyydet.
kaiken huippu oli musta kun yhdellä ystävällä menee tosi hyvin, juuri päässyt naimisiin ja kaikkea, ja statuspäivitykset on tietty ilosia, onnellisia ja positiivisia. niin nyt niihin on alkanut virrata negatiivisia kommentteja, ja iloa yritetään ampua alas. ja raasu tietty pahoitti mielensä. selkeää kateutta sanon minä.
mä mielummin luen ilosia juttuja kun pelkkää valitusta. en varmaankaan ole ainoa. olen jopa ajatellut blokata muutaman mun ystävän pois mun listalta kun en jaksa lukea aina pelkkää valitusta. voihan olla että jollain elämä on vaan kurjaa ja synkkää, mutta sille kannattais vissiin jotaki tehdä, eikä julkisesti koko aikaa ulista ja kerätä sääliä. kuulostaa julmalta, mutta kuka oikeesti jaksaa ihmistä jonka ulosanti on jo yli puoli vuotta ollut vaan natinati-natinaa. (ei siis ole niin läheinen ystävä että asialle jotakin alkaisin tekemään.) toisaalta. saahan se just kirjotella mitä haluaa kun on tollai sananvapaus. ja jokainen jakakoon julkisesti tietoa mitä lystää. mä vaan luen ne mikkä mua kiinnostaa.
toinen sananvapauteen liittyvä asia koskee verbaalista kanssakäymistä. muru oli yhdessä pienemmässä kaupungissa viettämässä viikonloppua, nii eiköhän joku harakka tullu naamalle kommentoimaan jotakin murun mahdollisesta lesboudesta? ulkonköön ilmeisesti perustuen. jumankekka! missä länsisuomalaisessa ladossa sekin pösilö on kasvatettu?! eikö äiskä ole opettanut mitkään käytöstapoja. onneksi en ollut paikalla. muru sanoi että vähän pinnaa kiristi, mä olisin räjähtänyt ihan totaalisesti. saahan sitä puhua mitä haluaa, mutta käytöstapoja sentään vois olettaa ihmisillä olevan. mitenkään yleistämättä, mulla on sellai kuva että kyseisessä kaupungissa asuu aika kouluttamatonta ja idioottia väkeä muutenkin. anteeksi vaan. mutta ei murukaan aloittanut keskustelua haukkumalla harakan legginssejä ja leveetä persettä.
ja viimeisenä, erään henkilön sananvapautta aion kyllä rajoittaa. muuten niin korrekti teini-neitini on netissä ruvennut viljelemään v-sanaa. se ei mulle sovi. vetoan käytöstapoihin, ja jos mesen statuksessa vielä v-sana näkyy, niin korrektia kielenkäyttöä saa neiti harjoitella nettipimennossa seuraavan viikon. angstiaan voi alaikäinen tuoda julki vähän luovemmin sanankääntein.
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
perstuntuma
hesarissa on ollut vkonloppuna aika pysäyttäviä juttuja. sellasia että lukiessa oikeen tunteet nousi pintaan.
a) ulos kaapista - ulos afrikasta oli aika järkky.
"britannia myönsi pari vuotta sitten turvapaikan lesbosuhteesta kiinnijääneelle naiselle. hänet oli pidätetty, raiskattu ja hakattu poliisiasemalla. myöhemmin suku vaati häntä vapautettavaksi, jotta hänet voitaisiin tappaa."
b) tyttöjen ympärileikkauksista kertova artikkeli eilen oli aivan ällö. helvetti että oli hankala oman persiin päällä istua kun sitä luki. karmiva tunne tuntui yökötyksenä kurkussa, ja takapuoli-ressukkani ihan kipristyi kauhusta.
tsekkaa vielä itse, jos viikonlopun hesarit on jäänyt lukematta. hs:n nettisivuilta ei näitä löytynyt. muuten olisin linkittänyt teillekin järkytykseksi.
a) ulos kaapista - ulos afrikasta oli aika järkky.
"britannia myönsi pari vuotta sitten turvapaikan lesbosuhteesta kiinnijääneelle naiselle. hänet oli pidätetty, raiskattu ja hakattu poliisiasemalla. myöhemmin suku vaati häntä vapautettavaksi, jotta hänet voitaisiin tappaa."
b) tyttöjen ympärileikkauksista kertova artikkeli eilen oli aivan ällö. helvetti että oli hankala oman persiin päällä istua kun sitä luki. karmiva tunne tuntui yökötyksenä kurkussa, ja takapuoli-ressukkani ihan kipristyi kauhusta.
tsekkaa vielä itse, jos viikonlopun hesarit on jäänyt lukematta. hs:n nettisivuilta ei näitä löytynyt. muuten olisin linkittänyt teillekin järkytykseksi.
lauantai 13. maaliskuuta 2010
hoidossa
insinöörin poika oli mulla hoidossa. tuo pyöreäpäinen nappisilmä oli helppohoitoinen tapaus ja mukava lisä mein lauantaipäivässä. insinööri toi palkaksi mulle kaksi levyä suklaata. kiitos ja kumarrus. suklaahan on seksin korvike, ja muru reissussa yön yli, eli insinööriltä hyvin laskettu palkkio, mutta kaksi levyä on jo ehkä liioittelua.
kiitos kuitenkin niistä. suklaaholismi nostaa pian päätään.
*naks* mmmmm marabou.
kiitos kuitenkin niistä. suklaaholismi nostaa pian päätään.
*naks* mmmmm marabou.
nettilöytö
oon jo pitkään hautonut kirjoittavani postauksen muutamasta nettilöydöstäni.
ymmärrän että joku eksyy tännekin blogiin saadakseen luettavaksi jotakin herkullisia yksityiskohtia tyttöjen välisestä seksistä. mä en täältä häveliäisyyden verhon takaa juuri mitään siitä aiheesta huutele, saatikka että ne muutamat mut tunnistavat tai semisti arvaavat sais lukea mitään intiimejä yksityiskohtia mun "salatusta" elämästä. paitsi senhän jo kaikki tietää että muru suutelee kuin enkeli. edelleen-kin pyörii vaan sukat jalassa, ja mahanpohja heittää volttia. hihii.
no jaa. enemmän lesbojen väliseen intiimiin kanssakäymiseen voi perehtyä henry laasasen parilla pläjäyksellä, jotka herättivät jopa mun jäykähkössä insinööriystävässä älytöntä hirnumista. siitä välittömästä palautteesta johtuen, asiaan:
http://ihmissuhteet.blogspot.com/2007/01/lesboilu-ei-ole-hauskaa.html
http://ihmissuhteet.blogspot.com/2003/12/lesbojen-pari-ja-seksisuhteetlesboudes.html
voi henry. sä olet aika kuutamolla. i hope, tai sit mun käy kanssasisaria vähän sääliksi...
ymmärrän että joku eksyy tännekin blogiin saadakseen luettavaksi jotakin herkullisia yksityiskohtia tyttöjen välisestä seksistä. mä en täältä häveliäisyyden verhon takaa juuri mitään siitä aiheesta huutele, saatikka että ne muutamat mut tunnistavat tai semisti arvaavat sais lukea mitään intiimejä yksityiskohtia mun "salatusta" elämästä. paitsi senhän jo kaikki tietää että muru suutelee kuin enkeli. edelleen-kin pyörii vaan sukat jalassa, ja mahanpohja heittää volttia. hihii.
no jaa. enemmän lesbojen väliseen intiimiin kanssakäymiseen voi perehtyä henry laasasen parilla pläjäyksellä, jotka herättivät jopa mun jäykähkössä insinööriystävässä älytöntä hirnumista. siitä välittömästä palautteesta johtuen, asiaan:
http://ihmissuhteet.blogspot.com/2007/01/lesboilu-ei-ole-hauskaa.html
http://ihmissuhteet.blogspot.com/2003/12/lesbojen-pari-ja-seksisuhteetlesboudes.html
voi henry. sä olet aika kuutamolla. i hope, tai sit mun käy kanssasisaria vähän sääliksi...
kuin kaksi marjaa, ja ei
tsekkailin tossa ruttunaaman neuvolakorttia aamulla kun juttelin mutsini kanssa puhelimessa. (mein suvussa kun aina vertaillaan kuka on minkäkin kokoinen ja kenen näköinen ja koska tehnyt mitäkin. yleisin lentävä lause lapsiasioissa kuuluukin "no peritty jostain" [paino vinkeesti sanalla jostain.] )
noh.
molemmat himpulat on ollut sen 6,3kg kolmikuisena. erona vaan pituus.
mytty on nyt 65cm, ja ruttu on ollut tuon mittainen vasta reippaasti yli puolivuotiaana. painaen tuolloin 7,9kg! tajuton pikku pullasorsa! on hauska kuvitella mytyn pikkuseen vauvavartaloon 1,5kg lisää rasvaa. mahtais olla huvittavan näköinen! mutta ruttu ei aikanaan musta ollut mitenkään huvittavan näköinen pulleine jalkoineen ja käsineen. hassua!
noh.
molemmat himpulat on ollut sen 6,3kg kolmikuisena. erona vaan pituus.
mytty on nyt 65cm, ja ruttu on ollut tuon mittainen vasta reippaasti yli puolivuotiaana. painaen tuolloin 7,9kg! tajuton pikku pullasorsa! on hauska kuvitella mytyn pikkuseen vauvavartaloon 1,5kg lisää rasvaa. mahtais olla huvittavan näköinen! mutta ruttu ei aikanaan musta ollut mitenkään huvittavan näköinen pulleine jalkoineen ja käsineen. hassua!
perjantai 12. maaliskuuta 2010
neuvolassa
käytiin neuvolassa. poikuli oli nyt 3kk ikäisenä 6,3kg ja 65cm. pituus huitelee +2 käyrällä, paino -7:lla, mutta kaikki ok, ja tissimaidolla pärjätään hyvin. sanoin toki että muutamaan kertaan mytty on saanut pullosta lisämaitoa illalla, mutta ei terkka siihen mitään noteerannut.
neuvolan täti sanoi ettei ole aiemmin noin motorisesti lahjakasta pikkupoikaa nähnyt. sukuvika vissiin. ei meillä ole ollut tapana kauaa paikalla loikoa. ruttunaama on vetänyt enkat nousemalla seisomaan tukea vasten 6kk ikäsenä, ja mytyn sohlauksesta päätellen samoissa rajoissa liikutaan. nyt se kääntyy, kierii, peruuttelee, ja nostaa pyllyn konttausasentoon. ei sitä enää mikään pysäytä. leluihin tarttuu niin, että pitää funtsia mitä sille antaa kädenmitan päähän. muutaman kerran se on meinaan itseään aika mojovasti lelulla kolkannut.
ihana poika se on. musta on hauskaa kun mun ystävätkin on huomanneet sen "tuleen omaksi itsekseen". siinä on sen verran persoonaa, ettei se ole enää ""vaan" vauva. se on ihan mytty itse. ihan oma valloittava ja kovaääninen persoonansa.
ja aamulla kun se yritti kosketella mun naamaa, tajusin jotenkin tosi konkreettisesti kuinka mun elämä on yhtä rakkautta rikkaampi. mun elämässä on uusi ihminen. uus rakkaus.
neuvolan täti sanoi ettei ole aiemmin noin motorisesti lahjakasta pikkupoikaa nähnyt. sukuvika vissiin. ei meillä ole ollut tapana kauaa paikalla loikoa. ruttunaama on vetänyt enkat nousemalla seisomaan tukea vasten 6kk ikäsenä, ja mytyn sohlauksesta päätellen samoissa rajoissa liikutaan. nyt se kääntyy, kierii, peruuttelee, ja nostaa pyllyn konttausasentoon. ei sitä enää mikään pysäytä. leluihin tarttuu niin, että pitää funtsia mitä sille antaa kädenmitan päähän. muutaman kerran se on meinaan itseään aika mojovasti lelulla kolkannut.
ihana poika se on. musta on hauskaa kun mun ystävätkin on huomanneet sen "tuleen omaksi itsekseen". siinä on sen verran persoonaa, ettei se ole enää ""vaan" vauva. se on ihan mytty itse. ihan oma valloittava ja kovaääninen persoonansa.
ja aamulla kun se yritti kosketella mun naamaa, tajusin jotenkin tosi konkreettisesti kuinka mun elämä on yhtä rakkautta rikkaampi. mun elämässä on uusi ihminen. uus rakkaus.
parisuhde kuntoon
mun kaverin mies kerran tokaisi, kyllästyttyään rouvansa ainaiseen parisuhteen puintiin, että parasta parisuhdeterapiaa olis joskus pullo kossua ja pornoleffa. hauska mies se on. ja totta puhuu.
mä kyllä edelleen vannon puhumisen nimeen. ainakin joskus olis hyvä puhua. jotakin.
horation kanssa on ollut parisuhteen osalta aika hiljasta muutaman päivän. siis kirjaimellisesti h.i.l.j.a.i.s.t.a. se ei ole puhunut juuri mitään muutamaan päivään, ja muutenkin ollut alavireinen ja välttelevä. kuin siunauksena suhteelle, se teloi itsensä töissä, ja on nyt saikulla. mikä loistava sauma mun kaltaiselle "keskustelijalle" tämä. mun yllätykseksi kun kysyin josko joku vaivaa, tuli vastaus ensimmäisen kieltämisen jälkeen kun apteekin hyllyltä. suoraan päin pläsiä. tätä en osannut kyllä odottaa. ilman mitään kaivelua ja kiertelyä päästiin asian ytimeen. aika rätisevää sananvaihtoa siinä oli muutaman tovin, mutta ilman draamaa (jos se tarkoittaa äänen korottamista, paikalta poistumista, itkua tms.) tästäkin selvittiin.
ja kas. murusta tuli hyvin äkkiä oma loistava, hymyilevä, leikkisä ja iloinen itsensä. jos se nyt voisi patoutumia poksautella ulos ihan heti kun alkaa joku vaivata? olis vallan hienoa. olen sille sanonut että mun kanssa ei suhteessa selviä jos ei osaa riidellä tai pitää puoliaan. riitely ei ole maailmanloppu. se on uusi hieno alku. jos sen taidon osaa.
kunnon riita on parempi kuin päivien kyräily tai semmoinen vittuileva asenne parisuhteessa ylipäätään mitä olen valitettavasti myös nähnyt.
mä kyllä edelleen vannon puhumisen nimeen. ainakin joskus olis hyvä puhua. jotakin.
horation kanssa on ollut parisuhteen osalta aika hiljasta muutaman päivän. siis kirjaimellisesti h.i.l.j.a.i.s.t.a. se ei ole puhunut juuri mitään muutamaan päivään, ja muutenkin ollut alavireinen ja välttelevä. kuin siunauksena suhteelle, se teloi itsensä töissä, ja on nyt saikulla. mikä loistava sauma mun kaltaiselle "keskustelijalle" tämä. mun yllätykseksi kun kysyin josko joku vaivaa, tuli vastaus ensimmäisen kieltämisen jälkeen kun apteekin hyllyltä. suoraan päin pläsiä. tätä en osannut kyllä odottaa. ilman mitään kaivelua ja kiertelyä päästiin asian ytimeen. aika rätisevää sananvaihtoa siinä oli muutaman tovin, mutta ilman draamaa (jos se tarkoittaa äänen korottamista, paikalta poistumista, itkua tms.) tästäkin selvittiin.
ja kas. murusta tuli hyvin äkkiä oma loistava, hymyilevä, leikkisä ja iloinen itsensä. jos se nyt voisi patoutumia poksautella ulos ihan heti kun alkaa joku vaivata? olis vallan hienoa. olen sille sanonut että mun kanssa ei suhteessa selviä jos ei osaa riidellä tai pitää puoliaan. riitely ei ole maailmanloppu. se on uusi hieno alku. jos sen taidon osaa.
kunnon riita on parempi kuin päivien kyräily tai semmoinen vittuileva asenne parisuhteessa ylipäätään mitä olen valitettavasti myös nähnyt.
tiistai 9. maaliskuuta 2010
lyhyesti, osa 2.
- eilen mulla oli voimakas halu mennä hankeen makaamaan. pitkäksi, pitkäksi aikaa.
- herätin pojan yöllä, koska se nukkui.
- tänään kävin ostamassa aurinkolasit.
- kieltäydyin kirjottamatta sairaslappua esikoiselle. musta se ei ollut sairas. ainoastaan uimavastahakoinen.
- itkin koska ruttunaama ei meinaa uskoa puhetta.
- mietin taas rokottamisen mielekyyttä kuunneltuani muutaman tunnin poikani kipuitkua.
- yrjötys ja pyörtymys on hieman hellittäneet.
- herätin pojan yöllä, koska se nukkui.
- tänään kävin ostamassa aurinkolasit.
- kieltäydyin kirjottamatta sairaslappua esikoiselle. musta se ei ollut sairas. ainoastaan uimavastahakoinen.
- itkin koska ruttunaama ei meinaa uskoa puhetta.
- mietin taas rokottamisen mielekyyttä kuunneltuani muutaman tunnin poikani kipuitkua.
- yrjötys ja pyörtymys on hieman hellittäneet.
maanantai 8. maaliskuuta 2010
kerran ja kerrankin
kerrankin pikkumukelot nukkuu samaan aikaan. saapa nähdä kuin pitkäaikanen ilo tää mahtaakaan olla. vähän on orpo olo, kun ei ole juuri mitään tekemistä... tai sellasta mikä hotsittais.
mä oon ihan anti hää- ja juhlaihminen, mutta myönnettäköön että mä nyt vähän sekosin näistä puheista. avaan tässä mun naimapäiväfantasiat, jos kerran sellai on joskus tuloillaan. joskus...joskus...joskus... joskus...
no siis ihan hippifarkut päällä maistraattiin tietty. tukka auki ja kukka käteen. kiitos. iloinen kävely bulevardia ja espaa pitkin rantaan, missä odottais mummin vene, sateenkaarilippu salossa, vaaleenpunaset lippusiimat vettä viistäen. murun ja mun perheet kevyelle risteilylle helsingin edustalle. suklaakakkua, vahvaa kahvia, mansikoita ja skumppaa. illallinen rantakahvilassa. hääyö veneessä kaksin.
osa kaksi sisältäis uskonnollisen osuuden ja kahvitilaisuuden lähimmille täällä kotona. siitä lentoasemalle ja roomaan viikoksi. kyllä ja kiitos. korutonta ja kivaa. joo. eipä paljoa vaatisi :D
(tiiäntiiän, ja olen kuullut, ja ymmärtänytkin, että muru haluis hoitaa kaiken about kahden kesken vaan kun se on sellai horatio, mutta sen äiti niin vedet silmissä mulle tilitti kuinka ei hein perheessä enää oikei mitää suuria juhlia ole tulossa. ja samaan yhteyteen oli alkanut murulle ehdotteleen suhteen virallistamista mun kanssa. niin että siks mä haluisin ihan ees sen ihmisen takia vähän juhlistaa. ja muru on niin mamman tyttö että varmaan laskee omat suunnitelmansa uusiks tämän kuultuaan. (mun vanhemmilla ei niin väliä, ne on itse karanneet naimisiin. 3kk tuntemisen jälkeen, huom! (ja kun mummi on seuraavan kerran mutsia tytötellyt, on mutsi korjannut että se on kyllä nyt rouva XXX... hahahah. ) mutta että eivät itsekään ole mitään kelleen kertoneet. toisaalta mun muu suku on taas oma lukunsa. niistä eräät repii pelihousunsa jos kutsua joihinki kinkereihin ei kilaha. mutta saapi repiä, tai vaikka polttaa ;) )
no jaa. ehkä mä nyt fixaan ne farkut vaan. (kiitti lukijalle vinkistä!) ja luotan että mun toiveet kantautuu murun korviin jotakin kautta - kröhöm. *vinkvink* ...
mä oon ihan anti hää- ja juhlaihminen, mutta myönnettäköön että mä nyt vähän sekosin näistä puheista. avaan tässä mun naimapäiväfantasiat, jos kerran sellai on joskus tuloillaan. joskus...joskus...joskus... joskus...
no siis ihan hippifarkut päällä maistraattiin tietty. tukka auki ja kukka käteen. kiitos. iloinen kävely bulevardia ja espaa pitkin rantaan, missä odottais mummin vene, sateenkaarilippu salossa, vaaleenpunaset lippusiimat vettä viistäen. murun ja mun perheet kevyelle risteilylle helsingin edustalle. suklaakakkua, vahvaa kahvia, mansikoita ja skumppaa. illallinen rantakahvilassa. hääyö veneessä kaksin.
osa kaksi sisältäis uskonnollisen osuuden ja kahvitilaisuuden lähimmille täällä kotona. siitä lentoasemalle ja roomaan viikoksi. kyllä ja kiitos. korutonta ja kivaa. joo. eipä paljoa vaatisi :D
(tiiäntiiän, ja olen kuullut, ja ymmärtänytkin, että muru haluis hoitaa kaiken about kahden kesken vaan kun se on sellai horatio, mutta sen äiti niin vedet silmissä mulle tilitti kuinka ei hein perheessä enää oikei mitää suuria juhlia ole tulossa. ja samaan yhteyteen oli alkanut murulle ehdotteleen suhteen virallistamista mun kanssa. niin että siks mä haluisin ihan ees sen ihmisen takia vähän juhlistaa. ja muru on niin mamman tyttö että varmaan laskee omat suunnitelmansa uusiks tämän kuultuaan. (mun vanhemmilla ei niin väliä, ne on itse karanneet naimisiin. 3kk tuntemisen jälkeen, huom! (ja kun mummi on seuraavan kerran mutsia tytötellyt, on mutsi korjannut että se on kyllä nyt rouva XXX... hahahah. ) mutta että eivät itsekään ole mitään kelleen kertoneet. toisaalta mun muu suku on taas oma lukunsa. niistä eräät repii pelihousunsa jos kutsua joihinki kinkereihin ei kilaha. mutta saapi repiä, tai vaikka polttaa ;) )
no jaa. ehkä mä nyt fixaan ne farkut vaan. (kiitti lukijalle vinkistä!) ja luotan että mun toiveet kantautuu murun korviin jotakin kautta - kröhöm. *vinkvink* ...
njaa.
voikohan tää mun fyysinen paha olo johtua vaan jumiutuneista hartioista? munhan se pitäis tietää itse. itseasiassa. vois vissiin yrittää niitä itse itsehoitaa. lämmöllä ja venytyksillä. suosikkitököttiäni tiikerisalvaa en niihin uskalla laittaa, kun hartiat on suht lähellä rintoja kuitenkin. ainakin mulla. vois vauva pökrää siitä tiikerisalvan hajusta... mutta jos vähän yrittäis niitä aukoa. ei siitä ainakaan haittaa voi olla.
pidin laryngiittipotilaan vielä kotona. yö meni hyvin sillä, mutta aamulla oli aika poksahtava yskä. ja nokka tukossa. jospa jo huomenna voisin viedä sen päiväkotiin katsomaan parempia virikkeitä kun yks nuutunut lähiömutsi. tuntuu vaan hiton pitkältä päivä sisällä (huom. muru nukkuu makkarissa!) kahden lapsen kanssa, ilman ulkoilun suomaa raikkautta.
ehkä mä pääsen lenkittää koirat vauvan kanssa kun esikko tulee koulusta. mutta vähän käy ruttunaamaa sääliksi. samat nurkat jo kolmatta päivää. ja studio ghiblin sallitut animaatiotkin on koluttu loppuun. voi nyyh.
pidin laryngiittipotilaan vielä kotona. yö meni hyvin sillä, mutta aamulla oli aika poksahtava yskä. ja nokka tukossa. jospa jo huomenna voisin viedä sen päiväkotiin katsomaan parempia virikkeitä kun yks nuutunut lähiömutsi. tuntuu vaan hiton pitkältä päivä sisällä (huom. muru nukkuu makkarissa!) kahden lapsen kanssa, ilman ulkoilun suomaa raikkautta.
ehkä mä pääsen lenkittää koirat vauvan kanssa kun esikko tulee koulusta. mutta vähän käy ruttunaamaa sääliksi. samat nurkat jo kolmatta päivää. ja studio ghiblin sallitut animaatiotkin on koluttu loppuun. voi nyyh.
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
floppi
tää päivä on ollut mun oman mielentilan kannalta täys floppi.
ruttunaama oli eksällä pitkästä aikaa yökylässä pe-la, ja tuli laryngiitissä takasin. (siis oletteko kuulleet tän jo aiemmin? sama tapahtui kun tyttö oli mun kummilla yökylässä. esikoinenhan on ihan kuuluisa siitä että se aina sairastuu jos "joutuu" musta eroon. viimesimpänä lähetin sen luokkaretkelle kuumeessa. olin soittanut opelle etukäteen että tiedän non 99% varmuudella että sille nousee kuume, mutta että buranat on repussa. ja niinhän se meni... emmätajua miten ne on tollasia mamiksia molemmat.)
otettiin sitten rauhassa kotona tää päivä, ja mun daddy kävi leikittää sairastupalaista aamulla. se oli tosi kivaa. juotiin kahvia, jutusteltiin ja muovailtiin daddyn tuomilla muovailuvahoilla.
sen jälkeen mieliala on mennyt alamäkeä koko päivän ja illan.
muru on töistään väsynyt ja lähes mykkä. mulla ei ole voimia kaivaa sanoja, eikä kaivautua lähelle. ruttunaama oireilee murun poissaoloa, eikä muru poikaa ole nähnyt moneen päivään. mua yrjöttää, niskaa särkee, pyörryttää ja ja maha on kipeä. jo kai neljättä päivää putkeen. vähän jo uuvuttaa mokoma oireilu. odotin kauhulla iltaa kahden pikkukiekulin kanssa kun muru lähti yövuoroon. himpulat menikin unille ennen kasia, ja ne vaan laskeutui unimaahan keveesti ja pehmeesti molemmat.
sen sijaan että olisin kiitollinen ja helpottunut mukavasta illasta ja omasta ajasta, mä olen vaan lohduttoman surullinen, yksinäinen. yrjöttää ja niskaa särkee. olisko tää on sitten pms:ää vai mitä ihmettä? pitis vissiin keikauttaa ittensäkin nurin tästä märehtimästä... niinko nyt heti.
ruttunaama oli eksällä pitkästä aikaa yökylässä pe-la, ja tuli laryngiitissä takasin. (siis oletteko kuulleet tän jo aiemmin? sama tapahtui kun tyttö oli mun kummilla yökylässä. esikoinenhan on ihan kuuluisa siitä että se aina sairastuu jos "joutuu" musta eroon. viimesimpänä lähetin sen luokkaretkelle kuumeessa. olin soittanut opelle etukäteen että tiedän non 99% varmuudella että sille nousee kuume, mutta että buranat on repussa. ja niinhän se meni... emmätajua miten ne on tollasia mamiksia molemmat.)
otettiin sitten rauhassa kotona tää päivä, ja mun daddy kävi leikittää sairastupalaista aamulla. se oli tosi kivaa. juotiin kahvia, jutusteltiin ja muovailtiin daddyn tuomilla muovailuvahoilla.
sen jälkeen mieliala on mennyt alamäkeä koko päivän ja illan.
muru on töistään väsynyt ja lähes mykkä. mulla ei ole voimia kaivaa sanoja, eikä kaivautua lähelle. ruttunaama oireilee murun poissaoloa, eikä muru poikaa ole nähnyt moneen päivään. mua yrjöttää, niskaa särkee, pyörryttää ja ja maha on kipeä. jo kai neljättä päivää putkeen. vähän jo uuvuttaa mokoma oireilu. odotin kauhulla iltaa kahden pikkukiekulin kanssa kun muru lähti yövuoroon. himpulat menikin unille ennen kasia, ja ne vaan laskeutui unimaahan keveesti ja pehmeesti molemmat.
sen sijaan että olisin kiitollinen ja helpottunut mukavasta illasta ja omasta ajasta, mä olen vaan lohduttoman surullinen, yksinäinen. yrjöttää ja niskaa särkee. olisko tää on sitten pms:ää vai mitä ihmettä? pitis vissiin keikauttaa ittensäkin nurin tästä märehtimästä... niinko nyt heti.
vauvatavaraa, kierrätystä
edellistä viestiä mukaillen mietin myös poikulia koskeneita hankintoja. kierrättämällä on säästetty aika pitkä penni, kuten listasta huomataan.
- vaunut 350e, uutena noin 600e
- turvaistuin 50e, uutena noin 150e, emman lämpöpussi 30e.
- korisänky, perintökalleus (noin 200e uutena)
- pinnasänky, rutun vanha, maksoi 10e + uusi maali 20e (noin 150e uutena)
- patja 20e (muru vaati uuden, koska ei saa nukuttaa lasta vanhalla patjalla, ne sanoo maalla. kai ;) )
- sitteri, naapurilta ja serkulta (uutena noin 20-80e)
- leikkimatto, kaverilta (uutena noin 60e)
- tuttipullot ja tutit, noin 40e
- kantovälineet, liinat ja ergo puten vanhat (noin 150e uutena), manduca 120e, lodger 60e
- kestovaipat, kavereilta, serkuilta (uutena noin 300e)
- vaatteet, kavereilta, serkuilta (uutena ainakin noin 300e) omat ostokset noin 120e
- lelut (enimmäkseen rutun vanhoja) uudet noin 100e
- kantotakki, mam 120e
- itkuhälytin, kaverilta (uutena noin 100e)
yht. noin 1000e.
äitiysjutut:
- tukisukat töihin 30e.
- selkätuet töihin (elastinen si-tuki) 20e kpl, yht 40e
- raskaus- ja imetysliivit 20e kpl, yht. 80e
- äitiysvaatteet, kavereilta kierrätetty
yht noin 150e.
turhia ei tuohon juuri sisälly. leluja sais kirppikseltäkin tietty, mutta makusteluvaiheessa musta ne pitää olla uusia. meillä on hyvä pientenihmisten raskausvaatekierrätyspoppoo, nättejä, hyviä vaatteita, joilla meni koko raskausaika siistinä ja ihan trendikkäänä. lastenvaatteissa ja kestovaipoissa oon säästänyt todella paljon. kiitos kuuluu kaikille läheisille ystäville. mitään ei olis tarvinnut ostaa, mutta mm. tutan sirkus-vaatteet oli pakko saada. nyt olis jo pienet vaatteet valmiita seuraavalle tarvitsijalle. raskaana anyone? :) olen itse ostellut unisex - vaatteita rutulle, että saan ne kummipojille kiertoon, ja mun anteliaisuus on nyt maksettu kokojen kanssa takaksin. ihanasti. pay it forward!
ja lisää kierrätysideaa tässä:
jos tarvitset jotakin alla mainituista, heitä mua maililla. (tai laita kommenttilootaan oma mailiosoitteesi!):
halvalla lähtis nuo si-tuet. (kokoa s, alkuperäispakkauksissaan, uutta ihan vastaavat), samoin hiekanvärinen lodger- kantoliina. postikuluilla tulis kudottu sininen kantoliina. ja vauva-lehden tilaajalahja sininen kantoväline (alkuperäispakkauksessaan). emman lämpöpussikin jää kohta pieneksi. sekin alkaa olla jouten, ja ovh:ta halvemmalla saa ihan uudenveroisen meiltä. myös muutamia äitiysfarkkuja joita ne lahjoittanut henkilö ei halua takaisin. kuvia saa mailitse jos pyytää :)
- vaunut 350e, uutena noin 600e
- turvaistuin 50e, uutena noin 150e, emman lämpöpussi 30e.
- korisänky, perintökalleus (noin 200e uutena)
- pinnasänky, rutun vanha, maksoi 10e + uusi maali 20e (noin 150e uutena)
- patja 20e (muru vaati uuden, koska ei saa nukuttaa lasta vanhalla patjalla, ne sanoo maalla. kai ;) )
- sitteri, naapurilta ja serkulta (uutena noin 20-80e)
- leikkimatto, kaverilta (uutena noin 60e)
- tuttipullot ja tutit, noin 40e
- kantovälineet, liinat ja ergo puten vanhat (noin 150e uutena), manduca 120e, lodger 60e
- kestovaipat, kavereilta, serkuilta (uutena noin 300e)
- vaatteet, kavereilta, serkuilta (uutena ainakin noin 300e) omat ostokset noin 120e
- lelut (enimmäkseen rutun vanhoja) uudet noin 100e
- kantotakki, mam 120e
- itkuhälytin, kaverilta (uutena noin 100e)
yht. noin 1000e.
äitiysjutut:
- tukisukat töihin 30e.
- selkätuet töihin (elastinen si-tuki) 20e kpl, yht 40e
- raskaus- ja imetysliivit 20e kpl, yht. 80e
- äitiysvaatteet, kavereilta kierrätetty
yht noin 150e.
turhia ei tuohon juuri sisälly. leluja sais kirppikseltäkin tietty, mutta makusteluvaiheessa musta ne pitää olla uusia. meillä on hyvä pientenihmisten raskausvaatekierrätyspoppoo, nättejä, hyviä vaatteita, joilla meni koko raskausaika siistinä ja ihan trendikkäänä. lastenvaatteissa ja kestovaipoissa oon säästänyt todella paljon. kiitos kuuluu kaikille läheisille ystäville. mitään ei olis tarvinnut ostaa, mutta mm. tutan sirkus-vaatteet oli pakko saada. nyt olis jo pienet vaatteet valmiita seuraavalle tarvitsijalle. raskaana anyone? :) olen itse ostellut unisex - vaatteita rutulle, että saan ne kummipojille kiertoon, ja mun anteliaisuus on nyt maksettu kokojen kanssa takaksin. ihanasti. pay it forward!
ja lisää kierrätysideaa tässä:
jos tarvitset jotakin alla mainituista, heitä mua maililla. (tai laita kommenttilootaan oma mailiosoitteesi!):
halvalla lähtis nuo si-tuet. (kokoa s, alkuperäispakkauksissaan, uutta ihan vastaavat), samoin hiekanvärinen lodger- kantoliina. postikuluilla tulis kudottu sininen kantoliina. ja vauva-lehden tilaajalahja sininen kantoväline (alkuperäispakkauksessaan). emman lämpöpussikin jää kohta pieneksi. sekin alkaa olla jouten, ja ovh:ta halvemmalla saa ihan uudenveroisen meiltä. myös muutamia äitiysfarkkuja joita ne lahjoittanut henkilö ei halua takaisin. kuvia saa mailitse jos pyytää :)
lauantai 6. maaliskuuta 2010
cant't by me love
vekaravaara-blogissa olivat laskeneet paljonko vauvasta on tullut menoja heille. mä olen aikamoinen penninvenyttäjä, mutta ikinä en ole laskenut paljonko rahaa lapsilystiin on mennyt. tänään lenkillä listasin kuluja, ja tässä mun lapsentekolista:
- lääkärikäynti 65e
- psykologi 65e
- ovulaatiotikut ja raskaustestit (lukematon määrä) ainakin noin 100e
- donor siittiöt 10 olkea, (50e/olki = 500e) + rahti yht 600e
- inseminaatio x 9 (244e/kerta) yht 2016e
- femar-kuuri 109e
- irrotuspiikki noin 23e
- munasolun skannaus ultralla noin 100e
- alkuraskauden ultra 85e
- verikokeita noin 200e (keskeytynyt raskaus)
- polikäyntejä hus:illa 4 x 27e (keskeytyneet raskaudet)
- polikäyntejä hus:illa 4 x 27e (poikuli)
- synnytyssairaala 90e
olikohan siinä kaikki?
tuon session jälkeen laskuri pysähtyi summaan 3669.
mjaa. mitähän tuohon sanois? toiselle kallista, toiselle halpaa.
mutta niinko beatles sanoisi "money can't by me love".
- lääkärikäynti 65e
- psykologi 65e
- ovulaatiotikut ja raskaustestit (lukematon määrä) ainakin noin 100e
- donor siittiöt 10 olkea, (50e/olki = 500e) + rahti yht 600e
- inseminaatio x 9 (244e/kerta) yht 2016e
- femar-kuuri 109e
- irrotuspiikki noin 23e
- munasolun skannaus ultralla noin 100e
- alkuraskauden ultra 85e
- verikokeita noin 200e (keskeytynyt raskaus)
- polikäyntejä hus:illa 4 x 27e (keskeytyneet raskaudet)
- polikäyntejä hus:illa 4 x 27e (poikuli)
- synnytyssairaala 90e
olikohan siinä kaikki?
tuon session jälkeen laskuri pysähtyi summaan 3669.
mjaa. mitähän tuohon sanois? toiselle kallista, toiselle halpaa.
mutta niinko beatles sanoisi "money can't by me love".
herra huu heiluttaa kiitokset suomen verohallinnolle maman puolesta.
veronpalautusrahoilla saadaan aikaan myös uusia veronmaksajia.
parasta kierrätystä ikinä! eikö?
mikä yö!
no jaa. 12h yöunta nukkuneena (kyllä vissiin jossain kohtaa olen imettänytkin ;) ) ei voi oikein pojan huonoista unista marista. kai. ehkä se on vaan hermosto piukeena kun on taidot yhtäkkiä lisääntyneet, poikuli kierii, pyörii, kääntyy ja tarttuu leluihin.
vaihteeksi tämmönen yö. tuntuupa kivalta.
vaihteeksi tämmönen yö. tuntuupa kivalta.
perjantai 5. maaliskuuta 2010
lyhyesti
a) jos ei paremmin tietäis, vois kuvitella olevansa raskaana. jo kolmatta päivää huono olo. oksettaa, heikottaa, mitään ei jaksais tehdä. sellasta "luomuihmettä" en usko meille suotavan. olisko tää joku alkava flunssa?
b) josko vois vaan itselleen myöntää että tuo poika myttynen vaan on sikahuono nukkumaan. ja jos yrittäis vaikka taklata se tosiasia ja valmistautua elämään sen kanssa pidempäänkin? olis vissiin kaikille helpompi, kun etsimällä etsiä syitä siihen.
c) jos olisin hetero, olisin jo veeti kallion ovella. hitsi miten ihana! iso, komea mies, joka osaa laulaa.
b) josko vois vaan itselleen myöntää että tuo poika myttynen vaan on sikahuono nukkumaan. ja jos yrittäis vaikka taklata se tosiasia ja valmistautua elämään sen kanssa pidempäänkin? olis vissiin kaikille helpompi, kun etsimällä etsiä syitä siihen.
c) jos olisin hetero, olisin jo veeti kallion ovella. hitsi miten ihana! iso, komea mies, joka osaa laulaa.
itkua ja huutoa
tai huutoa ja itkua.
jotenkin maagisesti tossa kolmen kuukauden täyttyessä mytyn äänijänteet on voimistuneet tavattomasti. kun joutuu laittaa pään lähelle sen huutavaa suuta, niinkun lohduttaessa on tapana ottaa lapsi lähelle, niin meinaa kyllä tärykalvot revetä. entisaikaan oltiin tyytyväisiä kun lapsi huuti kovaa, koska kova huuto tarkotti vahvoja keuhkoja. ihan kiva juttu pontevat keuhkot juu, mutta nykyaikana vähempikin riittäis.
nyt sitä käsittämätöntä ja vaativaa huutoa on alkanut olemaan entistäkin enempi. viimeyönä pari muutaman minuutin karjusessiota, ja aamulla yksi. aamuhuudosta ei jäpikkä toennu millään. ei kelvannut maito, ei heijaus, ei tutti, ei niin mikään. epäilin sen olevan väsynyt ja kietasin sille kuteet niskaan ja paiskasin parvekkeelle. muutama äärimmäisen raju ravistusliike vaununrunkoon, ja poika oli taju kankaalla.
nyt pitäis tolle huudolle, varsinkin nukkumaanmenon yhteydessä ilmenevälle vitsaukselle saada jotakin tehtyä. kun pojan laskee sänkyyn, alkaa aivan järettömän raivoisa huuto. se heijaa jalat korkealle ilmaan ja pamauttaa sängynpohjaan niin, että epäilen ettei moista raivoa 50-luvun pinnasänky kauaa kestä. eikä mamman seitkytluvulla syntynyt pinna. vaikkei se tietty mitään henkilökohtaista olekaan, mutta tuntuu että se meinaa multa naamankin repiä irti kun se huiskaa käsillään ja karjuu, kun yritän sitä lohdutella.
vaikka jo kolmatta kierrosta mennään mun elämässä pikkuvauvan nukutuksessa, on sitä aina yhtä epätoivonen olo kuitenkin. puh huijaa. lainasin puistosta anna wahlgrenin lapsikirjan ja aion lukea nukkumisosion nyt vielä kertaalleen, jos siellä olis jotaki vinkkiä.
itkua tuli eilen. multa. kun kirjotin parisuhteen rekisteröinnistä ja "siunaamisesta" "mun papille", ja se vastasi tosi kauniisti. mun oli tarkotus ottaa rauhassa ja pimittää tietoa murulta kunnes se sanoo että nyt lähdetään naimisiin, mutta johan alko huoli ja utelu kun vääntelin itkua pitkin asuntoa. ihme tunnereaktio. oon pitänyt mun parisuhteenrekisteröintiä mahdollisena vasta kun saan mun "hiippakunnan" siunauksen, ja nyt se on meille luvattu. suloista. varasin mä "hääautonkin" :) molemmat sitaateissa, koska ei niistä mitkään häät tule, eikä autokaan ole auto. lisää asiasta kerron kun suunnitelma etenee... joskus. ehkäpä paljastan vielä miten haluisin homman hoitaa kokonaisuudessaan, jos joku semituttu sitten murulle joskus vinkkaa asiasta. nyt mä voin rauhottua asian suhteen. ...paitsi vielä ne farkut... (auttakaa!)
jotenkin maagisesti tossa kolmen kuukauden täyttyessä mytyn äänijänteet on voimistuneet tavattomasti. kun joutuu laittaa pään lähelle sen huutavaa suuta, niinkun lohduttaessa on tapana ottaa lapsi lähelle, niin meinaa kyllä tärykalvot revetä. entisaikaan oltiin tyytyväisiä kun lapsi huuti kovaa, koska kova huuto tarkotti vahvoja keuhkoja. ihan kiva juttu pontevat keuhkot juu, mutta nykyaikana vähempikin riittäis.
nyt sitä käsittämätöntä ja vaativaa huutoa on alkanut olemaan entistäkin enempi. viimeyönä pari muutaman minuutin karjusessiota, ja aamulla yksi. aamuhuudosta ei jäpikkä toennu millään. ei kelvannut maito, ei heijaus, ei tutti, ei niin mikään. epäilin sen olevan väsynyt ja kietasin sille kuteet niskaan ja paiskasin parvekkeelle. muutama äärimmäisen raju ravistusliike vaununrunkoon, ja poika oli taju kankaalla.
nyt pitäis tolle huudolle, varsinkin nukkumaanmenon yhteydessä ilmenevälle vitsaukselle saada jotakin tehtyä. kun pojan laskee sänkyyn, alkaa aivan järettömän raivoisa huuto. se heijaa jalat korkealle ilmaan ja pamauttaa sängynpohjaan niin, että epäilen ettei moista raivoa 50-luvun pinnasänky kauaa kestä. eikä mamman seitkytluvulla syntynyt pinna. vaikkei se tietty mitään henkilökohtaista olekaan, mutta tuntuu että se meinaa multa naamankin repiä irti kun se huiskaa käsillään ja karjuu, kun yritän sitä lohdutella.
vaikka jo kolmatta kierrosta mennään mun elämässä pikkuvauvan nukutuksessa, on sitä aina yhtä epätoivonen olo kuitenkin. puh huijaa. lainasin puistosta anna wahlgrenin lapsikirjan ja aion lukea nukkumisosion nyt vielä kertaalleen, jos siellä olis jotaki vinkkiä.
itkua tuli eilen. multa. kun kirjotin parisuhteen rekisteröinnistä ja "siunaamisesta" "mun papille", ja se vastasi tosi kauniisti. mun oli tarkotus ottaa rauhassa ja pimittää tietoa murulta kunnes se sanoo että nyt lähdetään naimisiin, mutta johan alko huoli ja utelu kun vääntelin itkua pitkin asuntoa. ihme tunnereaktio. oon pitänyt mun parisuhteenrekisteröintiä mahdollisena vasta kun saan mun "hiippakunnan" siunauksen, ja nyt se on meille luvattu. suloista. varasin mä "hääautonkin" :) molemmat sitaateissa, koska ei niistä mitkään häät tule, eikä autokaan ole auto. lisää asiasta kerron kun suunnitelma etenee... joskus. ehkäpä paljastan vielä miten haluisin homman hoitaa kokonaisuudessaan, jos joku semituttu sitten murulle joskus vinkkaa asiasta. nyt mä voin rauhottua asian suhteen. ...paitsi vielä ne farkut... (auttakaa!)
torstai 4. maaliskuuta 2010
hää-hää hää puhu häistä!
voihan härän pylly!
siis muru on muutamaan kertaan kysellyt jahka haluaisi naimisiin. mutta mun kiemuraisten vastausten takia asia on jäänyt roikkumaan. nyt kun kävin töissä selvittelemässä ystäväni asiaa, alkoi vanhempien rouvashenkilöiden puolelta ankara kuumotus hää-aiheesta. ihan utelumailiakin sain sitten.
siitä provosoituneena kävin sitten kyselemään murulta (ihan ohimennen) miksi hän on mut halunnut kihlata, ja kyyyyllllä! hää on ihan meinannut mut loppuikänsä pitää, ja naimisiinkin viiä! us-ko-ma-ton-ta. kyselin vähän myös että josko hää olis ihan vuotta miettinyt (tänä, ensi, sitten, sitten vai 10 vuoden päästä)? nii ihan tätä vuotta jo. asia kuulemma menee niin että hää sit vie, ja mä vikisen. (kato ees jossain asiassa. ;)) sanoin jepjep ja kyllä, ja mutta että asia on mulle ihan todella ihan once in a lifetime, että tietää suhtautua asiaan sen vaatimalla vakavuudella, ja kun on asiasta niin varma, niin asiaan voi palata. ja hää sanoi niin tekevänsä.
ensireaktioni asiaan oli että juu-juu, ja kattellaan, kattellaan rauhassa. mutta aamulla kilahdin. ihan positiivisella tavalla, tosin.
että mun kerran elämässä naimajuhlat jäis jonkun muun käsiin? no-ou! vaikka lupasin antaa sen hoitaa ja vaikka hää yltiöromanttinen osaa ollakin, ja osaa yllättää vaikka millä, niin haloo-o! haluan sanoa asioihin jotakin. ja tehhä.
no juu, ei ole ajatus tänään oikeen ajatus kasassa pysynyt. näin hyvää ystävääni aamulla, ja sanoin sille että jos mä joudun naimisiin, kaasoksi joutuu hän. mutta kannattaa varautua siihen että soitan viiden minuutin varoajalla että: "tuu äkkiä! pitäis valkata luomiväri! muuhun ei ole aikaa, nyt se hää meinaa viiä mua!"
mitä itse toivoisin SUURELTA päivältä? njaa...
- ei kolttuja, ei pönötystä, ei heterotraditioita (eikä muitakaan traditioita.)
- rakkaat ihmiset kyllä, skumppa kyllä, illallinen kyllä. sviitti keskustahotellissa kyllä.
...pitis vissiin mutsin 70-luvun valkosista hippifarkuista saada tahra pois persiistä. näyttää kahvilta. vinkkejä anyone? ei auttanu klorite, ei vänisoksiäksön...
siis muru on muutamaan kertaan kysellyt jahka haluaisi naimisiin. mutta mun kiemuraisten vastausten takia asia on jäänyt roikkumaan. nyt kun kävin töissä selvittelemässä ystäväni asiaa, alkoi vanhempien rouvashenkilöiden puolelta ankara kuumotus hää-aiheesta. ihan utelumailiakin sain sitten.
siitä provosoituneena kävin sitten kyselemään murulta (ihan ohimennen) miksi hän on mut halunnut kihlata, ja kyyyyllllä! hää on ihan meinannut mut loppuikänsä pitää, ja naimisiinkin viiä! us-ko-ma-ton-ta. kyselin vähän myös että josko hää olis ihan vuotta miettinyt (tänä, ensi, sitten, sitten vai 10 vuoden päästä)? nii ihan tätä vuotta jo. asia kuulemma menee niin että hää sit vie, ja mä vikisen. (kato ees jossain asiassa. ;)) sanoin jepjep ja kyllä, ja mutta että asia on mulle ihan todella ihan once in a lifetime, että tietää suhtautua asiaan sen vaatimalla vakavuudella, ja kun on asiasta niin varma, niin asiaan voi palata. ja hää sanoi niin tekevänsä.
ensireaktioni asiaan oli että juu-juu, ja kattellaan, kattellaan rauhassa. mutta aamulla kilahdin. ihan positiivisella tavalla, tosin.
että mun kerran elämässä naimajuhlat jäis jonkun muun käsiin? no-ou! vaikka lupasin antaa sen hoitaa ja vaikka hää yltiöromanttinen osaa ollakin, ja osaa yllättää vaikka millä, niin haloo-o! haluan sanoa asioihin jotakin. ja tehhä.
no juu, ei ole ajatus tänään oikeen ajatus kasassa pysynyt. näin hyvää ystävääni aamulla, ja sanoin sille että jos mä joudun naimisiin, kaasoksi joutuu hän. mutta kannattaa varautua siihen että soitan viiden minuutin varoajalla että: "tuu äkkiä! pitäis valkata luomiväri! muuhun ei ole aikaa, nyt se hää meinaa viiä mua!"
mitä itse toivoisin SUURELTA päivältä? njaa...
- ei kolttuja, ei pönötystä, ei heterotraditioita (eikä muitakaan traditioita.)
- rakkaat ihmiset kyllä, skumppa kyllä, illallinen kyllä. sviitti keskustahotellissa kyllä.
...pitis vissiin mutsin 70-luvun valkosista hippifarkuista saada tahra pois persiistä. näyttää kahvilta. vinkkejä anyone? ei auttanu klorite, ei vänisoksiäksön...
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
poika 3kk ja muita juttuja
3kk rajapyykki tuli täyteen pikkurakkaudella.
* se on myös jo viikkoja kiertänyt napansa ympäri (selältä vähän kyljelleen - oikasu - kyljelleen - oikasu ja yhtäkkiä pää osottaa idän sijasta länteen.)
* se tavottelee leluja kädellään. ja joskus osuukin leluihin.
* se on löytänyt kätensä. välillä niitä ihastelee silmät killillään. yleensä ne sitten päätyy suuhun ja sitten alkaa kova maissutus.
* se nukkuilee pidempiä pätkiä, ja jaksaa valvoa noin tunnin verran kerrallaan.
* se ahmii maitoa, ja vatsavaivat ilmeisesti johtuu ainoastaan niistä. mä en enää jaksa ottaa niistä huonoa omaatuntoa. jos masussa paukkaa, niin sit hötkytellään röyhyt ja paukut ulos.
* se syö toisina öinä 2 kertaa, toisina jopa 4 kertaa. vielä ei mamaa väsytä.
* se on herännyt hyvällä tuulella ehkä 2 kertaa koko elämänsä aikana. koska aina herätessä on NÄLKÄ, yleensä on turha ees yrittää riisua ulkovaatteita ennen tissiä. muuten hajoo korvat multa. vaipanvaihtoyritys on täys hasardi siinä kohtaa.
* se nauraa, hihkuu, kiljuu ja kurnuttaa. paras ääni on sisäänhengityksellä aikaan saatu kova "hiiiiiiiiiiih"
* se ilahtuu kaikista hauskoista äänistä ja naamanvääntelystä, plops, nöfnöf tai hiih, ja silmien vinkuttelua ja pyörittelyä niin poika takuulla riemastuu.
* sillä nukkumaanmeno on hankalaa, koska nössömamit nukutteli sen syliin kun se oli kipeenä, ja nyt ei uni meinaa omassa sängyssä tulla ollenkaan. poika on "unenhakukoulussa" nyt. tassuttelulla yritellään tutin ja harson kanssa nukutella omaan sänkyyn. kävin hakemassa lastenvintiltä (eko-lastentarvikeliike) unipussin, ja positiivisia tuloksia odotellaan tän vkon lopulla viimeestään.
kaikenkaikkiaan poika on hauska,rauhallinen ja riemukas pakkaus. killittelee uteliaana ja tarkkana maailmaansa. viihtyy hyvinkin itsekseen leluja tutkien. parhaiten nukkuu pää rintojen välissä. tissimies :)
- eilen puhuin murulle että tykkään hänen lisäkseen myös mein keskinäisestä suhteesta, eli meistä. meillä on tosi hauskaa yhdessä. jännittävääkin. hölmöä. turvallista. kaunista. riemastuttavaa. liian lähellä täydellistä ehkä jopa. kun veikkasin jo alkuun että tästä tulee mun tärkein ja paras ihmissuhde ikinä, niin se varmasti on sitä jo.
siinä ihmisessä löytyy mun hämmästykseksi sen rauhallisen ulkokuoren sisältä aika tulinen jääräpää. ihan välillä joutuu pehmittelemään ja meinaa itse kakkoseksi jäädä. ja suojeltava raasulikin siellä piilossa on, pelastaja-ulkokuoresta huolimatta. kipeenä, ja riidellessä (kolmen riidan kokemuksella ;) voin kertoa) niitä suojeltavia puolia voi aistia. kun kovanaama-surffipummi tulee yöllä lasit päässä, hakemaan vauvaa multa lohduteltavaksi että saisin nukkua, pakahduttaa valtava tunne mun sydäntä. "mamin ukko" se sanoo. byääh, ja sniif :*)
- kaiken tän onnen keskellä ystävä leikataan tänään. huoh.
maanantai 1. maaliskuuta 2010
ihmettelyä
sit kun mun hinkuiivari menee helpolla nukkumaan kertaa 6x/pvä, ja nukkuu mainiosti, nii sit alan tietty miettiä mikä nyt on vialla. voi elämänkevät. ehkä se että muru ronskisti nukutteli sitä petiin eilen karjuvista vastalauseista huolimatta, sai sen tajuumaan taas että sängyssä nukutaan, ei huudeta äitiä apuun koko aika. eli nyt se vaan rauhoittui unosille kun muisti että "hätäks tässä, no no-nou".
tai sitten on vaan joku megalomaaninen riehu-itku-kilju-potku yö tulossa, ja se vetää vaan voimaa pyttyyn tuolla pedissä tällähetkellä...
no ans kattoo nyt.
mä menen kiskoon unta kuulaan kanssa, ja kattelen mitä sinkkumutsiyö tuo tullessaan. murunen paahtaa töissä.
tai sitten on vaan joku megalomaaninen riehu-itku-kilju-potku yö tulossa, ja se vetää vaan voimaa pyttyyn tuolla pedissä tällähetkellä...
no ans kattoo nyt.
mä menen kiskoon unta kuulaan kanssa, ja kattelen mitä sinkkumutsiyö tuo tullessaan. murunen paahtaa töissä.
ai että.
voi muru minkä teit!
anonyyminä olis helppo huudella, mutta koska se peli on menetetty, sanon asiani bryanin sanoin:
Love is forever - as I lie awake
Beside you
I believed - there's no heaven
No hideaway - for the lonely
But I was wrong - crazy
It's gotta be strong
It's gotta be right
Only wanted to stay a while
Only wanted to play a while
Then you taught me to fly like a bird
Baby - thought I'd died and gone to heaven
Such a night I never had before
Thought I'd died and gone to heaven
Cause what I got there ain't no cure for
Ooo it's so easy
What you do to me all night angel
I never loved - I swear to God
Never needed no one, 'til you came along
Here I come baby
It's gotta be strong - it's gotta be right
Only wanted to stay awhile
Only wanted to play awhile
Then you taught me to fly like a bird
Baby - thought I'd died and gone to heaven
Such a night I never had before
Thought I'd died and gone to heaven
Cause what I got there ain't no cure for
I feel fast asleep - I feel drunk
I dream the sweetest dreams
Never wanna wake up
Never thought it could be this way
No doubt about it - can't live without it
Never thought it could be this good
You made love to me - the way it oughta be
love ya!
anonyyminä olis helppo huudella, mutta koska se peli on menetetty, sanon asiani bryanin sanoin:
Love is forever - as I lie awake
Beside you
I believed - there's no heaven
No hideaway - for the lonely
But I was wrong - crazy
It's gotta be strong
It's gotta be right
Only wanted to stay a while
Only wanted to play a while
Then you taught me to fly like a bird
Baby - thought I'd died and gone to heaven
Such a night I never had before
Thought I'd died and gone to heaven
Cause what I got there ain't no cure for
Ooo it's so easy
What you do to me all night angel
I never loved - I swear to God
Never needed no one, 'til you came along
Here I come baby
It's gotta be strong - it's gotta be right
Only wanted to stay awhile
Only wanted to play awhile
Then you taught me to fly like a bird
Baby - thought I'd died and gone to heaven
Such a night I never had before
Thought I'd died and gone to heaven
Cause what I got there ain't no cure for
I feel fast asleep - I feel drunk
I dream the sweetest dreams
Never wanna wake up
Never thought it could be this way
No doubt about it - can't live without it
Never thought it could be this good
You made love to me - the way it oughta be
love ya!
pikku katastrofi
muru lupas mulle nukku-illan kun se oli eilen rytmiä kääntämässä ja myöhään piti valvoa. nukahdin tapani mukaan sohvalle, josta siirryin petiin 22.30. ei kauaakaan niin myttynen heräsi maidolle, ja lämmittämisprosessi riipi sen hermoa niin, että huudon kuuli naapuritkin. hintsulla oli etten hakenut sitä tissille ja jatkanut unia niine hyvine.
makasin pedissä ja pohdin tätä vaihtoehtoa kun kettiöstä kuului "perkele!" ja koska huuto oli niin kova että naapurit kuulivat takuulla myös sen, ajattelin rientää paikalle unimaan rajoilta katsomaan moista perkelettä.
no rakas koirani, jolla on murun kanssa hiukka vääntöä talon herruudesta. (tai siitä kakkospaikasta ;) ) oli seurannut murua ja huutavaa kääröä keittiöön, ja suoraan sanottuna kusta losotti arviolta 3 litraa lämmintä melkein murun kintuille. jos en olisi ollut vihainen häiriintyneistä unista ja häiriintynyt lapsen itkusta, olisin nauranut itseni pökerryksiin. tälläkertaa tyydyin lemppaamaan piskin ulos ja maton ammeeseen.
muru raasu puistelee päätään muistellessaan eilistä katastrofi-hetkeä, jolloin itku, kusi ja perkeleet lensivät. mua jo naurattaa taas.
makasin pedissä ja pohdin tätä vaihtoehtoa kun kettiöstä kuului "perkele!" ja koska huuto oli niin kova että naapurit kuulivat takuulla myös sen, ajattelin rientää paikalle unimaan rajoilta katsomaan moista perkelettä.
no rakas koirani, jolla on murun kanssa hiukka vääntöä talon herruudesta. (tai siitä kakkospaikasta ;) ) oli seurannut murua ja huutavaa kääröä keittiöön, ja suoraan sanottuna kusta losotti arviolta 3 litraa lämmintä melkein murun kintuille. jos en olisi ollut vihainen häiriintyneistä unista ja häiriintynyt lapsen itkusta, olisin nauranut itseni pökerryksiin. tälläkertaa tyydyin lemppaamaan piskin ulos ja maton ammeeseen.
muru raasu puistelee päätään muistellessaan eilistä katastrofi-hetkeä, jolloin itku, kusi ja perkeleet lensivät. mua jo naurattaa taas.
tässä herra "karmiva kusiluikku" kaikessa karvaisuudessaan! :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)